Ruskabootcamp, päivä 3

Meni tämän päivän blogautus vähän myöhään, mutta matka Leviltä oli pitkä, netitön ja akuton.

Kuten jo Facebookissa aamulla mainitsin, tajusin aamulla että Frodo ei tasan ollut näin rikki kolmannen leffan lopussa koska se meni luultavasti väärälle vuorelle. Oikea tuomiovuori oli Levillä. Aamulla, kun yritin keksiä kuinka pääsen pyörimään sängystä sammuttamaan kännykän herätyksen, olisi jokaisen lihaksen tulessa oleminen ollut lievä ilmaus.

Mutta ei auta. Kolmas päivä ja haasteottelu. Tämä päivä on paljon lyhyempi, mutta en antanut sen hämätä. Aavistelin että nyt viedään kaikki vielä hieman pidemmälle.

Olin väärässä. Kaikki viettiin tasolle Commando ja Rambo, ja lyötiin Pocahontas vielä päälle. Haastekisassa yhdistettiin kaikki kahden edellisen päivän setit ja yhdistettiin ne kilparadaksi jossa oli erilaisia rasteja. Alkulämmittelyksi kannoimme pöllit ja renkaat rinteeseen, sillä tokihan me oman temppuratamme teimme. Pääohjaajamme Laura oli varmasti vihainen, koska autonrenkaat ja pöllit olivat luultavasti hänen aamupalansa ja nyt piti lähteä nälkäisenä töihin. Ehkä siksi ensimmäinen rasti oli suolla.

Ja siellä suolla ryömittiin. Ja kontattiin. Siten juostiin ylämäkeen. Alamäkeen. Rinteeseen. Ja sitten alkoi ilo renkaiden kanssa. Traktorinrengasta kipattiin edes takaisin pitkin tunturia. Juostiin. Juostiin niin helvetisti ylös ja alas. Kyykättiin. Pöllejä, pöllejä kaikkialla. Juoksun jälkeen juostiin ja luonnollisesti yleisliikkeet, kyykyt ja punnerrukset tulivat tutuiksi. Reilu puoli tuntia kestänyt yhtäjaksoinen työstäminen päättyi siihen samaan pariasteiseen lampeen. Huutamalla yli.

Henkeä haukkoen sohimme kohti maalialuetta, mutta arvatkaas mitä?

Ding ding ding. Toinen kierros.

IN YOUR FACE!

Ei pysty. Lihaksessa ei ole enää mitään jäljellä.

Toinen kiekka meni ihan puhtaasti tahdonvoimalla. Rasitusastma työnsi ilkeän, obstruktiivisen kouransa esiin, mutta juoksin hakemaan lääkkeet jostain kaislikosta ja matka jatkui. Kylmä tuuli tuntui läpimärässä vaatetuksessa vain vähän paremmalta kuin itsensä tuleen sytyttäminen, mutta tässä vaiheessa sillä ei ollut enää väliä. Toinen kiekka päättyi hurmoskiukkukoomassa järven kautta suihkuun. Kolmantena parin kanssa maaliin.

Ruokaa. Kiitos. Tein sen. Jalat ruvella. Niiaus. Kaikki voittaa. Hippokisat. Mehukeitto. Kotiin. Yskä.

Bro, do you even swamp?

Artikkelikuvassa yritetään Tuomas Kauhasen kanssa pummilla Tallinnaan. Kukaan ei vaan kertonut meille että Viro ei ollutkaan siinä lähimetsän takana.

Minulla oli päällä Runforestin sponssaama juoksupaita ja kompressiosukat. Sukat pelastivat sääreni kun hakkasin niitä suolla kiviin ja paita otti muuten vain osumaa kun kädet vispasivat vaikka minkälaisten kakkamyrskyjen suuntaan.

Oliko koko viikonlopussa mitään järkeä? No ei. Mutta parhaissa asioissa ei yleensä ole. Lähtisin koska tahansa uusiksi.

Ruskabootcamp menee tämän vuoden huippukohdista top kakkoseen heittämällä.

Kiitos että sain olla mukana.

Ensi viikolla vielä yhteenveto.