Saliton viikko 47: kun uni lähti ja ruokahalu meni

Mitähän kertoisin viime viikosta? En ainakaan treeneistä mitään. Oli siis suunnitellusti saliton viikko, mutta muutakaan tarkoituksellista liikuntaa ei tullut. Normaalisti käyn noina viikkoina paljon kävelemässä, mutta nyt lumen tultua maahan en sinne lähtenyt menemään lenkkareilla painelemaan varpaat märkinä ja jäässä. Sen verran mukavuudenhalua löytyy ja varmaan sitä järkeäkin. ;)

Parista muusta asiasta voisin kuitenkin vähän kirjoittaa, sillä viime viikossa oli selkeästi pari juttua, jotka tämänkin blogin aihepiiriin sopii. Ensimmäinen niistä on uni. Tai sen puute.

Mulla hypähti unirytmi ihan päälaelleen tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Osa on varmaan toisen blogini puolelta asiasta jo jotain lukenutkin, mutta tosiaan oli jotenkin niin mukava kohtaaminen siinä tiistaina, että sain siitä niin valtavan energiaboostin koko päiväksi, ettei se hävinnyt yölläkään. Yritin kyllä nukkua ja unta olisi pitänyt riittää, mutta kun kaksi tuntia vain pyörin ja hyörin, nousin lopulta kokonaan ylös ja olohuoneeseen. Palasin nukkumaan joskus puoli kuudelta aamulla. Sain nukuttua reiluun puoleen päivään.

Mutta sittenhän se jäi päälle. Kun ei ollut työpäiviä, treenejä, muitakaan menoja ja yksin kotona, niin tokihan se jäi päälle. Seuraavana yönä nukkumaan joskus kolmelta ja unta en muista mihin asti. Seuraava yö meni jotenkin paremmin. Ja sitten taas valvotutti kolmeen asti, jonka jälkeen nukahdin tunniksi ja taas nousin ylös, kun heräsin ihan täysin pirteänä sen tunnin jälkeen. Aamulla puoli kuusi taas takaisin unille. Ja sitten revinkin itseni väkisin ylös jo kymmeneltä, jotta olisin illalla ihan oikeasti väsynyt ja saisin nukuttua. Alkoi ihan tosissaan kyllästyttää se pyöriminen. Alkoi ahdistaa jo koko ajatus nukkumisesta ja toinen jalkakin tuntui yötä päivää levottomalta (lihaskireyksiä ilmeisesti, vaikka ei lauennutkaan rullaamalla). Sinä seuraavana yönä nukuin vihdoin hyvin ja olo oli ihan loistava kun sen aamulla herätessä tajusi. Uudestisyntynyt! Sitten tulikin viime yö ja kissa oli nukkunut koko päivän, eli huusi sitten pitkin yötä ja raahasi huutaen lelujaan ympäri asuntoa ja makkariin. Tosi kiva. :D Aina pitää jollain olla unirytmi sekaisin ilmeisesti..

Nyt tuo uniongelma ei kuitenkaan toivottavasti enää pääse tapahtumaan/jatkumaan, sillä tänään oli jo herättävä aamulla aikaisin menoihin ja huomenna taas töihin. Kyllä kaipasi niitä pakollisia herätyksiä ja sitä väsymystä mikä iskee iltaisin ja kertoo, että on aika mennä nukkumaan! Samoin kaipasi liikuntaa. Varsinkin kun tuo toinen jalka tuntui sellaiselta levottomalta niin sitä teki mieli mennä vähän jonnekin prässiin kiusaamaan.. Mutta saliton viikko on saliton viikko ja lumi maassa estää mun kävelyn kenkieni vuoksi, niin mentiin ilman liikuntaa. Salille juoksumatolle menosta puhuttiin kerran, mutta puheeksi se jäi. Taisi olla jotain James Bond -leffajuttuja sinä iltana, mikä voitti juoksumatolla tallustelun 6-0. ;)

Semmonen oli se uniongelma. Mulla ei ole koskaan uniongelmia. Saattaa olla pari kertaa vuodessa yksi yö kun menee huonosti, muttei koskaan näin montaa. Ei vaikka nukkuisikin pitkälle päivään. Todella raivostuttavaa ja sympatiat kaikille, joilla uniongelmia on. Karmea vaiva.

Vaikka tuntuu että koko viikko meni ihan vain lusmuillessa, niin ihan niin se ei kuitenkaan mennyt. Maanantai ja tiistai ei ollut kovin lepopäiviä, vaikka vailla suunniteltua liikuntaa olikin. Maanantaina lähdin aamulla aikaisin kirpparikierrokselle kaupungille. Otin mukaan ison treenikassini, ettei tarvitsisi kaikkia pussukoita kädessä kantaa jos jotain löytyisi. No, löytyi niin paljon että laukku oli täynnä jo ensimmäisen kirpparin jälkeen ja painoi jumalattomasti! Mm. tuo ylläoleva takki siellä painoi ja vei tilaa ihan kivasti. Muutoinkin tein löytöjä siitä ja seuraavasta kirpparista ja H&M:stä hain vielä pari perustoppia vanhojen ratkenneiden tilalle. Tämähän liittyy sikäli tämän blogin aihepiiriin, että olen kertonut tässä kokoa kasvaessani, ettei mitkään mun vaatteistani enää ihan oikeasti mahdu päälle ja mm. kaikki topit on ratkenneet jostain. Nyt tein ihan valtavasti löytöjä talvitakista paitoihin, neuleisiin ja pusakoihin, sekä suureen tarpeeseen löytyi parit pöksyt + FARKUT omg. Mullahan on suuri rakkaussuhde farkkuihin ja sopivia mulla ei ole ollut enää aikoihin (silloin pari vuotta sitten meni vielä kaikki mun reilusta kolmestakymmenestä parista, joista olen suurimman osan myynyt nyt pois..). Nyt löytyi jotkut Espritin farkut kirpparilta parilla eurolla, jotka sattui jopa olemaan sopivat! Se että pylly mahtui, piti farkuissa olla 29″ vyötärökoko. Tuo saisi olla tuuman tai pari pienempi, että olisi vyötäröltäkin sopivat, mutta menee hyvin vyön kanssa. Jotenkin sitä taas tuntee itsensä itsekseen kun saa farkkujen kanssa mennä tuolla ulkona <3

Tässä välissähän olen löytänyt parit farkut kirpparilta, mutta koska olen jatkanut kasvua niin ne on jääneet jo pieniksi. :D Nyt pitäisi pysyä sopivina tai jäädä suuriksi nämä tuoreimmat ostokset. Toivottavasti hetken aikaa saa edes nautiskella ennen kuin on liian suuret, jos niin pääsee käymään. Jonkin verran paino on pudonnut ja se on ihan hyvä. Vähän saa tipahtaa vielä. Vaaka näytti 62.8kg kun siinä kävin jo selvästi hoikistuneena, eli tässä on vissiin aika ennätyslukemissa oltu. :D

Tiistaina tuli myös vietettyä aikaa kaupungilla ja siellä tuli juostua bootsit jalassa ympäriinsä ja hikikin tuli. :D Sitten alkoikin nuo univaivat ja sillä tiellä jatkoin koko loppuviikon. Tuli katseltua hirvittävät määrät sarjoja ja leffakin, plus luin yhden päivän aikana kokonaisen kirjankin, mikä on jo ihme sinänsä, että siihen kykenin (koska keskittymisongelmat).

Ruoassa ei ole paljoa siinäkään kyllä katseltavaa. Olin tosiaan yksin osan viikosta ja silloin häviää pitkälti aina kokkaushalut, sekä urheilun puute vei myös ruokahalun, kun ei kulutustakaan ollut. Aika säälittävällä ruoalla on suureksi osaksi menty, mutta hei mahtuu sinne vähän herkkujakin pitkästä aikaa! Vähän meillä oli sellaista juhlistamista nyt ollut viime viikolla, kun meni niin kivasti ja onnistuneesti tietyt asiat.

Semmonen viikko. Nyt odotan innolla rutiineita ja herätyksiä ja ruokahalua ja treenejä. Rutiinit ja herätykset onkin jo täällä, ruokahalua ja treenejä odotellaan vielä. Pian alkaa taas! Piti menneellä viikolla myös luoda uusi treenirutiini, mutta unohdin. Heitän sen nyt sitten lennosta ja katsotaan milloin se muotoutuu lopulliseksi.