Se on täällä taas
Tuttu tunne nostaa päätä.. On todella lähellä. Nimittäin kova kaipuu lenkkeillä! Ja tänään aion mennä, ellei nyt suurempaa ukkoskuuroa ole luvassa. Kerrankin aion tehdä sen järkevämmin. Ei heti sata lasissa. Viimeksi kun juoksin, juoksin täysillä parisataa metriä, ja se oli matka keikalle jonotustilateesta areenalle. Sain hirvittävät, oikeasti elämää rajoittavat polvikivut muutamaksi viikoksi. Sitä edellisellä kerralla juoksin viime marraskuussa, kun saavuimme Saksaan. Olimme silloin majatalossa määräämättömän ajan, pikkukylässä, jossa ei esimerkiksi salimahdollisuutta ollut. Ainoa aerobinen oli siis lenkkeily. Kehokin oli siinä vaiheessa vielä erittäin tottumaton tähän ilmastoon täällä, jossa ollaan siis merenpinnasta korkeammalla kuin Suomessa. Ja mitä minä tein? No jotain intervallityyppisiä juoksupyrähdyksiä. Painoin aivan täysillä. Sain aivan hirvittävät polvikivut ja huitelihan se sykekin aika kiitettävän korkealla, kun se oli täällä ensimmäisen kuukauden muutenkin Suomen tasoa korkeammalla ilmastosta johtuen. Kuinkahan paljon vaikutti vielä se, että sankka sumu oli aamusta iltaan ympärillä, eli ilma oli kaiken lisäksi kostea ja paksu hengittää.
Tänään sitten kiskon lenkkarit jalkaan ja koitan varoen lähteä hölkkailemään. Oikeasti hölkätä tällä kertaa, en juosta. Kävelen välillä ja taas hölkkään. Nyt aamupäivällä on edessä tämän kevyen viikon ensimmäinen punttitreeni ja illemmalla ajattelin tehdä lenkin. Olen aamutreenari, enkä muista milloin olisin illalla viimeksi liikuntaa harrastanut, mutta nyt kokeilen sitäkin.
Uskon, että siinä käy taas huonosti. Uskon, että polvet kipeytyvät jälleen ja olen todella kipuinen pitkän aikaa. On vain pakko kokeilla taas, ensimmäistä kertaa oikein . Uskallan tehdä tämän, koska edessä ei ole nyt mitään sellaista, joissa tarvitsisin jotenkin oleellisesti paljon jalkavoimia. Toiseksi olen myös siinä onnellisessa tilanteessa, että olen tyytyväinen esimerkiksi etureisiini, ja ne ovat ne treenattavat, jotka kärsivät jalkatreenissä jos ja kun polvikipuja saan. Takareisien ja takapuolen treeni onnistuu normaalisti. Pitäisi ainakin. Uskallan tehdä tämän myös siksi, että kivut helpottavat aina jossain kohtaa. Kunhan niitä lakkaa kiusaamasta, muttei missään tapauksessa käyttämästä.
En vielä tiedä kuinka monta kertaa tulee käytyä. Riippuu paljon kivuista. Toisaalta tekisi mieli kokeilla jatkaa, vaikka kipuja tulisi. Jotta näkisin, josko ne siitä helpottaisivat. Jos vaikka tottuisivat. Toisaalta taas tiedän, että polvissani on jotain oikeasti vähän vialla, joten se saattaisi olla vain typerää jatkaa kivuista huolimatta. Saa nähdä. Menen fiiliksen mukaan. Yleensä nuo on sen verran kovia kipuja, ettei niiden kanssa kyllä väkisin jatketa. Kyllä ne aika hyvin pysäyttää. Keho kertokoon milloin on taas lenkkeilty tarpeeksi. Onko se yksi kerta vai enemmän. Pian se sitten tiedetään!
Entiset lenkkeilymaastot. Tai no, intervallimaastot. Sumu teki aina totaalisen seinän, eikä pitkälle nähnyt. Josko nyt olisi mukavapaa lenkkiä luvassa..