Semmonen maanantai -maanantai

Todellinen maanantaifiilis. Ei ihan hetkeen ole tullut herättyä herätyskelloon, eikä varsinkaan kello viideltä. Eli arki on todella täällä taas! Unimäärät on jo jonkin aikaa pyörineet 8-11 tuntisissa öissä ja paluu näihin 6-7 tuntisiin on hieman rankka. Sanoisin, että aamulla oli aika kuollut rikkikatkipoikki. Onnekseni en sentään herännyt niihin jalkakipuihin, jei! Selkä onkin toinen juttu, joskaan ei se yöllä häirinnyt. Eilen hierottiin ja kyllä koski. Sinänsä jollain lailla kivaa vaihtelua, että joskus sentään koskeekin. :D Kun sitä rutiinisti on hieronut jokainen ilta ties kuinka monen monta kuukautta, ei se ole koskaan päässyt siihen tilaan, että johonkin juurikaan koskisi. Nyt koskee! Lapojen välinen alue etenkin oli/on todella arka. Sattuu ihan siis koskematta. Pää on höttöä ja ajatus ei kulje. Eilen onneksi siinä hieroessa se kipu jo lieventyi ja suurin terä siltä lähti pois. Mutta yleisfiilis on tosiaan aika kunnolla kuin jyrän alle jäänyt, kun yläkroppa on noin rikki ja jalat sitten taas treenien vuoksi hajalla. Aww. Tää elämä. <3 :D

Viimeinen naama on mun suosikki. Myönnän, että aamulla ei huvittanut oikeasti yhtään treenit. Kun joka paikkaan sattuu ja nimenomaan edessä oli olkapäät ja ojentajat, tiesi ettei puntti voi millään nousta normaalisti, kun hartiat on tukkeessa. Venytin ja venytin treenin alkamisajankohtaa. Siinä ootellessa mahdollista suurta inspiraatiota yhtäkkiä tajusin miettiä, että milloinkas sitä on kevyttä viikkoa muuten viimeksi vietetty? Heiaheia paljasti, että kahdeksan viikkoa sitten ! Yleensä pidän rajan 4-6 viikossa. Nyt on ollut niin paljon kaikkea, ettei ole edes mieleen juolahtanut moinen. Lisäksi treeneissä on ollut niin hyvä fiilis jo pitkään, ettei sitä ole automaattisesti miettinyt. Nyt heti kun huomasi, että ei tahtoisi millään treeniä aloittaa, tuli kevyt viikko mieleen. Tuosta kahdeksasta viikosta on lisäksi kuusi menty miinuksilla, joten ei ihme, että mm. ruokahimot on vähän vallanneet ajatuksia. Olisin kevennellyt heti nyt, mutta viimeksi on yläkroppaa treenattu torstaina ja se treenaamattomuus tuolla alueella on tällä hetkellä huonoksi, vetää enemmän vain jumiin. Siksi pitää nyt liikuttaa ja rasittaa noita käsiä/selkää/hartioita, jotta se veri pääsee siellä pörräämään. Näin siis omalla kohdallani. En tiedä onko jokaiselle toimiva systeemi, jos kärsii vastaavasta. Mulla lepo jumittaa kaikista pahiten. Mutta ehdottomasti täytyy nyt miettiä, mihin kevyttä sijoittaa. Katsellaan viikon loppupuoliskolla, mikä fiilis on. Yleensähän pidän kevyen niin, että treenipäiviä tulee puolet vähemmän, sen sijaan, että keventelisin treeniä.

Joten treeniä tänään normaalisti siis ja ei se puntti tosiaan noussut ihan niihin edellisiin ennätyslukemiin olkapäissä. Ojentajia sen sijaan sai kuritella kuten viimeksikin. Sykkeet mulla on ihmeellisen alhaalla ollut nyt muutaman päivän. Punttitreeneissä se selittyy treenin ajankohdalla, aamupäivällä mulla ne on korkeammalla (tai herkemmät nousemaan) kuin sitten siitä eteenpäin. Mitä myöhemmin aloittaa, sitä matalammat sykkeet. Täytyy kuitenkin nyt seurata. Jos aloittaisi huomenna treenin normaaliin aikaan, niin sittenhän sen eron näkee.

Puntin jälkeen aerobista. Kävelylle en mennyt, kun pyykkikone oli päällä. Crossarilla sitten. Tiesin, että alkaa olla kauden viimeisiä Will&Grace -jaksoja ja olin takakannesta lunttaamalla laskevinani, että ei ole kuin yksi jakso katsomatta (20min). Aattelin sitten tehdä intervalleja, kun niin vähän aikaa oli vain crossariaikaa luvassa. :) Jalat on tietty edelleen kipeät, muttei niin kovin, että ei taipuisi tai pystyisi normaalisti kävelemään. Mutta kyllä se hapotti. :D Kahteenkymmeneen minuuttiin mahtui viisi pyrähdystä. Ensimmäiset viisi minuuttia meni herätellen jalkoja, sitten minuutti täysillä ja taas kaksi minuuttia rauhaisasti, minuutti täysillä, kaksi rauhaisasti jne. Sykedata:

Ei ne maksimit nousseet tässäkään kuin lukemaan 169. Pari viimeistä oli oikeasti jo tosi vaikea vetäistä täysillä, jalat oli ihan hapoilla. Oli myös suhteellisen haastavaa seurata tapahtumia tv-ruudulla noiden pyrähdysten aikana. :) Pitkiä minuutteja oli, mutta kiva vaihtelu tämä oli taas. Niin, ja sitten kun tuo aika oli täynnä, kävi ilmi, että siellä olisi ollut vielä yksi jakso katsomatta. Että ensi kerralla on sitten ihan oikeasti vain 20min kulutettavaksi. Eli taas intervalleja?! Yhyy.

Asiasta tuhannenteen; bongasin eilen (kyllä, vasta eilen) bloggerista kommenttien hallinnasta roskaposti-osion. Yhtäkkiä kaikki kadonneet kommentit löytyivät! Olen ihmetellyt välillä, mihin blogger kadottaa niitä, kun sähköposti kommentista tulee, mutta mitään ei kuitenkaan ole näkyvissä. Nyt löytyi, pahoittelen etten ole tajunnut tuota aiemmin. :/ Napsuttelin ne sieltä roskaposteista pois ja ilmeisesti menivät nyt alkuperäisiin postauksiinsa, minne kuuluivatkin. En vaan yhtään seurannut mihin postauksiin niitä tipahteli, niin niihin en nyt sitten ole vastaillut. Kyllä mulla on tapana vastailla kaikille aina, joskus saattaa vahingossa unohtua. Saakin muuten huudella siellä kommentin perässä mulle, jos on jäänyt multa huomaamatta/vastaamatta. En tahallani jätä vastaamatta.

Lisäksi tuo viikko, jonka vietin ilman internettiä, vei pois aika paljon fiilistä pyöriä internetissä pitkin päivää. Kun jonkin aikaa on ilman, ei sitä enää niin kaipaa.. Oikein kiukuttaa sellainen päämäärätön välilehtien klikkailu ja sivujen jatkuva päivittäminen, kun ajan voisi viettää paremminkin. Siksi vietänkin. :) Tämän vuoksi tietysti mulla on myös blogeja lukematta ehkä semmoinen miljoona tai kaksi ja kommentteihin vastaaminen saattaa tapahtua hieman suuremmalla viiveellä kuin ennen. :/ Joka päivä kuitenkin, ja postailutahdin koitan pitää tällaisena päivittäisenä tai joka toinen päivä. Jos nyt asiaa vaan on. :)

Ja nyt istun tässä. Päällä on Hello Kitty -paita.  Kyseinen elikko soittaa paidassa kitaraa. Tietty. Oon mä vieläkin 29-vee.