Treeni

Sisäpyöräily sopii aloittelijallekin

Spinning, sisäpyöräily, IC, Iisee, cycling, X-bike, Flowride, RPM – lajin nimi vaihtelee saleittain konseptin mukaan. Kaikissa näissä on kuitenkin kysymys ohjatusta, rytmikkäästä jalkojen pyörittelystä varta vasten tähän tarkoitukseen suunnitellun pyörän kanssa. Kuntosalin kuntopyörät ovat sitten erikseen.

Lajiin vihkiytymättömälle mielikuva sisäpyöräilystä vaihtelee järjettömän rankan kestävyystreenin tai turhanaikaisen, hyödyttömän hupsuttelun välilllä. Youtube-videoissa laji näyttää hassulta ketkumiselta tai ryhmähurmokselta. Sisäpyöräilyn juju on nimenomaan siinä, että se on ryhmäliikuntaa, jossa jokainen tekee yksilösuorituksen tietyissä raameissa.

Oman kuntonsa tunteva, enemmän ärsykkeitä kaipaava treenaaja saa halutessaan tunnista omia rajojaan kutkuttelevan, kun taas aloittelijakin voi turvallisesti tunnustella menoaan ja ottaa rauhallisemmin. Yksikään ei jää ryhmän jalkoihin eikä tunnin aikana putoa kelkasta, kunhan pitää mielessä, että työtä tehdään juuri sitä omaa oloa kuulostellen. Ikioman pyörän päällä, mutta yhdessä –  sisäpyöräily voi olla yllättävä löytö myös niille anti-ryhmäliikkujille, jotka eivät pysy aerobic-tunneilla mukana ja ovat ehkä traumatisoituneet vuosiksi koululiikunnasta.

Usein kuulee sanottavan, että ”en voi vielä tulla spinningtunnille, pitää ensin kuntoilla, etten kuole sinne”. Hyvän kunnon lähtövaatimus sisäpyöräilyssä on kuitenkin myytti tai kuulopuheista syntynyt mielikuva. Ohjaajana vedän mielelläni myös konkareiden rankempia, pitkiä tunteja, mutta aivan erityisesti yritän rohkaista pyöräilyn pariin myös niitä, jotka eivät ole harrastaneet liikuntaa vuosiin – tai ehkä koskaan –  ja aloituskynnys hirvittää. 

Sisäpyöräily on yksi juuri niitä lajeja, joissa aidosti rapakuntoinenkin pääsee pikku hiljaa turvallisesti alkuun. Pyöräillä voi juuri niin hissukseen kuin haluaa, musiikkia seuraillen. Aerobisen kunnon kohoamisen, vaikka lähes nollapisteestäkin, huomaa etenkin vasta-alkajana kerta kerralta konkreettisemmin. Lisäksi pyörittely omien mittojen mukaan säädetyllä pyörällä on turvallista ja hellää polville: esimerkiksi moni lenkkeilyyn kykenemätön pääsee hyvin kunnonkohotuksen alkuun  pyörätunnilla.

Mitä siitä sisäpyöräilystä sitten oikein saa? Lihaksillakin töitä tehdään, mutta enimmäkseen pyöräily on tosiaan aerobista treeniä, eli hengästytään ja hikoillaan. Veren hapenkuljetuskyky lisääntyy, hengitys- ja verenkiertoelimistön (lue: sydän ja keuhkot) toiminta kehittyy. Suomeksi sanottuna: kestävyyskuntoahan se kasvattaa. Useimmiten sisäpyöräilyssä liikutaan perus- ja vauhtikestävyysalueilla, tietyillä tunneilla käydään maksimikestävyydenkin puolella.

Oma näkemykseni sisäpyöräilystä on se, että kunhan perustekniikat malttaa ottaa haltuun, laji on ennen kaikkea helppo ja tehokas hikitreeni – varsin koukuttavakin vielä. Vaikka olisi ylivoimaista nousta sohvalta tunniksi lenkille hölköttelemään, voi saman mittainen sisäpyöräilytreeni kulua parhaimmillaan kuin siivillä, sopivan vetävän ja haastavan musiikin tahdissa. Salissa ei sada niskaan eikä tarvitse tarpoa loskassa. Aerobiseen leipiintynytkin, lihaspainotteisempi treenaaja voi sisäpyöräilystä löytää pikantin mausteen lajivalikoimaansa. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan!

Kuvituskuvan lähde.

Kirjoittaja: Tiina Nuotio

Tiina Nuotio

Viestintäkonsultti, hyvinvointivalmentaja ja liikunnanohjaaja, jonka intohimo on erityisesti sisäpyöräily. Ohjaa useita sisäpyöräilytunteja viikossa ja toimii samalla lajivastaavana helsinkiläisessä kuntokeskusketjussa.

Lue koko esittely

Lue myös: