Surusta kreatiiniin

Siinäpä vierähti tovi edellisestä postauksesta. Blogin fb -sivun seuraajat, toisen blogini seuraajat ja instaseuraajat on kaiketi uutisen jo kuulleetkin, eli meidän pieni, karvainen perheenjäsen Natunen poistui tästä maailmasta tuossa vajaa kolme viikkoa sitten ja sepäs laittoi elämän ihan uusille urille. Salilla käyminen ei oikein maistunut pariin viikkoon. Tai olisi se varmaan maistunut, mutta ruoka ei maistunut. Ne pari viikkoa meni pitkälti niin, että välillä ei haluttanut syödä yhtään mitään ja toisina päivinä söi melkein mitä vain. Proteiinin saamiseen en jaksanut kiinnittää mitään huomiota kun ei tehnyt sellaisia syötäviä laisinkaan mieli ja siksi protskut jäi monena päivänä turhan alhaiseksi. En nähnyt järkeväksi lähteä salille rehkimään. Kun en siellä jaksa mitään pieniä painoja huvikseni heilutella niin piti odotella, että sai syömiset sille tolalle, että salitreeni oli ylipäätään järkevää. Siinä parin viikon tauon jälkeen tuli salille palattua.

En muista että tauko olisi ollut koskaan näin pitkä, edes minkään sairastumisen vuoksi. Kyllähän sitä treeniä alkoi kroppakin jo huutaa siinä viikon jälkeen. Toisaalta sitä syömisten lisäksi vältteli myös sen vuoksi, että priorisoi unen tärkeämmäksi. Me kun käydään salilla sen verran myöhään että siinä helposti pitää nipistää tunti-pari yöunista pois, jos tahtoo siis enemmän kuin seitsemisen tuntia. Nyt tahtoi nukkua paljon ja se oli tärkeämpää siinä vaiheessa ja se on täysin ok.

Ensimmäiset treenit lähti kyllä todella tahmeasti liikenteeseen. Ei puntit oikein nousseet ja virta tuntui loppuvan aina ihan kesken. Ei sillä että olisin mitään muuta odottanutkaan, eli en edes kokeillut niitä normaaleja painoja, vaan pienellä mentiin, sillä mikä tuntui jotenkin edes hyvältä ja niillä toistoilla mihin pystyi. Ensimmäiset kolme treeniä tein herättelytreeniä, eli kolmijakoisen ollessa kyseessä kerran koko kroppa tuli herätellen käytyä läpi. Tahmein treeneistä oli varmasti jalkatreeni.

Olin kyllä töiden jälkeen kovin väsynyt myös, sekä v*tutuskäyrä oli korkealla kaikkien päivän kiireiden vuoksi joka tapauksessa, niin ei se ehkä ollut ihme, että tahmeasti liikkui :D Mutta saipahan jalat kipeiksi, kun tuon treenin teki maanantaina ja edelleen eilen (torstaina) oli vaikeuksia kävellä normaalisti. Tauon jälkeen on aina kipeimmät paikat, vaikka tekisikin normaalista huomattavasti kevyemmillä painoilla. Kivaa on kuitenkin aina huomata että mitkä paikat saa iskua treeneissä, kun niitä ei välttämättä niin hyvin huomaa normaalisti treenatessa, kun jokainen paikka ei kipeydy. Siinä on hyvä aina tarkistella, että jääkö joku vaille iskua ja tietää lisätä jotain liikkeitä jos siltä tuntuu :D

Eilisestä treenistä, eli toisen kierroksen ensimmäisestä treenistä tuli kyllä edellistäkin kipeämmät paikat. Nyt pystyi jo suurinpiirtein normaaleilla painoilla ja toistoilla painamaan ja niinhän sitä tuli sitten painettua. Sitten vielä kun miehellä oli treeni kesken siinä vaiheessa kun omani jo lopettelin, hyppäsin pystypunnerruslaitteeseen veivaamaan vähän ekstraa vielä. Pienehkö paino ja sillä niin kauan kunnes ei enää noussut kertaa neljä. Olkapäät ja ojentajat on tänään ihan kuolleet.

Huomenna jatketaan seuraavalla treenillä, eli selkä ja hauikset osa kaksi. Juuri on sopivasti edellisestä hauikset palautuneet. Oli kyllä niin kipeät, että kun hetken aikaa piti käsiä koukussa, ei niitä enää saanut kivuttomasti suoristettua. Sitä jatkui useamman päivän. Kyllä sitä on niin palannut salille!

Maanantaina aloitin myös elämäni ensimmäisen kreatiinitankkauksen. Aine ei ole oikein koskaan kiinnostanut ennen tätä, vaikka siitä selkeää hyötyä on tutkimuksissa todettukin. Jotenkin mun treenaamiseni on kaikessa tavoitteellisuudessaankin vähän sellaista ei niin vakavaa. No, nyt tuntui että voisi laittaa vähän lisää vakavuutta kehiin ja katsoa mihin se vie, ja varsinkin nyt kun tauko oli tuossa niin sitä kaipasi vähän jotain ekstrapotkua koko touhuun. Mies käytti kreatiinia varsin menestyksekkäästi jokin aika sitten ja sen näki sekä painoissa että silmillä, kun miehen voimatasot muuttuivat ja lihasta tarttui. Aika lyhyessä ajassa. No, kyseessä on myös kaveri jolla riittää kun katsoo puntteja päin niin gainssit on taattu :D En itselläni odota mitään ihan sellaista. Jos nyt vähän sitä ekstrapotkua saisi. Tankkaus alkoi tosiaan maanantaina ja jatkan sunnuntaihin ja siitä eteenpäin ylläpitoannoksella sen aikaa kun tulee käytettyä. Kreatiinipitoisuudethan pysyy koholla myös lopettamisen jälkeen 1-2 kuukautta.

Lihastohtorin blogissa juttua (mm.) kreatiinista täällä: KLIK .

Syömispuolesta sen verran, että se on ollut tosiaan mitä sattuu. Viime aikoina se on taas järkevöitynyt ja salille paluun myötä on jälleen jääneet herkut vähemmälle ja kunnon ruokaa on syöty sen sijaan, sekä proteiinin saannista on taas pidetty huolta. Kaikenlaisia vaiheita sitä ihmisen eloon mahtuu ja kaikelle on paikkansa ja mistään tuollaisesta en ota paineita, etenkään tällaisissa elämäntilanteissa.

Nyt on edessä tällä ja ensi viikolla paljon pakkaamista, tavaroiden läpikäymistä ja niiden myyntiä, sillä me muutetaan uuteen asuntoon reilun viikon päästä. HELP. Niin paljon tekemättä!

Loppuun vielä kehityskuvaa blogin alkutaipaleelta viimeisiin kuukausiin:

Oikeasti. Tuo ensimmäinen kuva on siltä ajalta kun blogin aloitin 2012. Tuo oli silloinen kunto. Kyllä mä vaan viihdyn nykyisessä kropassani reilusti paremmin, eikä mulla ole mitään valitettavaa vaikka olen sen suhteen varsin epätäydellinen, en vain jaksa välittää eikä se kiinnosta. Onneksi opin syömään enemmän ja treenaamaan optimaalisemmin! Parasta on, että olen oppinut ottamaan rennosti.

Edelleenkään en tiedä melkein mistään mitään, mutta jotain sitä tekee onneksi vahingossakin oikein.