Tomi Kokon makkara

Se on markkinamies Kokko lähtenyt tekemään bisnestä isolla pensselillä ja aloittanut raflaavan mainoskampanjan virallisia ravitsemussuosituksia vastaan. Tomi väittää olevansa personal trainer. No, ehkä hän onkin, mutta mitäpä sillä on väliä, sillä PT:ksi saa kutsua itseään kuka tahansa joka edes joskus ruokaa suuhunsa tuupannut.

Tomi julkaisee parin päivän päästä dokumentin, jonka aikana hän söi ns. ravitsemussuositusten mukaisesti. Mutta voi hitsi, pakkiin pamahti kuusi kiloa painoa ja olo oli huonompi kuin lukiolaisella abiristeilyn jälkeisenä aamuna. Koska en ole dokumenttia nähnyt, niin en voi luonnollisesti sanoa siitä mitään. Kokon visiot ravitsemussuosituksista on jo monta kertaa todistettu vääriksi, joten en puutu siihenkään.

Mutta projektin toteuttamiseen ja ilmiöihin ympärillä aion puuttua. Tässä nimittäin yritetään turhaan mustata oikeiden asiantuntijoiden mainetta ja aiheutetaan yhteiskunnalle vain turhia kuluja, kun korjataan virheellisten väittäminen aiheuttamia jälkiä.

Ongelman muodostaa jo alkuasetelma, jossa on luotu täysin turha vastakkainasettelu siten, että THL on väärässä ja Tomi oikeassa. Ihmiset ovat muodostaneet mielipiteensä jo valmiiksi ja niitähän ei tulla muuttamaan, koska dokumentti tulee tukemaan puolustajien omaa näkemystä. Tämähän on tyypillinen esimerkki vahvistusvinoumasta, jolloin vähät välitetään kritiikistä ja palvotaan vain sitä mikä itselle sopii.

Ravintokeskustelu alkaakin päivä päivältä muistuttaa enemmän ja enemmän kulttitoimintaa.

Koska Tomi on markkinamies, niin hän onkin varmasti laskenut sen varaan, että asiasta läimitään eetteriin matskua niin vastustajien kuin puolustajienkin leiristä. Toisin sanoen, dokumentin julkisuus saa ylisuuret mittasuhteet jo ennen julkaisua. Tiedostan itsekin, että tämäkin teksti tavoittaa muutaman sellaisen, jotka eivät asiasta ole vielä kuulleet ja näin ollen mainostan filmiä itsekin.

En itse pidä dokkaria minään muun kuin moraalittomana käyntikorttina tehdä bisnestä. Mutta näinhän se menee. Samalla tavalla kuin esim. Nestle yrittää luoda mielikuvia että reilun kaupan kahvilla olisi jotain tekemistä viljelijoiden hyvinvoinnin kanssa, niin Tomi yrittää luoda mielikuvia, että ruokavaliolla olisi erittäin suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin. Kautta aikojen on draaman keinoin pyritty vaikuttamaan ihmisten käytökseen. Kun tehdään tunteisiin vetoavaa materiaalia (kuten esim. traileri on yritetty leikata), niin ihmisen kyky ajatella loogisesti hämärtyy – ajatukset ohjataan tarkoituksella merkityksettömiin seikkoihin ja pyritään ohjaamaan ihmisiä tunnepohjalta.

Ja koska on hyvin tiedossa oleva fakta, että ylipaino on lisääntynyt ja sitä kautta ihmisten tuntemus omasta terveydestään heikentynyt, on kansa täynnä helppoja maaleja. Koska kaikki päätökset perustuvat lopulta tunteeseen, niin on selvää että terveyteen liittyvillä asioilla on helppo myydä tavaraa – mitä enemmän draamaa, sen parempi. Kansa tahtoo sirkushuveja. Ruokakeskustelu on kuin nykyajan gladiaattoriareena, jossa kouluttamattomat ”asiantuntijat” ovat nälkäisiä petoja ja koulutetuista auktoriteeteista yritetään tehdä pedoille heitettäviä suupaloja. Leijonat ovat viihdyttäjiä jotka tarjovat sitä mitä kansa haluaa: yhteenkuuluvuuden tunnetta, viihdettä ja virtuaalista ryhmäseksiä ruokapropagandan muodossa.

Koko vaihtoehtotiede, -taide, -huuhaa ja ravintokenttä on kuin itseään rakasteleva kone joka suoltaa ammattitaidotonta paskapuhetta, mutta juuri sellaista mitä ihmiset haluavat tällä hetkellä kuulla.

Raha on kuitenkin se jonka suulla puhutaan.

Tässä ei ole enää kysymys siitä mikä ruokavalio on paras, vaan kuka saa eniten seuraajia ja kenellä on pisin virtuaalikikkeli. Instagramin avokadosmoothiet ovat uusi bemari ja kuten vahinkotilastoista näkyy, kyseisellä automerkillä kolaroidaan paljon – mutta kun se on vaan jossain elämänvaiheessa niin v*tun siistiä omistaa. Tytöt ja pojat tykkää, on famea, bling blong badavan ja kerrankin olin elämässä jotain.

Tässä ei ole tarkoituskaan tehdä mitään järkevää, ottaa vain ihmisiltä rahat pois. Tämän dokumentin todistusarvo tulee olemaan yhtä järkevällä tasolla, kuin opettaa suuntavaistottomat fretit suunnistamaan. Dokumentin pohja on yhtä hataralla pohjalla kuin valmentajien väitteet omista tuloksistaan. Vaikka valmentaja väittäisi että hänellä olisi tuhansia onnistuneita asiakastapauksia, niin ilman ulkopuolista vahvistusta kyseessä on aina valmentajan oma näkemys asioista. Kertomatta jäävät sekä epäonnistuneet valmennustapaukset, saati ne lukuisat ihmiset jotka eivät tule valmentajan kanssa toimeen. Mikä on todellisuus? Jos valmentaja muuntelee totuutta kerran, niin voidaan olettaa että näin tehdään jatkossakin. Tomin esittely Safkatutkan sivuilla väittää Tomin syöneen 10 vuotta eri tavalla. Kuitenkin vain vajaa kolme vuotta sitten herralle maistui ruisleipä ja makaronilaatikko kuten muillekin, ja – wait for it – ravintosuositusten mukaisesti. Tokihan kyseessä voi olla myös virheellinen tieto Safkatutkan artikkelissa. Mikä ei olisi kyllä ensimmäinen kerta. Mutta odottakaaa vaan vuoroanne Tutkikset, tekin pääsette vielä blogin aiheeksi.

Ravitsemussuosituksissa voi hyvinkin olla vielä tekemistä, mutta kuten jo keskusteluilla usein mainittu, ne perustuvat sairauksiin. Ja vaikka saivartelijat ovatkin kääntäneet tämän niin päin, että niillä sairastutaan, niin toisin kuin Internet-gurujen ”tuhannet asiakkaat”, ne perustuvat vähintään satoja tuhansia, ellei miljoonia ihmisiä sisältäviin epidemiologiisin tutkimuksiin. Nämä asiat eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia, eivätkä itseoppineet hermannit ole ravintoeksperttejä.

Ongelma on se, että vaikka olo saataisiin gurujen opilla hetkellisesti paremmaksi ja painoa alemmaksi, se ei vielä kerro mitään tulevaisuuden tilanteesta. Vaikka nyt olisi viisi vuotta kiva olla, niin korvaako se mahdollisen, kahdenkymmenen vuoden päästä ilmenevä suolisyövän? Oli kiva juoda rasvakahvia nyt, joo, mutta vielä mukavampaa on paskantaa tulevaisuudessa verta?

Tieto ei ole sama asia kuin ymmärrys. Tällainen yhden henkilön testi on sellainen mittari joka mittaa vain yhtä tulosta, ja sillä mittarilla ei voida mitata kenenkään muun hyvinvointia. Sen lisäksi verrokki puuttuu, eli että dokkarista voitaisiin tehdä edes joku pieni johtopäätös, olisi mukaan pitänyt ottaa joku virallisia ravitsemussuosituksia noudattava, joka olisi laitettu syömään Kokon ohjeiden mukaan – toki samalla laajuudella soveltaen.

Kun tehdään tällainen 30 päivän pikatesti, saadaan helposti dramaattisia muutoksia esille. Jos ruokavaliossa tehdään täyskäännös, menee elimistö luonnollisesti sekaisin. Sama jos itse alkaisin nyt vetää rasvakahvia ja lihaa reilulla kädellä naamariin. Luultavasti oksentelisin ne pois ja tästä voitaisiin tehdä yhtä luotettava johtopäätös: rasvakahvi oksettaa.

Mehän emme voi tietää totuutta projektin takana, sillä elävä kuva on helppo leikata siten, että se kuvaa omaa näkemystä. Se, että mukana on lääkäreitä ja dokkariin on haastateltu esimerkiksi Somppia ja Tykkää (?), kertoo vain siitä että dokumenttiin on saatu ujutettua tuotesijoittelua. Antioksidanttiklinikka on yksityinen lääkäriasema joka tekee useamman tahon mielipiteiden perusteella hieman arveluttavaa bisnestä.

Viime aikoina on esim. Fogelholmia ja tutkijoita yleisesti yritetty syyllistää siitä, että tutkimuksia on rahoittanut muun muassa Coca-cola. Miten tämä muka eroaa siitä? Dokumentin on rahoittanut… Tomi Kokko. Ja jos lääkäri Sovijärvi on ollut mukana ilman korvausta, niin sitten dokumenttia on ollut rahoittamassa välillisesti myös Antioksidanttiklinikka. Toisin sanoen, voin samalla logiikalla syyttää heitä tulosten vääristelystä koska rahoitus tulee sellaisilta henkilöiltä jotka tukevat dokumentin tekijän näkemystä.

Niin ja mainitsinhan jo, että Tomin on tarkoitus tehdä dokumentilla rahaa koska hän myy sillä omia palveluitaan. Useat Tomin puolustajat ovat argumentoineet, että kaikki häntä arvostelevat ovat ehkä vain kateellisia ja myyvät poikkeuksetta omia valmennuksiaan. Toinen argumentti on ollut se, että eikö ole tärkeintä että ihmiset voivat hyvin.

No, minä en myy valmennuksia. En välttämättä allekirjoita virallisia suosituksia sellaisenaan, mutta vastustan tälläistä kolmen markan tiedettä. Vastustan sitä, että viihteestä pitäisi vetää johtopäätöksiä joilla olisi enemmän arvoa kuin kävyllä takapuolessa.

Ja mitä tulee hyvinvointiin, niin periaatteessa kyllä, mutta toisaalta taas ei. Jos hyvinvointi tapahtuu toisia rahastamalla ja jopa siten, että neuvot voivat kääntyä pitkällä aikavälillä terveyttä vastaan, niin silloin hetkellinen hyvinvointi ei ole hyvä mittari.

Jo ennen kuin dokumenttia on edes julkaistu, siitä kohistaan. Tomi on itse kuitenkin ollut pääasiassa hiljaa, mikä lienee osa markkinointistrategiaa. Olisi mielenkiintoista nähdä mikä on ollut todellinen syy lihomisen taustalla. Joko kalorien saantia ei olla vakioitu, kyseessä on mittaus- ja/tai raportointivirhe tai sitten ylipaino – ja veriarvojen muutos – johtuu yksinkertaisesti siitä että elimistö ei ole sopeutunut vielä tilanteeseen.

Tai sitten Tomi ei vain osaa.

Jos tilannetta olisi seurattu vaikkapa 180 päivää, olisivat veriarvot voineet hyvinkin normalisoitua ja paino lähteä takaisin laskuun. Emmekä me tiedä kuinka paljon vähemmän Tomi liikkui projektinsa aikana. Tarkoituksenhakuisuus näkyy jo dokumentin promokuvasta, jossa esitellään makkarapakettia. Jos suosituksia on noudatettu ilman makkaraa, niin miksi sitten mainostaa sillä?

Mutta toisaalta tyhmähän ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Kansakunta on jo niin kyllästetty kaiken maailman dieettiohjelmilla, että kyky kyseenalaistaa maksamakkaran tuoksua monimutkaisempi asia on kadonnut. Uskotaan kaikki mitä sanotaan ja ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä.

Jos samalla pieteetillä ja raivolla mitä ravintokeskusteluun käytetään olisi käyty vaikka maailmanrauhan kimppuun, niin Kim Jong-Unin takapuolesta kasvaisi jo kukkia.

Ruokavalio on iso osa terveyttä, mutta niin ovat myös stressi ja inaktiivisuus. Minä olen lihonut itse tässä viime aikoina niin ikään reilut kuusi kiloa, mutta se johtuu siitä että olen a) istunut toimistolla koodaamassa ja b) olen syönyt kulutukseeni nähden liikaa. Ruoan laadulla ei ole ollut omassa, kuukausia kestäneessä kokeessani mitään väliä, vaan paljon suurempaa osaa on näytellyt esimerkiksi univelka. Mutta en ole tehnyt siitä raflaavaa dokumenttia.

Se menee ihan rehellisesti niin. Inaktiivisuus ja stressi ovat luultavasti suurempia tappajia kuin ruoka, ja ravinto onkin nostettu turhan suurelle jalustalle. On totta, ettei ruokateollisuus ole tietyiltä osin välttämättä sen paremmalla viivalla. On myös totta että ihmiset syövät liikaa lääkkeitä ja aika monessakin asiassa olisi parantamisen varaa. Ruoasta on silti tehty Hadeksen tuli joka tuntuu polttavan kaikkien pakarat karrelle heti kun joku vain mainitseekin jotain edes etäisesti ravintoon liittyvää.

Tämä dokumentti ei ole 30 päivän ihmiskoe. Se on 30 päivän brändäysyritys. Näen tämän vain yhtenä yrityksenä luoda lisää jännitteitä terveysalalle, sen sijaan että yritettäisiin oikeasti toimia yhtenä yksikkönä. Suomi on tunnetusti kyräilyn ja paskanpuhumisen luvattu maa.

Ja koskien about kaikki jotka ravintokeskusteluun osallistuvat, olivatpa sitten tuulipuku- tai pukukansaa, samalla linjalla näköjään mennään vain edelleen.

Kysymykset Tomi Kokolle

Ymmärrän kyllä että moni on dokkarista sitä mieltä, että näkemättä paskaa. Ymmärrän myös, että jos on taipumus bisnesmoraaliin, niin rahat otetaan pois sieltä missä sitä on. Ymmärrän myös, että oikeat asiantuntijat hermostuvat siitä, että heitä kritisoidaan. Ymmärrän myös, että ihmiset haluavat elää terveellisesti ja osalle kelpaa pikakeino, kun osa haluaa tutustua aiheeseen laajemmin. Ymmärrän toisaalta myös kyseenalaistajien tarpeen ja ymmärrän myös sen, että tiede ei ole läheskään aina oikeassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että miten kehdataan väittää yhden viihdeohjelman perusteella että ravintosuosituksissa olisi jotain vikaa. Ihmiset yksinkertaisesti syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän. Turha sieltä on kaivella mitään erityisiä salaliittoja ja taikavarpuja taustalta. Kannikat ylös siitä sohvalta ja vähemmän ruokaa kitusiin.

Rasvakahvi ja avokado eivät tätä kansakuntaa paranna.

Minä en voi kritisoida tai arvostella Tomia ihmisenä koska en häntä tunne. Tomi saattaa olla hyvinkin fiksu ja mukava ihminen. Jokaisella meillä on kuitenkin aina kaksi puolta. Ihan aina. Tunnen kymmeniä ihmisiä jotka väittävät olevansa jotain muuta; doping-vapaita, gluteenittomia, heteroita… you name it. Vaikka julkinen kuva on muuta, niin suljettujen ovien takana tapahtuu päinvastoin. Sanotaan Facebookissa että asia on näin ja itse touhutaan koko ajan selän takana ihan toiseen suuntaan. Ei sillä ole minulle mitään merkitystä, jokainen on vastuussa vain itselleen, eikä minulla ole mitään tarvetta paljastella ihmisten salaisuuksia muille. Mutta asioita ja ilmiöitä voin – ja aion kritisoida.

Tämä ei ole minkäänlainen hyökkäys tai vänkäys vain siksi että asiasta pitää vängätä, vaan aito huoli ihmisten terveydestä. Siksi aloitankin tästä samalla blogisarjan, jossa tulen kysymään julkisesti monelta suomalaiselta terveys-, ravitsemus-, mentaali- ja liikunta-alalla hääräävältä gurulta, sivustolta ja suksisauvalta perusteluja omalle toiminnalleen. Jos ette vastaa, se kertoo että toimintanne ei kestä päivänvaloa. Jos vastaatte vittuilemalla, se kertoo että toimintanne ei kestä päivänvaloa. Jos vastaatte ympäripyöreitä selittäen, se kertoo että toimintanne ei kestä päivänvaloa.

On toki myös mahdollista että ette vain ymmärrä sitä mistä yritätte puhua.

Jos kuitenkin vastaatte loogisesti perustellen, se on vallan mainiota ja voimme keskustella asiasta. Yhtään kommenttia en tule sensuroimaan, mutta julkaisen perseilyt nimen kanssa tarvittaessa Facebookissa. Jos luette tai ymmärrätte tekstieni asiasisällön tahallanne väärin, en aio käyttää aikaani tyhjänpäiväisyyksistä jankkaamiseen. Keskustelu on kuitenkin tervetullutta. Henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä, mutta asioista pitää voida väitellä. Pidätän oikeuden pitää omituisen huumorintajuni mukana keskustelussa, enkä missään nimessä väitä olevani oikeassa.