Treeniviikko 20, bloggailumuutoksia & haastevastaus

Aloitetaan treeniviikosta ja jatketaan sitten niillä tulevilla muutoksilla. Kärsimättömimmät voivat hypätä jo sinne muutosjuttuun, tiedän, että teitä on siellä. :D

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa . Kesto: 1:08.

Tiistai: 40min crossailua , 14.35km.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet . Kesto: 1:01.

Torstai: jalat, hauikset . Kesto: 1:16.

Lauantai: 40min crossailua , 14.55km.

Sunnuntai: jalat, olkapäät . Kesto: 1:13.

Viikko meni melkein suunnitelmien mukaan, mutta sitten ei kuitenkaan. Kaikki treenit tuli tehtyä mitkä olin suunnitellutkin tekeväni, mutta sain vähän vaihdella niiden paikkoja ja sisältöjä osittain keskenään. Hyvin meni silläkin kaavalla! Tuon vuoksi myös lauantain lepopäivä vaihtui perjantaille, sillä jalkapäivän jälkeisenä päivänä ei aerobista harrastella. Tämäkin vaihto oli täysin kivuton. Selvisin. ;)

Boksikyykky on tällä viikolla ollut suurta rakkautta. Yleensä sunnuntain treenin aloittaminen tuntuu nihkeältä, mutta nyt oli toisin – pääsin aloittamaan boksikyykyillä! Tein heti neljä sarjaa, vaikka normaalisti teen kaikkia liikkeitä sen kolme sarjaa. Tänään se kolme ei vain ollut tarpeeksi. Bokseissa tuntuma on vaan jotain ihan huikeaa ja tuntuu juuri siellä missä sen tahdon tuntuvan. Eli kankkuloisissa. Olen tästä liikelöydöstä ehkä enemmän innoissani, kuin mistään muusta ikinä. Tätä teen vielä harmaahapsenakin. ;) Olettaen, että olen silloin vielä treenikunnossa. Suunnittelin kyllä olevani.

Sitten haastejuttua tähän väliin! Sain jokin aika sitten haasteen upeatukkaiselta  Jonnalta , jossa piti listata asioita, joita itsessään arvostaa. Kiitos haasteesta Jonna! :) Olen tammikuussa vastannut haasteeseen, jossa listattiin viisi asiaa, joita itsessään rakastaa. Nämä ovat niin samanlaisia juttuja, etten usko, että saisin niihin suuresti eroa tehtyä, jos yhtään. Tämän vuoksi jätän haasteeseen vastaamatta muulla tavalla kuin linkkaamalla tänne ne viisi asiaa. Ne löytyvät  täältä .

Ja sitten niihin bloggailumuutoksiin. Kun aloitin tämän blogin pari vuotta sitten, tein sen suureksi osaksi siksi, että olin niin valtavan ylpeä kaikista saavutuksistani kroppani suhteen. Tahdoin kirjata ne kaikki ajatukseni jonnekin ylös, tahdoin paikan kaikille kuville ja tahdoin paikan, jossa saisin kehitystäni seurata oikein kunnolla. Samalla tahdoin myös huudella onnistumistani, tyylillä jos minäkin, niin kyllä sinäkin onnistut tai ei tekosyitä! Ja ehkä samalla jakaa inspiraatiota jollekin toiselle. Nyt olen hieman rauhoittunut noiden asioiden suhteen. :D Edelleen olen samaa mieltä, mutta en niin palavasti kuin ennen. Mun ei tarvitse enää huutaa, kun olen huutoni huutanut.

Mulla menee jokaisen blogikirjoituksen tekemiseen vähintään kaksi tuntia. Yleensä enemmän. Täytyy käydä kuvat ja videot läpi, etsiä sopivat blogiin, muokata ne oikeanlaisiksi. Joskus tehdä kollaaseja. Ja sitten pitää tietysti kirjoittaa. Joskus pelkät kirjoitukset vievät aikaa useamman tunnin. Eikä mulla ole monesti edes kovasti asiaa. Mutta kun tämä on muodostunut tavaksi. Ja koska ei ole asiaa, vain tapa, on tämä blogi toisinaan aikamoinen aikasyöppö. Ja tällä hetkellä mulla on prioriteetit suurimmaksi osaksi muualla ja tekemistä muutenkin niin paljon, että selkeät aikasyöpöt täytyy karsia sieltä pois. Ensin iski ajatus, että lopetan koko blogin. Ajatus tuntui yllättävän hyvältä. Mutta sitten ymmärsin, että ei mun lopettaa tarvitse. Ainoastaan vähentää tarvitsee.

Olen alusta lähtien kirjoittanut tänne melkein joka päivä, joskus jopa sen seitsemän kertaa viikossa. Olipa ainakin kerran päivä, jolloin tuli kaksi postausta! Alussa sitä asiaa riitti siihen tahtiin, että tuo kaikki tapahtui automaattisesti ja pakottamatta. Sittemmin tästä on kuitenkin tullut blogi, jonne kirjaan jokaisen treenini suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka mitään todellista asiaa niistä ei juuri olisikaan. Silti tulee kirjoitettua, koska se on ollut tapana. Nyt tuntuu, että tuon tavan voisi unohtaa. Jo pelkkä ajatuskin siitä unohtamisesta tuntuu aika kivalta. Vapauttavalta. Pelkän tavan vuoksi toimiminen on harvemmin oikeasti pakollista, jos sille ei ole todellista syytä. Mulla ei ole.

Haluaisin myös ensisijaisesti panostaa  toiseen  blogiini, sillä sen aihepiirin asiat liikkuvat (tällä hetkellä ainakin) päässä enemmän. Se on vain joutunut lähes ikuiselle to do -listalle, kun aina on kirjoitettava ensisijaisesti tänne – vaikka ei olisi asiaa. Ja sitten tämän blogin parissa onkin kulunut niin paljon aikaa, että toiselle blogille ei jäänyt sinä päivänä aikaa. Ja taas mietin, että jos sitten seuraavana päivänä.. Vaan sama juttu se on silloinkin. Ja se on surku, että asioita, joita haluaa tehdä, ei voi tehdä. Ihan vain koska sitä tekee asioita, joita ei olisi pakko tehdä, mutta mielessään kuvittelee, että on pakko tehdä.

Siksi asiaan pitää saada muutos.

Jatkossa tänne tulee postauksia ainoastaan yksi tällainen ns. pakollinen, ja se tapahtuu ihan puhtaasta halustani. Eli viikkokatsaus tulee joka viikko. Siinä käyn läpi viikon treenit ja ajatukset, enkä enää kirjoita niistä erikseen päivittäin. Poikkeuksena sellaiset päivät, joihin sisältyy jotain huikeaa, joista tahdon ehdottomasti kirjoittaa. Ja tietysti kaikki muu erikoisuus. Etenkin kun oivallan jotain suurta blogin aihepiiriin liittyen, palan halusta kirjoittaa niistä tänne. Ja joskus tulee tehtyä ruokaa, jota on pakko hehkuttaa. ;)

Esimerkkinä voidaan tarkastella tätä viikkoa; tällä viikolla olisin tällä uudella tyylillä kirjoittanut todennäköisesti boksikyykystä ja levottomista jaloista, sillä molemmista tahdoin kirjoittaa. Ja sitten tietysti tämän treenikatsauksen. Siinä (tässä) treenikatsauksessa olisin kertonut muista viikon asioista. Eli eivät nämä postaukset välttämättä jää siihen kertaan viikossa, kunhan vähän harvenevat. Joskus varmasti tulee pelkkä treenikatsaus, jos mitään ihmettä ei tapahdu treeneissä tai muun hyvinvoinnin parissa. Siinä yhdessä postauksessa on sitten kaikki oleellinen viikon ajalta. Jatkossa todennäköisesti tulen viikon aikana kirjoittamaan pieniä muistiinpanoja ajatuksistani, jotta ne pysyy mukana viikon loppupuolelle asti. Tarkoitus ei ole silti tehdä kerran viikossa mitään kilometripostausta miljoonalla kuvalla, joten asiat tulee tiivistettyä (elleivät ole tärkeitä, jolloin saavat oman postauksensa) ja kuvista mukaan ne oleellisimmat. Tai sitten teen kuvakollaaseja. Eli pääpiirteittäin vähemmän löpinää ja enemmän asiaa! Ehkä se sisältökin on jatkossa vähän laadukkaampaa. :D Väkisin on vaikea kirjoittaa asioita, joista ei niin jaksaisi kirjoittaa. Siinä kärsii aina laatu. Ainakin mulla.

Eli jatkossa vähemmän on enemmän. Keskitän tähän normaalisti kulutetun ajan asioihin, jotka ovat tällä hetkellä tärkeämpiä. En osaa sanoa onko tämä tästä lähtien aina tapana tässä blogissa, vai muuttuuko tämä taas joskus samanlaiseksi kuin mitä se on ollut. Aika näyttää, mutta nyt näin. Saa blogikin lisää elinaikaa, kun en kuitenkaan tosissani tahtoisi lopettaa ilman aivan todellista syytä. Kuten, että joku mulle tuntematon kiskoo mua hihasta kaupassa tai muualla tuolla ulkona ja sanoo lukevansa mun blogia, niin se on sitten siinä. :D Mutta kyllä orpo olo tulisi ilman tätä. Varmaan loppuelämäni ottaisin kuvat silti jokaisesta ruoka-annoksestani. :’)

Mukavaa viikkoa kaikille! Nauttikaa ilmoista, jos ootte ilmoista nauttivaa sorttia! Meille nämä ilmat on vähän rankkoja, kun ollaan totuttu siihen UK:n ikuisesti viileään ilmastoon. Täällä on jo +10°C tuntunut helteeltä, saati nyt sitten, kun on oikeasti helle. :D Ei oo helppoo, mutta ehkä me selvitään tästäkin. ;)