Ulkoilua ja uutta aamupalaa

Astetta hektisempi maanantai taas takana! Maanantaihin mulla kuuluu aina automaattisesti pari treeniä ja kämpän siivoaminen, plus kokkailut. Tänään näiden lisäksi tein vielä erilaista aamupalaa tuleville aamuille valmiiksi, siitä alempana. Ja toinen treenikin suoritettiin (nopean) crossailun sijaan (ei niin nopeana) kävelynä. Normaalista aikataulusta olen ollut tänään jäljessä sellaiset parisen tuntia, mutta eipä siinä mitään kamalaa päässyt tapahtumaan. ;)

Aamulla otin rauhallisesti. Näin ihan hirvittävää unta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, jolloin heräsin oikein itkemään. Sama vollotus jatkui pitkin sunnuntaita ja tänäänkin vielä kummittelee jossain sisuksissa. Annoin itseni lepäillä aamulla ennen treeniä ja keskittyä muihin asioihin. Lopulta se piti aloitella kuitenkin ja innolla sitä kyllä sitten tehtiinkin! Hauikset ja selkä oli vuorossa ja oikein mainio treeni olikin. Vähän piti lisäillä painoa ja perille meni jokainen toisto. Selälle piti ottaa vähän rauhallisemmin, kun jo toistamiseen olen onnistunut venäyttämään/krampituttamaan (on se sana) alaselkäni oikean puolen. Lepopäivänä, ei-liikunnallisissa merkeissä. Olen eri taitava. Parempaan päin se taas menee, eikä huomenna enää tuntune laisinkaan. Mutta niin, perushyvä treeni oli!

Ja kun se ilma oli tänään sitten mukava (eli ei satanut kaatamalla tai tuullut myrskylukemia), niin sinne kävelylle oli heti päästävä, kun eilen sitä jo uhosin. Normaalisti en enää tuossa kohtaa päivää lähtisi, kun kaikki muu lykkääntyy eteenpäin, mutta nyt teki niin kovin mieli mennä. Eikä ole tarvinnut katua sentään. :) Jälleen kerran oli pukeutumisen vaikeus ja jälleen kerran oli sitten liikaa päällä. Mutta toisaalta parempi niin, kuin että saisi jäätyä sinne. Ei tästä ilmasta vaan ota selvää, kun aamuisin auton tuulilaseja saa krapsutella esiin ja ruohikko on kuurasta valkoinen, ja sitten päivällä ulkona kävellessä snorttaat yhden ötökän sieraimeesi ja toinen lentää korvaan. Ja kukat kukkii. No, Skotlanti se on.

Koska huomenna on jalkatreeni, en tehnyt niin pitkää lenkkiä kun oisi tehnyt mieli tehdä. Lähinnä, koska en ole hetkeen käynyt kävelyllä, joten se on jaloille aina vähän shokki tauon jälkeen. Kaksitoista kilometriä teki mieli mennä, mutta sain itseni puhuttua kääntymään viiden kilsan kohdalla, joten kymmenen kilometriä tuli mittariin, kun seisoin taas kotiovella (1:45min). Tosi mukava reissu oli. Vaikka sielläkin piti vähän vollottaa, mutta se nyt kuuluu asiaan. :D Perhanan unet. Aurinko on tosi alhaalla päivälläkin. Ei oo lippiksestä enää hyötyä. Kotona olin siihen aikaan, että oisin normaalisti syönyt ruoan. Mutta koska se oli tekemättä niin haukkasin jotain pientä ja kävin suihkussa ja muutenkin onnistuin kuluttamaan aikaa jollain lailla ihan kivasti. Loppujen lopuksi olin lautasen äärellä paria tuntia normaalia myöhemmin.

Onneksi olen kuitenkin, öh, aina nälkäinen, joten tästä eteenpäin tuli silti syötyä ihan normaaleihin aikoihin. Selvisin siis poikkeavasta päivärytmistä, huh. ;) Mutta sitten siihen aamupala-asiaan! Nimittäin ikäväkseni on nyt pakko todeta, että jostain syystä mun  banaanitattarivellipuuroni  ei ole enää sopinut mun vatsalle. :( Melkein kaksi kuukautta sitä söin joka aamu, mutta nyt on viimeisen noin viikon verran mennyt vatsa sekaisin aamupalan jälkeen. En tiedä miksi. Onko sitä sitten herkistynyt. Tämä surettaa aika kovin, sillä tuo on ollut aivan loistava aamupala. Tykkään puurosta kuin hullu puurosta! Ainesosia siinä taas on niin paljon kaikkea, että vaikea on heti keksiä mikä siinä on aiheuttanut tämän. Keskityn kuitenkin niihin suurimpiin, eli banaaniin ja tattariin, ja ensimmäisenä koitetaan nyt sitten ilman tattaria. Puuroa en aikaiseksi saanut mistään muusta (quinoaa koitan kyllä seuraavaksi), vaan päätin tehdä taas banskupannaria. Mutta sen sijaan, että paistelisi yhden joka päivä ja söisi aamulla kylmänä (koska se on hyvää kylmänä), päätin tehdä isomman satsin kerrallaan, uunissa tällä kertaa ja aamulla se käy mikron kautta, jotta ei palella.

Mulla oli viisi banaania ja niistä päätin tehdä. Ja kun banskupannarissa yhtä banaania kohti tulee kaksi kananmunaa (mun tapauksessani No Egg -valmistetta), sai sitä sinne aika määrän laittaa. :D Lisäksi heitin teelusikallisen leivinjauhettakin. Plus sitten ne perinteiset lisukkeet, eli auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, kaneli, kardemumma ja piparkakkumauste. Sauvasekoittimella surrautin ja kaadoin uunivuokaan, jossa ootti leivinpaperi, jota olin öljyllä sivellyt. Uunissa oli asteita 175°C ja varma en ole, kauanko tuo siellä oli. Yli puoli tuntia vissiin. Kokeilin coctail -tikulla, että milloin oli sisältäkin sopivassa kunnossa. Uunituksen jälkeen annoin jäähtyä ja sitten laitoin sopiviksi palasiksi aamupalahetkiä oottamaan. Tuli ihanan muhkeita ja jytkyjä! Tästä saisi helposti aikamoista herkkua, esim. muffinsseja tai käyttää kokonaisena piirakan pohjana, päälle vaikka jotain marjarahkasekoitusta. Oooohh..

Enköhän mä tätäkin syö tyytyväisenä aamulla. :) Aiemminhan lopetin banaanipannarin syömisen aamupalana, kun se ei pitänyt nälkää tarpeeksi kauan. No, nykyisellä rytmillä syön joka tapauksessa parin tunnin päästä aamupalasta, oli nälkä tai ei. Eli ei sen tarvitse sen kauemmin nälkää pidelläkään. ;) Lisäksi tämän laitoin nyt neljään osaan viiden sijaan, joten tulee syötyä hieman isompi pannari kuin aiemmin. Kyllä mä tämän kanssa pärjään! Hillot päälle, ehkä mantelitahnat kanssa ja sitten raejuustoa rinnalle. Omnomnom. Onneksi kohta on jo aamu. <3