Ulkonäkökeskeisyys parisuhteessa vs sinkkuna

Hahhahhaa, mä en vieläkään tajuu onks tos mun otsikossa mitään järkeä =D No ihan sama :) Mä osallistuin viime viikolla FB-keskusteluun aiheena joku asia, mutta yhtä seikkaa jäin taas miettimään. Siinä kohtaa keskustelu oli painonhallinnassa ja kirjoittajan kommentin pointti oli, että hän ymmärtää painontarkkailun jos on sinkku ja naista pitää saada, mutta muuten ei. Sitä mä en tiedä, onko tämä henkilö sitä mieltä, että homma pätee toisinkin päin =D Joillain ihmisillä kun on käsitys, että he itse voivat ihania ollakseen näyttää miltä hyvänsä, mutta toisen osapuolen on kyllä syytä pitää itsensä kondiksessa. Mutta oonhan mä tietysti törmänny aiemminkin tohon ajattelumalliin. Se taitaa jopa olla aika yleistä. Sitä mä en tiedä, että onko se naisilla vai miehillä yleisempää eikä se mua varsinaisesti kiinnostakaan.

Mutta mä taidan olla aika yksin oman näkemykseni kanssa. Siis mun mielestä silloin jos/kun ollaan sinkkuina, niin se oma ulkonäkö ja ulkomuoto on vaan omaa itseä varten. Siitä pidetään tai ollaan pitämättä huolta ihan vaan itteä varten. Sit jos ei kellekään kelpaa, se on vaan voi voi. Vika joko itessä tai muissa. Jos mä oisin joskus elämässäni kerinnyt olla sinkkuna, mä oisin saattanu olla syöttöporsas. Löhötä sohvan nurkassa 24/7 ja syödä suklaata aamusta iltaan ku ei kukaan oo vahtimassa eikä säännöllisesti lääppimässä rasvamakkaroita =D Sit ku pitäis mennä kauppaan hakee lisää mässyä, ni vetää vaan ne isoimmat verrarit jalkaansa ettei sitä kiristämistä niin just huomaa :) Ja viel jos ei ois tarvinnu työkavereillekaan näyttäytyä! Tätä kirjottaessa mua alko hirvittää mitä käy sitte ku mul ei oo enää lapsia ja ehkä ei ukkoakaan vahtimassa ja oon eläkkeellä =D

My bad, sellasta sinkku-hetkeä ei koskaan oo ilmaantunut, joten on pitäny ees yrittää pitää itestään jonkinmoista huolta. Koska se mun ajatusmaailma menee niin päin, et jos on parisuhteessa, niin siitä omasta olomuodostaan ollaan jollain tasolla vastuussa sille toisellekin ihmiselle. Kohtuullisissa määrin tietenkin. Olen mä joskus kuullut juttuja, joissa suurinpiirtein ero mätkähtää jos eukko lihoo 5 kiloa. Joo, ehkä vähän liioittelua ja tiiä onko tottakaan. Ja kaikkihan tässä vanhetaan ja rupsahdetaan ennemmin tai myöhemmin, joten realismia tietysti on hyvä olla mukana ja onhan se jokseenkin romanttista rupsahdella aikanaan sitten yhdessä…tai se olis se ideaali eikä niin, et se toinen lähtee sitten vaikka juoksemaan ikuisen nuoruuden perään =D

Mutta se ajatusmaailma jossa varta vasten ajatellaan, että nyt mulla on mies/nainen, nyt voin relata ja lihoa rauhassa, on musta outo. Mulle kun se puoliso ei ole pelkkä kaveri, kämppis ja kumppani vaan ennen kaikkea se intohimoisen rakkauden kohde. Tai niin sen pitäis olla mun romanttisissa mielikuvissani (ja siis mähän olen täydellinen anti-romantikko). Ja silloin jos se toisen olomuoto yhtäkkiä alkaa muuttua kovinkin erilaiseksi, niin kyllähän se herkkää ihmistä voi hieman järkyttää :)

Toki on ihmisiä joita nää asiat ei edes haittaa. Joidenkin mielestä ulkoinenkaan viehätys ei ole kiloista kiinni. Ja mikäs sen mukavampaa. Koska voishan tässäkin ajatella niin, että esim. mullakin ois paljon enemmän aikaa meikkailla ja pukeutua sexymmin jos en aina ois menossa tai tulossa salille/salilta tai menossa tai tulossa lenkille/lenkiltä ja sen sijaan kuljen melkein aina meikittä, hiukset ties miten sekaisin ja trikoot jalassa. Ja sitten päästäänkin siihen….arvatkaa meikkaisinko ja pukeutuisinko vaikka mulla ois kaikki maailman aika =D Jep, mikä ite kullekin on tärkeetä. Onneks mun mies on tuntenu mut ennen meiän seurustelua sellaset reilu parikyt vuotta, ni tietää et multa ei kauheesti sellasta perinteistä naisfiilistelyä oo odotettavissa =D Joskus mä toki yllätän itteni ja muut pukeutumalla hepeniin ja sit voi taas hyvällä omatunnolla reuhuta heikkopeikon näkösenä pitkin maita ja mantuja =D

No mut mä oonki vähän outo. Mua suorastaan välillä ärsyttää kuinka pienen painoarvon mun mies antaa mun ulkonäkötarkkailulle. Se on ärsyttävän diplomaattinen ilmoittaen mun olevan sen mielestä upea painoin mä sitten 55, 60 tai 65 kiloa. Mua häiritsee noin iso haarukka =D Ok, 50 oli liian vähän, sen se sai kakaistua ulos ja 85 ois kuulema ehkä liikaa. Jep, mun pitäis olla iloinen eikä tartuttaa näitä neuroosejani muihinkin =( Mut onneks mä oon aina aatellu, et mummot on vähemmän ryppysiä ku niil on vähän pehmytkudosta ihon alla. Mä luulen, et must tulee joskus vielä jopa tyytyväinen 70-kilonen mummo…sit parinkymmenen…tai no ehkä 30 vuoden päästä =D

Ja nyt ku mä kirjotan tätä, mä ihmettelen miten mun aivoista pääsee tällasia ajatuksia tälle näppikselle. Mä oon aina ollu kuitenkin sellanen ulkonäköpainevastanen ihminen. Ja sellanen luonnollisuuden kannattaja. Mut toki mä aina oon ollu tätä mieltä, et on ihan kiva pyrkiä miellyttämään sitä valittuaan (myös) ulkoisesti. Ehkä mä oon tätä mieltä siks, et mä oon niin kauhee tuittupää, ettei mua muuten kukaan kestäiskään buahhahhaaaaa =D No ei vais, oon mä kuulema kiva ja hauskaki…silloin ku haluun…eli harvoin :) Mut mä nyt puolustelen tätä sillä, et normaalipainosena se elo on yleensä myös terveempää ja mukavampaa, ni mulle ei jää morkkis täst kirjotuksesta =D

No niin, maanantain aivopierut on päästetty sekavana ilmoille. Eli lepoviikko alkanut. Se alkaa heti maanantaina lenkillä, jonne raahaan miehenki mukaan. Mulla on uhona alittaa se puol tuntia, mutta tällä hetkellä olo on laiska ja plösö. Ai niin, koska me pidettiin viikonloppuna etukäteen se tän viikon vapaasyöntipäivä…TUPLANA =D Joo, meikäläisen hormonitoiminta taas jotenkin käynnistyi, iski karkkihimo. Joka olisi pitänyt taltuttaa. Ja joka olis taltutettu jos ei olis ollu tätä mässypäivää tiedossa. Joten vappu mennään ny sit herkuitta. Siitäs sain :) Mutta mun lepoviikkoni tulee sisältämään ehkä 3 pidempää lenkkiä, yhen HIITin ja 2 salia. En toteuta kylläkään Advancedin ohjelmaa siellä vaan aattelin mennä takamusta jumppauttamaan ettei se vaan viikossa rupsaha =D

Hohhoijaa, nyt mä en kyllä enää jaksa kirjottaa ku mult tulee tänään vaan näin tyhmiä juttuja =D Ja sekään ei oo mitään uutta. Mul on sellasta lievää hepulia havaittavissa, haukku tulee jo yliylihuomenna!!!

PS. Näin kävi lenkin kanssa: eka kilsa 5:45 hienosti aikataulussa, tokaa kilsaa pikkumatka ja sit mä olinkin niin puhki, et hölköttelin ukon luokse ja mentiinki sellast jolkottelua loput kilsat etten aikaa vaivaudu ees ilmottamaan =D Eli koitetaas loppuviikolla sitä puolen tunnin alitusta uudestaan :)