Unia

Uusia jänniä muutoksia tapahtuu edellisten uusien jännien muutosten lisäksi. Aiemminhan olen huomannut kahvin lopetettuani (eli ehkä kilpirauhasen toiminnan vilkastuttua) sen, että naamaan pukkaa finniä (edelleen, ja yhä nautin jokaisesta näppylästä), vatsa toimii jopa hyvin  (!!! tämän uskaltanen jo pian todeta normaalitilaksi, kun jo reilu viikko on menty tällä), sekä sormien turvottelu/jäätyminen on huomattavasti pienempää (etenkin kävelylenkeillä provosoituva kipeä turvotus/syväjäätyminen).

Nyt uusimpana on astuneet kuvioihin unet. Tuossa taannoin, varmaan parisen viikkoa sitten, kerroin aamulla miehelle näkemästäni unesta. Ja hetken päästä tajusin, että en edes muista milloin olisin viimeksi nähnyt unta! Tai ainakaan niin, että olisin asiasta ollut tietoinen aamulla. Näistä edellisistä unista alkaa olla aikaa oikeasti useampi kuukausi ja se on itselleni todella poikkeuksellista. Nyt nuo ovat palanneet rytinällä ja useimpina aamuina tuon come back -unen jälkeen muistan nähneeni unta. Viime yönä myös, josta harmillisesti kello herätti kesken kaiken pois. Olen aina vähän pöhnässä koko päivän, jos herään kesken unen näkemisen. Sitä pitää riuhtoa itsensä jotenkin niin toisesta maailmasta tähän maailmaan. Ei sillä, että tässä maailmassa mitään vikaa olisi, vaan matka näiden kahden maailman välillä on kuitenkin pitkä, minkä lisäksi suorittaa hirvittävällä nopeudella.

Unet ovat aina olleet itselleni jotenkin hirveän tärkeitä. Muistan edelleen hyvin pari varhaisinta näkemääni unta, ihan sieltä pikkulapsiajoilta. Toinen niistä oli mustavalkoinen ja toisessa oli krokotiili. :) Ahdistuneena teininä suorastaan elin unille, kirjoitin unipäiväkirjaa ja listasin henkilöt, joita niissä näin. Se olikin unien paras puoli; niissä sai olla niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa ei voinut todellisuudessa olla. Haikea teinimieleni piti siitä kovin. ;) Yhä edelleen unet saattavat näytellä suurta osaa siinä, millä fiiliksellä olen hereillä ollessani. Kannan nimittäin sitä tunnetta niistä koko päivän mukanani. Ja jos se tunne on jollain tapaa hyvä, menen illalla nukkumaan intoa puhkuen ja toivon näkeväni samankaltaisia unia seuraavanakin yönä. Olen aina kokenut unet jotenkin hirveän voimakkaasti ja pidän niitä erittäin kiehtovina. Tulkitsen alitajuntaani ja siinä hommassa auttaa myös muutama unikirja, joita hyllystä löytyy. Olenkin huomannut näkeväni tietyissä elämäntilainteissa tietynlaisia unia, joissa on monessa sama teema.  Onko muita unihulluja otuksia? Vai herättääkö unet minkäänlaisia tunteita? Tänään olikin ne viikon viimeiset treenautukset. Selkää ja vatsan seutua treenautin ja kyllä tänään maistui. Selältä jätin kulmasoutelut vallan pois, kun on ollut niin juminen viime ajat, etten viitsi tilannetta ruokkia lisää. Eli kevyemmin sitä osastoa tänään. Vatsalle olen kehitellyt uusia liikkeitä, kun vanhat ei niin maistu ja heti on treenissä lisää iloa. Harmi, että yksi uusista on semmoinen, että sitä ei vissiin uskalla enää tehdä, koska jos kuminauha taas katkeaa, saattaa vaikka näkö mennä. Joten ensi kerralla taas kehitellään jotain uutta. :) Yhtään en ole ailahtelevainen ihminen missään asiassa. En siis siinä tukka-asiassakaan. :D

Punttiosuuden jälkeen (ja reilun tauon jälkeen) taas crossautin menemään 40min kavereiden kanssa. Eli The Big Bang Theory pääsi jälleen ruksuttamaan seuraksi. Että mä tykkään siitä. Ja Leonard on vieläkin kuumis. ;)

Ruoaksi vetelin järjettömän kasan salaattia ja ruoan jämät siihen, eli tällä(kin) kertaa parsakaalia, joita eiliseltä jäi. Huomenna kun on taas kauppapäivä niin tulee ostettua taas salaattia niin hemmetisti, koska se jäävuorisalaattikerä on vain niin suuri. Pitää siis syödä aina vanhat pois, että mahtuu uutta tilalle. Ei se mitään, syön mielelläni. ;)

Huomisesta onkin tulossa kunnon kiiruspäivä, kun sitä saa ajella sinne järvimonsterin maisemiin hakemaan miehelle juoksunumeroa paitaan sunnuntaita varten, ja tuohon reissuun menee varmaankin 4-5 tuntia. Sen lisäksi ruokaostokset ja tietysti kunnollinen valmistautuminen sunnuntaita varten. Sillä silloin aamulla ei ehdi kyllä tehdä mitään muuta kuin herätä ja syödä ja vähän laittaa itsensä ihmisen näköiseksi. Saa silti nousta joskus kolmelta. Uff. Eli aikaisin pitäisi vielä ehtiä nukkumaankin huomenna. Mulla on varmaan suuremmat paineet ja jännitykset tuosta kaikesta kuin mitä miehellä on juoksua kohtaan. :D

Eli postausta ei huomenna kuulu, toivottavasti sunnuntaina jaksaa ja ehtii vielä kotiin tultua kirjoitella. Sunnuntai menee itselläni käppäillessä ympäriinsä kameran kanssa siellä Loch Nessin monsterin kanssa (attelin saada siitä kuvan ja sitten musta tulee heti tietysti miljonääri). Jos siis sää sallii. Jos ei salli, niin todennäköisesti vetelen sikeitä meidän autossa jossain parkkipaikalla. :D Jänskää viikonloppua kaikille!