Vaan kuinkas sitten kävikään..

Anonyymikommentoinnin esto meni päälle tässä blogissa. Tämä päivä on siis vihdoin saapunut! Muutama sitä on jo aiemmin pyydellyt, että enkö voisi jollain lailla suodattaa, mutta koskaan ei ole ollut tarvetta, vaikka sieltä tosiaan tulee täysin turhanpäiväistä juttua vähän väliä. No, nyt kun taas alkoi moisia tulla, niin nyt tuli mullakin se raja vastaan. Oletuksia siitä, että elän elämääni muka jollain tietyllä tavalla ja en jollain toisella tavalla, suoranaista p*skaa, ei uskota mitä vastaan, huudetaan lisää vaan, asioista mitkä ei tänne blogiin kuulu yhtään millään tavalla. En ymmärrä, miksi niitä pitää täällä jauhaa. No, ei jauheta hei enää!

Suurimmin tietysti ärsyttää se, miten postausten kommenttikentästä muodostuu välillä varsinainen oletusten kaatopaikka, lasten hiekkalaatikko jossa kiusataan toisia, ja koko postauksen alkuperäinen idea katoaa jonnekin. HUOH. Ja en tosiaan ihmisistä tykkää. Tahallista typeryyttä en voi sietää.

Ne ihmiset, jotka minut tuntee, tietää miten kovin tykkään aikaani haaskata. En sitten yhtään. Nuo kommentit haaskaa aikaani. Siispä tästä lähtien eivät anonyymit kommentoi. Ole hyvä ja rekisteröidy ja huutele sitten. Tuossa sivussa on myös sähköpostiosoitteeni, huutele sinne jos on suurikin tarve. Älä kuitenkaan oleta, että lukisin. Saatan myös jatkossa poistaa kommentteja, jos koen sen tarpeelliseksi. Se oisi ensimmäinen kerta se, mutta niin on tosiaan tämä estokin.

Olen pahoillani niiden mukavien anonyymien puolesta, jotka eivät nyt sitten enää pääse kommentoimaan. Kommenttien hyväksyntää en tahtonut kuitenkaan päälle laittaa, koska en yksinkertaisesti jaksa uhrata ajatustakaan sille, mitä julkaisen, miksi julkaisen, miksi en julkaise ja siihen samaan syssyyn joudun vielä kyseiset kommentit lukemaan. Lasken senkin ajanhaaskuuksi. Mulla on parempaakin tekemistä. Vaikka ilmeisen moni kuvitteleekin, ettei ole. :D HÄHÄÄ.

Mmmmhhh. Ai että kun tulikin hyvä mieli!

Suorastaan MAHTAVAA viikonloppua kaikille! Me mennään huomenna vuorikiipeilemään! :D