Välitämmekö toisistamme?

Tulipahan taas kysymys otsikkoon. Toivoisinkin, että jokainen kysyisi tämän asian itseltään. Kerron kolme tositapahtumaa, jotka saavat minut esittämään tämän kysymyksen muutenkin kuin vain itselleni. Liukkaat kelitkin ovat taas riesanamme.

Pari vuotta sitten ensimmäisillä liukkailla lokakuun lopussa kaaduin yhden kaupan edessä. Kyse oli mustasta jäästä ja huonosta kenkävalinnastani. Onnistuin työntämään vasemman käteni eteen, joten tulin koko painollani käden varaan. Murtuma siitä tuli, ja kipsattua kättä piti kestää viisi viikkoa. Kuntoutin sitä ahkerasti, ja nyt se toimii kuten ennenkin.

Kun lensin pyrstölleni, silminnäkijöinä oli kaksi nuorehkoa naista. Toinen oli hieman kauempana, toinen käveli autolleen läheltä minua ja hyvä, ettei astunut oikean käteni sormille. Kumpikaan näkijöistä ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa minua kohtaan. Kokosin sieltä jotenkin itseni ja menin kotiin arvaillen, tuliko murtuma vai ei. Kotona kyllä heti huomasin, että päivystysreissu siitä tuli. Sain asiantuntevaa apua.

Ystäväni kertoi oman kokemuksensa lenkkimatkalta. Hän kompastui koholla olleeseen puun juureen ja kaatui pitkin pituuttaan lenkkipolulle. Muut lenkkeilijät väistivät hänet taitavasti, pysähtyipä yksi tuttava sanomaan: Sinäkö siinä oletkin? Apua ei kukaan tarjonnut, kuntoa ei kukaan kysynyt. Kaatuminen aiheutti polven loukkaantumisen, ja toki tämäkin vamma on parantunut aikanaan.

Kolmas tapaus on viime lokakuulta New Yorkista. Näimme, kun pyöräilijä kolaroi auton kanssa ja lensi katuun. Hän pystyi kuitenkin nousemaan ja istui sitten ajoradan reunakiveykselle päätään pidellen. Salamannopeasti hänen ympärilleen kerääntyi noin kymmenen ihmisen rinki selvästi katsomaan, tarvitseeko hän apua. Emme enää nähneet häntä ihmismuurin läpi, joten saatoimme jatkaa matkaa toivoen, ettei käynyt pahasti.

Kaksi ensimmäistä tapausta ovat pienestä ja keskisuuresta suomalaisesta kaupungista, kolmas miljoonakaupungista. Äkkiseltään voisi päätellä, että mitä isompi populaatio, sitä herkemmin mennään pulaan joutunutta auttamaan. Eihän se tietysti niinkään mene, ja sanotaan vain niin, että kysehän on yksittäistapauksista. Näinhän on totuttu selittämään vaikeammatkin jutut. Kuitenkin voisimme miettiä, välitämmekö toisistamme vai vain itsestämme. Kuka tahansa voi kuitenkin olla yhtäkkiä toisten avun tarpeessa.