Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I – Minä ja mieheni + Saksa
On tullut aika purkaa kysymyspostauksen kysymyksiä ja näpytellä niitä vastauksiakin. Mikäs sille parempi hetki, kuin kipeänä ollessa. Ei niin hirveästi ole treeneistä kirjoitettavaa.. Kysymyksiä tuli sen verran kiitettävästi, että jaottelin ne neljään eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä on yhdistettynä kysymykset liittyen minun ja mieheni suhteeseen + Saksa-aiheiset kysymykset. Pidemmittä puheitta..
Millä tavoin miehesi hurmasi sinut? - Älykkyydellä, huumorintajulla ja etenkin näiden kahden yhdistelmällä. Alati muuttuvaa huumoria, viiltävää tilannekomiikkaa, älykkäitä heittoja. Aivan hirvittävän puoleensavetävää.
Onko miehesi ammattiurheilija? - Ei ole. :) Harrastaa juoksua (on maratoonari <3) ja puntteilua.
Kuinka tapasitte miehesi kanssa? - Olimme töissä samassa työpaikassa muutaman vuoden. Työpaikkaromanssi! Ehkä maailman epätodennäköisin sellainen, koska molemmat luulivat, ettei toista voisi vähempää toinen kiinnostaa. :D
Mikä on miehesi ihanin luonteenpiirre? - Haastavaa nostaa yksi piirre yli muiden! Mutta koska nyt pakotetaan, niin ehkä sitten se, miten tiedän , ettei minulla ole koskaan mitään hätää, kun hän on lähellä. Olen turvassa, hän suojelee, hän hoitaa esteet pois tieltä, hän tekee satavarmasti kaikkensa, että minun ja meidän on hyvä olla. Ei hän turhaan ole maailman paras aviomies. <3
Miksi menitte naimisiin maistraatissa? - Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, eikä ajatus kirkkohäistä muutenkaan houkutellut. Pienet häät tahdottiin aina, ihan vain lähimmät ihmiset paikalla. Alunperinhän meidän oli tarkoitus mennä naimisiin nyt kesällä 2012, mutta aikaistuivat, kun yllättäen tulikin ilmoitus, että suunnitelmat Saksan suhteen onnistuivat ja kuudessa viikossa piti jättää elämä Suomessa taakse. Naimisiin ehdottomasti tahdottiin vielä Suomessa mennä, että saatiin vanhemmat paikalle. Muita ei sitten ollutkaan, kun ei ollut millään aikaa järjestää mitään muuta. Mutta tuo sopi meille kyllä hyvin. Kun tärkeintä oli, että sai sanoa tahtovansa viettää loppuelämänsä toisen kanssa.
Tuosta! ja minusta tuli vaimo. <3 I got my angel now. Olisi kiva tietää sun ja miehesi rakkaustarinaa vähän enemmänkin :) - Ihan ehdottomasti kannattaa lukaista aiemmin tänä vuonna toisen blogini puolelle kirjoittamani Vuosituhansien Rakkaustarina täältä: <3
Sitten ne Saksa-aiheiset kysymykset:
Mitä sä teet (treenaamisen lisäksi) kaiket päivät siellä Saksassa? Eikö sulla ole tylsää ja yksinäistä, kun blogistasi ainakin saa sen käsityksen ettei sulla ole siellä miehesi lisäksi muita kavereita, ei harrastuksia eikä työpaikkaa jne? - Tylsää mulla harvoin on. :) Ihmisiä en kaipaa (eipä heitä juuri tämän enempää Suomessakaan tavannut :D), ja olen tosiaan saanut täyttää nyt päiväni ihan kaikella millä olen vain tahtonutkin täyttää. Rutiineistani kirjoitin aiemmin täällä . Pääpiirteittäin se menee edelleen noin. Ja minä niin tykkään!
Meinaatteko pysyä Saksassa vielä pitkään vai onko suunnitelmissa muuttaa takaisin Suomeen tai ehkä johonkin toiseen maahan? - Suomeen paluuta en näe ihan helposti tapahtuvaksi, mutta mistäs sitä ikinä tietää! Sitten taas johonkin toiseen maahan muuttaminen on jopa erittäin todennäköistä. Aikatauluista en osaa sanoa. Ennemmin tai sitten myöhemmin. :D
Mikä on parasta Saksassa asumisessa? - Ehdottomasti luonto. Alpit. Pikkutyttönä niistä uneksin ja aina tahdoin Keski-Eurooppaan muuttaa. En kyllä uskonut sitä koskaan oikeasti tapahtuvaksi, mutta näin siinä vaan kävi. Ja Alpit on aivan yhtä huikeat kuin mistä aikoinaan uneksin. Lisäksi hienoa on se, että täältä Etelä-Saksasta pääsee ihan päiväreissuille viereisiin maihin. Ollaankin käyty useasti ajelemassa Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Liechtensteinissa. Italiassa pitää vielä käydä ainakin. Ja illaksi pääsee aina kotiin! p.s. Täähän on lisäksi vielä ensimmäinen ulkomaanreissuni. :D
Mikä on ikävintä? - Kieli. Englannilla ei pärjää ja saksa on hullun vaikea oppia aloittamalla sen tässä kohtaa täysin nollasta.
Oletko harkinnut opettelevasi saksan kieltä? - Olin harkinnut. Sitten huomasin, miten vaikea kieli se on. Ja kun näin, miten sen kanssa painii jo hyvän pohjatason omaavakin ihminen. Enpä saanut minkäänlaista motiivatiota enää raavittua kasaan. Ymmärrän kieltä koko ajan enemmän, mutta en usko koskaan oppivani sitä puhumaan. Vaikka kuinka opiskelisin. Mitä en edes tee. Niin, näillä lähtökohdilla siis.. :D Tällä mennään!
Euroopan suurimmilta putouksilta Sveitsistä. Rheinfall. Siinä ensimmäiset vastaukset, olkaa hyvät. Vuorossa on vielä treenikysymykset, ravintoaiheiset ja sitten ne kaikki muut.