Vesi

Suurin osa ihmisistä tietää, että vettä kuuluisi juoda pitkin päivää ja että siitä on kaikenlaista hyötyä. Silti monille se on kovinkin hankalaa. Ei vain tule juotua. Sitä saattaa kerta toisensa jälkeen päättää, että nyt kyllä alan kiinnittää huomiota siihen, että juon sitä vettä. Ja sitten se taas jää, jos alkaakaan.

Itse kuulun näihin, jotka eivät ennen juoneet vettä. En oikeasti juonut kuin pari desiä päivässä, useimmiten treenin yhteydessä. Toki söin mm. omenoita useamman päivässä, joten nestettä sain aina jotain kautta. Mutta itse vettä en ole juuri koskaan juonut, ennen kuin janoon. Ja janohan on merkki jo iskeneestä nestehukasta, tiesittekö? Myös näläntunne saattaa signaloida veden tarpeesta, ei välttämättä ruoan tarpeesta.

En kuitenkaan kerro tässä sen enempää niistä syistä, miksi vettä pitäisi juoda, vaan siitä, mitä itse olen huomannut asiaan liittyen.

Muistaakseni viime keväänä jossain kohtaa aloin juoda vettä enemmän. Olin flunssassa ja jostain syystä silloin maistui vesi. Jääkaapissa pidin (ja pidän edelleen) puolen litran vesipulloa. Tuo on kätevä tapa, on kylmää vettä ja pulloa pystyy pitämään vieressä vaikka koko ajan – ja se on mukava juoda siinä ajassa kuin se on vielä kylmää. Tuolloin keväällä tuli äkkiseltään juotua vaikka kolme tai neljä litraa päivässä. Ja sen oppi tavaksi.

Kun tervehdyin flunssasta ja kun olin juonut vettä runsaammin useamman päivän ajan, lähdin taas perinteisesti pitkälle valokuvauskävelylle. Syke oli pudonnut kaksikymmentä pykälää aiempaa alemmas. En keksinyt muita syitä kuin veden juonti. Kaikki muu oli ennallaan, mikään muu ei ollut muuttunut. Kävelysyke ei ole sieltä kiivennyt enää koskaan takaisin niihin korkeampiin lukemiin. Jatkoin vedenjuontia oikein mielelläni. Pullo kulki mukana kotona koko ajan.

Kärsin harvoin turvotuksista, vaikka massussa oli aina paljon vettä. Koinkin, että veden juonti auttoi tuohonkin. Sitten tuli kesä ja otin parvekkeella usein aurinkoa, muutaman tunninkin kerrallaan. Hikoilin kovin, ja paikkailin sitä runsaalla veden juomisella. Kerran oli kolme hellepäivää putkeen ja otin aurinkoa kolmena päivänä putkeen. Eli hikoilin paljon ja join paljon. Kolmannen päivän jälkeen paino oli noussut melkein kilon. Päivässä. Googlettelin asiaa ja ymmärsin, että runsas hikoilu oli järkyttänyt kehon suolatasapainoa, ja runsaalla juomisella olin huuhtonut loputkin suolat kehostani pois. Lopputulos oli melkein kilon verran löysää nestettä ihon alla, yhdessä päivässä. Olo oli todella tukala. Tällöin selvitin, saanko tarpeeksi suolaa päivässä, kun en sitä mihinkään lisää tai syö valmisruokia. Lopputulos oli, että saan ja vähän ylikin. Mutta koska en saa runsaasti, voin aika helposti liiallisella veden litkimisellä aiheuttaa itselleni tällaisessa runsashikoilemistilanteessa sen, että kehon suolatasapaino järkkyy.

Siitä eteenpäin join vettä varovaisemmin. Jos hikoilin paljon aurinkoa ottaessa, en juonut runsaasti paikatakseni nestevajausta vaan join sopivasti ollakseni järkyttämättä kehon suolatasapainoa. Samanlaista nestepöhöä ei sen jälkeen enää iskenyt. Kuitenkin kävi niin, että tuo veden juominen tipahti paljon aiempaa alemmas. En enää juonut kolmea litraa päivässä. En edes kahta. Yleisimmin ei tainnut mennä enää edes yhtä. Tunsin olevani turvoksissa useimmin. Ihmettelin, miksi ihoni on yhtäkkiä huonomman näköinen. Sellainen rosoinen, karhea, kuin pienellä näpyllä. Ja vasta viime päivinä osasin yhdistää tämän veden juontiin. Opettelin uudelleen juomaan useamman litran päivässä.

Nyt olen taas siellä noin kolmessa litrassa per päivä. Vesipullo on koko ajan vieressä. Aamupalan jälkeen menee puoli litraa. Treenin aikana puoli litraa. Ja siitä eteenpäin sitä kuluu pitkin päivää, useamman kerran saa pullon täyttää. Keho tuntuu paremmalta ja tänään huomasin peiliin katsoessa, että ihon rosoisuus on viikossa hävinnyt, se on kuulas ja sileä. Ei enää karhea ja huonovointisen näköinen. Huikea ero. Pehmeä kuin vauvan pylly!

Juon hanavettä. Kaupasta on ostettu pullollinen vettä sitä varten, että on kotona pullo, mitä täytellä. Välillä ostetaan uusi. Mm. kahvinkeittoon käytetään kuitenkin pullovettä, jota saa kiitettävästi raahata kaupasta – täällä kun tuo veden kovuus on jotain ihan älytöntä. Se on niin kalkkista, että kahvinkeitin menee siitä kalkista tukkoon viikossa – kahdessa. Kodinkoneiden elinikä ei täällä ole kovin pitkä, jos niistä ei huolehdi. Puhumattakaan mm. lasisen suihkukopin putsauksesta, mikä menee kirkkaasta harmaaksi parissa viikossa.. Veden kovuuslukema meillä on päälle viisitoista. Suomessa taisi olla yksi pilkku jotakin. Niin, ja arvatkaa vaan mitä tekee tukalle kun peseytyy tuossa vedessä.. Kyllä saa hoitaa. Alkuun se oli pienoinen shokki, nyt siihen on tottunut. Kotirouva on ollut suunnattoman iloinen, kun löysi vihdoin tehokkaan kalkinpoistoaineen kodin pinnoille. Pyykkiä pestään jauheella, mikä on tarkoitettu kalkkiselle vedelle, jotta kone ei kuole ennen aikojaan. Astianpesukoneessa käytetään pesusuolaa, jotta astiat olisivat kirkkaita harmaiden sijaan, kun kone on pessyt. Miltähän mun elimistö näyttää, kun juon tuota hanavettä? :D

Tänään on mennyt puolitoista litraa tähän mennessä. Nyt on tyhjä pullo vieressä ja pitää taas täyttää. Hetkeksi vaikka pakkaseen, niin saa oikein kylmää vettä juodakseen. Paljonko sinä juot vettä? Oletko huomannut selkeitä hyötyjä/haittoja?

p.s. Loppuun aiheen vierestä; tänään tulee kuluneeksi vuosi  siitä kun lähdettiin tänne. En ole käynyt sen jälkeen Suomessa. Aamulla luin toisen blogini puolelta sen ensimmäisen postauksen, enkä vieläkään pysty sitä lukemaan kyynelittä. Muistan niin hyvin, miltä tuntui kirjoittaa sitä laivan hytissä matkalla tänne. Lähtö tänne oli pelottavinta, jännittävintä, surullisinta ja sydäntäsärkevintä, mitä olen koskaan joutunut tekemään. Samaan aikaan se oli aivan uskomattoman jännittävää. Tulevaisuudesta en tiennyt yhtään mitään ja koko edellinen elämä oli tullut päätökseen. Sitä oli hetken aikaa täysin koditon, mennyttä ja tulevaa vailla. Ei ollut mitään muuta, kuin me kolme siinä laivan hytissä. Hurjaa aikaa. Tuo postaus löytyy  täältä , jos jotakuta aihe kiinnostaa.

p.p.s. Ensilumi satelee tänään täälläkin, vaikkei maahan jääkään.