Viikko 13: se viikko kun bärsse oli tulessa

Eikö pyllyaiheisilla otsikoilla saa eniten klikkauksia? Eikä kun tissit! TISSIT! Niillähän niitä klikkauksia saa. Mutta ei mulla oo. :( Ei kun vaan en minä niitä klikkauksia kaipaile. Kunhan kälisen lämpimikseni (on taas vähän viileäksi heittäytynyt tuo ulkoilma).

Viime viikon katsausta nyt siis tässä ja nyt vasta, kun sunnuntaina kirjoittelin herkkupäivän jutuista. Oon muuten edelleen jokseenkin aika täynnä.. Ehkä tää turvotus joskus laskee! Enivei, viime viikolla pääsin keskiviikosta alkaen taas treenien pariin kevyen viikon ja pähkinäepisodin jälkeen. Sain tehtyä kolme erinomaista treeniä ja viikonloppu meni syödessä ja levätessä. Oisihan sen lähes kuuden tonnin kalorimäärän voinut hyödyntää jotenkin treeneissä, mutta kun en tahtonut! Tahdoin vaan olla ja possuta ja sillä mentiin. Näillä sanoin, tässä viime viikko treenien ja levon puolesta:

Maanantai & tiistai: lepo.

Keskiviikko: ojentajat & olkapäät. Kesto: 1:01min.

Torstai: selkä, hauikset, takaolkapäät. Kesto: 1:03min.

Perjantai: jalat. Kesto: 1:10min.

Lauantai & sunnuntai: syömistä ja lepoa. Kesto: 24h/vrk.

Luulin, että painojen kanssa olisi alkuun saanut himmailla, mutta ei suinkaan. Takaisin oltiin taas ihan perinteisissä meiningeissä, niin kuin taukoa (ja pähkinäcasea) ei oisi koskaan ollutkaan. Kaksi ekaa treeniä tein jälleen suoraan töistä salille liikahtamalla ja jalkatreeni perinteisesti kunnon syömisten ja muiden jälkeen illalla. Aina vasta siihen aikaan, että alkaa olla viimeiset hetket lähteä sinne, että ehtii suoriutua koko touhusta ennen kun sali menee kiinni (yhdeltätoista). Tavallaan olisi kiva, että sali olisi auki 24h, mutta tiedämpä sen, että sitten siellä oltaisiin treenaamassa oikeesti keskellä yötä. Nyt sentään pääsee kotiin yhdeltätoista aina ihan satavarmasti. Ei voi viivyttää lähtöä loputtomiin, minkä tekisin varmasti, jos mahdollisuus siihen olisi. Ei siksi, ettei tahtoisi mennä, vaan ihan vaan siksi, kun ei oisi pakko vielä mennä. Oon aika lahjakas lusmuilija kun sille päälle satun. Ei ehkä piirre, josta oon ylpein..

Mutta se jalkapuntti, se vasta olikin jotakin! Muutin siinä ennen lähtöä vähän suunnitelmaa normaalista, kun innostuin taas siitä tuntuman sanomasta, siitä, että ei ne painot vaan se tuntuma . Siitä oon ties kuinka monta kertaa sanonut ja taas ajattelin, että painot hiiteen ja tuntumalla menemään! Vähän kokeilin uutta liikettä ja eri tapaa tehdä, ja tahdoin myös keskittää enempi taas tätä touhua tuonne takamukseen. Koska #perstalkoot! Uutena mm. tätä:

Alkuun tein vaakaprässiä normaalisti kahdella jalalla neljä sarjaa, josta jatkoin yhdellä jalalla neljä sarjaa. Per jalka, luonnollisesti. Oli kyllä aika huikeeta yhdellä jalalla painaa menemään. Etureisi siinä oli kovilla, mutta niin oli kankkukin! Tuosta kun laitteesta siirryin seuraavaan, kävelin jo haarat levälläni. Ah, kaunista ja parhaudellista jalkapunttikävelyä. Siihen perään takareisiä laitteessa (ööö koukistus?), jossa laskin painoja sen verran, että sain sen tuntuman, ja liikeradan varmasti alusta loppuun. Toistot ei silti nousseet taivaisiin, kun tein hyvin rauhallisesti. Neljä sarjaa. Tuli kunnon polte! Taas vaappuen muualle. Meninkin pystyprässiä tekemään ja tiputin painoja sieltä reilusta satasesta seitsemäänkymppiin, ja tein kunnon leveällä jalka-asennolla rauhallisia toistoja. Ja voi pojat, piti vähän hengitellä sarjatauoilla käsillä polviinsa nojaten ja pää alaspäin.. Kyllä tuntui takamuksessa, voi hyvää päivää! Siitä vielä niiden neljän sarjan jälkeen leveitä kyykkyjä (jalat edessä) tekemään neljälläkympillä smithiin ja neljän sarjan jälkeen olin ihan rikki ja vaapuin pukuhuoneeseen. Nam.

Ensi kerralla meinaan tehdä samaan tapaan jalkatreenin, enkä enää kerätä niitä painoja. Ainoastaan tuntumaa. Tuntumaa, naiset ja herrat! Joo en tiiä olenko paras ihminen siitä paasaamaan, kun ei mulla tämän peräni lisäksi ole oikein muuta todisteita siitä että se toimii, mutta esimerkiksi tällä typyllä saattaa jo vähän ollakin. Toki siellä on käytössä paljon muutakin juttua kuin tuntuma, mutta sitäkin.

Ja jos ei vielä tullut kenellekään lauantain syömisistä selväksi, niin kiristely on onnistuneesti päättynyt. Viime viikolla jossain kohtaa päätin, että nyt on hyvä ja niin onkin. Kolmisen kiloa paino putosi reilussa kolmessa viikossa ja se pudonnut paino oli sellaista ylimääräistä höttöä. Sen tahdoinkin pois ja nyt en tursuile vaatteistani enää ja kropasta tuli myös jo tuon ansiosta sopusuhtaisempi (alakroppa kerää innokkaasti sitä höttöä ja siitä tulee siksi helposti myös kovasti isompi kuin pienestä yläkropastani). Nyt jatketaan syömällä sitä mitä tahtoo syödä, mikä tuon ensimmäisen viikon kunniaksi tarkoitti aika runsasta (okei, tosi runsasta) herkuttelua. Lauantaita ennen tuli tosiaan syötyä jo 850g suklaata siinä viikolla..

Nyt jatkossa on kuitenkin tarkoitus pitää nuo herkuttelut viikonlopuissa, jotta tässä ei taas kohta olla siinä tilanteessa, että jälleen pitäisi kolme kiloa höttöä saada pois. Eli viikolla pitäisi pystyä syömään järkevästi, eikä viikonloppunakaan todellakaan mitään kuuden tonnin övereitä. Tuo taisi olla kyllä sellainen once in a lifetime experience, jota en edes halunne koskaan toistaa. Koska olihan se nyt ihan liikaa sapuskaa yhteen päivään, tiiän sen kyllä ihan omasta olosta. :D Mutta silti se oli hauskaa! Ei niin hauskaa kuitenkaan, että sitä tahtoisi jatkuvasti tehdä. Tai vaikka ikinä enää. Koska röyh. Niih.

Vaa’alla en taas aio käydä, koska se ei oo mun juttu eikä se lukema kiinnosta.

Lauantain syömisiä olikin sen verran kattavasti nähtävissä viime postauksessa , joten unohdetaan ne näistä muista viikon syömisistä. Muuten on viime viikolla syöty järkeviä ja varsin yksinkertaisia sapuskoja:

Sunnuntaina ei yllättäen oikein ruoka maistunut. Olo oli vähän kuin krapulassa. Mentiin pitkälti smoothieiden voimin.

Semmosta viime viikkoon! Tällä viikolla meillä on tosi kivaa ootettavaa edessä (sunnuntaina ja maanantaina), kun vieraita tulee! Jaanaba ja härre saapuu meitä kattomaan tänne. Vähänkö on kivaa (on)! Käydään ainakin ravintolassa syömässä, mikä tarkoittaa mulle myös toista viljallista viikonloppua putkeen. Saas nähdä kuinka muijan käy. Toivottavasti hyvin. Vielä en kyllä tiiä mitä syödään ja missä. Toiveissa on tiettyjä juttuja, mutta ilman pöytävarausvahvistusta ei voi tietää tämän tarkemmin kuitenkaan. Vegaanista tietty kuitenkin, kunhan joku semmosta meille loihtii, kun listojen ulkopuolelta se sitten taas on. Nää on aina niitä hetkiä kun asiakaspalvelu mitataan ja on aina hienoa päästä kertomaan positiivista palautetta näistä tilanteista. Toistaiseksi ei oo tarvinnut missään pettyä, päinvastoin. Sitä ootellessa siis!

Mukavaa viikon jatkoa toivottelen teillekin!