Viikko 14: kun polvi kiukuttelee

Kas vain, se on jälleen tiistai ja selityksenmakua on tässäkin myöhäisessä viikkopäivityksessä. Normaalistihan olen nämä aina rustannut sunnuntaina, mutta koska sunnuntaina meillä oli kylässä kivoja ihmisiä ( jaanaba & härre ) niin en kirjoitellut. Samat kivat ihmiset oli täällä vielä eilen maanantainakin, joten silloinkaan en kirjoitellut, vaikka lähtivätkin siinä iltapäivästä. Kirjoittamisen sijaan nukuin päikkäreitä, podin naistenvaivoja ja polveani. Oliko tarpeeksi hyviä selityksiä?

Polveen liittyen: olen tänään iltapäivästä menossa sen kanssa lääkärille. Katsotaan onko hyppääjän polveksi kutsuttu vaiva vai jokin muu. Töihin en mennyt, sillä en pysty sen kanssa juuri töitäni tekemään. Kerrankin olen kaukaa viisas – viime kesänä pistin menemään tulehtuneiden akillesjänteiden kanssa itku silmässä töissä päivästä toiseen vaan ja missäs sitä ollaan niiden kanssa nyt? No siinä, että edelleen aiheuttavat tolkuttomasti vaivoja jalkoihin. Kohta varaan taas vaihteeksi hieronnan penikoille ja pohkeille, koska ovat ihan tuhannenkireät. Jospa nyt siis katsotaan ensin, eikä kaduta myöhemmin. Nii. Päivitän tilanteen instaan ja Facebookkiin kunhan lääkäri jotain asiaan sanoo. Lääkärinhän pitäisi olla ainakin suhteellisen pätevä kaveri tällaisissa asioissa, katso itse vaikka Body-lehden linkistä täältä . o.O

Mutta se tästä viikosta. Ei tämä kuulu viime viikkoon juuri laisinkaan! Jos olisin sunnuntaina kirjoitellut, olisin vähän valitellut ehkä polvea, mutta vielä uskonut että kyllä se siitä.

Viime viikolla treenasin sen viisi treeniä, eli kokonainen viikko tuli. Yhtään en vatsoja tehnyt koska ei huvittanut ja se sopii mulle, kun kerran tämän on tarkoitus olla hauskaa. Ilman vatsoja oli nyt hauskaa joten mentiin sillä. Tällaisia treenejä tein:

Maanantai: ojentajat & olkapäät . Kesto: 1:01min.

Keskiviikko: selkä, hauikset ja takaolat . Kesto: 0:57min.

Torstai: jalat . Kesto: 1:04min.

Perjantai: ojentajat, olkapäät . Kesto: 0:58min.

Lauantai: selkä, hauikset ja takaolat . Kesto: 0:52min.

Jotenkin on hankala muistella kaikkea viime viikon treeneihin liittyvää enää näin tiistaina, varsinkin kun tuossa välissä oli vielä vieraita. Tai siis tuttuja, mutta kuitenkin. :) Se jotenkin katkaisee ajatuksen ihan totaalisesti ja tuntuu, että treeniviikosta olisi aikaa normaaliakin enemmän. Mulla menee pää ihan sekaisin tällaisissa asioissa, varsinkin kun kivojen ihmisten tapaaminen aiheutti taas sellaisen aika ison tunteen (tai miljoona), niin kuin viimeksikin . :)

No jotakin kohokohtia muistan silti, ja yksi niistä oli yllä näkyvä treeni, jossa ensinnäkin oli päällä uusi toppi (vitsit, että onkin muuten kiva!), mutta sitäkin suurempi juttu oli se messevä olkapäätuntuma, mikä treenissä oli. Tein treenin vapaapäivänä ja kyllä se vaan vaikuttaa ihan konkreettisesti siihen, miten monta toistoa saan tai ylipäätään miten hyvä tuntuma treenissä on.

Saa tarjota mulle vähemmän fyysistä työtä siis, kiitos. Ihan jo siis sen takia, että mun kroppani ei vaan kestä fyysistä puurtamista. Salin se kestää tosi hyvin, en tiedä miksi. Työstä ne suurimmat krempat tulee (paitsi nyt tämä polvi).

Toinen huikea treenikokemus viikolta oli hauistreeni, jossa tein viimeisenä pudotuksia taljassa, yksi käsi kerrallaan. Niin paljon, että pakan pieninkin oli käytetty. Tuossa kohtaa treeniä se ei tosin tarkoita kuin kolmea pienintä pykälää. :D Mutta sillä mentiin ja ihan mahtavaa oli tehdä. Kaksitoista toistoa jokaisella painolla niistä ja lopussa ei tarvinnut miettiä oisiko jotain jäänyt vielä tekemättä. Ei jäänyt, ei.

Ja lopuksi jäi tietenkin mieleen se jalkatreeni, jonka jälkeen polvi alkoi kiukutella. En enää muista milloin huomasin siinä ensimmäistä kertaa kipua, taisi olla päivä tai kaksi treenin jälkeen. Oireet on ihan hyppääjän polven oireita, mutta voi se olla jotain muutakin. Hyppyjä en sentään ole harrastanut. Luulenkin, että tämän aiheutti nyt ne yhden jalan prässäykset, joita viimeksi hehkutin. Ehdin tehdä nyt niitä vasta toista kertaa. Kipuinen polvi on oikea polvi, ja sillä jalalla astun myös ulkosyrjällä. Voi olla, että yhden jalan (vaaka)prässiä tehdessä painopiste on myös ollut hieman pielessä tuosta johtuen ja ehkä siksi jänne polvessa on ärsyyntynyt. Nythän en siis pääse kyykkyyn kuin ihan pienen pienen niiauksen. Pytylle mennään hyvin vaikeasti ja koukussa ei jalkaa malta pitää istuessakaan. Yökin oli aika tuskainen. Toivottavasti saadaan heti oikeilla ohjeilla kuntoon, eikä tarvitse sitten taas vuoden päästä harmitella tätäkin. Jotenkin olen niin tottunut siihen, että kun jotain menee niin se menee ikuisesti, mutta polvivaivat on mulle loppupeleissä aika tuttuja, monenlaiset sellaiset, eikä ne ole jääneet ikuisiksi ajoiksi. Ehkä tämäkään ei jää, kun kerran näin varhaisessa vaiheessa menen sinne lääkärille. Aika rampauttavat polvinivelvaivat saan viljojen jatkuvasta syömisestä ja aikoinaan mulla on polvinivelet olleet useamman vuoden ihan sökönä. Niin, että en kyykistynyt koskaan ja pidin polvitukia päivästä toiseen. Sen pari vuotta ainakin. Olen myös kärsinyt juoksijan polvi -nimisestä vaivasta. Vaikka en juoksekaan. Kuten nyt en harrasta minkäänlaista hyppäämistä, ja silti ilmeisesti kyseinen vaiva vaivaa.

No, sillä mennään mitä on saatu ja tämä on nyt saatu joten sillä mennään. En asiaa ihmettele tai kummastele. Kyllä siihen on jo tottunut, että jatkuvasti on jotakin. En siis koe asiasta surua tai oikeastaan mitään muutakaan tunnetta. Näin vaan nyt on ja se sitten on.

Se treeneistä ja muista asiaan liittyvistä jutuista. Sitten sapuskoja! Tämmöstä on syöty tällä viikolla:

Tuli tosiaan syötyä viljoja nyt kahtena viikonloppuna perätysten. Eilen söin vielä kahdesti kaurapuuroakin asian kunniaksi. Tänään on vatsa ollut vähän vihainen, mutta en tiedä johtuuko se viljoista, vai särkylääkkeiden syömisestä (koska naistenvaivat). Tai molemmista. Ykkösveikkaus on kyllä ne särkylääkkeet.

Myös Puhdas+ Caps -tilaus saapui. Melatoniini tuli kaupanpäälle, en ajatellut käyttää. Uni kyllä maistuu ihan loistavasti yöstä toiseen. Magnesium tulee vaihtumaan Solgarin tuotteesta tähän jauheeseen, mikäli tämä nyt sopii keholle. Sen näkee sitten kun Solgarin sitraatti on syöty loppuun. D-vitamiinia menee vielä 125 milligrammaa ja kesää kohti pienennetään määrää.

Siinäpä viime viikkoa. Tämä viikko on jo kovassa vauhdissa ja onhan tässä kaikenlaista tapahtunutkin jo. Vaikka on vasta tiistai! Katsotaan missä ollaan viikon päätteeksi ja minkälaisella polvella, ja milloin jalkatreenejä edes tehdään ja tuleeko saikkua ja mitähän kaikkea. Jännää. Jännintä on se, että torstaina viimeistään selviää ne mun kauan odotetut verikokeiden tulokset. Peukut tosi isosti pystyssä, vaikka en vaan voi uskoa, että sieltä mitään tulisi. Toivon silti.