Viikko 15: saikkua, PT-juttuja ja kehittymistä

Myönnän heti alkuun, että harkitsin tämän kirjoittamista vasta tiistaina, koska siihen on tullut tapa. Ja koska nyt ei olisi oikeasti aikaa, tiistaina olisi. Ja olen ihan huumassa meidän Amphionin kaiuttimista ja Tidalista (musiikkimesta netissä). Musiikki kuulostaa vaan niin hienolta juuri nyt. Oikeasti kokemus on sellainen, että sitä kuuntelisi ensimmäistä kertaa. Haluan siis kuulla kaikki lempparibiisini (joita maailmaan mahtuu) nyt näistä kaiuttimista. Ei ole koskaan musiikki kuulostanut yhtä puhtaalta. Korvani ovat rakastuneet. Suosittelen siis Amphionin kaiuttimia. Tälleen täysin blogiini liittymätön asia, mutta siinäpä sitä nyt oli.

Aiheeseen. Polvesta kirjoittelin viimeksi ja sen kanssa kävin lääkärissä. Lääkäristä sain sairauslomaa neljä päivää ja eilen lauantainakaan ei ollut töitä, joten tässä on lepäilty polven puolesta ihan huolella. Mutta polvi on silti samanlainen kuin aiemmin. Rasitusvamma siellä kuulemma on, johtuen todennäköisesti juurikin siitä yhden jalan prässäämisestä. Välttämättä siinä ei ole tarvinnut tehdä mitään väärin tai huonolla tekniikalla. Saattaa olla, että kyseessä on vain uudenlaisen rasituksen aiheuttama juttu. Sain siihen Voltarenia ja sitä on sivelty pari-kolme kertaa päivässä. Se vei välittömästi suurimman terän kivulta pois, jotta pystyn edes istumaan normaalisti tuolilla, ilman että polvea jomottaa niin, että jalka on oltava suorassa. Mutta muuten on edelleen samassa kuosissa. Ei sillä mennä kyykkyyn tai polvilleen tai pytylle kivutta. Eli jalkatreenit on nyt ties miten pitkäksi aikaa poissa kuvioista, ainakin ne liikkeet mitkä rasittaa etureittä. Eli melkein kaikki. Täytyy katsoa jos sitä opettelisi tekemään jotain pakarapotkuja tai vastaavia.. Ja hei, meidän salille oli ilmestynyt takareisille se maaten tehtävä laite! Jee! Sitä kaipasin heti alussa.

Mutta se treeniviikko.. No, se oli tietysti jalaton. Yläkroppaa siis vain toistaiseksi. Tähän malliin mentiin:

Maantai & tiistai: lepo .

Keskiviikko: ojentajat & olkapäät . Kesto: 58min.

Perjantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 58min.

Sunnuntai: ojentajat & olkapäät . Kesto: 1:04min.

Yläkropan treenit on menneet todella hyvin. TODELLA hyvin. Kyllä huomaa tauon töistä, sillä painoja on saanut lisätä ja toistot on pärähtäneet ihan kattoon, aivan yllättäen. Kyllä se työ vaan kuluttaa, sanon sitä varmaan joka kerta ja taas. Pumppi on ollut aika valtaisa ja ihan oikeasti olen melkein joutunut olemaan laittamatta takin päälle treenin jälkeen, koska se ei ole mahtunut hihoista.

Olen viime aikoina myös huomannut, että olen ihan oikeasti kasvanut. Silleen hyvälläkin tavalla, siis että oisin saanut lihastakin. Tämä on ollut aika huisia, sillä salilla olen nyt käynyt vasta sen pari kuukautta, ja sitä ennen kotisalin puolella ei enää näkynyt aikoihin kehitystä, etenkään yläkropassa. Yhtäkkiä treenin jälkeisessä pumpissa en ole enää edes itseäni juuri peilistä tunnistanut, kun olen ollut omaan silmääni niin iso. Kyllä, pieni edelleen, mutta hetki sitten vielä pienempi. Ihan silminnähden pienempi. Ihan mahtava fiilis! Kaivoin myös pari vertailukuvaa parin kuukauden takaa, sieltä kun salia aloittelin.

Minä kasvan. Minä oikeesti kasvan! Ihan sairaan siistiä. Kun siksi tätä touhua ylipäätään teen, että kasvaisin. Siis pääasiassa. Tahdon olla isompi. Tätä menoa kohta oon, jee!

Ja ehkä sitäkin nopeammin. Sillä kuten Facebookissa ja Instassa meuhkasin, aion nyt vihdoin palkata itselleni pt:n. Tai valmentajako se on. Ja kun tälle tielle lähdetään niin tahdon sen parhaan. Siis sen, joka on omasta mielestäni se paras. Se, joka on kerta toisensa jälkeen osoittanut osaamisensa ja on muutenkin aika loistopersoona. Olen ottanut jo yhteyttä mieheen ja kyllä vaan, jossain kohtaa aloitellaan yhdessä kroppaa rakentamaan Timo Haikaraisen kanssa ( TH-valmennus ). Oon niin innoissani!

Tämä ei kuitenkaan tapahdu vielä. Nimittäin mulla jäi diagnoosi saamatta niistä testeistä, mitä tässä on käyty läpi, oireista huolimatta. Testiin olisin saanut lääkityksen diagnoosin puutteesta huolimatta, mutta en sitä tahtonut. Kun en tässä ole lääkkeen perään muutenkaan, vaan syyn. Tämän vuoksi tutkimukset jatkuu ja seuraavaksi niitä jatketaan Helsingissä. Minun silmin maan parhaan yleislääkärin kanssa. Tahdon siis vaan parasta, mitä tällaisiin asioihin tulee. :D Lääkäriin olen ollut jo yhteydessä ja sinne sitten kun aikaa on moiselle kokopäiväreissulle. Ja valmentajankin mielestä on ehdottomasti hyvä selvittää ennen aloitusta tämä koko touhu, ja siitä olen samaa mieltä. Sehän voi tietysti olla, että mitään ei edelleenkään selviä, ja sen näkisinkin aikamoisena ihmeenä jos syy vihdoin löytyisi. Mutta selvitetään selviääkö. Jos ei selviä niin sitten vaan mennään sillä. En jaksa enää selvitellä, ainakaan taas muutamaan vuoteen.

Jänniä aikoja eletään joka tapauksessa! Kivaa, kun on kaikkea kivaa ja jännää odotettavaa. En nyt tiedä onko tuo lääkäritouhu välttämättä kivaa, mutta jännää ja hirmuisen mielenkiintoista jos ei muuta.

Syömisistä, niistä tässä:

Ja sitten syntisen hyvä herkku, nyt kaikki heti kokeilemaan. Jos vaan uskaltaa! Sillä tää koukuttaa.. Niin kovin, että söin kaksi moista putkeen ja myöhemmin vielä yhden. Omnomnom..

Huomenna pitäisi mennä tällä polvella töihin. Vähän rampa olo, saas nähdä miten siellä selviydyn. No sillä mennään millä kykenee menemään. Tiistaina on luvassa Pekan käsittelyä pohkeille ja penikoille. Molemmat on ihan rikki taas. Olen lisäksi nyt vasta Jaanaban miehen kertomusten pohjilta ymmärtänyt ottaa penikkavaivatkin vielä vähän vakavammalla asenteella. Joskus nuo vaivat saattaa aiheuttaa vaikka murtumaa luuhun, jos pääsee kovin pahaksi. Jeejee.

Salaa toivon, että tuo tiistain hieronta vaikuttaa tuohon polveenkin. Että jos se vaiva tulisikin sieltä polven alapuolen jumeista, eikä polven yläpuolisista asioista. Vaikka se kipu siinä etureiden kiinnityskohdassa suureksi osaksi onkin. Salaa toivon silti. Älkää kertoko kenellekään.

Treenien puolesta varmaan jatketaan tällä samalla vain yläkroppaa -kaavalla, ellei ihmeitä tapahdu. Tai että veivaan pakaroita jotenkin eristetysti. Ehkä pitäisi. On meinaan jo monta päivää kannikat oikein huutaneet treeniä, ei tää istuminen tai makaaminen sovi niille ollenkaan. Oikein sattuu! Treeniä, ne huutaa, treeniä! Joo pliis, jooko.

Semmonen viikko. Olkoon ensi viikko ehkä vähän parempi huonojen juttujen osalta ja hyvien juttujen osalta voisi olla samanlainen. Hyvä, kiitos. Teille semmosta kanssa!