Viikko 23: parempi mieli, paremmat treenit

Poikkeuksellisesti kirjoitellaan tätä viikkokatsausta vasta maanantaina. Eilen oli tarkoitus rustata, mutta aika loppui kesken. Vastailin blogieni kommentteihin varmaan parin tunnin ajan ja se oli siinä. :D Mutta nyt ehtii, kun ei ole vastaavaa kommenttisumaa purettavana enää! Eli tältä näytti treenien osalta viime viikko:

Tiistai: selkä, hauikset, olkapäät . Kesto: 0:52.

Keskiviikko: 40min crossailua , 14.60km.

Torstai: jalat, vatsa . Kesto: 1:19.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset . Kesto: 1:05.

Sunnuntai: jalat . Kesto: 1:07.

Tämä viikko oli jo selkeästi parempi, sain kaikki punttitreenitkin tehtyä. Yksi aerobinen jäi pois, mutta se ei niin haittaa. Maanantai oli poikkeuksellisesti lepopäivä, kun silloin kävästiin eläinlääkärillä. Mullahan oli vatsa jännityksestä ihan sekaisin koko aamupäivän sitä ennen, että en voinut edes harkita koko treeniä. Eläinlääkärin jälkeen olikin kunnon treenifiilikset, kun vähän sitä toivoakin saatiin, mutta loppupäivä meni kuitenkin tokkuraista kissaa vahtiessa ja paijatessa. Siirsin vaan treenit päivällä eteenpäin ja se yksi aerobinen jäi pois sen vuoksi. Lisäksi noiden punttitreenien sisältöä piti jälleen muokata sopiviksi, että saa tarpeeksi lepoa per lihasryhmä jne. Kylkien veivaamisen lopetin myös tällä viikolla. Olen havahtunut peilikuvaani, nyt kun en ole ihan niin alhaisissa rasvoissa kun joskus muinoin, että vyötärö on aika pitkälti tasapaksu. En siis tarvitse siihen tasapaksuuteen enää lisäapua. :’) Sen sijaan teen nyt pohkeita molempina jalkapäivinä. Ennen toisessa jalkatreenissä tein kyljet ja toisessa pohkeet. Koska kumpaankaan ei ole tarvinnut panostaa sen koommin – kyljet on olleet ok ja pohkeet jo syntyessä niin pienet, ettei ole mitään toivoa saada niitä edes normaalin kokoisiksi. Mutta nyt yritetään sitten vaan silti. :D

Olen tällä viikolla jatkanut treeneissä samaa tyyliä kuin viime viikollakin; ne treenit ja liikkeet, jotka on mahdollista toteuttaa jonkin sorttisella kiertoharjoittelutyylillä, olen niin tehnyt. Oikeastaan kaikki muut treenit pystyn tuolla tyylillä tekemään, paitsi jalkatreenin. Siinä saisi joka liikkeen jälkeen vaihtaa tangossa olevaa painomäärää, joten aika turhaa soveltaa jalkatreeniin tuota tapaa. Eikä haittaakaan, jalkatreeni on ihanuutta (kamaluutta?) millä tyylillä vaan!

Tällä uudella tyylillä on saanut myös aikaa rutistettua treeneistä pois vaikka kuinka. Se sitten taas on mahdollistanut uusien liikkeiden kokeilemisen ja niiden ottamisen ohjelmaan vaikka pysyvästi, ilman, että mitään pitää karsia pois. Lisäksi olen yllätyksekseni huomannut, että tällä tyylillä tehtäessä normaaleista painoista ei ole tarvinnut juuri tinkiä – ainoastaan jokusesta toistosta. Ja varmasti lihaksen saa ihan loppuun, kun ilman taukoja tekee useamman liikkeen putkeen samalle lihakselle!

Jalkatreenissä otin jullen a.k.a. hyvää huomenta -liikkeen pois. Sen kanssa olen taistellut pidemmän aikaa, enkä oikein tiedä mikä siinä niin kovin sitä taistelua oikeastaan aiheuttaa. Eniten kuitenkin häiritsee se, että ainoastaan ensimmäisessä sarjassa se tuntuu jossain ja muut sarjat tulee tehtyä fiiliksellä, että meneekö tämä edes sinne minne pitää mennä?! Koska semmonen takeltelu on rasittavaa, korvasin sen toisella takareisiliikkellä (jonka kanssa tulee myöskin tehtyä superina leg curl on ballia).

Tuota en ole koskaan kokeillutkaan ennen, mutta nyt oli aika. Puntin asetteleminen tuonne jalkoihin on haastavaa, mutta kun sen sinne saa, liike sujuu kivasti. Täysin alhaalta asti en vain sitä voi tehdä, kun puntti luonnollisestikin ottaa lattiaan kiinni. Penkin päällä tekisin, että saisin aloitettua liikkeen suorilta jaloin, mutta en saa siinä sitä punttia millään tuonne jalkahyppysiin. Kovin isoa painoa en myöskään ole uskaltanut vielä ottaa (nyt vain 15kg), kun jännittää vähän se, että jos se irtoaakin puristuksesta tuolla ylhäällä ja tippuu päälle. Mutta sillä pienemmälläkin saa tosi hyvän tuntuman aikaiseksi, kun tekee rauhallisesti ja sitten toistoja jokusen enemmän kuin normaalisti.

Viikon ruokailuissa ei ole näkynyt mitään kovin erikoisuuksia. Pari mainitsemisen arvoista kuitenkin.

Kyllä, ne on taas niitä  pinaattiplättyjä , mutta ensimmäistä kertaa täällä Suomessa sain niistä kunnollisia! Riisijauhon kanssa tuo edellinen ohje ei ole vain onnistunut niin kuin sillä jauhosekoituksella, jolla Skotlannissa näitä tein. Nyt tiedän, että No Egg -jauhoa saa laittaa huomattavasti enemmän. Sitten näistä ei enää tule sellaisia tahmaisia, venyviä ja riisipuuron makuisia. Nyt maistuivat pelkästään letuille ja ensimmäistä kertaa täällä tosiaan sain ne edes rullattua!

Tämä toinen, ei niin kaunis ruoka, oli eilen lautasella. Tuli tosi hyvää tästäkin! Keitin riisiä, mutta sitä ei ollut tarpeisiin tarpeeksi, joten jatkoin riisinuudeleilla. Paistelin pannulla herkkusienisilppua ja lisäsin joukkoon pakkasesta kasvispussukan, jossa oli paria eriä porkkanaa ja vihreitä papuja. Noita papuja ei tässä mun lautasella näy, kun niistä ei mun vatsani tykkää, joten noukin ne pois. Tuolla seassa on tietysti isot kasat mausteita ja valkosipulista öljyä. Rumaa, mutta hyvää oli.

Sellainen oli tuo viime viikko. Tälle viikolle on luvassa erityisenä piirteenä ainakin ravintolareissu, kun erityistä vuosipäivää päästään viettämään muutaman päivän päästä. Odotan ihan todella innolla sitä, että pääsee kunnon ravintolaan syömään! Viimeksi ollaan tuommoisessa käyty meinaan Suomessa. Silloin 2011 siis, paria päivää ennen lähtöä Saksaan. Nyt ollaan mahdollisesti menossa samaiseen ravintolaan kuin silloin. Kaupunki on vaan isosti eri. En malta odottaa! Siinä on mulle jotain niin maagista ollut alusta lähtien, kun on saanut miehen kanssa käydä ulkona syömässä yhdessä. Suhteen alkuaikoina käytiin tosi monesti ravintolassa, eikä se tahti olisi siitä muuksi muuttunut, ellei oltaisi muutettu tuossa välissä ulkomaille. Nyt sitten vahinko takaisin. ;)