Viikko 25: DEM GAINS ja muita juttuja

Salittoman viikon jälkeen on taas ollut täysi pöhinä päällä, vaikka ihan vaivattomia ei vieläkään olla. Käden (latsin) trigger -pisteestä johtuva hermokipu on edelleen enemmän tai vähemmän olemassa ja polvikin edelleen vaivaa ajoittain. Enemmän tai vähemmän sekin. Mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan ja suuremmin kumpikaan noista ei ole estänyt elämää. Polven suhteen voinee jo huokaista helpotuksesta, sillä se ei enää oireile juuri laisinkaan. Triggerkin pysyisi kaiketi aisoissa, ellei sitä (taaskin) hierottaisi murjottaisi vain kerran viikossa. Näillä on kuitenkin menty ja treenit on näyttäneet tältä:

Maanantai: hauikset, vatsa . Kesto: 0:47min.

Keskiviikko: jalat . Kesto: 0:55min.

Torstai: olkapäät, ojentajat . Kesto: 1:03min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:02min.

Vähän poikkeavaa tuossa listassa on. Ensimmäinen niistä oudotuksista (on se sana) on maanantain treenin sisältö, sillä siitä jäi selkä ja takaolat tekemättä. Sen sijaan veivasin vatsoja ja tein tosiaan hauiksia. Selkäpuolen jätin siitä nyt sen takia tekemättä, että se latsin triggeri on jostain suuttunut ja selkätreeni on mun ykkösveikkaukseni, enkä viitsinyt sitä sitten väkisin kiusata kun vasta se edellisenä päivänä saatiin osittain paremmaksi. Normaalistihan se suuttuu nimenomaan rintatreenistä, mutta sitä en oo tehnyt. Ehkä liian suurella painolla sitten selkää ja/tai väärällä tavalla.

Toinen oudotus (on se vieläkin sana) on se, että jalat on vain kerran. Se johtuu siitä, että kun pääsin niitä keskiviikkona salittoman viikon jälkeen ensimmäistä kertaa tekemään, eivät ne ole vieläkään palautuneet. Uskoakseni huomenna voin niitä taas treenata, mutta kyllä on tässä välissä koskenut, eijjumalavita. Ihan kaikkialta on olleet kipeät. Etureidet on tuntuneet repeytyvän ihon sisältä ulos kun on vähääkään koittanut mennä kyykkyyn (ja töissä on ollut pakko) ja takapuoli on ollut niin hellänä, että pehmeä sohvakin on ollut liian kova.

Polvi ei ollut tuohon jalkatreeniin mennessä muuttunut ihan täysin kivuttomaksi, enkä tiennyt mitä kaikkea sillä pystyisi tekemään. Kysehän ei siis ole mistään polven vaivasta, vaan olen paikallistanut sen lihaskireydeksi jonnekin lonkankoukistajan tienoille, mistä se vetää lihasta vähän väärään suuntaan ja sitä kautta polvea. Eli sinänsä sen kanssa treenaaminen ei ole vaarallista, vaikka toki aina se on vähän hasardia, kun lihakset vetää polvea eri suuntaan kuin kuuluisi. Rullasin kuitenkin kaikki hyvin ennen treeniä ja mitenkään kovin siihen ei sattunut. Päätin tehdä liikkeitä missä siihen ei koske, ja esim. split squat oli täysin kivuton. Kyykyssä (leveässä) se tuntui vähän ja samoin vaakaprässissä. Pystyprässi on korjauksessa, joten sitä en päässyt edes kokeilemaan. Takareisiä sai tehdä ilman mitään polvituntemuksia, koska ei se lähde sieltä taka-akselilta se kireys.

Treeniä seuraavana päivänä polveen kolotti aika paljon, mutta sitten se alkoi helpottaa ja nyt ei enää tunnu mitään. Yleensä ne ärtyy alkuun ja sitten vasta helpottuu. Sen verran typerää kuitenkin on kipeän polven kanssa treenaaminen, että älkööt kukaan ottako mallia. Ellei sitten satavarmaksi tiedä mistä se kipu johtuu ja osaa tehdä asiat niin, ettei tilanne pahene. Omalla vastuulla saa olla typerä, mää en ota vastuuta muuta kun itestäni.

Perjantai oli poikkeuksellisesti lepo, vaikka olinkin raahannut salikassin töihin, josta piti suoraan mennä. Syitä skippaamiselle oli parikin. Toinen oli se, että oli naistenvaivapäivä, jonka vuoksi olin saanut ottaa taas useamman kipupillerin, enkä tykkää ajatuksesta treenata kipupilleripöhnässä (jollaiseen lähes poikkeuksetta menen). Sitäkin sanotaan, ettei se ole muutenkaan järkevää. Toiseksi sain yhteydenoton blogin kautta tutuksi tulleelta kaverilta, että olisivat meille tulossa jos sopii. Tein töitä hiki hatussa, että pääsin sopivasti kotiin ja ehdin vielä imuroida. Saanen todeta, että entinen minä ei oisi koskaan ottanut vieraita vastaan tuossa tilanteessa tai ylipäätään ilman vähintään parin päivän varoitusaikaa, mutta nykyinen minä skippasi salin sen vuoksi, ei antanut särkylääkepöhnän ja sen aiheuttaman kokovartaloturvotuksen häiritä, tai senkään, että olin töiden vuoksi ihan hikinen ja kaikkea muuta kuin edustavassa kuosissa. Silti kutsuin kotiini pari ihmistä, jotka tapasin siis livenä nyt ekaa kertaa. Eikä edes jännittänyt. Ajat ovat muuttuneet, kuomaseni. Ja kivaa oli!

Lauantaina olin puhelinvalmiudessa töihin, jos siellä kaivattaisiin, ja siksi piti heräillä taas ajoissa, varmuuden vuoksi. Ei sitten kaivanneet ja olin kyllä ihan poikki koko päivän. Se tuntui kaiken muun lisäksi (ne menkat) treenitehoissa, ja oli kyllä raskasta rautaa. Tajusinkin, että edellisestä kunnolla nukkumisesta oli taas jo viikko aikaa, jolloin oli siis nukuttu enemmän kuin jotain seitsemän tuntia. Lyhyempiäkin unia tähän väliin on mahtunut, mm. yönä jolloin menkat alkoi ja pillerit eivät kipuun auttaneet (kunnes otin tarpeeksi tujua kamaa), ja saatoin sen vuoksi olla hereillä jo puoli neljästä eteenpäin. No, tuli ainakin käynnistettyä astianpesukone jo aamuyöllä ja aamusta oli puhtaita astioita odottamassa. :D

Tiistaina olisin normaalisti saanut vapaapäivänäni nukkua pitkään, mutta meillä oli kissan syöpäkontrolli. Tämä oli aika pelottava juttu, sillä kaikki asiat soti sitä vastaan, että meillä olisi nyt syövätön kissa. Kirjoitin tuosta päivästä toiseen blogiini ja ne, joita asia kiinnostaa, voi käydä sen lukemassa täältä . Natusenhan olisi kaikkien tilastojen mukaan pitänyt kuolla noin kolmen kuukauden kuluttua syövän leikkaamisesta vuosi sitten, mutta tässä vielä ollaan.

Viime yönä saikin nukkua miten paljon tahansa ja yllätyin kyllä silti aika paljon, kun ensimmäistä kertaa katsoin kelloa puoli kahdentoista aikaan. Oli siinä vähän väsymystä siis ollut ilmassa, eikä ihme, että treeni takkusi.

Ja nyt kun töistä on ollut puhetta ja olen niiden vihjaillut radikaalisti muuttuvan pian, niin nyt voin paljastaa, että olen itseni irtisanonut ja ensi viikolla on viimeinen työpäivä. Se on joko huomenna tai sitten jossain kohtaa loppuviikkoa. Huomenna on irtisanomisaikani viimeinen päivä, mutta olen sanonut olevani käytettävissä perjantaihin asti, jos tarvetta on. Kirjoitan irtisanoutumiseni syistä vielä erillisen postauksen, sillä se menee hyvinvointi -aiheen piikkiin. Ja ei, ei oo vielä tietoa mitä seuraavaksi, mutta se ei sitten taas kyllä tänne enää kuulukaan.

Sitten päästään semmoiseen aiheeseen, mikä oli aika kiva huomata. Kun kirjoitin taannoin postauksen Rimpulasta muhkuksi ja julkaisin siellä vanhan kuvan ohkaisista jaloistani, joissa oli tietyt vihreät shortsit jalassa, niin minulta kommenteissa kysyttiin josko mulla olisi ne shortsit edelleen tallessa. Onhan ne tuolla laatikossa olleet, mutta en ole hetkeen käyttänyt. Vuosina 2012-2013 ne oli ihan vakiopöksyt treenatessa ja nyt ajattelin niitä kokeilla jalkaan, ihan vain itseäni hauskuuttaakseni. No, niin hauskaa se kyllä olikin, että julkaisin kuvan heti Instassa ja blogin Facebook -sivuilla. Onhan siinä tosiaan eroa joo. DEM GAINS.

Mahduin niihin sentään. Tavallaan. Tarkkaan piti asetella, että kannikat pysyivät sisäpuolella, eikä ne siltikään oikein pysyneet. Ja liikkua ei voinut ollenkaan, tai oli pylly paljaana. :D Onhan ne aika piukeat! Mutta kyllä on semmosen tuhatmiljoonaa kertaa parempi nyt, kuin mitä oli ennen (2012). Paljon ruokaa ja kovaa treeniä, niin pääsee tähän. En koskaan uskonut, että pääsisin. Olin ihan täysin hyväksynyt tuolloin 2012 sen, että olen tuollainen kuin olen, kun olin pitkälti lapsesta saakka sellainen ollut. No, hoikkuusgeenejäni uhmaten olen nyt vaihtanut ulkomuotoani vähän toisenlaiseksi, eikä se kaikki ole ylimääräistä, vaikka toki sitäkin on. Sellaiset noin 14 kiloa on painoa enemmän verrattuna ennen -kuvaan ja suureksi osaksi se on oikeissa paikoissa. On tää touhu vaan kivaa!

Mitäs sitten on taas syöty, että pysyy tämmösenä muhkuna? No mm. tämmöstä kaikkea:

On kivaa kun on aikuinen. Voi syödä pääruoaksi jälkiruokaa ison määrän ja jälkiruoaksi pääruokaa pienemmän määrän. Elämä on siisti juttu.

Ensi viikolla arki tosiaan muuttuu jonkin verran ja siinä tulee myös semmoinen viikon keventelyjakso kehiin (ruoasta, ei treenistä), sillä tässä on possutettu taas menemään ihan kiitettävästi. Reilun viikon päästä mulla on rasitusspiroergometria laktaattimittauksin Helsingissä, enkä tahdo siellä pullamössönä olla polkemassa. Haluan tuntea olevani fyysisesti vähän paremmassa kunnossa ja tiedän sen tapahtuvan hyvinkin nopeasti, kunhan syö vähän terveellisemmin jonkin aikaa ja antaa hötön lähteä taas pois. Koko testihän ahdistaa jonkin verran, kun se tapahtuu happinaamari naamalla ja pelkään tukehtuvani siihen, vaikka en tiettykään tukehdu. Mutta jospa siitä selviäisi jotain ja siksi sinne menenkin polkemaan.

Ensi viikkoa ja uusia kujeita kohti! Hyvää viikkoa kaikille taas toivotan.