Viikko 26: sekaisin porkkanasta ja kotisalitreenejä

Maanantaipäivää! Eilen jätin kirjoittelematta, ihan vain siitä syystä kun ei huvittanut. :D En ole tällaiseen päiväsaikaan tainnut kirjoitella pitkiin aikoihin, saati sitten arkena. Mutta nyt ollaan tässä, töitä vailla, joten on aikaa. Viimeinen työpäivä oli tosiaan viikko sitten maanantaina ja koitan tällä viikolla saada kirjoitettua siitä vielä erikseen, että miksi irtisanouduin.

Tälle viikolle mahtuu kummallisia treenejä, huonojakin. Niistä lisää listauksen jälkeen:

Maanantai: jalat . Kesto: 0:42min.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat. Kesto: 1:09min.

Torstai: jalat . Kesto: 0:55min.

Perjantai: hauikset . Kesto: 0:35min.

Sunnuntai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:43min.

Maanantain jalkatreeni oli ihan hanurista. Aloitan nykyisin aina split squatilla ja jos se on mulla ohjelmassa, mun on pakko aloittaa sillä. Ennen treeniä olen rullannut alakropan kunnolla auki ja siihen kuuluu olennaisena osana lonkankoukistajat. Jos teen jotain muuta liikettä ennen split squattia, on mulla lonkankoukistajat taas jo niin kireät, että koko liikkeestä ei tule mitään. Mentiin kuitenkin maanantaina salille sen verran myöhään, että kun smith (jossa haluan sen tehdä tasapainon vuoksi) oli varattu ja toinen huollossa, oli aloitettava jollain toisella liikkeellä, sillä odotteluun ei ollut aikaa jos halusi koko treenin tehdä. Aloitin siis vaakaprässillä, jota veivasin kunnes smith vapautui ja menin sinne vauhdilla. No, se polvikipuni josta olen täällä varmaan kohta jo kuukauden puhunut, äityi siitä vaakaprässistä aivan valtaisasti ja tämän vuoksi en pystynyt splittiä tekemään ilman vihlontaa polvessa. Polven vuoksi liikkeistä sai karsia pois myös kyykyn, pystyprässin.. Ja kyllä se vaakaprässikin sattui. Tein sitä silti, sillä sen kesti. Ja takareisiä tein, siinä ei satu. Seitsemän sarjaa vaakaprässiä ja neljä sarjaa takareisiä. That’s it. Ja polvi jomotti. Kyllä ketutti ja tuntui melkein siltä, ettei olisi edes mitään tehnyt. Eikä seuraavana päivänä olleet edes paikat kipeät. Eikä sitäkään seuraavana. Paitsi polvi. Hmph.

Pääsin uudelleen tekemään jalkatreeniä torstaina, jolloin aikaistin sitä päivällä, sillä mulla oli tiedossa yksinäinen viikonloppu, jolloin salille pitäisi mennä joko bussilla tai sitten treenata kotona. Bussilla salilla jalkatreenille ja takaisin ei houkutellut ainakaan, joten tein sen alta pois torstaina selkä-/hauistreenin sijaan, sillä välipäiviä edellisestä jalkatreenistä oli kulunut tarpeeksi, eikä siitä muutenkaan ollut tullut tosiaan minkäänlaisia domssejakaan. Tällä kertaa rullatessa löysin sen paikan, mikä tuon polvikipuni on aiheuttanut. Olen tässä tehnyt kaiken samalla tavalla kuin viimeksi, kun samanlainen kipu oli toisessa koivessa, PAITSI käynyt hieronnassa, jossa avattaisiin pohkeet ja penikat. Silloin edellisellä kerralla se hieronta oli se, mikä lopulta vei kivun pois. Nyt olen vain Voltarenia sivellyt ja koittanut antaa arkilepoa sille, ja rullannut koipiani toivoen, että löydän sen aiheuttajalle syyn. Mulle on ollut selvää, että itse polvessa se syy ei ole, eikä siellä ole mitään vammaa, vaan että jokin lihas jossain jumittaa ja vetää polvea väärään asentoon. No, se paikka löytyi pohkeen puolelta, ylhäältä sisäsyrjältä. Kyllä tiesi heti kun rullalla siihen osui, että se on siinä. Ei se juurikaan polveen tuntunut, mutta siihen nimenomaiseen kohtaan se tuntui niin kovin, etten melkein pystynyt painoa pitämään siinä. Ja sinne meni polvikipu, eikä tullut missään liikkeessä vastaan myöskään treenissä, eikä sen jälkeen.

Ja kyllä, tälläkin kertää oli smith varattu alkuun ja toinen edelleen huollossa, mutta nyt odotin vuoroani. Olin päättänyt, että splitillä aloitetaan ja se on sillä selvä. Oli ihan huikea treeni, eikä tarvinnut slerpake otsassa kävellä salilta pois!

Mitäs tuossa kuvassa sitten näkyy? No jos ei kattella tuota jyrsijän päätä, niin siinähän näkyy kotisali. Tämä oli aikamoinen ihme juttu, sillä salille liittymisen jälkeen en ole edes kusassut kotisalin suuntaan. Nyt ei kuitenkaan huvittanut sillä bussilla mennä salille ja takaisin, joten hyödynsin kotisalia! Se tuntui kyllä kummalliselta, mutta silti aika innoissani siellä heiluin. Perjantaina tein hauikset, kun en saanut itsestäni irti selkätreeniä tai takaolkapäitäkään. Salilla olen keskittynyt laitteisiin nyt pitkän aikaa, joten nyt oli luvassa luonnollisestikin vapaita painoja. Hauikset saivat kyytiä tangolla tehtävistä käännöistä, hammerkäännöistä käsipainoilla ja normikäännöistä, käsipainoilla myös. Kolme liikettä siis, neljä sarjaa jokaista. Ja kyllä tuntui. En kuitenkaan osannut aavistaa miten kovin tuntui seuraavana päivänä ja sitäkin seuraavana. En meinannut pystyä pitämään käsiä koukussa ollenkaan, kun menivät heti kramppiin. Olivat myös hyvin kosketusarat. Ei ole kyllä montaa kertaa olleet noin arat! Voisin alkaa siis ottaa takaisin vapailla painoilla tehtäviä liikkeitä, ja olisi aika muuttaa ohjelmaa muutenkin.

Eilen tein kotisalitreenin olkapäille ja ojentajille. Ojentajien suhteen treeni tuntui vähän tuntumattomalta (on se sana), eli tuntuma oli kateissa. No, tänään ei ole. Ojentajat on ihan tulessa koko ajan. Perille meni! Niille tein ranskalaista maaten tangolla, niskan takaa nostoja käsipainolla ja kickbackeja. Olkapäille pystypunnerrusta tangolla ja sivuvipareita.

Kyllä kotonakin saa vähillä varusteillakin aikaan vaikka mitä ja tehokasta on.

Viime viikolla on nyt sitten elelty herkuttomasti ja muutenkin elelty kevyemmin, sillä tarkoitus on ollut vähän saada ylimääräistä pöhöä pois ja sitä kautta vähän parempaa fyysistä vointiakin, sillä edessä on (huomenna, omg) lääkärin määräämä rasitusspiroergometria (laktaattimittauksin) Helsingissä ja olen jo muutenkin varma, että kuolen sinne, joten tahdoin mennä sinne edes vähän paremmalla voinnilla kuin sillä perus bulkkipunttailija -fiiliksellä, jolle aerobinen on kirosana. Oikeastihan mulle ei aerobinen ole kirosana, vaan en ole sitä tehnyt fyysisessä työssä ollessani, sillä kulutus on päivätasolla jo muutenkin ollut suurta, ettei lisäaerobinen (eli lisäkulutus) ole ajanut enää laisinkaan mun tavoitteitani, mikä on siis lihaskasvu. Jo nyt saa syödä niin paljon että raja tulee vastaan ja ylikin mennään, enkä yksinkertaisesti pysty suurempiin määriin. Toinen syy on tietysti se, että siinä missä ennen reippaat kävelylenkit oli mulle arkipäivää ja joista nautin, en niitä enää ole voinut tehdä jalkojen voinnin takia, ja tätä jalkajuttua koitetaankin tuolla testillä selvittää. Crosstrainerilla suhailu on ollut ennen mulla mukana ohjelmassa ja sitä koitan ottaa nyt takaisin kun ei fyysinen työ ole enää haittaamassa jos jalat sen kestää, ja koitan saada aerobista kuntoa ylös taas. Se on mulle hyvin tärkeää, siinä missä kyky nostella punttejakin. Ja se on ollut hyvällä tolalla, mutta nyt se on ihan selkeästi laskenut. Vaikka työ on ollut fyysistä ja energiaa vievää, ei se ole ollut aerobista kuntoa kohottavaa missään nimessä, sillä ei siellä syke paukuttaen ole kuitenkaan menty. Tämä aerobisen kunnon tila harmittaa tällaisen testin edessä tosi kovin, sillä tahtoisin olla siellä hyväkuntoisempana. Nyt olen vain huonokuntoinen sikaniska, vaikka en ole edes sikaniska. :D Ja silti nyt olen!

Viikolla hurhahdin porkkanaan ja sitä on mennyt lautasella siinä missä muutenkin suuhun useampi päivässä. Tällaisia ruokia olen syönyt:

Painoa on lähtenyt sellaiset puolitoista kiloa ja se on hyvä saavutus tässä kohtaa, enkä halua että lähtee enää yhtään ja haluan taas syödä. Tunnen jo nyt oloni ihan pieneksi ja lihakset tuntuvat tyhjiltä ja vaatteet liian löysiltä. On se kumma. Tässä ollaan kuitenkin vielä päälle 58 kilossa ja nyt on jo tällaiset fiilikset! 58kg on kuitenkin 12kg enemmän kuin pari vuotta sitten, jolloin en tuntenut oloani liian pieneksi. Niin se maailma muuttuu. No huomenna sen rasitustestin jälkeen syön jo kunnolla ihan mitä vaan ja siitä eteenpäin syön ihan mitä vaan taas. Tänään myös hiilaria lisää, että huomenna jaksaa. Etten kuole sinne! Mää niin kuolen sinne.. Huomenna testiä ennen mennään sillä syömisellä, millä on testiin suositeltu valmistautumaan.

Sain myös tällaisen uuden lelun <3 Nää tällaiset lelut on niin mun leluja. Mulla on monta vuotta ollut myös verensokerimittari, mikä on osoittautunut myös hyödylliseksi, ja kannan sitä mukanani laukussa aina, sillä mulla on joskus ollut vähän ongelmia verensokerin vaihtelun vuoksi, tosin ei enää. Sokeritautia ei ole.

Lukemat tuossa verenpainemittarissa on mun lukemat ja ne on siinä koholla. Otin ne sen jälkeen kun oltiin miehen kanssa katteltu huippujännät finaalijaksot Greyn Anatomian kutoskaudelta. Katoin ne jo edellisenä päivänä itse ja nyt piti katsoa vielä miehen kanssa. Koska oli jännät! Ja edelleen pelotti, vaikka tiesikin tapahtumat etukäteen. No, joka tapauksessa tuossa siis on mun arvoni koholla jännäämisen vuoksi. Vaikka ne on noin alhaiset. Ennen jaksojen kattomista mun arvoni oli 101/55 ja se on melkein matala verenpaine. Sadassa menee se raja. Tämä on mulle vähän hämmentävää, sillä mulla on verenpaine mitattu lukuisia kertoja lääkärissä vuosien varrella ja se on aina ollut se perus 125 kautta jotakin. Nyt mittasin ensimmäistä kertaa kotona ja yllätyin kyllä. Joko mun verenpaineeni on nyt alhaisempi kuin ennen (viimeksi muistaakseni mitattu maaliskuussa), tai sitten se lääkärissä mittaaminen nostaa sitä painetta joka kerta. Enkä ihmettele jos niin tekisi, sillä olen valkotakkikammoinen ja jännitän lääkäriä aina, vaikkei olisi syytä. No, semmonen se nyt on ja saanpahan syödä huoletta salmiakkia. ;)

Nyt päivän askareisiin ja huomenna sitten Helsinkiin. Iiks. Hyvin aikainen herätys ja tuntikaupalla autossa istumista. Tänään en saa treenata kuin kevyesti, ja koska vuorossa on jalat joita en tahdo treenata kevyesti, pidän lepopäivän. Katsotaan jos testin jälkeisenä päivänä jalat antaa tehdä jalkatreenin. Jos ei niin sitten ei. Saa pitää peukkuja etten kuole sinne pyörälle ja tietysti, että jos siitä jotain selviää, niin se ei oisi mitään kamalan vakavaa.