Viikko 27: spiroergoselviytyjä, kannikankasvattaja ja herkuttelija

Haudi hou! Hengissä ollaan, eli en kuollut tiistaiseen spiroergoon, vaikka niin luulin. En kyllä tiedä oliko se kovin kaukana. :D Jätän siitä turinoinnit tästä tekstistä kokonaan pois, sillä kirjoitan siitä erikseen ensi viikolla. Mutta sen verran voin paljastaa jo nyt, että ihan niin se meni kuin miten odotin sen menevän, eli ei yllätyksiä siellä saralla. Ensi viikolla sitten tarkempaa rapsaa. Mulla on oikeasti tällä hetkellä aika suuri kirjoitushimo ja aiheitakin muutama jo valmiina, joista tahtoisin kirjoittaa. Tämä viikkokatsausten teko ja muiden tekstien kirjoittaminen on pidemmän aikaa ollut vähän työn ja tuskan takana, mutta nyt kun töitä ei ole voimia viemässä, niin herää taas tähänkin mukavuuteen, kun on aivokapasiteettia kirjoittamisellekin.

Tuo spiroergo vaikutti treeneihin sen verran, että edeltävänä, eikä kyseisenä päivänä tehty (muita) treenejä. Sen myötä treeniviikko oli seuraavanlainen:

Keskiviikko: jalat . Kesto: 60min.

Torstai: olkapäät, ojentajat . Kesto: 1:07min.

Lauantai: selkä, hauikset (kotisalilla) . Kesto: 0:46min.

Spiroergoa edeltävänä päivänä ei tosiaan saanut tehdä rankemman puoleista treeniä ja koska mulla oli vuorossa jalat sille päivälle, niin jätin suosiolla tekemättä kokonaan ja säästin sen testin jälkeiselle päivälle. Testi oli itsessään aika nopeasti ohi, mutta treenistä se meni, sillä tuntui kyllä pitkään ja uupumukseen asti mentiin, mikä tuli tosiaan hyvin nopeasti. Kyllähän sellainen jaloissa tuntuu vielä seuraavanakin päivänä. Hyvin kuitenkin sain keskiviikkona illalla treenattua jalat, vaikka epänormaalin jäykiltä tuntui edelleen etureidet, jotka siis testissä menivät semmoisille hapoille, ettei ikinä ennen. Tuo ei kuitenkaan tuntunut treeniä häiritsevän, vaan itseasiassa jalkatreeni oli aika loistokas, jossa hiki virtasi ja tuntuma oli kohdillaan.

Torstain olkapää-/ojentajatreeniin hain jo vähän vaihtelua, sillä olen suurinpiirtein samalla ohjelmalla tehnyt jo yli kolme kuukautta. On aika ottaa vähän niitä vapaita painoja siis jo mukaan! Olkapäiden suhteen on ongelmia etsiä vaihtelua, sillä tuo mun vammaolkapääni ( erbin pareesi ) haittaa todella paljon, kun lapakin on irtonainen. Pitkästä aikaa kokeilin pystysoutua, mutta se sitten taas tuntuu ottavan ranteisiin kovasti ja aiemmin jouduin sen tekemisen lopettamaan juurikin sen vuoksi. Mutta katsotaan, teen sitä kai nyt jonkin aikaa.

Kirjoittelen muuten sen treeniliikkeeni -postauksen myös hyvin lähiaikoina, johon laitan vielä ne entiset liikkeet. Tässä menee jonkin aikaa, että löydän uusia liikkeitä, jotka tulevat jäädäkseen. Eletään siis siirtymäaikaa.

Perjantaina ei tullut treenattua laisinkaan, sillä se olisi tarkoittanut taas bussireissua kaupungille, ja jostain syystä se ei enää houkuta laisinkaan kun on juuri bussireissuista päässyt muuten eroon. :D Miehellä oli juoksukisa (puolimaraton) Varpaisjärvellä, ja sinne mentiin illalla. Kyseessä oli siis ns. yökisa, jonka startti oli klo.21. Mieshän juoksi tuossa noin viikko sitten Paavo Nurmi -maratonin, jossa teki uuden ennätyksensä (3:14:50), mutta siitä ei taida olla rapsaa tulossa, sillä oli kuulemma kisa ilman tapahtumia. Itsehän en päässyt tuolle reissulle mukaan, joten tiedän siitä pitkälti yhtä paljon kuin tekin nyt. :D Ei siellä vaan tapahtunut mitään mistä kirjoittaa. Tietä pitkin, tossua toisen eteen, kisan loppuun asti. Ja sitten tuli uusi ennätys. Semmonen rapsa oli siinä.

Ja ei ole tulossa rapsaa tästä puolikkaastakaan. Ensimmäiset sanat mitä mies sanoi maaliin tullessaan mulle, oli v*ttu mitä p*skaa. Eli huonoin kisa ikinä, jalat eivät olleet viikon takaisesta toipuneet. Tämä oli siis juoksu, mitä ei jäädä muistelemaan ja lähdettiin aika vauhdikkaasti kotiin sieltä sen jälkeen. :D Jospa sitten seuraavasta tulisi sitä rapsaakin! Onhan noita kisoja vielä edessä. Voi olla, että seuraava peruuntuu (parin viikon päästä), jos jalat eivät ehdi sitä varten toipua. Pääfokus on kuitenkin syksyn kisassa (kaksi vaihtoehtoa, todennäköisimmin lokakuussa), jolloin lähdetään koittamaan kolmen tunnin alitusta. Sitä varten hän tässä treenaa.

Lauantaina oli tarkoitus mennä salille, mutta siinä vatsa täynnä kaikista päivän syömisistä (herkkupäivä..) illalla telkkarin edessä löhötessä se ajatus tuntui aika ylivoimaiselta. Mutta onneksi on oma sali kotonakin ja juurikin hauisten treenaamisen se soveltuu varsin loistokkaasti, kun on paria erilaista tankoa ja käsipainoa jos jonkinlaista. Selkääkin treenasin kulmasoudulla tangon kanssa. Käsipainolla se tuntui ajatustasolla liian vaivalloiselta siihen hätään. :D Hyvin sujui taas tuo samainen treeni kotosalla ja nimenomaan niillä vapailla painoilla.

Tänään sunnuntaina mun oli tarkoitus crossailla, sillä tahdon nyt lähteä rakentamaan sitä aerobista kuntoa taas ylöspäin (normaalille tasolleen), kun ei ole enää fyysistä työtä mikä tekisi sen aerobisen tekemisen haitalliseksi mun tavoitteelleni (lihaskasvu). Fyysisen työn rinnalla siis on ollut turha tehdä vielä sitä aerobista ja nostaa kulutusta entisestään, kun lihaskasvuhaaveiden eteen saa jo muutenkin syödä ylimääräisiä kaloreita. En ole crossaillut sitten töiden aloittamisen, eli semmoset seitsemän kuukautta ja risat on mennyt crossailematta. Arvatkaas miten kävi? Puolentoista minuutin kuluttua mun pohkeet oli ihan lyijyä ja oli pakko lopettaa. Ei sitten crossailla. :( Aika hankalaksi menee tuo aerobisen harrastaminen, kun mitään ei voi tehdä. Ainoa mikä onnistuu on salin juoksumatolla rauhallisesti kävely. Se on sitten varmaan se mun lajini.. Kirjoittelen tästäkin aiheesta vielä lisää sitten siinä spiroergorapsassa.

Mitäs sitten on syöty? Aika paljon kaikkea. Tiistain evästykset tapahtui tien päällä ja niistä ei ole kaikesta kuvia ja säästän muutenkin niitä siihen erilliseen tekstiin. Mutta aika hyvä ruoka oli tuo maanantainkin sapuska..

Ja mitä tämmösillä syömisillä saa aikaan? Esimerkiksi tämmösen muutoksen:

Sillä saa mm. bärsseen. Joo okei, kyllä sitä pitää treenatakin, että sille tapahtuu muutakin kuin että vain leviää. :D Painoero kuvissa on pienoiset 13-14kg.

Ensi viikolla menen alkuviikosta pitkästä aikaa Pekalle avaamaan koipiani. Pohkeet vaan tällä kertaa ja niiden avaamista olen pantannut tähän asti juurikin tuon spiroergon vuoksi. Normaalisti hieronnassa on otettu sekä pohkeet että penikat, mutta mulla on sellainen tunne, että kireät pohkeet on se mikä vetää ne penikatkin jumiin, joten riittänee kun avaa pohkeet. Penikat mulla yleensä suuttuu hieronnasta aika kovin, joten on hyvä jos niitä ei tarvitsisi runnoa auki. Kokeillaan näin. Mutta koska olen nyt hierontaan menossa ja pelkkien pohkeiden avaaminen tuntuu vähän vähäiseltä, niin ollaan kaheleita ja avataan vähän selkää. Silleen oikeasti varoen, josko jopa kestäisin sen. Minähän en käy selkääni avaamassa ammattilaisella, koska menen poikkeuksetta huonompaan kuntoon. Nyt otetaan varoen ja katsotaan miten käy. Tarvetta hieronnalle on ja ollaan pantattu tämä viikko kotihierontaakin. Säästän jumini Pekalle. :D Aika jännää kyllä on. Se millaiseksi olen hierontojen jälkeen mennyt ei ole kivaa ja se jännittää nyt. Mutta nyt jos koskaan on hyvä hetki kokeilla sitä, sillä töitä ei ole, eikä muitakaan sellaisia juttuja, joissa pitäisi olla erityisen skarppina (koska sitten en todellakaan enää ole skarppina jos menen huonoksi). Pelottaa silti, koska se ei vaan ole hauskaa. Mutta eletään nyt tämmöistä extreme -elämää ja hullutellaan!

Kahelia viikkoa kaikille!