Viikko 28: tuplatreenipäiviä, ennätyksiä ja kehityskuvia

Täällä taas. Siirsin eiliseltä tälle päivälle taas tämän kirjoittelun. Eilen oli jälleen muuta puuhaa, kun käytiin kattelemassa Arskaa teatterissa (tykkäsin). Ajattelin myös, että pärjäätte viikon parilla muulla postauksella tässä välissä, kun niitä olen sisuksistani eetteriin suoltanut. Pitkästä aikaa useampaa ja jotain muutakin kuin pelkästään näitä viikkokatsauksia! Kerrankin on jotain erikoisempaa kerrottavaa aina välillä ja muutenkin kirjoitusinto on tällä hetkellä potenssiin sata. Oli se kirjoituksen aihe melkein mitä vaan.

Mutta se siitä ja nyt tätä:

Maanantai: jalat . Kesto: 0:54min.

Tiistai: lepo (hieronta 50min).

Torstai: kävelylenkki , 10km. Kesto: 1:50min.

Olkapäät & ojentajat . Kesto: 0:55min.

Perjantai : kävelylenkki , 10km. Kesto: 1:50min.

Selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:04min.

Lauantai : jalat . Kesto: 0:48min.

Kyllä vaan miellyttää omaa silmää tämä tällainen kyseinen viikko. Voi, kun näitä saisi lisää! Kävelyistä kirjoittelin tosiaan aiemmin viime viikolla, ja hierontakuulumiset on siellä samassa. Kävelylenkit tein aamupäivällä/päivällä, ja treenit hoitelin illalla. Aika myöhäänhän sitä tulee nykyisin salille mentyä, kun ei enää suoraan töistä mene (nou job, nou suoraan töistä). Perinteisin saliaika on sellainen, että sieltä lähtee pois juuri ennen kuin se menee kiinni yhdeltätoista. Entisestä aamutreenaajasta on ihan tosissaan tullut siis iltatreenari. Eipä tulisi kyllä mieleenkään lähteä kaupungille ihmisten ilmoille heti herättyäni, se oli jotenkin paljon yksinkertaisempaa silloin muinoin kotisalilla. ;) Mutta asiassa ei siis ole ongelmaa. Saapahan tankattua aina varastot täyteen pitkin päivää ja jaksaa puurtaa.

Koska onnistuneista kävelyistä sai euforiat aikaiseksi, se riitti vielä illalla salillekin. Ei siis tuntunut väsymystä lisääntyneestä kulutuksesta johtuen, vaan oikeastaan päinvastoin. Ainoa mikä tuntui kärsivän oli pystypunnerrus. Kävelyssä mulla alkaa aina loppua kohti hartiat särkeä ja se varmaankin jumittaa niitä siinä ohessa. No selvähän se on että jumittaa. Eilen niitä piti vähän kotona avata, kun olin kalpeaa tätiä taas. Sen sijaan sitten sivuvipareissa (talja) tuli uusia ennätyksiä. Euforiaa tai jotain muuta. Pääasia, että kulkee!

Se mikä sitten kulki eniten loistavasti, oli lauantain jalkatreeni. Kyllä jännitti mitä edellisten kahden päivän jalkojen rasittaminen oli aikaansaanut jalkatreeniä ajatellen, sillä it-jänteisiin koski ja takareisi kiukutteli. Jo ennen rullaamista harmittelin, että ei ole aikaa rullata normaalia pidempään, koska jalat saletisti tarvitsivat kunnon avaamista. Mutta kun rullailin, kävi selväksi, että paikat oli normaalia enemmän auki . Ilmeisesti kävely oli niitä avannut, eikä vetänyt sen jälkeen enää uudelleen jumiin, vaikka vähän sieltä täältä kolottikin. Etenkin lonkankoukistajat oli aukinaisemmat kuin aikoihin. Ei niitä juuri edes tarvinnut avata, ja se on muuten poikkeuksellista se.

En silti hirveän suuria toiveita elätellyt itse jalkatreenin suhteen, kun rasitusta oli joka tapauksessa alla niin paljon. Lisänä vielä oli häiritsemässä se, että tuli ihan oikeasti kiire sinne salille, jotta ehti tehdä kunnollisen treenin ennen salin sulkeutumista. Päädyinkin jo etukäteen siihen ratkaisuun, että neljän sarjan sijaan teen kaikkia kolme. Ja heti ensimmäisenä splitti kulki. Kulki niin hyvin, että kolmanteen sarjaan sain nostaa painoa viisi kiloa. Neljänteen olisin nostanut seuraavat viisi, mutta neljättä sarjaa ei ollut. Kyykky taas sujui normaalisti, joskin tein sitä aika jarrutellen tällä kerralla (nam).

Siitä siirtyessäni vaakaprässin kimppuun aloittelin sillä perinteisellä 80 kilolla syvimmästä asennosta. Ei muuten tuntunut ihan oikeasti missään. No okei, ainakaan viittäkymmentä kiloa painavammalta. Nostin heti yhdeksäänkymmeneen kiloon. Silläkin meni viisitoista toistoa! Nostin sataan ja tein sillä ne kaksi sarjaa, ja toistot oli edelleen sen kaksitoista. Lisäsin siis 20 kiloa painoja yhteen liikkeeseen. Jösses. Voi toki olla, että alla olleet kaksi sarjaa normaalia vähemmän splittiä ja kyykkyä vaikutti tähän, mutta tuskin ihan kahtakymmentä kiloa. Vai? Aiiivan sama. Meikä oli kova mimmi joka tapauksessa! :D Siitä vielä veivasin takareisiä sen kolme sarjaa. Viimeisessä sarjassa tuntui se kävelystä kiukkuuntunut takareiden alaosa, mutta sain silti tehtyä loppuun asti.

Voisin sanoa, että kävely ei haitanne mun jalkatreeniäni, vaan voi olla jopa aika suotuisa. Taitaa pitää mun lihakset vetreämpänä ja kehon ylipäätään liikkuvampana.

Vielä vähän vertailukuvia. Näistä ensimmäisistä molemmat on pumpissa ja eroa on kolme kuukautta. Näyttää siinä kasvua tulleen, vaikka nyt olisikin jokin poikkeuksellisen hyvä pumppi tässä jälkimmäisessä verrattuna ensimmäiseen. Joskus pitäisi varmaan ottaa näitä kuvia ilman pumppeja..

Toisenlaista vertailua sitten alla. Siinä oon minä yhdeksän vuotta sitten silloin korkeimmassa painossani, viidessäkymmenessäkuudessa kilossa. Mulla on siinä monta leukaa ja vähän vatsaa. :) Elämäntavat oli luokkaa suurimmaksi osaksi roskaa suusta alas, eikä yhtään liikuntaa. Sitten aloitin liikkumiset ja korjasin ruokavalion, ja sillä tiputin nuo mulle ylimääräiset kilot pois ja jämähdin lopulta muutaman vuoden jälkeen jonnekin neljäänkymmeneenkuuteen kiloon, eli kymmenen kiloa putosi pois. Siitä on taas lähdetty kasvattelemaan ja nyt vertailukuvassa on painoa 59.9kg. Vähän on erilainen kroppa kuin aiemmin kevyemmässä kunnossa. Tai siis, painavampi kunto se on. Vaikkakin kiloissa kevyempi. Lisätkääpä tuohon ne neljä kiloa vielä lisää tuota samaa tavaraa, niin oisin ollut aika eri näköinen kuin nyt tässä painossa. Kyllä nyt on parempi. :) Eikä vaaka kerro sitten yhtään mitään, jos joku sitä vielä miettii. Paitsi tässä tapauksessa sen, että lihasta on selkeästi tullut rasvan sijaan. Tai se ohella. :D

Noin 14 kiloa olen painoani nostanut ylöspäin siitä alimmasta, ja aikaa on kulunut pari vuotta.

Syöty on, kaikenlaista. Herkkupuolella on ollut eniten liikehdintää ja tuntuukin, että tämän viikon ruokavalio on ollut pääasiassa jäätelöä. En edes juksaa. :D Sen lisäksi on jotain oikeeta ruokaakin mennyt alas:

Silleesti meni viikko. Hieno viikko oli ja euforia toivottavasti saa jatkua kävelyiden osalta. Ainakin tänään aamulla kulki vielä. ;) Mulla on aika kunnianhimoisia ajatuksia tuon kävelyn suhteen, mutta hierojani Pekka oli asiasta vähän eri mieltä. :D Katsotaan mitä niistä ajatuksista tulee. Ehkä ensi kerralla enemmän siitä.

Loppuun vielä seesteiset heräämiset hieronnan jälkeisenä aamuna.

Mukavaa kuluvaa viikkoa. Euforista, jopa! Ja vähän seesteistäkin. <3 Mulla on kevyt viikko menossa ja ainakin suureksi osaksi taas mennään sillä, että salilta pysytään poissa. Voi olla, että kävelen vaan koko viikon. Ei huono.