Viikko 3: ennätyksiä, mustelmia ja herkkuruokia

Treenisuunnitelmat tämän viikon suhteen olivat taas jotain muuta kuin toteutus, mutta hyvä viikko siitä silti tuli; piti vain vähän soveltaa! Tämä oli siis ensimmäinen kova viikko taas kevyen jälkeen ja saikin muuten paikat ihan kivasti kipeiksi.. Eikä vähiten hieronnan vuoksi!

Maanantai: jalat. Kesto: 0:59min.

Tiistai: lepo (hieronta) .

Torstai: ojentajat, olkapäät . Kesto: 0:58min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 60min.

Sunnuntai: vatsat, kyljet . Kesto: 0:38min.

Maanantaina oli hyvä tehdä jalat alta pois, sillä hieronta odotti tiistaille. Tiesin, että olen sen jälkeen pitkään kipeä, mutta olin kyllä vieläkin enemmän kipeä kun osasin odottaa (siitä kohta). Tarkoitus oli tehdä jalat tähän viikkoon vielä uudelleen nyt sunnuntaina, mutta kun olen tällainen hyvin hidas palautuja, niin en sitten palautunut hieronnasta siihen mennessä. Tilalla tein vatsat, joiden kohtaloa en ole oikein onnistunut ratkaisemaan näissä iltatreeneissä. Nehän kuuluu mulla tuohon olkapäiden ja ojentajien kanssa samaan treeniin, mutta kun tulen töistä kotiin niin syön kupuni niin täyteen (koska iso nälkä), ettei sitä huvita loppuiltana koittaa treenailla. Nyt sain kuitenkin tehtyä niitä näin sunnuntain iloksi, kun ei jalkoja viitsinyt vielä kiusata. Oli kyllä pitkästä aikaa kiva kiusata vatsaa kunnolla! Ohjelmassa oli rutistuksia pallolla, voimapyörää, hoovereita, russian twistiä ja kylkitaivutuksia.

Muutenkin treenit on tällä viikolla menneet hienosti. Vaikka olisi illalla töiden ja ruokailujen jälkeen väsyttänyt ja itsensä on saanut puoliväkisin raahata tuonne alakerran treenihuoneeseen, on siellä sujunut kuitenkin loistavasti. Esimerkiksi torstaina superväsyneenä aloitettu treeni alkoi uudella ennätyksellä ranskalaisessa punnerruksessa (maaten), kun toistot kasvoivat edelliseen nähden kahdella ensimmäiseen sarjaan. Ei hullumpaa!

Hieronta oli tosiaan tiistaina ja menin sinne aukomaan penikat ja pohkeet, sillä kesällä postinjaossa tulehtuneet koivet vähän jo ilmoittelivat taas itsestään pääasiassa jäykillä nilkoilla, ja kestojumipohkeilla. Lähelläkään kesän tilanteessa ei olla oltu, enkä usko sen sinne koskaan enää menevänkään (kunhan en työkseni enää portaita juokse..), mutta en jäänyt odottamaan tilanteen pahenemista tämän enempää, vaan hoidin nuo nyt, pitkälti siis ennaltaehkäisevästi. Pekalla tietysti taas kävin, kuten aina ennenkin ja olen varmaan niin monet ylistävät sanat jo sanonut, ettei tällä kertaa tarvitse. :D Suosittelen kuitenkin, taas.

Penikat oli taas käsittelyssä tosi arat ja samoissa kohdissa tuntui suurimmat kivut kuin ennenkin, eli siinä sisäsyrjällä. Vasen oli tälläkin kertaa pahempi, samoin sieltä pohkeen puolelta. Siellä se suurin pohjejumikin oli ollut. Tällä kertaa päästin myös yhden tai kaksi ärräpäätä, vaikka ennen on sattunut tätäkin enemmän. Olen selkeästi vapautunut, enkä osaa enää käyttäytyä. :D Jalkapohjiin kielsin koskemasta, koska se on vaan ihan p*rseestä. :D Mutta Pekka sai ylipuhuttua, että otetaan edes kevyesti, jotta saadaan verta virtaamaan sielläkin. Aika rajoilla mentiin sillä kevyelläkin, mutta ei mitään siihen verrattuna, mitä se voimakas on. Mää vaan vihaan melkein eniten maailmassa sitä kun kunnolla otetaan jalkapohjia, niin että rutina käy. Se on jotain ihan kamalaa ja olisi hyvä kidutusmuoto mulle, jos joku sellaista mulle suunnittelee ja kaipaa vinkkiä. :D

Lopuksi otettiin vielä forkut, kun vähän jäi aikaa. Oli niitä jumituksia sielläkin.

Olin ollut ihan jäässä ennen hierontaa ja väänsinkin siinä krokotiilin kyyneleitä, etten tahdo ottaa mun sukkakerrastoani pois, mutta kun oli polvisukkaa jos toistakin, niin pakkohan ne oli pois ottaa. Eikä muuten ollut kauaa kylmä.. :D Tuskanhieksi se muuttui aika äkkiä, kun sen verran sattui. Huomasin kuitenkin jo siinä pöydällä maatessani, että keho tärisisi ja hampaat meinasi kalista, vaikka kylmä ei ollut. Ja kun sieltä kävelin autolle hieronnan jälkeen, oli tärinä jotain ihan sairasta. Hampaat hakkasi niin kovin yhteen, etten pystynyt juuri puhumaan. Eikä mun ollut edes niin kylmä! Samanlaisen reaktion koin aikoinani kun ensimmäistä kertaa kävin hieronnassa joskus 2009.

Vasen kuva on tuo vasen jalkani heti kotona, eli hieronta oli juuri suoritettu. Ihan vähän turposi ja olisi varmaan näyttänyt jo tuolta siinä kun forkkuja jo lopuksi käsiteltiin. Jomotus alkoi heti myös kotona ja sen vuoksi sitä päädyinkin vilkuilemaan, että mitä siellä oikein on. Illalla alkoi punoitus (keskimmäinen kuva). Oikealla näkyy kuva oikeasta jalasta. Tuollaisen mustelman saa sillä, että kolhaisee jalkansa paria tuntia hierontaa ennen oikein kunnolla ja sitten sitä kohtaa hierotaan oikein kunnolla.

Seuraava päivä töissä ei ollut kovin mukava, sillä jokainen askel aiheutti tärähdyksen ja etenkin tuo vasen sattui tosi kovin joka askeleella (joita mulla tulee lähes tai yli 10 000 joka päivä). Lisäksi jalat oli kuin lyijyä ja niitä jomotti ja tuntuivat tosi turvonneelta. Voi sitä hetkeä kun pääsi hetkeksi istahtamaan ja sai jalat oiottua! Hetken aikaa kävi hirvittävä sydämenjytke niissä ja sitten helpotti. Olisi varmaan ollut hyvä jos olisi ollut vapaapäivä seuraavana päivänä hieronnasta..

Hieronnasta eteenpäin olen myös hikoillut kuin mikäkin mummotautinen ja nälkä on ollut infernaalinen. Jotain taisi lähteä liikenteeseen.

Nyt on turvotus laskenut ja jalat lähes normaalit. Vielä kuitenkin kiristää jonkin verran ja huomaan, että palautuminen on kesken. Vasen jalka on aika kosketusarka edelleenkin, kun turvotuksen ja punoituksen tilalle on tullut mustelmat, mutta tuskaa ei sentään enää tarvitse kokea. Todennaköisesti tiistaina olisi edessä jalkatreeniä ja uskon kyllä niiden siiheksi jo olevan täysin kunnossa.

Niskan ja selän tilannetta käytiin samalla läpi siinä hieronnan ohessa (josta kirjoittelin täällä ) ja mietittiin miten sitä olisi paras lähteä hoitamaan. Suurin ongelma lienee palautumisen hitaus ja sen aiheuttama viikon-parin edellistä huonompi vointi, joten päädyttiin siihen, että hyvin kevyesti tullaan ottamaan. Lisäksi ehdotin, että jos se pitäisi ottaa niin, että ei enää odotella sitä, että se huono vaihe menee ohi, vaan otetaan jokunen kerta ihan viikon välein. Sillä aiemmin hieronnan hyöty on ollut aika heikko. Hetken aikaa on tosi hyvä olla, mutta jo seuraavana aamuna tilanne saattaa olla toinen. Ja sitten sitä huonoa kestää sen parisen viikkoa ja kun se menee ohi, tulee tilalle se sama olo kuin mulla on aina, eli se mun normaali. Eli jotain pitää eri tavalla tehdä kuin ennen ja tuo voisi olla yksi ratkaisu, että ei odotella sitä laskua sinne mun normaaliini asti. Kokeillaan tätä siinä vaiheessa, kun ei ole mitään suurta ja tärkeää menoa näköpiirissä, eli silloin kun ei haittaa vaikka en hetkeen tajua melkein mistään mitään. Ensi kuuhun menee ainakin.

Ruokapuolella on taas niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaisin. Olen edelleen aivan innoissani tästä vegaaniudesta, enkä ajattele enää maitotuotteita ollenkaan, siis edes siinä mielessä, että ruokaa syödessä mieleen juolahtaisi ei tämä kyllä tosiaan raejuustoa kaipaa . Tämä syöminen on vaan niin paljon parempaa, niin paljon herkullisempaa ja niin paljon hienompaa kuin ennen!

Aloitellaan vaikka niillä viikon lämpimillä ruoilla:

Sitten pari muuta ruokapuolen juttua. Tai suklaapuolen juttuja nää taitaa olla. :D Kokeilin tehdä itse suklaata (ihan päästäni siis kehittelin) ja siitä tuli aika kivaa suklaasorbettia! Ei ollut sitä suklaata kun tarkoitin siitä tulevan, mutta oikein hyvää näinkin.

Ostettiin kokeeksi myös riistokaupasta (P&S) pari levyä maidotonta suklaata, kun ei olla tommosia koskaan maistettu. Molemmat oli pettymyksiä. Tuo normisuklaa haisi jo aika vahvasti jotenkin pistävälle ja siltä se maistui myös. Mustikkaversiossa maistui mustikat, mutta suklaamassa oli täysin mauton. Ei enää jatkossa näitä ja ketuttaa, että annoin rahaani tuohon liikkeeseen ylipäätään näin paljon. Pitää opetella siis itse tekemään omat suklaat. ;)

Jotain hyvääkin onneksi, ja se oli tämä jätski! En ole koskaan syönyt muita kuin maitojäätelöitä. Soija maistui aika voimakkaasti parilla ensimmäisellä lusikallisella, mutta sitten siihen turtui. Hyväähän se oli ja tuli laatikko syötyä kahteen pekkaan samana iltana. :) Ostetaan uudelleen!

Paljon enemmän kuvia ja arkijuttuja löytyy Instagrammista , jota spämmäilen välillä aika turhankin ahkerasti. :D Ehkä olen jo vähän rauhoittunut kuitenkin.

Oman elämäni inventaariossa oli tällä viikolla aiheena ihmissuhteet, jonka ainakin toistaiseksi jätin nyt tekemättä. Ihan vain siitä syystä, että sen jälkeen kun ollaan Suomeen tultu taas, olen miettinyt näitä asioita aivan hirveästi. Olen myös kirjoittanut niistä aivan hirveästi ja niitä tekstejä löytyy toisen blogini puolelta. Siispä mitään varsinaisesti uutta ei nuo kysymykset minulle tuoneet, kun kaikki on niin tuoreessa muistissa ja kaikkea niitä ajattelen edelleen melkein joka päivä. Pitkälti siitä lähtien olen niitä pohtinut, kun tajusin, että täällä seuduin on aika perhanan mahtavia ihmisiä!

Ensi viikolla pitäisi kirjoitella ainakin yksi postaus tänne (sunnuntaisen lisäksi) ja toinen toisaalle. Toivottavasti saan aikaiseksi (eli työpäivät ei veny liian pitkiksi). Jos kiinnostaa minkä olen huomannut ja todennut aivan huikean toimivaksi kikaksi huuliherpeksen hoitoon, niin pysy kuulolla! Mun elämäni ei ainakaan ole enää entisellään. :D Kettumainen vaiva, mutta nyt vähän helpottaa senkin suhteen. Se on hienoa se.

Ei muuta kuin ensi viikkoa kohti! Olkoon se jokaiselle mieluinen.