Viikko 4: salimietteitä ja valtaisia innostuksia

Ensiksi pitää pahoitella sitä, että sanoin tällä viikolla kirjoittavani sen huuliherpeksestä kertovan postauksen. En vain löytänyt sille aikaa, pahoitteluni! Saan sen laitettua kuitenkin ulos huomenna tai viimeistään tiistaina. Ja se on lupaus. Lisäksi ensi viikolla tulee ulos miehen kirjoittamaa tekstiä maratoneista, joten juoksuihmiset, pysykää kuulolla!

Mutta tästä viikosta nyt kuitenkin ensin, ja niistä omista treeneistäni:

Tiistai: jalat . Kesto: 0:57min.

Keskiviikko ja torstai: lepo .

Perjantai: ojentajat, olkapäät . Kesto: 0:56min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:08min.

Sunnuntai: jalat . Kesto: 0:59min.

Treenit on olleet kaikki ihan hullunhyviä. Nyt kulkee! Tiistain jalkatreeni oli ensimmäinen penikoiden ja pohkeiden hieronnan jälkeen ja sitä myötä myös ensimmäinen viikkoon. Ja kyllä meni perille! Seuraavat päivät tuli käveltyä pingviinikävelyä ja kaikki kyykistymiset (vessanpytylle mukaanlukien..) teki kipeää. Vielä eilen lauantaina olin arkana! Sopivasti siis palauduin täksi päiväksi, joten ei muuta kuin seuraavaa kehiin. :’)

Treeneissä on ollut myös selkeää nousujohteisuutta, jonka ansiosta olen saanut nostettua jälleen painoja tai tehtyä useamman toiston edelliseen treeniin verrattuna. Esimerkiksi eilisessä treenissä, minkä tein muuten niin että se loppui puoli kahdentoista aikaan yöllä (:D) sain yhtäkkiä tajuttomat KAHDEKSAN toistoa lisää ensimmäiseen sarjaan, kun takaolkapäitä tein! Sain siis todellakin tarttua painavampaan punttiin seuraavia sarjoja ajatellen.. Taisi olla hyvä tankkaus alla, kun herkkupäivä oli. :D

Tämän päivän jalkatreenissä sitten taas tein kaksi toistoa per sarja lisää sekä boksikyykkyihin, että normikyykkyihin. Sitä myötä tein myös uudet ennätykset! Ja olkapäissä sain myös lisäillä perjantaina painoja, kun edellinen pystysoutukilomäärä ei tuntunut enää juuri missään. Kaksi ja puoli kiloa lisää mutkatangolle ja taas toimii!

Mulla on tällä hetkellä ihan huikea motivaatio treeneihin, ja se johtuu ehkä vähän yllättävästä jutusta. Tai ainakin siis minut tuntien aika yllättävästä jutusta. :D Eikkuhan se tämän jo ennustikin jossain vaiheessa, että kun tämä kaikki ulkomailla asuminen ja Suomeen juuri tänne seudulle muuttaminen on muuttanut minua, niin kohta olen jossain salilla rautaa nostelemassa.. Näin nimittäin tulee tapahtumaan, ja aika piankin. Aika jänskää!

Oikeastaan tästäkin voi syyttää (tai ehkä sittenkin kiittää ;)) Pekkaa , jonka kanssa silloin viime viikolla hieronnassa keskustelin aika paljonkin mun treeneistä. Lause sut vaan pitäis saada sieltä kotoa salille, niin kehittyminen olisi paljon nopeampaa jäi itämään mun mieleeni hyvinkin vahvasti ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän se alkoi tuntua siltä, että ei mulla ole mitään muuta ratkaisua enää tässä vaiheessa. Miinuspuolia en asiasta keksi, plussia sitten taas useamman (ja syitä miksi tämä on tehtävä):

+ Haluan, että kun työpäivän jälkeen tulen kotiin, saan pelkästään rentoutua ja tehdä sellaisia asioita, joihin ei ole tällä hetkellä aikaa. Kun on treenipäivä, se on tiedossa mulla koko sen ajan kun olen kotona ja se vie kaiken aivokapasiteetin ja koko ajan on mielessä, että täytyy treenata, täytyy treenata.. Vaikka sen siis edelleen tekee innoissaan ja mielellään, se kaikessa positiivisuudessaankin vie liikaa tilaa mun aivoistani, jolloin olen kutakuinkin kykenemätön tekemään mitään muuta koko työpäivän jälkeisenä aikana. Ja tämä johtuu siitä, että se sali on kotona.

+ Työpaikkani vieressä on sali, jonne pääsisin hyvin helposti työpäivän jälkeen. Tällöin pääsisin myös mieheni kyydissä useimmin kotiin eikä tarvitsisi palella ulkona ja hukata aikaa bussimatkoja ajatellen (matkat pysäkille ja pysäkiltä kotiin vie kymmeniä minuutteja ja bussin odottelu ja matka sillä taas kymmeniä minuutteja), sillä mies pääsee minua myöhemmin töistä.

+ En usko, että voin enää kovin paljoa kehittyä kotona. En pysty vaihtamaan liikkeitä ja monipuolistamaan treeniäni enää juuri tämän enempää. Olen aika pitkälti siinä kropassa, minkä voin kotona aikaiseksi saada, näillä välineillä mitä meillä kotona on. En esimerkiksi saa jalkatreeniin uusia liikkeitä, sen sijaan että salilla saan mukaan prässit ja ojennukset ja koukistukset ja mitähän kaikkea. Ja pohkeillekin härveleitä! Lisäksi mm. olkapäätreeniä tukemaan kaipaan laitteita, sillä tuo erbin pareesi tekee lavan ja olkapään hallitsemisesta todella haastavaa, jotta liike menisi oikeaan osoitteeseen. Selälle olisi kiva myös saada uusia liikkeitä, kautta aikain olen tehnyt vain kahta, joskus harvoin vuorotellut kolmannen kanssa. Ja näistäkin kahdesta pääliikkeistä toinen on kuminauhaliike!

+ Itsensä haastamisen nälkä on aika suuri. Okei, ihan tosi suuri. Haluan jotain enemmän kuin mitä tällä meidän treenihuoneella on enää tarjota. Haluan kehittyä lisää ja enemmän, ja siksi täytyy tehdä jotain uutta. Tekemällä sitä samaa kuin ennenkin saa vain sitä samaa kuin ennenkin. Uusia tuulia siis kehiin!

+ Yhteisiä treenejä miehen kanssa, josta olen aivan hullun innostunut! Kotona ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA voisi tehdä mitään yhteistä treeniä, ahdistavaa sellainen kyylääminen :D, mutta nyt odotan sitä! Eri ympäristö, pelkkää plussaa.

Nämä nyt ainakin tulee ensimmäisinä pointteina mieleen.

Mitä tämä käytännössä nyt heti tarkoittaa sitten? No sitä, että jo ensi viikolla käydään tutustumassa saliin. Kolme ilmaista käyntiä on tarjolla ja ne käytetään ja jos kelpuutamme omiin tarpeisiimme tuon, niin sitten sinne ostetaan jäsenyydet. Mullahan on synttärit ensi kuussa ja äippä tarjoutui jo ostamaan mulle vuoden jäsenyyden, voijee! Kyllä oon onnentyttö!

Odotan jo innolla niitä hetkiä kun joskus yhdessä illalla lähdetään salittelemaan ja kotona voi vaan olla ja rentoutua. Parhautta! Toisen jalkatreenin tulen jatkossa tekemään edelleen kotona, sillä salilla en ainakaan ilman smithiä voi kyykkäillä tai tehdä mitään vapaalla painolla. Mun keskittyminen haastavissa liikkeissä on oikeasti tosi huono ja häiriintyy todella helposti pienestäkin (oli se sitten jotain mitä näen, kuulen tai tunnen), jolloin esimerkiksi vapaalla tangolla kyykkääminen voi olla jopa vaarallista. Keskittymisen menetys kesken liikkeen on mulle voimat vievä juttu. Prässit ja muut härvelit on kuitenkin asia erikseen, sillä niissä ei ole vapaasti painon alla. Mutta tämähän on vain hyvä juttu, että saisin kaksi erilaista jalkatreeniä rutiiniin. Tosi parhautta! Huh, ensi viikosta tulee kyllä jänskä. Tuntuu, että koko elämä muuttuu! Jes!

Ruokaakin on nakerreltu, ja herkuteltu myös! Tämmöisiä pöperöitä on mussuteltu:

Että semmonen viikko! Aika parhausviikko kaikin puolin. Katsotaan mitä ensi viikosta tulee! SIIS MINÄ MENEN SALILLE herramunjee. En kyllä tiedä mistään laitteista yhtään mitään, mitä tapahtuu mistäkin ja miten mitäkin käytetään ja minkä lihaksen treenaamiseen.. Onneksi mies on joskus käynyt ihan oikealla salilla ja osannee kertoa. Etten päädy sellaisiin meme -kuviin, jossa laitetta käytetään ihan väärin. Tiiättekö, tähän tapaan . :’D

Parhausviikkoa teillekin! Iiks!