Viikko 49: Kun energia palasi rytisten

Itsenäisyyspäivää! Linnan juhlat tässä taustalla näpyttelen tätä postausta. Kokeillaan voiko keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan. :D

Jos viime viikko oli uupunut viikko, on tämä viikko ollut energiaa täynnä! Viime viikolla sain kasaan vain kolme treeniä, hyvin väkisin nekin, ja tällä viikolla paketoin viidennen treenin jo eilen, eli sitä nykyään jo aika perinteiseksi muodostunutta sunnuntain treeniä ei tullut tehtyä – ei tarvinnut! Tänään on siis saanut vain lusmuta (kun olisikin, ei ole hommia puuttunut tänäänkään).

Sitä treeniviikkoa sitten:

Maanantai: hauikset . Kesto: 0:39min.

Keskiviikko: jalat . Kesto: 1:00min.

Torstai: olkapäät, ojentajat . Kesto: 0:56min.

Perjantai: selkä, hauikset . Kesto: 0:56min.

Lauantai: jalat . Kesto: 1:04min.

Kuten tuossa jo lukikin, tuli maanantaina tehtyä ainoastaan hauiksia. Selästä oli latsit ihan muussina edellisestä olkapää-, ojentajatreenistä. Sitä kun vaihtaa uusiin liikkeisiin niin pääsee kaikenlaiset lihakset ihan uusiin hommiin. Latsit todennäköisesti kipeytyivät sivuvipareista, veikkaan. Siinähän se selkäkin liikkuu kun puntteja heiluttelee ja koska liike oli taas uusi, rasittui latsitkin. Eipä tehnyt niitä mieli murjoa enää yhtään, joten keskityin hauiksiin. En valita, ehkä kivointa ikinä! Tein normaalin hauistreenin, mutta useammalla sarjalla. Nam.

Tiistain levon jälkeen oli keskiviikkona jalkatreeni. Viime viikolla jalkatreeni meni vähän niin ja näin, kun sitä oli niin uupunut. Nyt tuntui normaalit voimat palanneen ja sain jalkaprässissäkin nostettua sieltä 130kg -> 140kg. Hapotti ihan kivasti, piti sarjatauolla istuskella vähän seinää vasten lattialla.

Takareisilaitteesta (istuen tehtävä) olen puhunut ennenkin, siitä miten se joskus tuntuu menevän ikävästi pohkeille. Nyt meinasi käydä jälleen niin, mutta sain nilkkojen asentoa muuttamalla tuon kuriin. Huomasin, että nilkkoja ojentamalla pohkeista sai tuntuman (kivun) pois, eli ilmeisesti olen pitänyt nilkkoja väärin aiemmin. Ainakin toistaiseksi tämä kikka tuntuisi toimivan, vaikka pohkeet olisikin juntturassa. Niin kuin ne melkein aina on.

Torstain olkapäiden ja ojentajien treenistä en muista mitään erityistä (paitsi että ketutti kun typsyt valtasivat koko peilin kaksistaan levittäytymällä koko seinän mitalta, mutta onneksi seinän toisella puolella oli lisää peiliä ja sain sen kokonaan itselleni ;)). Kuvia kuitenkin tuosta treenistä on ihan kohtalaisesti, joten mennään niillä.

Jännitti taas perjantaina, että tuleeko taas latsit kipeiksi ja saako sitä tehtyä selkätreeniä taaskaan. Nyt kuitenkin enää vain aristi ihan vähän, joten selän sain kyllä treenattua. Pikkuhiljaa paikat tottuu uusiin liikkeisiin. Siis ne paikat, jotka on vain liikuttamassa niitä lihaksia, joita siinä treenataan. Itse treenattavat lihakset eivät sentään näin nopeasti totu. Onneksi. Saisi vaihtaa ohjelmaa aika tiuhaan. :D

Takaolkapäitä en sitten taas saanut tuossakaan treenissä treenattua, johtuen ihan vain siitä, että meni hauikset niin tilttiin, etten saanut liikuteltua sitä köyttä siinä taljassa, jotta olisin saanut facepullia tehtyä.

Sitten tuli perjantai-lauantai -välinen yö, jolloin nukuin 12 tuntia. Oli varsin piristävää taas muutaman vähempiunisen yön jälkeen, kun aamuisin on ollut noustava töihin ja öisin on pitänyt treenata. :D No ei ihan, mutta kyllähän ne treenit aika myöhään aina menee. Yhdentoista aikoihin sieltä aina vasta kotona on, eikä heti koskaan pääse nukkumaan. Sitä voisi mennä aiemmin salille, mutta valitsen mennä mahdollisimman myöhään, jotta ruuhkaa ei ole. Se on jopa sen arvoista, että nipistää unta toisinaan ihanteellisesta määrästä tunnin tai pari. Sitä en tiedä onko se viisasta, mutta joka tapauksessa teen mieluummin näin. Toisinaan.

Ja kyllä taisi suuri unituntimäärä tehdä taas tehtävänsä, sillä voimaahan riitti. Kyllästyin veivaamaan niillä suuremmilla voimilla sitä split squattia 45 kilolla ja nostin 60 kiloon. Paljon parempi, parasta! Sen jälkeen prässiin. Aloitin taas 130 kilolla, millä aina tunnustelen, että millähän sitä sillä kertaa jaksaa tehdä. Se oli kevyttä, seuraava sarja 135 kilolla. Sekin oli kevyttä, nostin 140 kiloon. Edelleen sai nostaa, 145 kiloa seuraavaan, jolla olen tehnyt kerran aiemmin. Siitä jäi vielä tunne, että voisin tehdä vieläkin suuremmalla, eli kokeilla uutta ennätystä taas. 150 kiloa kelkan kyytiin ja kokeilemaan, että liikkuuko. Kyllähän se liikkui (kuudesti) ja sieltä tuli uusi ennätys taas, jee.

Uskon, että olisin saanut vielä 155 kilollakin kelkan liikkeelle, mutta kun sinne salille menee niin myöhään että siellä on aikataulu, ennen kuin pulju menee kiinni, en tällä kertaa kokeillut sitä. Jätetään jotain ensi kertaankin. ;) Instasta löytyy video tuon 150 kilon parista viimeisestä toistosta täältä .

Tuosta jatkoin loitontajalaitteeseen, mikä sekin tuntui kevyeltä ja veivasin siinäkin ennätysmäärän toistoja. Painoahan siinä on jo koko pakka ollut pitkän aikaa, joten toistot ne on niitä mistä kehitystä katsotaan.

Ja siinähän ne viisi treeniä sitten olikin! Oli kyllä hyvä viikko treenien ja energian osalta. Ruokahalukin on vähän palaillut nyt loppuviikkoa kohti. Kauan se kyllä olikin poissa. Paino on itseasiassa pudonnut ihan huomattavasti. Vanhat vaatteet mahtuu taas päälle, takapuolesta on lähtenyt pois senttikaupalla ja uusin farkkulöytö on jo alkanut repsottaa päällä. Wääää. Yläkroppa on pienentynyt myös huomattavasti. Sen verran, että tuntuu, että kaikki gainssit on kadonneet. Wäää! Mutta siltikään ei haittaa. Ei jaksa stressata tällaisista asioista. Tulee mitä tulee ja ei tule mitä ei tule. Treenit jatkuu silti aina samaan tapaan. Elämässä on kuitenkin suurempia ja tärkeämpiä asioita kuin isot lihakset. On oikeesti. :D

Loppuun vielä jotain mitä tapahtui menneellä viikolla salin jälkeen, myöhään illalla. Itseasiassa kello lähestyi tuossa kohtaa puolta yötä. Olin menossa vaihtamaan pyjamaa päälle ja nukkumaan oli kiirus, mutta vaatehuoneessa bongasin yhden mekon henkarista, mikä siellä on roikkunut ihan hyvän tovin. Itseasiassa se on roikkunut vuosikaupalla mulla vaatehuoneiden henkareissa. Enkä ole koskaan käyttänyt. Muutaman vuoden välein sovitan. No, tuolloin puolen yön aikoihin oli ilmeisesti se oikea hetki sovittaa, kun päälle se meni pyjaman sijaan. :D Oispa kiva, kun joskus pääsisi käyttämään. Tosin tämän kanssa olisi ostettava jotkut erikoistissittimet a.k.a. -rintsikat, jotta voisi käyttää. On kai sellaisiakin. Kai?

Viimeksi mulla on ollut yhtään minkäänlainen mekko päällä kai joskus 18 -vuotiaana. Sinänsä ikuistettava tilanne oli tämä. Ehkä joskus vielä. Kodin ulkopuolellakin. Muulloinkin, kun keskiyöllä treenin jälkeen kun on kiire nukkumaan. ;)