Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin

Arvatkaa tuliko tällä viikolla taas uusi prässienkka? No arvatkaa nyt? :D Joo, kyllä tuli! Hyviä treenejä mahtui muutenkin mukaan yksi sun toinenkin ja mm. mietteitä alkoholista löytyi päästä tämän viikon aikana ja niistäkin kirjoitan tässä vähän juttua. Ennen sitä kaikkea kuitenkin treeniviikko listattuna tässä:

Maanantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:06min.

Tiistai & keskiviikko: lepo .

Torstai: jalat . Kesto: 1:05min.

Perjantai: olkapäät, ojentajat . Kesto: 0:50min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat . Kesto: 1:11min.

Sunnuntai: 10.10km kävelylenkki , 1:50min.

Perinteisesti maanantain treenistä en muista mitään. Tiedän miltä se kuvissa näyttää ja mitä paperilla sanotaan, mutta siinä kaikki. Mennään siis tuolla kuvalla. Tuollainen se treeni oli. :D

Tiistai ja keskiviikko oli lepopäiviä. Olin taas pari päivää yksin kotona enkä tuntenut bussireissaamishimotusta, jotta olisin salille jaksanut seilailla. Tiistai nyt tosin on muutoinkin lepopäivä perinteisesti, joten ei siinä tullut kuin toinen moinen sen lisäksi. Ja se teki taas aika hyvää. Sillä kun torstaina oli jalkatreenin vuoro taas, niin kylläpä kulki.

Split squatin aloitin lämmittelysarjalla (50kg x 12) ja lisäsin sitten tankoon kymmenen kiloa lisää. Kuudellakympillä pari sarjaa kaseja ja sitten vielä viisi kiloa lisää. Edelleen meni kahdeksan toistoa. Tuntui se kyllä varsin kivasti, ei se sentään kovin helppoa ollut. :D

Siitä siirtyminen jalkaprässin kimppuun. Heti oli mielessä, että josko sitä koittaisi taas uutta sarjapainoennätystä, kun tuntui sen verran hyvin kulkevan. Aloitin laittamalla 140kg kelkan kyytiin ja sillä ns. lämmittelin jalat. Varma paino, tiedän että liikkuu. Kymmenen toistoa. Sitten viisi kiloa lisää, eli 145kg. Kahdeksan toistoa. 150kg kyytiin, eli edellinen sarjapainoennätys. Meni kahdeksan. Tiesin, että helposti menee nyt enemmänkin. Siispä ekaa kertaa kyytiin 155kg. Vähän jännitti, kun olin yksin siinä silloin.

Mutta niin vain se kelkka liikkui. Kuusi kertaa. Aika parasta. Tykkään tästä jalkaprässistä erityisesti juuri siksi, että siinä tuntuu koko ajan tulevan kehitystä. Toki se johonkin varmasti jossain kohtaa tyssää, mutta vielä jaksaa painaa. Suunnilleen joka toinen viikko tuntuu hyppäävän 5 kiloa lisää kelkan kyytiin. Ja tuosta kun vielä siirtäisi tuon ekaksi liikkeeksi ja pääsisi veivaamaan niillä ei-vielä-rasitetuilla -koivilla, niin lukemahan voisi olla melkein mitä vain!

Ylipäätään lukemat, painot ja voimatasot merkkaa mulle hyvin vähän ja esimerkiksi mitään maksimiykkösiä tuskin koitan ikinä, ei kiinnosta. Mutta tässä tuo kehitys on kiva. Nämä on jotenkin niin suuria lukuja, kun puhutaan kuitenkin yli SADASTA kilosta, mikä on matkalla kohti KAHTASATAA kiloa. Onhan se nyt aika herramunjee, tiiättekö. :D Vähän eri kuin että liikuttaako hauiksia tehdessä esim. kympin vai yhdentoista kilon painoa..

Sitten tuli perjantai.

Meillä oli varattu italialaisesta ravintolasta ( Sorrento ) pöytä työporukan kesken ja vegaaninen ruoka oli varmistettu etukäteen. Kaikki olikin maistuvaa! Kuvia en kehdannut ottaa, oltiin sen verran tiiviisti siinä kaikki, että ei vaan tehnyt mieli alkaa räpsiä. :D Alkupalaksi kuitenkin oli erinäisiä kasviksia, eri tavoin käsiteltyinä. Miehen kanssa puoliksi otettiin se annos. Pääruoaksi toinen otti tomaattisen spagettiannoksen ja toinen (eli minä :D) munakoisoisen pastan. Nämä oli ihan listalta valittuja, mutta juusto oli poistettu. Hyviä oli! Ja riittävästi. Oli aika tuhti annos pastaa, apua. Melkein en syönyt kaikkea, mutta sitten söinkin. :D Luultiin, että mitään jälkkäriä sieltä ei löydy, mutta oltiinpas väärässä! Tarjolla oli vegaanista mango- ja mansikkajätskiä. Toinen toiselle ja toinen toiselle. Makoisia oli. Aidon makuisia.

Mutta mikä tunnelma siellä oli! Ihan huikea. Itseasiassa moni jäyheämpi suomalainen olisi ollut ihan kauhuissaan siitä meiningistä. :D Paikan omistaja, alunperin italialainen, vieraili pöydässämme useampaan kertaan ja kertoi juttuja. Jutteli välillä italiaksi, välillä suomeksi, välillä englanniksi ja välillä ruotsiksi. :D Nauru raikasi jokaisessa pöydässä. Lauluakin kuului, kun jonkun synttäreitä juhlittiin siellä. Ja meillä oli ihan tajuttoman hauskaa. En edes muista milloin olisin viimeksi nauranut tuohon malliin! Meillä on loistava työporukka, täytyy sanoa. Ja viinihän virtasi pöytään, eli silläkin oli varmasti osansa. :D Kolme tuntia istuttiin ja syötiin ja juotiin (vesilinjalla siis itse, perinteisesti) ja sitten tuli kotiinlähdön aika. Osa porukasta lähti jatkamaan juttua baarin puolelle. Ja tiedättekö, tuossa kohtaa mun teki mieli olla siinä jatkavassa porukassa. Tajusin sen vain vähän liian myöhään, eli vasta kotona. Ei sitä sitten enää tullut lähdettyä, kun ei ole ollut mun elementtiä nuo baarit yli kymmeneen vuoteen, jos silloinkaan. Samaan aikaan teki mieli, mutta ajatus oli sen verran vieras, ettei sitä enää oikein osannut vain lähteä.

Ja kyllä, mun tekee toisinaan mieli myös alkoholia. Nykyisin. Olen tästä aiheesta itseasiassa kirjoittanut toisen blogini puolelle kesällä ( tässä ). Tuo jo silloin toisinaan vaivannut ajatus ei ole edelleenkään mennyt pois. Itseasiassa, päinvastoin. Se on vahvistunut. Että en pidä itseäni enää absolutistina. Edelleen olen ollut alkoton sen kymmenen ja puoli vuotta, mutta en kyllä ole loppuelämääni. Ellei nyt jotain ihan ihmettä tapahdu. Mitään humalaa tai muutakaan rellestystä tai vastaavaa en kaipaa. Lasia tai kahta. Jotenkin se on kutkuttanut pidemmän aikaa. Syyt tässä taustalla, sekä alkottomuuteen kaikkineen että nyt tähän muutokseen on molemmat todella henkilökohtaisia juttuja, että niitä en tässä käy läpi. Varoitan lähinnä vain, että tämä asia tulee muuttumaan aika varmasti jossain kohtaa. Tästä kun ilmoitin instassa niin seuraavaan päivään mennessä oli mun blogiseuraajia tipahtanut Bloggerin mukaan kymmenen pois. :D En tiedä oliko tuon vuoksi vai jotain muuta lukijasiivousta, mutta näin kävi kuitenkin. Ja se oli mun mielestä pelkästään hulvatonta. :D Että te muutkin, jotka seuraatte mua vain siksi että olen alkoton, kannattanee nyt lopettaa seuraaminen.

Mutta koska sitä ei sinne baariin lähdetty niin salille se oli sitten mentävä. :D Vatsa täynnä pastaa ja jätskiä oli kyllä virtaa treenata! Mutta kylläpäs maistui puulta, vaikka kulki todella hyvin. Ihan tuli kiukulla treenattua, kun sitä olisi tosiaan ollut muualla mieluummin. Ainakin tuli puristettua treenin kestosta myös lähes 10 minuuttia pois, kun kiukulla painoi. Ja tuntui muuten seuraavana päivänä käsissä..

Vasta lauantaina oli mieli vähän tasaantunut siitä kiukusta normaaliksi. Ja mietin, että ehkä oli kuitenkin hyvä, etten lähtenyt maistelemaan, että miten se alkoholi mulle sopii vai sopiiko. Työporukassa tuollaisen testaaminen varmaan on aika vaarallista. :D Mutta ensi kerralla, jos vastaava tilanne tulee vastaan, menen kyllä mukaan.

Koska en kuitenkaan ollut mennyt, niin lauantainakin sai treenata taas. Ja olipa muuten ihan loistava treeni. Oikein sain sellaisen endorfiiniryöpyn, että viimeistään silloin illalla treenin jälkeen olin jälleen iloinen. Kyllä sitä vaan endorfiinit vaikuttaa valtavasti!

Viimeisenä liikkeenä on nuo taljan hammerit. Niitä veivasin niin että lopussa ei enää käsi noussut juuri mihinkään! Neljännen sarjan tein kymmenellä kilolla, 10 toistoa. Sitten tiputin kilot lukemaan 6,25kg ja jatkoin välittömästi 10 toistoa. Ja taas pudotus, 3,75kg. Vaivaiset 3,75kg! Ja taas välittömästi 10 toistoa. Sitten pakan pienin paino, 1,25kg ja taas jatkui. Veivasin ja veivasin ja hapotti niin jumalattomasti, mutta silti pystyi jatkamaan. Hirveällä puhinalla ja irvistyksellä ja hiellä veivasin tuota minipainoa 30 toistoa, kunnes lopetin. Ja olipas kädet hapoilla. Hitto, miten hyvä fiilis.

Tänään sunnuntaina oli taas kävelymahdollisuus, kun viikolla satanut lumi oli sulanut (vaihteeksi) teiltä pois yön aikana ja lenkkareilla oli mahdollisuus lähteä talsimaan. Siispä lähdin. Ilma oli aika surkea, oli sumua, vesisadetta, pimeyttä, mutta eipä haitannut, ei. Juuri tuollainen on kivaa. Mun ilmani. <3 Kymmenen kilsaa meni mielellään. Enemmänkin, mutta kun herää vasta puolenpäivän nurkilla, ei sitä enää ehdi millekään jättilenkeille.. :D

Ja sitten vielä niitä ruokajuttuja! Niitähän on ollut jos jonkinlaista. Saksasta saattoi saapua myös suklaalähetys, ja siitä on otettu ilo irti. ;)

Tuohon lisäksi sitten ne italialaiset sapuskat ja mitähän kaikkea vielä. Semmosta jotain ja muuta.

Siinä taas yksi viikko. Sitten onkin enää kaksi tällaista päivitystä tälle vuodelle ja sitten on vuosi paketissa. Itseasiassa en ajatellut jatkaa näitä viikkokatsauksia enää ensi vuonna. En vielä tiedä mitä sitten blogiin tulee, mutta eiköhän tänne nyt jotain tule. Kirjoitustahti on minusta hyvä, mutta tämän katsauksen pakollisuus aina viikon loppuun tai seuraavan alkuun tuntuu välillä vähän taakalta. Joustavuutta siis tähän haen, että saa enemmän oman pään mukaan päivitellä. Katsellaan. :)

Kivaa viikkoa ja hyvää joulua kaikille, jotka sellaista viettää. Täällä avataan lahjat ja siinä se taitaa sitten ollakin. :D No okei, on meillä jotain syömisjuttuja, tietty! Joulutorttua ja seitan -kinkkua ja joululimppua. Ainakin. Eniten ehkä odotan kyllä sitä, että salilla on varmasti hiljaista. Jee!