Viikko 8

Hiiohoi ja oksat pois! Oli meinaan loistosunnuntaitreeni täällä. Viikko näytti tällaiselta:

Maanantai: selkä, hauikset . Kesto: 1:11, keskisyke: 119, max: 171, kulutus: 203kcal. + kävelylenkki , 8.06km, kesto: 1:32, keskisyke: 107, max: 140, kulutus: 221kcal.

Keskiviikko: jalat . Kesto: 1:17, keskisyke: 134, max: 171, kulutus: 294kcal.

Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet . Kesto: 1:19, keskisyke: 116, max: 156, kulutus: 219kcal.

Perjantai: selkä, hauikset . Kesto: 1:06, keskisyke: 124, max: 174, kulutus: 205kcal. + kävely/hölkkä, 8.08km, kesto: 1:19, keskisyke: 131, max: 167, kulutus: 292kcal.

Sunnuntai: jalat, vatsa . Kesto: 1:18, keskisyke: 139, max: 176, kulutus: 333kcal.

Toisinpäin. Ja sit toisinpäin. Kääntyilin tänään. Ensin toisinpäin. Ja sit toisinpäin. Tuntuu, että perjantaina heräsin oikein eloon! Silloin oli päätös tehty, että ei enää plussia, ja fiilis treeneissä muuttui siitä sata lasissa -treenityylistä satakymmenen lasissa -tyyliin. ;) Taas mennään ja kaikki varmasti annetaan, eikä ole tarvinnut miettiä enää treenin päätteeksi, että annoinko nyt kaikkeni vai en. Kyllä annoin!

Ihan käsittämätöntä on, että hauikset mulla ei kipeydy juuri koskaan (oikeasti on ehkä tässä vuosien varrella neljästi ollut vähän arkuutta treenin jälkeen), mutta nyt on tänään edelleen siis kosketusarat perjantain  hauistreenistä!! Kipu alkoi jo perjantaina illemmalla. Tulihan sitä tehtyä ihan eri meiningillä ja perille tosiaan meni niin että koskee. Onhan siihen muitakin vaihtoehtoja kuin überhyvä treeni, kuten alhaisemmat kalorit, eli ei tarpeeksi palautumista varten. Tai sitten olen lusmuillut edeltävissä habatreeneissä pidemmän aikaa, että nyt tuntuu kuin olisi pidemmän tauon jälkeen tehnyt kunnolla.. Toivottavasti ei ole kuitenkaan tämä viimeinen vaihtoehto, vaikka habatreenit onkin tökkineet ennen tuota perjantaita.

Tänään sitten annoin todellakin kaikkeni jalkatreenissä. Oksennus hiipi kurkkuun ja taju oli mennä ja välillä piti vaan maata lattialla haukkomassa happea. :D Mies lähti siinä kesken treenini juoksulenkille ja tapani mukaan piti heipat sanoa. Hieman eri tyylillä kuin ennen, eli makasin siinä selälläni eteisessä ja vilkutin, kun toinen lähti. :’) Siinä oli hyvä tauko keräillä itseä hetki supereitten jälkeen. Järkyttävä superipari on pakarapotkut ja pistoolikyykyt. Ei ne ole ihan aitoja supereita kylläkään, sillä mun on pakko odottaa että se syke laskee sieltä +170 lukemista edes alle 160 ennen seuraavaa. Jokunen sekunti siinä menee ja sitten taas. Pistoolikyykyt on s**tanasta ja siksi ne on jalkatreenin vakioliikkeitä! ;)

Täydellä tohinalla ensi viikkoa kohti mennään ja odotan jo niiiiin innolla, mitä kaikkea treenirintamalla tapahtuu, kun on vapaus tehdä ihan mitä huvittaa (eli kävellä miten paljon vain!). Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

p.s. Jenna teki minusta haastattelun blogiinsa  tänne , jos jotakuta kiinnostaa käydä lukaisemassa! Oli kivoja kysymyksiä! :)