Viimoiset metrit Kenestuvalle ja Norjan kautta kotiin
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Niin myös Kevon vaellus, ja ehkä koitan saada tämän kyseiseen aiheeseen liittyvän blogisetinkin siltä osin päätökseen. Huomasin heti kuvia vilkaistuani, että onpa siinä varsin kunnianhimoinen tavoite. Kylläpä meillä oli huikea reissu, ei voi muuta sanoa. Ja kuvia ainakin tsiljoona.
Onneksi kaikkea kivaa voi kuitenkin tulla uudestaan. Siksi päätin pari viikkoa sitten, että lähden keväällä Nepaliin yrittämään taas, että josko minusta sittenkin tulisi vuorikiipeilijä. Island Peak (6189 m) odottelee siellä. Täällä odotteli myös Malminkartanon huippu ja ne kivat portaat. Ei vaan odota enää, koska parit juoksutreenit jo tehty. Ekat treenit peilijää-portailla ilman Icebugeja, ja toiset ilman peilijäätä Icebugeilla. Miten mulla ne varusteet on jotenkin aina vinksallaan… No semmoinen tutkimus tuli tehtyä, että aika veikeetä on kävellä Icebugeilla ilman lunta ja jäätä. Pysyy todella hyvin pystyssä.
Sitten koitan aloittaa tämän viimeisen jutun elokuisesta Kevon reitin vaelluksesta. Viimeksi polskuteltiin tunturilammessa ilta-auringon paisteessa, ja nyt vaellusta oli siis pari viimeistä päivää jäljellä. Lopun olisi voinut varmasti taapertaa yhdessäkin päivässä, jos siis liikkeelle lähtisi oikeasti aamulla eikä aamupäivällä (tai öh, melkein keskipäivällä…). Meillä oli kuitenkin vasta seuraavaksi päiväksi varaus Kenestuvalta, niin yksi yö voitiin siten olla vielä siellä missä huvitti. Tämän päivän matkan kilometrimäärä ei avaudu muistiinpanoistani, mutta sinä päivänä oltiin joka tapauksessa enemmän tai vähemmän liikkeellä n. klo 11-19. Ja viimeiseksi päiväksi jäi enää vain 6 km:n pätkä Kenestuvalle.
Loppureitillä olikin varmaan vaihtelevin maasto koko reitillä. Tunturilta järven rannalle, kallioilla keikkumista, kivikasoissa räpimistä, kahlausta, portaita, havumetsää, suota. Sillä pätkällä alkoi myös valjeta, miksi reittiä oli kuvattu erittäin vaativaksi. Kiiteltiin onneamme, ettei satanut, koska silloin liukkaisssa kivikoissa kulkeminen painavan rinkan kanssa olisi ollut aika hazardia puuhaa… Nytkin sai katsoa tarkkaan, miten jalkansa asetteli. Mutta jep, koska niitä kuvia on tsiljoona, niin mennääs niiden kanssa tämä reitti loppuun.
Kevon reitin tallaamisen jälkeen meillä oli vielä yksi päivä aikaa tehdä jotain, joten päätettiin tehdä road trip Norjan puolelle. Ajettiin Utsjoelle, rajaa pitkin Nuorgamiin, sieltä Norjaan ja kohti jäämerta, Ifjordin kautta, Lakselvissä pizzalla, sitten Karigasniemelle, ja myöhään illalla telttapaikan etsiminen jostain hyttyspuskasta. Eli löytyi Lapista sitten myös se paikka, jossa oli hyttysiä. Argh. Norjan maisemat näyttivät kuitenkin siltä, että sinne täytyy palata vielä uudestaan, ja mieluusti vois katsella maisemia muualtakin kuin maantien varresta. Let’s see what future brings… Seuraavaksi kuitenkin muutamia palasia tältä ajoreissulta, ja todellakin vain muutama palanen, koska kuvat eivät anna oikeutta oikeille maisemille… Ne täytyy nähdä itse.
Siinäpä sitten olivat lapin seikkailut tältä erää. Kiitokset kaikille lukijoilleni kärsivällisyydestä :)
Tämä blogisti toivottaa nyt Kaikille Erittäinkin Hyvää Joulua ja Seikkailullista Uutta Vuotta 2016!