Viljaton viikko ja toiveen toteutus

Koska ihmiskokeet on hauskoja, ajattelin kokeilla viljatonta ruokavaliota. Ainakin viikon. Katsoa, josko epämääräiset pöhötykset poistuisivat (salaa pelkään silti syyksi maitotuotteita, mutta tätä en lähde testaamaan). Aikaisemmin en ole tahtonut muuttaa ruokavaliossani yhtään mitään, koska se on ollut itselle juuri paras näin kun se on, ja erityisesti aivan superherkkua. Tämä kaava kuitenkin järkkyi jo monta päivää sitten, kun meiltä loppui proteiinipatukat, jotka ovat siis olleet osa jokaista päivääni, ja aivan tietyssä kohtaa päivää. Normaalisti tilataan laatikkokaupalla ajoissa ja kyllä tälläkin kertaa, mutta erona on nyt ollut se, että toimitusaika on ollut paljon pidempi kuin ennen. Eivät ole vielä edes maassa!

Eli on pitänyt keksiä siihen kohtaan päivää jotain muuta tilalle. Ja tuo on ollut hankalaa, kun on niin pitkään mennyt samalla kaavalla. Sisällöltään ja energiamäärältään sen on pitänyt olla mahdollisimman samanlainen välipala. Olen päätynyt puolikkaasen rahka-annokseen, jonka joukkoon menee mandelmusia ja protskujauhetta ja puolikas weetabix murennettuna, sekä liraus maitoa, jotta siitä saa juoksevampaa. Ja tämähän muodostui huikeaksi herkuksi!

Tästä innostuneena päätin, että pystyn ehkä sittenkin elämään ilman weetabixejäni aamulla (ja myös nyt sitten ilman sitä puolikasta tuossa yllämainitussa annoksessa), pystyinhän jo nyt tekemään muutoksen ja tykkäsin! Eli uutta aamupalaa miettiessäni, viljatonta sellaista, päädyin yllättäen rahkaan, seuraavanlaisella reseptillä (joka valmistetaan jääkaappiin jo valmiiksi edellisenä iltana):

Puolitoista purkkia rahkaa (375g), pari lusikallista vaniljaprotskujauhetta, reilu desi maitoa, lusikallinen mandelmusia, lusikallinen omena-mangososetta, kardemummaa ja yksi banaani. Tämä oli suurta herkkua, tänään aamulla söin ensimmäistä kertaa (jatkossa ostan kyllä suurempia banaaneita!). Tuo maidon lisäys saa tietysti annoskoon kasvamaan, mitä hainkin, mutta sen lisäksi se tekee siitä kuohkeaa, jogurttimaista, samettista, pehmeää, jopa kermaisen oloista. Ihan taivaallista.

On pienempi kooltaan silti kun se minun viisi weetabixiä + puoli litraa maitoa + vaniljaprotskujauhetta. :D Mutta täyttävää tämä on, siitä olen iloinen. Vatsa on kuitenkin aamulla tottunut saamaan paljon sapuskaa! Lisäksi weetabix -annoksessani (+ aamukahvin maidossa) oli energiaa noin 670kcal, tässä noin sata vähemmän. Keksin kuitenkin helposti lopulta mistä nuo sata kiskoa päivään, eli palkkari kasvoi kokoa, se kun on ollut alle sen normaalin annoksen (200ml, nyt 300ml).

Viljatonhan ei mulle tarkoita mitään muuta muutosta kuin aamupala. Ehkä kerran viikkoon olen syönyt leivänpalan ja silloin tällöin nakerran hapankorpun tai Elovenan välipalakeksin. Pastaahan en syö muutenkaan tai mitään muitakaan viljatuotteita, joten ainoastaan aamupala meni nyt vaihtoon, muut vain jäävät nyt kokonaan pois, kun ne muutenkin ovat olleet harvinaisia. Ainoa mitä en tajunnut, oli se, että meidän kasvissyöjän pippuripihveissä on kaiken muun lisäksi myös jonkin verran vehnäjauhoa, ja tänään söin pihvistä (miehen lautaselta..) pienen nokareen. Joten uusi startti viljattomalle huomenna. :D Tiedän, ettei viikossa tunne suuria eroja, ellei reaktio ole aina ihan välitön. Välitön se oli joskus, kun vielä söin weetabixejä myös alkuillasta välipalana. Silloin turposin. Aamuisin taas voin syödä mitä vaan ja missään ei tunnu. Mutta katsotaan nyt silti edes viikko, tapahtuuko mitään. Tuo uusi rahka-aamupalani on kyllä sen verran hyvää, että saatoin rakastua siihen ehkä ihan lopullisesti.  Noista pihveistä en kyllä ehkä luovu, ellei tässä jotain järjettömän hienoa tapahdu tällä kokeilulla.

Seuraavaksi voisin kokeilla koisokasvitonta viikkoa. Maidoton olisi hauska testata, mutta se tarkoittaisi koko ruokavalion uusimista ihan proteiinijauhetta myöten. Ihan kaikki menisi uusiksi. Siksi en sitä testaa. Ennen kuin lääkäri käskee. Ihmiskokeet on hauskoja, niin kauan kun niistä ei ole kohtuutonta vaivaa.. :’)

Ja kun tässä on vatsasta kysymys, niin loppuun vielä toiveen toteutus. Vatsakuvat rentona ja jännitettynä! :D Tämä oli siitä hauska, että jo kun joskus aiemmin minulta kysyttiin, että jännitänkö kuvissani vatsaa vai en, otin silloin jo kuvat. Eilen tuli sitten vasta toive tähän liittyen ja kuvathan oli jo olemassa! Viihdytin itseäni tänään ja otin kuitenkin uudet. Lähinnä siksi, että aiemmat kuvat olivat vain edestä, tänään otin myös sivusta. Joten, olkaa hyvät:

Rentona – jännitettynä Sinänsä hauskaa, että rentona palat erottuu paremmin. :D Myös kylkien kaarilinja on syvempi, jännitteässä kaari katoaa melkein kokonaan. Useimmiten otan kuvat ehkä näiden kahden välimuodolla. En jännitä, mutta pidän kasassa. Nyt mietin, pitäisikö siirtyä ottamaan ihan vaan noita rentomassukuvia, sehän näyttää kivemmalle! :’D Paitsi sivusta. Siinä tykkään kyllä jännitetystä enempi. Normaalitila on jotain tuolta väliltä. En koskaan pidä vatsaa täysin rentona, edes istuessa. Ehkä nukkuessa.. :’) Olen tuon opetellut jo joskus kuusitoistavuotiaana. Sisäiset vatsalihakset tekee sen ihan automaattisesti, eikä asiaa todellakaan tarvitse edes miettiä. Se on lihasmuistissa ja täysi automaatio. Kannattaa tehdä niitä hoovereita! ;)

Jotta ei muuta, kuin viikonloppuja! Huomenna lepopäivä, jalat kiittää ja kuittaa! Jiihaa!