Vuosi 2015 pakettiin

Kurkistetaanpas vielä vähän viime vuoteen, vaikka tuntuukin että se on jo so last season. :D Kaivelin viimeiset tunnit kuvia vuoden varrelta, pääasiassa alkuvuodesta ja sitten loppuvuodesta, että on vähän mitä verrata. En muistanutkaan miten pieni olin alkuvuonna vielä!

Aloitetaan kuitenkin HeiaHeian tilastoilla. Olen jo useamman vuoden käyttänyt kyseistä sivustoa, enkä oikein tiedä miksi lopettaisinkaan koskaan. Sieltä on helppo seurata omia treenejä ja lepoja ja aikoja, kun on ollut kipeänä.

Tällaista tilastoa sieltä löytyi nyt:

206 treenikertaa, 240 tuntia. Mainitsemisen arvoiset liikunnat oli sali (170 kertaa) ja kävelylenkit, joita tuli 34 kertaa, yhteensä 349.7km. Määrät on olleet salin suhteen joka vuosi laskussa, mikä tarkoittaa rennompaa otetta. Silti samaan aikaan ne on tehostuneet ja ylipäätään järkevöityneet. Kävelyssä tämä vuosi oli parempi kuin viime vuosi, vaikka pääsin kävelemään vasta kesällä ekoja kertoja. Huippuvuosi taisi olla 2013, jolloin kävelin yli 650km. Silloin jalat toimi läpi vuoden.

Kaikkien liikuntojen osalta käppyrät näyttää tältä. Liikkumaton viikko huhtikuussa johtui uudesta tatuoinnista. Sama homma lokakuussa, minkä jälkeen sain sitten vielä flunssankin. Flunssa tuli kylään myös loppuvuonna, kiitos viljansyöntikarkeloiden joulunaikaan. Alkuvuonna oli pähkinäcase vol. 2 ja se saa jäädä selittämättä tässä tapauksessa. Ootte onnekkaita jos ette tiedä. :D

Salin osalta liikunnat näkyy tässä. Kuten näkyy, siellä on salittomia viikkoja useampi. Mulle on tehnyt ihan älyttömän hyvää pitää välillä kokonaan salittomia. Kroppa on aina rentoutunut niiden aikana, kun mulla se luonnostaan vetää niin monelle mutkalle ja jumille. Jotkut viikot lepäsin ihan kokonaisuudessaan, kun kroppa sitä niin kovin pyysi. Joinakin viikkoina sitten taas käveltiin salin sijaan.

Kävelykäppyrät näyttää tältä. Kävin keväällä ja alkukesästä kahdesti kävelemässä ja toteamassa, etten pysty. Jalat oli niin hapoilla että ne oli kuin lyijyä, enkä päässyt edes mäkeä ylös. Kävin lääkäreillä ja erinäisissä testeissä ja kokeissa, kunnes tilanne raukesi omaan oivallukseen, josta kirjoitin täällä . Kuitenkin, ylirasitustilahan se tavallaan lopulta oli, johtui vain kaikenlaisesta. Samalla selvisi yli seitsemän vuoden mysteerit tämän kropan suhteen ja voin sanoa, että aika suuri helpotus oli.

Oivallukset johtivat kaikenlaiseen ja vihdoin tarvittavien muutosten kautta jalat pysyi taas hieronnalla auki (kiitos Pekka !) ja pääsin kävelemään. Olo oli oikeasti kuin olisi saanut menetetyn kävelykyvyn takaisin. Loppuvuonna pohkeita taidettiin avata vain enää kerran, ja nyt pitäisi mennä taas vähän availemaan. Eli hyvin kyllä pysyvät nyt auki, monta kuukautta ja monia kymmeniä, jopa satoja, kilometrejä. Sitä ennen ei kävelty kunnolla yhtään. Puoleen vuoteen tuli siis kolme ja puolisataa kilometriä ja se oli aikamoinen rykäisy. Aikamoista euforiaa oli ne ensimmäiset kävelyt! Loppuvuonna kävelyt jäi kun kelit ei sitä oikein enää sallineet. Monesti olen maininnutkin, että mun kroppani oireilee aika ikävästi kylmästä, ja noiden jalkojeni vuoksi myös mulle on tärkeää, että kengät on kunnon lenkkarit, tietynlaisilla ominaisuuksilla, enkä omista sellaisia talvikeliin.

Tämä kävelykyvyn paluu oli varmasti vuoden yksi kohokohdista. Toinen oli se, että helmikuussa tehtiin siirtymä oikealle salille, mikä siis kohdallani tarkoitti sitä, että elämäni ensimmäistä kertaa treenasin punttien kanssa jossain muualla kuin kotona. Kaivelin noita kuvia, ja kyllähän niiden kautta on helppo kertoa tarinaa tästä salille menosta ja että onko se ollut hyödyllinen. Enemmän kuvia, vähemmän tarinaa.

Hitsit, että olenkin ollut pieni. En muistanut, että noin pieni. Edelleen itseä miellyttää tämä nykyinen koko ja kunto huomattavasti enemmän kuin vanha koko ja kunto ja sanon sen varmaan joka kerta, kun olen taas kehittynyt eteenpäin. Johtuu ihan siitä, että tässä askelletaan koko ajan kohti sitä omaa unelmakroppaa kuitenkin. En oikeastaan tiedä edes millainen se on. Tiedän vain, että työt sen suhteen jatkuu edelleen. Hienoa on huomata, ettei ole mennyt hukkaan kaikki tekeminen. Ja että kyllä sitä vegaaninakin vaan kasvaa, ettäs tiedätte. :D

Elopainoni kaivelin kalenterista. Hyvin epäsäännöllisesti käyn vaa’alla, mutta kun käyn niin kirjaan sen kalenteriin. Vuoden ensimmäinen paino otettiin helmikuussa ja se oli 57.9kg. Tiputin siitä kuitenkin jonnekin 55 kiloon (ja muistan, että olin silloin omaan makuuni jo aivan liian pieni, joten sieltä noustiin). Loppuvuonna paino on ollut jotain 62 kilon tietämillä. On ollut korkeammallakin, ja kaikkea ensimmäisen ja tuon painon väliltä, mutta tuohon kuuteenkahteen se tuntuisi nyt asettuneen. Välillä enemmän ja välillä taas palataan siihen takaisin. Riippuu miten herkut ja ruoka maistuu. :D Toisina aikoina menee alas kaikki mahdollinen ja toisina aikoina en halua edes katsoa herkkuja päin.

Missä kunnossa sitä mahtaa olla seuraavassa vuodenvaihteessa? Sitä ei tiedä vielä kukaan. Jännityksellä odotan ja matka ainakin jatkuu. Varmasti tulee olemaan kaikenlaista mutkaa matkassa mukana, mutta eteenpäin joka tapauksessa mennään, omien kykyjen ja tilanteen mukaan.