8.8.2016 Kävelijällä on oma perusrytmi 8.8.2016 Seetu 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kun joku irvailee golfista kirjoitettujen kirjojen lukumäärää, golfari yleensä kysyy, montako kirjaa on kirjoitettu 100 metrin juoksusta. Golfissa todella riittää asiaa eri näkökulmista. Tämä vanha juttu tuli mieleeni, kun rupesin lukemaan Frédéric Grossin kirjaa Kävelyn filosofiaa . Helposti voi ajatella, että kävely on niin tavallinen asia, ettei siitä juuri kirjaa voi kirjoittaa. Tosin siitä ollaan varmaan yksimielisiä, että kävelemään oppiminen on pienen ihmisen ensimmäisiä tähtihetkiä. Siitä kerrotaan jopa yksityiskohtia myöhemminkin. Itse koin jotakin uutta, kun juhannuksen joogakurssilla menimme metsäpolulle. Ennen piti kulkea pätkä soratietä, ja ohjaajamme kehotti kulkemaan niin keskittyneesti, että sisäänhengityksellä astuttiin askel ja uloshengityksellä seuraava. Näin mentiin jonkin aikaa, ja yllätyksekseni huomasin keskittyväni niin, että tein havaintoja muurahaisista ja erilaisista kivistä. Mielenkiintoista myös oli huomata, että tämän meditatiivisen askeltamisen jälkeen tavallinen kävely tuntui kevyemmältä kuin aikaisemmin. Gross kirjoittaa suurista filosofeista, jotka kävelivät valtavia matkoja. Esimerkkinä olkoon sveitsiläis-ranskalainen Jean-Jacques Rousseau, joka väitti, että hän saattoi kunnolla ajatella, kirjoittaa, luoda ja inspiroitua vain kävellessään. Hänelle maaseutu oli kirjoitushuone. Kävelylle kannustetaan lähtemään yksin, sillä luonnossa ei kuitenkaan koskaan ole yksin. Suomalaiselle tämä puhe on tietysti tuttua, olemmehan tottuneet hakemaan virkistystä luonnosta, sen hiljaisuudesta ja toisaalta tutuista äänistä. Yksin lähtemiseen kannustetaan kuitenkin myös siksi, että silloin voi noudattaa omaa perusrytmiään ja säilyttää sen, vaikka kävelisi pitkänkin matkan. Yli neljän hengen seuruetta Gross kutsuukin jo saattueeksi. Oma lukunsa ovat pyhiinvaellusmatkat, jotka nykyään entistä enemmän kiinnostavat länsimaisia ihmisiä. Usein on toiveena tavoittaa jotakin niin suurta, että takaisin palaakin aivan toisenlaisena ihmisenä. Kävellessä ei tehdä mitään, vain kävellään. Kokemusta ja osaamista ei edellytetä. Saman voi pitää mielessä, vaikka kävelyretki toteutuisi vain tutuissa maisemissa. askel kävelemään oppiminen kävely pyhiinvaellus Lue myös: Marjametsään tai kävelylle, aivot ja sydän kiittävät 25.09.2017 Oman askelpituuden voi laskea helposti 07.08.2017 Kävellen kuntoa ja ajatuksia 19.07.2015 Vanha kulttuurimaisema elää Olympialaiset olohuoneessa Seetu
1.8.2016 Vanha kulttuurimaisema elää 1.8.2016 Seetu 1 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Suomen kesä tarjoaa kulttuurikokemuksia täydeltä laidalta ja jokaiselle sopivia. Tuoreimpana on nyt mielessä suorastaan soimassa Sastamala Gregoriana 2016:n järjestämä konsertti Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Teemana oli välimerellinen musiikki 1500-luvulta nykypäivään cembalolle ja kitaralle. Esiintyjät Assi Karttunen, cembalo, ja Rody van Gemert, kitara, täyttivät odotukset. Tyydyn maallikkona miettimään vain omaa kokemaani. Esitetty musiikki kulki entisestä nykyaikaan, ja melodiat soivat mielessä vielä seuraavanakin päivänä. Minut houkutteli paikalle nimenomaan mahdollisuus kuulla cembaloa, sillä sitä kuulee soitettavan niin harvoin. Myös Gemertin vanha kitara soi lempeästi ja kuin luuttu kuten soittaja itsekin luonnehti. Tunnelma vanhassa kirkossa oli puhuttelevan keskittynyt. Keskiajalta peräisin oleva kivikirkko on kauniissa järvimaisemassa, ja ympäristöineenkin se toi mukaan uuden ja vanhan kontrastin. Samalla kun konserttiväki jonotti kirkkosaliin, paikallinen nuoriso kokoontui viereisen järven laiturille viettämään iltaa. Osa konserttiväestä risteili samaan laituriin ja asetelma toi mieleen ajan, jolloin osa kirkkoväestä saapui sunnuntaisin veneellä sanan kuuloon. Kesäteatterit ovat jo monin paikoin lopettaneet esityksensä, mutta jotkut jatkavat myöhempäänkin. Olen käynyt vain yhdessä kesäteatterissa tänä kesänä, mutta se oli myönteinen kokemus. Köyliön Tuiskulassa on näytelty jo 1970-luvulta asti, ja minuun teki vaikutuksen ammattimaisuus, joka näkyi kaikesta, niin harrastajaryhmästä kuin onkin kysymys. Vuodet ovat koulineet harrastajat, ja hyvään katsojakokemukseen kuuluu ilman muuta myös puitteiden ja palvelujen hyvä hoito. Katsoja voi silloin keskittyä tärkeimpään eli eläytymään näytelmään. Pienenä mainiona yksityiskohtana jäi mieleen onnistunut tehosteiden käyttö. Tästä esimerkkinä oli sotakoneiden pelottava ääni, joka sai muutaman katsojan kohottamaan katseensa taivaalle. Niin syvällä on ajatus lentokoneesta, vaikka jokainen taatusti tiesi, että ääni tuli tallenteesta. cembalo kesäteatteri Sastamala Gregoriana Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Hienoja lukuelämyksiä Kävelijällä on oma perusrytmi Seetu
25.7.2016 Hienoja lukuelämyksiä 25.7.2016 Seetu 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Lukeminen on tärkeää hyvinvoinnilleni, sen olen varmaan jo ennenkin kertonut. Jo vuosia sitten olen todennut, että elämä on liian lyhyt käytettäväksi huonojen kirjojen lukemiseen. Niinpä surutta jätän kirjan kesken, jos se ei minua vakuuta alusta lähtien. Tästä periaatteesta olen viime aikoina kahdesti taipunut, kun kyseessä on ollut palkittuja teoksia. Ei olisi kannattanut. Jos teosta pitää lukea sata sivua, ennen kuin teksti alkaa vetää, se ei ole mielestäni hyvä. Tämän purkauksen jälkeen voinkin kirjoittaa vain myönteistä tekstiä. Kesäkuussa sain käteeni kaksi kirjaa, joihin ihastuin ikihyväksi. Olipa ihana kirja, oli pakko henkäistä, kun sain luettua Alan Bennettin Epätavallisen lukijan . Lukemiseen ei kauan kulunut, sillä sivuja kirjassa on vain 114. Minulle se kolahti täysillä, sillä se on yllättävä, hauska ja viihdyttävä. Toinen teos ei sen sijaan oikeastaan yllättänyt, sillä tieten tahtoen etsin Fred Vargasin uusimman teoksen. Hänen tuotantoonsa olen jo aikaisemminkin tykästynyt. Hän on Ranskan ykkösdekkaristi, jonka teosten sympaattinen päähenkilö on Jean-Baptiste Adamsberg persoonallisine alaisineen. Danglard on valkoviinille perso kävelevä tietosanakirja, jolta on riski kysyä mitään varautumatta pitkään ja seikkaperäiseen vastaukseen. Retancourt taas on amtsonimainen naisetsivä, joka Vargasin tuoreimmassa teoksessa Hyisiä aikoja on hyvin ratkaisevassa asemassa. Fred Vargas on nimestään huolimatta nainen. Hänen etunimensä on Frédérique, eikä sukunimikään ole Vargas vaan Audoin-Rouzeau. Hän on arkeologi, mutta myös tietokirjailija. Dekkareita hän on kirjoittanut yksitoista, ja niistä yhdeksän on suomennettu. Hän liittää kirjoihinsa yliluonnollisia ilmiöitä ja historiallisia legendoja onnistuneesti. Tuoreimman dekkarin lukeminen jätti päällimmäiseksi ajatukseksi: Olipa hyvin kirjoitettu kirja. Toisaalta pidin valtavasti myös edellisestä teoksesta Normandialainen tapaus . Hyisiä aikoja -dekkari kuljettaa lukijan myös Islantiin, ja siellä mukaan juoneen tulee afturganga-henkiolento. Islannissahan peikot ja keijukaiset pystyvät muuttamaan tie- ja rakennussuunnitelmia, joten tämän pelottavan henkiolennon mellastus on sijoitettu oikeaan paikkaan. Normandialaisessa tapauksessa taas metsän halki kulkee entisajan sotajoukko, jonka vain tietyt ihmiset pystyvät näkemään. Hienoa tarinankerrontaa sekin. Adamsberg Alan Bennett dekkaristi Fred Vargas lukeminen Lue myös: Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Pieni dekkarikatsaus kesäkuun aluksi 26.06.2017 Lukemiseen uutta ulottuvuutta 03.04.2017 Onni on kirjapino yöpöydällä 07.11.2016 Lukeminen lumoaa ja haastaa 17.04.2016 Luostarimajoitus on yksi vaihtoehto Vanha kulttuurimaisema elää Seetu
4.7.2016 Luostarimajoitus on yksi vaihtoehto 4.7.2016 Seetu 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Majoittuminen lomamatkalla luostariin voi tuntua monen suomalaisen mielestä omituiselta, mutta itse asiassa se on ihan suositeltava ja mielenkiintoinen vaihtoehto. Kokemuksia luostarimajoituksesta minulla on vain Italiasta ja Suomesta. Olen yöpynyt niin Valamossa kuin birgittalaisluostarin vieraskodissa Turussa. Italiassa sen sijaan olen yöpynyt viiden luostarin tiloissa. Olen kokenut ne rauhallisiksi, osittain myös edullisiksi majoituspaikoiksi, jotka ovat aivan sopivia, ellei kaipaa mitään erinomaista. Iltaisin ovet laitetaan kiinni yleisimmin kello 22, mutta sen jälkeenkin sisäänpääsy on tietysti mahdollista. Roomassa jono aivan historiallisen keskustan kuuluisiin luostarimajoituksiin voi olla vuodenkin mittainen, joten ajoissa kannattaa olla liikkeellä. Roomassa hinnat myös ovat lähellä keskitason hotellihintoja, Firenzessä sen sijaan hinnat ovat tai ainakin ovat olleet selvästi edullisempia kuin keskitason hotellissa. Ikimuistoisimmaksi luostarivierailuksi on jäänyt ainakin toistaiseksi asuminen Rooman esikaupunkialueella sijaitsevassa birgittalaisluostarissa. Kävin sähköpostikirjeenvaihtoa yhden sisaren kanssa ennen kuin lähdimme matkaan ystäväni ja minä. Epäilin italian kielen taitoani, kun luin viestistä, että sisar Magdalena sanoi tulevansa meitä lentokentälle vastaan. Totta tosiaan, siellä hän seisoi nunnanpuvussaan ja piteli edessään isoa pahvilappua, jossa oli nimeni. Oli tietysti helpotus, kun pääsimme näin vaivattomasti suoraan majapaikkaan. Keskustaan jouduimmekin sittemmin matkaamaan paikallisjunalla, mutta hyvin sekin onnistui, vaikka kävimme välillä kongressissa Sienassa. Luostarissa osallistuimme aamuhartauksiin, joita pitämään luostarin pieneen kappeliin tuli pappi muualta. Paluumatkamme oli oma juttunsa, sillä tarmokas nuori nunna lähes pakotti puutarhurin kuljettamaan meidän lentoasemalle. Tämä puhisi poistaessaan kasvilaatikoita pienen Fiatin takapenkiltä, ja niin lähdimme Fiumcinoon. Mies ajoi autoa niin lujaa, että pelkäsimme henkemme edestä. Saadakseni hänet rauhoittumaan rupesin juttelemaan niitä näitä vajavaisella kielitaidollani. Hän onneksi rauhoittui ja oli lopulta jopa ystävällinen. Luostareista saa tietoa tietenkin matkatoimistojen kautta, ellei halua ottaa suoraan niihin yhteyttä. Ruotsalainen matkatoimisto Klosterresor on erikoistunut välittämään luostarimajoituksia. birgittalaisluostari italia luostarimajoitus Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Joogaa sydämen halusta Hienoja lukuelämyksiä Seetu
