14.11.2016 Kiitos on voimasana 14.11.2016 Seetu 1 12 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Me tietenkin tarkoitamme voimasanoilla kirosanoja, jotka voivat olla lieviä tai voimakkaita. Kiitos tai laajemmin ottaen kiittäminen sekä myönteisen palautteen antaminen ovat kuitenkin hyvin voimaannuttavia. Niillä on suorastaan käsittämättömän suuri voima. Ne kannustavat ja yksinkertaisesti levittävät hyvää mieltä ympärilleen. En tarkoita nyt rutiininomaista kiitosta, joka sekin tietysti kuuluu – tekisi mieleni sanoa – normaaliin käytökseen. Silti aivan tavallisessa elämässäkin säästelemme tuon kuusikirjaimisen sanan käyttöä. Olen useaankin kertaan jäänyt ihmettelemään, kun olen avannut oven jollekulle vieraalle ihmiselle saamatta minkäänlaista huomiota. Pieni kiitos-sana olisi riittänyt, vaikka tekoni ei maata mullistakaan. Tekisi mieli hihkaista: Ole hyvä! Se tuskin olisi enää hyvää käytöstä. Kuitenkin kiitoksen jakelussakin on omat ehtonsa. Sen pitää olla aitoa ja tuntua myös siltä. Tämä on tullut mieleen esimerkiksi erilaisissa ryhmäjutuissa. Ohjaajan on hyvä kannustaa jumppaajia, mutta kiitosta täytyy osata viljellä harkitusti ja aiheellisesti. Helpompi on varmaan kirjoittaa tästä asiasta kuin toteuttaa sitä hyvin käytännössä. Ilmeisesti tällaisella ryhmäkiitoksellakin on paikkansa. Itsekin hämmästyin tunnettani vesijumpassa, kun ohjaaja jossakin vaiheessa kiitteli ryhmää. Tunsin saavani siitä lisäpotkua. Oma lukunsa on tämä blogikirjoittelu. Kommentteja ja keskustelunavauksia olisi tietysti mukava saada, mutta vähiin ne ovat jääneet, enkä nyt kerjää kiitoksia. Blogistani on tullut jonkin verran toki palautetta, mutta vasta tekstieni julkaiseminen kirjana on moninkertaistanut palautteen. Vaikka netti on niin suuressa osassa nykyelämää, painetulla kirjallakin on vielä paikkansa. Se on ollut hyvä havaita, ja olen saanut käydä kivoja keskusteluja kirjaa lukeneiden kanssa. Kiitos siitä! blogikirjoittelu Kiitos kiittäminen voimasana Onni on kirjapino yöpöydällä Vanhaksi voi oppia kasvamaan Seetu
7.11.2016 Onni on kirjapino yöpöydällä 7.11.2016 Seetu 2 12 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Onni on esimerkiksi pino kiinnostavia kirjoja yöpöydällä odottamassa lukemista. Tai ainahan siinä pino on, mutta toisinaan on enemmän, toisinaan vähemmän odotuksia lukemattomista kirjoista. Olen parantumaton kirjojen lukija, en halua olla päivääkään lukematta kirjaa. Onneksi tämä lienee aika suositeltava elämäntapa. Erilaiset tutkimukset ainakin osoittavat kirjojen lukemisen hyviä puolia. Uutta minulle on, että lukeminen myös alentaa stressiä. Koehenkilöiden syke laski ja lihasjännitys väheni jo kuudessa minuutissa, kun he alkoivat lukea kirjaa. Näin ollen ei olekaan huono tapa lukea kirjaa sängyssä ennen nukahtamista. Toinen tutkimus taas on osoittanut, että lukeminen voi jopa pidentää elinikäämme. Lukeminen tarkoittaa tässä enempää kuin kolme ja puoli tuntia viikossa. Seurannan mukaan kirjoja lukevat elivät keskimäärin kaksi vuotta pidempään kuin henkilöt, jotka eivät lukeneet. Nyt taitaa olla syytä palata näihin yöpöydän kirjoihin, vaikka yleensä olen kirjoittanut vain kirjoista, jotka jo olen lukenut. Olkoon vaihteeksi poikkeus. Pinon päällimmäisenä on Finlandia-ehdokkaana oleva Riku Korhosen Emme enää usko pahaan . Siitä olen lukenut vasta noin 150 sivua, ja olo on hieman ristiriitainen, enkä tiedä, onko viisasta siitä enempää sanoakaan. Toistaiseksi ainakin tuntuu, ettei tämä ole suosikkikirjojani. Ehkä tämä on tuleva voittaja, jos se on ennakoitavissa siitä, etteivät kaksi edellistä Finlandia-voittajaakaan ole minua innostaneet! Muutamista aikaisemmista olen kyllä pitänyt. Seuraavana odottaa sveitsiläisen Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia . Tähän liitän suuria odotuksia, sillä kirjailijan teos Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli hienosti kirjoitettu, monitasoinen kirja. Kolmantena pinossa on islantilaisen Arnaldur Indridasonin Muistin piinaamat . Muutaman vuoden takaisen Islannin-matkani jälkeen luin kaikki tämän kirjailijan teokset. Ne ovat paljon muuta kuin dekkareita, sillä ne kuvaavat hyvin satujen saarten elämää. Matti Rämön kirjoja lukemalla olen polkenut mielessäni hänen johdattamanaan niin juuri Islannissa kuin esimerkiksi Vietnamissa, Pohjois-Suomessa ja -Norjassa tai Intiassa. Tämä kirja Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin lienee seitsemäs, jossa Ylen Teksti-tv:n toimittaja kertoo päiväkirjan tapaan kokemuksistaan ja näkemästään pitkillä, yksinäisillä pyöräretkillä. Hyvää lukemista illalla sängyssä, sillä lukemisen voi keskeyttää lähes millä kohtaa tahansa juonta miettimättä. Islanti Joël Dicker lukeminen Matti Rämö Riku Korhonen Lue myös: Islannin omaperäisyys kiehtoo 04.02.2019 Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Lukemiseen uutta ulottuvuutta 03.04.2017 Hienoja lukuelämyksiä 25.07.2016 Lukeminen lumoaa ja haastaa 17.04.2016 Eläköön painonhoito Kiitos on voimasana Seetu
6.11.2016 Svolvaer ja eka huiputus! 6.11.2016 Suvi Tykkää 15 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hei tyypit :) Matka lofooteilla jatkuu… Jos siis vielä muistan, mitä siellä tapahtui… Kun unohtui se päiväkirja matkasta. Käytin kyllä kännykän memoa, jonne laitoin paikan nimiä ja semmoista, mutta huomasin, etteivät ne muistiinpanot välttämättä ole kovin selkeitä. No koitetaan. Taisi olla keskiviikko, tai joku muu päivä, kun täräytettiin itsemme Svolvaerin kaupunkiin ja etsittiin majapaikka (tässä vaiheessa teki mieli päästä suihkuun). Olin bongannut etukäteen Svolvaerista kivan kalastajamajapaikan, Svinoya Rorbuer , joka osoittautui oikeasti todella kivaksi :) Olisi ollut myös kiva ja helpompi löytää kyseinen paikka, jos olisin printannut kartan vähän isommalta alueelta… Mutta joutuipa sitten tässäkin kohtaa käyttämään intuitiota, ettei reissun intuitio-idea mennyt hukkaan. Oli siellä kylttejäkin ja osattiin myös katsoa niitä jossain vaiheessa, kun oltiin muutaman kerran ajettu ohi. Vinkkinä voisi nyt kertoa, että se tie, joka jatkuu saareen johtavalle sillalle, näyttää umpikujalta. Svinoya Rorbuer -kämppä oli kodikas :) Ja tänne siis sai ottaa myös koiran, josta isot bonus-pisteet! Saimme kämpän myös ilman etukäteisvarausta ja toisella kertaa myöhään illalla, kun muita vapaita ja koiraystävällisiä majapaikkoja ei löytynyt. Mutta täällä kelpasi olla toisenkin kerran. Kämpän toinen kulma. Lisäksi oli kylppäri, keittonurkkaus ja makuuhuone, jossa 2 petiä. Svinoya -kämpän terassi. Sitten lähdettiin tutustumaan Svolvaeriin, joka siis pääasiallisesti sijaitsi sillan toisella puolen. Sillalta kuvattua. Vasemmalla etuviistossa näkyy muutama Svinoyan ”rorbu” eli maja. Tässä kohtaa Svolvaer lisättiin ”voisin asua täällä” -listalle. Ne turistit… Haettiin Svolvaerin turisti-infosta pari karttaa. Svolvaerin lähistöllä oli myös ensimmäinen huiputuskohde, Tjeldbergtinden 367 m. Ja wooooouuuww, mitkä maisemat taas! En kyllä välttämättä ole missään nähnyt upeampia maisemia. Nepali on nyt tietysti oma lukunsa, mutta täällä: meri ja vuoret yhdessä. Käsittämättömän upeaa!!! See for yourself: Tjeldbergtindenille kiivetessäni otin tästä maisemasta ehkä noin tuhottomasti kuvia, mutta mikään ei oikeen onnistunut kovin hyvin… Tässä kuitenkin yksi ehkä parhaiten onnistuneista. Tjeldbergtindenin huipulla! Kuva: Toni T. Huipulta näkyi Svolvaerin kaupunki. Polku Tjeldbergtindenille ei ollut mitenkään kovin haastava, mutta ylläripylläri alastulo alkoi tämmöisellä kiipeilytempulla. No, pääsi treenaamaan via ferrata -kiipeilyä… Joskin ilman varmistuksia, mutta… Huiputtelun jälkeen palattiin kämpille ja valmistauduttiin tuleviin koitoksiin: Kaakaota. Paljon kaakaota. Saaran salaisen reseptin mukaan tehtynä. Tämä määrä ei loppunut kesken :D Pyykättiin illalla ja huomattiin, että kosteusprosentit olivat sen verran korkeat, etteivät pyykit kuivuneet aamuun mennessä. Kuvassa Saara esittelee alusvaatemallistoaan, joka menee kuivuttumaan auton takakonttiin. (Sori Saara, että minä tietenkin olen huiputuskuvassa ja sun alusvaatteet pääsivät julkisuuteen… :-P ) Matka jatkui siitä sitten kohti seuraavaa huiputusta ja hiekkarantaa! Pysykää kanavalla, tai siis palatkaa ehkä kuukauden päästä, kun seuraavan päivän tarina näkee virtuaalimaailman sinisen valon. Olen jo luovuttanut, että saisin nopeammin näitä kirjoitettua. Miten se aika oikein hurahtaakin… Mutta kyllä se stoori jatkuu vielä :) Kiitos ja anteeksi jälleen. Mie kunnostauvvun vielä jonain päivänä, ihan varmasti. Viimeistään kuukauden päästä. ”Delfiinirannan” ja Svolvaerin väliseltä taipaleelta. Paratiisimaa Norja. —————————————————————————————————————————————– Kuvat yhtä lukuunottamatta omia otoksia. Artikkelikuva Svinoyan päärakennuksen aulasta, jossa oli paljon hauskoja tavaroita. Lofootit Norja Svinoya rorbuer Svolvaer Tjeldbergtinden Lue myös: Pilvessä Lofoottien yllä… 18.06.2017 Ååå, me ollaan Å:ssa! 11.01.2017 Between the mountains, there is a beach called Kvalvika 10.12.2016 Intuitioretki Lofooteille 02.10.2016 Intuitioretki Lofooteille Between the mountains, there is a beach called Kvalvika Suvi
31.10.2016 Eläköön painonhoito 31.10.2016 Seetu 2 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kuka tahansa pystyy laihduttamaan, mutta painon pitäminen uusissa lukemissa onkin jo toinen juttu. Sitä olen minäkin kutsunut painonhallinnaksi, mutta miellyttävämpi nimitys voisi olla painonhoito tai -tarkkailu. Puhummehan me hiusten- ja hampaidenhoidostakin, vaikka siinäkään ei ole kysymys mistään sairaudesta. Painonhallinnasta olemme kai kuitenkin tottuneet puhumaan. Uuden painon ylläpitäminen voi olla hankalaa, vaikka kyse olisi ollut maltillisesta laihduttamisesta. Jotkut perusasiat on hyvä pitää mielessä. Laihduttaminen onnistuu vain, jos pysyvästi muuttaa vanhoja tapojaan ja tottumuksiaan. Tämä sama pätee tietysti painonhallintaan, kovin paljon ei voi lipsua vanhoihin tapoihin. Edelleen olen sitä mieltä, että joka-aamuinen vaa´alle nouseminen on hyvä mittari. Siitä näkee, missä mennään. Tietysti paino voi heittelehtiä noin kilon puitteissa, mutta jatkuvan nousun kyllä huomaa, ellei sulje siltä silmiään. Hyvä on myös ylläpitää fyysisesti aktiivista elämäntapaa. Istumisessa on tunti jo pitkä aika, ja esimerkiksi tietokoneen tai television äärellä se vilahtaa nopeasti lähes huomaamatta. Portaitten nousu ja lyhyiden matkojen taittaminen kävellen tai pyörällä ovat sopivia rasituksia. Mitä enemmän liikkuu, sen parempi. Tavallisesta arkiliikunnasta saa itselleen jo hyötyä, mutta tavoitteellisempi liikunta lisää vielä hyvinvointia. Ylipainon tiedetään altistavan kakkostyypin diabetekselle. Riskin sairastua siihen sanotaan alentuvan jopa 40 prosenttia, jos harrastaa liikuntaa esimerkiksi tunnin päivässä. Lihomiseen ovat usein syynä vääränlaiset ruokatottumukset, mutta tärkeää on huolehtia myös riittävästä unesta. Stressi osaltaan vaikeuttaa painonhallintaa. Säännöllinen ateriarytmi on tärkeää, mutta jos siihen ei yllä, on hyvä muistaa ainakin syödä kuitupitoista ruokaa. Virkistystä, lohtua tai iloa – mitä sitten kaipaakaan – kannattaa hakea liikunnasta, ystävien seurasta ja vaikkapa saunomisesta. Kukin tietää itse parhaiten, mistä pitää. Ylekin on ottanut huolekseen painonhoidon. Viime keskiviikkona alkoi TV1:ssä Prisma: Täydellinen laihdutuskuuri -niminen kolmiosainen ohjelma laihduttamisesta ja painonhallinnasta. Ykkösosan voi vielä nähdä Yle Areenasta. Kannattaa katsoa. arkiliikunta kakkostyypin diabetes painonhallinta univaje Lue myös: Pääsetkö omin voimin lattialta ylös? 12.06.2017 Laihduttajan ABC 16.05.2016 Salakavalat lisäkilot 11.11.2014 Mitä kaipaat ulkomailla? Onni on kirjapino yöpöydällä Seetu
25.10.2016 Liekeissä! 25.10.2016 Sirkku 1 14 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Juupa juu. Se arkeen palaamisen vaikeus olikin sitten huomattavasti vaikeempaa ku aluks kuvittelin =D Siinä kävi sitte sillee, et mulle kerty täydellistä treenitaukoa 1,5 kk ja salitaukoa peräti pari kuukautta. Järkyttävää. Mä en ees silloin selkävammasena pysytelly pois ku max. kuukauden =D Homma meni siihen, et salille raahautuminen alko tuntua sitä hankalammalta, mitä pidemmäks tauko venyi. Ja ruokavalio oli pyllyllään, pelkkää sokeria. Ja sit oli olotilakin jo niin plösö, etten mä kyennyt senkään takia sinne salille raahautumaan. Mä aattelin et kaikki kattoo, et onpas tosta tullu PLÖSÖ =D Ja seli seli sitten vaan. No eihän siinä sitten auttanu ku ryhdistäytyä. Paino oli hivunnu 65,7 kiloon. Mä päätin, et lokakuun ensimmäisestä jouluaattoon ollaan ilman ensimmäistäkään karkkia. Aattona voi sit vetää vähä suklaata ja eiku takas ruotuun. Näin mä oon päättäny :) Pari ekaa viikkoa treenailin vaan himassa ja ulkona, et pahimmat pöhöt lähtee ja nyt mä oon uskaltautunu takas salilleki taas. Se kynnys oli kyl aika korkea, meinasin kompastua =D Mut treeni maistuu taas. Ai että se maistuuki hyvältä! Koht mä oon tietty taas ihan puhki, ku sata lasissa pitää mennä koko ajan…paino on nyt tullu 3 kiloa alaspäin, 4,7 pitäs viel pudottaa. Viikon verran flunssa vähän yrittäny painaa niskaan, mut ei oo pahemmin menoa haitannu. Mä kärsin muuten taas melkosista niska-hartia -kivuista tossa treenitauon aikana. Ihan järkyttävässä kondiksessa koko ajan. Ne katos ku taikaiskusta saman tien ku alotti treenaamisen. Joten on siitä monenmoista hyötyäkin. Mies on messissä. Se meinaa vetästä oikein urakan, yli parikyt kiloa. Reilu 7 se on kai jo pudottanu ja reilu 13 jäljel. Saa nähä kui äijän käy :) Ihmeen helposti kyl menny molemmilla, ei oo karkkipäivät käyny ees mielessä…ainakaan mulla. Mies tietty salaa toivoo joka päivä, et vaimo soittais ja ilmottas et nyt on kuule karkkipäivä =D Mut ei, nyt ei sorruta! Toi ei oikein tykänny mun kiertoharjottelupluslenkistä, aikanen hauta meinas taas kuulema kutsua =D Välillä saa vähän parempaaki ruokaa, ku työpäivinä mä menen lähinnä jollain kananmuna, raejuusto, tonnikala, kasvissosekeitto yms. härpäkkeillä. Mä aina kateellisena katon ku jotkut jaksaa väsätä nii hienot eväätki. Mä en vaan jaksa. Enkä haluu. Eikä kiinnosta. Husbandin kokkailuja Juuresmuusia murekkeella ja juustolla Työkavereiden kanssa käytii Haraldissa vähä maistelemassa. Sen herkullisen näkösen jälkkärin jätin kyllä väliin :) Mitäs muuta. Ensilunta satelee <3 Ostin itelleni uudet lumilautamonot, uus lauta on vielä matkalla. Pari Himoksen reissua varattuna, tammikuulle vkl ja maaliskuulle viikko. Viime talvena ei mäkeen millään kerinny, tänä talvena saa luvan keritä :) Koht mä lähen koiran kanssa lenkille, se varmaa sekoo! Mä sain vihdoin boa-kiinnitykset! Ei ku kunnon kelejä oottelemaan :) Vierumäelle mä en sit lähteny vaan peruin paikan. Mä en oikein keksiny sitä lisäarvoa, mitä sillä koulutuksella oisin saanut. Oishan sitä ehkä voinu työssä jotenki hyödyntää, tai sit ei. Sen sijaan mä kyllä hain tohon Lahen ammattikorkeeseen. Uutena on tullu esivalintakoe, joka on nyt hyväksytysti läpäisty ja varsinainen pääsykoe 2 viikon päästä. Katotaan missä vaiheessa alan hyppii seinille =D No onneks siihen ei tarvi mitenkään valmistautua. Esivalintakokeessa oli sellanen mukava tutkimusaineisto sisäistettävänä ja se oli vähän tuskallista. Mä en kyllä odota pääseväni sisään, ihan liikaa hakijoita ja ihan liian vähän alotuspaikkoja. Mut käydään nyt kattomassa ni eipähän sit jää ainakaan harmittamaan. Pääsykokeet kutsuu! Kauheen vaikea kirjottaa näin harvakseltaan, näin pitkässä ajassa kerkii tapahtua niin paljon, ettei ookaan enää mitään asiaa. No mä yritän vähän ryhdistäytyä ja kertoa, pääsenkö mä siihen 58 kiloon tänä(kään) vuonna =D Ei jestas sentään, ei laihduttaminen kyllä ennen ollu näin vaikeeta. Sohvaperunana se suju ku vettä vaa :) Ens lauantaina on taas se päivä vuodesta, jolloin pitäs käydä suunnistamas. Eka piti mennä rilluttelee ja kattoo JVG:tä, mut mettäs rämpiminen on terveellisempää =D Katotaan selvitääks tänä vuonna maalii ennen ku kaikki muut on lähteny kotii =D =D =D Okei, säävarauksella :) Ei mut nyt on paineltava pihalle ennen ku noi sulaa veks! Ai ja hei Gunnarit tulee ens kesänä Eurooppaan, pakko lähtee johki päin elleivät sit ota Suomeaki kohteeks <3 Palaillaan ja hyvät pyryt kaikille =D dieetti fitness HIIT karppaus kuntosali kuntosaliharjoittelu laihdutus lenkkeily lumilautailu metsälenkki painonpudotus ruokavalio salitreeni sokeriaddiktio treenaus treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Ihana loma ja arkeen palaamisen vaikeus Loppuvuoden fiiliksiä Sirkku
23.10.2016 Mitä kaipaat ulkomailla? 23.10.2016 Seetu 1 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Suomalaisten sanotaan kaipaavan esimerkiksi ruisleipää ja salmiakkia, kun asutaan pitempään ulkomailla. Takavuosina jotkut kuulemma kuljettivat lyhyillä turistimatkoillakin suomalaista kahvia mukana, kun muka Etelä-Euroopassa ei saisi hyvää kahvia. Ruisleivän kaipuun jotenkin ymmärrän, mutta kahvi on esimerkiksi Italiassa niin hyvää, ettei paremmasta väliä. Ensimmäisellä etelänmatkallani olin vuonna 1972 Mallorcalla kälyni kanssa. Me istuimme aamiaisella samassa pöydässä meille ennestään tuntemattoman keski-ikäisen pariskunnan kanssa. Jutellessa tuli ilmi, että heillä oli mukana suomalaista kahvia ja jopa palvikinkkua. Se oli minusta aivan käsittämätöntä silloin ja on edelleen! Kun olin lähes 20 vuotta sitten syksyn Firenzessä en ikävöinyt mitään ruoka-aineita enkä esimerkiksi saunaa. Sen sijaan ikävä oli paitsi läheisiä, niin yleensä tuttuja ihmisiä ja pyykinpesukonetta. Jouduin pesemään vaatteet nyrkkipyykissä, enkä tiedä, miten iäkäs vuokraemäntäni hoiti omat pyykkinsä. Hankalaa pyykinpesu joka tapauksessa oli. Muutaman kerran käytin myös läheisen pesulan palvelua, kun kaikkea ei voinut nyrkkipyykissä pestä. Minun piti joka kerta erikseen pyytää, saanko pestä pikkupyykkiä. – Ora? (Nyt?) oli myös joka kerta hänen kysymyksensä pyyntööni. Aina vastasin, että haluan pestä pyykit juuri nyt. Sen jälkeen menin pesemään ne keittiön altaassa. Jo aikaisemmin hän oli kertonut, että pyykit pestään sitten keittiössä, ei kylpyhuoneessa. Siellä oli kuitenkin aivan normaalin pesuallas, joka olisi ollut minun mielestäni sopiva. Tietysti pyykkäsin emännän toiveen mukaisesti keittiössä. Joskus kuitenkin salaa pesin pyykkini kylpyhuoneessa, kun tiesin rouvan olevan pitempään poissa. Säästin itseäni tältä kysymysrituaalilta ja sain tehdä mieleni mukaan. Tosin siitä aiheutui sellainen vaiva, että jouduin ripustamaan märät vaatteet vaatekomeroon salaa kuivumaan. En silti usko, että hän teki mitään komerotarkastuksia poissa ollessani, eikä hän ainakaan asiasta huomauttanut. italia koti-ikävä nyrkkipyykki ruisleipä Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Kirja houkutteli juomaan kaakaota Eläköön painonhoito Seetu
