9.1.2017 Tämä ei ole naurun asia 9.1.2017 Seetu 1 12 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Naurusta ja nauramisesta tunnetaan monia sananlaskuja, ja yksi muistetuimmista on varmaan tyhjännaurajaa pelotteleva. Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta, väitetään. Oikeastaan sananlaskuja ei pitäisi aivan sanatarkasti edes tarkastella, mutta jos niin ajatellaan tätä nimenomaista lausahdusta, kannattaisi se ehkä päivittää. Nauraminen ja jopa tekonauraminen, jota kai voidaan tyhjästä nauramiseen verrata, tekevät ihmiskeholle hyvää. Kehoparka ei edes pysty erottelemaan, onko nauru aitoa vai tekemällä tehtyä. Nauramisen hyvät vaikutukset on monissa tutkimuksissa todettu. Esimerkiksi stressaantuneen ihmisen kannattaisi mennä elokuviin tai teatteriin katsomaan hyvää komediaa. Nauramisen ansiosta stressihormonit laskevat ja lihakset rentoutuvat. Nauramisen sanotaan jopa parantavan, sillä nauraessa kivut ja säryt unohtuvat, ainakin hetkeksi. Hyviä nauruhetkiä voi toki saada ihan tavallisessa arjessakin. Kohtaamisissa tuttujen kanssa voi jos hyvin sattuu tulla yhteisiä nauruhetkiä. Jokainen varmasti muistaa, kuinka yhteisten naurujen jälkeen tokaistaan: Saatiinpa nauraa tai Tulipa hyvä olo nauramisesta. Mielihyvähormonit siinä jylläävät ja saavat mielen nousuun. Onpa jokin tutkimus saanut aikaan mittaustuloksen: 2 minuutin nauru vastaa 45 minuutin rentoutusta. Kääntöpuolena ovat tietysti ihmiset, jotka nauraa hohottavat silloinkin, kun toisen mielestä ei olisi mitään nauramisen aihetta. Aidosti iloiset ihmiset ovat toinen juttu. Myös radiossa keskenään nauravat ihmiset ärsyttävät, sillä siinä oikeastaan kuulijat suljetaan ulkopuolelle. Monesti siinä nauraessa puhe muuttuu niin epäselväksi, ettei kuulija edes kuule, mikä niin hauskaa onkaan. Oma lukunsa on naurujooga. Siitä olen vain lukenut ja kuullut, mutta uskon sen voimaannuttavaan vaikutukseen. Erityisesti jos naurujoogaryhmässä on joku, jonka nauru on tarttuvaa, ryhmä pääsee hyvin vauhtiin. Naurujoogassa on kättentaputusta ja liikehdintää, joten se jo aktivoi osallistujia. Stand up -komiikka on lisääntynyt paljon, ja sen suosio myös kertoo ihmisten kaipuusta päästä nauramaan. On todella hieno taito, kun pystyy saamaan yleisön nauramaan. Luulisin ymmärtäväni lajin vaikeuden, mutta siltikin toivoisin, että alapään termit ja kirosanat vähenisivät esimerkiksi television stand up -esityksissä. Näitä alatyylin sanoja viljellään niin paljon, että pieruhuumori tuntuu sen rinnalla jalolta. nauraminen nauru naurujooga pieruhuumori rentoutuminen stand up -komiikka Lukemiseen tuli haasteita Ovatko vinttiin viedyt lelut aarteita? Seetu
Tomi Leppänen Yksinkertainen kuvio 8.1.2017 Kamilla 2 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jokainen yksilö on valintojensa sekä geeniensä summa ja jokainen yksilö vastaa omasta eletystä elämästään juuri niin kuin sen haluamallaan tavallaan elää. Halua peilaa valinnat, joilla joko parannat hyvinvointiasi tai pilaat sen. On tietysti hyvinkin suositeltavaa vaalia terveellisempiä vaihtoehtoja täydentämään oloaan, mutta jos valinta osuu epäterveellisimpiin vaihtoehtoihin, niin sitten kannettakoon vastuu niiden aiheuttamien oireiluiden kanssa. Hyvin yksinkertainen kuvio mielestäni. En koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, joiden epikriisipino muutamien päädiagnoosien ja kymmenien liitännäisdiagnoosien kanssa ei ole tuottanut henkilölle itselleen yhtä ja ainoaa tärkeää ilmentymää: vastuuta. Vastuunottoa itsestään ja omasta terveydestään. Vastuun ottaminen itsestään ja omasta terveydestään on nimittäin jokaisen oma velvollisuus. Eihän kukaan voi ajatella niin naiivisti, että yhteiskunta olisi velvollinen kustantamaan ja hoitamaan yksilön omilla valinnoilaan tekemiä typeryyksiä. Joutuuhan sitä vankilaankin rötöstelystä, niistä syistä, jotka Suomen laki lukee vääriksi. Miksiköhän oman terveyden riskeeraamista ei lasketa yhtä vakavaksi ja yhteiskuntaa mädäntäväksi asiaksi? En tarkoita tällä sitä, että vankilaan tulisi kaikki omaa terveydentilaansa uhkaavat laittaa, vaan unelmoin siitä mahdollisuudesta, että jokainen tajuaisi kansanterveydellisen vastuunsa myös yhteiskunnan näkökulmasta. Vastuu tarkoittaa tässä kontekstissa minimissään sitä, että edes yrittää tehdä kaikkensa parantuakseen tai lievittääkseen oireita, jolloin elämänlaatu paranee eikä terveyskeskuksessa tarvitse juosta harva se viikko vinkumassa lisää lääkettä tai jäädä jälleen sairaslomalle, kun oikeasti olisi itse voinut osaltaan lyhentää toipumisaikaansa. Peräänkuulutan vastuuta omista valinnoista jokapäiväisessä vaihtoehtoviidakossa. Kivempi on kuulla kanssaihmisten iloisista päällekinpäin näkyvien valintojen tuotoksista kuin kitisevien, aina vastuutaan välttelevien ihmisten voivotusta omasta olostaan. Jotkut vaan ei tajua – sairastaminen maksimoituu kun ei välitä eikä tee niitä oikeita valintoja vaikka keho jo ilmoittaa itsestään. Sairastaminen maksimoituu kun ei välitä eikä tee niitä oikeita valintoja vaikka keho jo ilmoittaa itsestään Jos diagnoosina on diabetes, ei se Coca Colaa juomalla tai pullaa syömällä pysy vakaana eikä verensokeriarvot tasaannu vaikka kuinka pumppaat itseesi tuota suuremmoista lääkeainetta nimeltään insuliini. Tai jos ruokatorven jokapäiväinen polttelu häiritsee elämää, miksi juosta hakemaan lounaaksi einesruokia tai mäkkärimättöä? Kaurapuuroa pitäisi ehdottomasti siinä vaiheessa keittää tai vähintään satsata purkilliseen Puhti-kauraa. Näitä esimerkkejä voisin kertoa pilvin pimein, mutta koska itseäni velvoittaa ammattini vuoksi suuni suppuunlaitto, en avaa lisää esimerkkejä, mutta muistutan, että olen nähnyt paljon elämäänsä pilaavia ihmisiä. Olen kuitenkin sen verran syvemmällä tässä vedessä, että omaan oikeuden puhua kokemuksen sekä ammattitaitoni (koulutukseni ja työvuosieni) rintaäänellä. Ei kukaan meistä ole sen enempää syntymälahjoillaan estynyt sairastumaan tai olemaan sairastumatta, mutta geeniperimä sekä elämäntyyli vaikuttavat suoraan siihen mitä olemme. Geeniperimä on suuri tieteellinen ja tutkittu ala, jonka perusta on lähtöisin jo esi-isiemme ajoilta. Geenit voivat antaa meille erilaisia herkkyyksiä reagoida herkemmin mm. tiettyihin sairauksiin, mutta toisaalta jokaisen yksillölliset geenit tulisi nähdä myös voimavarana kyetä taistelemaan sairauksia vastaan. Ei hiilihydraatit tee jokaiselle samoja solutason muutoksia niin kuin joogakaan ei paranna nivelrikkoa. Oireita voimme toki vähentää tai lisätä jokapäiväisillä valinnoillamme: vatsakipuisen ei varmaankaan kannata ruokkia suolistoaan huonosti imeytyvillä ravinteilla eikä nivelkipuisen kannata lähteä asfaltille juoksemaan. Valintoja, valintoja ja valintoja! Jonkun keho ja sisäelimet vaan nyt sattuu toimimaan aktiivisemmin kuin toisen, joko geeniperimän tai omien valintojen seurauksena. ”YOU’RE BODY IS YOUR TEMPLE” Viimeaikoina on ollut kovasti keskustelua ravinnosta, ruokasuosituksista ja vaihtoehtohoidoista. Someraivoa ja keskustelua on saanut seurata välillä ihmetyksen ja naurunsekaisin tuntein – löytyy useita eri uskomusten hypettäjää ja uskomuksiaan tyrkyttävää tahoa. Uskomus on kuitenkin aivan eri asia kuin totuus. Olen sitä mieltä, että mikään ei ole sen enempää oikein tai väärin kuin toinenkaan vaihtoehto, jos se tekee hyvää kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä. Toki virheelliset väittämät mm. ravintolisien; pulvereiden, öljyjen, ihmetablettien, yms., lääkkeenomaisista parantavista vaikutuksista voi heittää tällä istumalla roskakoriin: yhdenkään länsimaisen lääketieteen diagnoosia, jonka tutkimuksiin, käyttäytymiseen, etenemiseen sekä parannuskeinoihin on käytetty vuosia, ei voida b-vitamiini tmv. tuotteen avulla parantaa! Ravintolisät ovat omalla paikallaan tukemaan kehomme toimintaa, mutta ei niillä valitettavasti paranneta antibioottien, sydänlääkkeiden tai verenohennuslääkkeiden tavoin kyllä kenenkään varsinaista sairautta. Monesti jopa pahennetaan tilannetta tietämättään. Vaatii kymmenien vuosien tutkimuspinta-alan sekä suuren otannan käyttäjistä taustatietoineen, jotta tiedämme oikeasti mitä mikäkin keholle tekee. Aina kaikki kerrallaan ei välttämättä ole hyvä – välillä pienin askelin eteneminen ja uusiin keinoihin tutustuminen hiljalleen tuottaa parempaa tulosta Pitää tuntea oma kehonsa ja osata sanoa, mikä toimii ja mikä ei toimi. Oma keho on loppujen lopuksi se oikein lääkäri kertomaan oikean tavan tehdä niitä valintoja. Mielen kanssa on vähän sama asia; ei kaikki löydä koskaan lenkkeilystä sitä terapeuttista vaikutusta mikä joillekin on välttämättömyys jaksaa läpi arjen tai jonkun on vain yksinkertaisesti levättävä ja nukuttava enemmän kuin toisen pysyäkseen terveenä siinä arjessa. Sinä itse tiedät mikä on sinulle parasta ja toivon, että hoivaat kehoasi hellin käsin niin kuin pitelisit käsissäsi pyhää raamattua – you’re body is your temple! On lukuisia tutkimuksia ja tuhansia tarinoita eri osa-alueiden vaikutuksista meihin. Media syytää kovaa vauhtia uusia herkkuja eteemme ja meidän pitäisi pystyä valitsemaan niistä ne oikeat menettämättä rahojamme ja pahimmillaan terveyttämme. Ei ole tarkoituksenmukaista kuitenkaan syytellä tai parjata erilaisia valintojamme. Kenellekään ei kuulu se, miten sinä valitset hoitosi. Voin olla omaa mieltäni asioista, on ihmisyyden yksi nautinto saada purnata ja punnita muiden tekemisiä, mutta ajatuksen tasolla se ei vahingoita eikä loukkaa tekijän omaa harkintaa ja parhaimmillaan se lisää omaa tiedonmäärää. Tietoa on saatavilla useista eri kanavista niin paljon, että vastuu niiden valintojen tekemisistä tulee kuitenkin ottaa. Jotta materiaalinen, henkinen ja aistillinen maailma kohtaisi, pitää löytää antamisen ja ottamisen välinen balanssi. Aina kaikki kerrallaan ei välttämättä ole hyvä – välillä pienin askelin eteneminen ja uusiin keinoihinn tutustuminen hiljalleen tuottaa parempaa tulosta. Kuuntele itseäsi! Olen itse hurahtanut orgaanisuuteen. Tykkään olla myrkyttämättä liikaa elinympäristöäni ja mielestäni se on jopa vastuullista toimintaa jälkipolveani ajatellen. Oma valintani mm. kosmetiikan käytössä perustuu taasen pääasiassa kokemuksiini sekä tuloksiin, joita itsessäni näen. Käytössäni on myös luonnonmukaisia ravintolisiä, probiootteja sekä joitakin superfoodeiksi kutsuttuja tuotteita, näillä pyrin buustaamaan ja täydentämään ravintoaineiden imeytymistä. En siis varsinaisesti parantele näillä mitään ja loppujenlopuksihan saattaa hyvinkin olla, että näillä on omalla kohdallani enemmän lume-vaikutusta kuin varsinaista käyttöliittymääni vaikuttavaa tulosta. Tämäkin perustuu omaan kokemukseeni, enkä tyrkytä tätä tapaa kenellekään. Tämä tie on oma valintani. Uusimpana villityksenäni on olla ystäväni koulutyön kohde. Haasteet on mun heikkouteni. Kun kollegani kysyi haluanko lähteä mukaan 3kk pesonal training ja ravinto-oppi-ohjelmaan, vastaus oli selkeä: tietenkin! Liikunnan määrää sinällään ei taustaani nähden kauhean paljon lisätty, mutta sen laatua ja tekotapaa parannettiin palvelemaan omia vajaavaisuuksiani ja tähtäimenä on vain ja ainoastaan tiukka sekä toimiva kroppa. Palaan tähän aiheeseen seuraavien tekstieni kanssa. Tänään on viikon päivät kulunut jälleen aloittamastani karkkilakosta ja olen onnellinen, että jouluähkyni on ohi. Salitreenit maistuu paljon paremmalta kuin lanttulaatikko. Mielettömän kivaa tätä vuotta ja liikunnan sekä osuvien valintojen iloja jatkossakin! Love, K. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla Asenne keho Kehontuntemus Orgaanisuus ravinto ravintolisät Terveys valinnat Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Pää ja keho kiittää 20.09.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Oppia ikä kaikki 19.10.2016 Mitä sulle kuuluu? 14.06.2016 Oppia ikä kaikki Sinä riität! Kamilla
7.1.2017 Herkkulakolla vuos käyntiin :) 7.1.2017 Sirkku 2 17 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Se on taas vuos vaihtunu. Mä täytän koht 45. Mul tulee neljänviien kriisi. Oon siitä ihan varma. Ollaa kuitenki lähempänä sit viittä- ku neljääkymppiä. Kauheeta on! No katellaa sitä kriisiä sit puolentoist kuukauden päästä uuestaa. Mun kone ei heränny henkii. Se kuoli. Nyt mul on tällanen kamala windows-vehe, jota en varmaa ikinä opi käyttää =D No parempi niin, ei tuu turhia koneella sit luuhailtua :) Elämään ei tässäkään välissä oo paljon muuta kuulunu ku työtä ja salia. Ulos ei tänä(kään) talvena oo hirveesti nenäänsä tarvinu pistää. Aina harmaata ja pimeetä tai sit jotain muuta kökköä tai paukkupakkasta. Mä en enää lukeudu talvien ystäväks, niille on tapahtunu jotain ikävää. 2 viikon päästä lähetään Himokselle viikonlopuks joten mä pidän peukkuja, et osuis kivat kelit. Muuten istun takkatulen lämmössä ja paistelen makkaraa ku muut lautailee =D Jouluaattona piipahdettiin Padasjoella mutsia moikkaamassa. Olinkin kuulema siellä just edellisenä jouluna piipahtanu =D On toi Padasjoki niin kaukana Lahest, ettei siel ny yhtenään kerkii ravata =D Vakavasti puhuen, kun molemmat tekee epäsäännöllistä työtä, niin yhteisiä vapaapäiviä ei usein ole. Ja sit ku on, ni aina on sitä ja tätä tekemistä eikä ihan ensimmäiseks tuu mieleen lähteä ajelemaan johonki kyläilemään. Mut hei, Joulupukki toi mulle 4 treenipökät! Oon mä ollu kiltti =D Mul on kyl jonkin sortin treenipökä-addiktio =D Oisin tarvinu kyl ennemmin uudet salihanskat =D Nää alkaa olee eläkeiässä =D Menin sit Facebookis möläyttää, et oon niin monta viikkoa herkuitta ku tulee tykkäyksiä. No onneks niit ei tullu ku 36. Eli nyt mun pitää olla herkuitta niin kauan. On tää kamalaa :) Ei siinä, työkaveri innostu osallistumaan kans mun siivellä, sil ei tullu ku juhannukseen asti. Ilkeetä. No ei sitä sen ajan jälkeen herkkuja taas enää juuri kaipaakaan. Tapaninpäivänä alotin lakkoni. 4 päivän suklaatankkauksen jälkeen olinki saanu painon hilattua johki 64 kiloon =D No onneks se on taas jossain 61 paikkeilla, joten ei ihan mahoton nakki päästä siihen 58 synttäreihin mennessä. Sellasta puolen kilon viikkotahtia. Se paino vaan alkaa junnaa näiden parin viimesen kilon kohalla. Menee alas ja sit se menee ylös ja alas ja ylös, vaikka söisit samaa kakkaa päivästä toiseen =D Mut kai se sieltä alas holahtaa ku ei voi nyt herkutella. En mä normiruuasta niin paljon tykkää, et sillä painoa lisää saisin :) Jos mä loppukesästä Kreetalle ponkasen, ni sit kyllä syön Cherry Milkaa, se on varma. Tai ostan ainaki tuliaisiks itelleni =D Eli syödään niitä munia vaan, työkaveri kutsuu mua hulluks munamuijaks =D Juureskuutioita, broilerkastiketta ja juustoraastetta. Tää oli ihan ok, vaikken kyllä yleensä mitään rasvatonta syökään. Mut kookos maistu ihan kivasti :) Mies ponkas mun kans salille. Saa nähä kauan sitä huvittaa kulkea mukana. No ehkä siihen asti kunnes pääsee fläsällä taas mettää kunnolla rämpii :) No kyl se siinä mukana kulkee. Onneks ei oo ihan kauheeta ryysistä vielä ollu havaittavissa, tammikuut on aina vähä semmosii :) Maanantaina mä meen mun työkaverin kanssa sitte sinne Kickboxing infoon. Tai no oon mä jo ilmottanu meiät, mut järkkäsin itelleni aamuvuoron et päästää fiilistelee jo :) Kivaa, päästää pätkii turpaa toisiamme pari kertaa viikossa ihan luvalla =D Harmi, et se on kyl oikeesti tosi kiva kaveri, ettei vaan mee paijailuks koko homma =D Saas nähä jaksaako salilla paahtaa ton lisäks edelleen sen 5 kertaa viikossa vai pitääkö tiputtaa 1 pois. Pitää vähän kuivaharjotella jo etukätee =D Mul on pari vapaata ny. Nää mun vapaat on vähän sellasia, etten osaa oikein tehä mitään. Möllöttelen ja ihmettelen vaan ku ei oo mitään tekemistä. Kyl toi imuri tossa mua toljottaa, mut annan sen nyt toljotella ihan rauhassa huomiseen. Mun työt on ollu ainaki viime aikoina niin iltavuoropainotteisia, ettei oo kauheesti vapaa-ajanpuutetta. Jos seiskalta herää ja lähtee ysiltä salille ja kaheltatoista töihin, ni ei siinä peukaloita tarvi paljon pyöritellä. Ei siinä, mä tykkään iltavuoroista ja mä tykkään tekemisestä, joten sopii mulle kyllä :) Mulle riittää et mun kickboxing-päivät on aamuvuoroja ettei tarvi tauolla kipasta potkimaan =D Sehän on onneks mun duunia vastapäätä, joten ei sekään mahottomuus olis jos ois pidemmät tauota =D Pitää hyödyntää nyt tota kuvaajaa =D Mut en mä tässä nyt enempää taida jaaritella :) Treenit kulkee, dieetti kulkee, paino putoo, lumipyry lakkas, joten mikäs tässä. Taidan lähtee pyöräyttää ton koiran mettäjuoksul ennen ku tulee pimeetä :) Paitsi mä kävinki jo täs välis ku tää kestää niin kauan =D Ja nyt on jo pimeetäki! Mut palaillaan ja hyvät alkuvuodet kaikille :) dieetti fitness Himos karppaus kuntosali kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus lumilautailu painonpudotus ruokavalio salitreeni sokeriaddiktio treenaus treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Loppuvuoden fiiliksiä Alkuvuoden iloja :) Sirkku
19.12.2016 Tauko on välillä paikallaan 19.12.2016 Seetu 2 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tavallinen kuntoilija voi erehtyä noudattamaan samaa rataa liikunnan harrastuksessaan viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Kuntoilijallekin tekee kuitenkin hyvää, että jaksottaa liikuntansa jollakin tapaa. Jos käy erilaisissa liikuntaryhmissä, rytmi tulee kaupan päälle. Vakiryhmät noudattavat koulujen aikataulua, tosin huomattavasti väljemmin. Syyskausi päättyy jo ennen joulukuun puoliväliä, kevätkausi taas useimmiten jo huhtikuussa. Joskus kaudet tuntuvat aika lyhyiltä, mutta ehkä käytäntökin on sanellut nämä aikarajat. Jouluun valmistautuminen tuntuu tulevan aina vain aikaisemmaksi, ja keväällä taas mökki- ja pihatyöt kutsuvat monia enemmän kuin sisäliikunta. Säännöllistä liikuntaa ei silti missään nimessä kannata keskeyttää niin pitkäksi aikaa kun ryhmät ovat lomalla. Lihaskunto alkaa heiketä jo muutaman viikon jälkeen, ellei tee mitään harjoitteita. Kuitenkin omaehtoisestikin esimerkiksi kuntosalilla kävijä tarvitsee välillä viikon tauon. Lihas kasvaa levossa, ja viikon lepo tuo myös henkistä lepoa, jonka jälkeen harjoittelu maistuu aivan uudella tavalla. Jouduin olemaan poissa viikottaiselta pilatestunnilta kahdesti peräkkäin, ja ihmeekseni huomasin tauon jälkeisen tunnin myönteiset vaikutukset voimakkaammin kuin normaalisti. Tein liikkeet mielestäni samaan tapaan kuin aikaisemmin ja olin jopa miettinyt, olenko pudonnut kärryiltä poissaolon takia. Olin tosin harrastanut muuta liikuntaa tänä aikana. Tämäkin vahvistaa, että taukokin on joskus paikallaan. Kuitenkin taukoa täytyy osata pitää harkitusti. Kuntoiluohjeissa opastetaan eri liikkeitä ja eri tapoja kohentaa kuntoaan, mutta taukojen pidosta ei juuri ole mainintaa. Harjoitustiheys on yksi tärkeä tekijä kuntoilussa. Harjoitusten välillä tarvitaan lepoa, jotta keho voi mukautua uusiin vaatimuksiin. Ihanteelliseksi sanotaan kolmea kuntosaliharjoitusta viikossa, yksi viikkoharjoitus on liian vähän. Oma vaikutuksensa on sitten harjoitusten teholla, kestolla ja luonteella, mutta ne seikat eivät kuulu tähän. Tämä blogi jää myös joulutauolle. Hyvää joulua kaikille! Kipin kapin kuntosalille Lukemiseen tuli haasteita Seetu
11.12.2016 Kipin kapin kuntosalille 11.12.2016 Seetu 2 13 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jalkaprässissä hikoillessani mieleeni tuli, että nyt on mitä parhain aika aloittaa kuntosaliharjoittelu. Moni näet mietiskelee, että kuntosalilla käyminen olisi tarpeellinen harrastus. Hyvän lihaskunnon merkityksen kun jokainen ymmärtää. Nyt olisi monellakin tapaa ihanteellinen aika uudelle kuntoilijalle avata kuntosalin ovi. Kannattaa kuitenkin heti alkuun ymmärtää, että liian harvaan kuntosalilla käyminen on lähes yhtä huonoa kuin liian usein käyminen. Liian harvalla tarkoitetaan esimerkiksi vain kerran viikossa tai harvemmin käymistä. Miksi juuri nyt sitten olisi niin hyvä aloittaa kuntosaliharrastus? Tietysti heti voidaan sanoa, että koska vaan on hyvä aloittaa, mutta on erityisiä seikkoja, miksi juuri nyt mielestäni on hyvä aika. Jouluvalmisteluihin saa kuntosalista itselleen energiaa ja on entistä reippaampi toimissaan. Joulukuussa yleensä on kuntosalilla tilaa ja rauhaa, jota ainakin aloitteleva salikävijä arvostaa. Toisin on sitten tammikuun alkupuolella, jolloin uudenvuoden lupausten tekijät kansoittavat kuntosalit. Silloin joulukuussa aloittanut ja esimerkiksi kahdesti viikossa käynyt harrastaja on jo tottunut uuteen ympäristöön, eikä kävijämäärän kasvu ehkä haittaa. Toisaalta tammikuun lopussa on jo hyvä pitää pieni tauko, jos tungos harmittaa. Historia on opettanut, että hetkellisesti innostuneet lupaustentekijät unohtavat lupauksensa ja keksivät hyviä tekosyitä lopettaa salikäyntinsä. Varsinkin nopeita tuloksia ja liian vaativilla ohjelmilla aloittaneet antavat helposti periksi. Toiseksi kun on pimeää ja usein vielä liukasta, ulkoharrastukset eivät aina vedä. Kuntosali on silloin hyvä paikka, varsinkin, kun säännölliset, ohjatut viikkotunnit ovat joulutauolla. Lisäksi ainakin aikaisempina vuosina naistenlehdet ovat kevään korvilla julkaisseet ohjeita, miten saada kesäksi bikinivartalo. Nämä ohjeet tulevat kuitenkin aivan liian myöhään ja oikeastaan ollaan jo vähän myöhässä, jos sitä toivevartaloa havitellaan ensi kesäksi. Viimeistään nyt pitää marssia kuntosalille, jos bikinivartaloa tavoitellaan ensi kesäksi. bikinivartalo kuntosaliharjoittelu lihaskunto Lue myös: Kuntosali ei tarjoa pikavoittoja 28.01.2019 Salitreeniin tulee välillä taukoa 20.11.2017 Vesi antaa jumppaajalle vastusta 21.03.2016 Hyvä lihaskunto auttaa arjessa 22.02.2016 Liikuntaa ilman reseptiä 24.01.2016 About näin se menee Tauko on välillä paikallaan Seetu
10.12.2016 Between the mountains, there is a beach called Kvalvika 10.12.2016 Suvi Tykkää 32 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Svinoyan kalastajamajassa yöpymistä seurasi varsin touhukas päivä, jolloin ”Mountain is the new beach” kääntyi muotoon ” There is a beach between the mountains ”. Illansuussa käpöttelimme nimittäin telttailemaan Kvalvika Beachille. Mutta ennen sitä kävimme jälleen huiputusreissulla, ja mitäpä Norjan reissu olisikaan ilman viikinkimuseossa käyntiä? Hmm… No ei reissu varmaan olisi musertava pettymys siltikään, mutta tulipahan tsekattua viikingit. Aamupalan jälkeen tempaistiin kuitenkin ensin huiputtamaan Glomtindeniä . Kuten joka kerta, niin tälläkin kerralla, etsittiin tovi polun alkukohtaa. Aluksi etsittiin sitä väärältä puolelta tunnelia, mutta jonkun aikaa pohdittuamme menimme tunnelin läpi toiselle puolelle vuorta, ja siellä olikin hyvä autoparkkilevennys polun alkupäässä. Kuljimme alkupätkän ilmeisesti vanhaa tien pohjaa, kunnes piti poiketa vuorelle johtaneelle polulle. Svolvaerista suunnattiin kohti seuraavaa valloitettavaa kukkulaa. Se oli Glomtinden. Tässä Saara ja Winde matkalla ylöspäin. Huipulla taas! Glomtinden 419 m. Eivätpä maisemat olleet hullumpia täältäkään… Kuva: Toni T. Huiputuksen jälkeen vuorossa puskalounas ja… No jotain :D Huiputusfiiliksillä matka jatkui väliaikaverryttelyyn Borgen viikinkimuseoalueelle, jossa päästiin… …kokeilemaan, miltä tuntuisi olla viikinki. Sanoisin näin ensi tuntumalta, että aika raskaalta. Paita painaa tonnin, en varmasti olisi saanut sitä pois päältä ilman apua… Ja kypärä oli isohko, mutta oli siinä toisaalta samalla hammassuojatkin. Kuva: Toni T. …säkkitappelemaan. Olin surkein tässä lajissa. Kuvassa voittajakaksikon tyylinäytettä. Saara taisi voittaa. …jousiampumaan. Ohessa tekniikan korjausta, koska ammuin ensin taulun yli ja sitten ali. Seuraavalla taisin osua tauluun :) Kuva: Toni T. …katselemaan viikinkilaivaa. Oli ehkä vähän pettymys, että se oli noin pieni, kun olimme hiki hatussa marssineet kilometritolkulla (tai siltä se ainakin tuntui) viikinkitalolta rantaan. …ja ihastelemaan possuja :) Ai niin ja sitten se hienoin juttu viikinkimuseossa! Se talo: Sisällä viikinkitalossa. Kuva: Toni T. Viikinkimuseolta lähdettiin kohti telttailukohdetta eli Kvalvika Beachia. Ja taas opin jotain. Nimittäin sen, että jos reitti näyttää lyhyeltä kartalla, se ei tarkoita sitä, että se on helppo. Ehkä olisin voinut pakata rinkan paremmin (tasapaino) ja sauva olisi myös ollut kiva asia siellä kivikoissa keikkuessa. Mutta kaikki hiki ja kivikkoakrobatia oli kyllä sen arvoista! Todellakin yksi upeimmista paikoista, joissa olen ollut! Ja säät olivat myös meidän puolellamme… Auringon paiste vaan jatkui ja jatkui. Ei olisi uskonut, että ranta oli Norjassa. No okei, ainakaan, jos ei olisi mennyt kokeilemaan, kuinka kylmää vesi on. Nyt kun tuli vedestä puhe, niin juomavettähän ei siellä biitsillä ole saatavana, eli leili mukaan. Semmoinen roikkui Saaran kaulassa osan matkasta ja osan mun repun päällä. Ei auttanut tasapaino-ongelmissa. Kohti Kvalvikaa. Siellä siis oli myös pitkospuita… Ne olivat jääneet päässäni kiviröykkiön varjoon. Tämä oli alkutaipaletta vielä. Pahempaa oli luvassa. Nyt aletaan pääsemään kiviröykkiön makuun. Tässä katse tosin taaksepäin. Biitsi ihan kulman…ja kiviröykkiöakrobatian… takana. Siellä! Kvalvika Beach. Ja mainitsinko, että vähän oli vielä kiviröykkiöitä tuossa alamäessäkin? (Näyttää kuvassa liian helpolta) Täällä meillä oli tavallista enemmän seuraa. Sekä ihmisiä että lampaita. Olipa hassu tunne olla rannalla kaiken sen vuorikiipeilyn jälkeen. Ja voimat alkoivat olla nekin finaalissa. Oli jokseenkin rankka päivä takana. Kuitenkin oli pakko vielä kävellä rantaa ristiin rastiin… Seuraavana yönä nukutti, voin sanoa. Kuvassa Saara ja Winde biitsi-lenkillä. Mielestäni joku meistä uhosi menevänsä uimaan (se en ollut minä). Kuvassa voi havaita kyseisen henkilön tekemässä U-käännöstä. Vaikka minulla ei olekaan juuri mielikuvaa yhdestä ainoasta avantouintikerrastani joskus 20 vuotta sitten, niin veikkaan, että vesi oli, mikäli mahdollista, vielä kylmempää kuin avannossa :D Jonku verran magee telttapaikka oli :) Kvalvikasta mulla on joku miljoona kuvaa, joita en taida kuitenkaan nyt tähän laittaa… Siitä voi vetää johtopäätöksen, että jos aurinko paistaa ja olet lofooteilla, mene Kvalvika Beachille! Näköjään en pysty pääsemään kuin päivän kerrallaan eteenpäin tässä lofoottien reissussa, kun oli niin paljon kaikenlaista tapahtumaa joka päivä. Ja koska kone jumahti juuri kolmannen kerran tämän kirjoittamisen aikana, niin kärsivällisyys alkaa loppua tältä illalta. Nyt lofoottien stoorista olisi jäljellä vielä pari huiputusta, putous ja erinnäisiä yöpymispaikan etsimisprojekteja, ja Suomesta kolmen valtakunnan rajapyykin patikkaretki. Ehdinköhän tätä menoa via ferrata -tarinoihin enää tämän vuoden puolella..? Tai yleensäkään mihinkään tarinoihin, kun näitä näyttää tulevan tahdilla 1 kpl / kk? Siispä kaiken ja aika pian tulevan joulun varalta oikein hyvää joulua kaikille, jotka ovat jaksaneet seurata mukana! :) Kvalvika Beach —————————————————————————————————————————————– Artikkelikuva: Kvalvika Beach, omasta kamerasta löytyi Muut kuvat omia, jollei toisin ole ilmoitettu beach Borge Glomtinden kvalvika Lofootit Norja patikointi ranta telttailu viikinkimuseo Lue myös: Pilvessä Lofoottien yllä… 18.06.2017 Ååå, me ollaan Å:ssa! 11.01.2017 Svolvaer ja eka huiputus! 06.11.2016 Intuitioretki Lofooteille 02.10.2016 Svolvaer ja eka huiputus! Ååå, me ollaan Å:ssa! Suvi
5.12.2016 About näin se menee 5.12.2016 Seetu 1 15 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Toivuimme juuri Black Fridaysta ja weekendistä . Koska ehdimme nauttia hyggestä ? Kysyn vain, miksi ihmeessä täytyy entistä enemmän viljellä englantia tai jotakin muuta vierasta kieltä, kun suomessakin on ihan kelvollisia sanoja, jotka varmasti kaikki ymmärtävät. Jos kauppaa halutaan edistää amerikkalaisperäisellä markkinoinnilla, miksi emme voi puhua Mustasta perjantaista tai hyggen sijaan käyttää oleilua, rentoutumista, nautiskelua, kotoilua – suomi on ilmeikäs kieli. Elävä kieli muuttuu, keksitään yleensä puolustukseksi, kun jokin suomalainen sana on taas lyhennetty -is-muotoiseksi (esimerkiksi lentis, käyttis, näppis…) . Kieli tietysti muuttuu koko ajan, mutta suorat lainat englannista kertovat minulle enemmän kielen köyhtymisestä kuin tervetulleesta uudistumisesta. Hyväksyn esimerkiksi sanan tuunata, vaikka sekin on muunnos englannin to do -sanasta. Suomessa olisi kuitenkin kelpo verbejä riittävästi: uudistaa, muodistaa, muokata, korjata tai mistä nyt sitten onkaan kysymys. Esimerkiksi noin ja sen lähisukulaissanat ovat joutuneet lähes hyllylle englantilaisen about -sanan tieltä. Jo vuosia sitten Ranskassa nostettiin iso häly juuri samasta asiasta eli englannin käyttämisestä ranskankielisten termien sijaan. Italiaa tunnen paremmin, ja italian kielessä on kosolti esimerkkejä, kuinka huonoon suuntaan tämmöinen äidinkielen köyhdyttäminen voi johtaa. Italiassa on oma sanansa viikonlopulle, mutta yleensä siellä käytetään englannin weekend -sanaa. Samaa on ruvettu käyttämään Suomessakin. Tietokoneesta onneksi käytetään suomenkielistä sanaa, mutta italiassa on vain il computer eli suora lainaus englannista. Näitä esimerkkejä voisin luetella todella monia. Huomasin italialaisen Repubblica-lehden internet-sivulla kyselyn, jossa tiedusteltiin seitsemän esimerkin voimalla, onko kyseisille, Italiassa paljon käytetyille englannin sanoille italiankielinen vastine. Jokaiselle oli. Italiassakin siis tunnetaan huolta tästä anglismista eli englannin ujuttautumisesta käytettyyn kieleen. Aikoinaan totuin karttamaan svetisismiä eli ruotsalaisten ilmaisujen käyttöä suomeksi. Sen torjumisessa on kai epäonnistuttu, niin paljon esimerkiksi vedetään johtopäätöksiä, vaikka suomeksi kuuluisi vain tehdä johtopäätöksiä. Toivottavasti anglismin torjuminen onnistuu paremmin. about äidinkieli anglismi hygge svetisismi Venyttelyn ankeus ja autuus Kipin kapin kuntosalille Seetu
2.12.2016 Loppuvuoden fiiliksiä 2.12.2016 Sirkku 2 12 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Argggggghhhh!!! Pikkujäbä päätti pestä meiän koneen jollain nesteellä, joten yritän tällä onnettomalla tabletilla kera ennakoivan tekstinsyötön saada ees muutaman rivin raapastua. Ettette luule, et mul ois nykyään jotain tähdellisempää tekemistä :) Hmmm. …Mistähän mä alottasin, aikaa taas jälleen vierähtäny. Se vaan menee jotenki niin paljo nopeemmin ku ennen. Oikeesti. No ensinnäkin muutama viikko vierähti erittäin stressaavissa ja tuskaisissa tunnelmissa kun luulin, et yks mun lapsistani on vakavasti sairas. Oli elämäni helvetillisimmät viikot ja toivon etten vastaavaa pelkoa joudu enää kohtaamaan. Mä oon aika vahva ihminen ja mua ei ihan kauheesti tän elämän tuulet ja tuiskut heilauta. Mut sitä en kestä, jos mun lapsilleni tapahtuu jotain pahaa. Pisti myös asioita siinä mielessä perspektiiviin et päätin, et ihan joka asiasta ei viitti tässäkään maailmassa nillittää. Vaikka mä siitä niin tykkäänkin, ikuinen teini-angsti vaivaa :D Ja vaikka mä kuvittelen aina olevani huippuluokan lääkäri niin tällä kertaa olin onneks väärässä ja hieman taas dramatisoin. Samaisesta syystä oli treenit ja dieetit tauolla, ei voinu itse asiassa vähempää kiinnostaa joku ihrapallo siellä tai täällä tai 100 gramman lihaskato. Mut nyt rullaa taas ja ollaan niissä normaaliprioriteeteissä :D En mä kyl jouluun mennessä pääse ku hyvä jos 61 kiloon. Mut so what? Mä oon meinaan tajunnu täs viime aikoina, tai ehkä jo kauan sitten, et mul pitää aina olla jotain tavoitteita. Myös tässä asiassa. Must on oikeestaan kivaa jos mun pitää tiputtaa muutama kilo. Silloin pitää tehä jonkun asian eteen konkreettisesti hommia. Sit ku tavoite on saavutettu, pitäs olla sillee et JES! No ehkä mä hetken oonki ennen ku tulee sellanen tyhjyyden tunne, et mitäs mä nyt sit teen? Järkevintä olis tietty keskittyä pitämään se paino siinä missä se on, koska sehän se vaikein homma on. Mut tuntuu liian tylsältä. Paljon kivempaa kerätä taas pari kiloa lisää ni voi taas laihduttaa…joo kauheen järkevää :D Tosin kieltämättä ennen mun painotavotteet oli jokseenkin epärealistisia, ni siinähän sitä tavoitetta piisas :) Eli kaiken muun lisäks mul taitaa olla laihdutus-addiktio :D No mä lupaan olla tyytyväinen ku vaaka näyttää ees 60….tai yritän ainaki :) Ai mut hei, mä sain houkuteltua mun rakkaan työkaverini mun kans kickboxingiin tammikuussa! Vähäks kivaa :) Ja tää on mun kuntosalin yhteydessä ja treenitki ihmisten aikaan. Mä niin nään meiät siel jo mätkimäs. Me ollaa molemmat vähä tämmösii, ni tollaset lajit varmaan sopivasti tasottaa meitä :D Ja niien alkuvuoden thaiboxing-treenien jälkeen mä laihduin aina kilon! Kauhee, peruskurssin jälkeen must ei oo ku korvannipukat jäljel :D Oi ja mun lumilauta tuli! En kyl tiiä osaanko laittaa tällä mun kuivaharjottelukuvaa ollenkaa :D Mä en kyl saanu sitä lautaa minkä halusin, vaan uudemman mallin vanhemman hinnal, mut se vanhempi ois ollu mageempi. Viel ois yli 1,5 kk ennen ekaa Himoksen reissua. Saa nähä joutuuko ennen sitä kurvaamaan Messilään. (En osannu) Ai nii, musta EI tule sairaanhoitajaa. Ei auennut LAMKin ovet meikäläiselle. Mikä on kyllä hyvä. Enhän mä haluu olla sairaanhoitaja vaan ennemmin hullu taidemaalari :D Harmi et siel ei oo sellasta linjaa. Ai nii, en mä osaa maalatakaan :) No mut enivei, hullukshan mä oisin tullu…tai siis vielä hullummaks. Ehkä sen unelma-ammatin eteen pystyis tän muun lisäks vielä 3 vuotta venymään, mut ei muuten. Ja mä tykkään mun työstä nykyisellään, mun työpaikasta ja etenki mun työkavereista :) Viime viikonloppuna oltii miehen ja kavereiden kanssa vähä ”pikkujouluilemassa”. Kivaa oli mut ties taas käyneensä. Vie vähän liian monta päivää nykyään toipua noist reissuista :D No nyt voi olla taas vähän aikaa ihmisiksi. ..ennen seuraavaa kertaa. Mut ai että kulki bilis ku unelma, harvoin sentään noin hyvää virettä kuitenkaan on, etenkään mun miestä vastaan. Se ku on kuitenki aika hyvä pelaamaan :) Mut ei tarvinnu paras kolmesta -taktiikal vetästä ku 2 täl kertaa, kjäh :) Mul on jouluna 4 päivää vapaata! Mitenhän mä jaksan olla töistä pois niin monta päivää. No onneks niist 2 on ennen joulua ni voi siivota hulluna. Mä en nyt oikein jaksa oottaa taas ens vuotta. Paljon kaikkea kivaa tiedossa ja toivottavasti viel lisääkin :) Ainaki vuodot kertoo, et Gunnarit tulis Suomeen, eli ei tarvi lähtee Dubliniin. Ei niin etten haluis lähtee Dubliniin mutku pitäis olla rahaa lähtee Rethymnoniin! Ah, tää raapustelu on kestäny luvattoman kauan tällä kammovehkeellä! Nyt on pakko lopetella. Mitähä mä lupaan ens vuodeks? Painaa 58 kiloa ja olla vuoden vai puol vuotta karkkilakossa (tähän sain paskaset naurut mieheltä) ja vetästä kevääl triathlonin sprinttimatkan ajassa ku ajassa (tähän sain paskaset naurut iteltäni). No mä lupaan noiden yritysten lisäks jatkaa salilla raatamista ja olla oma ihana itteni :D Hyvät viikonloput! Mä meen aamulla töihin :) ps. mä en sit oikeesti tiiä kuin urpolta tää artikkeli näyttää julkaistuna, toivotaan et mies saa näppäränä tyyppinä ton koneen viel eloon :D dieetti fitness karppaus kickboxing kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus lumilautailu painonpudotus ruokavalio salitreeni sokeriaddiktio treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Liekeissä! Herkkulakolla vuos käyntiin :) Sirkku
27.11.2016 Venyttelyn ankeus ja autuus 27.11.2016 Seetu 1 18 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvin pystyy olemaan kuntosalilla harjoituksissa tunnin, mutta 15 minuutin venyttelyyn ei sitten olekaan enää aikaa. Tämän todentuntuisen ajatuksen lausahti yksi kuntosalikävijä tässä hiljattain. Kuinka mielellään jätämmekin venyttelyn myöhemmäksi, kotona tehtäväksi ja jopa sitten unohdettavaksi. Tällöin lihakset kuitenkin voivat ruveta kiristämään ja liikeradatkin lyhenevät. Lopputulos voi olla epätoivottava, sillä tuskin kukaan haluaisi vetäytyä kyyryyn tai lyhentyä. Venyttelemällä emme tietenkään saa lisää pituutta, mutta lihakset tulevat entistä joustavammiksi ja samalla liikeradat suurenevat. Venyttely on siis liikkumisharjoittelua ja lihasten aktivointia. Venyttelyä on tehtävä niveliä suojaten, ja kipuakin saa tuntea. Kivun ja venyvyyden tunne ovat hyväksi, mutta pahalta ei saa tuntua. Sopiva epämukavuus tai makean kivun tunne ovat asiaankuuluvia, mutta vapina tai tärinä lihaksessa kertoo, että pitää hellittää. Jokainen voi venytellä vain omaa kroppaansa kuunnellen. Näin myös ryhti pysyy hyvänä, ja ihminen vaikuttaa pidemmältä kuin hän on. Mistä sitten nipistää aika venyttelyyn, jos se on niin haastavaa? Yksi yksinkertainen neuvo olisi ottaa venyttely rutiininomaisesti päiväohjelmaan. Itse olen huomannut sopivaksi venytellä iltayhdeksän tv-uutisten aikaan. Ennen Urheiluruutua olen yleensä onnistunut tekemään tarpeelliset venytysliikkeet. Ilta on hyvää venyttelyaikaa, sillä lihakset ovat silloin rentoina. Vaihtelen liikkeitä omien mieltymysten mukaan, mutta lähes aina mukana on lonkankoukistajan venytysliike. Tämän venytyksen kuuluisi tuntua erityisesti nivusessa. Joku tuttunikin kertoi, että hänen selkäjuminsa parani, kun hän ryhtyi tekemään tätä venytysliikettä. Ollaan siis aivan olennaisten asioiden äärellä. Haastavia venytysliikkeitä ei kannata ruveta tekemään aivan kylmiltään, vaan pienin liikkein voi ensin lämmitellä lihaksia. Jokin ihmeellinen voima venytysliikkeillä, sillä poikkeuksetta iltainen venyttely saa haukottelemaan, vaikka ei niin väsynyt muuten olisikaan. lonkankoukistajan venytys selkäjumi venyttely Lue myös: Someniskan voi saada huomaamattaan 01.10.2018 Haukottelu on tarttuvaa lajia 27.02.2017 Vedetään napa selkärankaan 25.09.2016 Venyttele kuin kissa 17.12.2015 Paluu kuntosalille 29.01.2015 Vanhaksi voi oppia kasvamaan About näin se menee Seetu
20.11.2016 Vanhaksi voi oppia kasvamaan 20.11.2016 Seetu 2 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Joudutaanko vai päästäänkö eläkkeelle? Tai ehkä vain siirrytään tai jäädään eläkkeelle? Siinä on kysymyksiä, joihin jokainen voi vastata vain omasta puolestaan. Merkittävä paalukohta eläkkeelle ja nimenomaan vanhuuseläkkeelle jääminen joka tapauksessa on. – Muutoksia tulee muutenkin kuin kasvoihin, muistutti erikoislääkäri ja psykoterapeutti Pirjo Juhela luennossaan Ikääntymisen iloista ja haasteista. Hän on myös vanhuspsykiatrian asiantuntija. Ikääntyminen sujuu helposti, aivan itsestään. Toinen juttu on, miten henkilö asian kokee, eikä se aina ole helppoa ja yksinkertaista varsinkaan nykyisin, kun vallitsee nuorekkuuden ihanne. Asiantuntija kehottaa luomaan oman vanhuskuvan itsestään, suostumaan vanhuuteen. Englanniksi vanhenemista kutsutaan termillä growing old(er) – kasvaminen vanhaksi (vanhemmaksi). Se kuulostaa inhimilliseltä, ja kasvuahan koko ihmisen elämä on, kun sen oivaltaa. Luennoitsija kehotti ikäihmisiä harrastamaan asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Tällaisia voivat olla esimerkiksi muistelut, liikunta, tietokoneella puuhastelu, talkootyö, lapsenlapset ja muut omaiset, kuorolaulu tai matkustaminen. Tärkeintä on, ettei mikään niistä saa mennä yli äyräiden, eikä kaikkea kannata laittaa yhteen koriin. Jos jostakin joutuu luopumaan, jää vielä muuta tilalle. Tarvitaan myös kavereita, aivan kuin ennen koulu- ja työkavereita, sillä pohjimmiltaan ihminen on sosiaalinen eläin. Luovuutta riittää ikäihmisilläkin, eikä uuden oppiminenkaan ole mahdotonta. On myös ikäihmisiä, jotka eivät uskalla tavata muita kuin läheisiään, vaikka toisaalta haluaisivatkin. Jos vain rohkeasti lähtee turvallisista kotioloista harrastamaan tai muihin rientoihin, huomaakin olevansa elämänsä subjekti eikä objekti. Silloin saa myös tunteen, että on elämässä mukana. Tietysti ikääntymisen myötä havaitaan, ettei jalka enää nouse entiseen tahtiin tai tulee muuten raihnaisuutta. Kun pitää elämäntavat terveellisinä ja painon kurissa, moni kuitenkin saa nauttia pitkäänkin eläkeajasta. Ikääntyneiden unen laatu monesti heikkenee ja voi tulla muistivaikeuksia. Jos tutussa ympäristössä tulee hahmotusvaikeuksia esimerkiksi autolla ajaessa, on syytä mennä lääkäriin. Toinen lääkäri taas totesi radiohaastattelussa sarkastisesti, ettei terveempiä ihmisiä olekaan kuin ajoluvan uusimisen takia lääkäriin tulleet ikäihmiset. ikääntyminen Pirjo Juhela vanhuskuva Kiitos on voimasana Venyttelyn ankeus ja autuus Seetu
