Timo Kettunen Internetin ravintogurut (ja joskus myös tutkijat) ovat vahingollisia 20.2.2017 Timo Kettunen 17 1 688 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nyt tuli taas se aika kun piti ottaa blogikynä esiin. Siellä on (Suomen) Internetissä menossa taas melkoiset kirsikanpoiminnan* maailmanmestaruuskisat, kun osaamattomat jakavat ravitsemustiedettä tajuamatta kuinka laajasti taustoja pitäisi katsoa. Saati että totuudesta on esitetty jälleen taas puolet – ja sekin perustuu vähän kaltevalle pohjalle. Puhun tietysti tästä Maailman sydänjärjestön puheenjohtaja Salim Yusufin videomuotoisesta luennosta , jonka videomuodosta purki ensin blogitekstiksi Ravitsemus ja terveys – blogi ja jota sen jälkeen aloitettiin levittämään kansalle muun muassa Sami Sundvikin, Jussi Ahteen ja Tomi Kokon toimesta. Antti Heikkiläkin jakoi itse asiassa alkuperäisen videon. Mainitsemalleni porukalle on yhteistä se, että he ovat olleet ehkä eniten äänessä virallisten suositusten vastaisen agendansa kanssa; rasva on vain hyvästä ja sokeri aina pahasta. Heille on yhteistä myös se, että kenenkään kanssa ei pysty keskustelemaan asiasta järkevästi. Joko sieltä tulee suoraan bannia, vasta-argumenttisydäntä ja/tai ympäripyöreää diibaa, tai sitten ollaan vain hiljaa. Kyseiselle jengille on yhteistä myös se, että tiedettä ei joko osata tulkita tai siitä tarkoitushakuisesta esitellään vain se puoli joka tukee omaa agendaa. Jos nyt kerta käsitellään tätä tieteellisesti, niin sitten helevetti käsitellään tätä nyt edes näennäisesti tieteellisesti, eikä sukelleta altaaseen vain toisesta päästä. Koska esimerkiksi edellä mainitut herrat ovat asian julkisesti jakaneet ja/tai siitä kirjoittaneet, niin kritisoin samalla heidän, että koko median kykyä ymmärtää tiedettä kokonaisuutena kaikkine oheisilmiöineen. Käytän tässä luvan kanssa Tervettä skeptisyyttä – blogin kirjoittajan, Pauli Ohukaisen tekstejä ja asiantuntemusta sen verran hyväksi, että hän on käytännössä tekstin toinen kirjoittaja, mutta en voi laittaa hänen suuhunsa omia mielipiteitäni yksityishenkilöistä. Pauli on kuitenkin siitä harvinainen tiedemies, että hän kykenee keskustelemaan kaikkien kanssa ja kuuntelee ilolla jos joku perustelee hänelle asioita joista hän on eri mieltä. Kumpikaan meistä ole mikään ”virallisten suositusten” tai ”lautasmallien” kannattaja, vaan kannustamme jokaista löytämään sen itselleen sopivan tien. On aina yhtä hienoa että pyllyn kutina hävisi kun jätit sokerit pois, suolisto-oireet katosivat paleo-ruokavaliolla ja ihon kunto maidottomalla linjalla, mutta se oma mallisi ei kuitenkaan juuri koskaan sovi sellaisenaan kenellekään toiselle. Tieteen käyttäminen iskukapulana ja väärin perustein omien bisnesten edistämiseen on meidän mielestämme väärin. Mainitsemaani videota ja siitä purettua blogitekstiä on jaettu vähintään satoja, ellei tuhansia kertoja. Oikeuden ja kohtuuden nimissä, tämä teksti kertoo tarinasta enemmän. Asiaan, siis. Kokeilen tässä tekstissä uudenlaista lähestymistapaa ja voit lukea vain oleelliset asiat jättämällä sisennetyt kappaleet halutessasi väliin. Palaa niihin myöhemmin halutessasi myöhemmin jos tällä lukukerralla on aika kortilla. Yusuf on kovan luokan tutkija ja WHF:n puheenjohtaja. Toisaalta myös esimerkiksi Aarnio oli kovan luokan poliisi ja huumepoliisin päällikkö. Titteleihin vetoaminen on vähän tällaista alta riman -vaikuttamista. Ettekö tiedä kuka minä olen?! Jätetään se jo tässä vaiheessa toisarvoiseksi seikaksi, kun sillä emme voi oikeasti todistaa lopputulosta. PURE on pitkä tutkimus jonka tuloksista on julkaistu joitain tutkimuksia, mutta kyseisellä videolla esiintyviä tuloksia ei ole julkaistu missään vertaisarvioidussa lehdessä. Tiedemaailmassa tällaiset tulokset ovat aina alustavia, eikä niitä tulisi välttämättä edes julkaista. Tutkija on nimittäin saattanut tehdä tulkinta- tai laskuvirheen joka muuttaa koko tutkimuksen lopputuloksen. Tämän huomaaminen ja tutkimusten heikkojen kohtien osoittaminen on vertaisarvioijien tehtävä. Yusufin taustasta on myös mainittava, että hän on tutkinut ja kannattaa polypill-lääkkeen käyttöä . Kyseinen nappi on yhdistelmä kolesterolilääkettä, verenpainelääkettä ja asetyylisalisyylihappoa. On erittäin mielenkiintoista, että Yusuf suosittelee kolesterolilääkkeen käyttöä samalla kuin hän kehottaa olemaan murehtimatta tyydyttymättömän rasvan määrästä! Oletteko muuten ravintogurut tietoisia tästä vai jätittekö tarkoituksella kertomatta? Yusuf ei ole ravitsemustutkija, eikä hän silloin voine tietää kovin laajasti eri ravintoaineiden vaikutusta elimistöön. Osa hänen hypoteeseistaan on siis väkisinkin suuressa mittakaavassa arvailua. Tietämättömyyteen ravinnosta viittaa myös se, että lopussa Yusuf romuttaa uskottavuutensa toistamalla moneen kertaan upotetun myytin Ancel Keysin väitetystä datan manipulaatiosta. Hän myös kehuu kritiikittömästi Nina Teicholzin ravitsemuskirjaa, joka on tyrmätty laajasti ravitsemuksen asiantuntijoiden keskuudessa . Ja muuten, jos kerta auktoriteettiin ja titteleihin vedotaan, pitää muistaa että kovasta asemastaan huolimatta Yusuf on tiedeyhteisössä jokseenkin kiistanalainen hahmo ja erityisesti hänen suolatutkimuksensa ovat herättäneet paljon vastalauseita. Aihe on monimutkainen mutta tiivistetään se seuraavalla tavalla: jos halutaan tietää muutenkin kuin kysymällä, kuinka paljon ihminen syö suolaa, hänen virtsastaan mitataan natriumpitoisuus. Yleisesti ottaen, ihminen syö natriumia monessa eri ruoassa ja vaihtelevasti erilaisina vuorokaudenaikoina. Natriumin erityksessä on vielä oma vuorokausivaihtelunsa, joten sen vuoksi tutkijat ovatkin todenneet että paras tapa arvioida suolan saantia, on kerätä kaikki 24h aikana eritetty virtsa talteen ja mitata natrium siitä. Eikä sekään vielä riitä! Vuorokausivaihtelun vuoksi tämä tulee toistaa useampana päivänä. WHF:n puheenjohtaja, arvostettu Salim Yusuf väittää pystyvänsä mittaamaan henkilön suolansaannin yhdellä ainoalla mittauksella. Tämä kertoo jotain hänen tietämyksestään ravitsemusasioissa . Toki heillä on väitteidensä tueksi tutkimuksia (joita hän ohimennen esityksessäänkin siteeraa) mutta ne eivät ole monestakaan syystä vakuuttaneet muuta tiedeyhteisöä. Toiset eivät ole nimittäin onnistuneet toistamaan Yusufin tuloksia ja useissa arvovaltaisissa kommenteissa on korostettu sitä että suolatutkimuksissa menetelmällä on valtavasti väliä: http://circ.ahajournals.org/content/early/2014/02/10/CIR.0000000000000015 http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMsb1607161 https://academic.oup.com/ajh/article/27/9/1143/147420/Sodium-and-Cardiovascular-Disease-What-the-Data Suolan suhteen tässä pätee myös sama homma kun rasvapuolella: Yusuf suosittelee verenpainelääkitystä, mutta puhuu myös siitä että suolaa pitää syödä ettei iske puutos. Joku kyynisempi ihminen voisi ajatella että Yusufin lääke- ja ruokavalionäkemykset ovat täysin vastakkaiset: paljon tyydyttynyttä rasvaa, LDL ylös ja statiinilla alas. Suolaa, verenpaine ylös ja ACE-estäjällä alas. Näin kärjistetysti. Ja mehän emme ole kyynikkoja joten pois tämä meistä! Toisaalta emme voi ohittaa sitä faktaa että kautta historian on taisteltu valtapaikasta erilaisten kirjailijoiden ja tutkijoiden kesken, väläytelty kaikenlaisia salaliittoja ja muita suhmurointeja . Jos nyt katsotaan sitten sitä itse tutkimusta (tai siis esiteltyjä tuloksia) vielä vähän tarkemmin. Yusuf tekee paljon sellaisia virheitä, joita monet ei-ravitsemustutkijat yleensäkin tekevät. Hän tulkitsee tuloksiaan epäjohdonmukaisesti, kuten esimerkiksi kritisoi sijaismuuttujien käyttöä LDL-C:n osalta mutta käyttää itse sijaismuuttujaa ApoB/ApoA spekuloidessaan päätetapahtumavaikutusta. LDL-C on sydäntapahtumissa kausaalinen syytekijä ja vaikka apoB kuvastaa aterogeenisten partikkelien määrää paremmin kuin LDL-C, niin molemmat kuvaavat selkeästi kuitenkin fysiologista prosessia. Suhdeluku on ”pelkkä numero” siinä mielessä että se ei vastaa mitään molekyyliä, lipoproteiinia tai muutakaan selkeästi havaittavaa fysiologista toimijaa. Se ei ole suhdeluku, mikä sinne valtimon seinämään jää jumiin, vaan se on ihan oikea LDL-pallero. Tästä aiheesta lisää tästä ja tästä . Emme voi unohtaa myöskään geenien vaikutusta ravintoaineiden imeytymiseen ja aineenvaihduntaan. Esimerkiksi henkilöillä, joilla on apoE4/4 -genotyyppi, kolesterolin imeytyminen on suurempaa kuin muilla. Kulttuurien välillä on huomattavia eroavaisuuksia tiettyjen geenien ilmentymisessä ja esim. Suomessa on normaalia enemmän mainittua apoE4/4-genotyyppiä . Siksi emme voi vetää täysin suoraa viivaa jokaisen maan välille sen suhteen kuinka ravinto vaikuttaa elimistöön. Yusuf ei myöskään ota huomioon kokonaisnäytön tutkimuksia, missä on tarkasteltu rasvahappojen vaihtamista toiseksi. On myös täysin typerää niputtaa kaikki hiilihydraatit yhteen kategoriaan. Miksi näin on tehty? Ruisleipä, salaatti, linssit ja irtokarkit käyttäytyvät hyvin eri tavalla elimistössä vaikka kaikki ovatkin luettavissa hiilihydraateiksi. Yusuf ei myöskään itse asiassa millään tavalla käsittele mahdollisia mekanismeja hiilihydraattien haitalliselle vaikutukselle. Emme siis tiedä, ovatko hiilihydraatit lopulta oikeasti syyllisiä tulokseen, vai onko assosiaatio seurausta jostain muusta. Ja miten liikunnan laatu ja määrä? Hiilihydraattien merkitys liikkujalla korostuu. Jos sohvaperunan elimistö ei ota vastaan hiilihydraattia, niin on täysin väärä viesti käskeä karsimaan hiilihydraatteja, kun pitäisi käskeä lisäämään liikuntaa. Tulokset herättävätkin siis itse asiassa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten voimme tämän perusteella tehdä aukottoman päätelmän että rasva on hyvä ja hiilihydraatti paha? Emme mitenkään. Entäs jos kaikki ovat sekä oikeassa että väärässä? Mitäs jos hyvän ruokavalion perusta onkin – wait for it – tasapainoinen ja kohtuudella kaikenlaista rasvaa ja makeaa salliva ruokavalio, kunhan ei vain syödä kuin virtahevot kannabishöyryissä. Huomioikaa nyt vielä ihan oikeasti, että tässä Yusufin videossa esitellään alustavia tuloksia ja lopullinen julkaisu voi olla hyvinkin maltillinen ja kertoa meille jotain ihan muuta. Ja se on siltikin vain yhden tutkijan mielipide ja tulkinta, eikä se ole linjassa monien muiden tutkimusten kanssa . Sitä paitsi, sillä välin kun Yusuf tulkitsee omiaan, pukkaa uutta ja julkaistua tutkimusta siitä kuin runsasrasvainen ruokavalio nostaa vain sitä apoB:tä ja kokonaiskolesterolia. Sehän on siis toki selvää, että lipideihin vaikuttaa nimenomaan ruokavalion ja elämäntapojen kokonaisuus. Yksittäinen makroravinne ei kerro kuitenkaan vielä yhtään mitään ja näiden osalta kaivattaisiin tutkimuksia paljon enemmän. Rasvahappo- tai sokeritutkimukset ilman kokonaisuuden huomioonottamista ovat aina enemmän tai vähemmän tulkinnan varaisia kun niitä aletaan skaalaamaan ihmiskuntaan. Mutta! Ei tässä vielä kaikki, vaikka Yusufin seikkailut päästiinkin jo loppuun. Koska olemme kuin ostoskanava, niin loppujuttuun olemme toki ujuttaneet vielä yhden koukun (eli miksi vertaisarviointi on tärkeää). Ei valtamedia ole välttämättä sen parempi kuin ruokagurut ja vaihtoehtodokumentaristit. Tai toisin päin. Tai ihan sama, jengi on jo niin pihalla kun kuka tahansa saa suoltaa netin täyteen vaikka minkälaista artikkelia. Helsingin Sanomat kirjoitti viime vuonna New York Timesin artikkelista jossa paljastettiin ihan sokeriteollisuuden salaliitto ja jo 50 vuotta sitten alkanut vaikuttaminen. Jos suomalaiset olisivat käyneet lukemassa edes tuon Timesin artikkelin – ja vielä tajunneet sen – niin sieltä olisi paljastunut että kyseessä ei ole mikään piilovaikuttaminen, vaan 60-luvun tutkijoiden kirsikanpoimintaa parhaimmillaan. Heille todellakin maksettiin yhden artikkelin kirjoittamisesta rahaa. Yhden (1) tutkimuksen. Joka ei muuten itse asiassa ollut edes tutkimus vaan katsausartikkeli. Vaikka heillä ei siihen aikaan ollut saatavilla samanlaista dataa kuin nykypäivänä, eikä sääntöjen mukaan sidonnaisuuksista tarvinnut edes ilmoittaa, niin onhan sen ihan yhtä väärin kuin jättäisi nykypäivänä tutkimuksen rahoittajan ilmoittamatta. Väärin tekivät, mutta emme me tuosta millään salaliittoa tai piilovaikuttamista saa aikaiseksi. Onneksi luomuteollisuus ei harrasta tätä. Eikun hetkinen, vuonna 2013 julkaistu GMO OMG -dokumentti esitti vaikka minkälaisia väitteitä geenimuunnellun ruoan vaikutuksesta esimerkiksi lapsosiin. Väitteitä, jotka eivät sittenkään tainneet olla ihan tosia . Ja kas kummaa, tässä sponsoreina oli luomulla ja GMO:n vastaisella markkinalla rahaa tekeviä yrityksiä! No eeeeeikä! Miten tämä ei ollut salaliitto ja asioihin vaikuttamista? Tässä ei ole loogisesti ajateltuna mitään muuta eroa tuohon sokeritutkimukseen kuin vuosiluku. Tai no, ehkä nuo sponsorit siellä jossain mainitaan, mutta tämä on vaikuttamista ja ”salaliittoa” ihan samalla tavalla. Meidän ei kannata unohtaa myöskään klassista Super Size Me -dokumenttia, jossa Morgan Spurlock eli McDonaldsin ruoilla kuukauden ja kaikki meni ruvelle. Kroppa kulahti ja paisui, masennus iski, kolesteroli kohosi ja elämä nyypähti. Tässä on nyt sellainen ongelma, että kukaan ei ole tuon vuonna 2004 julkaistun dokumentin jälkeen onnistunut toistamaan tuloksia siten kuin Spurlock olisi ne muka saanut aikaan. Toki paino on saattanut nousta, mutta esim. väitettyjä maksa-arvojen nousua tai mielialamuutoksia ei ole saatu samassa mittakaavassa esille . Lisäksi dokumentissa ei joko osattu laskea kaloreita tai sitten niiden suhteen johdettiin tahallaan harhaan . Tuosta yllä mainitusta dokumentista päästäänkin hienosti Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe -dokkariin, joka oli yhtä sensaatiohakuinen ja vääristä tulkinnoista ja lähtökohdista ponnistava kuin Spurlockin McDonalds-raina. Myös se antoi pääsääntöisesti yksipuolisen ja väärän kuvan ruokavaliosta. Ja olihan sielläkin omat sponsorinsa… En edes lähde ruotimaan lääketeollisuuden tutkimuksia tässä yhteydessä, koska vaikka sieltä löytyy toki paljon hyvää, niin myös paljon epäselvää materiaalia. Laitan tähän kuitenkin esimerkin toisesta päästä, jossa ravintolisä-/lifestylewhatever-brändi kertoo artikkelissa , että ilman ravintolisiä ei vain pärjää, vaan ruoan lisäksi on purkkiin turvauduttava. Lisänä vielä melko turhia tieteellisiä viitteitä vain uskottavuuden lisäämiseksi. Todella läpinäkyvää, mutta kun on aivopesty, niin sitten on aivopesty. What can you do? Coca-cola maksaa. Öljyteollisuus maksaa. Tupakkateollisuus maksaa. Ruokateollisuus maksaa. Orgaaninen teollisuus maksaa. Vaihtoehtomaailma maksaa. Lääketeollisuus maksaa. Luomukansa maksaa. Artisti maksaa. Joka ikinen teollisuuden ja tutkimuksen ala maksaa jossain jotain, mutta silti aina vain kaivetaan joku yksi hiton lappu tai dokumentti sörkittäväksi, ja sen perusteella vedetään koko maailmankuva uusiksi. Toivottavasti tämä teksti osoittaa sinulle kuinka helppoa artikkeleilla ja sopivilla sanavalinnoilla on johtaa ihmistä harhaan ja saada hänet uskomaan kirjoittajan näkemyksiä. Huomatkaa vielä, että Facebookissa jaetaan järkyttävät määrät materiaalia josta on luettu vain otsikko (joka tukee omaa maailmankuvaa), ilman että tarkastetaan mitä artikkelissa oikeasti sanotaan. Joskus lähde ei ole edes oikea, vaan satiiria tai jopa täysin keksitty sivusto . Sehän ei ihmistä estä. Jatketaanko vielä vähän? Vaikka tämä ei ole tieteellinen artikkeli, niin hyvässä sellaisessa on pohdintaosuus (DISCUSSION) aina mukana. Joten, discussion it is. Luuletteko oikeasti että tässä nyt oli tähän asiaan Viimeinen Sana™? Yusufin esitelmä on aiheuttanut jo nyt kollektiivisen facepalmin ravitsemus- ja sydäntutkijoiden tutkijayhteisössä. On 100% varmaa, että kun tulokset päätyvät lehteen saakka, se tulee herättämään koko joukon vastalauseita, ja jos tulokset todella pitävät paikkansa, niiden tulee kestää kritiikkiä tulevien VUOSIEN aikana. Vasta sen jälkeen ne voidaan hyväksyä osaksi tutkimuskirjallisuuden kokonaisuutta. Tämä vaihe on vasta tulossa ja on hyvin mahdollista että lopputulos onkin jotain ihan muuta kuin Yusuf tässä esitelmässään antaa ymmärtää. Sitten on vuorossa taas uudet otsikot: Yusuf oli väärässä. Pelkkiä otsikoita lukevalle kansalle tämä näyttäytyy pelkkänä sattumanvaraisena heilahteluna tuloksesta toiseen, vaikka oikeasti kyse on ihan normaalista tieteen etenemisestä. Tämä on juuri syy siihen miksi sensaatiohakuiset toisinajattelijat ja -bloggaajat ovat ehkäpä juuri se tärkein syy siihen miksi ravitsemustiede aiheuttaa niin paljon hämmennystä. Heiluntaa tapahtuu koko ajan mutta se on se isompi trendi siinä taustalla, jolla lopulta on merkitystä. Toistaiseksi näyttää siltä ettei Yusufin tuloksissa ole mitään mikä tulee merkittävästi vaikuttamaan isoihin linjauksiin. End of discussion, bitches. Jaa tämä artikkeli, kiitos. Sitten optiona tykkää täällä ja täällä niin saat jatkossakin napsakkaa rieskaa sopivin väliajoin selaimeesi. Kiitos. Sidonnaisuudet Pauli Ohukaisella ei ole taloudellisia sidonnaisuuksia. Hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon biokemiasta ja molekyylibiologista, sekä väitellyt 2016 tohtoriksi sydänsairauksien perustutkimuksesta. Timo Kettusella on IT-alan yritys joka tekee ohjelmistoja muille yrityksille. Lisäksi Terveysmyrskyn nimellä myydään erilaisia valmennuksia ja syksyllä 2017 häneltä ilmestyy ravitsemuskirja. Kettunen on koulutukseltaan farmaseutti ja terveystieteiden maisteri (liikuntalääketiede). Ja kyllä, on valmistuttu pahamaineisesta Itä-Suomen Yliopistosta. Ja kyllä, Kettunen on saanut luentopalkkion mm. Pfizeriltä. P.S. Ennen kuin kysytte sokerista, niin lukekaa englanninkielinen artikkeli vaikka tästä . Sivusto on kaupallinen, mutta toisaalta ravitsemustieteen tohtorin kirjoittamassa artikkelissa on hyvät lähteet mukana. Päätelkää itse. Kuva lähde: Internet. *) Kirsikanpoiminta eli cherry picking , toiminta jossa esitetään vain tietty osa tuloksista/tutkimuksista halutun tuloksen esille saamiseksi diiba guru internet kolesteroli ldl meisseli rasva sokeri tutkimus yusuf Lue myös: Läskit paukkuu ja banjot soi 16.11.2017 Ihminen aiheuttaa syöpää 05.04.2016 Fitness-kyborgi Pajulahti Kilpirauhasvaivasi ja homeongelmasi ovat harhaa 17 vastausta artikkeliin ”Internetin ravintogurut (ja joskus myös tutkijat) ovat vahingollisia” Irene Honkanen sanoo: 20.2.2017 15:54 Nyt en kyllä usko yhtään tätä teidän diibaa. Tämä on valtiollista jargonia, joka johtaa vain ja ainoastaan turmioon. Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että rasva ei ole vaarallista, mutta hiilihydraatit ovat. Diabeetikkona olen itse mittaamalla todennut, että ruisleipä nostaa verensokeria. Rasva ei nosta. Timo Kettunen sanoo: 20.2.2017 18:48 Sinulla on täysi oikeus olla uskomatta ja diabeetikkona tiedät varmasti mikä on paras tapa hoitaa sitä omalla kohdallasi. Valitettavasti monet ihmiset sanovat vaikka mitä ja asiantuntijan status on usein heikko. Todisteet ovat ne mitkä merkitsevät, eivät puheet. Tässähän ei ole missään nimessä kyse vain verensokerista. Elimistö on todella monimutkainen järjestelmä jossa tapahtuu jatkuvasti erilaisia biokemiallisia prosesseja. Vaikka verensokeri ei nousisikaan, niin se ei tarkoita etteikö rasva voisi olla haitallista jossain muussa kohtaa. Se mikä sinulla nostaa verensokeria ei nosta välttämättä muilla. Ihmisille on tehty paljon erilaisia kokeita joissa on mitattu verensokeria jatkuvasti (continuous glucose monitoring) ja niissä on ilmennyt, että osa reagoi täysin eri tavalla erilaisiin ruokiin. Me olemme siis yksilöitä tämän suhteen. Kurpitsa sanoo: 20.2.2017 20:16 Yusufin jutussa oli ongelmansa. Itsekin jaoin sen enkä usko kaikkien sitä jakaneen uskovan ja nielevän sokeasti joka sanaa. Toivon, ettei niin käy tämänkään blogitekstin kohdalla. PURE on vain yksi tutkimus. Itselleni siitä jäi päällimmäisenä mieleen, että kyse on hiilarien ja rasvan suhteesta. Ei siitä että jompaa kumpaa pitäisi totaalisesti välttää. Samaa mieltä höttöhiilareista käsittääkseni on myös THL? Ongelmakohtina itsekin pidän sitä, että miksi rasva erotellaan, mutta hiilareita ei? Mutta on niitä muitakin tutkimuksia, ne on vaan aina helppo ampua alas ala-arvoisella diipadaapa haukkumisella, helvetin helppo tapa tiputtaa pohja koko jutulta. Onhan näitä muitakin, jotka arvostelevat nykyisiä ravintosuositusia mm. Mozafarrian, DeSouza (pataluhaksi haukuttu, unohdetaan se, kun ei tykätä, että on väärää mieltä), Ulrica Ericsson, Sara Holmberg, Michele Drehmer, Marcia C de Oliveira de Otto… Mutta mitäpä niitä luettelemaan, kun en ole ravitsemustieteilijä, ihan vaan typerä tavis, joka uskoo kaiken mitä syötetään. Paitsi ravitsemussuosituksia ihan sellaisenaan, hyvä se on ensin pureskella ennen kuim nielee. Suolan saannin osalta RAAS järjestelmä on varmaan tuttujuttu? Suolallekin on alarajansa, mutta tosiaan yksi pissanäyte ja vain natriumin osalta ei kerro mitään. Elimistö kun pitää natriumin oikeissa rajoissa tarvittaessa vaikka hukkaamalla kaliumia. Loppupelissä itse uskon, ettei mikään yksittäinen ravintotekijä ole se avain juttu, vaan kokonaisuus. 1+6+4+5 sekä 2+5+9 antaa saman tuloksen, joten ei voida sanoa että 4 on paha ja 9 hyvä. Oikeastaan se koko avain taitaa olla suoliston bakteeristo. Timo Kettunen sanoo: 20.2.2017 22:26 Kyllä. Kaikki blogitekstit ja FB-jaot ovat lopulta vain kasa tauhkaa jos niitä verrataan kovaan tieteeseen. Kyse on nimenomaan hiilarien ja rasvan suhteesta, mutta tämä suhde pitää vielä suhteuttaa aikajanalla esim. stressitekijöihin, liikunnan ja unen määrään. Jos tuijotetaan pelkkää painonhallintaa, niin silloin on käytännössä sama mitä syö pitkällä aikavälillä, kun energiavaje vain saavutetaan. Jokainen tutkimus keskittyy johonkin tiettyyn asiaan, kuten esim. sydänterveyteen tai diabetekseen. Usein näissäkin kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Siksi on löydettävä sellainen ”sweet spot” joka on mahdollisimman hyvä kaikille ilman suuria sivuvaikutuksia. Gaussin käyrän mukaisesti sieltä löytyy aina se 5% jolle mikään ei toimi ja 5% jolle kaikki toimii, mutta loput menevät sitten enemmän tai vähemmän vaihteluväleihin. Ravitsemussuositukset eivät ole mikään jumalan sormi jota pitää kyselemättä noudattaa, joten turha niistä on yrittää sellasta tehdä. Ruokavalio tulisi suunnitella siten että se muuttuu elämäntilanteen mukaisesti. Jokaisesta voi napsia hyviä juttuja ja sotkea ja soveltaa itselleen kivan paketin. Leipä tuolta, tonnikala tuolta ja avokado tuolta. Tutkimukset keskittyvät nimenomaan väestötasolle, jolloin voidaan sanoa että suuressa joukossa ruokavaliolla X on todennäköisempää, että tulos on hyvä kuin huono. Mitä tulee suolistoon, niin en nostaisi sitäkään avaimeksi, mutta reippaan kokoiseksi avaimenperäksi kyllä. Ongelma sen suhteen onkin se, että kaikki eivät ymmärrä että a) sen bakteerikannasta ja toiminnasta ei tiedetä vielä läheskään kaikkea, joten emme voi myöskään sanoa että on ehdottomasti mukana asioissa 1,6,4 ja 5, mutta se ei myöskään tarkoita että 2,5 ja 9 toteutuvat, ellei laiteta ulkopuolelta vielä jotain tiettyä muuttujaa, tai b) se että suolisto erittää esim. serotoniinia ei tarkoita että sillä olisi samanlainen merkitys elimistölle kuin aivojen erittämällä serotoniinilla, jolloin vedetään helposti mutkat suoriksi ja lasketaan 1+1=2 vaikka ne ykköset ovatkin itse asiassa sellaisia joita ei voida keskenään edes plussata. Juhani Knuuti sanoo: 20.2.2017 22:10 Provokatiivinen ja rohkea artikkeli. Mutta sisältö on täyttä asiaa, Timo Kettunen sanoo: 20.2.2017 22:17 Tahtoo olla että kukkasilla ja pupuilla ei saa enää ääntään nykyaikana kuuluviin, joten koska muutkin provosoivat, niin itsekin on pakko että saadaan tasapuolista keskustelua aikaiseksi. Timo sanoo: 20.2.2017 22:40 Loistavaa tekstiä jälleen kerran. Innolla odotetaan syksyn ravintokirjaa, Voitko vähän valoittaa taustaa, onko kirja tarkoitettu tavan tallaajalle vai ravitsemuspuolen ammattilaisille ? Timo Kettunen sanoo: 20.2.2017 22:46 Kirjasta tulee for dummies -tyylinen teos jossa käydään läpi kaikki oleellinen, mutta vähintään kahdesta eri näkökulmasta. Se ei ole siis minkään tietyn ruokavalion ylistystä, vaan se pyrkii ottamaan huomioon useamman näkökannan. Tulee sisältämään. ravintofysiologiaa ja syömisen psykopatologiaa, mutta myös fodmap-hiilareita ja erilaisia ruokavalioita. Luulen että kaikki saavat siitä jotain irti. Uusin tiede edellä, mutta ei helppolukuisuuden kustannuksella! Ja tyylilaji… no, se on samanlainen kuin blogissa ja Facebookissa. olli salmela sanoo: 21.2.2017 03:48 Saman tapaista kertoo netistä löydettyä: ”Tilastot puhuvat hyvin yksinkertaista kieltä: rasva (kaikki paitsi auringonkukkaöljy) yhdessä eläinperäisen proteiinin kanssa korreloi korkeampaan kolesteroliin JA matalampaan sydänkuolleisuuteen. Ja hiilarit, varsinkin viljan ja perunan kaltaiset nopeat hiilarit (ja juujoo, kokojyvä kuuluu tähän) korreloivat korkeampaan sydänkuolleisuuteen, vaikka kolesterolia tällöin laskevatkin. Suomeksi sen voisi sanoa h-y-v-i-n lyhyesti: elämä voittaa Euroopassa kun hiilarit korvataan rasvalla, eikä halveksuta eläinperäisiä tuotteita. Linkki juttuun, jossa on kuva kuvan jälkeen ja jopa faktrokenttiä ihmeteltäväksi Food consumption and the actual statistics of cardiovascular diseases: an epidemiological comparison of 42 European countries” Juhani Knuuti sanoo: 21.2.2017 13:31 Olli Salmelalle: Onkohan nyt tulkintasi kohdallaan? Kysymyksessä on ekologinen tutkimus, jossa eri maiden sairastavuuta ja sitten ruoankulutusta maittain on korreloitu. Ei ole mitään tietoa siita miten ihmiset söivät ja mitä kullakin tavalla syöneet ihmiset sairastivat. Ei tässä verrata yksilöitä ja niiden välistä ruokailua ja sairastamista vaan maiden välisiä tilastoja. Kun verrataan eri maita on ainakin 100 sekoittavaa muuttujaa, jotka vaikuttavat tuollaisiin kansojen välisiin korrelaatioihin. Esimerkki: Ne maat jossa on hyvä internet, eivät sairasta poliota. Siis internet estää polion? Jos haluaa perehtyä keskusteluun tämän tutkimuksen osalta, voisi vaikka lukea seuraavat kaksi kirjoitusta: https://www.linkedin.com/pulse/meat-potatoes-mortality-how-understanding-dies-car-david?trk=hp-feed-article-title-publish https://www.linkedin.com/pulse/paradox-french-chris-newton olli salmela sanoo: 22.2.2017 01:12 Ranskan ja Sveitsin ihmeellisyys on selitetty, että siellä kasvaa ihme yrtti joita elukat syövät sitten laitumilla tehden maitorasvasta terveellisen suojaten ranskalaisia sydäreiltä. Tään ny voipi jättää omaan arvoonsa. Mitä tuohon tutkimukseen tulee niin onhan tää huomattavasti laajempi kuin Keysin Seittämänmaan juttu joka on nostettu arvoon arvaamattomaan. Tietaenkin löytyy selitystä notta sitten on kehitetty menetelmiä.. niin autotalli säilöt on ollutkin sitten pelastus epäonnen tuloksille kuten Minnesota ja Sydney. Eikä se Sikariporrastutkimus eli Helsingin johtaja.. Hoidetuissa kuolleisuus suurempi, mutta tätä on nyt jauhettu . Tään denialismin voisitte lopettaa sillä keinoin ku julkaisette totuuden mukaisen selvityksen sydänpotilaitten kolesteroli määristä ja vertailuna terveet. Ai niin ne laumatutkimukset joissa ei tiedetä mitä syönyt niin Uusitalo julisti notta karppauksen lisääntyminen johtaa sydänkuolleisuuteen. Mitä sitten karppaajat syö niin tuntuu olevan sekalaisia käsityksiä heitin porukoissa. Tiedettä se kommunisminkin piti olla. Sama maku alkaa olemaan kolesteroli ja rasvatieteessä… saapi nähä milloin luhistuu omaan sekavuuteensa? K. Mattila sanoo: 21.2.2017 07:37 Minun käsitykseni on, että tällaisia blogitekstejä kutsutaan trollaamiseksi. Sinänsä aika jännittävää, että VT-porukat Fogelholmista lähtien kannattavat tällaista… no, trollaamista. Kieltämättä mielenkiintoinen tapa puolustautua vääjäämätöntä tappiota vastaan. Pidin enemmän perinteisestä lähestymistavasta, esim. tästä: http://www.mynewsdesk.com/fi/sydan/news/uusi-tutkimus-ei-tuo-muutosta-ravitsemussuosituksiin-221639 Perinteinen lähestymistapa antoi ymmärtää, että ravitsemusväki on vain tyhmää. Tämä uudempi lähestyminen osoittaa, että ravitsemusväki ei ole tyhmää, vaan että se pikemminkin harjoittaa machiavellismia sen puhtaimmassa muodossa. Pidin ajatuksesta, että kyse on vain kognitiivisista vinoumista, mutta se onkin täysin kyynistä valehtelua. Pidin ajatuksesta, että ravitsemusväki aiheuttaisi satojentuhansien ihmisten sairastamisen ja lääkityksen siksi, että ravitsemusväki olisi aivopesty. Mutta ilmeisesti nämä keskitysleirien kaasuhanojen kääntäjät ovat todenneet, että parempi olla keikuttamatta venettä, vaikka vahingossa siinä jokunen satatuhatta ihmistä saattaisikin kärsiä. Jari sanoo: 21.2.2017 07:39 Timo yrittää kritisoida yksipuolista kirjoittelua mutta samalla toimii itse samoin kopioimalla ilman kriittistä tarkastelua Pauli Ohukaisen someavautumisen. Paulin kirjoituksessa on epäjohdonmukaisuuksia (viittaukset kolesterolilääkkeeseen ja sijaismuuttujien käyttöön), joita hän ei kysyttäessä osannut selittää johdonmukaisesti. Yusufin esittelemissä alustavissa tutkimustuloksissa ei ole juuri mitään erikoista. Aikaisempi katsausartikkeli (ja monet muutkin tutkimukset) kertoo suureksi osaksi samaa viestiä, joskin hiilihydraattien laatuun on paneuduttu tarkemmin. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease Suurin uutinen on siinä, miten korkealta pallilta on uskallettu sanoa, ettei keisarilla olekaan aina ollut vaatteita. Ei Yusuf kuitenkaan ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään. Mielestäni kolesteroliteorian ja yleensäkin tieteellisen lähestymistavan kannattajilla on syytä iloita Yusufin esityksestä. Kolesteroliteoriaa on aikaisemmin tulkittu epätarkan, lasketun LDL-C-arvon perusteella, ja se ei välttämättä vastaa kovin hyvin LDL-hiukkasten määrää veressä. Tähän tulkintaan perustuvat johtopäätökset ovat olleet ristiriidassa laajojen väestötutkimusten meta-analyysien kanssa rasva-asioihin ja sydän- ja verisuonitauteihin liittyen, ja suuri joukko ihmisiä on päätellyt, että koko kolesteroliteoria olisi huuhaata. Yusufin esitys muistuttaa siitä, että kun kolesteroliarvoja katsellaan tarkemmin (apoB), niin kolesteroliteoria ei olekaan enää ristiriidassa väestötutkimusten tulosten kanssa. Se ei olekaan huuhaata. Kolesteroliarvot eivät olekaan samantekeviä. Timo Kettunen sanoo: 22.2.2017 13:00 En ole kopioinut Paulilta tekstiä, vaan Pauli on sen tähän joko itse kirjoittanut, tarkastanut ja/tai hyväksynyt. Jätän vastaamisen ja perustelun näiltä osin pääasiassa Paulille, koska hän on tämän alan asiantuntija. Tutkimuksen (ja myös sen minkä linkkasit Facebookkiin) katson asap kunhan töiltäni ehdin. Pauli Ohukainen sanoo: 22.2.2017 14:06 Kerrotko vielä, Jari, mikä ”someavautumisessani” oli epäjohdonmukaista? Ymmärrätkö kausaalin ja ei-kausaalin tekijän eron epidemiologisessa tutkimuksessa? Christian Reinman sanoo: 21.2.2017 09:24 Kettunen virkkoi: Toivottavasti tämä teksti osoittaa sinulle kuinka helppoa artikkeleilla ja sopivilla sanavalinnoilla on johtaa ihmistä harhaan ja saada hänet uskomaan kirjoittajan näkemyksiä. …………………………………………………………………………………………………………………………….. Luin tekstisi. Olen samaa mieltä. Tämä artikkeli ja sen sananvalinnat osoittivat, kuinka helppoa se on! Daniel Kiikka sanoo: 22.2.2017 09:03 Olen Timon kanssa tästä samaa mieltä. Aivan liian usein netistä löytää blogikirjoituksia ilman sen suurempia taustatutkimuksia, jotka sanovat kovaan ääneen täysin mutu-tuntumalta tehtyjä johtopäätöksiä. Toki henkilökohtaisia eroja löytyy suuntaan jos toiseen, eli ei välttämättä kannata uskoa sokeasti edes ravintosuosituksiin (vaikka se onkin vaihtoehdoista kenties paras). Nämä suosituksethan ovat tehty isoa väestöä ajatellen sekä mm. kasvillisuuden ja ilmaston vaatimukset huomioiden. Tärkeämpää on löytää se oma ruokavalio, mistä myös keho kiittää. Hankalaahan tämän markkinoimisessa on se, ettei ravintosuositusten mukainen syöminen ole yhtä mediaseksikästä kuin se gluteeniton paleo-lakto-ovo-5:2 dieettini. Omana toiveenani on se, että seuraava muotivillitys löytyisi jostain aidosti fiksusta ruokavaliosta. Tärkeämpänä tekijänä nostaisin kuitenkin esiin myös muut elintavat, kuten esim. riittävän liikunnan määrän. Terveys ei ole pelkkää syömistä. Kommentointi on suljettu. Timo Kettunen
20.2.2017 Pitkää ikää suomalaisittain 20.2.2017 Seetu 2 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pysyn edelleen viime viikolla aloittamassani aiheessa, pitkän iän salaisuudessa. Viikko sitten pohdittiin japanilaisten pitkäikäisyyttä, mutta nyt pitäydyn kotoisissa oloissa. Yleensä kaikilta satavuotiailta tai lähes satavuotiailta kysellään, miten he ovat saavuttaneet niin korkean iän. Hyvin toisistaan poikkeavaa elämää nämä pitkäikäiset ovat viettäneet, mutta useimmiten myönteinen elämänasenne tuntuu tulevan esiin haastatteluissa. Joka tapauksessa Suomessakin elinajanodote on kasvanut. Muutoksen voi havaita monista seikoista. Minulla on esimerkkinä vuonna 1996 julkaistu haastatteluteos Tervaskannot, alaotsikkonaan Kuinka selvitä hengissä ensimmäiset 90 vuotta? Jos samanlainen teos koottaisiin nyt, tuskin siihen kelpuutettaisiin enää hieman yli 90-vuotiaita. Tervaskanto-nimitykseen kai nykyään tarvitaan jo korkeampi, ehkäpä 100 vuoden ikä. Tervaskanto-kirjaa edeltäneeseen tutkimukseen haastatellut olivat syntyneet vuosina 1896-1906. Useimpien koulunkäynti oli jäänyt vähiin, töitä oli tehty nuoresta pitäen ja moni aika raskastakin työtä. Perheet olivat suuria. Hämmästyttävin oli kuitenkin vanhimman haastatellun, vuonna 1896 syntyneen hauholaisnaisen kertomus. Luin hänen haastatteluaan melkein hiukset pystyssä ja välillä tuntui, ettei tämä voi olla totta. Paljon on maailma muuttunut vajaassa 120 vuodessa, vaikka nykyäänkin on köyhiä perheitä. Tässä haastateltavan perheessä oli viisi lasta ja isä kuoli keuhkotautiin. Tällaista oli elämä: ´´Äiti sai Hauhon kunnalta ruisjauhoja vaan 50 kiloo vuodessa, että sai meitille leipää, mutta särvintä ei kukaan antanu. Kymmenellä pennillä sai siihen aikaan hakee talosta kirnupiimää. Hyvin harvoin saatin sitäkin, kun äitillä ei ollu rahaa. Äiti pani perunoita kiehuun ja suolaa sekaan. Se oli kyllä hyvää. Isä oli tehny koivunpahkasta meille kupin, ja äiti pani pahkaan suolaa ja vettä ämpäristä ja siihen kastettiin leipää ja taas syötiin perunoita kauhee kasa. Kun me viis lasta oltiin vielä kotona, meitillä ei ollu ollenkaan kenkiä. Äiti neulo sukanpohjiin kangasta paksulla langalla. Pohjassa oli tallukka, että päästiin ulos. Meillä oli vaan semmonen pieni mökki, missä me kasvettiin. Mökkiin mahtu yks kapee sänky, jossa äiti nukku, mutta me viis lasta päästiin vuoroon aina aamuyöllä äitin selän taka lämmitteleen. Talon riihestä saatiin lupa hakee suoria olkia, ja siinä lattialla me nukuttiin olkien päällä. Ei meitillä ollu peittookaan: äiti peitteli perunasäkeillä meitin jalkojamme, ettei ihan paleltunu.´´ Näin uskomattoman puutteellisista oloista ponnisti tämä nainen yli 90-vuotiaaksi. Tervaskannot-kirja perustuu gerontologian professorin (emeritus) ja geriatrian erikoislääkärin Antti Hervosen sekä nykyisen gerontologian professorin Marja Jylhän johtaman työryhmän tutkimukseen. elämänasenne elinajanodote satavuotiaat Tervaskannot Lue myös: Korkeaan ikään japanilaisin opein 13.02.2017 Korkeaan ikään japanilaisin opein Haukottelu on tarttuvaa lajia Seetu
13.2.2017 Korkeaan ikään japanilaisin opein 13.2.2017 Seetu 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Juuri kun olemme onnistuneet ainakin osittain torjumaan tanskalaisten tarjoaman hyggen , meille tarjotaan uutta, vieraskielistä elämiseen vaikuttavaa termiä. Se on japanilainen ikigai , jolla tarkoitetaan pitkää ja onnellista elämää. Luulisin aika monen sellaista tavoittelevan. Miten sitten saavutetaan ikigai, joka tarkoittaa yleisesti ottaen tekemisen ja elämisen iloa? Siitä kertoo vuoden alussa suomeksikin julkaistu kirja. Japanissa on maailman pisin elinajanodote, joten jotakin siellä asiasta tiedetään. Tosin niin siellä kuin Suomessa elinajanodotteessa on alueellista vaihtelevuutta. Okinawan saaren pohjoisosassa on Ogimi-niminen paikkakunta, jossa on erityisen paljon noin satavuotiaita. Héctor García (Kirai) ja Francesc Miralles matkustivat Okinawalle saadakseen jotakin selvyyttä tähän onnelliseen pitkäikäisyyteen. Perillä löytyi yhdyskunta, jossa eletään hyvin yhteisöllisesti. Kaikilla on oma puutarha, ja juhlia vietetään paljon. Ikigai on tavoitteena, mutta siihenkin suhtaudutaan rennosti. Koko ajan vanhukset ovat liikkeellä, milloin karaokessa, asukastalossa tai pallopeleissä. Vanhusten haastatteluista kirjaan on kiteytetty viisi elämänohjetta (tässä lyhennettyinä): 1) Älä huolehdi. Paras tapa torjua ahdistusta on lähteä liikkeelle ja tervehtiä ihmisiä. 2) Hyvät rutiinit. Vanhuudenhöperyyttä voi torjua pitämällä kädet liikkeessä. Ellei tee työtä, elimistö rapistuu. Päivittäin tehdään vähintään pieni kävelylenkki. Kolme asiaa tarvitaan: liikunta, monipuolinen ruoka ja ihmisten tapaaminen. 3) Vaali ystävyyssuhteitasi joka päivä. Ystävien tapaaminen on perimmäinen ikigai. 4) Elä kiireetöntä elämää. Tee paljon asioita joka päivä. Pysy toimeliaana, mutta tee vain yhtä asiaa kerrallaan äläkä rasita itseäsi. 5) Opimismi. Nauru, nauru on tärkeintä. Pitää elää rauhassa ja riemuita. Kaikessa painotetaan oikeaa asennetta, positiivisuutta ja avoimuutta. Kirjassa on paljon ohjeita, jotka hyvin soveltuvat myös Suomessa käytettäväksi, jos haluaa. Kevyt, kasvispitoinen ruoka ja esimerkiksi vihreä tee ovat suosituksia. Niistä kirjassa kerrotaan tarkasti. Yksi mielenkiintoinen ravitsemuksellinen ohje on syödä vain 80-prosenttisesti. Ruokailu kehotetaan lopettamaan jo silloin, kun syöjä on lähes täysi. Jotakin jujua tässä vähäkalorisessa, mutta monipuolisessa ruokavaliossa on. Se on nimittäin yhteinen asia kaikissa viidessä maailman eri puolilla olevissa paikoissa, joissa asuu epätavallisen paljon satavuotiaita ja jopa 110-vuotiaita. Viidestä paikasta kolme ovat muuten saaria. elinajanodote ikigai Okinawa positiivisuus ruokavalio Lue myös: Oma ruokavalio, paras ruokavalio 03.09.2018 Entinen ja tuleva ruokavalio 30.10.2017 Pitkää ikää suomalaisittain 20.02.2017 Laihdutus voi myös onnistua 20.11.2015 Painoa pois maltillisesti 22.02.2015 Törmäys sattuu moneen Pitkää ikää suomalaisittain Seetu
9.2.2017 Tittidii! Dieetti lähenee loppuaan :) 9.2.2017 Sirkku 1 14 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Se on taas helmikuu ja Sirkku liekeissä =D Lisääntyvä valo ja aurinko saa ihmeitä aikaan mielialalle! Pikku nälkäkään ja ajoittainen vedon vähäisyys ei tässä fiiliksessä paljon paina. Joka vuos sama juttu, helmikuu herättää aina uudestaan henkiin :) Pari viikkoa sit käytii vähä humputtelemassa ja kivaa oli. Ainoo et hmmm, mitäs mun herkkulakolle kävi? No se katkes! No tuliha siit 36 viikosta varmaa 5 vai 6 selätettyä =D No ei se haittaa, se jatkuu edelleen, oli sellanen katkos vaan. Saipahan vähän lisäbuustia dieettiin vaan. Mun piti juoda toi elokuinen raki pois, mut se palas kyllä veskassa avaamattomana takas kotiin. Katotaan sit uudellee parin viikon päästä ku lähen synttäreitä viettämään =D Mä oon keksiny uuden herkun! Mä en kauheesti välitä rahkasta mut mä tykkään kookoksesta. Täähän on yksinään aika hapanta, joten mä sekotan salin jälkeen mun raakasuklaa-isolaatin ton sekaan ja vuala! Onpaha herkkua :) Me ostettii Erikan kans myös mahtiupeet paidat! Synttärilahjaks mä sit tarviinki jo kb-sortsit ja Kamppiksen hupparin. Se saa ajaa mun kevättakin virkaa, koska se on jo nurkan takana. Se kevät siis :) Sit mä en enää tarvikaa ku säärisuojat, saa nähä missä vaiheessa tulee tarpeellisiks. Tänään on illalla taas treenit, mä voisin lähtee jo =D On se vaan kivaa. Kuukauden päästä alkaaki peruskurssi olee jo taputeltu ja sit jatketaa. Mä just aattelin, et voinhan mä salipäivinäki käydä sitä säkkiä kurittelemassa, siellähän niit on sali täynnä. Siis kuhan saan eka dieettini päätökseen ja ajan jonkinlaiset uudet saliohjelmat sisään, ni jos riittäs sit aikaa siihenki. Mul on meinaa aika hullut salitreenit tällä hetkellä päällä. Niin, astuin tänä aamuna vaa’alle ja järkytys oli suuri ku se näytti 58,5! Eilisestä humpsahtanu melkein kilon alaspäin heti ku vähän kaloreita alaspäin hilas. Mä oon sitkeesti pitäny ne siinä 1800 paikkeilla, joinain supernälkäpäivinä menny ylikin. Eilen tiputin parillasadalla ja johan holahti :) Eli enää puol kiloa ja sit ollaan tavoitteessa ja siinä sit pysyy. Ei alemmas, ei ylemmäs. Ei ennen kaikkea alemmas. Usko Sirkku! Ja mul on viel 2 viikkoa aikaaki siihen pudottamiseen. Tosin mä tiiän, et tosta se hivuttautuu vähän ylös ja alas ja ylös ja alas…no ihan sama kuha 23. päivä se on 58. Sit voiski pitkästä aikaa käydä myös InBody-mittauksessa. Eipähän oo aikoihin tullu käytyäkään. Ja näin pientä lukemaa vaaka ei oo näyttäny 2,5 vuoteen. Siistiä :) Ja mä just tänään tajusin, et mun paino on jossain vaiheessa syksyä ollu melkein 10 kiloa enemmän. Hurjaa. Ihme ettei oo ollu tuhdimpi olo. Tai nyt ku mä asiaa mietin, ni kyllähän se jossain vaiheessa kai oli. Arvatkaa mitä?! Tohon ihan lähelle avataan vappuna trampoliinipuisto! Vähäks siistiä! Ai ja kuntosali. En tiiä millanen mut enivei. Mähän hain sinne tietty töihin, mut en mä kyl ees oleta pääseväni =D Mut oishan se kivaa. Noin niinku työnä. Ja ainaki asiakkaana. Äh, en mä malta enää kirjottaa ja ei mulla mitään asiaakaan ole. Pitää alkaa venyttelemään ennen illan treenejä. Mua vähän hävettää ku mä oon NIIN jäykkä! Mun ei pitäis olla niin jäykkä, mut onneks siihen on lääkkeet olemassa. Ku vaan aina viittis…tai ees joskus välillä =D 3 viikon päästä on jo virallisesti kevät ja mä alan oottelee mun lomaani. Joka sujuu taas sit Himoksella maaliskuussa. Mä NIIN toivon samanlaisia kelejä ku 2 vuotta sitte samaan aikaan. Melki 10 astetta lämmintä ja aurinko paisto pilvettömältä taivaalta 3 päivää. Se oli upeeta :) Heippodei! dieetti fitness karppaus kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus painonpudotus salitreeni sokeriaddiktio treenaus treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Alkuvuoden iloja :) Peruskurssi taputeltu! Sirkku
6.2.2017 Törmäys sattuu moneen 6.2.2017 Seetu 2 22 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Liikenteessä meillä on monta roolia, tosin vain yksi rooli kerrallaan. Olemme jalankulkijoita, pyöräilijöitä, autoilijoita tai matkustajia. Siksi onkin erikoista, että tämän tästä nousee keskisormea tai kuuluu tööttiä merkiksi toisille jonkun erimielisyyttä osoittamaan. Kukapa olisi aivan virheetön liikenteessä, vaikka siihen vilpittömästi pyrkisikin. Tosin autoilijoista kysyttäessä useimmat kuulemma kertovat olevansa keskimääräistä parempia. Tällaisia ja totta puhuen monenlaisia edellistä vakavampia pohdinnan aiheita toi mieleeni Annamari Marttisen kirja Törmäys. Se on kirjallisten ansioidensa lisäksi mitä mainiointa liikennevalistusta ja toivoisin monen sen lukevan. Niin fiktiosta kuin onkin kysymys, hyvin todentuntuiselta kirjan tarina tuntuu. Hyvin kirjoitettu teos saa lukijan välillä jopa toivomaan, ettei niin pahasti käykään kuin todella kirjassa käy. Lukuelämystä tuskin pilaa, vaikka paljastan kehyskertomuksen. Siinä nuorehko nainen ajaa suojatielle pyöräilleen nuorukaisen ja hänen pyöränsä tarakalla istuneen nuoren naisen päälle. Nuorukainen loukkaantuu ja hänen tyttöystävänsä kuolee. Tämä tapaus kerrotaan heti kirjan alussa. Kirjailijaa täytyy kiittää siitä puolueettomasta tyylistä, jolla hän purkaa tätä tilannetta. Törmäyksen osapuolet rikkovat molemmat lakia omalla tavallaan, ja syyllisyydestä päättäminen – jos se edes on tarpeellista tässä yhteydessä – jää lukijan pääteltäväksi. Tarina osoittaa jälleen kerran senkin onnettomuuksien lainalaisuuden, että kaikkeen sattuneeseen on ollut monta, pientä syytä. Lisäksi on yksi yhteinen nimittäjä, nimittäin kova kiire, joka haittaa tarkkaavaisuutta. Pysäyttävää on lukea, kuinka esimerkiksi tietoa onnettomuudesta viedään nuorten vanhemmille. Lukija jo tietää tilanteen ja joutuu voimattomana seuraamaan tätä raskaalta tuntuvaa tapahtumakulkua. Törmäyksen seuraukset ulottuvat kuitenkin huomattavasti laajemmalle kuin uhrien lähiomaisiin. Uhreja ovat myös autoa kuljettanut nainen, jopa silminnäkijä. Tapaus heijastuu parisuhteisiin. Kirjailija antaa äänen myös nuorukaiselle ja pyörän takana istuneelle nuorelle naiselle. Hänen kohtalonsa tässä tarinassa on yksi niistä, joista tavallisessa elämässä käytämme helposti nimitystä turha kuolema. Siksipä liikenteessä jokaisen kannattaisi miettiä omaa rooliaan kiihkottomasti. Annamari Marttinen liikenne silminnäkijä Törmäys Lue myös: Liikenne herättää tunteita 27.11.2017 Ryhmäliikunnassa saa voimaa toisista Korkeaan ikään japanilaisin opein Seetu
30.1.2017 Ryhmäliikunnassa saa voimaa toisista 30.1.2017 Seetu 2 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Viime vuoden puolella huomasin jostakin ihmettelyn, miksi tarvitaan joogatunteja, kun kuka tahansa voi joogata kotonaan ilman ohjaajaa. Tämä ehkä provosoinniksi tarkoitettu väite jäi muhimaan niin pahasti, että sitä täytyy pohtia. Selvää lienee, että tämä ihmettelijä on mies, sillä miehet ovat ainakin minun tuntemillani ryhmätunneilla selvää vähemmistöä. Ihmettelyn voi tietysti laajentaa koskemaan kaikkia ryhmätunteja. Yksinään jumppaaminen tai joogaaminen ei ole mitenkään poissuljettua, vaikka lisäksi käy ryhmätunneilla. Säännöllinen, viikottainen tunti on kuitenkin hyvä pohja kunnon ylläpidolle, ehkä myös kohentamiselle. Tietty aika varataan juuri tähän tarkoitukseen, eikä ajoituksessa ole neuvottelun varaa. Omaehtoista liikuntaa pystyy ties millä syillä siirtämään esimerkiksi seuraavaan päivään. Joogasta erikseen haluan sanoa, että kotijoogaaminen on haasteellisempaa kuin viikkotunnilla käyminen. Kotiympäristössä on liikaa virikkeitä, jotka häiritsevät keskittymistä asanoihin. Sen sijaan joogasali on yleensä pelkistetty sisustukseltaan, eikä siellä ainakaan puhelin soi. Ohjaaja valmistelee tunnin sellaiseksi, että se etenee sopivasti. Pitkään yhdessä jooganneet myös luovat ystävyyssuhteita, mutta jostakin syystä ryhmä kannattelee jokaista osanottajaa, vaikka ei olisi muuten mitään yhteyttä. Minua aivan erikseen vielä kiehtoo hiljaisuus, joka joogatilassa vallitsee. Normaali arkenikaan ei ole meluisaa, mutta meluherkkänä ihmisenä nautin joogasalin lähes totaalihiljaisuudesta. Ainoastaan ohjaajan rauhallinen ja yleensä aika vähäinen ohjauspuhe kuuluu salissa, kun silmät kiinni tehdään asanoita. Olen huomannut, että toiset saattavat kaihtaa viikottaisia liikuntaharrastuksia liian orjuuttavina. Minulle taas viikottainen lukujärjestys on mukava viikon rytmittäjä, itsehän olen valinnut mieleiseni lajit. Käyn kyllä omaehtoisesti niin kuntosalilla kuin lenkillä, mutta pidän myös ryhmäliikunnasta. Joku tuntee, ettei itsekuri riitä omaehtoiseen harrastukseen, ja silloin juuri viikkoryhmä tarjoaa oivan mahdollisuuden. Totta joka tapauksessa on, että tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa. Tämä selviää runsaan vuoden takaisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisesta terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta. Onneksi kuitenkin yli 55-vuotiaiden ikäryhmässä vapaa-ajan liikuntaharrastus on lisääntynyt. Yhä useampi myös liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Eniten suosituksia noudattavia tämän tutkimuksen mukaan asuu Tampereella ja Raumalla, vähiten taas Porissa ja Raaseporissa. UKK-instituutin suositus on, että ripeää ja reipasta kestävyysliikuntaa pitäisi harrastaa vähintään 2,5 tuntia viikossa. Lihaskunto- tai tasapainoharjoittelua suositellaan harrastettavaksi vähintään kahdesti viikossa. jooga jumppa liikuntasuositus ryhmäliikunta Lue myös: Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset 18.09.2017 Jooga on muuta kuin suorittamista 27.12.2015 Kotikuntoilussa on haastetta 02.03.2015 Kielteisiä tunteita ei kannata ylläpitää Törmäys sattuu moneen Seetu
23.1.2017 Kielteisiä tunteita ei kannata ylläpitää 23.1.2017 Seetu 2 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Näin vuoden alussa niin lehdissä kuin televisiossa annetaan auliisti ohjeita entistä parempaan elämään. Ihmiset varmaan ovat tavallista alttiimpia tähän aikaan vastaanottamaan tällaista tietoa. En malta olla panematta lusikkaani tähän soppaan. Kävelylenkillä tuli näet mieleeni kaksi koota, joita jokaisen kannattaisi välttää elämässään. Tarkemmin ajatellen niissäkin on oma kääntöpuolensa. Kahdella koolla tarkoitan kateutta ja katkeruutta. Voi olla, että mennään keittiöpsykologian puolelle, mutta kerron kuitenkin, mitä tarkoitan. Nämä koot syövät ihmistä sisäpuolelta, ja se lienee kaikille selvää, vaikka sitä ei ehkä ole tullut ajatelleeksi. Kateus lienee tuttu tunne useimmille ihmisille, mutta toivottavasti se ilmenee vain hetkittäin. Jos jokin asia tai ihminen aiheuttaa kateutta, kannattaa miettiä, mitä itse voisi tehdä, että saavuttaisi tuon kahdehditun asian. Jos se tuntuu mahdottomalta, on vain hyväksyttävä tosiasiat. Jos kateus taas innostaa uusiin ponnisteluihin, silloin tuo ikävä tunne on valjastettu hyvään ja voi onnitella itseään. Kannattaa pitää mielessä, että useimmilla ihmisillä elämässä on niin hyviä kuin huonojakin asioita. Katkeruus on vielä pahempaa. Se ei vie minnekään toivottavaan suuntaan. Se jopa estää hyvän elämän, voi myös lyhentää elämänlankaa. Tekisi mieli lisätä vielä kolmas koo, mutta se on tunne, jonka pohtiminen on kahta edellistä ristiriitaisempaa. Katumisen pohtimisessa on parasta aloittaa hyvästä puolesta. Jos katuu jotakin sovitettavissa olevaa asiaa, jonka hyvittäminen tai anteeksi pyytäminen on mahdollista, se vain pitää toteuttaa – helppoa se ei tietenkään ole. Tällaista katumista tietysti pitää kannustaa. Pahoista teoista en sano tässä enempää. Omien valintojen katuminen on parasta unohtaa. Vanhojen asioiden märehtiminen vahingoittaa mieltä, ellei niille ole enää mitään tehtävissä. Hetkessä elämistä esitetään hyväksi elämäntavaksi, mutta ilman menneen muistamista ja tulevaisuuden ajattelemista on kohtalaisen vaikea elää. Menneisyyden haamut on kuitenkin hyvä haudata. Kannattaa miettiä, kuinka paljon antaa kielteisten tunteiden määräillä mielialaansa tai yleensä elämäänsä. kateus katkeruus katumus Ovatko vinttiin viedyt lelut aarteita? Ryhmäliikunnassa saa voimaa toisista Seetu
21.1.2017 Alkuvuoden iloja :) 21.1.2017 Sirkku 1 17 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aattelin täältä mökin sohvan nurkasta raapustella muutaman sanasen aikani kuluks :) Herkkulakkoa takana kohta 4 viikkoa, ei oo tehny tiukkaakaan. Enää 32 jäljel tai jotain =D Paino kävi alimmillaan jo 60,3 kilossa, siitä se pomppas takas 61,1 kiloon ja perjantaiaamuna se oli 60,5. Joo mä junnaan varmaan jouluun asti sitä 58 kiloa tavotellen, oli herkkulakko tai ei. Mä vedän n. 1800 kaloria/vrk tällä hetkellä, kai se on kohta alettava hilaamaan alaspäin jos ei tuloksia tuu. Mul ei oo synttäreihin enää ku 5 viikkoa, tulee kiire! Mut toisaalta ei millään kykenis leikkaamaan energiasta, ku pitäs jaksaa tehä sitä, tätä ja tota. Mun mökkievästä. Grillattua broilerinrintaa kera kermajuuston :) Mies on jaksanu kulkea mukana salilla sen pari-kolme kertaa viikossa, riippuen työaikatauluista. Pikkujätkäki lähti mukaan parina kertana, ihmeen hienosti se siellä käyttäytyi :) Iltapäivät ja illat on tällä hetkellä salilla NIIN ruuhkasia, et on luxusta jos aamulla pääsee käymään. Jotenki ollu niin erikoisia viikkoja aikatauluiltaan, et iteki kerinny just ja just 4 salia viikossa hoitamaan. No aina voi tietty jumppailla kotonaki, mut ei se oo sama. 3 kickboxing-treenit takana ja ai että me tykätään! Ihan mielettömän kiva laji ja NIIN passeli meille. Ja kiva, et kaveri tykkää yhtä paljon ku mä. Maanantaina päästään vihdoin potkimaan =D Vaikka onhan se joinain päivinä jonkinlainen suoritus olla eka 8 tuntia duunissa, riehua sen jälkeen 1,5 tuntia salilla ja vetästä viel potkunyrkkeily-treenit perään. Voin kertoa, et uni maistuu niinä iltoina =D Mä ja se! Ai mä välillä haaveilen alanvaihdosta. Hain tässä erääseen metallialan yritykseen tuotantotöihin. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes pyysivät olemaan yhteydessä jos hommiin lähtö kiinnostaa ja siinä vaiheessa tajusin, etten millään kykene suoriutumaan työpaikkaan ajoissa aamuvuoroon enkä iltavuorosta ajoissa poikaa päiväkodista hakemaan. Se metallimiehen uran suunnittelu tyssäs siihen. Se on jännä juttu ku silloin ku lähihoitajan opintoja suunnittelin, toisena vaihtoehtona oli metallialan perustutkinto. Silloin oli vaan kova harhaluulo, että metallialan työpaikat katoavat Suomesta lähitulevaisuudessa. Ja nyt ainakin Päijät-Hämeen alueella on niitä töitä pilvin pimein. Saas nähä jos tästä innostuis tai kyllästyis sen verran, et lähtis viel opiskelee vähän toisenlaista alaa. Saattaa kyllä jäädä haaveeks =D Tai no eihän sitä koskaan tiedä minne tie vie jos ideoita ja tahtoa piisaa…tai impulsiivisia äkkipäätöksiä =D Eilen tultiin Himokselle viikonlopuks lautailemaan. Mä luulin aluks, et olin unohtanu koko lautailutaidon täs parissa vuodessa. Oli sinänsä yllätys, koska oltiin miehen kanssa just mietitty et se on varmaa niinku pyöräily, et ku sen kerran oppii ni kai se siitä sit alkukankeuden jälkeen alkaa aina kulkemaan. No kylläpä tuntu hankalalta eikä laskut sujunu alkuunkaan, hyvä ku mäkeä pääs alas =D Sit mä tajusin, et mul on uus lauta, et voiko olla oikeesti niin paljon vaikeempaa. No kävin kaivamassa vanhan Burtonin auton katolta ni johan alko kulkemaan :) Joo kyllä niissä näköjään eroja on. Kai siihen uuteenki tottuis jos malttais opetella, mut en mä tiiä maltanko. Jos sitä huomenna viel yrittäis tyypätä ja jos ei ala kulkee, pistän myyntiin muistuttamasta kaatuiluista =D Tässä vaiheessa murheen murtama nainen ennen ku laskut alko luistaa =D Pikkumies kävi kokeilee suksia, mut ei ollu kovinkaa kummonen suksee =D No joku toinen vuos sit! Löyty autio peltoki koiralle kirmattavaks :) Eipä tässä muuta tällä kertaa. Tällanen miniloma tulee aina tarpeeseen. Ens lauantaina tarviiki sit lähtee pitkästä aikaa vähä pippaloimaan ku on näköjään taas vapaa viikonloppu =D Hauskaa loppuviikonloppua kaikille :) dieetti fitness Himos karppaus kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus lumilautailu painonpudotus ruokavalio salitreeni snowboarding sokeriaddiktio treenaus treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Herkkulakolla vuos käyntiin :) Tittidii! Dieetti lähenee loppuaan :) Sirkku
16.1.2017 Ovatko vinttiin viedyt lelut aarteita? 16.1.2017 Seetu 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kotoa poismuuttaneilla aikuisilla lapsilla on tapana jättää lapsuuden ja nuoruuden aikaisia tavaroitaan vanhempien kotiin säilytettäväksi. Osa leluista saattaa kelvata seuraavalle sukupolvelle, mutta useinkin aika on jo ajanut leluista ohi, eivätkä ne enää kiinnosta erilaiseen maailmaan syntyneitä lapsia. Saako tällaisia tavaroita viedä kierrätykseen vai pitääkö ne jättää vasta pesänselvitykseen? Tätä asiaa ehkä mietitään monessa kodissa varsinkin nyt, kun on luettu tarina kierrätykseen viedystä nukesta, jota lehti-ilmoituksella perättiin takaisin. Vanhemmat luulivat nuken olevan jo valmis menemään uudelle omistajalle ja veivät sen kierrätykseen kertomatta asiaa aikuiselle lapselleen, joka oli sillä aikoinaan leikkinyt. Tämä ei ollutkaan valmis luopumaan nukestaan, edes aikuisena. Nukkea ei onnistuttu jäljittämään, ja hyvä niin. Vaikea on ajatella, että nukke otettaisiin pois lapselta, joka on sen kierrätyksen ansiosta saanut. Olin muistelupiirissä, jossa keskusteltiin lapsuusajan leluista. Yllättävästi eniten muisteluita olikin erilaisista hienoista tavaroista, joita ei lapsena saanutkaan. Kaverilla tai kaupan ikkunassa oli ihania tavaroita, polkuauto, nukkekoti, höyrykone tai tummaihoinen nukke, joita ihailtiin ja himoittiin. Nyt jo maailmaa vuosikymmeniä nähneet kertojat muistelivat hymyssä suin, miten se hieno tavara oli jäänyt kauppaan tai toiselle omistajalle ja jättänyt vain hauskan muiston lapsuudesta. Ainakaan näiden muistelijoiden lapsuudessa ei kaikkea haluamaansa voinut saada, niukkuutta oli joka puolella. Toisinkin saattoi käydä. Muistelipa joku käyneensä monta kertaa ihailemassa kolmipyöräistä pikkupyörää. Erään kerran hän yksinkertaisesti ajoi pyörällä ulos kaupasta ja kohti kotia. Myyjä sitten soittamaan tytön kotiin, tullaanko pyörä maksamaan. Tässä tapauksessa haaveesta tuli totta. Minulla taas oli Sirkka-niminen nukke, joka katosi muutaman kerran joulun alla. Ihmeellisesti se löysi kotiin aina jouluaattona uusiin vaatteisiin puettuna. kierrätys lelut nukke Tämä ei ole naurun asia Kielteisiä tunteita ei kannata ylläpitää Seetu
11.1.2017 Ååå, me ollaan Å:ssa! 11.1.2017 Suvi 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvää tätä vuotta! Kuten lupasinkin, niin en enää viime vuoden puolella päässyt takaisin tarinoiden äärelle. Mutta toisaalta mikäpä olisikaan mukavampi tapa avata juhlavuosi kuin muistella menneitä, eli elokuista lofoottien kierrosta . Niin mikäpä olisikaan..? Noh äkkiseltään keksisin useammankin… Mutta ennen kuin alan vatvomaan sitä, niin: Juhlavuosi on siis tänä vuonna sekä Suomella että minulla ihan itselläni. Mutta myönnettäköön, että 100 vuotta kuulostaa hintsusti juhlemmalta kuin 40. Sitten toisaalta… Ehkä kuitenkin mieluummin täytän 40 kuin 100 vuotta. Ei vältsis niin paljon puuskuta ensi kesän Islannin vaelluksella, kun täytän VAIN 40. Ja ei ehkä yhdellä toisellakaan huiputusreissulla, jonka keksin tänään. No jos kuitenkin menisin vielä sinne menneiden muisteluun eli tarinaan, joka on tapahtunut viime vuonna ja jatkuu Kvalvika Beachin telttakokemuksen jälkeisestä elämästä. Kvalvikan rannalta patikoitiin aamupäivän aikana takaisin autolle ja lähdettiin taas eteenpäin. Elämä jatkui kohti lofoottien kärkeä niin pitkälle kuin tietä jatkui. Tai siis jatkui se elämä senkin jälkeen, vaikka henki salpautuikin useampaan otteeseen joko upeiden maisemien tai hapenottokyvyn loppumisen vuoksi. Kohdekylässä tien päässä pysähdyttiin joka tapauksessa vetämään henki takaisin sisuksiin ja syömään puskalounasta. Kylä oli Å i Lofoten . Å i Lofoten oli varsin sympaattinen kalastajakylä. Himoitsin päästä asumaan tuommoiseen punaiseen kalastajamökkiin… Tai olemaan edes yhden yön. Nyt en muista, että miksi ei oltu. Majatalossa ei ehkä ollut sijaa? Tai sitten ei edes kysytty. Emmentaali, kun ei ollut sitä reissuvihkoa mukana. Se puskalounas. Ja Saaran jalka. Pieni kyläkauppa ja aika korkea kynnys..? Siellä se meidän porukan korkeanpaikan kammoinen taas. Kerrottakoon, että kävin tutkimassa reittiä tuonne kiven päälle ja toteamassa, ettei minun ole pakko päästä tuonne. Onneksi en tiennyt, onko siellä geokätkö :-P Å:ssa oli tenkebenk, jonka suomensin sujuvasti ajatuspenkiksi. Lopputekstin suomennoksessa tuli ongelma. Huomasin, etten sittenkään osaa norjaa. Tenkebenkillä ajattelemassa. Ei ollut kovin hyvä ajatuspenkki, mitään hyviä juttuja ei tullut mieleen. Tai sitten olisi pitänyt ymmärtää ne norjan kieliset käyttöohjeet. Nopeasti kyllä tenkpenkiltä noustuani tuli ajatus Windestä ja plutakkokuorrutuksesta vieruskaverina auton takapenkillä. Ja helpottava ajatus, etten se onneksi ole minä… Winde päätti siis käydä testaamassa mutakylpyä Å:n kierroksella. Å:hon tutustumisen jälkeen alkoi taas telttapaikan metsästys . Telttapaikat ovat kyllä kiven alla lofooteilla, siis ihan kirjaimellisesti, kivien alla suorastaan. Ajettiin melko paljon takaisin päin Å:sta, kunnes löysimme sopivan paikan. Ja melkein menetimme sen. Käytiin tutkimassa alue, päätettiin valita se, lähdettiin ajelemaan kauppaan ja. Toisella puolella niemeä nenämme liimautuivat auton ikkunaan, koska sinne meidän telttavarauspaikalle pysähtyi auto!!! MEIDÄN PAIKALLE. Heitettiin jo pyyhkeet ja lakanatkin kehään epätoivosta, että siinä se paikka meni… Kauppareissun jälkeen uskaltauduttiin kuitenkin tarkistamaan tilannetta meidän EKANA löytämälle telttapaikalle. Tuumattiin sitten, että mahdutaan sopivan etäisyyden päähän toisesta seurueesta kuitenkin samoille mestoille. Siellä saattoi olla jokin kyltti kenollaan maassa, jossa saattoi lukea jotain leiriytymisestä ja jota ei saatettu huomata. No okei, kun sitä varovasti kurkkasi, se taisi koskea nuotion sytyttämistä, ja meillähän oli trangia. Mutta vähäsen tuli kriminaali fiilis silti… Huh, telttapaikka löytyi sittenkin. Ja keskustelua käytiin, että ollaanko nähty tuota maassa lojuvaa kylttiä. Jatkankin vielä näiden yöpaikkojen metsästyksestä, kun tätä kerran rupesin vatvomaan. Nimittäin jos kartassa on laavun näköinen kuva ja selitys on ”primitive shelter” , se voi olla tosi primitive. Ehkä liian, kuten tässä tapauksessa muutamaa päivää myöhemmin totesimme. Tiedustelukomppania on lähetetty tutkimaan ”primitive shelteriä”. Tiedustelukomppanian kuvamateriaalia ”primitive shelteristä”. Tiimipalaveri päätti äänestyksen jälkeen, että jatketaan matkaa. Kuva: The Scout Toni T. Onneksi todellakin päätettiin jättää kokeilematta tuo ”primitive shelter”, koska seuraavan yön vietimmekin aivan loistavassa paikassa. Se oli kota. Joskin täytyi taas tehdä tiedusteluretki koko tiimin voimin tarkastamaan, että kodan näköinen kuva todella tarkoittaa kotaa. Siitä tulikin kiva iltalenkki, kun käveltiin muutama kilometri ensin kodalle, sitten takaisin autolle hakemaan rinkat ja sitten vielä takaisin kodalle. Mutta sinä päivänä ei tainnutkaan olla yhtään vuoren huiputusta, niin pitihän sitä vähän edes kävellä turhia lenkkejä. Kota. Windekin tykkäsi :) Kodan sisätiloja. Aika hulppea oli kodan ulkoterassikin. Tässä käydään aamupalakeskustelua Winden kanssa: että vaikka istutaan autossa samalla penkillä, nukutaan samassa teltassa, kuljetaan samoja polkuja, niin silti ei syödä samaa ruokaa… Nonnih, seuraavaa jaksoa odotellessa voi vaikka miettiä omalla sohvalla, jos ei ole tenkbenkiä. Sen verran on pimeetä ja ikävää (nyt loppui positiivisuuskiintiö tältä talvelta), ettei taida muuta jaksaa. Mutta ehkä kannattaa, tai sitten ei (ei voi tietää), miettiä, mitä ensi kerralla tulee tästä tuutista. Meinasin koota kaikki loput lofoottien huiputukset niin, että huiputtaa. Higravstindenillä nimittäis kyllä oikeesti huiputti, vaikka ei ihan huipulle pystynytkään kiipeämään. Se olikin jännä juttu, kun luulin, että olen immuuni huipuille. Pimeetä on ulkona ja sisällä, ja päässä, mutta koittakaa kestää. Ensi kertaan! —————————————————————————————————————————————– Artikkelikuva: Ollaan Å:ssa. Saaran kännykästä. Muuten Scoutin tiedustelukuvaa lukuunottamatta omasta kamerasta. ÅiLofoten kodassa Lofootit Norja primitive shelter tenkbenk tiedustelukomppania Lue myös: Pilvessä Lofoottien yllä… 18.06.2017 Between the mountains, there is a beach called Kvalvika 10.12.2016 Svolvaer ja eka huiputus! 06.11.2016 Intuitioretki Lofooteille 02.10.2016 Between the mountains, there is a beach called Kvalvika Pilvessä Lofoottien yllä… Suvi
