24.4.2017 Hyvä aamiainen antaa potkua päivään 24.4.2017 Seetu 2 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aamiaisen tärkeydestä ja sisällöstä on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin syöjääkin. Jotkut jättävät aamiaisen kokonaan väliin, toista ääripäätä edustavat rakentavat mielestään terveellisen aamupalan. Kunnon aamiaista on kuitenkin helppo puolustaa, sillä se antaa mukavan alun päivälle. Se myös rytmittää sopivasti päivän ateriat, joita suositusten mukaan pitäisi olla päivän aikana kolme. Silloin mikään niistä ei olisi liian runsas. Määrään lisäksi tärkeätä on tietysti ruoan laatu ja sisältö. Monelta taholta on viime päivinä tullut erilaisia kannanottoja aamiaisesta. Esimerkiksi TV1:n Prisma-studio teki kokeen, jossa sama henkilö söi yhtenä päivänä sokeripitoisen, toisena rasvapitoisen ja vielä kolmantena päivänä ruokasuositusten mukaisen niin sanotun terveellisen aamupalan. Henkilöstä otettiin verikokeet niin ennen kuin jälkeen syömisen, ja lisäksi kuunneltiin koehenkilön omat tuntemukset. Tieteellistä näyttöä ei tietysti tällaisella satunnaistuloksella ole, mutta viihdearvon lisäksi siinä tuli esiin mielenkiintoisia ja myös ymmärrettäviä tuloksia. Sokeripitoinen aamiainen muroineen piti nälkää aika heikosti, mutta taas rasvapitoinen aamiainen säilytti hyvin kylläisyyden. Parhaaksi kuitenkin tässä mielessä osoittautui vihanneksia ja kuituja sopivasti sisältänyt annos. Mieleen tulee ainakin englantilainen aamiainen, joka on lähinnä rasvapitoinen. Siihenhän yleensä kuuluvat paistettu muna, pekoniviipaleet, pieni makkara sekä usein myös paistettu tomaatti teekupillisen lisäksi. Se pitää matkailijankin kylläisenä monta tuntia. Verikokeet myös tukivat henkilön omia tuntemuksia. Toiseen ääripäähän saa tutustua Italiassa, jossa aamiainen vieläkin usein kuitataan kahvilla ja pienellä leivonnaisella tai kekseillä. Tosin muutoksen tuulet puhaltavat siellä, ja esimerkiksi jogurtti, mysli ja tuoremehu ovat jo löytäneet tiensä italialaisen aamupöytään, mutta ei silti yleisesti. Puuroa italialainen kuitenkin pitää vain lasten ruokana. Esimerkiksi kaurapuuro on erinomainen aamun aloittaja. Se pitää nälkää, on ystävällinen vatsalle ja tarjoaa kuituja. Sen päälle taas sopivat marjat tai hedelmät. Myös rahka on mukava lisä aamiaiseen, ja nykyään saatetaan vihannekset ja marjat nauttia smoothien muodossa. Silloin syntyy tuhti aamupala. Tärkein on tietysti kahvi tai tee, jonka kukin valmistaa mieleisekseen tuomaan potkua päivään. Kuva: https://freerangestock.com/ aamiainen kaurapuuro mysli Lue myös: Terveellinen mysli aamun iloksi 01.09.2014 Aivastuksen vaivastus Epäonnistuminen on OK Seetu
13.4.2017 Keventämisen uskomaton vaikeus! 13.4.2017 Sirkku 2 2 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Joo. Mä oon jo näköjään edellisessä kirjotuksessa kertonu olevani tukkonen. No joo, niin oon edelleen! Treenaillu oon samaan malliin flunnsasta huolimatta. Mitään en oo 2 viikkoon maistanu enkä haistanu. Nyt on ruokahaluki jo kadonnu ja pitää syödä kellon mukaan, et tulee syötyä. Kattokaa ny mitä toi tekee! Sit se on tämmöne =D Viime viikonlopun jouduin sit olemaan jo saikulla, koska pe-la yönä luulin saavani slaagin! Iski joku hirvee hartiapistos ja mun normaalisti jopa liian alhanen verenpaine veteli 140/90 ja syke 130 heti ku nous ylös. Ja pumppu meni jotain ihme rallia miten sattu. No sydänkäyrä näytti jees, pari päivää lepoa ja eiku sorvin ääreen. Olo ollu hieman parempi ja pakko ollu ottaa salilla vähän jumppailun kannalta ettei pistä rintaan. Kurkussa ollu kuitenkin palan tunne ja vanne rinnan päällä ja edelleen se pumppu tekee mitä lystää. Se on siitä ikävä kierre, et se vastaavasti hermostuttaa ja sit mennää vielä hurjempaa ravia ja volttia. Pöh. Oman kehon hyväksymisprosessi käyntiin! No tänään raahauduin uudestaan lääkäriin ja poskiontelontulehdukseks se on edenny. Eka laatuaan mulla ikinä! Ei ku antibioottia nassuun, jos sais ne aistitki takasin jonain päivänä. Rautaaki kehotti tankkaamaan, ei tää mun elämäntyylini ainakaan kovin rautavarastoja kasvattavaa ole. Ja otettiin multa kilpparikokeetkin, niihin on pitänyt raahautua jo pitkin syksyä olojen takia, mut mä oon niin laiska lääkärissä kävijä =D No ihana pääsiäinen tässä sekottelee ja venyttelee, ni ootellaan niitä tuloksia sit ens viikon perjantaihin asti. No en kai mä siinä ajassa kuole. Keskusteltiin lääkärin kanssa mun ruokavaliosta. Tän ikänen akka vetää treeniä töiden päälle sellaset 10 h viikossa ja samalla karttelee hullun kiilto silmissä hiilareita. Mun on jotenkin aina niin vaikee ymmärtää, et mä en oo enää mikään pikkulikka! Hormoonit ja hermostot taitaa silti sen tietää, must tuntuu et ne on ihan pyllyllään. Voihan olla, et kyse on vaan pidempään jatkuneesta aaltoilevasta ylirasitustilasta eikä sen kummemmin tuhoja oo päässy aihetumaan. Mut nyt ku mä mietin pitkin syksyä ilmaantunutta oireistoa joka pikkuhiljaa pahenee, ni pakko on tehä jonkinlaista muutosta. Se muutos EI voi koskea treenaamista. Siitä mä en millään pysty joustamaan. Mul on nyt 2 niin tärkeetä ja henkisesti mulle hyvää tekevää harrastusta, et niistä en millään pysty luopumaan, en helpolla edes vähentämään. No ok, mä vähän kevensin mun salitreenejä. Mul on ollu aika hullut ohjelmat käytössä jo pidempään. Ei sellasta kukaan jaksa =D Mut mä suorastaan masennun jos mä en pääse touhuumaan mun juttuja pariin päivään =D Eli pakko tsekkailla muita vaihtoehtoja. Ensinnäkin mä laitan stopin nyt mun dieettiyritykselleni. Ainaki hetkeks. On ihan radikaali ero voinnissa siinä, et syönkö riittävästi vai nipistänkö mä muutaman sata kaloria per päivä. Se päätyy joka kerta samaan tilanteeseen, uupumukseen ja ”paskan” syöntiin. En mä lihoakaan halua, mut jos mä nyt yrittäisin tyytyä tähän tän hetkiseen olemukseen. Mul on ollu jo pidempään kova psyykkaus itteäni vastaan tässä asiassa. Onks sillä oikeesti paskankaan väliä painanko mä 58 vai 61 kiloa? Oikeesti! En mä koskaan oo ajatellukaan olevani kovin terve syömisieni ja painonhallintani kanssa, mut jotain rajaa. En mä silti oo valmis heittelee mun vaakoja mäkeen, mut jotain järkee ja relaa ees =D Ei se meinaa hyväksyä =D Mä viilasin mun ruokavalion niin, et vähintään 2000 kcal/vrk tulee täyteen. Ei haittaa vaikka ylikin. Sen lisäks mä hilasin päivän hiilarit 200 grammaan. Voin kertoa, et siinä olikin sit jo tekemistä =D Mä en meinaa ees keksiä mitään terveellisiä hiilarin lähteitä (jos ei herkkuja lasketa) ku oli jo marjoja ja kasviksia satoja grammoja! Onneks mies on fiksumpi, ni ymppäsin mukaan kaurahiutaleet, riisin ja hunajan. Ai ja aamuks smoothien. Ai ja pari palaa tummaa suklaata. Sil on psyykkinen vaikutus. On seki suklaata vaik pahaa onki =D Koska mä en edelleenkään anna itteni herkutella ku satunnaisesti. Se on Sirkun tuhon tie muuten! Yks mahollisuus on tietenki vielä olemassa. Mitäs jos mä oonki nyt normaali! Mä oon aina saanu (ei aina niin positiiviselta kuulostavaa) palautetta mun yliaktiivisuudesta, levottomuudesta ja loputtomasta pulppuamisesta. Vähän niinku duracell-pupu kertaaa tuhat hitonmoisel pälätyksel varustettuna vielä. Jos mä oon nyt vaan niinku seestynyt sellaselle normaalitasolle. Tosin en mä muistakaan mitään, mut jos seki on normaalia =D Huolestuttavinta ehkä kuitenkin on, et mä en jaksa tai mua ei huvita ärsyyntyä ees enää mistään. Kaikki on aika jees. Mitä niistä räyhäämään. Joo. Huolestuttavaa =D Ai ja mä yritän pitää viel yhen lepopäivän viikossa! Kokonaan. Oikeesti. Sillee etten mee mihkää ku korkeintaan vähän mettää. Kattelen vaa leffoja ja röhnötän. Tai no ehkä vähän siivoon mut silti :) Yritetään opetella. Hyvät pääsiäiset kaikille! Mä vietän omani kokonaan töissä ja hmmm…no tiiätte missä =D dieetti fitness karppaus kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu laihdutus lepopäivä painonpudotus palautuminen ruokavalio salitreeni sokeriaddiktio syömishäiriö treenaus treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Peruskurssi taputeltu! Vähän järkeä päähän 2 vastausta artikkeliin ”Keventämisen uskomaton vaikeus!” miltsu sanoo: 9.6.2017 15:28 hui olehan varovainen noiden treenimäärien ja vähien hiilarien kanssa! itse olen alle 30 v ja kroppa sekä kilppari sano yhteistyön irti kun sitä jatkui liian kauan.. Sirkku sanoo: 12.6.2017 09:05 Voi ei =( Joo ei sillä kropallaan liikaa kannata leikkiä. Nythän mulla on hiilarit sentään jo ”korkealla”. Aiemmin ne heilui 40g:n paikkeilla/vrk. Kyllähän sillä pärjää jos ei kummempia puuhaile, mut isompien treenimäärien kanssa alkaa tekemään tiukkaa. Kommentointi on suljettu. Sirkku
10.4.2017 Aivastuksen vaivastus 10.4.2017 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Salute! sanotaan Italiassa tai Bless you! Britanniassa, kun vierellä joku aivastaa. Toki Suomessakin usein käytetään vastaavaa ilmaisua Terveydeksi! Tämä toivotus juontaa juurensa hurjaa jälkeä tehneen ruton aikaan. Ruttoaalto levisi koko Eurooppaan ja tappoi kolmasosan, ellei enemmänkin Euroopan asukkaista vuosina 1346-1353. Silloin tuli tavaksi toivotella aivastajalle terveyttä ajatellen, että tällä olisi vain viaton vilustuminen eikä tappavaa keuhkoruttoa. Samalla siinä toivotellaan itselle onnea, sillä lähellä olevan ruton merkitsemän henkilön aivastus voisi olla kohtalokas. Aivastus tietysti voi enteillä flunssan tuloa, mutta varsinkaan näin keväällä ei kannata kuitenkaan tehdä niin suoraviivaisia arveluja, sillä meitä allergikkoja on paljon. Aivastelen yleensäkin usein, mutta siitepölykautena aivasteleminen vain yltyy. Yritän tukahduttaa aivastukseni nenäliinaan tai hihaan kuten oikein on opastettu, vaikka allergia ei tartu. Läsnäolijoille voi kuitenkin tulla pelko pisaratartunnasta, ja sitä paitsi pisarat lentelevät yllättävän kauas. Kenelle tahansa aivastuksen voi aiheuttaa nenään tuleva ärsytys esimerkiksi pölystä. Myös kirkas valo tai jokin haju voi saada aikaan aivastuksen. Kyseessä on puolustusmekanismi, reaktio nenän ärsytykseen ja voimakas uloshengitys. Aivastuksen pidättäminen taas on epämiellyttävää, lähes vaarallista enkä vapaaehtoisesti siihen suostu. Joskus kyllä joutuu tilanteeseen, jolloin todella haluaisi saada aivastelun loppumaan. Aivastusputkiennätyksen olen tehnyt taannoin Münchenin lentoasemalla. Kuuluin ryhmään, joka oli palaamassa Italiasta ja joutui koneen vaihdon takia olemaan viisi tuntia Münchenissä. Kun tämä asia tietysti tuli selväksi jo lentoja valitessa, päätettiin käydä lounaalla ja kaupunkikierroksella näin pitkänä odotusaikana. Tilausbussi odotti lentoaseman edessä, ja yhdessä marssimme lentoaseman halki. Silloin sain jonkin ihmeellisen aivastuskohtauksen, enkä saanut aivastuksia loppumaan, ennen kuin pääsimme ulos terminaalista. Aivastuksia tuli ja tuli, eikä siinä ollut mitään tehtävissä. Koskaan ennen tai koskaan myöhemmin ei vastaavaa ole sattunut, enkä tänä päivänä ymmärrä, mistä tämä tapaus johtui. Toisinaan saan aivastuspuuskia myös autoa ajaessa. Kun aivastaessa silmät menevät aina kiinni, ajan (ja varmaan moni muu) siis autoa silmät kiinni hetken. Onneksi aika on tietysti minimaalisen lyhyt, mutta joskus olen kokenut asian hankalana, jos aivastuksia tulee useita peräkkäin. Aina ei edes ole mahdollista ajaa tien varteen. aivastus aivastusputki flunssa rutto Salute Terveydeksi Lukemiseen uutta ulottuvuutta Hyvä aamiainen antaa potkua päivään Seetu
3.4.2017 Lukemiseen uutta ulottuvuutta 3.4.2017 Seetu 1 13 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ilman Jörn Donnerin mainoslausettakin tiedän hyvin, että lukeminen kannattaa aina. Olen lukenut paljon lapsesta asti ja aion tätä harrastusta jatkaa niin kauan kuin mahdollista. Tänä vuonna lukemisharrastukseen on tullut uusia ulottuvuuksia ja ihan mukavia sellaisia. Tavallisesti olen tottunut saamaan erilaisia suosituksia ja jopa listoja lukemisen arvoisista kirjoista, mutta nyt asia onkin kääntynyt oikeastaan nurin kurin. Kirjastojen aloittamat leikkimieliset lukemishaasteet toimivat niin, että lukija valitseekin luettavansa täsmäämään erilaisia kriteereitä täyttäviä kirjoja, esimerkiksi luonnosta tai ikääntymisestä kertovia, sankaritarinoita tai vaikkapa jollakin palkinnolla palkitun. Toisessa haasteessa on 30, toisessa 50 kohtaa. Heti voin tunnustaa, että lukeminen on lähtenyt vähän lapasesta. Heti alkuun päätin, että kumpaankiin haasteeseen luen eri kirjat, vaikka luettu kirja sattuisi sopimaan molempiin listoihin. Lisäksi valitsin luettavani samaan tyyliin kuin ennenkin, oman kiinnostukseni mukaan. Luetut kirjat tuntuivat aluksi hyvin solahtavan vaadittuihin kohtiin. Sittemmin olen kyllä jo täsmälukenut muutamia kirjoja. Helmet-lukuhaaste pääsi kuitenkin yllättämään sikäli, että siihen liittyy myös Facebookin keskusteluryhmä. Siinä keskustelu on runsasta ja ryöppyävää. Kirjoitin kirjavinkkejä kynä sauhuten, kunnes tajusin, että voin suhtautua niihin myös valikoiden. Joka tapauksessa on kiinnostavaa huomata kuuluvansa ryhmään, jonka jäsenet tietävät, miten hyvä kirja voi viedä vastustamattomasti mukanaan. Monet meistä ovat niitä, jotka menevät kirjastoon hakemaan yhtä varaamaansa kirjaa ja palaavat kotiin viiden muun kirjan kanssa. Toisaalta voi kommenteista lukea, että toinen kirjoittaa haltioissaan kirjasta, joka toiselta on jäänyt kesken. Lukuhaaste on myös siitä mukava, että se on ohjannut lukemaan kirjoja, joita en varmasti muuten olisi lukenut. Näin olen tutustunut muiden muassa oseanialaiseen kirjallisuuteen sekä scifi- ja fantasiakirjoihin. Kirjahaasteet ovat voimassa tämän vuoden, mutta jo nyt luettuja kirjoja on minulla ainakin niin paljon, ettei haasteisiin vuotta saa kulumaan. Toisen listan tilanne on 24/30 tai toisen 43/50. Ehkä jätän vaikeimmat kohdat ensi syksyyn, sillä lukeminen väistämättä vähenee jonkin verran. Pihatyöt kutsuvat, aita odottaa maalaamista ja pian pääsee lyömään myös golfpalloa. Lukemista en tietenkään jätä, se kuuluu jokaiseen päivään. Eivätkä tässä vielä ole edes kaikki haasteet. Kotikirjastoni aloitti helmikuussa Lainan päivänä haasteen Tavoitteena 100 suomalaista kirjaa. Siihen sentään olen kelpuuttanut jo kahden aiemman haasteen kirjoja. Ehkä kuitenkin kesällä tutustun normaalia enemmän kotimaiseen kirjallisuuteen. Helmet-lukuhaaste kirjasto lukeminen lukuhaaste Lue myös: Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet 07.01.2019 Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? 29.01.2018 Lukuhaasteet avasivat silmiä 09.10.2017 Lähiruokaa ennen ja nyt Aivastuksen vaivastus Seetu
29.3.2017 Peruskurssi taputeltu! 29.3.2017 Sirkku 3 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Oonpas mä taas ollu aktiivinen tän kirjoittelun suhteen viime aikoina =D No joo, ku aina on niin kovin kiire, olevinaan ainakin! No mutta eipä tässä mun elämässä mitään maailmaa mullistavia tapahtumia ole ollutkaan. Joo, mä en koskaan päässy siihen 58 kiloon =D Se oli NIIN lähellä. Mut se oli joku väliaikanen härö ja pompsahti siitä ylöspäin ja sit mä masennuin tai jotain =D No ei siinä, onhan se kiva et on jotain tavoteltavaa edessäpäin. Vaikka oikeesti ei mua niin kauheesti taida kiinnostaa. Aika nätisti se paino tossa 60 hujakoilla keikkuu luvattoman lukuisista herkuttelupäivistä huolimatta. Ne pitää kyllä nyt laittaa kieltolistalle kokonaan. Hyi mua! Mul on tapana treenata ”vähän” liikaa. Helposti vetää ylirasitustilaan ja se näkyy sit syömisissä. Tokihan sitä vois jotain terveellistä sinne lisäks vielä huitasta, mut sillä hetkellä se ei ole ensimmäisenä mielessä. Mielessä on SUKLAA =D Mä aion tässä jonkin aikaa yrittää nyt vähän korkeemmilla hiilareilla (n. 150 g) jos olis helpompaa treenata ja dieetata. En mä usko et on, mut kokeillaan. Lähinnä mun ongelma on yleensä täydellinen kooma. Ja siihen ei auta ku hiilarit. Töissä ei voi olla koomassa, mä oon hoitaja =D Tänään mä join tällast kookosmaito-hedelmämehu-smoothieta. Ihan jees. Synttärit tuli ja meni. Ikäkriisi tuli ja meni. Hengissä selvittiin tästäkin pykälästä. Kivat oli kemut ja Koivustakin pääsin synttärilahjaks kattomaan, mä oon kova fani! Sovittiin, et ku 50 täytän ni lähetään vaikka Jamaicalle, jos se ois sit jotenki kiva juttu muka. No onneks mul on 5 vuotta aikaa säästää ja haaveilla =D Mun syndekakku! Miehen omin pikku kätösin väsäämä. Ja hyvää oli :) Mä sain Erikalt kaikkee kivaa! Ja sen tyttärelt tollasen söpön nyrkkeilyhanskan =D Ja miehelt Kamppiksen hupparin! Ja Koivuselt ja Jalkaselta paljon hyvää musiikkia <3 Muutama viikko sitten oltiin Himoksella. Kelit suosi ja oli suosimatta. Lautailuhan on mitä upein harrastus kun rinteet on kunnossa ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Toisaalta ku rinteet on ku perunapelto ja taivaalta tulee vettä, mä en tiedä mitään ärsyttävämpää =D Piti olla koko viikko, kotiuduttiin jo perjantaina, iski koti-ikävä. Ärsyttävintä lomassa oli se, että multa jäi 2 kickboxing-treenit väliin =D Upeet oli kelit ajoittain! Ens vuonna sit taas <3 Koiraaki piti harjata päivänä parina =D Okei no kolmena! Josta päästäänkin siihen, et meiän peruskurssi on nyt taputeltu! Me selvittiin hengissä kunnialla :) Vielä muutamat treenit vedetään samalla kokoonpanolla ja sit meiät ängetään samaan porukkaan edistyneempien kanssa. Pääsee taas häpeemään. Ei niin etteikö sitä olis tarvinnu tehä tähän asti =D Me myös tajuttiin tässä peruskurssin jälkeen, et me ihan oikeesti joudutaankin mätkimään toisiamme eikä tyynyjä. Onhan siinä vähän kynnys motata tai potkasta ihmistä eikä tyynyä. No onneks ei kai täysiä tarvi alkaa mätkimään. Kai. Jalat on nykyään tän näköset =D Koirast ei oikein saa matsikaveria :( Välil pitää virittäytyä tunnelmaan himasohvallaki =D Jatkossa treenejä onkin tarjolla sitten 4 kertaa viikossa. Jos sen 3-4 kertaa jaksaa ja kerkii raahautua, niin salitreeneistä on kyllä karsittava ja käytävä vaan 4 kertaa/vk. Niistäkin kertyy jo sellaiset 10 tuntia viikossa raatamista. No ei voi mitään, molemmat on niin upeita harrastuksia :) Ai ehdotin mä kaverille tankotanssin lisäämistä repertuaariin, se vaan tokas et ”sehän tästä vielä puuttuikin” =D No joo, jos ei nyt lisätä yhtään mitään =D Jee, jännää oli! Viime viikonloppu me vietettiinkin Erikan kanssa Kickboxing-leirillä. Kyllähän me ajoittain ittemme hieman urpoiks tunnettiin siellä SM-kisaajien keskellä, mut ei se menoa haitannut! Kivaa oli ja hyvin jaksettiin vaik luultiin etukäteen kuolevamme. Mut ei me kuoltu =D Mä myös helpotuin kun kuulin, ettei mun tarvikaan alkaa maailmanmestariks, koska KV-kisoissa ikäraja on 40. Seniori-kisoja ei ilmeisesti järkätä =D No niin, olis pitäny alottaa silloin teininä. Pöh. Meiän piti ottaa vähä promo-kuvia =D Ai nii, meiän piti olla aikuisia ihmisiä =D Ei me olla! Tällä hetkellä olo on TUKKOINEN! En tiiä onko kyseessä flunssa vai tää kauhee pölly mikä taas joka puolella hulmuaa. Koko kaupungin yllä leijuu sellainen hiekkapilvi. Mä pistän tän sen piikkiin ni ei tarvi leikkiä sairasta. Joka vuos tähän aikaan mä oon näköjään yhtä tukossa, joten eiköhän se liene oireiden alkuperä. Mul on jo 2,5 kuukauden päästä kesäloma. Kauheen aikasin. No jätin mä viikon myöhemmäks. Eikä edes kesälomasuunnitelmia. Olen mä kalenteriin kissankokoisilla kirjaimilla kirjoittanut toisen viikon kohdalle että ”SIIVOA TÄMÄ VIIKKO!” Noin se kalenteri täyttyy =D No joo, katotaan jos pääsis vaikka mökkeilemään. Vaikken kyllä tiedä haluanko. En ole oikein mökki-ihmisiä. Siellä höperöityy. Ainakin minä =D Nyt karkaa ihan lööperin puhumiseks, joten jätän tän tähän. Hyvää kevättä kaikille ihmisille ja nyt mä aion painaa 58 kiloa 13.5. mennessä. Uskokaa tai älkää! Mä en, joten älkää tekään =D Sixpack here I come! Heips kukkuu! dieetti fitness Himos karppaus kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus lumilautailu painonpudotus partacollie ruokavalio salitreeni sokeriaddiktio syömishäiriö treenaus treeni treeniblogi VHH Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Tittidii! Dieetti lähenee loppuaan :) Keventämisen uskomaton vaikeus! Sirkku
