Annika Vainio Summataans vähän :) 30.12.2014 Päivi Tykkää 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hei hoi, vuosi lähenee loppuaan vääjäämättä. Nyyh. Tänään jo esimies toivotteli hyvää uutta vuotta, johon minä tietysti omaan tyyliini totesin vain ”Eihän vuosi ole vielä vaihtunutkaan…” mutta Laura, vaikka tuskin luet tätä, niin hyvää uutta vuotta sinullekin. Ajatuksissa olet ainakin :) Eli niin, siis tänään aamulla ihanasti sain herätä kukonlaulun aikaan ja suunnata nokkani kohti Munkkivuorea. Jos aloitetaan vaikka tämän vuoden summaaminen tästä: TYÖ : Vaikeuksien kautta voittoon niin sanotusti. Takana on muutoksien vuosi työrintamalla, mutta nämä muutokset ovat olleet pelkästään positiivisia. Nyt mulla on hyvä työpaikka, hyvän matkan päässä, mukavat duunikaverit, kiva työympäristö, mielekäs työnkuva ja mitäpä sitä muuta voisi ihminen tähän hätään toivoa. No lisää liksaa tietty, mutta kaikkea ei voi saada :D Wuhuu, duunit kutsuu. Tällä kertaa ihan yksin matkassa, Rosina sai jäädä kotiin, koska en tohtinut ottaa toista palelemaan bussipysäkille. Meidän whippet neiti kun vihaa tuota kylmyyttä. Vaikka on kaksi takkia päällä, niin varpaat jäätyy silti :( Tavoitteita, niitä pitää olla. Joku voi pitää tätä ehkä elämääkin älyttömämpänä hommana, mutta mulle tämä on ehkä enemmän kuin elämä ;) Joten älä käy mulle :D Tämä hetki, voi luoja :) Se oli jotain niin siistiä. Kiitos kaikille ihanille kilpakumppaneille! Okei, myönnetään, en ollut ehkä kedon kaunein kukkanen viime metreillä (ilman kisamaskia :D) mutta vois kait sitä pahemmaltakin näyttää :D Tämä oli sen hetkinen paras kunto mitä musta irti saatiin, ensi kerralla jos ja kun mä nousen lavalle, on tiedossa astetta kovempi fysiikka. Mä lupaan! Rasvat on vähissä, haba on kiree :) Vähemmän kiree, mutta takuulla isompi haba tällä hetkellä :) TALOUS: Persiillään niinkuin aina :D No joo, sanotaan nyt vaikka näin, että rahassa en kieri, en ole koskaan kierinyt, ehkä en tule koskaan kierimäänkään (ellen löydä jotain ihan älyttömän varakasta puolisoa… jonka tulee tietysti olla myös älyttömän hyvännäköinen… joten … en tule kierimiään rahassa siis ikinä!!!!) Okei, vitsi vitsinä, mutta toimeen siis tyttären kanssa tullaan. Kädestä suuhun tyylillä, mutta pääasia, että katto on päänpäällä, ruokaa kaapissa, laskut saadaan maksettua ja harrastuksiinkin on vielä vähän varaa. Jos jotain positiivista asiasta täytyy löytää, niin olkoot se vaikka sitten tämä tosiasia, että minä olen omavarainen, en ole kenestäkään riippuvainen. TERVEYS: Noooooooh, tähän voisin kirjoittaa vaikka ja sun mitä, mutta kiteytetään nyt näin, että ei valittamista. Olen siis saanut olla fyysisesti ihan hyvässä kunnossa, mitään suurempaa kremppaa ei ole onneksi ollut, mitä nyt joitain rasitusvammoja, mutta se on pientä. Alkusyksyn jäätävään väsymykseenkin löytyi lopulta syy ja tällä hetkellä kaikki on kondiksessa. Jaksaa jaksaa, painaa painaa, elämä on lainaa, kohta oot vainaa. Niin mikään muu asiahan tässä elämässä ei ole yhtä varmaa kuin se, että me jokainen kuolemme joku päivä, joten eipä oteta turhaa stressiä pikku kolotuksista ;) VANHEMMUUS: Edelleen olen onnellinen yhden lapsen, nuoren tytön, esiteinin, söpöläisen yksinhuoltaja äiti, jolla on erittäin toimiva suhde lapsen isään ja näin ikään myös hyvin toimiva yhteishuoltajuus. Tänäkään vuonna mikään ei ole tällä saralla muuttunut, joten voin sanoa olevani tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tyttären kanssa sujuu hyvin, eikä orastava murrosikä ole vielä ainakaan ottanut ylivaltaa tässä perheessä :D Näillä mennään uuteen vuoteen :) IHMISSUHTEET : Nonnih, nyt siellä moni hieroo silmiään ja tuumaa, että nyt päästään asiaan. Nämähän on niitä asioita, jotka kiinnostavat aina ja kaikkia. Älä yritä väittää etteikö sinuakin. Okei, mun täytynee tuottaa teille pienoinen pettymys, mitään suurta ja ihmeellistä kerrottavaa ei ole. Edelleen ne rakkaimmat ja uskollisimmat ystäväni ovat rinnallani ja siitä suuri suuri suuri kiitos ja kunnianosoitus heille. Suukkoja lähetän erityisesti Mari-Annelle! Onhan tämä ollut myllerrysten vuosi myös parisuhderintamalla, mutta mitään niin suurta ei ole jäänyt hampaan koloon, että muistelisin ketään kovin pahalla. Huom, kovin pahalla :D Olen lempeä ihminen ja osaan antaa asioita anteeksi. Minkäs ihminen sille voi jos on tyhmä … enkä tarkoita itseäni ;) hih. Ei vaan, alkuvuodesta suurenkin tunteen herättänyt suhde on kuolemassa omaan mahdottomuuteensa ja tällä kertaa en voi syyttää tässä tapauksessa siitä itseäni. Ja hei, mä olen ihminen joka osaa myös katsoa peiliin ja myöntää virheensä tälläkin elämän osa-alueella, mutta nyt ei ole mitään hävettävää eikä myönnettävää :) Life goes on ja näin ollen voin kaikkien iloksi ilmoittaa viettäväni tylsää sinkkuelämää tällä hetkellä :D Eli ei muuta kuin hakemusta vetämään vain, kaikki huomioidaan, mutta jos bodaus ei sano sulle mitään… niin ei kannata vaivautua ;) :D Ja viimeiseksi, mutta en suinkaan vähäisemmäksi asiaksi jätän … HARRASTUS: Nonnih, kaikki edellä kirjoittamani on turhan jaarittelua. NYT PÄÄSTIIN ASIAAN :) Tänä vuonna olen saavuttanut yhden elämäni suurimmista haaveista. Nousin Body Fitness kisalavoille ja jumankauta pääsin finaaliin! Muistan kun joskus kauan kauan kauan sitten, kun vielä näitäkin kisoja telkkarissa toisinaan näytettiin, katsoin ja ihastelin niitä naisia ja miehiä. Mietin silloin, että miten ihmeessä kukaan koskaan milloinkaan voi päästä tuohon kondikseen. Meni vuosia, sellaisia vuosia, johon tällainen elämäntapa ei kerta kaikkiaan olisi sopinut millään muotoa, mutta jossain vaiheessa vain heräsin siihen todellisuuteen, että nyt tai ei koskaan! Ja siitä se sitten lähti, vajaa kymmenen vuotta sitten. En nyt jaksa ihan koko historiikkiä bodauksen saralta tähän tiivistellä, mutta kerron ensimmäisestä tapaamisestani Salla Kaurasen kanssa. Sallan löysin Jonna Musakan kautta. Seurasin hänen blogiaan ja Jonnakin on kisannut aikoinaan. Salla oli silloin hänen valmentajansa. Jonna oli mielestäni kova mirkku (terkkuja vaan ;) ) ja on edelleenkin, joten tuumasin, että Sallan täytyy olla enemmän kuin pätevä hommassaan. Paremmin en olisi voinut valita! Rohkenin siis ottaa Sallaan yhteyttä bodattuani omatoimisesti muutaman vuoden tosissani. En ikinä koskaan milloinkaan tule unohtamaan ensimmäistä tapaamistani Sallan kanssa. Ensinäkin Salla oli todella vaikuttava näky ja ennen kaikkea erittäin miellyttävä ihminen. Muistan miten ensin käytiin historiaani läpi ja sen jälkeen Salla halusi, kuten asiaan kuuluu, tehdä kunto tsekin mulle. Seisoin Solanan pukuhuoneessa ja mitkä bikinit mulla oli päällä. Myötähäpeä :D Salla katsoi muo päästä varpaisiin, laittoi mut kääntyilemään edessään ja sitten alkoi tulla dataa: ”Olkapäitä enemmän, käsivarsia enemmän…reittä enemmän…hmmm… selkä on ihan ok…” ja mulle näytettin vihreetä valoa, että kyllä susta vielä kisakuntoinen tehdään :) Melkein samaan hengenvetoon Salla totesi jotain, mikä on jäänyt mun mieleen. Se meni kutakuinkin näin ”Niin jos ajattelisi että mielisit kehonrakennuksen puoleen, niin joutuisit tekemään ihan hemmetisti duunia!” :D Tällä lähinnä Salla viittasi pituuteeni (180cm), että jos tähän varteen haluaa tahkota lihaa, se ei tapahdu ihan käden käänteessä. Mutta näitä sanoja mä en ole unohtanut ikinä! Se oli vähän kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Mun luonteellani tämä oli vain haaste. En näe itseäni kehonrakentajana sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tänä päivänä en pidä mitenkään mahdottomalta, ettenkö voisi sitä vielä joku päivä itsestäni käyttää ;) Tavoitteita, niitä pitää olla ja niiden eteen pitää tehdä duunia, pyyteetöntä työtä. Ja työtä olen tehnytkin ja nälkä on vain kasvanut matkan varrella. Eli, olen toteuttanut tänä vuonna yhden haaveeni, jota vielä jokunen vuosi sitten pidin lähes mahdottomana ja nyt on tavoite asetettu ja rima nostettu astetta korkeammalle. Nähdäänkö mut vielä BF lavoilla, vai ;) … let´s see, tarina saapi jatkoa. Itse tuo kisapäivä on ehdottomasti rankattava tämän vuoden parhaimpiin päiviin. Se on ja tulee olemaan aina mun mielessä kirkkaana. Kaikki meni niin nappiin kuin mennä voi, mitään suuria mutkia ei matkalla ollut ja se todellakin oli niin sanotusti päiväni prinsessana. Jossain vaiheessa noihin aikoihin kirjoitin, että joku saattaa odottaa hääpäiväänsä yhtä innokkaasti kuin minä odotin kisapäivääni ja väitän, että se oli kokemuksena mulle vähintäänkin yhtä hohdokas. Ainut vaan etten saanut ikuista palloa jalkaani, vaikka meinasihan siinä vähän niinkin käydä :D Oi voi noita aikoja. Suuren suuri kiitos kuuluu ehdottomasti tästä tämän vuoden hohdokkaimmasta päivästä tietysti valmentajalleni Salla Kauraselle, sekä koko Solana tiimille. Ihanalle Nina Tannerille joka pelasti mut hädän hetkellä vain muutamia hetkiä ennen kisalavalle nousua, pusuja pusuja pusuja ja haleja. Suuri kiitos myös Einille joka jaksoi olla mukana joka hetkessä noihin aikoihin :) Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen tämän harrastuksen parissa. Kiitos, olen puhunut. HEI NY! Body Fitness Bodybuilding happy kisat kuvia linkkejä pohdintaa TEAM SOLANA Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Viikko käyntiin Kohta se vuosi vaihtuu :) Päivi
Annika Vainio Viikko käyntiin 29.12.2014 Päivi Tykkää 2 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kyllä kyllä, minä olen ollut tänään siinä määrin etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut viettää vielä yhden vapaapäivän tässä :) Huomenna sitten palataan normaaliin, eli kello soi armollisesti kuudelta. Uhhuh. Sittenhän se kohta jo vuosikin taas vaihtuu. Ajatella, näin se on taas yksi vuosi kohta taputeltu kasaan ja uutta aloitellaan. Mikään tosin ei taida juuri muuttua :D joten ihan sama ;) Ikää ikävä kyllä tulee lisää tuossa vuoden vaihteen jälkeen, mutta senkin voi hyvin unohtaa … ei puhuta siitä :D Mitäs sitä bodari vapaapäivänään muutakaan tekisi kuin suuntaisi salille. Niin, semmosta se on :D Vuorossa oli RINTA-OLKAPÄÄTREENI . Nyt voisin taas sanoa, että mun lempparia :D Haha. Jossain vaiheessa rintatreenistä on tullut yksi mun ihan lempparitreeneistä. Johtunee varmaan hyvin pitkälti siitä, että tänä päivänä alkaa jo olemaan rintalihasta mitä treenata ;) Tytär suuntasi mummilaan viettämään synttäreitään, jotka tosin olivat jo 25. pv, mutta mummi halusi nyt järjestää vähän ohjelmaa sankarille ja sankarin pikkusiskolle :) Minäkin olisin ollut tervetullut, mutta koska olen ”huono” äiti :p, niin halusin vääntää päivän treenini oman aikatauluni mukaan. En ole ihan varma, ymmärtääkö lähipiirini ihan täysin tätä mun touhua, mutta tähän mennessä kukaan ei ole ainakaan kommentoinut mitään kovin painavaa. Parempi tietysti olla kommentoimattakin, tai siis saa kommentoida, mutta se ei muuta mitään ;) Sitä paitsi, mun mielestä on mielekkäämpää hoitaa päivän treenit päivällä pois jaloista, kuin että kökkisin iltamyöhään salilla, jolloin pikku emäntä joutuisi olemaan yksin. Nyt hänellä oli jälleen mielekästä tekemistä, niinkuin mullakin :D ja voimme olla yhdessä illan kotosalla. Vähän niinkuin win win tilanne :) Eikö? No mutta siihen treeniin: vinopena smithissä vinopena kp ristikkäistalja peckdeck viparit sivulle vinopenasta viparit sivulle koneessa pystypunnerrus smith -> viparit sivulle supersarjoin Oikein hyvä treeni ja mukavasti löyty paukkuja tämänkin päivän treeniin. Vinopenkki smithissä kulki hyvin. Korottelin 40 kilosta aina 60 kiloon ja viimeiseen sarjaan pudotin 50 kiloon. Muistan vielä ajan kun mietin, että koskakohan mulla nousee 20 kilon käsipainot vinopenkissä ja nykyisin teen niillä jo 12-15 toiston sarjoja :) Eli kehitystä tälläkin saralla tapahtuu. Joskus on kyllä päästävä jonkun voimanoston harrastajan kanssa kokeilee maksimeita. Oishan se mielenkiintoista ja pääsisi taas vähän eri tavalla haastamaan itseään, vaikka kyllä tää bodaus on kuitenkin meitsin laji ;) Ja koska nyt kehityksestä taas tässä puhun, niin olen rikkonut yhden tavoitteistani. Nimittäin eilen virallisen valvojan (Pikku Emäntä :D) läsnäollessa mittasimme hauikseni ympärysmitan ja kyllä, se on nyt 40cm mennyt rikki. Sehän mulla oli tässä taannoin tavoitteena. Nyt sitten asetetaan seuraava, olkoot se sitten vaikka 45cm seuraavaksi :D Mähän en siis mitään pieniä tavoitteita ikinä itselleni aseta ;) haha. Saattaa jokin tovi tässä vierähtää, mutta töitä tehdään koko ajan ja paljon! Sen verran kova oli eilinen jalkatreeni, että hiukka onnahdellen on liikuttu tänään. Jalat ovat aika lailla kipeät. Tulipahan kokeiltua miltä tuntuu laskea 20kg käsipainot reisien päälle :o auh, en suosittele jos lihakset on hellänä :D teki aika gutaa etten sanoisi. Toivottavasti siis lihasta on rikottu taas siinä määrin, että uutta tulee lisää. Loppuillan penkkiurheilen tässä mäkihyppyä syynäten. Huomiset eväät pitäs saada valmiiksi ja koiralenkillekin tästä ois suunnattava. Huomenna on tiedossa lepopäivä treeneistä. Töihin toki on mentävä. Ollaan kuulolla. HEI NY! Tänään meinasin, että josko sitä pitäisi pukea oikein toppatakki päälle, mutta … … päädyin kuitenkin tiimin jumpsuittiin. Se päällä fillaroin tänäänkin salille. Ei muuta ongelmaa, mutta naama jäätyy :p Vinopenaa 60kg raudoilla :) nam! Hauisposea pitkästä aikaa sen kunniaksi että yksi etappi on saavutettu: 40cm ympärysmitta :) Ja hauista toisestakin suunnasta. Näitä kuvia ei koskaan ole liikaa, eihän? Kuvathan ne lukijoita kiinnostaa, ei juuri mikään muu ;) Ja broidin perheeltä joululahjaksi saamani blenderi onkin ollut kovassa käytössä. Kätevä. Juoma tulee valmiiksi juomapulloon tässä laitteessa. Tsekkaa video instasta! Jalkapäivä Summataans vähän :) Päivi
Annika Vainio Joulu tuli ja se meni :) 26.12.2014 Päivi Tykkää 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Heipä hei. Hengissä ollaan, vaikka ihan pieni postaustauko tähän nyt väkisinkin tulla tupsahti. Voin kertoa, että joulunalusaika oli hiukka kiireistä, kun pukkasi jos jonkinmoista kissanristiäistä siihen väliin ja treenatakin piti ehtiä sekä duunissa käydä. Jostain on tingittävä ja joo, tällä kertaa se oli bloggaaminen ;) Mutta nyt on joulusta selvitty, huhhuh ja voi taas hissuksiin palata normi arkeen, jee. Meillä aatto meni hyvin rauhallisissa merkeissä, ihan kotioloissa. Vanhukset kävivät kylässä, syömässä ja lahjoja aukomassa :) muuten olimmekin tyttären kanssa ihan kahden <3 Mikäs sen mukavampaa. Kävimme koirien kanssa kävelemässä ja makoilimme sohvalla saman peiton alla. Chilliä menoa. Sellaista sen kuuluukin olla, ei stressiä ;) Ja meillä muuten vietettiin, eli siis minä vietin, täysin raittiin joulun! Mitään lahjoja en odottanut saavani, en ollut toivonut kuin palohälytintä, kun mutsi ja faija kuumotti, että mitä mä haluan :D No palohälyttimen sainkin ja se on nyt hienosti :D asennettunakin. Mutta tulipahan sitten ihan yllärilahjojakin. Kiitos kovasti niistä :) Yksi oikein oikein mieluisa ja magee lahja tuli broidin perheeltä, nimittäin smoothie kone ;) Erittäin kätevä blenderi, jossa drinksun voi tehdä suoraan juomapulloon. Blederi tuli tarpeeseen, sillä edellinen olikin mennyt jo aikaa sitten rikki. Ja sitten tuli kynttilöitä, ihanaiset pehmosukat, vähän rahaa, suklaata ja ja ja ja… Kiitos kiitos :) Mitään en toivonut, mutta paljon sain. Mekin saimme kuin saimmekin tyttären kanssa kaikki joululahjat ajallaan valmiiksi ja toimitettuakin. Toivottavasti saajat ovat ilahtuneet kättemme töistä ;) hih. Tytärhän tämän askartelun hyvin pitkälti itsenäisesti hoiti, siitä pisteet hänelle! Ja mikä hienointa, hän oli aivan innoissaan tekemässä näitä lahjoja. Ennen joulua tulikin treenattua oikein urakalla Solanassa :) Kyllä siellä aina vaan niin hyvin viihtyy. Solanaan on tulossa myös uusia laitteita ja niitä tietysti ihan kuumotuksissamme odotamme :) Mikä olisikaan bodarista jännempää, kuin päästä uuden laitteen kimppuun :D Joo-o, on tää kuulkaa jännä laji :D Nyt joulun jälkeen polkasin kuitenkin fillarilla tuohon lähisalille Foreveriin. Ei kuulkaa ollut tungosta ei :D Ilmeisesti ihmiset voivat vielä paksusti kotonaan ja kohta se ryysis sitten alkaa kun vuosi vaihtuu. Jälleen kerran kaikki tekevät uuden vuoden lupauksen ja päättävät jälleen kerran alkaa treenaamaan ja laihduttamaan ja ja ja ja … tätä kulta-aikaa saleilla kestääkin sitten ehkä sinne helmikuun loppupuolelle… tsägällä ja sitten hiljenee jälleen. Kuntosalien puolestahan se on aivan mahtavaa, mutta tällaisen tapabodarin silmin tuo aika on suoraan helvetistä. Kun ei sekaan meinaa mahtua, yyyyyh. Mä yritän kestää ja käyttäytyä säädyllisesti, olkoot se mun uuden vuoden lupaukseni :D :D :D Ja meidän pikku emäntä täytti sitten 11 vuotta. Voi jee, ei ole enää mikään pikku vauva ei ole ei. Just tuossa taannoin salilla puhuimme yhden kaverin kanssa, että ihan oikeesti, voiko kukaan rehellisesti väittää, että tuo vauva aika olisi jotenkin ihanaa???? Tulimme siihen tulokseen, että alle kaksivuotiaasta lapsesta ei ole juuri iloa, pelkästään vaivaa. Onhan ne joo ihan suloisia ja söpöjä ja ja ja kaikkee. Mutta hittolainen kun et voi selkääsi kääntää tai vessassa käydä, niin ettei tarvitsisi olla haukkana tsiigaamassa perään. Juu, ei enää vauvoja meille. Tämän olen ehkä saattanut sanoa joskus aikaisemminkin :D Meidän emäntä on ainakin aivan ihana juuri nyt, kun hän ei ole enää ihan pieni. Tottakai ikään kuuluvia kasvukipuja käydään täälläkin läpi, mutta pääsääntöisesti meillä on erittäin hauskaa keskenämme :) Ja mikä parasta, itsekään ei ole ihan ikäloppu siinä vaiheessa kun tyttö on jo iso ;) Eli kaiken kaikkiaan meillä on ollut oikein mielekäs joulu kaikkinensa. Hommat sujui ja meni juurikin niin kuin olin toivonutkin. Ilman suurempaa stressiä, itse asiassa en ottanut lainkaan stressiä koko joulusta. Kotona on tullut möllötettyä ja ihanaisesta talvisäästäkin on tullut nautittua sopivassa määrin. Oikeastaan aivan mahtavaa, että saimme valkean joulun. Viime vuonnahan sitä ei ollut. Viime joulu oli muutenkin hyvin erilainen, koska olin kisadieetillä, tosin itse joulun viettoon se ei juurikaan vaikuttanut. En nyt lähde kertaamaan menneitä treenejä. TÄNÄÄN kuitenkin tempasin OLKAPÄÄ-OJENTAJATREENIN . Pumppasin vielä etureidet treenin päätteeksi. Edelleen focus on reisien ja peffan kasvatuksessa. Ne on tarkoitus kasvattaa lihaksella eikä läskillä. pystypunnerrus smith pyramidisarja vipunostot sivulle kp supersarjoja viparit sivulle kp pudotussarja pystysoutu taljassa ja tangolla leveä ote viparit eteen taljassa 1 käden viparit taljassa pushdown taljassa kapee penkki istuen dippi koneessa reiden ojennus istuen 200 toiston setti reisien loitonnus koneessa Tulihan siinä vähän pumpattua. Päälle vielä hieman poseharjoittelua ja selän rullailua. Joo, semmosta siis tänään. Huomenna sitten lisää, jos vain kunto sallii. Sen verran ärhäkkäästi meinaa flunssa pukkaa päälle, että katsotaan. Periksi en aijo taudille antaa, viimeiseen asti taistelen ja sivuutan koko homman ;) Hitto mun vapaa-aikaa eli siis toisin sanottuna tehokasta treeniaikaa ei nyt mikään flunssa saa tulla pilaamaan, perkule! Näillä mennään ja jatketaan viikkoa eteenpäin. Ollaan hei kuulolla taas. Ehkä vähän taas taajempaan tahtiin yritän postailla. Nauttikaa ja treenatkaa. Älkää antako joulun mennä kirjaimellisesti läskiksi ;) HEI NY! Ihanaa, salilla jälleen. Joulu on ohi ja arki alkaa :) Nam! Pukuhuonepose. Reiden rakennusprokkis jatkuu ja jatkuu :) Kyllä sinne pikku hiljaa alkaa palikkaa muodostumaan. Liikaa sitä ei ole, eikä varmasti ihan helpolla tule. Hyvää syntymäpäivää mun pienelle emännälle <3 Rakas, rakkaampi, rakkain :) Jouluaaton torttutehtailija :) Meidän ”joulukuusi” eli cd teline :) Treenit takana, matkalla kotiin. Ennen joulua :) Hihii, meidän salin (Solanan) super söpön pariskunnan yli söpö bitbull pentu Lara. Tällaistakin on ehditty tekemään tässä joulun tienoilla :) Vähän uutta väriä ihoon. Tyttären isä asialla :) Solanan Joulupossu ja Joulukuusi :D Kohti Joulua :) Jalkapäivä Päivi
