Kaikki artikkelitRSS
Etusivu › Kaikki artikkelit

Kaikki artikkelit

Viikko 40: arkoja lihaksia, vaarallisia maratoneja ja kysymys lukijoille 5.10.2014 Heidi 24  Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Totaalilepoviikon jälkeen tällä viikolla palattiin taas treenien pariin! Keho on ottanut treenit todella hyvin vastaan ja olen miettinyt, että pitäisiköhän mun tällä (kummallisella) kropalla pitää säännöllisesti näitä totaalilepoviikkojakin.. Esimerkiksi joka kolmas kevyt voisi olla totaalilepo. Ihan jokaista treeniä ei tällä viikolla tehty normaaliin tapaan, sillä palautuminen ei ollut ihan niin nopeaa kuin mitä se on säännöllisten treenien aikaan – tauon jälkeen kestää aina hetken pidempään. Siispä tämä viikko näytti varsin omituiselta, eli tältä: Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat . Kesto: 1:02min. Tiistai: lepo . Keskiviikko: jalat . Kesto: 1:03min. Torstai: olkapäät, hauikset . Kesto: 0:51min. Perjantai: vatsa, kyljet, ojentajat . Kesto: 0:45min. Lauantai: lepo (sort of) . Sunnuntai: olkapäät . Kesto: 0:31min. Ilmojen halki (hiihtohissillä) kävi meikäläisten tie. Heti maanantain treenissä huomasi alla olleen lepoviikon vaikutuksen, kun kulmasoutua käsipainolla tehdessä oli tuntuma jotain ihan muuta, kuin mitä se on aikoihin ollut. Tuntui aivan juurikin siinä missä pitikin tuntua. Siinä mietin, että mulla on varmaan niin kestojumissa tuolla selän ja hartioiden alueella kaikki aina, ettei välttämättä treenikään mene niin optimaalisesti oikeaan paikkaan. Että ehkä niitä lepoviikkoja voisi tosiaan enempikin harrastaa. Tiistaina jäi crossailut tekemättä kiireiden vuoksi. Sille olisi ollut aikaa vasta illalla kaikkien menojen jälkeen ja se ei yksinkertaisesti huvittanut, kun aamulla oli jo suihkussakin käynyt ja toinen moinen ei vaan houkutellut. Ei tekosyitä, vaan itselleni varsin valideja syitä. :D Keskiviikkona pääsi sitten vihdoin sinne jalkatreenin pariin, joista olikin tullut tässä välissä erinäisten jalkaongelmien vuoksi taukoa jo kaksi viikkoa. Onnekseni tuon lepoviikon aikana lähti ne kaikki kivut ja kolotukset jaloista pois, viimeisimpänä polvikivut, jotka olivat aika sitkeässä. Olisi varmasti kannattanut aloittaa aika pienillä painoilla, mutta päässä huusi, että normipainoilla vaan, antaa mennä! Normipainot tässä tapauksessa tarkoittivat viime jalkatreeniin lisättyä painomäärää.. Splitit vielä meni jotenkuten toistoja vähentämällä, mutta kun tuli boksikyykyn aika, sain hädintuskin itseni nostettua sen kaiken kera kuusi kertaa, eikä varmasti mennyt nätisti. :D Otin nöyrästi painoa pois ja tein seuraavat sarjat sillä, joskin sain edelleen vain kuusi toistoa aikaiseksi. Nätimmin kuitenkin. Ehkä.. Takakyykyn kohdalle treenivihkoon korjasin ennen ensimmäistäkään toistoa pienemmät painot, mutta tuskaa sekin oli. Syväkyykyn kohdille tein samat merkinnät. Ehkä ensimmäinen ja mahdollisesti toinenkin toisto sarjoista oli syvä ja se kaikki muu oli kaikkea muuta.. :D Siis mun jalat oli ihan muussia! Sarjojen välillä niitä kramppasi ja siinä oli aika vaikea ryhtyä kyykkimään, kun pelotti, että pääseekö sieltä enää ylös jos menevät kramppiin kesken liikkeenkin. Sitä ei onneksi tapahtunut kuitenkaan. Treenin jälkeen koin suuria vaikeuksia päästä portaat takaisin yläkertaan ja jaloissa oli välittömästi lihasarkuutta. Seuraavista päivistä puhumattakaan.. Kirjoitin seuraavan pätkän Facebookkiin: Kahden viikon jalkatreenitauko päättyi eilen. Tänään sitten kävelläänkin hitaasti ja irvistellen, kuin oisi tavarat housuissa. Pytylle istahdetaan karjuen ja sieltä noustaan karjuen. Takapuoleen sattuu, vaikka istuisi vain pehmeällä sohvalla. Lattialla tulee itku, kun tajuaa, että sieltä pitää jotenkin vielä nousta. On tää vaan niin <3 — :) feeling alive. Tiesi siis tehneensä. Whiiii! Torstaina olisi ollut taas ojentajienkin vuoro, mutta aristivat edelleen maanantaista, joten jätin tekemättä. Siirsin ne perjantaille, jolloin tein ne vatsan ja kylkien parina. Vatsoista ei pystynyt hoovereita tekemään järkyttävän etureisiaristelun vuoksi, joten jäivät pois ohjelmasta. Perjantain crossailu jäi sekin pois, sillä seuraavana päivänä tulisi liikuskeltua. Lauantai meni siis Kolilla, siitä kohta lisää. Ja tänään sunnuntaina olisi ollut taas jalkojen vuoro olkapäiden lisäksi, mutta eipä ole jalat keskiviikosta palautuneet. Edelleen aristaa etureidet ja pakarat. Ne olisivat voineet ehkä palautua ilman tuota lauantain reissua tuossa välissä, kun ei ollut ihan niin lepopäivä kun olisi sitä ajatellen pitänyt olla. Esimerkiksi tällaisia kun menee alas ja ylös, niin ei se ole lepoa se. Tää oli toinen osa näitä, olin ihan kuollut kun pääsin ylös. :D  Oli siis Vaarojen Maraton tuolla Kolilla, johon mieheni osallistui. Herätys oli jo ennen neljää aamuyöstä, kun piti ajoissa lähteä ajelemaan paikanpäälle. Itsellä oli tarkoitus vaellella siellä kameran kera ympäriinsä, mutta valitettavasti maisemia ei juuri ollut nähtävissä voimakkaan usvan vuoksi. Jonkin verran tuli kuitenkin käveltyä/kiipeiltyä siellä ja lopun ajasta istuin teetä juomassa hotellin kahviossa. Introvertti -kirja kädessä, niin ei tarvinnut ainakaan hätistellä ihmisiä ympäriltä pois. :’D Tää oli ihan sairaan siistiä. Pelkään korkeita paikkoja ja tätä en pelännyt yhtään! Olin ihan tuhannen fiiliksissä! Tällä mentiin ylös tapahtumapaikalle ja takaisin alas autolle. Tässä mennään muuten alaspäin, vaikka näyttäisi olevan ylämäki. On jyrkkä alamäki. Vaarojen maratonhan on polkujuoksutapahtuma, jossa juostaan (tai ne hetket kun voi juosta..) metsässä, juurakoiden keskellä, irtonaisten kivien seassa, kalliolla, pitkospuilla, ja yhdesti jopa ylitetään vesialue soutuveneellä/lautalla. Korkeuseroja on paljon ja erityisen mukavasti viimeiset kolme kilometriä on pelkkää, paikoin jyrkkääkin, nousua. Tapahtumaan liittyvän esittelyvideon voi käydä katsomassa  tästä  linkistä. Miehen tavoite oli lähinnä suoriutua alle kuuteen tuntiin koko koettelemuksesta ja saapuikin maaliin ajassa 5:50. Eikä ollut tapahtunut mitään loukkaantumisia matkalla, joten hyvinhän se meni! Olin ylpeänä vastaanottamassa uupuneen juoksijan maalissa Gainomaxien kera. Tuon suorituksen jälkeen oli varmasti palkkarinsa ansainnut! Viimeinen spurtti ennen ihan mutkan takana häämöttävää maalia! Ja tässä kohtaa tahtoisin kysyä lukijoilta kysymyksen: olisiko kiinnostusta miehen kirjoittamiin raportteihin näistä kisoista, ynnä muihin mahdollisiin juoksuun liittyviin juttuihin? Yleensähän kirjoitan aina näistä jotakin itse, mutta ne on tosiaan kaikkea muuta kuin juoksijan näkökulmia asiaan, saati sitten, että niissä olisi luettavissa mitään itse kokemuksesta. Paitsi katsojan kokemuksesta.. Mieheni voisi siis kirjoitella raportteja kisoista ja kun tuo juoksu on hänen lajinsa niin vahvasti muutenkin, niin aiheesta varmaankin liittyisi satunnaisesti kaikenlaista juttua. Hän voisi olla sellainen satunnainen vieraskirjoittaja. :) Tiedän, että ainakin jotkut lukijoistani harrastavat juoksua, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Itse luen aina innokkaasti juoksujutut ja kisarapsat toisten blogeista, jotka semmosia kirjoittavat, koska näen sitä lajia niin läheltä, vaikka itse en sitä harrastakaan. Jos kiinnostusta löytyy, niin tästä Vaarojen Maratonista voisi mahdollisesti tulla jonkinlainen rapsa. Ja koska innostuin asiasta entistä enemmän, voisin tiedustella myös halukkuutta kysymyksien esittämiseen (miehelle siis), joihin hän sitten vastailisi. Olisiko sellaista? Anonyymit lukijat voisivat halutessaan lähettää kysymyksensä sähköpostiini, mikä löytyy profiilini takaa, sekä tuosta sivupalkista vasemmalta. Sinne saa muutenkin lähettää postia, ihan mistä syystä vaan. Vaikka mielipiteitä tästä aiheesta! Mieheni voisi tehdä vaikka itsestään sellaisen esittelypostauksen, johon voisi sitten esittää kysymyksiä. Nämä on kyllä vaan mun suunnitelmia, ei hänen. :D Tuo rapsojen kirjoittaminen oli tosin meidän yhteinen idea, joten ainakin sellaista voisi olla luvassa, jos kiinnostusta niiden lukemiseen löytyy mun lukijoistani. Loput oli mun omia ideoitani, joita en ole häneltä vahvistanut. :’) Ja saa myös sanoa ei. Otan sen huomioon tai olen ottamatta. :D Oli muuten aikamoinen sumu muuallakin kuin Kolilla. Tällaisessa näkymässä ajettiin sinne. Sitten viikon ruokajuttuihin. Jotain olikin jo viime postauksessa , jossa kerroin viimeaikojen ruokarakkauksista. Joitain muita tässä: Muussia ja parsakaalia. Muussia ja parhausvihannessekoitusta pakkasesta. Porkkanaohukaisia. Keitettyä perunaa ja parhausvihannessekoitusta. Pizzaa taas, koska viikonloppu! Samaan tapaan kuin  aiemmin , mutta halloum vaihtui miehen pyynnöstä vuohenjuustoon. Oli ihan hullunhyvää! Ja koska eilinen meni ihan eväspohjalta (rahkaa, riisikakkuja..), teki ihan tajuttomasti mieli perunaa (yllättäen :DD) kun pääsi illalla kotiin! Siispä heitettiin uuniin ristikkoperunat ja syötiin ne ahnaasti naamoihimme (kuva ei ollut kaunis, siksi sitä ei ole nähtävillä.. :D) ja silti mulle jäi karmaiseva perunahimotus. Söin siis vielä iltapalaksi myöhemmin tämän: Päivän rahkakiintiö oli täynnä, päivän perunakiintiö vasta tämän myötä.. Iltapalarahka vaihtui siis iltapalaperunaan, taisi tytön tehdä vähän hiilaria mieli. Kerrankos sitä. Tää ei varmaan toistu enää koskaan. Siinäpä se viikko sitten. Kertokaahan mielipiteitä ja ajatuksia tuosta miehen kirjoittelusta, ootan intopiukeana! Kyllä niin tykkäisin laajentaa tätä blogia tuohon suuntaan, ja uskon, että monelle ne kirjoitukset olisivat kovasti mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Vai ei? Puhu nyt, tai vaikene iäksi! Hyvää tulevaa viikkoa! jalkatreeni juoksu kasvisruoka kevyt viikko lihaskivut ja -kireydet treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viimeaikojen ruokarakkauksia Vieraskynä: Vaarojen Maraton -kisaraportti 24 vastausta artikkeliin ”Viikko 40: arkoja lihaksia, vaarallisia maratoneja ja kysymys lukijoille” Minna sanoo: 5.10.2014 16:35 Oi, tuolta hissistä oli varmaan ihanat maisemat! :) Tuo maraton kuullostaa hurjalta suoritukselta, siis itsessäänkin jo, mutta että tuollaisessa maastossa. Kyllä varmasti loppunousujen jälkeen hapottaa! :D En ole niinkään juoksija tyyppi (tylsää!:D) mutta lukisin kyllä mielellään miehesi mietteitä tuosta! Ja mikä jottei muutakin tekstiä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:42 Hissistä tuli katteltua lähinnä alaspäin ja ihmeteltyä, että miten sitä onkin niin korkealla, eikä pelota yhtään :D Ei ole siis juuri minkäänlaista tietoa miltä maisemat näytti! :D Tosin usva piti ison osan maisemista pimennossa muutenkin. Hienoa, että kiinnostusta löytyy noihin rapsoihin ja ehkä muihinkin, vaikka et juoksija olekaan. En minäkään. :’) jaanaba.fitfashion.fi sanoo: 5.10.2014 16:46 Onnittelut miehelle! Vastaukseni kysymykseesi on notta todellakin kiinnostaa juoksijan raportit! =D Ja raporttien lisäksi treeneistä kirjoittamiset kans. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:43 Mulla oli vähän sellainen mielikuvakin, että sää voisit noista teksteistä tykätä. :D No niitä on tulossa nyt sitten ihan oikeesti! Minttu sanoo: 5.10.2014 17:26 Kyllä kiitos juoksurapsoja. Ja etenkin polkujuoksusta, jos miehesi alkaa sitä nyt enemmänkin harrastella. Ja onnea kuuden tunnin alituksesta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:45 Polkujuoksu taitaa jäädä ehkä vähän satunnaisemmaksi kuin nuo katuversiot, kuten tähänkin asti, mutta eiköhän niitä tule jatkossakin aina silloin tällöin. Kyllähän jokaiselle juoksukaudelle yksi sellainen ainakin mahtuu. ;) Onnittelut menivät perille! Bigblue sanoo: 5.10.2014 17:32 Loistava idea jos miehelläsi jaksamista satunnaiseen kirjoitteluun riittää! Täällä luetaan juoksemisesta innolla :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:45 Jee mää kanssa innostuin asiasta tosi kovin! Kiva, että muutkin! :) Eikku sanoo: 5.10.2014 17:49 Joo, minäkin lukisin kyllä mielelläni juoksujuttuja, jos hänellä on aikaa kirjoitella :). Mun miehen veli oli muuten tuolla samaisella maratonilla, aika 5.26. Se on vasta tänä vuonna juossut ensimmäisen maransa, ja nyt niitä on kertynyt suht lyhyessä ajassa jo kai neljä kappaletta.. hiukan hirvittää moinen tahti. On siis kyllä juossut pitkiä lenkkejä jo useampia vuosia. Hatunnosto miehellesi tuon suorittamisesta, pitää olla pikkuisen tärähtänyt kyllä kun noihin lähtee :D. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:47 Aikaa tuntuu olevan, kun ensimmäinen teksti on jo viilausta vaille valmis. Eiköhän jo huomenna ole rapsaa tulossa! :) Aika hurja kaveri tuo miehesi veli, innostus selkeästi vienyt mukanaan. Onneksi kisajuoksukausi alkaa vedellä viimeisiään näillä leveysasteilla, pääsee rauhoittumaan välillä. ;) Ja kyllä, pikkasen täytyy viirata päässä. :D Emilia sanoo: 5.10.2014 18:06 Joo, juoksujutut kiinnostaa ja varsinkin raportti tuosta Kolin tapahtumasta olisi jännää luettavaa! :) Ite (ex-)suunnistajana oon kovasti kiinnostunut lukemaan varsinkin noista maastossa juoksemisista. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:49 Rapsaa tästä kisasta on luettavissa mitä ilmeisimmin huomenna, eli toiveesi toteutuu! :) Maastojuoksu on kyllä mielenkiintoinen laji. Jos itse juoksisin, juoksisin nimenomaan tällaisia. Kaduilla meno ei oikein ole mun juttu laisinkaan. Vaikka ei juoksu muutenkaan ole, niin sitäkin vähemmän katujuoksu. :D Stay with me evelyn sanoo: 5.10.2014 19:05 Joooo juoksu jutskat just jees!!!:) Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:49 Jeeeee tulloo tulloo! :D Minskuliina sanoo: 5.10.2014 20:33 Joo todellakin kiinnostaa juoksujutut. Villi idea, jota en sun ajatellut esittävän ikinä! Siipalle onnittelut mahtavasta juoksusta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:50 Tää olikin jännä, että ei ole oikein koskaan tullut mieleenkään, kummallekaan. Ja nyt sitten tuli, täysin yhtäaikaisesti! Aika oli selkeästi kypsä tälle. :’) May sanoo: 6.10.2014 09:07 Joooo kaikki kiinnostaa! :D antaa tulla vaan. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:51 Toiveesi on kuultu ja se toteutuu! :D Nici sanoo: 6.10.2014 09:54 Muakin kiinnostas juoksujutut. Tän lisäksi hän vois kertoa esim. millasissa erilaisissa maratooneissa on käynyt, tyyliin pari riviä kiinnostavimmista. Ja ensimmäisestä aina kiinnostaa kuulla, miten meni, jäikö matka kesken, tuliko ennätyksiä :D Ja koli aiheena ois tosi mielenkiintonen. Musta säkin kerrot ihan yleispätevästi tässäkin, mut välillä sellaset extrapostaukset ois kivoja. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:53 Hei tääkin toive toteutuu, sillä mietittiinkin jo sellaistakin postausta, jossa kävisi läpi ensimmäisestä kisasta lähtien näitä. Ei niistä nyt mitään rapsoja saa aikaiseksi, koska niistä ei voi muistaa enää niin paljoa, mutta muutamalla rivillä pystyy kaikesta kertomaan. Ja datat on tallessa edelleen. :) Huomenna pitäisi tulla kunnollista rapsaa tästä viimeisestä kisasta! :) Ninni (energianurkkaus.fitfashion.fi) sanoo: 7.10.2014 07:29 Kiinnostaa ehdottomasti! :) Ja onnea miehelle hienosta suorituksesta!! Bobby Jean / Heidi sanoo: 7.10.2014 08:26 Toive toteutettu! ;) Siellä on luettavissa! :) Elina sanoo: 7.10.2014 10:56 No kun kerran kysyit, niin vastaan rehellisesti että ei kiinnosta. En juokse itse enkä ole aiheesta kiinnostunut, ja myös ajattelen että tää on SUN blogi eikä miehesi. :) Mutta jos ja kun miehen postauksia kuitenkin tulee, voin elää asian kanssa ja jättää ne lukematta jos siltä tuntuu. :P Bobby Jean / Heidi sanoo: 7.10.2014 10:59 Hehe, joo rehellinen pitää olla! Ei kaikkia kiinnosta kaikki jutut. En mäkään lue seuraamistani blogeista niistä lajeista tai aiheista, joista en ole kiinnostunut. Ja niitä kyllä maailmaan mahtuu! Jopa niihin suosikkiblogien antiin. Jättää lukematta vaan niin elämä on helpompaa. :D Sillä jatkossa tää on MUN blogi ja sitten satunnaisesti tuon miehen kanssa! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi
5.10.2014

Viikko 40: arkoja lihaksia, vaarallisia maratoneja ja kysymys lukijoille 5.10.2014 Heidi 24  Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Totaalilepoviikon jälkeen tällä viikolla palattiin taas treenien pariin! Keho on ottanut treenit todella hyvin vastaan ja olen miettinyt, että pitäisiköhän mun tällä (kummallisella) kropalla pitää säännöllisesti näitä totaalilepoviikkojakin.. Esimerkiksi joka kolmas kevyt voisi olla totaalilepo. Ihan jokaista treeniä ei tällä viikolla tehty normaaliin tapaan, sillä palautuminen ei ollut ihan niin nopeaa kuin mitä se on säännöllisten treenien aikaan – tauon jälkeen kestää aina hetken pidempään. Siispä tämä viikko näytti varsin omituiselta, eli tältä: Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat . Kesto: 1:02min. Tiistai: lepo . Keskiviikko: jalat . Kesto: 1:03min. Torstai: olkapäät, hauikset . Kesto: 0:51min. Perjantai: vatsa, kyljet, ojentajat . Kesto: 0:45min. Lauantai: lepo (sort of) . Sunnuntai: olkapäät . Kesto: 0:31min. Ilmojen halki (hiihtohissillä) kävi meikäläisten tie. Heti maanantain treenissä huomasi alla olleen lepoviikon vaikutuksen, kun kulmasoutua käsipainolla tehdessä oli tuntuma jotain ihan muuta, kuin mitä se on aikoihin ollut. Tuntui aivan juurikin siinä missä pitikin tuntua. Siinä mietin, että mulla on varmaan niin kestojumissa tuolla selän ja hartioiden alueella kaikki aina, ettei välttämättä treenikään mene niin optimaalisesti oikeaan paikkaan. Että ehkä niitä lepoviikkoja voisi tosiaan enempikin harrastaa. Tiistaina jäi crossailut tekemättä kiireiden vuoksi. Sille olisi ollut aikaa vasta illalla kaikkien menojen jälkeen ja se ei yksinkertaisesti huvittanut, kun aamulla oli jo suihkussakin käynyt ja toinen moinen ei vaan houkutellut. Ei tekosyitä, vaan itselleni varsin valideja syitä. :D Keskiviikkona pääsi sitten vihdoin sinne jalkatreenin pariin, joista olikin tullut tässä välissä erinäisten jalkaongelmien vuoksi taukoa jo kaksi viikkoa. Onnekseni tuon lepoviikon aikana lähti ne kaikki kivut ja kolotukset jaloista pois, viimeisimpänä polvikivut, jotka olivat aika sitkeässä. Olisi varmasti kannattanut aloittaa aika pienillä painoilla, mutta päässä huusi, että normipainoilla vaan, antaa mennä! Normipainot tässä tapauksessa tarkoittivat viime jalkatreeniin lisättyä painomäärää.. Splitit vielä meni jotenkuten toistoja vähentämällä, mutta kun tuli boksikyykyn aika, sain hädintuskin itseni nostettua sen kaiken kera kuusi kertaa, eikä varmasti mennyt nätisti. :D Otin nöyrästi painoa pois ja tein seuraavat sarjat sillä, joskin sain edelleen vain kuusi toistoa aikaiseksi. Nätimmin kuitenkin. Ehkä.. Takakyykyn kohdalle treenivihkoon korjasin ennen ensimmäistäkään toistoa pienemmät painot, mutta tuskaa sekin oli. Syväkyykyn kohdille tein samat merkinnät. Ehkä ensimmäinen ja mahdollisesti toinenkin toisto sarjoista oli syvä ja se kaikki muu oli kaikkea muuta.. :D Siis mun jalat oli ihan muussia! Sarjojen välillä niitä kramppasi ja siinä oli aika vaikea ryhtyä kyykkimään, kun pelotti, että pääseekö sieltä enää ylös jos menevät kramppiin kesken liikkeenkin. Sitä ei onneksi tapahtunut kuitenkaan. Treenin jälkeen koin suuria vaikeuksia päästä portaat takaisin yläkertaan ja jaloissa oli välittömästi lihasarkuutta. Seuraavista päivistä puhumattakaan.. Kirjoitin seuraavan pätkän Facebookkiin: Kahden viikon jalkatreenitauko päättyi eilen. Tänään sitten kävelläänkin hitaasti ja irvistellen, kuin oisi tavarat housuissa. Pytylle istahdetaan karjuen ja sieltä noustaan karjuen. Takapuoleen sattuu, vaikka istuisi vain pehmeällä sohvalla. Lattialla tulee itku, kun tajuaa, että sieltä pitää jotenkin vielä nousta. On tää vaan niin <3 — :) feeling alive. Tiesi siis tehneensä. Whiiii! Torstaina olisi ollut taas ojentajienkin vuoro, mutta aristivat edelleen maanantaista, joten jätin tekemättä. Siirsin ne perjantaille, jolloin tein ne vatsan ja kylkien parina. Vatsoista ei pystynyt hoovereita tekemään järkyttävän etureisiaristelun vuoksi, joten jäivät pois ohjelmasta. Perjantain crossailu jäi sekin pois, sillä seuraavana päivänä tulisi liikuskeltua. Lauantai meni siis Kolilla, siitä kohta lisää. Ja tänään sunnuntaina olisi ollut taas jalkojen vuoro olkapäiden lisäksi, mutta eipä ole jalat keskiviikosta palautuneet. Edelleen aristaa etureidet ja pakarat. Ne olisivat voineet ehkä palautua ilman tuota lauantain reissua tuossa välissä, kun ei ollut ihan niin lepopäivä kun olisi sitä ajatellen pitänyt olla. Esimerkiksi tällaisia kun menee alas ja ylös, niin ei se ole lepoa se. Tää oli toinen osa näitä, olin ihan kuollut kun pääsin ylös. :D  Oli siis Vaarojen Maraton tuolla Kolilla, johon mieheni osallistui. Herätys oli jo ennen neljää aamuyöstä, kun piti ajoissa lähteä ajelemaan paikanpäälle. Itsellä oli tarkoitus vaellella siellä kameran kera ympäriinsä, mutta valitettavasti maisemia ei juuri ollut nähtävissä voimakkaan usvan vuoksi. Jonkin verran tuli kuitenkin käveltyä/kiipeiltyä siellä ja lopun ajasta istuin teetä juomassa hotellin kahviossa. Introvertti -kirja kädessä, niin ei tarvinnut ainakaan hätistellä ihmisiä ympäriltä pois. :’D Tää oli ihan sairaan siistiä. Pelkään korkeita paikkoja ja tätä en pelännyt yhtään! Olin ihan tuhannen fiiliksissä! Tällä mentiin ylös tapahtumapaikalle ja takaisin alas autolle. Tässä mennään muuten alaspäin, vaikka näyttäisi olevan ylämäki. On jyrkkä alamäki. Vaarojen maratonhan on polkujuoksutapahtuma, jossa juostaan (tai ne hetket kun voi juosta..) metsässä, juurakoiden keskellä, irtonaisten kivien seassa, kalliolla, pitkospuilla, ja yhdesti jopa ylitetään vesialue soutuveneellä/lautalla. Korkeuseroja on paljon ja erityisen mukavasti viimeiset kolme kilometriä on pelkkää, paikoin jyrkkääkin, nousua. Tapahtumaan liittyvän esittelyvideon voi käydä katsomassa  tästä  linkistä. Miehen tavoite oli lähinnä suoriutua alle kuuteen tuntiin koko koettelemuksesta ja saapuikin maaliin ajassa 5:50. Eikä ollut tapahtunut mitään loukkaantumisia matkalla, joten hyvinhän se meni! Olin ylpeänä vastaanottamassa uupuneen juoksijan maalissa Gainomaxien kera. Tuon suorituksen jälkeen oli varmasti palkkarinsa ansainnut! Viimeinen spurtti ennen ihan mutkan takana häämöttävää maalia! Ja tässä kohtaa tahtoisin kysyä lukijoilta kysymyksen: olisiko kiinnostusta miehen kirjoittamiin raportteihin näistä kisoista, ynnä muihin mahdollisiin juoksuun liittyviin juttuihin? Yleensähän kirjoitan aina näistä jotakin itse, mutta ne on tosiaan kaikkea muuta kuin juoksijan näkökulmia asiaan, saati sitten, että niissä olisi luettavissa mitään itse kokemuksesta. Paitsi katsojan kokemuksesta.. Mieheni voisi siis kirjoitella raportteja kisoista ja kun tuo juoksu on hänen lajinsa niin vahvasti muutenkin, niin aiheesta varmaankin liittyisi satunnaisesti kaikenlaista juttua. Hän voisi olla sellainen satunnainen vieraskirjoittaja. :) Tiedän, että ainakin jotkut lukijoistani harrastavat juoksua, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Itse luen aina innokkaasti juoksujutut ja kisarapsat toisten blogeista, jotka semmosia kirjoittavat, koska näen sitä lajia niin läheltä, vaikka itse en sitä harrastakaan. Jos kiinnostusta löytyy, niin tästä Vaarojen Maratonista voisi mahdollisesti tulla jonkinlainen rapsa. Ja koska innostuin asiasta entistä enemmän, voisin tiedustella myös halukkuutta kysymyksien esittämiseen (miehelle siis), joihin hän sitten vastailisi. Olisiko sellaista? Anonyymit lukijat voisivat halutessaan lähettää kysymyksensä sähköpostiini, mikä löytyy profiilini takaa, sekä tuosta sivupalkista vasemmalta. Sinne saa muutenkin lähettää postia, ihan mistä syystä vaan. Vaikka mielipiteitä tästä aiheesta! Mieheni voisi tehdä vaikka itsestään sellaisen esittelypostauksen, johon voisi sitten esittää kysymyksiä. Nämä on kyllä vaan mun suunnitelmia, ei hänen. :D Tuo rapsojen kirjoittaminen oli tosin meidän yhteinen idea, joten ainakin sellaista voisi olla luvassa, jos kiinnostusta niiden lukemiseen löytyy mun lukijoistani. Loput oli mun omia ideoitani, joita en ole häneltä vahvistanut. :’) Ja saa myös sanoa ei. Otan sen huomioon tai olen ottamatta. :D Oli muuten aikamoinen sumu muuallakin kuin Kolilla. Tällaisessa näkymässä ajettiin sinne. Sitten viikon ruokajuttuihin. Jotain olikin jo viime postauksessa , jossa kerroin viimeaikojen ruokarakkauksista. Joitain muita tässä: Muussia ja parsakaalia. Muussia ja parhausvihannessekoitusta pakkasesta. Porkkanaohukaisia. Keitettyä perunaa ja parhausvihannessekoitusta. Pizzaa taas, koska viikonloppu! Samaan tapaan kuin  aiemmin , mutta halloum vaihtui miehen pyynnöstä vuohenjuustoon. Oli ihan hullunhyvää! Ja koska eilinen meni ihan eväspohjalta (rahkaa, riisikakkuja..), teki ihan tajuttomasti mieli perunaa (yllättäen :DD) kun pääsi illalla kotiin! Siispä heitettiin uuniin ristikkoperunat ja syötiin ne ahnaasti naamoihimme (kuva ei ollut kaunis, siksi sitä ei ole nähtävillä.. :D) ja silti mulle jäi karmaiseva perunahimotus. Söin siis vielä iltapalaksi myöhemmin tämän: Päivän rahkakiintiö oli täynnä, päivän perunakiintiö vasta tämän myötä.. Iltapalarahka vaihtui siis iltapalaperunaan, taisi tytön tehdä vähän hiilaria mieli. Kerrankos sitä. Tää ei varmaan toistu enää koskaan. Siinäpä se viikko sitten. Kertokaahan mielipiteitä ja ajatuksia tuosta miehen kirjoittelusta, ootan intopiukeana! Kyllä niin tykkäisin laajentaa tätä blogia tuohon suuntaan, ja uskon, että monelle ne kirjoitukset olisivat kovasti mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Vai ei? Puhu nyt, tai vaikene iäksi! Hyvää tulevaa viikkoa! jalkatreeni juoksu kasvisruoka kevyt viikko lihaskivut ja -kireydet treeniviikko Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Viimeaikojen ruokarakkauksia Vieraskynä: Vaarojen Maraton -kisaraportti 24 vastausta artikkeliin ”Viikko 40: arkoja lihaksia, vaarallisia maratoneja ja kysymys lukijoille” Minna sanoo: 5.10.2014 16:35 Oi, tuolta hissistä oli varmaan ihanat maisemat! :) Tuo maraton kuullostaa hurjalta suoritukselta, siis itsessäänkin jo, mutta että tuollaisessa maastossa. Kyllä varmasti loppunousujen jälkeen hapottaa! :D En ole niinkään juoksija tyyppi (tylsää!:D) mutta lukisin kyllä mielellään miehesi mietteitä tuosta! Ja mikä jottei muutakin tekstiä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:42 Hissistä tuli katteltua lähinnä alaspäin ja ihmeteltyä, että miten sitä onkin niin korkealla, eikä pelota yhtään :D Ei ole siis juuri minkäänlaista tietoa miltä maisemat näytti! :D Tosin usva piti ison osan maisemista pimennossa muutenkin. Hienoa, että kiinnostusta löytyy noihin rapsoihin ja ehkä muihinkin, vaikka et juoksija olekaan. En minäkään. :’) jaanaba.fitfashion.fi sanoo: 5.10.2014 16:46 Onnittelut miehelle! Vastaukseni kysymykseesi on notta todellakin kiinnostaa juoksijan raportit! =D Ja raporttien lisäksi treeneistä kirjoittamiset kans. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:43 Mulla oli vähän sellainen mielikuvakin, että sää voisit noista teksteistä tykätä. :D No niitä on tulossa nyt sitten ihan oikeesti! Minttu sanoo: 5.10.2014 17:26 Kyllä kiitos juoksurapsoja. Ja etenkin polkujuoksusta, jos miehesi alkaa sitä nyt enemmänkin harrastella. Ja onnea kuuden tunnin alituksesta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:45 Polkujuoksu taitaa jäädä ehkä vähän satunnaisemmaksi kuin nuo katuversiot, kuten tähänkin asti, mutta eiköhän niitä tule jatkossakin aina silloin tällöin. Kyllähän jokaiselle juoksukaudelle yksi sellainen ainakin mahtuu. ;) Onnittelut menivät perille! Bigblue sanoo: 5.10.2014 17:32 Loistava idea jos miehelläsi jaksamista satunnaiseen kirjoitteluun riittää! Täällä luetaan juoksemisesta innolla :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:45 Jee mää kanssa innostuin asiasta tosi kovin! Kiva, että muutkin! :) Eikku sanoo: 5.10.2014 17:49 Joo, minäkin lukisin kyllä mielelläni juoksujuttuja, jos hänellä on aikaa kirjoitella :). Mun miehen veli oli muuten tuolla samaisella maratonilla, aika 5.26. Se on vasta tänä vuonna juossut ensimmäisen maransa, ja nyt niitä on kertynyt suht lyhyessä ajassa jo kai neljä kappaletta.. hiukan hirvittää moinen tahti. On siis kyllä juossut pitkiä lenkkejä jo useampia vuosia. Hatunnosto miehellesi tuon suorittamisesta, pitää olla pikkuisen tärähtänyt kyllä kun noihin lähtee :D. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:47 Aikaa tuntuu olevan, kun ensimmäinen teksti on jo viilausta vaille valmis. Eiköhän jo huomenna ole rapsaa tulossa! :) Aika hurja kaveri tuo miehesi veli, innostus selkeästi vienyt mukanaan. Onneksi kisajuoksukausi alkaa vedellä viimeisiään näillä leveysasteilla, pääsee rauhoittumaan välillä. ;) Ja kyllä, pikkasen täytyy viirata päässä. :D Emilia sanoo: 5.10.2014 18:06 Joo, juoksujutut kiinnostaa ja varsinkin raportti tuosta Kolin tapahtumasta olisi jännää luettavaa! :) Ite (ex-)suunnistajana oon kovasti kiinnostunut lukemaan varsinkin noista maastossa juoksemisista. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:49 Rapsaa tästä kisasta on luettavissa mitä ilmeisimmin huomenna, eli toiveesi toteutuu! :) Maastojuoksu on kyllä mielenkiintoinen laji. Jos itse juoksisin, juoksisin nimenomaan tällaisia. Kaduilla meno ei oikein ole mun juttu laisinkaan. Vaikka ei juoksu muutenkaan ole, niin sitäkin vähemmän katujuoksu. :D Stay with me evelyn sanoo: 5.10.2014 19:05 Joooo juoksu jutskat just jees!!!:) Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:49 Jeeeee tulloo tulloo! :D Minskuliina sanoo: 5.10.2014 20:33 Joo todellakin kiinnostaa juoksujutut. Villi idea, jota en sun ajatellut esittävän ikinä! Siipalle onnittelut mahtavasta juoksusta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:50 Tää olikin jännä, että ei ole oikein koskaan tullut mieleenkään, kummallekaan. Ja nyt sitten tuli, täysin yhtäaikaisesti! Aika oli selkeästi kypsä tälle. :’) May sanoo: 6.10.2014 09:07 Joooo kaikki kiinnostaa! :D antaa tulla vaan. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:51 Toiveesi on kuultu ja se toteutuu! :D Nici sanoo: 6.10.2014 09:54 Muakin kiinnostas juoksujutut. Tän lisäksi hän vois kertoa esim. millasissa erilaisissa maratooneissa on käynyt, tyyliin pari riviä kiinnostavimmista. Ja ensimmäisestä aina kiinnostaa kuulla, miten meni, jäikö matka kesken, tuliko ennätyksiä :D Ja koli aiheena ois tosi mielenkiintonen. Musta säkin kerrot ihan yleispätevästi tässäkin, mut välillä sellaset extrapostaukset ois kivoja. Bobby Jean / Heidi sanoo: 6.10.2014 15:53 Hei tääkin toive toteutuu, sillä mietittiinkin jo sellaistakin postausta, jossa kävisi läpi ensimmäisestä kisasta lähtien näitä. Ei niistä nyt mitään rapsoja saa aikaiseksi, koska niistä ei voi muistaa enää niin paljoa, mutta muutamalla rivillä pystyy kaikesta kertomaan. Ja datat on tallessa edelleen. :) Huomenna pitäisi tulla kunnollista rapsaa tästä viimeisestä kisasta! :) Ninni (energianurkkaus.fitfashion.fi) sanoo: 7.10.2014 07:29 Kiinnostaa ehdottomasti! :) Ja onnea miehelle hienosta suorituksesta!! Bobby Jean / Heidi sanoo: 7.10.2014 08:26 Toive toteutettu! ;) Siellä on luettavissa! :) Elina sanoo: 7.10.2014 10:56 No kun kerran kysyit, niin vastaan rehellisesti että ei kiinnosta. En juokse itse enkä ole aiheesta kiinnostunut, ja myös ajattelen että tää on SUN blogi eikä miehesi. :) Mutta jos ja kun miehen postauksia kuitenkin tulee, voin elää asian kanssa ja jättää ne lukematta jos siltä tuntuu. :P Bobby Jean / Heidi sanoo: 7.10.2014 10:59 Hehe, joo rehellinen pitää olla! Ei kaikkia kiinnosta kaikki jutut. En mäkään lue seuraamistani blogeista niistä lajeista tai aiheista, joista en ole kiinnostunut. Ja niitä kyllä maailmaan mahtuu! Jopa niihin suosikkiblogien antiin. Jättää lukematta vaan niin elämä on helpompaa. :D Sillä jatkossa tää on MUN blogi ja sitten satunnaisesti tuon miehen kanssa! ;) Kommentointi on suljettu. Heidi

Tacogratiini 5.10.2014 Ruokablogi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Rapsakkaa, suolaista ja enemmän tai vähemmän epäterveellistä. Mikä se on? Ei, se ei ole peruskoulu vaan maukas iltapala: tacogratiini. Tämä resepti ei ole omani, vaan se on hieman muutettuna lähtöisin kinuskikissan, tuon kinuskisen, ööh, kissan blogista. Kisuli on valmistanut gratiinin kylkeen myös salaattia, mutta keittiön kaapissamme asuva mörköjänis söi salaatin. Normaalisti teemme ruokaa aina joko luomulihasta tai muuten vain lihakaupasta haetusta tuoreemmasta tavarasta. Nyt jouduimme turvautumaan normikaupan jauhelihaan, mutta menihän tuo. Nautaa tuupattiin tähän safkaan, mutta kai tähän voi laittaa vaikka heppaa. Mutta ei mustaa oria, tuota 70-luvun loppupuolen tyttöjen sydämien sulattajaa. Itsehän nuorena angstasin, joten tuo kaakki olisi silloin joutanut vaikka pannupizzaan, mutta nyt soivat toisenlaiset kellot. Mutta ihan sama, laita vaikka valasta. Tacogratiini Ainesosat Näistä tulee salsa (ei se leffa): 1 tölkki tomaattimurskaa puolikas paprika (keltainen) 1 punasipuli parit chilipaprikat (voi jättää pois ja aikoo huijata lapsillekin tätä evästä) 1 tl suolaa 1 tl sokeria 1 rkl oliiviöljyä 0-283 tippaa tabascoa, ihan miten tykkäät Näistä tulee jotain muuta kuin salsa: 400 g jauhelihaa 2 tl pizzamaustetta 1 tölkki tomaattipyrettä 300 g nachoja 150 g juustoraastetta, esim. emmental Valmistus Uuni päälle, 200-astetta hyvä. Tee ensin salsa (ei se leffa). Valuta tomaattimurskasta vesi ja kärpäset pois. Hienonna paprika(t) ja punasipuli ja pyörittele tomaattimurskan sekaan. Sekoittele perään myös mausteet ja öljy. Laita jääkaappiin hengaamaan, mutta älä unohda sitä sinne. Tässä välissä pannua päälle ja jauhelihan ruskistukseen. Sitä ei varmaan tartte opettaa, mutta kun sihinä kuuluu niin jotain tapahtuu. Sekoittele lihan sekaan mausteet ja tomaattipyre. Naks (uuni). Levitä nachot pellille. Ei poliisi-tv:n juontajalle vaan uunipellille. Auttaa jos laitat leivinpaperin väliin. Läpsi ensin kerros salsaa (ei sitä leffaa), sitten kippaa lämmin jauheliha päälle ja levittele vielä lisää salsaa (voi hemmetti sen leffan kanssa nyt) koko paketin pintaan. Laita pelti uuniin ja annan olla viitisen minuuttia. Ruokaa on helpompi syödä jos otat sen uunista pois. Nauttiminen Iltapalaksi vieraiden kera. Älä syö vieraita vaan kerro heille tarinoita metsästysretkistä 40-luvun Kuubaan. Jos epäilevät, kiistä kaikki. Tämän kanssa sopisi siideri, ehkä omenainen. Kuivana ja englantilaisena vetäisin, mutta jos on ihan pakko olla makeaa, niin lempparini Somersby sitten. Sipaise tosiaan sitä salaattia halutessasi kylkeen. Voit myös dipata gratiinia vaikka mascarponeen tai kermaviiliin, om du vill. Ja ruoan jälkeen voit mennä kattoo salsan. Kyllä, sen hemmetin leffan. Kuka muuten esitti mustaa oria siinä leffassa (ei salsassa, vaan siinä toisessa leffassa)? gratiini ruoka taco Lue myös: Suklaa-juustokakku 27.11.2014 Mascarpone-leipä 05.11.2014 Totuus popseista Pistaasilohi ja kookos-bataattimuussi Ruokablogi
Näpertelijä Ämmä

Tacogratiini 5.10.2014 Ruokablogi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Rapsakkaa, suolaista ja enemmän tai vähemmän epäterveellistä. Mikä se on? Ei, se ei ole peruskoulu vaan maukas iltapala: tacogratiini. Tämä resepti ei ole omani, vaan se on hieman muutettuna lähtöisin kinuskikissan, tuon kinuskisen, ööh, kissan blogista. Kisuli on valmistanut gratiinin kylkeen myös salaattia, mutta keittiön kaapissamme asuva mörköjänis söi salaatin. Normaalisti teemme ruokaa aina joko luomulihasta tai muuten vain lihakaupasta haetusta tuoreemmasta tavarasta. Nyt jouduimme turvautumaan normikaupan jauhelihaan, mutta menihän tuo. Nautaa tuupattiin tähän safkaan, mutta kai tähän voi laittaa vaikka heppaa. Mutta ei mustaa oria, tuota 70-luvun loppupuolen tyttöjen sydämien sulattajaa. Itsehän nuorena angstasin, joten tuo kaakki olisi silloin joutanut vaikka pannupizzaan, mutta nyt soivat toisenlaiset kellot. Mutta ihan sama, laita vaikka valasta. Tacogratiini Ainesosat Näistä tulee salsa (ei se leffa): 1 tölkki tomaattimurskaa puolikas paprika (keltainen) 1 punasipuli parit chilipaprikat (voi jättää pois ja aikoo huijata lapsillekin tätä evästä) 1 tl suolaa 1 tl sokeria 1 rkl oliiviöljyä 0-283 tippaa tabascoa, ihan miten tykkäät Näistä tulee jotain muuta kuin salsa: 400 g jauhelihaa 2 tl pizzamaustetta 1 tölkki tomaattipyrettä 300 g nachoja 150 g juustoraastetta, esim. emmental Valmistus Uuni päälle, 200-astetta hyvä. Tee ensin salsa (ei se leffa). Valuta tomaattimurskasta vesi ja kärpäset pois. Hienonna paprika(t) ja punasipuli ja pyörittele tomaattimurskan sekaan. Sekoittele perään myös mausteet ja öljy. Laita jääkaappiin hengaamaan, mutta älä unohda sitä sinne. Tässä välissä pannua päälle ja jauhelihan ruskistukseen. Sitä ei varmaan tartte opettaa, mutta kun sihinä kuuluu niin jotain tapahtuu. Sekoittele lihan sekaan mausteet ja tomaattipyre. Naks (uuni). Levitä nachot pellille. Ei poliisi-tv:n juontajalle vaan uunipellille. Auttaa jos laitat leivinpaperin väliin. Läpsi ensin kerros salsaa (ei sitä leffaa), sitten kippaa lämmin jauheliha päälle ja levittele vielä lisää salsaa (voi hemmetti sen leffan kanssa nyt) koko paketin pintaan. Laita pelti uuniin ja annan olla viitisen minuuttia. Ruokaa on helpompi syödä jos otat sen uunista pois. Nauttiminen Iltapalaksi vieraiden kera. Älä syö vieraita vaan kerro heille tarinoita metsästysretkistä 40-luvun Kuubaan. Jos epäilevät, kiistä kaikki. Tämän kanssa sopisi siideri, ehkä omenainen. Kuivana ja englantilaisena vetäisin, mutta jos on ihan pakko olla makeaa, niin lempparini Somersby sitten. Sipaise tosiaan sitä salaattia halutessasi kylkeen. Voit myös dipata gratiinia vaikka mascarponeen tai kermaviiliin, om du vill. Ja ruoan jälkeen voit mennä kattoo salsan. Kyllä, sen hemmetin leffan. Kuka muuten esitti mustaa oria siinä leffassa (ei salsassa, vaan siinä toisessa leffassa)? gratiini ruoka taco Lue myös: Suklaa-juustokakku 27.11.2014 Mascarpone-leipä 05.11.2014 Totuus popseista Pistaasilohi ja kookos-bataattimuussi Ruokablogi