25.5.2013 Vaellus Ben Nevisillä 25.5.2013 Heidi 12 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Heipä hei! Täällä uupunut vaeltaja koittaa laittaa jonkilaisen raportin eilisestä vaelluksesta. Tämä päivä onkin mennyt lepäillessä, erityisesti pohkeet huutaa hoosiannaa ja kroppa on muutenkin vähän uupunut – kiitos kissan, joka herätti kuuden ja puolen tunnin unien jälkeen aamulla kuuden aikaan. :D Luulen, että vähän enemmän olisi voinut kaivata unta. ;) Mutta eiliseen! Herättiin aamulla viideltä. Puoli kahdeksan aikaan istuttiin autossa pihalla ja lähdettiin liikenteeseen. Matkalla satoi välillä vettä, mutta oltiin toiveikkaita, että perillä kuitenkin paistaa aurinko, kun näin oli luvannut. Loch Nessinkin vierustaa ajeltiin pitkä tovi! Semmoinen nelisen tuntia matkaan lopulta melkein meni, mutta ainakin perillä paistoi aurinko! Autossa söin protskupatukan ja persikanviipaleita, joita olin itselleni purkkiin laittanut. Perinteinen aamupalani yllätti aivan täysin ja piti nälkää kuusi tuntia(!!!), eli sopivasti siihen asti, että oltiin perillä kohteessa. Ehkä se intialainen ruoka siellä vatsassa kuitenkin auttoi tässä asiassa. ;) Vessat oli siinä parkkipaikan läheisyydessä, joten siellä tietysti pistäydyttiin ennen kuin lähdettiin kohti vuorta. Alkumatkasta jalat toimivat aivan loistavasti. Sai harppoa menemään ihan mielensä mukaan ja missään ei tuntunut. Suurimmaksi osaksi koko nousussa reitti oli tuollaista kiveä. Se oli vähän kuin olisi portaita askeltanut. Aika pitkään jalat olivat täysin ilman tuntemuksia. Kiitos varmaan pääasiassa edellisen päivän hiilareille ja sille, että olin jalkoja säästellyt tätä varten. Tämmösiäkin kavereita siellä tietysti oli pitkin reittiä. :D Tuolla ne oli keskellä polkua meitä oottamassa. Jossain kohtaa alkoi kuitenkin jalat vähän painaa. Eivät menneet missään kohtaa hapoille, mutta olivat kuin lyijyä siinä vaiheessa, kun näitä kiviä sai harppoa pidemmän pätkän yhteen menoon. Välillä oikein nauratti, kun jalka ei vain ollut nousta. TUMPS TUMPS menin siellä, kun jalat painoivat tonnin. Mitä ylemmäs mentiin, sitä enemmän ne painoivat. Tämä kuitenkin korjaantui aina sillä, että hetkeksi pysähtyi hihittelemään (:D) ja taas jaksoi jatkaa pitkän pätkän. Olisikohan ollut tunti neljänviiden kohdalla, kun päätin ottaa vähän lisähiilaria ja jättimäinen banaani ei ole muuten koskaan maistunut niin hyvälle kun siellä korkeuksissa! :’) Sen voimalla jatkettiin taas matkaa ylemmäs. Matkan alussa meitä oli vähän varoiteltu, että siellä on lunta vielä ylhäällä ja turvallisuus ei ole sen vuoksi ihan huipussaan ja itsellekin oli selkeää, että lumella en lähde missään vuoren rinteillä taiteilemaan lenkkareissa. Tuollahan (ja muualla ympäri Britanniaa) on porukkaa kuollutkin ihan nyt viime talven aikana, kun ovat liukastelleet lumella. Ja niinhän se oli, että mitä ylemmäs mentiin, sitä karummaksi maisema kävi ja siellä sitä luntakin alkoi olla reitillä. Turvallisuudesta ei kuitenkaan lähdetä tinkimään, joten meidän nousu päättyi niille kohdille. Toiset menivät vaelluskengillä ja piikkisauvoilla – ja sutivat silti. Ehkä olisin päässyt ylös, mutta alas en olisikaan enää tullut. Ainakaan ilman paniikkia ja parkua. :D Huippu oli vain noin 300 metriä korkeammalla kuin missä piti kääntyä. Reitti itsessäänhän kulki samaa tietä takaisin, toisin kuin Saksassa , joten ei tarvinnut harmitella, että olisi ’pitänyt kääntyä takaisin’. Eikä kyllä harmittanut muutenkaan! Lumeen osattiin varautua ja se oli selkeää, että siitä eteenpäin ei mennä. Joten matka alas alkoi! Siinä missä oli jälleen se nousun vaihe treeniä etenkin takapuolelle ja takareisille, oli laskeutuminen aika hapokasta etureisille ja pohkeille. Varsinkin niitä kivi’portaita’ alas harppoessa alkoi pikkasen koivet ilmoitella itsestään.. :’) Ei kuitenkaan tarvinnut sen vuoksi pysähdellä, sillä happoa se vaan oli! Evästauko piti tietysti kuitenkin taas pitää jossain kohtaa: Päivän toinen patukka. Maistui maailman parhaalle näissä maisemissa tämäkin! Mittari näyttää kuluneeksi ajaksi 03:12. Loppumatka alas mentiinkin ilman pysähdyksiä, mitä nyt tietysti piti valokuvia napsia ja lampaita lässytellä. :D Ilma oli koko matkan mitä loistavin. Pukeutuminen oli ollut haasteellista, sillä auringossa on helposti +20°C, varjossa maan pinnalla +13°C, ylhäällä vuorella +2°C ja kaikkea siltä väliltä, riippuen missä on varjoa, missä aurinkoa ja miten kovin tuulee. Tuuli oli onneksi siedettävä, eikä kovin kylmä missään vaiheessa. Välillä olisi tarjennut t-paidassa ja shortseissa, välillä taas oli tarvetta alusvaatekerrastolle ja fleecelle – mikä kaikki oli päälläkin. :D Repussa oli vielä ylimääräinen takki, jos huipulla olisi tarvinnut. Autolla kun oltiin takaisin näytti kello neljää ja puolta tuntia. Kilometrejä tuli 13.7km. Ja jano oli aivan jäätävä.. Mukana oli molemmilla vain puolen litran pullot, kun säästämiseksi sen kanssa menee joka tapauksessa, kun ei sitä täti-ihminen oikein pääse hädissään mihinkään kyykkimään huomaamattomasti! :’) Visitor Centerissä parkkipaikan vieressä oli vesipulloja myytävänä ja semmoiset ostettiin. Ja sitten jättibanaani nassuun taas ja protskupatukkaa vaihteeksi. Ja kotia kohti! Alkumatkasta metsästettiin kahvia hetken. Sellaiset onneksi löytyivät jonkin baaritiskin takaa, oikein vaahdotetulla maidolla ja maistuvaa oli. Kotimatkalla silmät selällään katteltiin maisemia, aurinko paistoi koko ajan ja kaikkialla oli niin nättiä. Erittäin harvinaista herkkua näillä seuduin! Eri reittiä tultiin kuin mitä oltiin menty, ja reilussa kolmessa tunnissa oltiin kotona. Kello taisi olla kahdeksan pintaan. Silmiä kuivasi ja kroppa oli poikki, mutta muuten oli hyvä olo. Suihkua ja iltapalarahkaa napaan ja kymmenen jälkeen nukkumaan. Uni tuli nopeasti. :) Loppui tosin yhtä nopeasti aamulla, kiitos vaan taas kissa niih. :D Ihana kokemus tämäkin. Välillä oli olo kuin oisi ollut Alpeilla taas.. Voih. <3 Uudestaan täytyy mennä, koska se korkein huippu on valloittamatta vielä. ;) Ja kyseessähän on siis koko Britannian korkein huippu, joten pakkohan se on joskus vielä käydä ylhäällä asti! Verrattuna Saksan vaellukseen , tämä ei ollut kuin ehkä puoliksi niin rankka. Se oli jotain ihan jäätävän kamalan ihanaa silloin, sellainen, mitä ei olisi koskaan täysissä järjissä tehnyt uudelleen. Yksi elämäni selkeitä kohokohtia, kokemuksena ihan uskomaton – mutta sai jäädä ainoaksi. :D Tämän voi käydä uudelleen sentään joskus toteuttamassa! Sykkeistä ei mitään tietoa kun vyötä en ole enää käyttänyt, mutta Endomondo arvioi kulutukseksi kuitenkin 1144 kcal. Missään vaiheessa ei tehnyt sydän tai hengästyminen pahaa. Olen ylpeä kroppani toiminnasta. Kiitos keho, kun annat minun kokea tällaisia asioita! Ihan huikeeta ja sanattomaksi vetää. Yllä oleva kuva ja lisää nähtävillä täällä . Nyt jatkan lepoa (ja syömistä ;)) ja katsotaan, jos huomenna jo olisi kehon puolesta ok nostella vähän punttejakin välillä! ;) Mukavat viikonlopun jatkot! vaellus Lue myös: Treenivuosi 2013 31.12.2013 Huipulla tuulee, eli Bennachie II 06.10.2013 Bennachie 09.02.2013 Hengissä.. juuri ja juuri! 19.10.2012 Huomisen fiilistelyä 17.10.2012 Minä rakastan intialaista ruokaa (ja tatuointeja) Viikko 21, päivän treeni ja haastevastaus 12 vastausta artikkeliin ”Vaellus Ben Nevisillä” Marilii sanoo: 25.5.2013 17:30 VAU! Mielettömät maisemat ja kuulostaa just sellaiselta aktiviteetilta, jota itsekin haluaisin kokeilla <3 Ollaan miehen kanssa otettu tavaksi käydä Kolilla vaeltelemassa pari kertaa kesän/syksyn aikana ja malttamattomana kyllä ootan seuraavaa reissua sinne <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 26.5.2013 09:03 Vaeltamisessa yhdistyy kyllä niin monen monta erilaista parhauselementtiä. Ehdottomasti yksi lemppariaktiviteeteista! <3 Eikä sillä ole edes väliä missä sitä tekee. Luonnossa on yleisesti ottaen aina kiva olla ja viettää aikaa ja haastaa itseään. Uskon, että sullakin jo hapottelee tulevat reissut mielessä! ;) nasba sanoo: 25.5.2013 17:50 Taas kerran mä olen täällä ihan sanaton. Mielettömiä maisemia ja sä osaat kertoa noista paikoista jotenkin niin hienosti, että tuntuu heti siltä, että mäkin tahdon! Ja nyt kun sanoit ääneen, niin onhan se oikeesti tosi hienoa, että itse pystyy lähtemään tuollaisiin paikkoihin ja kokemaan tuollaisia asioita. Kuinka paljosta moni ylipainoinen tai muuten liikuntarajoitteinen jääkään paitsi. :/ Mukavaa lepäilyä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 26.5.2013 09:05 :) Kiitos. Tiedätkö, juuri tuota me mietittiin siellä ylös mennessä miehen kanssa. Että miten surullista se loppupeleissä on, kun niin moni ei koskaan voi kokea tällaisia asioita fyysisten esteidensä vuoksi. Pia sanoo: 25.5.2013 18:25 Kuulostaa ja näyttää tosi mahtavalle :D Ite oon ollut kerran lapissa tunturia valloittamassa ;) Kyllä tuollainen patikoiminen on kivaa et kyllä joskus tahtoisi uusiksi :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 26.5.2013 09:09 Ja sitä se olikin! :) Mä en ole koskaan käynty Lapissa, mutta aina tahtonut. Siellä on omaa silmää suuresti miellyttävä luonto. Ihanan karua. <3 Kaalikaveri sanoo: 25.5.2013 20:30 Huu, ihania maisemia ! Kerran oli itekin Borneon reissulla tarkotus kiivetä vuorelle, mut sanoivat mulle sillon ettei sääolosuhteiden takia vaan voinu. Jäi kyllä kaivertamaan ja muistuu aina mieleen kun näkee toisten vaelluskuvia yhtään korkeammalta.. Järjetön reissukuume taas vaihteeks :D Sain muuten vihdoin vastattua sun kysymyshaasteeseen ! Bobby Jean / Heidi sanoo: 26.5.2013 09:10 P*rkeleen sääolosuhteet! :D Ja hienosti vastasitkin haasteeseen! Hannaliina sanoo: 27.5.2013 19:41 Mistä korkeudesta te lähditte kiipeämään? Näyttääkö teidän mittari korkeuden tai tiedättekö te lähtökorkeuden? Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.5.2013 19:49 18 metristä oli lähtö. :D Hannaliina sanoo: 27.5.2013 19:54 Eli tonnin nousu! Kova urakka! Bobby Jean / Heidi sanoo: 27.5.2013 19:59 Juu, vieläkin tuntuu! :’) Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Olkapäät 24.5.2013 Päivi 4 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Mä en ehkä ole ihan tämän musiikkilajin suurkuluttaja, mutta kyllä mä tästä diggaan! Herättää hyvin paljon hyvää fiilistä. Antaa flown viedä mennessään :D Kato Jumppatukka on jumpannunna :D Pikkasta hikee pukkaa, eli soijaa niinkuin rakkaassa viihdeohjelmassamme oli tapana sanoa :D Voimakierto laittaa mehut pihalle, ei sille minkään mahda. OLKAPÄÄT -viparisettiä lämmittelyks, oma fillari toimii alkulämpönä oikein hyvin kun tsygäilee salille -viparit kp -pystypunnerrus Davidin kaa ;) -pystysoutu (rautaa rautaa! grah!) -pystypunnerrus kp -yhden käden viparit -pohkeet Eipä siihen muuta taas tarvittu. Olo alkaa olee aika hakattu tässä vaiheessa kiertoa, mutta niin sen kuuluu ollakin. Ei oo varmaan montaa lihasta tässä kropassa joka ei ilmottelis olemassa olostaan. Sittehän ois tiedossa ylämäkitreeni aamusella niin pistetään eukosta loputkin paskat pihalle :D Se olkoon kierron viimeistely sitten ;) Voi, ja meidän salin omistajalta tuli taas niin rohkaisevaa kommenttia, että kummasti taas sai sitä tsemppiä tähän hommaan. Olen aijemminkin puhunut siitä, miten sitä voi itse vähän sokaistua omaan kuntoonsa, mutta sitten kun joku tulee sanomaan sulle ihan päin naamaan, et hei vitsi sä oot tikissä, niin JEI mikä palkitsis paremmin :) ”Ei noi oo naisen kädet” hihi, ja toi oli oikeesti tarkoitettu kohteliaisuutena, tiedetään ;) Terkut Henrylle vaan :D Meillä on tapana ottaa chillisti, ainakin elukoilla. Ehkä mä voisin ottaa vähän heistä mallia :D Kotonakin alkaa paikat kiiltää. On tullut imuroitua (joka päivä aina ympäri vuoden, kiitos karvaturrien ;) ), sen lisäksi on mopattu, pesty vessaa, keittiötä yms. Uskomatonta miten siivoaminenkin voi ajan kanssa olla hyvin rentouttavaa puuhaa :) Nyt mä toivottelen teille oikein mukavaa päivää ja pitäkäähän itsenne kunnossa ;) Hei ny! elukat koti kuvia treenaan treenikuvia Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Jalkajumppaa potenssiin 100 ! Ylämäkitreeniä 4 vastausta artikkeliin ”Olkapäät” Kerttu sanoo: 24.5.2013 21:07 MAHTAVVAA, ja enkkaa pukkas? :) Oot taatusti niin ansainnu kehut Nainen, upea oot! Mieki oon hehkuttanu jo päivän sessioita, mutta ei oo vielä tuo Armaani saanu videoita pantua. :D Ollaan me onnellsisia omasta onnestamme, eikös! :D Pitäs leffaaki miettiä huomiseks8, suosituksia? Päivi sanoo: 24.5.2013 21:23 Kyllä aika hyvin rauta liikkui. Liikeradat vähän brutaalimpia joissain liikkeissä, kuten sivuvipareissa. Tyytyväinen voin kuitenkin olla :) Odottelen sun päivityksiä ;) Mitähän mä voisin suositella, en ainakaan eilistä Jack Reacheria, en jaksanut kattoo ees kokonaan. Ehkä mä en vaan tajunnut :D koska näemmä se on saanut kuites 4 tähtee arvosteluissa :o Mutta jos ette oo viel kattoneet The odd life of Timothy Green, niin sitä voisin suositella. Vähän on nyyhky leffa, mutta niistä te taidatte tykätä :) hih. Ei mut oikeesti, se oli aika hyvä ! Pumpumkatti sanoo: 25.5.2013 08:47 Aijaa, musta Jack Reacher oli just hyvä. Mut mä tykkäänkin siitä, etten ole aina ihan kärryillä, kun tulee niin paljon käänteitä :D Toinen tosi hyvä leffa oli The Cider House Rules. Se on jo aika vanha, mut sattumalta tuli katottua Netflixistä. Hetken aikaa muuten tavasin tota tekstiä äsken ja mietin, mitä meinaat sanalla ”jumppanunna” :D Päivi sanoo: 25.5.2013 10:24 Joo mä luulen, että mun keskittyminen elokuvaan olisi ollut parempi, jos en ois alottanut sen katsomista klo 23 jolloin juuri myös kaveri alkoi chattailee mulle, joten siihen se sitten kaatui :D Ja se kuites oli leffa joka ois vaatinut hieman keskittymistä :) Jumpannunna ei jumppanunna … vaikka aika omistautunut olenkin lajiin, niin ehkä ihan vielä nunnamaisella uskollisuudella :D Kommentointi on suljettu. Päivi
23.5.2013 Minä rakastan intialaista ruokaa (ja tatuointeja) 23.5.2013 Heidi 13 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kyllä näin on. Massu on täynnä intialaista sapuskaa ja vatsa on tästä onnesta ymmyrskäisenä (ei kuitenkaan tarkoita, että turvoksissa :D)! Alunperin oli tarkoitus ruokailla nyt ravintolassa oikein paikanpäällä, mutta päädyttiin ottamaan sittenkin ruoat kotiin, koska ei ollut vielä kova nälkä siinä kun odotettiin autossa paikan aukeamista (12:00). Kotimatkaan menee kiitettävästi aikaa, ja siinä se nälkä sitten iskikin – nollasta sataan jälleen kerran, kun ruoka tuoksui huumaavalta sylissä. :D Tältä näytti purnukat kotona: Ihan sopiva satsi :D Meillä oli vähän vaikeuksia hahmottaa kotona, että mikä ateria näistä oli nyt kenenkin, kun tiesi vaan pääpiirteittäin tilaamiensa ruokien sisällön. :’) Ja että oliko nuo kaksi keskimmäistä yksi ja sama, vai tarkoitettu yhdistettäväksi toisen kanssa, VAI HÄH. :D Mutta ei se mitään, molemmat söi kaikkia ja kaikki on vaan ihan tajuttoman hyvää, niin sekaisin ne meni lautasella kuitenkin! Valkoinen riisi on valkosipuliriisiä ja tämä toinen riisi oli mun tilaukseni. Ainakin osittain siis, en tiedä kuuluiko siihen tuota muutakin sekaan vai ei, mutta oli kyllä niiiin hyvää. Lisänä oli vielä intialaista paratha -leipää, jota söin muutaman repaleen. Valkosipulista naania tilattiin, mutta tandoori ei ollut vielä tarpeeksi kuuma, joten otettiin suositus vastaan ja tilalle jotain muuta mussutettavaa. Hyvää sekin oli, jännän makuinen, muistutti jotain etäisesti tuttua, muttei ihan saatu kiinni mitä! Yllä kuva ensimmäisestä lautasellisesta. Siellä sitä leipääkin on kasan takana. Kolme settiä söin ja vatsani sain varmasti täyteen. Olen ihan rakastunut nyt tuohon riisiin ja jos vatsa sen näin hyvin ottaa vastaan kun nyt muutamalla kerralla, niin sitä aletaan kyllä ainakin kerran viikkoon meillä kokkailla! ;) Tankkasin tarkoituksella hieman normaalia enemmän ja nimenomaan hiilaria, sillä huomenna se tulee tarpeeseen! Ruokaa jäi vielä ihan kiitettävästi kuitenkin jääkaappiinkin, eli noin puolet tuli koko setistä syötyä. Iso setti oli. Hinta jälleen vähän päälle parikymmentä puntaa ja kun on terveellistä sapuskaa, niin on kyllä semmoinen löytö tuo paikka, että NAM ja JEE. :’) Huomenna tosiaan on sitten edessä vähän aerobista, meinaan oikein vuorenvalloitusta! Koko päivän vaellus Skotlannin keväässä (mikä on kylmin sitten vuoden 1976 ja kaikkien aikojen kuudenneksi kylmin), eli jännää tulee olemaan. :D Auringon PITÄISI paistaa, eli uskaltaisi ottaa jopa kameran mukaan. Toivomme parasta. Pukeutuminen on se haasteellisin osio! Rapsaa sitten jos sieltä joskus selvitään. :D Huomenna ei vielä kuitenkaan ole moista luvassa, kun ajomatkoineen päivineen ollaan reissussa monen monen monta tuntia. Tänään on ollut täällä myrskytuulia, sitten on satanut vettä kaatamalla, sitten rakeita, sitten aurinko paistaa, sitten tulee lunta, rakeita, aurinkoa.. jne. Eli jännä on tämä sää. Parin minuutin välein vaihtuu vuodenaika. :D Niin ja tosiaan, tatuointiliikkeessä käväsin tänään ennen näitä ruokailukuvioita! Se on neljän tunnin sessio nyt varattu kahden viikon päähän ja molemmat käsivarret pääse työn alle samalla kertaa. Että auts vaan ja kevyttä viikkoa siihen sitten. :D Olen kyllä ihan superinnoissani! VIHDOINKIN. <3 p.s. Meinasin toivottaa teille hyvää lauantaita. Ihan viikonloppufiilis kun miehellä on pitkä vapaa! Mutta hyvää torstaita nyt sitten ainakin. :D intialainen ravintolaruoka Lue myös: Viikko 51: Kun alkoholijuttuja mietin 20.12.2015 Viikko 39: painopäivitys, lempparitreenejä ja ruokalöytöjä 29.09.2015 Viikko 33: pöksymaniaa, liian kuumaa ja HCM 17.08.2015 Viikko 32: prässipöhinät, Helsinkipärinät ja syömissuhinat 10.08.2015 Viikko 23: kivaa vaivoista huolimatta 08.06.2015 Kyllä mä joskus treenaankin Vaellus Ben Nevisillä 13 vastausta artikkeliin ”Minä rakastan intialaista ruokaa (ja tatuointeja)” Jaanaba sanoo: 23.5.2013 18:17 Hyvää vaellusta teille! =) Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.5.2013 05:09 Kiitos! :) Jaanaba sanoo: 23.5.2013 18:17 Ai niin ja ruuat näytää tod. herkulliselta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.5.2013 05:09 Vähän vesi herahtaa kielelle tässä kun itekkin noita taas kattelee. :) nasba sanoo: 23.5.2013 19:13 Hauskaa patikointia! Ja mä jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia postauksia tatuoinneista. Mulla on itsellä aika ensi viikolle. Tänään sain luonnoksen kuvasta, jännää! :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.5.2013 05:11 Kiitos! Joo kyllä pitää vähän sivuta aihetta täälläkin, onhan se loppupeleissä treeneihinkin vaikuttava aihe. :D Ja itelle tietty tärkeä muutenkin, joten luonnollisesti pitää postailla. ;) Mukavia tatuointisessioita sullekin! Jännää tosiaan! :D Anna sanoo: 23.5.2013 19:34 Intialainen on ihanaa! Sen jälkeen, kun sitä Intiassa söin niin enpä oo juuri missään muualla edes suostunut maistamaan ;) Niin hyvät ja autenttiset makumuistot jäi tolta reissulta! Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.5.2013 05:12 On kyllä makumaailmaltaan ihan justiinsa semmoinen, että vastaa omia mieltymyksiä. Namnam! :) skribentti sanoo: 24.5.2013 06:52 Tähän postaukseen osittain hyvin liittymätön kysymys mulla mielessä :-) Eli mausteista, joita sä käytät, olisin kiinnostunut. Olenkin jo postauksistasi lueskellut, että mitä kaikkea muun muassa käytät, mutta mua kiinnostaa, että mitä merkkejä tarkalleen ottaen ne ovat ja mistä ostat ne. Mä olen nyt yrittänyt löytää hyviä mausteita ilman turhia aineita sekaan sekoitettuna. Aivan rakastunut olen luomutuotettuun Ceyloninkaneliin. Niin, muuten, hei vaan ekaa kertaa :-D Olen blogiasi taustalta pidemmän aikaa seuraillut, ja nostan hattua päämäärätietoisuudellesi, itsesi kuuntelulle ja kekseliäille treeneille, joista minäkin (nytkin raskausviikolla 30), olen saanut uutta tsemiä :-) Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.5.2013 20:36 Heippa hei, ekaa kertaa! :) Kiva kun kävit huutelemassa. ;) Ja kiitos! Mä kun asun täällä Skotlannissa, niin mausteita metsästän ihan paikallisista kaupoista tai nettipuljuista. Eli ei varmaan auta, että kerron merkit ja muut? :D Kuminansiemenet tosin olivat alkuperäisiä suomalaisia, mikä tuli yllätyksenä meille, kun netistä ihan UK -osoitteesta tilattiin! :) Ja ceylonkaneli se vasta on herkkua.. <3 Paljon tsemppiä treeneihin, hatunnostot täältäkin! Hienoa, että jaksat paahtaa! :) Uwontloseanything sanoo: 24.5.2013 12:37 HOLAAAAAA! Eli itse olen nyt fitfarmin dieetillä ja meillä olisi tulossa töissä virkistäytyminen muutaman viikon päästä. Työkaverit sitten päätti että ei mennäkään piknikille (mihin olisin voinut ottaa omat eväät) vaan mennään intialaiseen syömään. Eli mun pitäis olla lähes hiilarittomalla dieetillä, joten uskaltaako tuolta syödä mitään? Tiedän että riisi on kokonaan no-no ja kaikki friteerattu. Mutta onko tuolla ns. vähä rasvaisia/kalorisia vaihtoehtoja? Vai jätänkö vain suosiolla syömättä :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.5.2013 20:42 HOLAAAAAA! Hih, hassua. Tätä tervehdystä käytetään päivittäin miehen kanssa. :D Huhhei, kyselet vaikeita! Sillä en ole mikään intialaisen ruoan ekspertti. En ole sitä syönyt ennen tätä kyseistä ravintolaa. Se, miksi tuolla voin syödä, on juurikin se terveellisyys – esim. he käyttävät täysirasvaisen kerman tilalla vähärasvaista, täysirasvaisen jogurtin tilalla vähärasvaista, öljy on rapsiöljyä, suolaa & sokeria vain vähän jne. Sen kyllä voin vastata, että kaikki intilainen ruoka ei kyllä ole friteerattua! Koska mä en niitä söisi ja silti syön tuolla. ;) Voihan tuosta päätellä, että normaalisti ruoat siis tehdään täysirasvaisina jne. Mutta en todellakaan asiasta valitettavasti tämän enempää tiedä. :( Voin suositella tätä Skotlannin paikkaa kyllä ihan varauksetta. :D Tsempit dieetin kanssa! Uwontloseanything sanoo: 25.5.2013 14:05 :DD:D Haha! Kiitoksia tsemppauksesta ja kiitos vastauksestasi :DD Ehkä mä siellä vähän katon mitä syön, jos syön…! Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Jalkajumppaa potenssiin 100 ! 23.5.2013 Päivi 15 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No voi nyt jestas sentään! Pakko myöntää, että nyt oli semmonen jalkajumppa että oksat pois. Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että välillä käytiin siellä hämärän rajamailla. Kaikki veri varmaan pakkautu reisiin :D ja aivot saattoivat hetkittäin kärsiä lieväasteisesta happikadosta :D Joidenkin sarjojen jälkeen oli vaan pakko nojailla hetki omiin reisiin tukeutuen tai ottaen tukea laitteista. En yhtään ihmettelis jos kanssatreenaajilla olisi noussut hiki pintaan pelkästä katselusta ja ehkä joku saattoi jo näppäillä puhelimeensa numerot 112, sillä sellaisella ilmeellä ja äänellä tuli vedettyä jumppa :D VOIMAKIERTOAHAN tässä läpi viedään, joten silloin ei heilutella ilmaa!!! Omassa mittakaavassani tänään paukku älytön määrä rautaa. Muun muossa jalkaprässissä tuli vedettyä sarja 160 kilolla (toistot siis nyt 6-8), askelkyykyssä (smith) sain laittaa 70 kiloa rautaa tankoon ja kahdeksan toistoihin pääsin silti. Vaaka Hack yllätti myös mut täysin. Siihen sain ladata 93 kiloa rautaa ja silti päästiin sinne 8 toistoon sarjoissa. Ei paskempi jumppa. Myös reisiojennus 70 kilolla oli aika huippua, samaten reiden koukistus istuen samoilla kilomäärillä. Yleensä en lankea hehkuttamaan kilomääriä, koska ne ei varsinaisesti merkkaa mitään. Eli ei pidä mennä siihen lankaan, etteikö muka olisi kunnon bodari, jos ei pysty kyykkäämään x määrää rautaa tai vetämään maasta vähintään sataa kiloa :D Ehei, ei niin! Itse vertaan ainoastaan näitä kiloja omiin edellisiin kilomääriin, en kenenkään muiden. Tosin onhan se joskus kiva katsoa että mites muilla, mutta esim. jos tekee laitteissa liikkeitä, niin on pitkälti kiinni myös laitteesta paljon siihen voi ladata rautaa. Vapailla painoilla on tietysti vähän helpompi vertailla omia suorituksiaan toisten vastaaviin. Mä olin kuin uitettu koira treenin loppusuoralla. Hiki lensi, siis todella lensi. Jouduin vähän väliä kuivaamaan päätäni pyyhkeellä, eikä silti tuntunut homma pysyvän kurissa. Nyt jos koskaan olisi ollut pipolle käyttöä. Toimii kuin hikinauha konsanaan, ehkä jopa paremmin. Mulla ei ole kokemusta hikinauhoista, eiköhän se kausi mennyt jo 90-luvulla :D Lopuksi vatsarutistuksia penkin päällä. Pikkanen polte mahan seudulla laittoi meikäläisen vetäytymään kaksin kerroin ähkimään :D Cool! Pientä pullistelua ja todistelua siitä, että kuntoa on ja aina vaan paranee! Siihen on pakko uskoa. JALKAJUMPPA -jalkaprässi -askelkyykky smith -vaaka hack -reiden ojennus -reiden koukistus -reiden koukistus seisten -vatsarutistuksia penkin päällä -vatsarutistuksia pallon päällä Ihan voin nyt rehellisesti sanoa, että mä olin kyllä aika loppu tuon rupeaman jälkeen. Hetkittäin tuli niitä fiiliksiä, että ei helvetti, mä en kykene enää. Mutta sehän ei käy laatuun, että treeni jäis siihen, vaan sen takia, että ottaa koville. Ehei! Loppuun asti rutistin. Tälläkään kertaa en varmasti ollut kovin kaunista katsottavaa salilla, vaikka olinkin laittanut huulipunaa sinne mennessäni, vaan missähän ne oli lopetettuani :D ahhaha, ei ainakaan huulissa enää ;) Nyt ei tosin ripsivärit valunut pitkin poskia, sillä sitä en laittanut ;) Ihan snadi harmitus iski siinä vaiheessa kun tajusin, että olin unohtanut pyyhkeen kotiin :/ Ei siis suihkua ja saunaa tällä kertaa, mutta so what, Filmtownin kautta himaan ja koirien kanssa lenkille. Ulkona satoi vettä, joten ehkä kukaan ei osannut yhdistää mun olevan hiestä märkä, enkä suinkaan sateen kastelema, vaikka siltä näytin ;) Nyt olin Foreverillä, niinkuin ehkä joku tarkkasilmäinen saattoi jo rekisteröidä. Tarroja kasaan hyvän asian puolesta. Forever lahjoittaa tietyn määrän rahaa jokaisen jumppaajan käynnistä muistaakseni Lastenklinikalle. Eli hyvällä asialla ollaan :) Mä en ehkä kestä kun Pentti on noin komee :D No okei, ehkä mä en myöskään kestä, että kesä on täällä ja ulkona on niiiiiin kaunista taas. Katsokaa nyt tuota vihreyttä. Sateen raikas ulkoilma, ah, ihanaa. Tää kuvanlaatu ei tee oikeutta sille, miltä tuolla ihan oikeesti näytti. Niin nättiä. Oli pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva. Kotihommatkin alkaa olemaan mallillaan ja voin chillata sohvalla piakkoin. Kroppa ja pääkoppa kiittää taas tästä päivästä :) Oikein ihanaa päivää myös muille. koti kuvia treenikuvia Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Elämä on! 06.05.2015 Fitness on pop! 20.04.2015 Rinta-ojentaja Olkapäät 15 vastausta artikkeliin ”Jalkajumppaa potenssiin 100 !” Kerttu sanoo: 23.5.2013 21:43 Jihaa upeaa Päivi!! Kuin monta sarjaa aina kutakin liikettä siis? Pohkeet treenaat aina erikseen? No nih, jaleffaa torstaina, minkä valitsit? :) Päivi sanoo: 23.5.2013 22:00 Ihanaa, mun idoli Kerttu on ollut täällä taas innokkaana :) 3-4 sarjaa vedän joka liikettä. Tänään taisi lähes kaikissa tulla tuo 4 sarjaa koska ”kevyet painot” yllätti, joten joutu nostaa sitten reippahasti, että sain toistot siihen 6-8 haarukkaan. Eli eka sarja meni yleensä ”lämmitellessä” :) Elokuvaksi tuli valittua Jack Reacher, jotain äksön pätkää siis tiedossa :) Kerttu sanoo: 23.5.2013 22:07 <3 Ihquu Sie! Just aivan, mulla kans aina 4 sarjaa kutakin liikettä. Kerttu sanoo: 23.5.2013 21:43 Askelkyykky jalkaa vaihtaen vai yksi puoli kerrallaan paikallaan? Päivi sanoo: 23.5.2013 22:01 Jalkaa vaihtaen menee askelkyykky :) jalan vaihdon välissä en pidä taukoa, tauko tulee sit kun kummatkin jalat on pumpattu :) ;) Kerttu sanoo: 23.5.2013 22:07 Öö siis yks jalka kerrallaan kuite.. Päivi sanoo: 23.5.2013 22:54 Kyllä yksi jalka kerrallaan ja vaihto toiseen. Eli tänään kahdeksan toistoa per jalka, tauko ja taas kahdeksan toistoa per jalka, tauko jne. :) Kyllä alkoi tanko kummasti painaa ja vikoja toistoja sai rutistaa ihan kunnolla :D Kerttu sanoo: 24.5.2013 06:44 Ota joskua vapaalla tangolla, vaativampi! :) Päivi sanoo: 24.5.2013 12:24 Uskon, että on vaativampi, mut tälleen kun lataan aikamoiset painot päälle (omassa mittakaavassa) niin kiva, jos ei tartte pelätä jäävänsä niiden alle. Smith on siinä mielessä turvallinen vaihtoehto :) Kuitenkin voimaviikkoina vedän aika tappiin toistot, että siinä ei oo sit paljon varaa enää kun viimeistä viedään :D Kerttu sanoo: 24.5.2013 13:15 Aivan, varsinki jos oot yksin! Kerttu sanoo: 23.5.2013 21:45 Kuinka kauan ajallisesti mennee tuossa? Päivi sanoo: 23.5.2013 22:01 Nyt en osaa varmuudella sanoa paljon meni aikaa tänään, mutta yli tuntiin veny varmasti kaikkinensa :) Kerttu sanoo: 23.5.2013 22:08 Juu takuulla, tauko joku minuutti aina? Päivi sanoo: 23.5.2013 22:51 varmaan sitä luokkaa, en yleensä tuijota kelloa, mutta annan hengityksen tasaantua, teen pienet venyt ja sitten uutta kierrosta peliin ;) Kerttu sanoo: 24.5.2013 06:44 Aivan, sama täälä, en miekään. Eriasia, jos tosiaan treeni on semmonen et esim. 30 s tauko ja uus sarja. Kommentointi on suljettu. Päivi
Annika Vainio Rinta-ojentaja 22.5.2013 Päivi 9 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nonnih, tässä sitä taas ollaan. Eilinen oli harvinaisen raskas päivä taas pitkästä aikaa. Kummasti muistuttaa mieleen, miten on tärkeää pitää itsestään huolta. :) Nih! Mikään ei ole sen arvoista, että ajaisi itsensä piippuun tai antaisi kenenkään ilkeillä niin, että oma henkinen hyvinvointi kärsii. Silloin kannattaa miettiä, onko pysähtymisen paikka. Viisas ihminen toimii niin :) Ei siinä ole mitään hävettävää tai noloa myöntää, että nyt on ylitetty oman sietokyvyn rajat ;) Joistakin kerroista viisastuneena, osaan itse jo hieman ennakoida mitä tuleman pitää ;) Juu, mutta ei siitä nyt sitten sen enempää tässä yhteydessä. Loppuviimein kaikki ok ja hyvä niin. Tattadaa! Vähän uutta lookia. Kyllästyin mun Tampere takatukkaan ja nyt haetaan hieman polkkatukkatyyliä tähän. Kasvaisi sitten nätimmin sitä pituutta ;) Jei! Nyt oli vuorossaan siis rinta-ojentaja treeni. Myös vatsajumppaa tuli tehtyä, koska maanantain kiirehelvetin yhteydessä jäi vatsat vähemmälle huomiolle. Mitään osa-aluetta ei kuitenkaan koskaan täysin ignoorata, sehän on selvä. Joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan, pätee myös tässä ;) That´s my opinion :) RINTA-OJENTAJA-VATSA -penkki (hyvin nousi rauta :) ) -ristikkäistalja -vinopena kp -rintaprässiä -ranskalainen vinopenasta -pushdown taljassa -ranskalainen kp -vatsat pallon päällä -jalkojen loitonnus ja lähennys -vähän ojentajapunnerruksia lopuksi Voilá, valmista tuli ja ei kun suihkuun. Henkistä pääomaa ja psyykkistä hyvinvointia kartutettu taas roppa kaupalla :) Tää on mulle silkkaa terapiaa ;) Kokonaisvaltaista hyvinvointia :) Jos joskus onkin hieman angstinen olo tai kausi, niin kunnon jumpan lehauttama endorfiinivirta saa kummasti mielialan kohoamaan. Suosittelen ihan kaikille! Enkä suinkaan tarkoita, että avain tähän onneen löytyisi pelkästään punttikselta, vaan mikä tahansa fyysistä rasitusta aiheuttava liikunta toimii samalla tavalla ;) Uskokaa pois! Harvemmin kait niitä endorfiineja erittyy siellä kotisohvalla maatessa. Ja hei ÄIDIT ! Näin salilla niin esimerkillistä äitiyttä että oikein tulin hyvälle tuulelle. Äiti oli ottanut kaksi alle kouluikäistä muksuaan mukaan. Toinen juuri ja juuri nousi konttausasentoon, eli oli alle vuotias ja toinen oli ehkä jotain neljän viiden vanha. Niin nätisti nämä pikkuset odottelivat kun äiti veti jumppaansa läpi. Siinä kahvakuula heilui ja muksut hymyili tyytyväisenä pitäen toisilleen seuraa. Vielä treenin päälle äiti sattui mun kanssa samaan aikaan suihkuun ja tällä välin mukelot odottelivat pukuhuoneen puolella. Pienempi oli jo puolessa välin tulossa suihkutilaan ryömien :) Tässä tullaan taas siihen, että kaikki on mahdollista kun vaan ryhtyy tuumasta toimeen ja organisoi. Moni äiti varmasti jättäisi jumpat jumppaamatta vedoten kahden lapsen kotiäitiyteen ;) ONKO MUUTEN TEITÄ KOSKAAN ARVOSTELTU ÄITINÄ JOS / KUN VIETÄTTE AIKAA HARRASTUKSENNE PARISSA? Joillakin minusta on sellainen asenne, että helposti tulee kommenttia siitä, miten voit kuluttaa niin paljon aikaa oman harrastuksen parissa. Että se aika tulisi käyttää lasten kanssa puuhatessa. Onko sittenkään näin? Ehkä on tosiaan myös hyvä pitää siitä omasta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolta, jotta voi / jaksaa olla läsnäoleva äiti sitten kun on sitä yhteistä aikaa lasten kanssa :) Taas mun mielipide ;) äitiys pohdintaa treenaan treenikuvia Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Maanantaita :) Jalkajumppaa potenssiin 100 ! 9 vastausta artikkeliin ”Rinta-ojentaja” Kerttu sanoo: 22.5.2013 21:47 WUHUU Päivi, uus komia tukka, ja penkki kulukenu, loistavvaa, mahti menot ollu sieläki, hyvä hyvä!! Onko rintaprässi muute mikä? :) Päivi sanoo: 22.5.2013 22:01 Rintaprässi, eli siis mimmoinen laite? Meillä on salilla perjaatteessa neljäkin eri laitetta millä voi treenaa rintaa, joten käytän vaan ilmaisua rintaprässäystä jos olen käyttänyt jotain niistä laitteista :) Tänään tuli tehtyä sellaista vinopenkkisimulaattoria :D eikö ollutkin hienosti ilmaistu ;) Ja juu, tukka on tosiaan komia, aikamoiseksi mopiksi nousee pään päälle kun salilla riehuu :D Kerttu sanoo: 22.5.2013 21:47 Ja siis todellakin, treeni antaa niin paljon!! <3 Päivi sanoo: 22.5.2013 22:02 Kyllä se totta tosiaan antaa ja tuo kummasti sitä kaivattua hyvää fiilistä ja vointia ihan jokaiseen päivään niin halutessamme :) Kerttu sanoo: 22.5.2013 22:20 <3 Anna sanoo: 22.5.2013 23:22 Vitsit Päivi, siussa on jotain sellaista asennetta mitä haluaisin itessänikin olevan sitten jos miusta joskus äiti tule :) Just tollasta, ettet liikaa kumartele esim. sille mitä yhteiskunta hyvin yleisesti odottaa, vaan ymmärrät kuinka tärkeetä on säilyttää myös ne tietyt omat jutut vaikka lapsi toki ihan oikeutetusti ja luonnollisesti oman osansa ajasta ja ajatuksista ottaakin :) Päivi sanoo: 23.5.2013 00:08 Kiitos Anna tuosta kommentista. Kyllä mä luulen, että se on äidin kuin äidin (isänkin) etu olla jossain määrin vähän ”itsekäs” ja ottaa se oma aika. Ainakin itse huomaan, että jaksan paljon paremmin sitten olla ja nauttia siitä yhteisestä ajasta kun on saanut vähän hengähtää kaiken arkikiireen keskellä. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen, mutta paremmaksi voi pyrkiä aina ;) Mä kuules luulen, että susta tulee Anna varsin hyvä äiti. Sen verran fiksu nainen oot :) Sari Saarelainen sanoo: 23.5.2013 23:12 Kiva, uusi tyyli! :) Totta; äitien pitää päästä harrastamaan ja saada omaa aikaa tuntematta huonoa omaatuntoa! Järjestelykysymyksiä nämä ja vaatii myös ympäristöltä oikeaa asennetta. :) Päivi sanoo: 23.5.2013 23:56 Eiks ookki aika magee moppi :D hihi. Mut nyt kun yritän taas kasvatella, niin pakko vähän siistiä välillä ;) Kommentointi on suljettu. Päivi
20.5.2013 Viiden kysymyksen haaste 20.5.2013 Heidi 25 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Sain pari päivää sitten haasteen Nanalta ja ajattelin heti hoitaa sen alta pois, ettei käy niin kuin viimeksi. :’) Haasteessa vastataan haasteenantajan viiteen kysymykseen, luodaan omat kysymykset ja jaetaan haaste eteenpäin. Helppoa kuin heinänteko! Siispä alla Nanan laatimat kysymykset ja vastaukseni niihin, lopussa uudet kysymykset ja haastetut. 1. Suurin unelmasi? Tämä on erittäin selkeä ja helpoin ikinä. Jos tuon mieheni kanssa saisin loppuelämäni viettää, niin siinä olisi se kaikista suurin unelma täyttynyt. Tietysti unelmaa voi jatkaa tästäkin eteenpäin ja toivoa, että siellä seuraavissakin elämissä me toisemme löydetään. Uskon, että löydetään. Tärkeintä koko maailmassa ja se ainoa asia, millä on oikeasti merkitystä. 2. Lemppariliikkeesi salilla? Tällä hetkellä aivan ehdottomasti Arnold’s 21, eli 7-7-7 hauiksille. Se niiiiiiin rulettaa! 3. Jos läheiselläsi on huono itsetunto, minkä neuvon antaisit hänelle (valitse vain 1, max 2)? Tähän on oikeastaan mahdoton vastata, koska riippuu niin kovin ihmisestä, että miten häntä neuvoisi asiassa. Riippuu myös syistä, miksi on huono itsetunto. Voiko asialle tehdä jotain, mitä sille voi tehdä, mitä on ihmisen taustalla muutenkin. Ei ole yhteistä vastausta jokaiselle. Miten itse sain oman itsetuntoni kohdilleen? Se syntyi itsensä hyväksymisen kautta. Sitä kautta täysin ulkopuolisten mielipiteistä tuli täysin arvottomia ja löytyi kyky aivan totaalisesti olla niistä välittämättä. Sitä en sitten osaakaan sanoa, miten itsensä kykenee hyväksymään, koska en ole ihan varma miten se itselläni tapahtui. Katsoin vain yhtenä päivänä kokovartalopeiliin ja totesin, että perhana, en ole yhtään hassumpi tapaus, vaikka muut väittäisivät toisin. Hyvä itsetunto on eräänlaista suurta vapautta. Tahtoisin osata neuvoa kaikkia pääsemään siihen paikkaan ja pisteeseen, mutta en valitettavasti osaa. :/ Oliko tässä yksi, max kaksi? :D En kyllä tiedä oliko yhtään. Anna toisten toljottaa. 4. Jos voittaisit lotossa 5 miljoonaa euroa, mitä tekisit? Ostaisin meille sellaisen kodin, josta ollaan haaveiltu. Sellaisesta paikasta, missä oltaisiin loppuelämä. Eli kyllä me taas pakattaisiin kamat ja vaihdettaisiin vaihteeksi maata, miettimättä kustannuksia. :) Jottei nyt kuitenkaan totuus unohtuisi, että kummosta touhua se on.. 5. Onnellisin muisto lähitulevaisuudesta? Vaikka olettamuksia ei koskaan kannata tehdä, oletan nyt kuitenkin, että tässä tarkoitetaan lähi menneisyyttä ? :D Ihan viime päivien aikana olen pakahdellut onnesta. Siihen on vaikuttanut jokin niin henkilökohtainen asia, etten voi sitä täällä jakaa. Mutta pinttyneistä tavoista, menneisyyden kahleista, jatkuvasta pienestä jäytävästä epämukavuudesta on päästy nyt eroon. Olo ja mieli on niin vapaa, ettei ole montaa kertaa ollut vastaavaa tunnetta. Tässä asiassa piti oikeasti käydä ihan todella syvällä, kunnes mieheni osasi kääntää tilanteen kunnolla päälaelleen, ja valtavalla potkulla sieltä ponnahdettiin takaisin. Sinne pohjalle jäi se kaikki p*ska, mitä on kantanut mukanaan ties kuinka kauan. Tätä tarvittiin, että näkee enemmän. Ja nyt näen ja sanon, että ei sellaista ikinä enää. Onnellisin lähimenneisyyden muistoni on siis tämä tapahtuma. Ja miehelleni olen ikuisesti kiitollinen. MWAH! <3 Noih! Siinä vastaukseni Nanan kysymyksiin. Menipäs se söpistelyksi, mutta en ole pahoillani. ;) Ei muuta kuin kehittämään viisi uutta kysymystä ja ne kuuluvat seuraavanlaisesti: 1. Kerro yksi käänteentekevä hetki elämässäsi, pieni tai suuri. Mitä siitä seurasi? 2. Mistä suutut takuuvarmasti? Vaihtoehtoja saa olla useita, jos kiukuttaa. :D 3. Mitä mielipidettä piilottelet, eli mitä et ole vielä uskaltanut sanoa ääneen/vältät sanomasta ääneen ja miksi? Nyt saa ja pitää sanoa! 4. Kun lapsena tai nuorempana mietit tulevaisuuttasi, missä kuvittelit olevasi iässä, jossa olet nyt? Millaista elämää luulit eläväsi, vai elätkö ehkä juurikin sitä? 5. Mitä teet, kun kukaan ei ole näkemässä? Pakko mainita ainakin yksi asia! :) Semmosia viattomia kysymyksiä. Vastaamaan pääsevät seuraavat onnekkaat: Puuha-Pete , Maritsu , niina c. mon , BigBlue , Marilii ja Kaalikaveri . Tuosta! Olkaapa hyvät. Kieltäytyminen ei ole sallittua. :D Viikko 20 (ja sunnuntaihöpinät) Ryhtiliike 25 vastausta artikkeliin ”Viiden kysymyksen haaste” Freya sanoo: 20.5.2013 14:47 Uiiii, kun on ihania kuvia! <3 Se on kyllä älyttömän iso asia, kun tietää löytäneensä elämänsä rakkauden, jonka tukeen ja turvaan voi aina luottaa. Niin myötä- kuin vastamäessä :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:04 Eikö vaan ookki. :’) Mää ihan rakkauden pihinässä ja pöhinässä täällä tätä tein. Ihhihih. :’) <3 Ja tuohon toiseen lauseeseesi voisin todeta vaan, että NIINPÄ! :):) Kerttu sanoo: 20.5.2013 15:56 IHQUUUUU mie eka kertaa näin tämmöse teistä kuvan, AW! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:05 AWWWW ihanata!! :) :) <3 Puuha-Pete sanoo: 20.5.2013 16:36 :) heh kiitos haasteesta Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:06 Olkaatten hyvät vain. :) Ilo on ehkä eniten mun puolellani. :D Puuha-Pete sanoo: 2.6.2013 18:40 viimein vastattu sinun viattomiin kysymyksiin.. ;) http://peterakentaa.blogspot.fi/2013/06/viattomat-kysymykset.html Bobby Jean / Heidi sanoo: 2.6.2013 19:53 Hyvin vastattu ja hyvin tehty! Eli hyvä hyvä! Heti menin ihan samantien katsomaan! Maritsu sanoo: 20.5.2013 17:35 Juu, kiitos haasteesta täältäkin — ja ihana lukea lähimenneisyyden onnenhetkestä, vaikkakin yksityiskohdat (ymmärrettävästi) salassa :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:08 Ole hyvä! :) Minusta tällaiset onnenhetket tuntuu kaikista parhaalle, kun on pitänyt mennä kyseisessä asiassa totaalisen pohjalle, että pääsee taas ylös. Se olo sen jälkeen, kun näkee enemmän ja ymmärtää valtavasti, on aika huikaiseva. Marilii sanoo: 20.5.2013 17:37 Kiitos haasteesta! Mä oon tän samaisen viiden kysymyksen haasteen jo kertaalleen tehnytkin, mut eri kysymyksillä… mutta koska tykkään näistä, niin haluun tehdä uudestaan! Jee :D Marilii sanoo: 20.5.2013 17:39 Ps. Ihania onnen hetkiä teille vielä tulevaisuudessakin! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:09 Jee mä tykkään tämmösistä kanssa, iloinen asia, että säkin tahdot toistamiseen sitten tehdä! :) Jee :D p.s. Kiitos!! :) <3 Marilii sanoo: 20.5.2013 21:48 Hih, kysymyksiin vastattu. Jätin sullekin pienen pähkinän purtavaksi ;) http://palanenonnea.blogspot.fi/2013/05/haastetta-kerrakseen.html Bobby Jean / Heidi sanoo: 21.5.2013 06:10 JEE taas! :D Tuo onkin kiva! :) Kiitos! Artesanity sanoo: 20.5.2013 19:42 Tullaanko me uteliaat ikinä tietämään mikä tää lähitulevaisuuden, eiku menneisyyden onni on/oli? Tottakai tajuan että yksityisyyttä pitää olla ja vaalia, mutta ku mä tulin niiiiiin uteliaaksi… On sillä tavalla vähän seki ;) ja tiedän miten kissalle kävi… Oli muuten ihana kisu kuva :) Ja tuo miten ihanasti sä aina kirjotat sun miehestä <3 ja rakkaudesta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:53 Heh, nämä on semmosia asioita, mitä vaan mun mieheni minusta tietää. :) Sitä saisi kertoa koko historiansa aika pitkälti syntymästään asti kuin terapeutin sohvalla konsanaan, ja ne on kyllä semmosia asioita, mitkä on vaan miehen (tai sitten terapeutin) korville. :’) Mutta tämä onni on nyt sitä, kun pystyi päästämään irti tietystä toimintatavasta, mikä oli todella raskas ja hallitseva, ja vaikutti jokaisessa päivässä ja useassa asiassa. Kaikenlaista sitä kantaa mukanaan ihan sieltä lapsuudesta saakka. Parasta on, kun niistä pääsee eroon vielä tässäkin iässä. :) Se on onnea se! Kissakuva on muuten kesken treenin otettu, tommosta yleisöä mulla on jos ei oo ovi kiinni. Siksi mulla on mieluusti ovi kiinni. :D Ja miehestäni mä niin hirveen kovin vieläkin vaan tykkään, tämmöset söpistelyt tulee luonnostaan. :’) Kiitos! Artesanity sanoo: 21.5.2013 20:05 Hienoa että pääsit irti siitä tavasta, mikä ikinä olikaan :) Ja mun on pakko sanoa että ihailen sun avointa tyyliä kirjoittaa, iteltä ei kyllä onnistuis! Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.5.2013 05:13 Kiitos. Ja kiitos. :’) Kaalikaveri sanoo: 21.5.2013 14:52 Oikein, aidosta söpöilystä ei koskaan pidäkään olla pahoillaan ! Kiitän haasteesta ja jään pienenä perfektionistina kuumeisesti pohtimaan mitä vastaisin :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 21.5.2013 16:17 Samaa mieltä! Ja kyllä pystyn samaistumaan myös tuohon vastauksien hiomiseen. :D Ehei näitä nyt ihan hetkessä tehdä! ;) Bigblue sanoo: 22.5.2013 12:55 Haasteeseen vastattu! Kiitos ja apua, ei ollut helppoa :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.5.2013 13:30 Jee! Ole hyvä ja apua! :D Menen katsomaan HETI -> Arttorius sanoo: 22.5.2013 14:07 Heh, mahtava ilme alimmaisessa kuvassa urholla :] Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.5.2013 14:11 ’IIIIK TYTTÖ PUSSUTTAA MUA!!’ -ilme. :’) Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Maanantaita :) 20.5.2013 Päivi 3 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Johan se jälleen vierähti uusi viikko käyntiin. Kyllä oli viikonvaihde vallan erikoinen. Kaikenlaista omituista tapahtumaa mahtui matkaan mukaan. Eikä vähiten viikonlopusta jäänyt harmittamaan Suomen äärettömän onneton menestys Euroviisuissa (tosin biisihän oli kyllä mitäänsanomaton, että sinällään ei tullut yllätyksenä, mutta ei ne muutkaan olleet oikein mistään kotoisin!) ja Suomen kauhean huono tuuri lätkässä. Kyllä prossi ratkesi todella ikävällä tavalla, harmitus oli suuri, tietysti. Naamurissa sitten juhlitaan taas maailmanmestaruutta, ei siinä… siellähän juhlivat :) Ei Ruotsissa mitään vikaa (kai) ole :) kuninkaallisia ja kaikkee :D haha. Sunnuntaina meillä olikin sitten broidin pojan synttärit Loimaalla. Minähän innostuin oikein tälläytymään. Olipa kuulkaas aika hassua katsoa itseään peilistä, kun oli oikein hiukset laitettu ja meikkiäkin mun mittakaavassa runsain mitoin :) Kerrankin laitoin päälleni jotain muuta kuin urheilukledjuja :D Olo oli kyllä hassuhko, mutta toisaalta oli oikeastaan ihan mukava pitkästä aikaa näyttää NAISELTA :D ainakin mielestäni näytin ;) ja väittäisin, että muo katsottiin koiralenkillä vähän eri tavalla kuin normaalisti mun hiihtäessä milloin minkäkinmoisissa pieruverkkareissa, jotka tuskin sytyttää ketään vastaantulijaa :D :D :D Ihan kuin ois ollut bilettään lähös, ja niinhän me oltiinkin. Hauskat oli kekkerit tälläkin kertaa, että kiitos vaan Loimaa ;) Päivänsankari syöttämässä lemmikkipupusiaan :) Siinä on kuulkaas niin vekkuli poika, ettei toista samanmoista tule heti vastaan. Hän muun muossa pisti kaikkien päät pyörälle opettelemillaan korttitempuilla :o Meitsi oli ainakin ihan äimän käkenä. Kymmenen vuotias poika laittoi meitä ihan 6-0 :D Isänsä tietysti toivoo, että pojasta tulisi menestyvä korttihai casinoilla :D hihi. Pariskunta <3 TÄNÄÄN olikin vuorossa sitten selkä-takaolat ja hauis :) Myös vatsat kuuluvat tähän päivään, mutta tänään jätin ne suosiolla seuraavaan treeniin. Olosuhteiden pakosta olin salilla vasta vähän jälkeen kuuden. Kävin duunin jälkeen tapaamassa lakimiestä ja voin sanoa, että kokemus oli miellyttävä. Se että eteneekö mun asia mihinkään, riippuu ihan siitä, miten isot nappulat on käytössä ja no, nehän ei kasva puussa, joten nyt harkitaan :/ Ei voi kehua, että Suomi olisi oikeusvaltio, koska selkeesti se jolla on eniten massia, vetää näissäkin asioissa pidemmän korren… helposti :/ Ei kiva, ei reilua, ei ollenkaan tasa-arvoista. Mutta niin se vain menee. Mutta tämä nyt ei liity mitenkään tämän päivän treeneihin, joten mennään siihen. SELKÄ-TAKAOLAT-HAUIS (VOIMAVIIKKO) -ylätalja -puolikas mave -t-kulmasoutu -alatalja kapee -hammersoutu (kummatkin kädet erikseen ;) ) -hk tangolla -keskitetty hk kp Treeni kulki hyvin, siitäkin huolimatta, että olin jotenkin tosi ärtynyt salille päästessäni. Tiedän mistä se johtuu, osaksi siitä että eilen valvoin yhden asian vuoksi yhteen asti, ehkä piempäänkin sängyssä, ennenkuin uni tuli, joten tietenkin olin tänään todella todella väsynyt aamusta. Olo kyllä piristyi päivän myötä, mutta sitten kelasin työpäivän aikana tulevaa lakimiehen tapaamista, jännitti tietysti, vaikka eihän mulla mitään syytä ole jännittää. Sitten kiireellä kotiin, vähän kaikenlaista säätöä himassa ennenkuin pääsin lähtee. Väsymys, pienet murheet ym. teki sen että fiilis oli hieman paska suoraan sanottuna salille mennessäni. Mutta yhtäkään treeniä en jätä väliin sen takia, että jokin asia harmittaa. Tällä kertaa ei niinkään mikään oma asia harmita, mutta olen kovin pahoillani ystäväni puolesta :/ Elämä ei ole reilua, se ei ole helppoa, eikä se päästä ketään myöskään helpolla ! Niin se vain on. No mutta, hyvä treeni, parempi mieli. Joten hyvä että lähdin ja hyvä että menin fillarilla ja hyvä että rauta kolisi taas ennätystahtiin :) jei! Nyt sitten ravintoa kropalle, pieni chillaustuokio ennen nukkumaanmenoa ja olen jälleen huomenna iskussa. Uskokaa pois. Huomenna pääsenkin sitten ihastelemaan neidin partion päättäjäisiä. Lauletaankohan siellä taas käsi kädessä jotain :o öööö … mä en ehkä kestä :D hah. No joo, mutta ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa ja treenin räminää :) Se on moro! ärrpurr kuvia pohdintaa treenaan viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 AI NIIN !!!!! Rinta-ojentaja 3 vastausta artikkeliin ”Maanantaita :)” Kerttu sanoo: 20.5.2013 21:39 Eli se työtapaturmajuttu? Juu, olipa koiasti tukka, oon aina melekein nähny Sulla pipon, en oo aatellu Sul lyhyt tukka. :) Toivottavasti yöllä mietitty asia on selevinny.. :( Ja saat nyt nukuttua. <3 Missä likkeissä paukku enkat? Päivi sanoo: 20.5.2013 22:26 Juu lyhyet hiukset mulla on, mutta kovasti niitä yritän kasvattaa. Sen takia pipo on aika tiiviisti päässä, koska tää on just siinä mitassa, että sitä ei oikein saa mitenkään kovin kivasti,muuta kun sit kauheen tuunauksen kanssa :D semmosta nopeeta kampausta ei tehdä :D haha. No, yöllinen huoli / murhe ei ole selvinnyt, mutta ehkä pahin shokki alkaa laantumaan. Tosiaan asia ei varsinaisesti koske minua, niin en siitä sitten sen enempää lähde turinoimaan, mutta selitys sille, miksi huonosti on nukuttu, niin löytyy erinäisistä asioista mitkä on pyörinyt päässä. Elämä on :o Rauta tuntui tänään erityisen kevyeltä ylätaljassa (jee), T-kulmasoudussa (jee jee) ja alataljassa ( jee jee jee). Ylätaljaa sain paukuteltua 60kilolla, t-kulmasoutu lähti tänään max tais olla 55kg ja alataljassakin tais olla painoa max 60kg muistaakseni. Tuollahan ne on treenivihossa kaikki ylhäällä. MUTTA HUOM HUOM HUOM, VOIMAVIIKKO, ELI SARJAT LYHYITÄ 6-8 TOISTOA, TOSIN MENI KYLLÄ 10 JA 12 AIKA MONESSA ;) mut sit lisättiin vaan rautaa ja hyvä mielihän siitä tuli kun ne liikku :) Kerttu sanoo: 20.5.2013 22:34 <3 Juu mehän kuultiinki jo tuossa fb kautta.. Halaus. <3 Mutta JEE, todellakin, rauta on liikkunu, kehitystä, kehitystä! Nyt kasvu-unille! Kommentointi on suljettu. Päivi
![Viiden kysymyksen haaste 20.5.2013 Heidi 25 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Sain pari päivää sitten haasteen Nanalta ja ajattelin heti hoitaa sen alta pois, ettei käy niin kuin viimeksi. :’) Haasteessa vastataan haasteenantajan viiteen kysymykseen, luodaan omat kysymykset ja jaetaan haaste eteenpäin. Helppoa kuin heinänteko! Siispä alla Nanan laatimat kysymykset ja vastaukseni niihin, lopussa uudet kysymykset ja haastetut. 1. Suurin unelmasi? Tämä on erittäin selkeä ja helpoin ikinä. Jos tuon mieheni kanssa saisin loppuelämäni viettää, niin siinä olisi se kaikista suurin unelma täyttynyt. Tietysti unelmaa voi jatkaa tästäkin eteenpäin ja toivoa, että siellä seuraavissakin elämissä me toisemme löydetään. Uskon, että löydetään. Tärkeintä koko maailmassa ja se ainoa asia, millä on oikeasti merkitystä. 2. Lemppariliikkeesi salilla? Tällä hetkellä aivan ehdottomasti Arnold’s 21, eli 7-7-7 hauiksille. Se niiiiiiin rulettaa! 3. Jos läheiselläsi on huono itsetunto, minkä neuvon antaisit hänelle (valitse vain 1, max 2)? Tähän on oikeastaan mahdoton vastata, koska riippuu niin kovin ihmisestä, että miten häntä neuvoisi asiassa. Riippuu myös syistä, miksi on huono itsetunto. Voiko asialle tehdä jotain, mitä sille voi tehdä, mitä on ihmisen taustalla muutenkin. Ei ole yhteistä vastausta jokaiselle. Miten itse sain oman itsetuntoni kohdilleen? Se syntyi itsensä hyväksymisen kautta. Sitä kautta täysin ulkopuolisten mielipiteistä tuli täysin arvottomia ja löytyi kyky aivan totaalisesti olla niistä välittämättä. Sitä en sitten osaakaan sanoa, miten itsensä kykenee hyväksymään, koska en ole ihan varma miten se itselläni tapahtui. Katsoin vain yhtenä päivänä kokovartalopeiliin ja totesin, että perhana, en ole yhtään hassumpi tapaus, vaikka muut väittäisivät toisin. Hyvä itsetunto on eräänlaista suurta vapautta. Tahtoisin osata neuvoa kaikkia pääsemään siihen paikkaan ja pisteeseen, mutta en valitettavasti osaa. :/ Oliko tässä yksi, max kaksi? :D En kyllä tiedä oliko yhtään. Anna toisten toljottaa. 4. Jos voittaisit lotossa 5 miljoonaa euroa, mitä tekisit? Ostaisin meille sellaisen kodin, josta ollaan haaveiltu. Sellaisesta paikasta, missä oltaisiin loppuelämä. Eli kyllä me taas pakattaisiin kamat ja vaihdettaisiin vaihteeksi maata, miettimättä kustannuksia. :) Jottei nyt kuitenkaan totuus unohtuisi, että kummosta touhua se on.. 5. Onnellisin muisto lähitulevaisuudesta? Vaikka olettamuksia ei koskaan kannata tehdä, oletan nyt kuitenkin, että tässä tarkoitetaan lähi menneisyyttä ? :D Ihan viime päivien aikana olen pakahdellut onnesta. Siihen on vaikuttanut jokin niin henkilökohtainen asia, etten voi sitä täällä jakaa. Mutta pinttyneistä tavoista, menneisyyden kahleista, jatkuvasta pienestä jäytävästä epämukavuudesta on päästy nyt eroon. Olo ja mieli on niin vapaa, ettei ole montaa kertaa ollut vastaavaa tunnetta. Tässä asiassa piti oikeasti käydä ihan todella syvällä, kunnes mieheni osasi kääntää tilanteen kunnolla päälaelleen, ja valtavalla potkulla sieltä ponnahdettiin takaisin. Sinne pohjalle jäi se kaikki p*ska, mitä on kantanut mukanaan ties kuinka kauan. Tätä tarvittiin, että näkee enemmän. Ja nyt näen ja sanon, että ei sellaista ikinä enää. Onnellisin lähimenneisyyden muistoni on siis tämä tapahtuma. Ja miehelleni olen ikuisesti kiitollinen. MWAH! <3 Noih! Siinä vastaukseni Nanan kysymyksiin. Menipäs se söpistelyksi, mutta en ole pahoillani. ;) Ei muuta kuin kehittämään viisi uutta kysymystä ja ne kuuluvat seuraavanlaisesti: 1. Kerro yksi käänteentekevä hetki elämässäsi, pieni tai suuri. Mitä siitä seurasi? 2. Mistä suutut takuuvarmasti? Vaihtoehtoja saa olla useita, jos kiukuttaa. :D 3. Mitä mielipidettä piilottelet, eli mitä et ole vielä uskaltanut sanoa ääneen/vältät sanomasta ääneen ja miksi? Nyt saa ja pitää sanoa! 4. Kun lapsena tai nuorempana mietit tulevaisuuttasi, missä kuvittelit olevasi iässä, jossa olet nyt? Millaista elämää luulit eläväsi, vai elätkö ehkä juurikin sitä? 5. Mitä teet, kun kukaan ei ole näkemässä? Pakko mainita ainakin yksi asia! :) Semmosia viattomia kysymyksiä. Vastaamaan pääsevät seuraavat onnekkaat: Puuha-Pete , Maritsu , niina c. mon , BigBlue , Marilii ja Kaalikaveri . Tuosta! Olkaapa hyvät. Kieltäytyminen ei ole sallittua. :D Viikko 20 (ja sunnuntaihöpinät) Ryhtiliike 25 vastausta artikkeliin ”Viiden kysymyksen haaste” Freya sanoo: 20.5.2013 14:47 Uiiii, kun on ihania kuvia! <3 Se on kyllä älyttömän iso asia, kun tietää löytäneensä elämänsä rakkauden, jonka tukeen ja turvaan voi aina luottaa. Niin myötä- kuin vastamäessä :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:04 Eikö vaan ookki. :’) Mää ihan rakkauden pihinässä ja pöhinässä täällä tätä tein. Ihhihih. :’) <3 Ja tuohon toiseen lauseeseesi voisin todeta vaan, että NIINPÄ! :):) Kerttu sanoo: 20.5.2013 15:56 IHQUUUUU mie eka kertaa näin tämmöse teistä kuvan, AW! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:05 AWWWW ihanata!! :) :) <3 Puuha-Pete sanoo: 20.5.2013 16:36 :) heh kiitos haasteesta Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:06 Olkaatten hyvät vain. :) Ilo on ehkä eniten mun puolellani. :D Puuha-Pete sanoo: 2.6.2013 18:40 viimein vastattu sinun viattomiin kysymyksiin.. ;) http://peterakentaa.blogspot.fi/2013/06/viattomat-kysymykset.html Bobby Jean / Heidi sanoo: 2.6.2013 19:53 Hyvin vastattu ja hyvin tehty! Eli hyvä hyvä! Heti menin ihan samantien katsomaan! Maritsu sanoo: 20.5.2013 17:35 Juu, kiitos haasteesta täältäkin — ja ihana lukea lähimenneisyyden onnenhetkestä, vaikkakin yksityiskohdat (ymmärrettävästi) salassa :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:08 Ole hyvä! :) Minusta tällaiset onnenhetket tuntuu kaikista parhaalle, kun on pitänyt mennä kyseisessä asiassa totaalisen pohjalle, että pääsee taas ylös. Se olo sen jälkeen, kun näkee enemmän ja ymmärtää valtavasti, on aika huikaiseva. Marilii sanoo: 20.5.2013 17:37 Kiitos haasteesta! Mä oon tän samaisen viiden kysymyksen haasteen jo kertaalleen tehnytkin, mut eri kysymyksillä… mutta koska tykkään näistä, niin haluun tehdä uudestaan! Jee :D Marilii sanoo: 20.5.2013 17:39 Ps. Ihania onnen hetkiä teille vielä tulevaisuudessakin! <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:09 Jee mä tykkään tämmösistä kanssa, iloinen asia, että säkin tahdot toistamiseen sitten tehdä! :) Jee :D p.s. Kiitos!! :) <3 Marilii sanoo: 20.5.2013 21:48 Hih, kysymyksiin vastattu. Jätin sullekin pienen pähkinän purtavaksi ;) http://palanenonnea.blogspot.fi/2013/05/haastetta-kerrakseen.html Bobby Jean / Heidi sanoo: 21.5.2013 06:10 JEE taas! :D Tuo onkin kiva! :) Kiitos! Artesanity sanoo: 20.5.2013 19:42 Tullaanko me uteliaat ikinä tietämään mikä tää lähitulevaisuuden, eiku menneisyyden onni on/oli? Tottakai tajuan että yksityisyyttä pitää olla ja vaalia, mutta ku mä tulin niiiiiin uteliaaksi… On sillä tavalla vähän seki ;) ja tiedän miten kissalle kävi… Oli muuten ihana kisu kuva :) Ja tuo miten ihanasti sä aina kirjotat sun miehestä <3 ja rakkaudesta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 20.5.2013 19:53 Heh, nämä on semmosia asioita, mitä vaan mun mieheni minusta tietää. :) Sitä saisi kertoa koko historiansa aika pitkälti syntymästään asti kuin terapeutin sohvalla konsanaan, ja ne on kyllä semmosia asioita, mitkä on vaan miehen (tai sitten terapeutin) korville. :’) Mutta tämä onni on nyt sitä, kun pystyi päästämään irti tietystä toimintatavasta, mikä oli todella raskas ja hallitseva, ja vaikutti jokaisessa päivässä ja useassa asiassa. Kaikenlaista sitä kantaa mukanaan ihan sieltä lapsuudesta saakka. Parasta on, kun niistä pääsee eroon vielä tässäkin iässä. :) Se on onnea se! Kissakuva on muuten kesken treenin otettu, tommosta yleisöä mulla on jos ei oo ovi kiinni. Siksi mulla on mieluusti ovi kiinni. :D Ja miehestäni mä niin hirveen kovin vieläkin vaan tykkään, tämmöset söpistelyt tulee luonnostaan. :’) Kiitos! Artesanity sanoo: 21.5.2013 20:05 Hienoa että pääsit irti siitä tavasta, mikä ikinä olikaan :) Ja mun on pakko sanoa että ihailen sun avointa tyyliä kirjoittaa, iteltä ei kyllä onnistuis! Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.5.2013 05:13 Kiitos. Ja kiitos. :’) Kaalikaveri sanoo: 21.5.2013 14:52 Oikein, aidosta söpöilystä ei koskaan pidäkään olla pahoillaan ! Kiitän haasteesta ja jään pienenä perfektionistina kuumeisesti pohtimaan mitä vastaisin :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 21.5.2013 16:17 Samaa mieltä! Ja kyllä pystyn samaistumaan myös tuohon vastauksien hiomiseen. :D Ehei näitä nyt ihan hetkessä tehdä! ;) Bigblue sanoo: 22.5.2013 12:55 Haasteeseen vastattu! Kiitos ja apua, ei ollut helppoa :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.5.2013 13:30 Jee! Ole hyvä ja apua! :D Menen katsomaan HETI -> Arttorius sanoo: 22.5.2013 14:07 Heh, mahtava ilme alimmaisessa kuvassa urholla :] Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.5.2013 14:11 ’IIIIK TYTTÖ PUSSUTTAA MUA!!’ -ilme. :’) Kommentointi on suljettu. Heidi](/img/ubs_77836297.webp)
