Annika Vainio Leffaa leffaa, ruokaa ja leffaa! 25.4.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Eilen ihana päivä / ilta. Oli tosi jeesh olla töissä (rakastan työtäni tosi paljon ja tykkään siis mennä töihin yleensä aina!). Olikin jo aika palata sorvin ääreen kahden saikkupäivän jälkeen. (En kestä möllöttää himassa). Sitten töistä kotiin, kontiainen oli jo kotona :) väläytin idean että lähdetään leffaan (ne pari lippua oli vanhenemassa 2. päivä). Olin kotimatkalla jutellut mummin kanssa ja kävi ilmi, että tyttö jää heidän kanssaan mökille, mukana oli myös pikkusisko, niin mikäs sen mukavampaa. Tietty heti tuli fiilis, että pakko järkkää jotain laatuaikaa ja niin me sitten lähdettiin leffaan. Ensin käytiin syömässä toooooodella hyvin ja tukevasti (itse valitsin kylläkin salaatin, joka oli erittäin hyvä! täyteen siitä tuli silti). Olin ihan laittautunutkin, en lähtenyt ”verkkareissa” kuten yleensä aika usein liikun aika rennoissa tamineissa. Laiton vähän strechiä päälle, uutta paitaa ja lilaa luomeen… ja tietty ne korkeakorkoiset saappaat ;) No ei siinä, joskus on mukava vain laittautua ja tuntea olevansa ihan kivan näköinen. Itsellänikin kun on tuota pituutta ilman korkojakin ihan tarpeeksi, niin koroilla sitä on todellakin tarpeeksi. Sekin on muuten jännä juttu, miten siihen asiaan suhtautuu nyt aikuisena ihan eri tavalla. Nuorena toivoin aina olevani lyhyempi, haaveilin ties mistä sääriluiden katkaisuista ym. keinoista lyhentää itseäni jossain elämänvaiheessa. No se on sitä teini-iän epävarmuutta omasta itsestään ja kun kaikki pojat kasvoivat hitaammin…niin aina olin päätä pidempi kaikkia… tosin myös tyttöjä. No jah, nyt lähtee homma rönsyilee. Mutta pointti, tänä päivänä olen ylpeä pituudestani. Nautin siitä, että päitä kääntyy katsomaan että jestas (tosin ne voi kääntyä senkin takia, että herran jestas :D). Kun muutenkin tykkään poiketa peruskaavasta (olen ulkoisesti ja sisäisesti varmaan aika normista poikkeava yksilö) niin tämä pituus sopii hyvin ”imagooni”. Lätisen ihan taas niitä näitä. Mun piti puhua siitä leffasta, eikä omasta pituudestani, huoh. No niin, siis menimme elokuviin katsomaan sen Reindeer Spottingin ja se oli mukava yllätys. En odottanut asiasisällön olevan mitään muuta kuin se oli, mutta pätkän toteutus oli yllätys. Positiivinen yllätys. Ajattelin, että se olisi tylsä pätkä jossa näytetään narkomaanin raadollinen elämä kamanhuuruisena hörhönä, mutta tuo message tuli siitä esille olematta kuitenkaan tylsä. Itse henkkohtaisesti en todellakaan kokenut, että siinä olisi ihannoitu narkomaanin ”juhlallista” elämää, ei todellakaan. Kyllä siinä pääsi kokemaan ihan oikeasti itsekin sitä ahdistusta missä tämä päähenkilö eli. Jos elämän hienoin hetki on se, että pääset Pariisiin ja sängylläsi on läjäpäin Subutexia, niin eiköhän sitä itse kukin normaalijärkinen voi siitä päätellä, kuinka hyvin ne asiat on! No se siitä. Hyvä dokumentaarinen elokuva, suosittelen! viihde Lue myös: Mun Strömsö 29.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Fitness on pop! 20.04.2015 Yleisön pyynnöstä! 03.04.2015 No nyt kärysi… 22.02.2015 Ja TAAAAS Huoaaah! Päivi
Annika Vainio Ja mitähän tänään saisi olla? 23.4.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nyt on siivoiltu. On todella tylsää olla kotona yksin, tai ei nyt tylsää silleen, aika kuluu puuhastellessa, mutta huomaa, että on sitä aikaa, kun olen kohta kirjoittanut romaanin tänne blogiini. No, mikäs siinä, hyvähän se on, että on tekkaa. Mietin, että mitähän sitä söisi tänään. Meinasin, että teen makaronilaatikon… mut eipä löytynyt tarpeeksi makaronia. No nyt olen päätynyt, että teen lihamurekkeen ja riisiä. Salaattia tietenkin kyytipojaksi. Tiedän, että se maistuu koko pesueelle. Ehkä voisin keittää vieä kananmunia salaatin lisukkeeksi. Juu, hyvä siitä tulee. Voisinkin yllättää raksupoksuni sillä, että koti on siivottu ja ruoka on tulossa kun hän saapuu töistä. Tämä sairastupalainen ei makaa voihkimassa sängyn pohjalla. Olen siis tervehtymässä hyvää vauhtia. Nyt jauhelihan sulatusta. Aijon jälleen käyttää 400g naudanjauhelihaa murekkeeseeni. Mukaan menee muutama kananmuna, sopivasti mausteita; jauhelihamaustetta, yrttisuolaa, valkopippuria. Eiköhän sillä homma toimi taas. Myös korppujauhoja tulee hieman, jotta homma saadaan mukavasti kasaan vuoalle. Avot, siinä on ihan hyvä kotiruoka. Helppoa ja nopeaa… ja hyvää! ruoka Lue myös: Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Koska näin on hyvä 05.01.2015 Takareidet tahkottu 03.11.2014 Mediaseksikästä menoa ja Halloweenia :) Nam! 02.11.2014 Edellinen artikkeli Realiteettiterapiaa Päivi
Annika Vainio Parempi olo :) 23.4.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänään ei tarvinnut aloittaa päivää Panadol Hotilla. Muutenkin pyrin tulemaan toimeen ilman mitään ylimääräisiä lääkkeitä. Aina parempi, jos ei tarvitse käyttää. Kuitenkin aamulenkillä koirien kanssa piti hissuksiin tassutella eteenpäin. Jos joutuu vähänkään kovempaan vetää henkeä, niin jo heti alkaa yskittää. Joku hengitystieongelmahan tämä on. Aijon aloittaa jumppailun rauhallisesti. Ensimmäiset tunnit saavat olla joko Corea tai Pilatesta. Ei mitään aerobista, jotta saisin itseni nyt kuntoon! No joka tapauksessa olo on fyysisesti parempi nyt kuin moneen päivään. Pieni sairastelu on tehnyt myös sen, että on harvinaisen laiha olo. Ei ole tuo ruoka oikein maistunut… ja no, varmaan kaikki ”ylimääräinen” neste on kehosta kaikonnut, joten olo on suorastaan laiha. No se ei ole todellakaan asia, mitä tässä juhlisin, mieluummin olisin terve ja jumppasalilla, kuin nääntymässä kotona, kun on kurja olo fyysisesti! Pakkohan tähän oli ottaa esille tuo fyysinen, sillä psyykkisesti voin paremmin taas kuin pitkiin aikoihin. On ollut mielettömän hyvä, että olemme saaneet keskustelua aikaiseksi taas täällä kotona ja on tullut tuuleteltua omia ajatuksia puolin ja toisin. Hyvä olo, ei voi muuta sanoa. sairastan Lue myös: Antakaa mun kaikki kestää! 15.03.2015 Miksi mä en treenaa? 03.03.2015 Tajuton tauti ! 10.06.2014 Keskiviikkoa kaikille ! 11.12.2013 Jalkajumppaa 15.08.2013 Ei oikein maistu! Seuraava artikkeli Päivi
