Annika Vainio Niin lomalla! 23.7.2014 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä H ola hola! Lomalla ollaan. Kunnon lomalainenhan aloittaa lomansa, kuinkas muutenkaan kuin töissä :D Juu, näinkin voi tehdä. Mutta siihen olikin erittäin hyvä syy :) Tuossa yksi päivä menneellä viikolla havaitsin nimittäin, että meidän Mauno kissalla oli suu kipeä :o Ihan tällainen rutiini ”tutkinpa lemmikkini hännänpäästä nenänpäähän” tarkastelu paljasti Maunon ala oikean M1:n olevan huonossa hapessa. Eli siis kaikille vain muistutukseksi, että vaikka lemmikkini näyttäisi päällisin puolin olevan kondiksessa, tarkempi syyni voi tuoda yllätyksiä. Tässä kuvassa herra on juuri heräillyt toimenpiteestä :) ”Anestesianvalvoja” vahtii jälkihapetusta :) Tyttäreni oli erittäin innostunut ja kiinnostunut osallistumaan. Paljon oma-aloitteisempi kuin moni harjoittelija mitä on tullut näiden vuosien varrella nähtyä :D Onneksi apu on niin sanotusti lähellä, kun sitä tarvitsen. Olkoonkin se sitten tämän työn etu. Paljon muita etuja tällä alalla ei ole tarjolla. Mutta nyt täytyy kuitenkin muistuttaa, että paranemaanpäin ovat nämäkin asiat koko ajan tällä alalla. Mä nyt olen jo niin vanha kehäkettu näissä hommissa, että olen nähnyt tätä hommaa lähes sieltä ammatin syntyajoista asti tähän päivään :D ja voin sanoa, että kehitystä on tapahtunut … paljon! Röntgenkuva Maunon hampaista kertoo karun totuuden. Maunon alaleuan M1 hampaasta puuttuu kruunu lähes kokonaan :( Kipeä? No ihan sata varmasti oli! Miten mä tän sitten bongasin? M1 hammas (taaimmainen alaposkihammas) kun ei ole ihan ensimmäisenä tyrkyllä kun kissan huulta nostaa. Ihmettelin, miksi Manulle oli kertynyt oikealle puolelle yläposkihampaisiin enemmän likaa, kun taas vasen puoli oli käytännössä katsottuna puhdas. Tällainen löydös yleensä kertoo, että jokin on vialla. Avasin herran kidan kunnolla ja osuin oikeaan epäilykseni suhteen. Hammas oli rikki :( eli Mauno ei ole pureskellut ruokaansa oikealla puolella ja se selittää miksi oikean puolen poskihampaat olivat törkyisemmät. Niin, että ne jotka pitävät elukan kunnon mittarina sitä, että kyllähän se syö, pissaa, kakkaa ja liikkuu, niin tunkekoot sen anamneesinsa sinne minne aurinko ei paista. Kissakin on sellainen eläin, että siinä vaiheessa kun se lopettaa syömisen, on kuolemaan enää pari askelta ;) Ja annetaan näiden ammattilaisten hoitaa tällaiset ongelmat. Klinikkamme erittäin pedantti ja työllensä omistautunut eläinlääkäri Jutta Luomahaara työssään. Hammashoidot eivät todellakaan ole jokaisella eläinlääkärillä hanskassa, kuten ei silmä- , liikuntaelin, iho- tai sydänsairaudetkaan. Niille osa-alueille erikoistutaan ja perehdytään myös eläinlääketieteessä. Silti eläinpuoleltakin löytyy niitä niin kutsuttuja konitohtoreita, jotka luulevat osaavansa hommansa ja tekevät asiat päin mäntyä. Ikävä kyllä, aika moni luulee osaavansa hammashoidon jalon taidon :( Joku olisi todennäköisesti hoitanut Manun hampaan murskaamalla loputkin kruunusta jättämällä juuret paikoilleen :( Ei niin! Hampaiden juurten poistot vaativat oikeanlaista välineistöä sekä ammattitaitoa. Tämä vain pienenä vinkkinä teille lemmikeiden omistajille, jotka ette ehkä koskaan ole käyttäneet lemmikkiänne hammashoidoissa tai olette ehkä yleislääkärillä. Kannattaa harkita joskus käyntiä ihan hammashoitoihin perehtyneen lääkärin luona ;) Paljon on voinut jäädä huomaamatta, paljon on voitu tehdä väärin. Ikävä kyllä. No mutta Mauno on nyt kunnossa. Täydelliseen toipumiseen menee maksimissaan parisen viikkoa ;) Eli nyt pehmeetä ruokaa viikon verran, hieman kipulääkettä ja haavakohdan putsausta :) Eli kiitos kysymän, Mauno voi erittäin hyvin jo tänään, vaikka hammas operoitiin eilen ;) Eli voimme palata blogini todelliseen aihepiiriin, eli treenaamiseen. Sitäkin on tullut tehtyä, vaikka päivityksiä on nyt tullut huomattavasti hitaammassa tahdissa. Syy on siinä, että käytän INSTAGRAMIA tällä hetkellä erittäin aktiivisesti. Kaikki tulee päivitettyä sinne kuvina :D Niin helppoa ettei tosikaan. Tyttäreni houkutteli mut sille tielle ja sillä tiellä nyt ollaan. En ole tajunnutkaan kuinka moni ystävä ja tuttukin sitä käyttää. Siellähän pysyy paremmin kartalla kuin facebookissa :D Loistavaa. Viikonloppuna mut houkuteltiin pullistelemaan lammen rannalla :D Olihan siinä vissiin ohikulkijoilla ihmettelemistä kun kaksi bodaria poseeraa auringoinpaisteessa ;) Mutta ihan niinkuin tosissaan, ei tämä ole (pelkästään :p ) itsensä esittelyä, vaan poseeraukset on hyvä pitää mielessä myös offilla. Ne on tultava selkärangasta ja mullakin on vielä paljon petrattavaa. Joku tarkka nyt siellä vissiin kiinnittää huomiota, että miten tuplat takaa liittyy mitenkään mun lajiin, eli bodyfitnessiin… no ei liitykään … mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä vielä liittyisi … ;) ;) ;) Lomalaiset :) <3 Ensimmäisen lomapäivän aamuna. Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Ei ole kiire … mihinkään … Kesä on vihdoinkin kanssamme ihan oikeasti. Hiki virtaa muuallakin kuin salilla. Tosin tämä kuva on kyllä treenin aikana otettu. En mä nyt ehkä ihan noin vuolaasti hikoile normisti … paitsi ehkä töissä :D Ja mä sain uuden kilkuttimen pyörääni. Kiitos Einille :) <3 Olen tätä himotellut jo pidempään. Juu kyllä todellakin. Mutta pihi Päivi on noussut kerta toisensa jälkeen huutelemaan olkapäälle, että hei pliis, todellako aijot laittaa rahasi tuohon. No nyt se on mulla :D ja mä olen … iloinen :D Eli eli. Loma on pyöräytetty käyntiin suhteellisen vauhdikkaasti ja niin sanotusti on otettu pehmeä lasku lomaan (viittaan nyt eiliseen työpaikkavierailuun Maunon kanssa :D). Pehmeästi tästä varmasti laskeudun myös tänään salille. Pikku emäntä kirmasi heti aamusta mummin matkaan, joten mulla on tässä vapaata ihan riittämiin :) Tällä viikolla taidan ottaa treenitkin suht chilllisti (yritän ainakin). Kevyttä, pumppaavaa sarjaa ;) juu näin teen. Lopuksi vielä linkki Fitness urheilun nyyhkytarinaan. Näitä vissiin tulee joka kisojen jälkeen. Paskan määrä on vakio (sanoi tuossa taannoin Anna :D kiitos muistutuksesta :D) ja niinhän se on tässäkin lajissa. Mutta niin se on varmasti ihan jokaisessa lajissa jossa kilpaillaan tosissaan. Vammoilta, sairastumisilta ym. ei voida välttyä. Ikävää sinällään, että jostain kumman syystä aina otsikoihin pomppaa Fitness tässä valossa ja unohdetaan ne menestystarinat, joita riittää, toivottavasti jopa enemmän, kuin näitä epäonnistumisia :/ En missään nimessä vähättele urheilijan kohtaamaa onnettomuutta! En todellakaan! Mutta tämä tyyli esittää asia, että onko lajissa mitään terveellistä ja kuinka kovaa rääkkiä se on kropalle jne. Onko Formuloissa mitään järkeä? Onko? Todennäköisimmin siellä kuolee kisoihin porukkaa kuin Fitnessissä. Tai jääkiekko? Kuinka hampaattomia kavereita kentillä nähdään. Onko yhdelläkään purukalusto kunnossa. Keihäänheitto? Olkapäät ja kyynäret paukkuu :p Kuulantyöntö (samat ongelmat ja joillakin jopa huomattava ylipaino :D). Otetaan ihan mikä tahansa laji syynin alle, niin sieltä löytyy varmasti vammautumisia, elinikäisiä sellaisia, lukuisia korjausleikkauksia ym. Kyllä tässäkin valossa fitness on vielä suhteellisen terveellinen harrastus… kuitenkin ;) Eipä mulla muuta. Jatketaan. Ollaan kuulolla. HEI NY! äitiys Body Fitness elukat juoksu ja pyöräily kuvia linkkejä loma pohdintaa treenaan treenikuvia työ viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Mikä sinusta tulee isona? Lomalla Päivi
Annika Vainio Mikä sinusta tulee isona? 13.7.2014 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä N iin, siinäpä kysymys :) No bodari tietty :) Onko muita vaihtoehtoja? Bodarit ovat isoja, joten isona olet bodari… eikö? No EI! :D Hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina :) Edelleen monilla, varsinkin naisilla, tuntuu olevan se harhaluulo, että jos käy salilla, niin kasvaa ”isoksi” eli siis ilmeisesti tarkoitetaan lihaksikkaaksi. Karu totuus lienee kuitenkin se, että todennäköisempää on, että kasvat isoksi syömällä kuin bodaamalla :D Lihaskasvu ei tosiaankaan tapahdu vahingossa, huomaamatta, kun vähän käy salilla rautaa nostelemassa. Ei se vaatii kyllä työtä, paljon työtä. Se että kropassa on laardia lihasten päällä, ei todellakaan kerro totuutta siitä mitä sieltä alta paljastuu. Kyllä näidenkin rimpulareisien eteen on tehty paljon työtä ja vielä paljon työtä on edessä. Ei pääse reidet vahingossa kasvamaan … muuta kuin syömällä ;) Toki pitää myös syödä, kasvattaakseen lihasta, mutta paljon on kiinni siitä, että mitä sitä syö ja kuinka paljon ja milloin :) Älkööt siis naiset peljästykö kuntosalitreenaamista. Jos tällä hetkellä peilikuvassa näkyy skrode kroppa, niin hieman kuntoa kiristellen ja punttia nostellen saatte paljon slimmimmän ja naisellisemman nätin kropan. Ei pelkoa siitä, että näyttäisitte bodarilta, ihan vain vahingossa :D Mutta jos kuitenkin koette olevanne tällainen luonnonoikku, jolle näin on tapahtunut, niin haluaisin mielelläni nähdä kuvan. Olisi huutava vääryys, että joku olisi onnistunut puoli huolimattomasti kasvattamaan itselleen ”ylilihaksikkaan” vartalon vahingossa :o Aina ei kaikki mene putkeen :p Uuden uutukaiset työhousut, rikki :o Däääm, tämäkin vielä :D Mutta rikkinäiset työhousutkaan eivät enää kaihertaneet mieltä tämän naaman nähdessään :) Juu, tämä oli taas yksi niistä hetkistä kun joutui toteamaan, että mä kyllä tykkään työstäni :) Tällä viikolla on ainakin tullut jumpattua ja fillaroitua kohtuu paljon :) Mitäs sitä muuta, jos tykkää. Pääasia kait, että diggailee siitä mitä tekee. Minkään asian tekemisestä ei pitäisi muodostua pakkopullaa. Jos niin käy, niin silloin lienee syytä pysähtyä miettimään, että olisiko syytä tehdä jotain muutoksia. Toistaiseksi ainakaan, en keksi mitään hyvää syytä muuttaa elämässäni juuri mitään. Itse asiassa, tällä hetkellä paketti on aika kivasti kasassa :) Aika askeettistahan tämä on, mutta kelpaa ;) Tosin näitä ruokia, millä muo on hemmoteltu tässä viime päivinä, ei voi kutsua askeettisiksi. Vaikka annokset koostuu täysin niin kutsutusta bodyraaka-aineista, niin ei sen tarvitse olla tylsää. Oih nämä leivät, nam! Väsynyt aamucardion jäljiltä. Kahvia ja lehtiä… pyörä alle ja kotiin tekemään ruokaa ym. askareita :) Jumppaa pumppaa… … jaksaa jaksaa :) Mulla kesäloma lähenee. Sitä hieman odotellessa. Mitään suunnitelmia ei ole. Kotosalla olen. Ehkä aijon nauttia enemmän auringosta, kuin mitä tällä hetkellä on ollut mahdollisuutta … tai jaksamista. Mahdollisuuksia varmasti olisi ollut, mutta kummasti sitä tuo sohva vetää puoleensa kun on kaiken askartelun saanut aikaiseksi. No sitten kun on loma, niin toivon, että aurinko paistelee yhtä nasevasti ja lämpimästi kuin mitä se on tänäkin viikonloppuna paistellut. Meitsi kasaa piknik kamppeet ja suuntaan jonnekin nurtsille makoilemaan… ihan sama, vaikka tohon talon taakse, se riittää :D Pikku neiti lomailee mummin mökillä ja oli ikuistanut iloisen täysikuun. Aika magee etten sanoisi. Näillä eväillä siis uuteen viikkoon. Ollaan kuulolla. HEI NY! aerobinen happy juoksu ja pyöräily kuvia pohdintaa rakastan ruoka treenaan treenikuvia työ viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Pentin päivä Niin lomalla! Päivi
11.7.2014 Kun akillesjänteet menivät rikki 11.7.2014 Heidi 13 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Viime viikolla kerroin hölkötelleeni töiden ohessa aina ne matkat pihoilla rappujen ja talojen välissä. Ja kerroin myös lenkkareistani, että niissä on kilometrit tulleet täyteen ajat sitten. Ja kerroin, että nilkkoja olen venytellyt ja että toinen nilkka ei enää taittunut. Tällä viikolla en ole voinut ottaa ainuttakaan hölkkäaskelta, sillä tärähdys nilkassa tekee valtavan kipeää. Molemmissa nilkoissa, molemmat ovat kipeät. Jokaikinen portaalla astuttu askel on sattunut, nilkkaa kiristää heti, kipeästi. Kyykkyyn ei voi mennä, heti jalan ollessa taitettuna alkaa kiristää. Ja sattua. Keskiviikkona päädyin googlettelemaan aihetta, kun totesin, ettei tämä ole enää normaalia rasituskipua, vaan jotain ihan muuta. Turvotuskin oli jo silminnähtävää. Jalkatreenissä piti jättää kaikki kyykyt ja pohkeiden teko pois. Vetkuttelin kolmea liikettä sen sijaan, kuminauhalla ja käsipainolla. Kunhan nyt tein jotain.. Googlettelulla selvisi, että akillesjänteistä johtuu. Ilmeisesti tulehdus . Ja myös, että akillesjännevaivoissa venytys, useasti toistettuna, on se juttu. Sitä tehtiin. Jumanp*rkele, että se teki kipeää. Mutta hetken ajan sitä pääsi kyykkyyn melkein ilman kipuja. Ja sitten taas hetken päästä nilkat jähmettyivät. Ja taas venytettiin. Lepo on myös se juttu. No, töitä en oikein voi jättää tekemättä. Kylmähoito on sekin yksi tärkeä hoitoapu. IcePower pääsi ostoslistalle. Tulehduskipulääkekuuri perinteinen sekin, mutta siihen en lähde. Ennen kuin on ihan tosi pakko. Pakkopakko. Pelkkä pakko ei vielä riitä. Torstaina töissä venyttelin koko lajittelun ajan siinä seistessäni ja välillä kyykistyessäni. Fiilis oli niiden suhteen jo aika positiivinen. Kunnes lähdin jaolle. Jokainen porras teki jumalattoman kipeää. Ja niitähän riittää! Parit raput pääsin alas, kunnes alkoi olla jo sellainen tunne, että miten muka voin edes päivästä selvitä.. Otin tavaksi venytellä pohkeita ja nilkkoja jokaisen hissimatkan ajan seinää vasten. Ja hissiä odotellessa myös. Näin pääsin ilman suurta tuskaa portaat alas. Tuntui kyllä, mutta en ollut tuskissani. Ja heti kun unohdin yhdellä hissimatkalla venytellä, maksoin sen seuraavissa portaissa. Venytellessä myös nilkoista tuntui naps. Siitäkin olin lukenut, kuuluu asiaan. Kun olin vihdoin päivän jälkeen kotona, tuli itku. Sattui niin kovin. Koko päivä oli ollut suurta taistelua ja tuskissaan oloa, etten enää kotona jaksanut. Rullasin pohkeitani auki ja itkin. Mietin, ettei tämä ole sen arvoista. Pakotus nilkoissa oli jotain kamalaa, eikä niitä helpottanut ennen kuin jalat olivat täysin suorina. Vähänkin koukussa, niin kiristys oli liiallista. Turvottikin niin, ettei vasemman jalan ulkosyrjällä edes se nilkan luupatti juuri erottunut. Jatkoin tuskaisaa venytystä. Kylmägeeliä ei vielä ollut, mutta laitoin toista geeliä , joka on ollut erittäin hyväksi ja tehokkaaksi havaittu selkä- ja hartiapuolen hieronnassa. Tänään on koivet olleet paremmat. Turvotus oli työpäivänkin aikana laskenut huomattavasti, vaikka luulisi sen päivän jälkeen olleen kovimmillaan. Päivää ei tänään tarvinnut taistella läpi. Jokaisessa hississä ei tarvinnut venytellä, mutta tein sitä silti, ehkä joka toisessa. Jotta eivät kiristy uudelleen. Yhdetkään portaat eivät tuntuneet kivun osalta liialliselta. Normaalithan nuo eivät missään nimessä vielä ole, mutta suunta on sentään oikea, sen jälkeen, kun pahenivat päivä päivältä maanantaista lähtien. Nyt jatketaan sitä hoitoa, kun on mahdollista antaa. Uudet lenkkarit ostan, kun sellaiset kunnolliset ja ok -hintaiset löydän. Niitä mennään katsomaan lähipäivinä. En hölköttele vakiona töissä, vaan kävelen. Pohkeita en hetkeen treenaa aiheuttamaan lisäkiristyksiä. Nilkkoja ja pohkeita venyttelen joka päivä, monta kertaa päivässä. Ja kylmägeeli on ostettu, sekä jatkan myös sen toisen geelin käyttöä. Lisäksi menen tästä lähtien bussipysäkille aamuisin sen verran ajoissa, ettei tarvitse harrastaa bootsien kanssa enää entisen kaltaista pikakävelyä, jossa nilkkatärähdys on aikamoinen ja penikat huutaa hoosiannaa! Näillä eväin toivotaan, että helpottaa jossain vaiheessa kokonaan. Kuvissa kannattaa keskittyä tuohon nilkkaan, eikä muihin pikkuseikkoihin.. :D Vasen on ollut selkeästi enemmän turvoksissa, mutta oikea sitten taas selkeästi kipeämpi. Muita samoista vaivoista kärsineitä? Kokemuksia? Kyseessä on ilmeisestikin aika perinteinen juoksijoiden vamma. Minä en ole juoksija ja sain juoksijavamman! Tuskin se siitä pelkästä hölköttelystä johtui, vaan kaikesta uudesta, mitä tässä on nyt ollut. Monen asian yhteissumma. Nyt koitetaan saada kuriin ja sitten jatkossa estää vaivaa enää syntymästä uudelleen. Ilmeisen sitkeä tämän kanssa saa olla, joten siihen on varauduttu! Tarvittaessa menen myös hierojalle avaamaan ainakin pohkeet kunnolla, jos ei meinaa kotikonstit jatkossa auttaa. Mutta hei, TGIF. En ole aikoihin aihetta hurrannut, mutta tänään hurrasin. Koko viikko on ollut sellaista taistelua, että viikonloppua on sen vuoksi odoteltu, vaikka tänään olikin jo helpompi päivä tämän asian suhteen, eikä tarvinnut enää kärsiä. Olkoon viikonloppu parantava ja ensi viikko tuskaton! Mukavaa vapaata kaikille, joilla semmoista on! juoksu lihaskivut ja -kireydet Lue myös: ”V*tut@sullekuuluu.com” ja muita (uusia) juttuja 28.02.2016 Viikko 43: the b*tch is back! 25.10.2015 Kevyt viikko 41: treenaamaton, hierottu ja jumitettu 11.10.2015 Viikko 38: kun kokonainen kakku katosi 21.09.2015 Viikko 37: mörköjä karkuun 14.09.2015 Viikko 27: uuden elämäntyylin hyväksymistä Viikko 28: jotain kipua, jotain vuohenjuustoa, jotain liilaa 13 vastausta artikkeliin ”Kun akillesjänteet menivät rikki” Eikku sanoo: 11.7.2014 17:16 Voi ei :(. Mua vähän pelotti ennalta, että tuleeko sulle jotain vammoja, kun yhtäkkiä tulee niin suurta rasitusta päivääsi (ja kun itse olen niin maanantaikappale..). Toivottavasti lepo ja huolto auttaa. Ja jos päädyt kipulääkkeisiin, niin ensin ehkä kannattaa kokeilla ihan kipugeeliä? Mä sain mun ranteeseen Voltaren-kipugeelistä kyllä apua. Nilkassakin se iho on sen verran ohkanen, että saattaisi auttaa. Bobby Jean / Heidi sanoo: 11.7.2014 17:21 Mietin ihan samaa siinä, että mitenköhän mun käy, kun ne määrät nousivat niin hurjasti ylöspäin! Ja nyt kävi sitten näin. Vähän sympatianauratti tuo käyttämäsi maanantaikappale -sana. :’) Lepo on vähän haastava, kun töitä pitää tehdä, mutta muut keinot on käytössä. Ja tietysti, jos ei muu auta, niin ei niitä töitäkään sitten enää terveyden uhalla tehdä, tietenkään. Kipugeeli on tosiaan ainoa vaihtoehto, jos tulee tarvetta sellaiseen turvautua. Suun kautta en kovin helpolla ala kuureja vetelemään, mutta itseeni voin kyllä sivellä yhtä sun toista. :D Pia sanoo: 11.7.2014 19:06 Auta :S Mulla ollut ainoastaan ongelmia penikoiden kanssa! Pahinta oli ku oli jatkuva leposärky. Mäkään en syönyt kipulääkkeitä kun en uskonut että vie ongelmaa pois.. Lepokaan ei auttanut. Venyttely ja pehmeämpi juoksu alusta auttoi. Stadiumissa on nyt ainakin hyvään hintaan hyviä juoksukenkiä ku tulee uusia värejä syksynä ni vanhat värit on halvempia :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 12.7.2014 05:27 Penikkakipu on ihan hirveetä kanssa. :( Mulla ei oo koskaan ollut sitä kipua muuten kuin liikkeessä, ei siis koskaan jää päälle. Kamala ajatuskin! Stadiumiin siis tänään, kiitos vinkistä! :) Tiina sanoo: 11.7.2014 19:51 Auuuuhh kuulostaa tuskalliselta!! :O Onneksi helpottaa edes vähäsen! Itselläni ei vastaavia ole ikinä ollut. Myös paljonpuhutut ”penikkavaivat” ovat mulle aivan vieras käsite, vaikka välillä olen enemmänkin juoksennellut. Voi kuulemma vaivata myös rakenteellisista syistä, että olisko mua siinä mielessä siunattu geneettisesti… Itellä tuli kanssa mieleen, että varmaan nyt vain kaikesta uudesta ja rasituksesta. Toipumista! Ootko kokeillut hevooslinimenttiä? Sitä on sekä viilentävää että lämmittävää, sellaista vihreää hyytelöä. Ite tykkään enemmän siitä kuin esim ice powerista tms, ei tunnu niin ”terävältä” se kylmyys ja ainakin mulla tuntuu vaikuttavan jotenkin paremmin. Pitäisi saada ihan marketeista eläin(/hevos)osastolta. Bobby Jean / Heidi sanoo: 12.7.2014 05:30 Toiset meistä on maanantaikappaleita ja toiset sitten geneettisesti siunattuja.. :’) Hevoslinimentti on sekin ollut aikoinaan käytössä meillä, hyvää tavaraa sekin! Ja sitä sivelin myös mun avustettavan papan hermokipuisiin ranteisiin aina kun kipu alkoi olla liiallista.. Näihin koipiinhan pitäisi antaa ihan kunnon kylmähoitoa (kahden tunnin välein 10min kerrallaan), joten tässä saa olla semmosta kunnon terävää kylmyyttä nyt kehissä! Suvi sanoo: 11.7.2014 20:22 Mäkin mietin jo viime tekstiä lukiessa, että kovin nopeasti tulee tuo liikuntamäärän lisäys. Harmi, että siinä kävi noin. :/ Jos mulla jostain on kokemusta, niin vammoista! :D Akillekset eivät tosin ole pahemmin kiukutelleet, mutta yksi toinen jänne (peroneus brevis) jalkaterässä kyllä. Lisäksi tunnen monia akilleksiensa kanssa kamppailevia, kun tuo tosiaan on hyvin yleinen vaiva juoksijoilla. Lepoa ja kylmää vaan ja sitten sitä tulehduskipulääkettä joko voiteen ja/tai tabletin muodossa. Ja akuutin vaiheen jälkeen venytyksiä. Tuttua myös tuo työpäivän jälkeinen itkeskely. :/ Viimeksi tänään tulin kotiin itkien, kun sattui niin paljon. Vanha vamma on ollut nyt hiukan parempi, niin eiköhän sitten jalkaterä kipeytynyt alkuviikosta. Tänään sille ei oikein kärsinyt astuakaan (mulla on seisomatyö, jossa myös saa kävellä aika paljon). Ja kotona odotti lenkkiä odottavat koirat. Itkuhan siinä tuli. Sori, mä nyt avauduin itsestäni, vaikka piti vaan tulla toivottelemaan sulle tsemppiä! Toivotaan, että Akillekset nyt vaan vähän ottivat itseensä nopeasta rasituksen lisäyksestä ja sopeutuvat kohta asiaan! :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 12.7.2014 05:38 Jep, eipä sille oikein mitään voinut. Portaittain ei liikuntaa voinut lisätä. Täytyy toivoa, että tämä on vaan alkushokkia noille ja sitten taas saa painaa ihan normaalisti töitä. Sulla on kyllä valitettavan paljon kokemusta noista vammoista ja varsinkin jalkavammoista. :( Ja se itkeminenkin on ihan ok. Ei aina tarvitse jaksaa pysyä kasassa, jos kipu ja kaikki muukin uuvuttaa. Ei aina tarvitse jaksaa. Täällä jatketaan kotihoitoa koiville ja toivotaan, että suunta jatkuu tästä samaan suuntaan kuin mihin se on nyt eilisestä ollut menossa. Kunnollista lepoa kun en voi niille antaa nyt (ellei se mene siihen, että on oikeasti vain pakko jättäytyä töistä pois), mutta muu hoito onneksi onnistuu. Ilman venyttelyä en kävelisi ollenkaan! May sanoo: 13.7.2014 07:26 Voi ei, kuulostaa ihan kamalalta. I feel you :( paljonpaljon tsemppiä, urhea oot kyllä ollu tän viikon noiden kipujen kanssa! Pidän peukkuja, että tila paranee. Bobby Jean / Heidi sanoo: 13.7.2014 15:49 Ei oo kyllä yhtään hauska vaiva. :( Koipia kuitenkin tarvitsee niin moneen ja sen heti huomaa, kun lakkaavat toimimasta. Tietysti vielä molemmat, eikä edes vain toinen! Mutta kiitos, kyllä nämä on helpottamaan päin olleet nyt kolmisen päivää. Kun vain suuntaus pysyisi tällaisena! Jerita sanoo: 13.7.2014 12:02 On kyllä kipeän näköinenkin, toivotaan helpotusta kipuun. Bobby Jean / Heidi sanoo: 13.7.2014 15:50 Kiitos, kipuhelpotus olisi kovin toivottava, että saisi työt tehtyä edes kunnolla. Ninni (energianurkkaus.fitfashion.fi) sanoo: 14.7.2014 15:30 Auts! :( Toivottavasti kipu lähtee pian pois!! Tsemppiä! Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Pentin päivä 8.7.2014 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä V iikko se vierii eteenpäin. Jostain syystä elin eilen jo ihan tiistaissa, mutta tänäänhän on vasta tiistai. En tiedä miksi aika edisti mielessäni :D mutta väliäkö siitä. Pääasia että ollaan kartalla :D Vaikka päivät oli hieman sekaisin, niin silti en unohtanut erittäin tärkeää päivää, nimittäin PENTIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ :) <3 Meidän herra herranen täytti eilen siis seitsemän vuotta. Voi mun ”pieni”. Sitä sitten juhlittiin :) Tänään, eli siis tiistaina, kävimme treenaamassa. Kuinka yllättävää sinänsä :) Einillä on hieman ongelmia oikean kätensä kanssa, kuten kuvasta voi päätellä. Kisadieetillä ongelmat eivät ainakaan helpota, nimin. kokemusta on :D Onneksi itse sain olla kuitenkin urheiluvammoitta koko dieetin ajan :) Kiitos siitä … jollekin … ylemmälle taholle tai voimalle :) Hyvät treenit tempastiin silti. Mukavasti hiki pintaan, oikeaa asennetta ja homma kulki. Eini duunasi takareidet ja mulla oli selkä-rinta-olkapää prokkis. Aamupäivästä fillaroittin Pikku-Huopalahteen. Mulla oli aika ripsien asennukseen. Juu… no okei, myönnän, olen ehkä hieman koukuttunut. Annoin kuitenkin tässä välissä edellisten ripsien ”kuihtua” pois, koska olen ymmärtänyt, että välillä niin on hyvä tehdä :) Menin siis niin sanotusti natuna ripsienlaittoon. Olin tienannut rahat tähän hommaan trimmaamalla äidin ja isän koiran :) Pientä sponsorointia siis sieltä suunnalta. Mutta tiedoksi sinne vanhuksille, rahaa jäi kyllä vielä säästöönkin :) Voin kuvitella, että monet voivat pitää tällaista ripsien laittamista ihan humpuukina ja turhana rahanmenona. No joo, jos sitä asiaa ajattelee… niin no onhan se vähän sitäkin. Ilmankin voisi elää. Mutta montaa muutakin asiaa ilman voisi elää. Se että silloin tällöin panostaa hieman omaan ulkonäköönsä, voi tehdä oikeinkin hyvää mielelle ja hyvinvoinnille :) Oletteko samaa mieltä? Uskoisin :) Ripsien laiton jälkeen menin vielä lunchille yhteen meidän toimipisteistämme, joka sijaitsee juurikin Pikku-Huopalahdessa. Oli mukava käydä taas moikkailemassa duunikavereita, jotka pitävät muo ilmeisen omituisena, kun viihdyn työpaikallani niin sanotusti vapaapäivänäkin. Mutta kyllä tässä oli rehellisesti oma lehmä ojassa, sillä tuo ripsistudio sijaitsee aivan kivenheiton päässä tuosta työpaikastani, joten jätin fillarin parkkiin duunin takapihalle ja eväät jääkaappiin, ettei ne hautunut paria tuntia lämpimässä repussa. Sitä paitsi pääsin vessaan :) hihi. Toivottavasti kutienkin onnistuin edes himpun piristämään työkamuja viemällä heille hieman kahvikeksejä :) ja keittämällä sumpit meille. Meidän väsynyt bilettäjä :) Jaksan aina hehkuttaa yhä uudelleen ja uudelleen kuinka kätevä ja hyvä väline on ananaspora :) Aivan loistava kapine. Niin helppoa ja yksinkertaista. Nopeasti tuoretta ananasta paloiksi, nam! Meidän ukon synttärikakku :) Kyllä ihan pikkasen pisti naurattamaan kun kannoimme tämän kakun hyvin teatraalisesti olohuoneen puolelle samalla laulaen Paljon onnea vaan. Herralla oli kyllä hyvin keskittynyt ilme kun hän odotti pääsevänsä käsiksi tähän ihanuuteen. No ei makeata mahan täydeltä, vaan tästä pilkottiin sekä Pentille että Rosinalle omat siivut, mutta sanotaanko nyt näin, että itse ruokailu kesti ehkä nanosekunnin :D Oma evästauko, osaan ehkä nautiskella hieman enemmän kuin karvaiset kaverukseni :D Synttärisankari lenkkeilee. On hän kyllä niin harmaaksi tullut jo. Voi sentään. Meillä oli kyllä hurjan mukava päivä / ilta eilen, kun hieman biletettiin. Pentti oli todellakin päivän sankari :) ja keskipiste. Aamukin aloitettiin heti naaman kampauksella ja kuvauksella :) Kummasti sitä tämäkin päivä täyttyi tekemisestä ja menosta. Ei tarvinnut peukaloita pyöritellä tänäänkään. No kyllä sitä hommaa yllättävän paljon riittää, kun pyörittää tätä rumbaa joka päivä. Ei ne pyykit peseydy, astiatkaan ellei niitä pese… ei katoa karvat lattioilta, ellei niitä imuroi, ei puhdistu vessakaan itsestään, eikä karvaiset kaveritkaan ulkoile yksinään :) Ruokakin on tehtävä … ja niin, kukas muukaan ne tekisi kuin minä itse :) Onhan se toisinaan hauska leikitellä ajatuksella, että JOS olisi rahaa kuin roskaa, niin hankkisin taloudenhoitajan ja sitä sun tätä. Mutta hyvänä muistutuksena jälleen kerran eilen katsoessani dokkaria Anna Nicole Smithistä, sain todeta, että ei se mammonakaan sitä onnea tuo :/ Niin, lähtisiköhän sitä itelläänkin homma lapasista, jos tosiaan ei tarvitsisi kuin iskeä rahaa tiskiin ja hommat hoituisi. Voi olla. Helppo aina sanoa, että JOS voittaisin lotossa, niin jatkaisin elämää kuten ennenkin… niin ehkä… tai sitten en… mutta joo, tokihan raha helpottaa elämää, mutta ei se loppupeleissä ketään varmasti onnelliseksi tee… pelkkä raha siis. Kyllä se onnellisuus koostuu ihan jostain muusta. Itse näkisin asian niin, että silloin kun ihminen voi hyvin henkisesti ja fyysisesti, hän voi olla onnellinen. Jos näin ei ole, niin ei sitä puutetta korvaa edes se määrätön omaisuus. Onko joku eri mieltä? Itse ainakin teen kovasti töitä sen eteen, että olisin fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa. Kantapään kautta asioita oppineena voin todeta, ettei nämäkään asiat ole itsestään selvyyksiä. Sitä voi jopa kuvitella voivansa hyvin, kunnes silmät aukeaa ja karu totuus iskee päin kasvoja. Niin se vain on. Mutta toisaalta, ei tästä elämästä kukaan hengissä selviä, miten lohduttavaa … mutta ainakin sen ajan kun täällä eletään, olisi mukavaa, että se elo olisi edes siedettävää. Eikö? Eipä mulla siis tällä erää tämän kummosempia. Ollaan kuulolla. Jakselkaa ja nauttikaa näistä kesäisistä päivistä :) HEI NY! elukat happy juoksu ja pyöräily koti kuvia pohdintaa rakastan ruoka treenaan treenikuvia työ viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Kootaan kootaan Mikä sinusta tulee isona? Päivi
