8.4.2019 Magritte näyttelyssä ja kirjan sivuilla 8.4.2019 Seetu 1 13 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä René Magritten teosten nimet ovat yleensä viitteellisiä, mutta poikkeuksia on. Vasemmanpuoleinen on nimeltään Taivaspullo. Oikeanpuoleisessa on Belgian lentoyhtiölle tehty tunnuskuva. Helsingin keskustassa sijaitseva Amos Rex – taidemuseo sai lentävän lähdön avajaisnäyttelynsä ansiosta. Uutiseksi nousi, että Suomessa jonotetaan taidemuseoon. Julkisuus vaikutti myös niin, että nyt avoinna olevaan belgialaisen surrealistin René Magritten (1898-1967) näyttelyyn innostuttiin tarjoamaan teoksia enemmän kuin oli tarvetta. Niinpä Elämänviiva -näyttely on laaja ja esittelee Magritten eri kausia monipuolisesti. Kausia Magrittella on ollutkin useita, mutta niitä on yhdistänyt useimpien kriitikoiden nuiva suhtautuminen. Niin poikkeuksellisia taiteilijan työt ovat, etteivät kaikki aikalaisetkaan ole niitä ylistäneet. Jälkipolvet ovat tietämättäänkin saaneet tuntumaa hänen ajatuksiinsa ja voi sanoa maailmaansa. Magritte näet teki myös mainoksia ja julisteita, ja niiden ideoita ja ilmaisuja on käytetty hyväksi myöhemmin mainosmaailmassa. Mielestäni myös nykyajan sarjakuviin on tullut vaikutteita Magritten kynänjäljestä. Magritten omaperäisyys paistaa läpi kaikkien kausien, erikoisin on vuoden ajanjakso 1920-luvun puolivälissä, jolloin taiteilija teki päihtymyksen vallassa kuutisenkymmentä teosta. Sen jälkeen tuli Sanat ja kuvat -niminen työkausi (1927-1930). Tältä kaudelta on Kuvien petos -työ, joka on päässyt osaksi kirjallisuutta John Greenin teoksessa Tähtiin kirjoitettu virhe . Enkä malta olla siteeraamatta yhtä kohtaa kirjasta. Lyijykynäpiirros tunnetusta aiheesta Kuvien petos. Taustaksi ensin kerron, että kirjan päähenkilö Hazel Grace ja hänen poikaystävänsä Augustus matkustavat (Hazelin äidin kanssa) Amsterdamiin tapaamaan Peter Van Houtenia, joka on kirjoittanut kirjan Viistoa valoa. Tämä on vaikeasti sairaan Hazelin lähes irtolehtiseksi plaraama mieliteos. Hazel pukeutuu tapaamiseen samoin kuin kirjan päähenkilö Anna, samanlaiset tummat farkut, vaaleansininen T-paita ja tennarit. Näin kerrotaan kirjassa: Paidassa oli kuva René Magritten kuuluisasta surrealistisesta maalauksesta, jossa oli piippu ja sen alla kaunokirjoituksella teksti Ceci n´est pas une pipe. (Tämä ei ole piippu.) Tuo paita menee yli ymmärryksen, äiti sanoi. Peter Van Houten ymmärtää pointin, usko pois. Kirjassa on noin seitsemäntuhatta viittausta Magritteen. Mutta siinähän on piippu. Ei ole, minä sanoin. Siinä on piipun kuva. Tajuatko? Kaikki kuvat ovat luonnostaan abstrakteja. Tosi fiksua. Missä välissä sinusta tuli niin täysikasvuinen, että ymmärrät asioita, joita ikivanha äiti ei käsitä? äiti kysyi. Magritten Sanat ja kuvat -kauteen kuului työtapa, jolloin teoksen seurana on kalligrafista kirjoitusta. Nyt Helsingissä esillä ollut teos on lyijykynäpiirros aiheesta. Muita kausia olivat Syvä yhteys, Renoir-vaihe, Sikailukausi, Näköistaide ja Hullun hommia. Artikkelikuva: René Magritten Dialektiikan ylistys ja Ilosanoma Amos Rex John Green Renè Magritte Tähtiin kirjoitettu virhe Lue myös: Amos Rexin näyttely tempaa mukaansa 03.12.2018 Nyt napostellaan kuntoilua Amerikkalaisen pikkukaupungin elämää Seetu
1.4.2019 Nyt napostellaan kuntoilua 1.4.2019 Seetu 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nyt ei kenenkään tarvitse enää pohtia, mistä saisi aikaa kuntoilulle. Meillekin on levinnyt uusi liikuntatapa, jossa päivän kuntoilut voidaan päivittäin hoitaa 5-15 minuutin pituisissa jaksoissa. Olennaista tässä fitness snacking eli napostelukuntoilussa on, että liikuntasuorituksen aikana syke nousee ja mielellään myös hikoiluttaa. Tutustuin tähän kuntoilumuotoon ensimmäisen kerran nähtyäni brittiläisen televisio-ohjelman, joka esitettiin muutamia viikkoja sitten. Siinä toimittaja luokitteli itsensä henkilöksi, joka ei halua pitkäkestoista liikuntaa. Ohjelmassa myös testattiin kuntoilun vaikutuksia. En kuitenkaan tarkkaan muista, minkälaisia arvoja saatiin, mutta koehenkilöiden kunto kuitenkin kasvoi. Ohjelmassa tehtiin muiden muassa kymmenen minuutin ripeätahtisia kävelylenkkejä muutaman tunnin välein. Tämä kuntoilumuoto on otettu tosissaan myös Suomessa, ja erilaisia suosituksia ja ohjeita on tulossa. Jokainen voi silti ruveta tätä toteuttamaan ilman tarkkoja ohjeitakin. On tietysti eri asia, miten työpaikoilla tällaiseen suhtaudutaan. Joissakin työpaikoissa on jo vuosia ollut taukojumppaa, ja aika samasta asiasta on kyse. Täytyy vain muistaa tehdä liikkeet nopeasti ja tehokkaasti, eikä siis yksi kerta vielä riitä. Tosin loput kerrat voi tietysti toteuttaa vapaa-ajallakin. Vain mielikuvitus on rajana, kun mietitään, minkälaisia liikkeitä tällaisena napostelukuntoiluna voi tehdä. Esimerkiksi 10-20 kyykkyä päivässä on helppo toteuttaa, kunhan ottaa sen tavaksi. Kahvakuula tai kuminauha on monella kotona, ja niiden käyttö tuo vaihtelua. Ohjeita on helppo löytää netistä, mutta esimerkiksi Selkäliiton taukojumppa, Jumppakissa, on yksi mahdollisuus. Sen voi maksutta tilata netistä omalle koneelleen tai puhelimeen, ja samalla saa vaihtelua omiin liikuntatuokioihin. Joka asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Minua arveluttaa ajatus, että hikoilisi liikaa. Kukaan ei varmaankaan halua mennä suihkuun kolmesti päivässä eikä ainakaan kaikkien iho sellaista kestäisi. Edustan kuntoilussa tuttuja, vanhoja tapoja, ja se on tietysti eläkeläisenä helppo valinta. On ylellistä, kun on aikaa ja voi harrastaa kuntoilua silloin, kun haluaa. Lenkillä saa myös nauttia ulkoilmasta ja luonnon äänistä. Vaikka en itse tarvitse pikakuntoilun mahdollisuutta, pidän tätä vaihtoehtoa hyvänä. Valtaosa suomalaisista liikkuu liian vähän, ja jokainen liikunnan lisäys on eduksi paitsi yksilölle myös yhteiskunnalle. Ikäihmisten taas pitäisi huolehtia lihaskunnostaan, sillä hyvä lihaskunto auttaa selviämään arjen haasteista. Joka tapauksessa on hyvä muistaa aktiivinen elämäntapa, esimerkiksi käyttää portaita tai mennä kävellen tai pyöräillen, jos siihen vain on mahdollisuus. Artikkelikuva: Vaikkapa 15 minuutin sauvakävely on hyvä yhdeksi kuntoiluhetkeksi. Samalla voi haukata happea. aktiivinen elämäntapa fitness snacking Jumppakissa napostelukuntoilu pikakuntoilu taukojumppa Haastetta tai ei, lukeminen on nautintoa Magritte näyttelyssä ja kirjan sivuilla Seetu
25.3.2019 Haastetta tai ei, lukeminen on nautintoa 25.3.2019 Seetu 1 16 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Haluaisin jakaa Kiitos kirjasta -mitalin kolmelle tänä vuonna lukemalleni kirjalle. Kun olen jo lukenut viitisenkymmentä kirjaa, puhumattakaan aikaisemmin luetuista, lienee tässäkin jotakin ajatusta. Nämä mielestäni erinomaiset kirjat ovat Michelle Obaman Minun tarinani , Heikki Kännön Sömnö ja Emma Hooperin Koti-ikävän laulut . Erityisesti Hooperin kirjaa lukiessa tuli väistämättä mieleen, kuinka nautinnollista hyvin kirjoitetun kirjan lukeminen on. Kirja kertoo sympaattisesti Newfoundlandin saaren asukkaiden karusta elämästä. Oikeastaan on kuitenkin tarkoitus päivittää lukuhaasteiden sujumista. Innostuin tänä vuonna osallistumaan kolmeen, ja lukemani kirjat ovat hyvin asettuneet kohtiinsa. Tammikuun alussa kirjoitin Helmet-lukuhaasteesta, ja minua pyydettiin sittemmin kertomaan, mitä kirjoja valitsen esimerkkinä mainitsemiini kohtiin. Näin aktiivinen palaute on harvinaista herkkua, siksi siihen on mukava vastata. Jo mainittu Michelle Obaman kirja meni kuten arvelinkin kohtaan 1 Kirjan kannessa on ihmiskasvot. Se olisi sopinut kyllä kymppikohtaankin (Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja). Tähän kohtaan valitsin kuitenkin Koko Hubaran Ruskeat Tytöt (kirjoittaja haluaa myös tytöt-sanan otsikossa kirjoitettavan isolla kirjaimella). Tämä teos pohjautuu blogiteksteihin, joita on muokattu kirjaan sopiviksi. Kirjoittaja kutsuu tekstejä tunne-esseiksi, mutta minun tekisi mieli kutsua kirjaa pamfletiksi. Kirjoittajan tyyli on haastavaa ja julistusmaista, varmaan aiheellisesti. Blogityyppiset tekstit ovat kuitenkin päiväperhomaisia ja vaikka teos on painettu vuonna 2017, se tuntuu muutamin osin jo vanhentuneelta tai ainakin puutteelliselta. Kirjoitin tammikuussa, että minun on vaikea bongata ketään vierasta ihmistä lukemassa kirjaa, jota edellyttää kohta 26 Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan. Enpä olisi voinut pahemmin erehtyä, sillä muutaman päivän päästä Helsingin-matkalla näin ratikassa miehen lukevan kirjaa. Valitettavasti kirja vain oli nimeltään Gestapo , enkä taida pystyä sitä lukemaan. Onneksi on vielä koko loppuvuosi aikaa! Mielenkiintoinen on kohta 46 Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö. Luin ensin Annamari Marttisen kirjan Korsetti , mutta se kertookin transvestiiteista, eikä siis ole oikea valinta. Marttinen kyllä kirjoittaa hyvää tekstiä, ja tämäkin kirja oli mukava lukea. Seuraavaksi luin Meredith Russon Tyttösi sun , ja se kertoo sukupuolensa korjauttaneesta tytöstä. Russo on itse transnainen, joten hän varmasti tietää, mistä kirjoittaa. Teos on kuitenkin fiktiivinen nuortenkirja. Vaikka näin haastekohta 46 oli jo täytetty, paikkasin tietämystäni asiasta lukemalla vielä Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa . Omalla sukunimellä alkavaksi kirjaksi valikoitui erikoinen tanskalainen Ane Rielin Pihka . Siinä on lapsen näkökulmasta kerrottuna perhetragediaa, mielenterveyden ongelmia, syrjäytymistä mutta myös selviytymistä. Teos on erikoisimpia kirjoja, joita olen lukenut. Ane Riel: Pihka Annamari Marttinen: Korsetti Emma Hooper: Koti-ikävän laulut Heikki Kännö: Sömnö Koko Hubara: Ruskeat Tytöt Meredith Russo: Tyttösi sun Michelle Obama: Minun tarinani Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa Puut osaavat liikkua ja muita väitteitä Nyt napostellaan kuntoilua Seetu
18.3.2019 Puut osaavat liikkua ja muita väitteitä 18.3.2019 Seetu 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tarvitaan saksalainen metsänhoitaja, ennen kuin ymmärrämme inhimillistää puut. Samaan hengenvetoon voi tietysti kysyä, onko sellainen edes tarpeellista. Toki suomalaiset osaavat arvostaa puitaan ja metsiään, nauttia niistä ja nousta vaikka yhtenä rintamana vastustamaan jonkin alueen avohakkuuta tai suojelemaan yksittäistä puuta. Peter Wohlleben (suomennettuna Hyväelämä) on kuitenkin koonnut kansien väliin monenlaisia ajatuksia synnyttävän kirjan Puiden salattu elämä, Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä. Wohlleben todella kirjoittaa, että puut osaavat liikkua. Tämän kummalliselta tuntuvan väitteen hän perustelee sillä, että ratkaisu piilee uudessa sukupolvessa. Näin hän kirjoittaa: Puut ovat vapaita liikkumaan sinä lyhyenä hetkenä, kun ne vielä uinuvat alkioina siemenpakkauksessaan. Matka voi alkaa heti siemenen pudottua puusta. Osa lajeista pitää melkoista kiirettä. Niiden edustajat varustavat jälkikasvunsa hienoilla karvoilla ja päästävät ne seuraavan tuulenpuuskan mukana lentoon kuin höyhenen. Tällaista strategiaa käyttävän lajin on muodostettava hyvin pieniä siemeniä, jotta ne pysyisivät ilmassa riittävän kauan. Haavat ja pajut ovat esimerkkejä puista, joiden tuottamat pikkusiemenet tekevät matkaa useita kilometrejä. Oheinen teksti havainnollistaa hyvin kirjoittajan tyylin. Tieteellistä pohjaa tuskin on kaikille kirjan väitteille, mutta teksti on sujuvaa. Mielenkiintoisia havaintoja on useita. Hyvä esimerkki on kotiseudultaan Pohjois-Amerikasta rahdattu mammuttipetäjä, joka istutetaan johonkin Keski-Euroopan maan puistoon. Eksoottinen puu on jonkun isokenkäisen saama lahja, eikä puu sitten koskaan saavuta samaa kokoa kuin lajinsa edustajat kotimaassaan. Wohlleben rinnastaa tällaisen yksittäisen puun ilman vanhempien huolenpitoa kasvavaan lapseen, jopa katulapseen. Puulta puuttuvat suojaavat lajitoverit, mutta ennen kaikkea tyyni ja kostea metsäilmasto. Puistojen maa on pahimmillaan pitkän kaupunkiasutuksen köyhdyttämää ja tiivistynyttä. Lisäksi puistossa kävijät tallovat maata ja koskettelevat puuta. Puilla on kirjoittajan mukaan myös ajantaju, sillä ne osaavat pudottaa syksyllä lehtensä, tosin valoisuuden muutoksen ansiosta. Puiden välillä on kylläkin yksilöllisiä eroja, esimerkiksi tammi viivyttelee lehtien pudottamista valmistautuessaan varman päälle talveen. Wohllebenin kirja oli kirjaston kirjapiirimme maaliskuun kirja. Olimme yhtä mieltä, että inhimillistäminen oli viety liian pitkälle. Kuitenkin moni oli löytänyt mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi laajasta juuristosta. Tämän ansiosta kanto on vielä elävä vuosikausia, vaikka puu onkin jo kaadettu. Kirjan lukeminen sai aikaan myös sen, että puita ja metsää katselee ehkä nyt vähän toisin silmin ja ajatuksin kuin ennen. Päätimme kuitenkin, ettemme sentään mene kyselemään kuulumisia tai tunteita metsän puilta. Suomalaisen metsäasiantuntijan mielipide kirjasta on lyhyt ja ytimekäs: Ufojuttuja. kirjapiiri mammuttipetäjä metsä Peter Wohlleben puiden elämä Lue myös: Syksy toi tutut liikuntakuviot 13.09.2015 Tiiliskiveen kannattaa tarttua 19.09.2014 Aivovoimistelu virkistää mieltä Haastetta tai ei, lukeminen on nautintoa Seetu
11.3.2019 Aivovoimistelu virkistää mieltä 11.3.2019 Seetu 1 13 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Säännöllinen liikunta, riittävä lepo, terveellinen ruoka ja muut hyvät elintavat ovat eduksi myös pääkopalle. Aivot kuitenkin voivat vielä tarvita erityistä treeniä pysyäkseen hyvässä kunnossa. Internetin hyviä puolia ovat muiden muassa monet erilaiset aivoja virkistävät treenit. Toisissa on mukana myös liiketehtäviä. Yksinkertaisuudessaan aivovoimistelua tarjoavat erilaiset sanaristikot sekä sudokut. Niiden ratkominen on mukavaa päivittäistä puuhaa ja kuin huomaamatta myös aivot jumppaavat. Itse olen hurahtanut ristikkojen ja kryptojen tekemiseen. Päivittäinen mukava rutiini on täyttää Helsingin Sanomien verkossa julkaistava miniristikko. Joskus se täyttyy alle 2 minuutissa, joskus menee jopa 10 minuuttia, kun pitää etsiä joidenkin muusikoiden tai bändien nimiä. Sen sijaan saman lehden viiikonlopuksi julkaistua ristikkoa en täytä, sillä siinä on minulle liikaa tihrustettavia kuvia. Samoin minulta jäävät rauhaan helpoiksi mainostetut ristikot, sillä niitä saa täyttää niin nopeasti kuin ehtii kirjoittamaan. Siitä ei ole mitään hyötyä, sillä ruudukossa tai ristikossa täytyy olla aina jotakin pohdittavaa. Monesti kannattaa jättää ristikko kesken ja palata hetken päästä, ja usein ratkaisu tuntuukin silloin löytyvän. Ristikoissa on laatueroja. Joskus niihin on päässyt pujahtamaan puhekieltä, mutta en niitä pane pahakseni. Sen sijaan minua ärsyttävät sanat, joista vain muutama tavu puuttuu. Takaperoisesti kirjoitettavat sanat kielivät laatijan halunneen pujahtaa yli aidan matalimmasta kohdasta. Tehtävissä on jatkuvasti toistuvia samoja henkilönimiä, esimerkiksi Tea (tai Ista), Tiia tai Piia. Myös jo vuosia sitten edesmennyt tietokilpailumies (Jyrki) Otila tulee tämän tästä esiin. Näitä nimiesimerkkejä yhdistävät vokaalit a, e ja i. Ne ovat mitä ilmeisimmin usein esiintyviä suomalaisissa sanoissa. Ristikko pakottaa muistelemaan myös monia maantieteellisiä nimiä. Niemimaa-vihjesana tarkoittaa useimmiten Krimiä, mutta myös Jukatan tai Siinai ovat esimerkiksi mahdollisia. Tonavan sivujoista Isar esiintyy usein ruudukossa, samoin valtiot Irak ja Iran. Pääkaupungeista yleisimmin kohtaa ruudukosta Ateenan, mutta myös Dakar tai Tokio tulevat joskus mukaan. Italia on selvästi yleisin EU-maa, jota kysytään, samoin ammoin maassa asuneet itaalit. Parhaita tapauksia ovat ristikot, joiden ratkaisuja joutuu miettimään. Silloin voi kokea jopa ratkaisun iloa, ja silloin aivotkin tykkäävät. aivojumppa Kuvaristikko sanaristikko Lue myös: Aivojakin pitää jumpata 21.06.2015 Ilmastonmuutos on jokaisen asia Puut osaavat liikkua ja muita väitteitä Seetu
4.3.2019 Ilmastonmuutos on jokaisen asia 4.3.2019 Seetu 1 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Peppi Pitkätossun isä Efraim eleli jollakin Etelämeren saarella ja vilvoitteli lepotuolissa istuen varpaitaan merivedessä. Leikki sikseen, mutta paratiisimaiset olot oikeasti viehättävät meitä täällä pohjoisessa eläviä. Valitettavasti paraatisia ja vilvoittavaa merta uhkaa vakava muutos. Vesi on vaarassa nousta niin korkealle, että matalista saarista on jäämässä vain muisto. Syy on kaikkien tiedossa. Ilmaston lämpeneminen on uhkatekijä, joka jo nykyään otetaan vakavasti. Ellei oteta, syytä ainakin olisi. Avaimet muutokseen ovat meidän käsissämme, ja tarjolla on konkreettista tietoa jokaiselle halukkaalle. Hiilinieluja tai muita ehkä vierailta tuntuvia käsitteitä ei tarvitse pohtia, kun voi ihan omassa elämässään tehdä muutoksia vähentääkseen ilmastokuormitusta. Katja Antila on koonnut pieneen kirjaan helposti omaksuttavan ja ihmisläheisen tietopaketin nimeltä Pysäytä ilmastonmuutos, suomalaisen arjen valintoja . Kirjasessa on myös selventäviä taulukoita ja luetteloita. Hiilijalanjäljen taas voi selvittää erilaisista laskureista, joita on netissä saatavilla maksutta. Netissä on myös mahdollista tehdä testi ja sen jälkeen henkilökohtainen suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se on nimeltään Sitoumus2050 . Tein sen itse, ja se on minusta kiinnostava. Se antaa konkreettista opastusta oman hiilijalanjäljen pienentämiseen. Arjen muutokset eivät loppujen lopuksi ole päätä huimaavia, mutta jo yhdessä vuodessa ne saattavat olla merkittäviä. Antila listaa erikseen asumisen, kodin sähkölaitteet, ruoan, jätteet ja liikenteen. Lämmityksestä on jo puhuttu niin paljon, että jätän sen tässä vähemmälle. Kiinnostavaa on kuitenkin, että esimerkiksi sälekaihtimilla voi pudottaa energiankulutusta. Tiedämme, että kodinkoneita hankittaessa kannattaa ostaa A-energialuokiteltuja laitteita, mutta niissäkin saattaa keskenään olla eroja. Huomaamattomaksi energiasyöpöksi kirjoittaja nimeää uunin kellon, mutta ainakaan minun liedessäni ei uuni edes toimi, ellei kello ole päällä. Ehkä näissäkin on siis merkkikohtaisia eroja. Kirjoittajan mukaan nykyään tietokoneet ovat kodin suurimpia energiankuluttajia. Pöytäkoneet kuluttavat käytännössä 500 kWh vuodessa, korkeimmillaan jopa 1000 kWh. Kannettavan tietokoneen kulutus on vain pari prosenttia tästä. Ilmastotietoinen vaihtaa naudanlihan porsaanlihaan tai broileriin sekä lisää lautaselle vihanneksia. Katja Antila on laskenut, että yhden viikoittaisen naudanliha-annoksen vaihtaminen porsaanlihaan vähentää suunnilleen saman verran päästöjä kuin keskimääräisellä autolla ajaminen 700 kilometriä. Eniten Suomessa lienee puhuttu liikenteen aiheuttamista päästöistä ja tarvittavista toimista. Siipeensä on saanut erityisesti lentoliikenne, mutta liikenteen päästömäärien mittaaminen on myös kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Antilan mukaan liikennemuodoista tuottaa eniten päästöjä vesiliikenne. Yksinkertaistettuna voi sanoa, että mieluummin lentäen Eurooppaan suoralla lennolla kuin yksi risteily ruotsinlaivalla. Jos haluaa vähäpäästöisimmän julkisen kulkuneuvon, ehdoton valinta on silloin juna. hiilijalanjälki ilmaston lämpeneminen Katja Antila Pysäytä ilmastonmuutos Sitoumus2050 Lue myös: Parannetaan maailmaa syömälläkin 11.12.2017 Ilmastonmuutos tässä ja nyt 04.12.2017 Stonehengen mysteeri kiinnostaa monia Aivovoimistelu virkistää mieltä Seetu
25.2.2019 Stonehengen mysteeri kiinnostaa monia 25.2.2019 Seetu 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Monet sukupolvet ja erityisesti tutkijapolvet ovat yrittäneet selvittää Britannian Stonehengen mysteeriä. Tämä esihistoriallinen kivimonumentti (tehty 3000-1500 eaa) sijaitsee Wiltshiressä. Se on henkeäsalpaava näky keskellä peltomaisemaa Salsburyn tasangolla. Stonehengen tiedetään olleen aikanaan hauta-alue ja niin ollen pyhä paikka, mutta paljon on jäänyt selvittämättä. Uusinta tutkimustietoa tarjoaa Ruotsin Göteborgissa tehty tutkimus muiden muassa paasien iästä. Helsingin Sanomissa kerrottiin tutkijan päätyneen esittämään, että monumentilla on alkuperänsä Länsi-Ranskassa. Siellä on näitä brittiläisiä monumentteja varhaisempia hautarakennelmia. Englantiin paadet olisi tuotu vesistöjä pitkin. Stonehengen korkeat paadet on pystytetty hautojen päälle vasta hieman myöhemmin ja haluttu näin merkitä tähtitieteellisiä tapahtumia. Kävin Stonehengessä ensimmäisen kerran vuonna 1968. Silloin siellä sai vapaasti kävellä ympäriinsä kivien keskellä. Toisella käynnillä 15 vuotta myöhemmin oli pettymys, kun aidattujen kivipaasien lähellekään ei ollut menemistä. Tämän vielä ymmärsin tarpeelliseksi, mutta kaikki markkinahäly erilaisine myyntikojuineen pystyi rikkomaan tunnelman. Onneksi tälle hälylle on saatu jonkinlainen stoppi, sillä vuonna 2013 on parin kilometrin päähän tehty vierailukeskus, jossa voi perehtyä jo etukäteen paikan historiaan. Keskus on tarpeen, sillä paikassa vierailee yli miljoona turistia vuodessa. Stonehengen synnystä on esitetty mitä erilaisimpia teorioita, yksi erikoisimpia on ajatus, että kyse on jättiläisten rakennustyöstä. Erilaisia yhteyksiä Aurinkoon ja Kuuhun on esitetty usein. Yksi, sittemmin vääräksi osoitettu teoria oli ajatus, jonka mukaan kelttiläiset druidit käyttivät monumenttia temppelinään. Tästä on kuitenkin jäänyt nykyaikaan tapa, sillä druidien nykyiset seuraajat viettävät edelleenkin Stonehengen maisemissa kesäpäivänseisausta. Silloin päästään kulkemaan alueella vapaasti, ja osittain varmaan siitä syystä paikalle saapuu ennätysmäärä kävijöitä. Suurin osa tuhansista kävijöistä on muita kuin druidiaatteen kannattajia. Mielenkiintoisessa brittiläisessä Ruth Galloway -dekkarisarjan tuoreimmassa teoksessa Käärmeen kosto törmäsin niin Stonehengeen kuin druideihin. Teosten päähenkilö Ruth Galloway on arkeologi, ja hänen tuttavapiiriinsä kuuluu yliopiston työntekijä, joka on ottanut itselleen myös druidinimen. Kirjassa tämä lähtee kaverinsa kanssa Stonehengeen hakemaan luita jostakin haudasta. Kirjan nimi kostosta viittaa kuitenkin aivan eri ilmansuuntaan eli Australian aboriginaaleihin ja heidän esi-isiensä Britanniaan tuotuihin luihin. En kerro enempää, etten pilaa kenenkään lukunautintoa. Voin kyllä suositella näitä Elly Griffitsin dekkareita, mutta varoituksena kerron, että kolmessa ensimmäisessä on lapsiuhri. druidit Elly Griffits Ruth Galloway Stonehenge Edunvalvonnasta kannattaa huolehtia Ilmastonmuutos on jokaisen asia Seetu
18.2.2019 Edunvalvonnasta kannattaa huolehtia 18.2.2019 Seetu 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Anton Tsehovin esikoisnäytelmässä Platonov on seuraava dialogin pätkä: Mitä nyt tehdään, Nikolai? Haudataan kuolleet ja paikkaillaan elävät. Tämä vastaus on myös ranskalaisen kirjailijan Maylis de Kerangalin kymmenellä kirjallisuuspalkinnolla palkitun teoksen nimi. Kirja kertoo tärkeästä asiasta, elinluovutuksesta. Sama lause on teoksessa elinluovutuksia hoitavan sairaanhoitajan työhuoneen seinällä. Toisen kuolema voi pelastaa toisen hengen juuri jonkin elimen esimerkiksi maksan, keuhkojen tai sydämen luovutuksen ansiosta. Fiktiivinen, taitavasti ja koskettavasti kirjoitettu teksti tuo asian lähelle jokaista. Tässä teoksessa esimerkiksi kaksikymppisen pojan vanhemmat joutuvat suuren surun keskellä miettimään, olisiko poika halunnut luovuttaa elimiään, oliko hän antelias luonnostaan. Elinluovutustestamentti helpottaisi näissä asioissa, mutta kukapa kaksikymppinen todellisessa elämässäkään miettisi kuolemaansa. Astetta kevyempi, mutta hyvin tärkeä asia on huolehtia omasta edunvalvonnastaan eli laatia edunvalvontavaltuutus. Jokainen voi itse valita valtuutettunsa ja varavaltuutettunsa. Ohjeita on saatavissa netistä ja myös kirjastosta voi hakea opaskirjan. Tosin juuri ilmestynyttä Edunvalvontavaltuutus arkikielellä joutuu ainakin kirjastosta odottamaan jonkin aikaa, niin suositulta se vaikuttaa. Edunvalvontavaltuutus tehdään erityisellä lomakkeella, joita on saatavissa myös netistä. Siellä on myös tärkeää tietoa mahdollisista sudenkuopista , joihin tietämätön valtuutuksen tekijä voi kompastua. Sopimuksen allekirjoitus pitää kahden henkilön todistaa oikeaksi, ja todistajiksi sopivat vain täysin ulkopuoliset henkilöt. Edunvalvoja toimii asianomaisen valtuutettuna edustajana huolehtimassa, että asiat hoidetaan valtuuttajan toiveiden mukaan. Yksinkertaisimmillaan olisi hyvä kertoa, millaista hoitoa ja muuta toimintaa toivoo sitten, kun ei sitä selvästi pysty itse arvioimaan tai kertomaan. Erityisesti nykyisten tietojen valossa tuntuu erityisen raskaalta ajatella, että joutuisi kelvottomaan hoitopaikkaan, eikä olisi enää kykenevä kertomaan puutteista. Edunvalvoja on tarmokkaampi ja osaavampi puuttumaan epäkohtiin kuin hoitolaitoksessa asuva, huonokuntoinen henkilö. Tuttu edunvalvoja on nähnyt asianomaisen myös hyvinvoivana, sillä valtuutus täytyy tehdä niin ajoissa, että valtuuttaja itse ymmärtää, mitä on tekemässä. Edunvalvontavaltuutus on ajankohtainen kenelle hyvänsä täysi-ikäiselle. Valitettavasti onnettomuuksia ja sairauksia sattuu kaikenikäisille, mutta tietysti valtuutus on erityisen tärkeä seniorikansalaisille. Kun meistä jokainen aikanaan kuolee, on myös hyvä etukäteen kertoa, miten haluaa tulla haudatuksi. Tietysti voi luottaa siihen, ettei kukaan ole hautaamatta jäänyt maan päälle, mutta omaisillekin on helpotus tietää ainakin pääpiirteittäin edesmenneen toiveet. Näistä asioista puhuminen on vaikeaa ja herkkää, mutta asiat voi laittaa myös paperille, jos tuntuu siltä, ettei halua ottaa asiaa puheeksi. Artikkelikuva: Nelly Volkovich/Unsplash edunvalvonta edunvalvontavaltuutus elinluovutus elinluovutustestamentti Haudataan kuolleet ja paikkaillaan elävät Kissa tarjoaa terapiaa, seuraa ja rentoutusta Stonehengen mysteeri kiinnostaa monia Seetu
11.2.2019 Kissa tarjoaa terapiaa, seuraa ja rentoutusta 11.2.2019 Seetu 3 27 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Nobelisti T.S. Eliotin Kissojen kielen kompasanakirjassa on kissamaisia runoja Jaakko Yli-Juonikkaan suomentamina. Ote runosta Kuinka kissoja tulee puhutella: On paljon kissan eteen tehtävänä/ennen kuin se pitää ystävänä/ Se vaatii pienen arvonannon eleen/ tai jonkin lahjan vaikka siikafileen. Sun täytyy tietää kissan herkkuruoka/ kaviaari taikka kinkkuvuoka/ lohiterriini tai äyriäinen – kaikilla on maksu yksityinen… Kissoilla on oikeus ihan aina tulla kohdelluiksi ruhtinaina. Ja ehkä joskus luvan saat sinäkin/ kissaa puhutella NIMELTÄKIN. Kissavideot ovat nykyään suosittua viihdettä. Naurulla on parantava vaikutus, ja kissavideoita katsellessa on vaikea olla totinen. Tietysti voisi hymähtää ja todeta, että älypuhelimia tai tietokoneita tuskin olisi tarvittu tällaiseen tarkoitukseen. Tämä ajattelu kannattaa kuitenkin unohtaa, sillä kissavideoita on todella ehdotettu yhdeksi keinoksi rentoutua ja hoitaa stressiä. Jokainen kissanomistaja taas voi huoletta ohittaa kissavideot, sillä oman lemmikin touhujen katsominen on varmasti yhtä rentouttavaa (tai sitten ei riippuen siitä, mitä kissa touhuaa). Videoiden teossa tarvitaan kärsivällisyyttä ja onnea, sillä kissan saa tekemään juuri sen, mikä sitä itseään huvittaa. Pelkästään kuvien ottaminen on haasteellista, sillä kissan hienon asennon taltioiminen voi kaatua siihen, että tausta sillä äkkiä ohimenevällä hetkellä sattuu olemaan kaikkea muuta kuin kuvauksellista. Nykyajan kissa ei ole enää vain kissa. Se on toiminnallinen terapiaeläin ja kotiviihdyttäjä. Navettakissojen ajasta on menty paljon eteenpäin, mutta tavallaan hyötyeläimeksi kai lemmikkiäkin voisi kutsua. Omaa kehräysterapiaansa kissa saattaa tarjota esimerkiksi vanhainkodissa. Kissat ovat aina tienneet oman arvonsa eivätkä yritäkään miellyttää omistajaansa. Koirilla on emäntä ja isäntä, kissoilla henkilökuntaa. Kodin kuvalehti sai artikkeliinsa kokoon seitsemän kohtaa, jotka edesauttavat kissan omistajan terveyttä. Ensimmäisenä on stressin väheneminen, sillä pelkästään kissan helliminen ja katselu rentouttaa. Tällä selittyy siis kissavideoiden voima ja tärkeys. Stressin väheneminen vaikuttaa alentavasti myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Moni hankkii kissan tai koiran lieventämään yksinäisyyden tunnetta, mutta kuvalehden mukaan seuraus on vielä voimakkaampi. Yhdysvalloissa tehty tutkimus on osoittanut, että kissan seura hoitaa sosiaalisia tarpeita yhtä hyvin kuin ihmisten seura. Samoin kissajärjestön tekemän tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä ilmoitti kissan vaikuttavan myönteisesti hyvinvointiinsa. Jos kuitenkin sattuu sairastumaan, niin kissan kehräämisen uskotaan auttavan parantumisessa. Kehräysäänen taajuus auttaa esimerkiksi lihas- ja nivelvammoihin. Kissavideot ovat tietysti yksi kohta, ja viimeisessä listauskohdassa mainitaan perheen muuttuminen kokonaiseksi. Kun perheeseen otetaan kissa, vasta se liimaa perheen yhteen – ainakin monen kissanomistajan mielestä. Kissojen ystävät joutuvat tietysti pitkin hampain myöntämään, että samaan vaikutukseen päästään vaikkapa ottamalla perheeseen koira. Artikkelikuva: Maine coon -rotuiset Isla ja Luna herätettiin päiväunilta poseeraamista varten. kissa kissavideot lemmikki parantava kehräysääni terapiaeläin Islannin omaperäisyys kiehtoo Edunvalvonnasta kannattaa huolehtia Seetu
4.2.2019 Islannin omaperäisyys kiehtoo 4.2.2019 Seetu 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kävin syyskuussa 2011 Islannissa muutaman päivän matkalla. Viime päivinä huomasinkin muistelevani tuota matkaa, joka vei aivan omanlaiseensa maailmaan ja maisemaan. Jo ajomatka Reykjavikin lentoasemalta kaupunkiin antoi osviittaa tulevasta. Oli kuin ajelisimme Kuun maisemassa. Aikakäsityskin alkoi heittää kuperkeikkaa, kun kuulimme puuttoman maaston parituhatta vanhoista laavakerroksista tai 10 000 vuotta vanhoista geysireistä ja tulivuoren kraaterista! Näihin muistoihin minua siivitti oikeastaan kolmekin asiaa. Ensiksikin luin Islantiin kotiutuneen suomalaisen Satu Rämön kirjan Islantilainen voittaa aina . Kirjan luin ensimmäisen kerran jo kolmisen vuotta sitten, mutta siihen täytyi palata, kun se valikoitui kirjaston lukupiirin helmikuun kirjaksi. Rennon mukavasti kirjoitettu kirja on myös hyvä opas, jos joku suunnittelee matkaa Islantiin. Ystäväni päivittivät statustaan Facebookiin, kun he pysähtyivät muutamaksi päiväksi Islantiin matkallaan New Yorkiin. Fesen kuvakertomukset olivat tutuilta paikoilta. Eikä tässä vielä kaikki. Islannin pääministeri Katrín Jakobsdóttir vieraili Helsingissä ja osallistui pohjoismaisten pää- ja ulkoministerien ilmastokokoukseen. Häntä haastateltiin Helsingin Sanomiin, ja hän vakuutti, että Islanti ei enää koe samanlaista romahdusta kuin kymmenen vuotta sitten. Islanti oli juuri pääsemässä yli talousromahduksesta, kun meidän ryhmämme matkusti Satujen saarelle. Voi kai sanoa, että omalta pieneltä osaltamme olimme mukana ilmiössä, joka auttoi islantilaisia nousemaan jaloilleen. Turismi näet oli yksi pelastus pienelle maalle. Finanssialan säätely oli tietysti avainasemassa, mutta pääministerin sanoin Islannilla oli onnea, kun turismi lähti kasvuun vuoden 2010 jälkeen. Satu Rämö kertoo kirjassaan finanssikriisistä myös ruohonjuuritason kokemuksia, ja niitä lukiessa jää välillä ihmettelemään hurjaa menoa. Ekonomistina hän tietysti osaa katsoa asiaa myös yleisemmin. Musiikkitalo Harpa oli juuri valmistunut, kun vierailimme Reykjavikissa. Meistä osa kävi siellä jazzkonsertissa. Upean rakennuksen teko aloitettiin jo silloin, kun taloudessa meni lujaa. Kriisin puhjettua rakennustyö keskeytyi, mutta kansalaisten ja muiden tahojen avustuksella rakennus valmistui vuonna 2011. Islanti on edelleen erikoislaatuisin paikka, jossa olen käynyt. Ihmeteltävää riittää vaikka valasretkillä, geysireitä tai maastossa kirmailevia hevosia ihaillessa. Islanninhevonen on oma rotunsa, ja sen omaperäisyyttä varjellaan tiukasti. Tuliperäisen maan ansiosta kuumia lähteitä on runsaasti. Sen ansiosta pienilläkin paikkakunnilla on oma uimala, sillä lämmintä vettä on tarjolla joka puolella. Erikoislaatuinen paikka on ulkoilmakylpylä Sininen laguuni, jossa voi lillua 35-asteisessa vedessä. Vesi on vaaleansinistä, mineraalipitoista ja iholle terveellistä. Kylpijälle tulee ihanan rentoutunut olo. Islannin-matka sai minut niin saaren lumoihin, että luin palkitun islantilaisen dekkaristin Arnaldurin kaikki teokset matkan jälkeen. Islantilaisen nobelkirjailijan Halldór Laxnessin kirjoja en ole toistaiseksi lukenut, vaikka vierailimme hänen kotimuseossaan. Artikkelikuva: Näkymä Reykjavikiin. Kuva Alec Cooks/Unsplash Arnaldur Islanti Reykjavik Satu Rämö Lue myös: Onni on kirjapino yöpöydällä 07.11.2016 Kuntosali ei tarjoa pikavoittoja Kissa tarjoaa terapiaa, seuraa ja rentoutusta Seetu
