28.1.2019 Kuntosali ei tarjoa pikavoittoja 28.1.2019 Seetu 2 11 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tammikuu on kuin joulukuu kuntosali- ja liikuntayrittäjille. Moni havahtuu vuodenvaihteessa miettimään omia kuntoilutapojaan ja tekemään päätöksiä niiden kohentamisesta. Tähän huutoon on myös hyvin vastattu, ja erilaisia kehonhuoltokursseja järjestetään erityisesti vuoden alussa. Ne myös vetävät hyvin osanottajia. Jos edes puolet näistä ihmisistä saa pysyvän kipinän, voittajia ovat kaikki. Perjantaisen seniorijumpan jälkeen joku kysyikin ihmetellen: Kuinka jotkut selviävät niin, etteivät ollenkaan käy missään jumpassa? Pukuhuone oli täynnä seniorijumpasta tulleita ja tuolijumppaan menossa olevia naisia. Hyvä kysymys, niin kuin tavataan sanoa, mutta siihen vastaaminen onkin vaikeaa. Sitä kai voi kukin pohtia omista lähtökohdistaan. Lihaskunto heikkenee iän myötä, ja varsinkin ikääntyneiden pitäisi huolehtia lihaskunnostaan. Tietysti kaikki liikunta on merkityksellistä, mutta lihaskuntoa se ei välttämättä kerrytä. Tämän kaiken tiedän hyvin, mutta silti lihaskuntoni pääsi heikkenemään syksyn aikana. Kävin lenkillä, jumpassa ja pilateksessa, mutta kuntosalikäynnit syystä tai toisesta jäivät satunnaisiksi. Niinpä palasin nöyrästi kuntosalille. Tuttua puuhaa se onneksi on, mutta alkuun lihakset kyllä ovat kertovat, että taukoa on ollut. Luulisin normaalin rytmin taas löytyvän pian, sillä laitteet ovat tuttuja. Kuntosalin kynnys on edelleen monelle korkea, ja kynnyksen ylitykseen uskaltautuneetkin saattavat vierastaa monia laitteita. Minulle joku nainen kertoi pitävänsä laitteita miehisinä. Opastin häntä käyttämään pieniä painoja ja pitkiä sarjoja, itse en ole kokenut laitteissa mitään maskuliinisuutta. Kuntosalilla satunnaisesti käyvä ei saavuta toivomaansa tulosta. Tuloksia kuntosaliharjoittelusta on turha odottaa kovin nopeasti. Ehkä tämä tietoisuus myös estää saliharjoittelun aloittamisen. Suurin virhe on kuitenkin aloittaa kovin rehvakkaasti rankalla ohjelmalla, se vetää mehut ja halut nopeasti keneltä tahansa. Niin tylsältä kuin se saattaa tuntuakin, tuloksiin pääsee vain pienin askelin. Ensimmäinen askel on vaikein, eikä joka kerta salille lähteminen ole juhlaa. Itsekuria myös kysytään. Olen tavannut salilla naisia, jotka epäröiden tarttuvat laitteisiin. Tietysti on tärkeää, että liikkeet tehdään oikein. Suosittelen aina aloittelijalle ohjattua kiertoharjoittelua, jota saleilla on tarjolla. Silloin on ohjaaja mukana, ja tunnin aikana ehtii oppia noin kymmenen laitteen käyttöä. Kokeneilta kävijöiltä voi kuitenkin myös aina kysyä ohjeita. kiertoharjoittelu kuntosali lihaskunto seniorijumppa Lue myös: Salitreeniin tulee välillä taukoa 20.11.2017 Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset 18.09.2017 Kipin kapin kuntosalille 11.12.2016 Tauko kuntoilusta tuli tarpeeseen 03.04.2016 Vesi antaa jumppaajalle vastusta 21.03.2016 Aloittamisen vaikeuden voi voittaa Islannin omaperäisyys kiehtoo Seetu
21.1.2019 Aloittamisen vaikeuden voi voittaa 21.1.2019 Seetu 2 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Olen oppinut yhden yksinkertaisen jutun. Jos jonkin asian tekeminen vie vain viisi minuuttia, teen se heti. Muuten se jää jonnekin mielenpohjalle rasittamaan ihan huomaamattakin. Kun luin Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika oli siinä tietysti uutta opittavaa, mutta yhden vinkin otin heti käyttööni, ainakin kokeeksi. Jokaisen päivän jälkeen kannattaa kirjata kolme asiaa, jotka on saanut päivän aikana tehdyksi. Kirjauksen voi tehdä vain mielessäänkin ja ihan itse voi punnita, mitkä ovat kirjaamisen arvoisia tekoja. Rehellisyyden nimessä täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen myös antanut itselleni luvan olla armollinen tässäkin asiassa. Tässä iässä ei enää tarvitse niin paljon suorittaakaan, kun työvuosista on jo kulunut lähes kymmenen vuotta. Käyttökelpoiselta idealta tämä kuitenkin tuntuu. Pihlajan teos herätti mielenkiintoa myös siksi, että usein aikaansaamisen esteenä on yksinkertaisesti aloittamisen vaikeus. Tähän kirjassa esitetään lääkkeeksi muiden muassa tavoitteiden asettamista. Ajatukset pitäisi suunnata oikein, ja apuna voi käyttää mielikuvien voimaa. Voi miettiä, mitä hyvää on seurannut esimerkiksi liikunnasta tai muusta tekemisestä. Pihlajan mukaan tavoitteita asettavat ovat yleensä onnellisempia kuin muut. Tärkeää kuitenkin on tunnistaa ikiomat tavoitteet eikä antaa ulkopuolisten voimien vaikuttaa liiaksi. Nimenomaan omien tavoitteiden edistäminen tuottaa mielihyvää. – Tavoitteet pitää muistaa laatia sellaisiksi, että ne voi omalla toiminnallaan saavuttaa. Lisäksi tarkkuus ja konkreettisuus auttavat, samoin aikataulutus ja mahdollinen deadline. Aikataulun riittävä väljyys saadaan aikaan hyvällä valmistelulla ja välitavoitteiden asettamisella. Pieni askel kerrallaan on edistystä, Pihlaja kannustaa. Aloittamisen vaikeutta kirjoittaja kutsuu kitkaksi. Tuttuja ovat erilaiset sijaistoiminnot (pyykinpesu, imurointi, puhelut) joihin turvaudutaan, että saataisiin aloittamista lykätyksi. Näistäkään ei kannata moittia itseään, mutta tavoitteellisuudesta on apua aloittamisen vaikeuteen. On myös hyvä palkita itsensä, kun tärkeä tehtävä tai työ on saatu hyvään vauhtiin. Palkinnoksi suositellaan muuta kuin syömistä tai juomista. Satu Pihlaja kirjoittaa, että täydellistä hetkeä aloittamiseen on turha odottaa. Tärkeintä hänen mielestään on kuunnella itseään ja keskittyä, sillä näin itsesäätely kehittyy. Negatiiviset ajatukset urautuvat helposti aivoihin, ja hänen mukaansa yhden negatiivisen ajatuksen poissulkemiseen tarvitaan kolme positiivista ajatusta. Jumiutumiseen voi saada apua samantyyppisistä asiosta kiinnostuneilta ihmisiltä tai läheisiltä. Inspiroivat ihmissuhteet yleensäkin ovat energisoivia. Viisaasti teoksessa myös muistutetaan, että ajankäyttömme on omissa käsissämme. Voi myös silloin tällöin miettiä, onko jollakin asialla merkitystä vuoden, kuukauden tai viikon kuluttua. Artikkelikuva: Hiihtolenkille lähtemistä voi helpottaa mielikuva hyvästä tunteesta lenkin jälkeen. Kukaan tuskin jälkeenpäin harmittelee, että tuli lähdetyksi liikkumaan. Aikaansaamisen taika ajankäyttö deadline Satu Pihlaja tavoitteet Ruokakeskustelu jatkuu vilkkaana Kuntosali ei tarjoa pikavoittoja Seetu
14.1.2019 Ruokakeskustelu jatkuu vilkkaana 14.1.2019 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Päivät ja viikot kuluvat, mutta yksi asia on varma. Keskustelu ruoasta, sen laadusta ja määrästä jatkuu. Tälläkin kertaa ruokakeskustelussa on taas monta haaraa ehkä siitä johtuen, että näin vuoden alussa ihmisillä on tapana miettiä elämäntapojaan ja riippuvuuksiaan enemmän kuin normaalisti. Mielenkiintoisia avauksia on tullut eri tahoilta. Esimerkiksi miesten ja naisten ruokailutottumukset ovat entisestään erilaistuneet. Miehet syövät edelleen runsaasti punaista lihaa ja vähän kasviksia, kun taas naiset suosivat kevyempää linjaa ja ovat vähentäneet niin punaisen lihan kuin lihajalosteiden käyttöä. Vegaaneiksi on ryhtynyt entistä usempi aikuinen, varsinkin, kun perheet nuoret ovat siirtyneet tälle linjalle. Jo ruokakaupoissa voi huomata, että vegaanituotteita on hyvin tarjolla. Itse en ole syönyt punaista lihaa yli 20 vuoteen terveydellisistä syistä. Sen sijaan vihannesten, marjojen ja hedelmien määrä ei ehkä ole aina ollut suositusten mukaista. Nykyisen suosituksen mukaan vihanneksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi päivässä syödä ainakin 500 grammaa. Sitä voi äkkiseltään pitää suurena määränä, mutta havannollistin asiaa punnitsemalla lounaaksi tehdyn salaatin ainekset ja pari välipalaa, ja tulos oli jo yli 500 grammaa. Salaatissa oli tomaatti, lehtisalaattia, tyrnimarjoja, avokadon puolikas ja paprikaa. Välipaloina myöhemmin syötäviksi tarkoitettuina olivat kuoritut porkkana ja banaani sekä vadelmat (vähärasvaisen jogurtin kanssa). Tässä on tietysti vain osa päivän aterioista, joten suosituksen noudattaminen on helpompaa kuin ehkä osaisi ajatella. Salaattiin kannattaa valita erivärisiä aineksia, sillä niin siitä saa myös silmää miellyttävän. Runsas salaatti on hyvä syödä ensiksi, jolloin ei tule muuta ruokaa syödyksi yli tarpeen. Ruokatutkimus myös paljasti, että työpaikkaruokalassa ateriat ovat monipuolisia ja terveellisiä. Sen sijaan ravintola-annokset ovat runsaita ja samalla hyvin kaloripitoisia. Joku nainen kyselikin lehdessä, miksi hän ei voi tilata lasten annosta, koska tavallinen ravintola-annos tuntuu liian suurelta. Varmaan olisi eduksi, jos olisi hyvin tarjolla myös kevyitä vaihtoehtoja ravintolassa. Itse ainakin vierastan toisinaan eteen tuotua annosta, jossa vihanneksetkin uivat raskaassa kastikkeessa. Joskus myös ruoan suolapitoisuus on tyrmäävä, kun kotona suosii vähäsuolaista tai lähes suolatonta ruokaa. Tutkimus osoittaakin suomalaisten edelleen saavan ruoasta liikaa suolaa. Ylipainosta en viitsi sanoa paljonkaan, kun asia on niin herkkä. Brittiläisessä tv-ohjelmassa esitettiin kuitenkin mielenkiintoinen tieto, jonka mukaan ihmisen geeneissä voi olla myös variantti tai kaksi varianttia, joiden kantaja on alttiimpi lihomiselle kuin ilman tätä varianttia oleva henkilö. Asia on todentunut muiden muassa kaksostutkimuksessa. Tällaisen geenin kantajan pitää tavallista tarkemmin syynätä ruokansa. Ohjelmassa suositeltiin aineenvaihduntaa vilkastuttavaa artisokkaa, joka tuntuu vähän eksoottiselta Suomen oloissa, mutta ainakin säilykkeenä sitä saa näin talvisaikaan. Lisäksi suositeltiin tummaa suklaata. Sitä tuskin kukaan pystyy syömään liikaa. ateriasuositus geenivariantti punainen liha ravintolaruoka ruokailutottumukset tumma suklaa Lue myös: Miten syödä terveellisesti? 12.11.2015 Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet Aloittamisen vaikeuden voi voittaa Seetu
7.1.2019 Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet 7.1.2019 Seetu 1 20 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Lukutoukille vuodenalku on hienoa aikaa, kun kirjastojen lukuhaasteet julkaistaan. Yhä useampi kirjasto on jo tarttunut tähän leikkimieliseen houkutukseen, ja yhä useampi lukemisen harrastaja on myös nielaissut koukun. Ei voi kuin ihastella, sillä viidennen kerran julkaistu pääkaupunkiseudun Helmet-lukuhaaste on koonnut jo yli 10 000 osanottajaa. Osanottajia on siis muualtakin kuin Helsingin seudulta. Kun itse kirjauduin tähän haasteeseen kaksi vuotta sitten, mukana oli viitisentuhatta innokasta lukijaa. Helmet-haasteessa on oma viehätyksensä myös siksi, että runsaassa osanottajajoukossa on paljon tietämystä ja avuliaisuutta. Esimerkiksi viikonvaihteessa Å-alkuista sukunimeä kantava nainen kyseli haasteen Facebook-sivulla lukuvinkkejä kohtaan 14: Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimi. Pian perässä oli pitkä lista suosituksia. Tämä jos mikä on yhteisöllistä. Toki on paljon monta muuta tapaa löytää haasteeseen sopiva kirja, mutta näin syntyy keskusteluja aiheesta ja välillä myös kysytyn aiheen vierestä. Itselleni R-kirjaimella alkavan sopivan kirjan löytäminen on aikanaan varmaan helppoa. Sen sijaan minulle vaikea, mutta kiinnostava on kohta 26: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan. Käytän julkisia kulkuneuvoja melko harvoin ja silloinkin yleensä bussia, joka on minulle kätevin. Siellä matkustajat useimmiten räpläävät puhelimiaan ja vaikka lukisivat puhelimesta kirjaa, sitä on vaikea todentaa. Junassa ehkä useampi lukee kirjaa, mutta minun junamatkani ovat aika vähäisiä. Onneksi aikaa on koko vuosi, ja tämä kohta saattaa täyttyä aivan yllättäenkin. Kun kysymys on haasteesta, lista ohjaa tarttumaan kirjoihin, joita ei muuten ehkä lukisikaan. Oiva esimerkki on kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Tämä toi heti mieleeni Henry Millerin vuonna 1934 julkaiseman omaelämäkerrallisen romaanin Kravun kääntöpiiri. Se oli epäsiveelliseksi arvioidun tekstinsä takia kielletty englanninkielisessä maailmassa 1960-luvulle asti, ja suomennos kiellettiin vielä Suomessakin vuonna 1962. Toistaiseksi olen lukenut teosta vasta kuutisenkymmentä sivua, joten kokonaiskuva puuttuu. Lukeminen myös vie aikaa, sillä teksti on ainakin tästä asti ollut hyvin maskuliinista tajunnanvirtaa. Vinkkejä listaan sopivista kirjoista on Fb-sivulla runsaasti, mutta oma viehätyksensä on leikkiä salapoliisia ja etsiä sopivia kirjoja itse. Silloin on suuri todennäköisyys löytää jokin vähän harvinaisempi kirja, joka on kuitenkin hyvä lukuelämys. Toisaalta haaste kyllä seuraa hyvin aikaa, sillä mukana on esimerkiksi kohta 22: Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja, kohta 10: Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja ja kohta 46: Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö. Nämä aihepiirit olisivat saattaneet jäädä minulta sivuun, mutta nyt on hyvä syy tutustua näihinkin. Olen varannut kirjastosta Michelle Obaman kirjoittamat muistelmat, ja teos on kuin nakutettu kohtaan 1: Kirjan kannessa on ihmiskasvot. Varmasti myös muut varauslistalla olevat kirjat sopivat johonkin kohtaan. Sitä paitsi taidan osallistua myös pariin muuhun lukuhaasteeseen, sillä ne antavat sopivasti ryhtiä lukuhulluuteeni. Helmet lukuhaaste Lue myös: Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? 29.01.2018 Lukuhaasteet avasivat silmiä 09.10.2017 Kaksi lukuhaastetta selätetty 22.05.2017 Lukemiseen uutta ulottuvuutta 03.04.2017 Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon Ruokakeskustelu jatkuu vilkkaana Seetu
17.12.2018 Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Seetu 1 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Miksi nuoret eivät lue? kysyy Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa omassa kirjoituksessaan kahdeksasluokkalainen Majlinda Raci. Hän on omakohtaisesti huomannut suomen kielen taitonsa kohentuneen merkittävästi juuri kirjoja lukemalla. Kun hän kysynyt tovereiltaan, miksi he eivät lue, nämä vastaavat lukemisen olevan turhaa. Pelaaminen on näiden nuorten mielestä palkitsevampaa. Majlinda on muuttanut Suomeen vasta kymmenvuotiaana. Koulutyttö kirjoittaa tärkeästä asiasta ja viisaasti. Kun nuoret eivät lue kirjoja, he samalla vaikeuttavat omaa tulevaisuuttaan. Kouluttautuminen myöhemmin on vaikeata, ellei ole jo nuorena oppinut hahmottamaan isoja kokonaisuuksia ja ajattelemaan abstrakteja asioita. Pelaaminen kieltämättä antaa nopeasti mielihyvää ja onnistumisia sekä parantaa motorisia taitoja, mutta mielikuvituksen ruokkiminen ja sanavaraston kasvattaminen jäävät unholaan. Pelkästään nuorten kontolle ei tätä asiaa voi sysätä. Ellei kotona kukaan lue kirjoja eikä lasta viedä kirjastoon, kirjojen lukeminen tuntuu ehkä vieraalta. Pitkien tekstien lukeminen tulee eteen myöhemmässä opiskelussa, ja silloin niiden omaksuminen saattaa tuottaa jopa vaikeuksia, ellei lukeminen ole ennestään tuttua. Lahjakortti sai minut kirjaostoksille. Lukeminen ja kirjastot ovat olleet viime aikoina myönteisesti esillä, kun Oodi-keskustakirjasto avattiin Helsingissä. Pienessä uutisinsertissä nähtiin hellyttävä hetki, kun pieni Sulo-poika sai ensimmäisen kirjastokorttinsa. Hän myös itse kirjoitti kortin taakse etunimensä komeasti tikkukirjaimin. Nämä ensimmäiset kirjastokäynnit saattavat jäädä lapselle hienoksi muistoksi, vaikka niitä ei tv-kamera kuvaisikaan. Minulle kirjat ja lukeminen ovat olleet rakkaita jo lapsesta asti. Sen sijaan kirjojen ostaminen on jäänyt sen jälkeen, kun tulipalo tuhosi oman kirjakokoelman ja koko kodin. Naapurin huolimattomasta tulenkäsittelystä alkanut palo tuhosi rivitalon kaksi asuntoa, toinen siis meidän. Kun palon jälkeen kahlasin tulelta säästyneiden kirjanlehtien joukossa, silmääni osui Stephen Hawkingin teoksen nimilehti Ajan lyhyt historia . Ironiaa sekin. Kirjoja on kertynyt eri syistä kotiinkin sen jälkeen, vaikka itse en ole niitä enää ostanut. Lisää tuli juuri hiljattain. Kotikirjaston tämän vuoden lukuhaasteen osallistujien kesken järjestetyistä arpajaisista sain lahjakortin paikalliseen kirjakauppaan. Ostin Liisa Väisäsen teoksen Symbolien pitopöydässä . Mässäilen siis joulunpyhinä tätä kirjallista pitopöytää! Ajan lyhyt historia kirjat Liisa Väisänen lukeminen Oodi Symbolien pitopöydässä Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Lukemiseen uutta ulottuvuutta 03.04.2017 Onni on kirjapino yöpöydällä 07.11.2016 Hienoja lukuelämyksiä 25.07.2016 Lukeminen lumoaa ja haastaa 17.04.2016 Italia on monen keksinnön kotimaa Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet Seetu
10.12.2018 Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Viime aikoina ilmi tulleet ihmisen geeni- ja DNA-muokkaukset ovat aivan aiheesta nostattaneet keskustelua ja kovaa arvosteluakin. Eettisille keskusteluille on myös historiallinen tausta, joka ei liene monenkaan tiedossa. Tutkija, tietokirjailija ja opas FT Liisa Väisänen valisti luennollaan Porissa, että vastaavia keskusteluja on noussut erityisesti uskonnollisissa piireissä jo 1100-luvulla, jolloin silmälasit keksittiin Trevisossa Italiassa. Silmälasien käyttöönottoa paheksuttiin siksi, ettei ihminen saisi kajota näin konkreettisesti Luojan luomaan. Silmälasit ovat vain yksi italialaisen nerokkuuden osoitus. Liisa Väisänen oli luentoaan varten koonnut kymmenen keksintöä, jotka ovat muuttaneet elämäämme. Keksijänero Leonardo da Vincin hän jätti käsittelemättä, sillä silloin luku olisi noussut 50:een. -Italia on vuosisatojen aikana ollut monien kansanryhmien kauttakulkumaa ja samalla on saatu aikaan monien geenien sekoittuma. Tämä yhdistelmä on tuottanut nerokkaita keksijöitä, hän sanoi. Kouluissa on sukupolvesta toiseen opittu, että puhelimen keksi Kanadaan muuttanut skotti Alexander Graham Bell, mutta todellisuudessa keksijä olikin Firenzestä Yhdysvaltoihin muuttanut Antonio Meucci, joka vähävaraisena ja puutteellisen kielitaidon takia ei pystynyt valvomaan patenttioikeuksiaan, ja Bell käytti tilaisuutta hyväkseen 1870-luvulla. Vasta vuonna 2002 USA:n kongressi myönsi Meuccin olevan puhelimen keksijä. Puhelimen keksimisen pontimena oli Meuccin kotona sairastava vaimo, johon mies halusi pitää tiiviisti yhteyttä laboratoriostaan. Liisa Väisänen esitteli muitakin keksintöjä, jotka ovat merkittäviä edelleen. Aikahaarukka oli 600-luvusta 1960-lukuun. Sidottu kirja on nähnyt päivänvalon vuonna 540, jolloin alettiin tehdä kopioita pergamentille. Tekstit olivat tietysti käsinkirjoitettuja, mutta alkuajan tekstit ovat olleet vaikeaselkoisia siksi, että vasta 1100-luvulla alettiin käyttää sanavälejä. Kaikkien tuntema farkkukangas on kehitetty 1400-luvulla Genovassa laivojen purjeita varten. Vasta myöhemmin siitä ruvettiin tekemään työasuja. Keksinnöt rupesivat lisääntymään, ja silloin kehitettiin patenttilaki Venetsiassa. Poliittiset puolueet ovat syntyneet 1490 Girolamo Savonarolan ansiosta. Tieteellisestä menetelmästä taas saamme kiittää pisalaista Galileo Galileita, tiedemiestä, insinööriä ja taiteilijaa. Hän muiden muassa pudotti erilaisia esineitä Pisan tornista ja tutki, vaikuttaako paino nopeuteen. Tornin kaltevuus helpotti näiden kokeiden toteutusta. Sähköpariston keksi fyysikko Alessandro Volta ja muovin (yleisesti käytetyn polypropeenin) kehitti Giulio Natta 1950-luvulla. Vuonna 1965 Olivetti pystyi markkinoimaan ensimmäistä pöytätietokoneeksi luokiteltavaa laitetta. Keksijä oli Pier Giorgio Perotto. Nasa hankki näitä tietokoneen alkumalleja kymmenen kappaletta avaruustutkimuksen avuksi. Artikkelikuva: FT Liisa Väisänen puhui kymmenestä keksinnöstä, joista saamme kiittää italialaisia. Alessandro Volta Alexander Graham Bell Antonio Meucci ensimmäinen pöytätietokone Galileo Galilei italia italialaiset keksinnöt Leonardo da Vinci Liisa Väisänen Lue myös: Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon 17.12.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Amos Rexin näyttely tempaa mukaansa Pelaaminen on vienyt nuorilta lukuinnon Seetu
3.12.2018 Amos Rexin näyttely tempaa mukaansa 3.12.2018 Seetu 2 9 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Museossa tapaamani Barbara otti tämän kuvan minusta. Taustalla vyöryvät teoksen Black Waves -aallot. Käynti Helsingin uusimmassa museossa Amos Rexissä on visiitti aisteja haastavasti koettelevassa maailmassa. Se aktivoi mielikuvitusta ja luo uusia elämyksiä, tosin myös muistumia aikaisemmin koetusta. Ajoitin käyntini torstaiseen puoleenpäivään välttyäkseni tungoksesta. Tokiolaisen monialaisen taiteilijaryhmän teamLabin luoma Massless -näyttely on todellakin uudelleen määritelty todellisuus kuten museon sivuilla luvataan. Amos Rexissä kävijä astuu sisään digitaaliseen installaatioon. Ensimmäiseen suureen tilaan on luotu digitaalinen viidakko, jossa seinillä ja lattioilla vilistää erilaisia eläinhahmoja, ja mukana on värikästä luontoa kukkakedosta perhosineen. Tämä alue on erityisesti lapsille mieluinen, sillä eri olentojen virtuaalinen metsästäminen on hauskaa. Minulle jäi tästä alueesta vähän sekava olo ehkä osittain siksi, että samaan aikaan siellä sattui juoksentelemaan ryhmä esi- tai alakoululaisia. Myös värikkäitä näkymiä heijastavat peiliseinät toivat tilaan oman tunnelmansa. Pääteos Vortex of Light Particles palautti kyllä nopeasti rauhalliseen olotilaan. Ylöspäin valuva vesi muodosti hienon pyörteen päänäyttelyhallin kupolikattoon. Kaikki tämä avara sinisyys äänimaailmoineen sai minut muistamaan juuri lukemani Olli Jalosen palkitun kirjan Taivaanpallo . Koin katsovani taivaankantta kuin kuvittelen kirjan pienen Angus-pojan katsoneen salamatkustajana 1600-luvun purjelaivan märssykorista. Halusin jakaa vahvan tunteeni vieressäni seuraavaan saliin jonottavan nuoren naisen kanssa, ja kerroin tästä mielleyhtymästä. Hän olikin moskovalainen Barbara, arkkitehtuuriopiskelija, joka halusi tietää lisää tästä kirjasta. Yhdessä jonotimme katsomaan huikeaa vuorovaikutusteosta Crows… jonka englanninkielinen nimi on niin pitkä, että sitä on turha tähän kirjoittaa. Esitys kestää vain viitisen minuuttia, ja katsoja tai oikeastaan kokija on siinä keskellä virtuaalista varisparvea. Muutama katsoja istui luontevasti lattialla. Minäkin seisoin tukevasti jalkojani lattiaan painaen, sillä huone tuntui pyörivän ja välillä koin lentäväni. Ihmeellinen tunne ja olin tyytyväinen, että menin, vaikka minua etukäteen varoiteltiin migreenitaipumukseni takia. En kuitenkaan tuntenut pyörrytystä tai muuten pahaa oloa. Ymmärrän senkin, jos jollekulle käy niin. Vasta viimeiseksi kävin katsomassa Black Waves -teosta, ja siellä meri myrskysi. Kuvasimme Barbaran kanssa toisiamme aallot taustalla velloen. Vain surfaajat puuttuivat! Artikkelikuva: Värikäs, liikkuva luonto eläimineen ja kasveineen on luotu digitaalisesti Amos Rexin avajaisnäyttelyyn. Amos Rex digitaalinen installaatio Massless Taivaanpallo Lue myös: Magritte näyttelyssä ja kirjan sivuilla 08.04.2019 Esimerkin voimaa tytöille ja naisille Italia on monen keksinnön kotimaa Seetu
26.11.2018 Esimerkin voimaa tytöille ja naisille 26.11.2018 Seetu 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kuva: Kustantamo S&S Helsinki Naiset helposti aliarvioivat itseään ja osaamistaan. Nyttemmin on tullut esiin monessa paikassa, että tähän halutaan muutosta ja apua on tarjolla. Nuori polvi luultavasti osataan jo kasvattaa sellaiseksi, että tytöt uskovat halutessaan pystyvänsä myös vaativiin tehtäviin. Ehkä he myös niihin haluavat, sillä kannustavia esimerkkejä tulee jatkuvasti esiin. Oman kortensa kekoon tuo teos Iltasatuja kapinallisille tytöille . Tässä Elena Favillin ja Francesca Cavallon työstämässä kirjassa kerrotaan tarinoiden muodossa sadasta naissankarista. Tämä on taas yksi lasten ja nuorten kirja, jonka voi ottaa käteensä myös aikuinen. Esiteltäviksi on valittu sata toinen toistaan mielenkiintoisempaa naista, joista jokaisesta on lyhyt tarina ja viereisellä sivulla taiteilijan näkemys naisesta. Eri taiteilijoiden käsissä syntynyt kuvitus on aivan omaa luokkaansa, se tuo hienon lisän tarinoihin. Kuvien yhteyteen on poimittu osuvia lausahduksia. Tässä on tietysti mahdotonta ruveta luettelemaan sataa nimeä, mutta ehkä muutama esimerkki paljastaa jo valikoiman laajuuden ja ison aikahaarukan. Mukana ovat muiden muassa kirjailija Astrid Lindgren, muotisuunnittelija Coco Chanel, faarao Kleopatra, kirjailija Jane Austen, astrofyysikko Margherita Hack, lainelautailija Maya Gabeira, vakooja Nancy Wake, aktivisti ja poliitikko Eufrosina Crutz ja kirjailija Virginia Woolf . Joku voi nähdä huonona amerikkalaisen näkökulman, mutta ainakin minulle monet naiset olivat ennestään tuntemattomia ja siksi kiinnostavia. Samaan aihealueeseen sujahtaa myös hienosti Mia Kankimäen tuore teos Naiset joita ajattelen öisin . Mielenkiintoista on, että iltasatukirjassa on kaksi naista, italialainen taidemaalari Artemisia Gentileschi ja amerikkalainen toimittaja Nellie Bly, jotka ovat myös Kankimäen yönaisia. Mia Kankimäen kirja on oikea voimakirja kaikille tytöille ja naisille. Se kehottaa tekemään, lähtemään, uskaltamaan, toteuttamaan unelmia ja ennen kaikkea uskomaan itseensä. Kankimäen esiin marssittamista naisista useimmat ovat eläneet 1800-luvulla. Nämä olivat esimerkiksi tutkimusmatkailijoita, matkakirjailijoita, taiteilijoita tai kirjailijoita aikana, jolloin nainen eli vielä ensin isänsä, sitten aviomiehensä tai jonkun miespuolisen sukulaisensa vallan alla. Yhteistä näille yönaisille oli tulisieluisuus, päämäärätietoisuus ja joskus jopa jääräpäisyys. Tietysti tarvittiin myös lahjakkuutta. Naisille asetettiin tiukkoja rajoja, mutta rohkeat yksilöt toimivat vastoin odotuksia. Tutkimusmatkoille haikailleet naiset kuitenkin joutuivat keksimään esimerkiksi terveysverukkeita matkojensa syyksi. Matkat vaan sitten sattuivat kestämään pitkään. Myös omalla esimerkillään kirjailija näyttää, että oman polkunsa voi valita. Hän jätti kuukausipalkkaisen työnsä kustantamossa ja lähti toteuttamaan kutsumustaan, jos näin arvolautautunutta sanaa nykyaikana uskaltaa käyttää. Tässä kirjassa hän kulkee monen kirjassa kuvatun naisen jalanjäljissä, vaikka kulkuneuvot ja yhteydenpito ovat aivan toisesta maailmasta kuin kirjan yönaisilla. Hän heittäytyy täysillä näiden yönaistensa elämään, tuo heidät kuvauksillaan välillä kuin nykyaikaan. Lukijan on helppo päästä mukaan näihin tunnelmiin. Voimme äimistellä tuotteliaan taiteilijan ja samalla monilapsisen äidin elämää tai kadehtia amerikkalaista Nellie Blytä, joka matkusti vuonna 1889 maailman ympäri 72 päivässä mukanaan vain lääkärinlaukullinen tavaraa. Pääkuvituskuva: Iltasatuja kapinallisille tytöille – Eufrosina Cruz/ Kuvittanut: Paola Rollo & Jane Austen/ Kuvittanut Sophia Martineck Iltasatuja kapinallisille tytöille Mia Kankimäki Naiset joita ajattelen öisin Nellie Bly voimakirja Uskomuksilla on oma tilansa Amos Rexin näyttely tempaa mukaansa Seetu
19.11.2018 Uskomuksilla on oma tilansa 19.11.2018 Seetu Tykkää 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Erilaiset uskomukset liittyvät jokapäiväiseen elämään. Suomalaisilla on aika järkiperäinen maailmankatsomus, mutta tietyt taikauskoiset tavat ovat tuttuja, leikillään tai puoliksi tosissaan. Perjantai ja 13. päivä tunnetaan huonon onnen päivänä, mutta esimerkiksi Italiassa on uskomus, ettei perjantaisin pitäisi tehdä mitään tärkeitä juttuja, ei ainakaan jos on perjantai ja 17. päivä. Italiassa muutenkin ollaan herkempiä tällaisille uskomuksille kuin esimerkiksi Suomessa. Horoskooppeja on useimmissa lehdissä ja myös televisiossa. Aikanaan Rai Unossa esitettiin oli myös romaniennustajan ohjelmaa, johon ihmiset menivät kuulemaan korteista katsottuja ennustuksia valitsemastaan asiasta. Vaikea kuvitella, että Suomessa mikään kanava ottaisi tällaista ohjelmaa esitettäväksi. Suomen ja Italian taikauskoisuuden vertailu tuli mieleeni, kun italian oppikirjassamme – kuinkas muuten – on yksi luku taikauskoisuudesta ja yritetään selvittää, mistä uskomukset juontavat. Samojakin uskomuksia on, tosin pienin vivahde-eroin, mutta esimerkiksi pienen punaisen sarven mukana kuljettaminen on vain italialainen juttu. Tämä sarvikin olisi suotavaa saada lahjana, että se tuottaisi kantajalleen onnea. Myös raudan koskettaminen tuottaa italialaisen tiedon mukaan onnea, meillä taas koputetaan puuta, ettei vain jokin epätoivottu asia toteutuisi. Mustan kissan näkemistä kammoksutaan Italiassa, vaikka tarkkaa syytä ei oikein tiedetä. Meillä taas edessä näkyvän mustan kissan tienylityksen huono vaikutus poistuu vain kolmen sylkäisyn avulla. Kiinassa on eri numeroiden välttely on mennyt paljon pidemmälle kuin monessa muussa maassa. Tosin jossain muuallakin saattaa huomata, ettei hotellissa tai hississä ole lainkaan numeroa 4 tai 13. Suomessa en ole tällaista havainnut. Matkailija taas löytää usein kaivoja tai lähteitä, joihin pitää heittää onnenlantti. Kaiketi nämä rahat menevät useimmiten hyväntekeväisyyteen kuten esimerkiksi Fontana di Trevin suihkulähteeseen heitetyt kolikot Roomassa. Täytyy tunnustaa, että monta kertaa on täytynyt kolikot heittää olan yli päästäkseen taas kerran Roomaan. Ainakin tähän asti on toive toteutunut. Vieläkin erikoisemman uskomuksen luin yhdestä kirjasta tänä vuonna. Kulkuneuvossa ei saa koskaan mennä istumaan tyhjäksi jääneeseen paikkaan, ennen kuin se on kylmennyt edellisen istujan jäljiltä. Jos menee heti istumaan, saattaa saada edellisen istujan mahdolliset murheelliset ajatukset tai huonon onnen itselleen. Artikkelikuva: Italian oppikirjassa Italia per stranieri (Italiaa vierasmaalaisille) on oma lukunsa erilaisista uskomuksista. italia musta kissa perjantai ja 13. päivä taikausko uskomukset Lue myös: Italia on monen keksinnön kotimaa 10.12.2018 Kielen opiskelua kotikoneen ääressä 18.06.2018 Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa 04.06.2018 Vaellusta Adrianmeren rannalla 28.05.2018 Vuoristoon voi rakastua 23.04.2018 Terveystarkastus tuli yllätyksenä Esimerkin voimaa tytöille ja naisille Seetu
12.11.2018 Terveystarkastus tuli yllätyksenä 12.11.2018 Seetu 2 13 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Työterveyshuolto on toimiva järjestelmä, mutta sille saa jättää hyvästit, kun siirtyy eläkkeelle. Ellei ole pitkäaikaissairauksia, jäävät usein myös terveystarkastukset väliin. Yllätys olikin, kun sain kutsun ikävuositarkastukseen kotikuntani terveysasemalle. Se oli monipuolinen, tunnin pituinen tarkastus. Tietysti tutkittiin paino ja pituus, mutta myös mitattiin vyötärönympärys ja verenpaine. Influenssarokotus hoitui samalla käynnillä. Kun on ikää kertynyt jo paljon, yhteiskunta on kiinnostunut, miten elämä sujuu ja mitä voitaisiin tehdä mahdollisten puutteiden korjaamiseksi. Sain tehdä terveydenhoitajalle selkoa yksityiskohtaisesti paitsi yleisesti voinnistani, myös esimerkiksi ruokailusta, liikunnasta ja kodinhoidosta. Minulta esimerkiksi kysyttiin, syönkö yhden lämpimän aterian päivässä, laitanko itse ruokaa, käynkö itse kaupassa ja tarkistettiin, onko painoni pudonnut kolmen viime kuukauden aikana. Piti selvittää, pesenkö itse ikkunat, imuroinko kotona ja pystynkö tekemään itse pienet kodin korjaustyöt. Onneksi vielä on voimia riittänyt isompiinkin kotitöihin, kun esimerkiksi pihatöitä taas tänä syksynä on riittänyt moneksi päiväksi. Nyt piha on sentään jo siisti, ja lumi saa tulla. Mielenkiintoinen pohdittava olivat myös sosiaaliset suhteet. Minulta kysyttiin, montako ihmistä on, joilta voin tarvittaessa pyytää apua. Työelämässä päivittäiset sosiaaliset suhteet tuntuvat toisinaan liiankin runsailta, kun vielä lasketaan mukaan kotiväki ja harrastuskaverit. Ikääntyessä moni jää yksin, ja siksipä kysyttiin myös, kuinka usein on toisten tapaamisia tai yhteydenpitoa puhelimitse. Yksinäisyys tuntuu olevan nykyään yleisempää kuin ennen, varmaan siksikin on tärkeä kartoittaa jokaisen tilanne. Kerroin terveydenhoitajalle, että olen huomannut kuuloni heikentyneen. Niinpä minulle tehtiin samantien kuulokoe, jonka tulos oli sikäli hyvä, ettei toistaiseksi tarvitse ryhtyä mihinkään toimiin. Muistista ja nukkumisestakin keskusteltiin. Sen sijaan ei kysytty, miten pidän yllä lihaskuntoani, vaikka liikunnasta yleensä kysyttiin. Lihaskunto näet heikkenee vuosi vuodelta, ellei tee mitään lihaskunnon ylläpitämiseksi. Ehkä siksi voisi tähdentää tällaista jokaiselle tärkeää asiaa. Hyvältä myös tuntui, että sovittiin tietyistä laboratoriokokeista, joiden tulokset kuulen myöhemmin. Silloin otan samalla myös pneumokokkirokotuksen, joka ehkäisee muiden muassa hengitystiesairauksilta, esimerkiksi keuhkokuumeelta. Pneumokokkirokotusta voi suositella yli 65-vuotiaille. Se täytyy itse maksaa, ja rokotteen saa vain lääkärin lähetteellä. Tämä rokotus kuuluu nykyään lasten rokotusohjelmaan. Ehkä vastaavan terveystarkastuksen voi saada ilman tällaista kutsuakin, varsinkin, jos edellisestä tarkastuksesta on vuosia. Varma en tosin voi olla. Artikkelikuva: Verenpainetta on hyvä tarkkailla myös kotioloissa. kuulotutkimus pneumokokkirokotus terveystarkastus Mrs. K:n uskomaton ja uhmakas elämä Uskomuksilla on oma tilansa Seetu
