5.11.2018 Mrs. K:n uskomaton ja uhmakas elämä 5.11.2018 Seetu 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä New York kätkee sisäänsä tuhansia ja tuhansia erikoisia elämäntarinoita, se tiedetään. Silti ainakin suomalaisittain ajateltuna hyvin erikoinen on Mrs. K:n eli ravintoloitsija Tyyni Kalervon elämä New Yorkissa. Teemu Luukka on kirjoittanut kansien väliin tämän tarinan hyvin monipuolisesti ja seikkaperäisesti. Tyyni Kalervo tunnettiin Mrs. K:na varsinkin viimeisinä vuosina, jolloin hänen baarinsa asiakaskunta oli jo muuttunut monikansalliseksi. Baaritiskin takana hän oli vielä yli 90-vuotiaana. New Yorkin uhmatar -nimistä teosta lukiessa jää vain ihmettelemään, millaisen uran ja elämän Suomesta 1920-luvun alussa lähtenyt Tyyni-rouva loi. New Yorkin faneille teoksessa on vielä aimo annos tietoa ikonisesta metropolista. Näin tästä maailman pääkaupungista tulee myös kirjan toinen päähenkilö, mutta kaikki tieto on sijoitettu kirjaan hyvin sujuvasti, ja se tukee kuin täydentäen Tyyni Kalervon elämänvaiheita. Tyyni Kalervon rohkeata elämänasennetta kuvaa hyvin, että hän lähti Suomesta matkarahat tienattuaan yksin, kielitaidottomana, työttömänä ja uhmakkaana Kanadaan. Silloin Yhdysvallat oli jo alkanut rajoittaa maahanmuuttoa. Kanadasta hän melko pian siirtyi laittomasti New Yorkiin, teki töitä pitkiä päiviä välillä kolmessakin työpaikassa ja loi komean bisneksen. Lopulta hänellä oli kiinteistöomistusta niin Suomessa, Floridassa kuin New Yorkissa. Työ oli hänelle kaikki kaikessa, mutta hän myös jakoi varallisuuttaan ensin vanhemmille ja sisaruksilleen ja sitten hyväntekeväisyyteen erityisesti Suomessa. Teemu Luukka kiteyttää kirjan loppuvaiheessa hyvin Tyyni Kalervon aseman siinä yhteydessä, kun kirjassa kerrotaan tämän saamasta merkittävästä Ellis Island Medal of Honour -siirtolaismitalista. Samalla kertaa mitalinsaajia olivat muiden muassa Muhammad Ali, kansalaisaktivisti Rosa Parks, näyttelijä Kirk Douglas ja näyttelijä Bob Hope. Tyyni Kalervo seurusteli luontevasti Muhammad Alin kanssa, vaikka hän ei koskaan oppinut puhumaan sujuvasti englantia, vaan käytti siirtolaisten omaksumaa fingliskaa. Puutteellinen kielitaito ei kuitenkaan haitannut bisneksen tekoa. – Tyyni on erikoisessa joukossa. Hän on Venäjän tsaarin sortovallan kokenut entinen laiton siirtolainen, joka on elättänyt itsensä Yhdysvalloissa piikana, hierojana, tarjoilijana, pesijänä ja lopulta syöttänyt, juottanut ja viihdyttänyt kymmeniätuhansia newyorkilaisia kuutena vuosikymmenenä. Tyyni ei ole mitalitovereidensa tavoin maailmankuulu, mutta hän on taatusti siirtolainen, joka on pitänyt New Yorkin rattaita liikkeessä , Lukka kirjoittaa teoksessa. Tyyni Kalervo kutsui tilaisuuteen seurakseen ja tuekseen toimittaja Liisa Simolan. Tältä taas ilmestyi tänä syksynä muistelmateos Sweet Manhattan , jossa myös New York on keskiössä. Liisa Simola kirjoittaa kymmenistä julkkiksista, joita hän haastatteli. Hän oli verkostoitunut jo silloin, kun edes tuollaista sanaa ei tunnettu. Tähtikavalkadi on hengästyttävä. Mukana ovat esimerkiksi Yoko Ono, Woody Allen, Mel Gibson, Sophia Loren, Meryl Streep, Warren Beatty ja Faye Dunaway. Artikkelikuva: Tämäkin on Manhattania. Liisa Simola New York New Yorkin uhmatar Sweet Manhattan Teemu Luukka Tyyni Kalervo Lue myös: Taidetta ja tuhotyön jälkiä 11.01.2015 New York osaa yllättää 22.10.2014 Hyvä uni monen toivelistalla Terveystarkastus tuli yllätyksenä Seetu
29.10.2018 Hyvä uni monen toivelistalla 29.10.2018 Seetu 2 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hyvästä unesta ja varsinkin sen puutteesta puhutaan nykyään paljon. Unen laatua osataan ehkä nykyään tutkia paremmin kuin ennen. Mieleen tulee kuitenkin myös sellainen ajatus, että nykyajan elämässä on liikaa tekijöitä, jotka haittaavat laadukkaan levon ja unen saantia. Toisaalta ikäihmisten määrä on kasvanut, ja aika monelle nimenomaan ikääntyminen on tuonut erilaisia uniongelmia. Asiantuntijat opastavat, että unettomuuden tai unihäiriöiden syyt pitäisi selvittää, ennen kuin potilas saa lääkäriltä unilääkereseptin. Toki unilääke on hyvä ratkaisu tilapäiseen unettomuuteen, kun jokin elämässä esiin tullut kriisi on saanut myös unen kaikkoamaan. Yhden yön valvominen ei tee haittaa kenellekään, mutta jo kolmen, neljän valvotun yön jälkeen on haettava apua. Jatkuvassa käytössä uniläkkeet taas saattavat kätkeä esimerkiksi uniapnean ja vain pahentaa ihmisen olotilaa. Siksi unihäiriöiden syy olisi tärkeätä tutkia. Erikoislääkäri Ritva Lähteenmäki kertoi luentotilaisuudessa unen olevan aktiivinen tila, jossa aivoissa alkaa virrata oma puhdistusaine. Tämä tapahtuu syvän unen aikana, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että syvää unta on eniten alkuyön tunteina. Silloin aivot lajittelevat muistoja ja samalla poistavat turhat muistot. Lähteenmäki on tehnyt myös unitutkimusta. – Jos ihminen valvoo 11-12 vuorokautta, terveys ei enää kestä. Päiväaikainen suorituskyky heikkenee jo neljän valvotun yön jälkeen. Niinpä riittävä yölepo edistää terveyttä. Unen laatu on tärkeämpää kuin nukuttu aika, keskimäärin riittää 7-8,5 tuntia, hän sanoi. Unta ei voi pakottaa, sen on huomannut jokainen joskus unettomuudesta kärsinyt. Monenlaisia neuvoja annetaan unihäiriöisille, ja se on tietysti hyvä asia. Jokainen voi itse tykönään kokeilla, mikä auttaa. Nopeaa tulosta ei kuitenkaan kannata odottaa. Tilanne on useimmiten sama kuin painonpudotuksessa, palkinto tulee hitain askelin sitkeästi toteutetun muutoksen jälkeen. Ritva Lähteenmäki pitää tärkeänä liikuntaa 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Valkuaispitoinen kevyt ateria on suositeltava. Tärkeätä on myös säännöllinen unirytmi, ei piristäviä nesteitä kello 17:n jälkeen sekä rentoutus tietoisesti. Päiväunetkin voi ottaa, mutta ei tuntien pituisia, jolloin taas yöunet kärsivät. Jos uni ei illalla tule 15-20 minuutissa, unitutkijan ohje on nousta ylös, kuunnella musiikkia, tehdä käsitöitä tai muuten rentoutua. Unta ei yritetä, se vain tulee. Artikkelikuva (Annie Spratt): Lepo ja hyvä uni antavat elinvoimaa. hyvä uni Ritva Lähteenmäki unihäiriöt Aikuinenkin voi ottaa kuvakirjan käteensä Mrs. K:n uskomaton ja uhmakas elämä Seetu
22.10.2018 Aikuinenkin voi ottaa kuvakirjan käteensä 22.10.2018 Seetu 1 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Suomen supernaisia 1 -kuvakirjasarjan aloittaa Minna Canthista kertova teos. Lastenkirjoja voivat lukea aikuisetkin ja muulloinkin kuin lapselle iltasaduksi. Lastenkirjat ovat pieniä tietopaketteja, ja lisäksi niissä on yleensä mitä mainioin kuvitus. Esimerkkejä tällaisista lastenkirjoista on vaikka kuinka monta, mutta erityisesti ansaitsee nyt maininnan tuore teos Minna Canthista. Tämä teos esiteltiin Turun kirjamessuilla, ja sen tekijät kirjoittaja Leena Virtanen ja kuvittaja Sanna Pelliccioni kertoivat myös lyhyesti teoksestaan. Tekijät olivat havainneet, ettei lapsille ole tehty elämäkertakirjoja. Teos Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot aloittaakin sarjan Suomen supernaisia, joten jatkoa voidaan odottaa. Minna Canthin valitsemiseen sarjan ensimmäiseksi päähenkilöksi oletettavasti vaikutti Minna Canthin 175-vuotisjuhlavuosi, jota vietetään ensi vuonna. Tämä teos on tarkoitettu kaikenikäisille koululaisille, mutta myös aikuiset voivat siitä saada mieleistä luettavaa ja katsottavaa. Tekijät toivovat, että kirja auttaisi lapsia ymmärtämään historiaa. Minna Canth perusti myös lankakaupan ja oli menestyvä liikenainen. Kuvitusta kirjasta Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Mukana on myös runsaasti sitaatteja Minna Canthilta, ja tekijät toivovatkin niiden inspiroivan koululaisia ja muitakin lukijoita. Jos tämä kuvakirja innostaa tutustumaan tarkemmin Minna Canthiin, siihen on hyvät mahdollisuudet. Tulevan supernaisen nuoruuteen ja avioliiton aikaan on perehtynyt Minna Rytisalo, joka on tänä vuonna julkaissut teoksen Rouva C . Kirjallisuudentutkija Minna Maijalan vuonna 2014 julkaistu elämäkertateos Herkkä, hellä, hehkuvainen: Minna Canth on hyvin kattava ja kiinnostava teos. Toinen esimerkki hyvinkin aikuisten käteen sopivasta lastenkirjasta on Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia . Sen kuvat ovat täynnä herkullisia yksityiskohtia ja teksti mukavasti asiaa kuljettavaa. Herra Hakkarainen vierailee lähes joka sivulla. Mauri Kunnaksen näkemys Vasa-laivan uppoamisesta Tukholman edustalla vuonna 1628. Kuvitusta kirjasta Koiramäen Suomen historia. Tämä pieni yksityiskohta varmaan viihdyttää lapsia, jotka tarkkasilmäisinä poimivat kuvista paljon tietoa. Kouluajan historian tunneilta tutut asiat tulevat Kunnaksen kertomina mukavasti kerratuiksi. Ei ollenkaan huono asia aikuisellekaan. Artikkelikuva: Piikkiön yhtenäiskoulun oppilaat Maia ja Veera haastattelivat Turun kirjamessuilla Minna Canthista tehdyn kuvakirjan tekijöitä, oikealla kuvittaja Sanna Pelliccioni ja hänen vieressään kirjoittaja Leena Virtanen. Koiramäen Suomen historia kuvakirja lastenkirjat Leena Virtanen Mauri Kunnas Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Sanna Pelliccioni Jaxuhalit vaan sullekin! Hyvä uni monen toivelistalla Seetu
15.10.2018 Jaxuhalit vaan sullekin! 15.10.2018 Seetu 1 3 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kieli kehittyy ja hyvä niin, mutta kehitykseen haluaa liittää positiivisen ajatuksen, eteenpäin menon. Enkä nyt viitsi taas kirjoittaa englannin kielen hiipimisestä suomalaiseen puheeseen ja tekstiin, vaikka en siitä pidäkään. Vasta sitten ollaan huonossa jamassa, jos yhä useampi tieteellinen teksti tai jopa kaikki julkaistaan vain englanniksi. Pienen kielialueen rajoitukset täytyy yrittää ymmärtää, mutta raja siinäkin kulkee. Aivan toinen juttu on, että jopa yleiseen kielenkäyttöön on pujahtanut myös kirjoitusasultaan outoja sanoja. Hassuinta on, että niitä eivät kaikki ehkä edes ymmärrä. Suurimmasta osasta saamme varmaan kiittää somemaailmaa. Tässä on pieni otos minulle epämieluisista nykysanoista, jotka vievät kehitystä samaan suuntaan kuin lehmänhäntä. Otan mielelläni vastaan kukkahattutädin leiman, jos sitä minulle tästä tarjotaan. 1) Jaxuhalit. Tämän sanan pohjalta voi kaivaa esiin suomen kielen sanat jaksaa ja halaus . Tällä tekaistulla sanalla siis yksinkertaisesti halutaan toivottaa toiselle voimia jossakin vaikeassa tilanteessa. Käytettävissä olisi tietysti muitakin ilmaisuja: kertoa olevansa hengessä tai ajatuksissa mukana, toivottaa voimia/rohkeutta tai yksinkertaisesti kohdata toinen muuten kuin somessa. 2) Silmäkarkki. Musiikin aiheuttama korvamato on kiusallisen tuttu. Samantapaisen korvamadon saattaa saada aikaan myös epämieluinen ilmaisu. Viimeksi korvaani jäi soimaan silmäkarkki-sana, joka lähinnä puistattaa minua. Minne ovat kadonneet ilmaisut silmänruoka tai silmänilo ja mitä huonoa niissä on? 3) Meikämandoliini. Ennen vanhaan – niin kai pitää nuoruusaikojani nykyään luonnehtia – käytettiin puheessakin ilmaisua allekirjoittanut tarkoittamaan yksinkertaisesti puhujaa itseään, eikä sitäkään voi kovin onnistuneeksi ilmaisuksi sanoa. Se muuttui sitten muotoon meikäläinen, ja tästä joku varmaan koiruuksissaan keksi sanan meikämandoliini . Eikä muuta tarvittu. Tällainen sanahirviö jäi elämään, onneksi ei kai sentään kovin yleiseen käyttöön. Kaikissa näissä yhteyksissä olisi aivan luontevaa ja yksinkertaisinta käyttää sanaa minä , sillä huonot korvikkeet tuntuvat keinotekoiselta vaatimattomuudelta. Nämä kolme esimerkkiä saavat riittää, ettei tämä mene aivan paasaukseksi. Artikkelikuva: Suomen kielen perussanakirjasta on hyvä etsiä korviketta, jos sopivat ilmaisut loppuvat. jaxuhalit meikämandoliini sanahirviö silmäkarkki Alastalon salissa parkkilaivaa hankkimassa Aikuinenkin voi ottaa kuvakirjan käteensä Seetu
8.10.2018 Alastalon salissa parkkilaivaa hankkimassa 8.10.2018 Seetu 1 28 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kirjan kokoinen aukko sivistyksessä on vihdoin paikattu. Olen tänä syksynä lukenut Volter Kilven kaksiosaisen teoksen Alastalon salissa . Tiesin jo ennestään, että edessäni on haastava teos ja samoissa ajatuksissa olen nyt kirjan luettuani. Erityisesti kirjan alkuosa tuntuu raskaalta luettavalta, mutta omaperäistä tekstiä oppii ensimmäisen sadan sivun aikana lukemaan. Aluksi kyllä tuskastuin siihen jahnaamiseen, kun kukin miehistä vuorollaan valitsee itselleen sopivaa piippua. Samalla tietysti paljastuvat kolmimastoisen parkkilaivan hankintaa yhdessä suunnittelevien miesten luonteet aika mainiosti. Piippuihin sitä paitsi palataan hienosti kirjan lopussa. Kirjassa noin kuuden tunnin tapahtumat kuvataan seikkaperäisesti. Inhimillisiä tunteita on laidasta laitaan, vaikkakin osa tunnemyrskyistä käy vain osanottajien päässä eikä niitä tuoda muille selvästi julki. Kilpi soveltaa tekstiin tajunnanvirta-tekniikkaa, mutta välillä taas tekstiä kuljettaa kuin kertojan ääni. Lukijasta tuntuu kuin kuulisi kertojan tunnelmointia. Kirjan lukemiseen meni pari kuukautta, mutta välillä luin myös pari helpommin sulateltavaa teosta. Kun aina välillä tartuin Kilven kirjaan, sain tunteen, että olen menossa taas Alastaloon käymään ja kuulemaan, miten parkin hankinta-asiat ovat edenneet. Eivätkä ne paljonkaan eteenpäin nytkähtäneet, sillä esimerkiksi vasta sivulla 369 ensimmäisen kerran sanottiin selvästi julki, miksi ollaan koolla Alastalossa, vaikka kutsutuille toki asia oli selvä alusta lähtien. Tietysti sanoja oli itse Alastalon Mattsson. Jos siis hämäläisiä arvostellaan hitaudesta, eivät varsinaissuomalaiset juuri jää jälkeen, jos Kilven kuvausta on uskominen. Vuonna 1997 painetun laitoksen ulkonäkö on synkkä ja yksitotinen. Lisäksi I osa (421 s.) ja II osa (405 s.) on nidottu yhdeksi teokseksi ja tekstin pistekoko on pieni, joten visuaalisesti tulos on ankara. Alkuperäinen teos on ilmestynyt vuonna 1933, ja sen huomaa jos ei muusta niin vanhahtavasta kielestä. Kilpi kuitenkin käyttää kieltä uskomattoman omaperäisesti, rikkaasti ja välillä Kalevalan mieleen tuovasti. Usein hän kuvailee saman asian toisin sanoin, usein alkusointuja hyväksi käyttäen ja hyvin värikkäästi. Juuri näiden tekstin monien käänteiden takia kirjan lukeminen on hidasta, ellei halua menettää rikkaita kuvailuja. Muutamat sanat ovat murteellisia, mutta ainakin länsisuomalaisella murrealueella asuneelle ymmärrettäviä. Tosin jotkut merenkulkuun liittyvät sanat täytyi yrittää ymmärtää lauseyhteydestä. Mielenkiintoinen tapa oli myös käyttää kahta verbiä samassa aikamuodossa peräjälkeen tyyliin: pohti puhisi Alastalo tai odottaisi nököttäisi variksen knääkkä . Nykyisin laitettaisiin verbien väliin ainakin pilkku tai valittaisiin muoto pohti puhisten , odotti nököttäen . Hauska kohta on Kuudennen luvun alaotsikko: Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan . Todellinen helmi on teoksen sisällä oleva kertomus Albatrossi-laivasta, joka palasi satamaan vasta seitsemän vuoden odotuksen jälkeen. Se on niin mukaansa tempaava luku, että se oli pakko lukea kokonaan saman tien. Alastalon salissa on klassikkoasemansa ansainnut. Helsingin Sanomissa kerrottiin tämän teoksen olevan matkalukemisena Tapio Lehtisellä, joka parhaillaan ottaa osaa Golden Globe -yksinpurjehdukseen maailman ympäri. Kilpailu purjehditaan samoilla säännöillä kuin ensimmäisessä vastaavassa purjehduksessa 50 vuotta sitten. Tosin Lehtinen kertoo jo lukeneensa kirjan ja pitää erityisesti sen lopusta. Artikkelikuva: Nyt on hankittu musta t-paita, jonka selässä on todistus tämän legendaarisen teoksen lukemisesta. Olo on kuin hyväksytyn tentin jälkeen. Alastalon salissa Albatrossi tajunnanvirta Tapio Lehtinen Volter Kilpi Lue myös: Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Someniskan voi saada huomaamattaan Jaxuhalit vaan sullekin! Seetu
1.10.2018 Someniskan voi saada huomaamattaan 1.10.2018 Seetu 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Syksy auttoi taas säännöllisen kuntosaliharjoittelun aloittamiseen. Golfkausi on ollut ja mennyt, ja nyt sisäliikunta kutsuu. Alkuun säännöllinen kuntosalilla käynti tuntui vähän nihkeältä, mutta parin viikon jälleen se on taas maistunut. Siihen on yksiselitteisesti varmasti vaikuttanut hyvä olo, jonka saa palkaksi salitunnista. Moni muu on havainnut saman asian, ja erityisesti näyttää personal trainerien käyttö lisääntyneen. Se on vain hyväksi, sillä muuten saattaa kuntoilija opetella liikkeet väärää tekniikkaa käyttäen. Silloin on tietysti loukkaantumisriski, mutta pahempaa on, jos hyvä kipinä tästä syystä sammuu. Erityisesti tunnen kuntosalikäyntien auttavan selkäni kuntoon. Jos tulee taukoa (muulloin kuin golfkaudella) tunnen vaivat hyvin nopeasti selässäni. Nyt olen nauttinut erityisesti yläselkään vaikuttavien liikkeiden teosta, vaikka pahimmat vaivat ovatkin yleensä alaselässä. Tähän blogitekstiin liittyvässä kuvassa teen mieleistäni yläselkäliikettä, joka panee lapaluut töihin. Liike tuntuu erittäin hyvältä. Samoin alataljassa tehtävä liike on mukava. Huono ryhti ja someniska uhkaavat monia, jopa nuoria, älylaitteiden runsaan käytön takia. Jokainen tuntikausia huonossa asennossa tietokoneen ääressä työskentelevä altistaa oman kaularankansa ja yläselkänsä väärään asentoon. Someniskasta on ruvettu puhumaan eikä syyttä, sillä varsinkin lapsilla ja nuorilla älypuhelin tuntuu kuin kiinnittyneen käteen. Samalla asento on etukumara, ja nykyään on jo todettu nuorillakin pysyviä muutoksia kaularangassa. Jos tietokonetta tai älypuhelinta on todella pakko käyttää lähes tuntikausia, pitäisi muistaa estää vahingolliset seuraukset. Älylaite olisi hyvä pitää noin suun korkeudella, mielellään molemmilla käsillä tukien kyynärpäät vartaloon. Pää tietysti pitäisi olla pystyssä. Tauot ovat tärkeitä, ja erilaisilla venyttelyillä voi silloin lihaksensa vetreytymään. Pää on aika raskas, ja sen kannatteleminen etukumarassa saa kaulan lihakset jännittymään sekä niskan ja yläselän lihakset ja nivelsiteet venymään. Pitemmän päälle tulee vahingollisia muutoksia, ellei vastatoimia muisteta tehdä. Kuntosaliharjoittelu ja siellä tehtävät erilaiset yläselän liikkeet ovat hyväksi, mutta myös pilates ja jooga auttavat purkamaan yläselän jännitteitä. Samoja liikkeitä voi tietysti muistaessaan tehdä myös kotona. kaularanka someniska venyttely yläselkä Lue myös: Haukottelu on tarttuvaa lajia 27.02.2017 Venyttelyn ankeus ja autuus 27.11.2016 Vedetään napa selkärankaan 25.09.2016 Venyttele kuin kissa 17.12.2015 Paluu kuntosalille 29.01.2015 Dekkari on festivaalinsa ansainnut Alastalon salissa parkkilaivaa hankkimassa Seetu
24.9.2018 Dekkari on festivaalinsa ansainnut 24.9.2018 Seetu 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Early bird -ilmoittautujat saivat mukaansa kassillisen jännitystä. Suosittu ja tuottelias dekkaristi Leena Lehtolainen koki eräällä kotimatkallaan kohtaamisen, joka saattaa vielä näkyä kirjallisena tekona. Hän huomasi näet tiellä ilveksen, onnistui pysäyttämään autonsa ajoissa ja näki sitten ilvesemon hakevan pennun tien laidalta ja kuljettavan turvaan. Ilves kuuluu tietysti suomalaiseen metsänelämään, mutta se näyttäytyy harvoin ihmiselle. Jokainen Lehtolaisen tuotantoon tutustunut tietää, miksi tällä kohtaamisella on erityinen merkitys. Lehtolaisen kirjoittaman Henkivartija -sarjan päähenkilö on Hilja Ilveskero, jolla on läheinen suhde ilveksiin. Aikanaan Lehtolainen suunnitteli sarjan trilogiaksi, mutta tarina vain eli ja samaan sarjaan syntyi neljäs kirja Tiikerinsilmä . Jäämme odottamaan viidettä kirjaa; onhan luonto antanut tärkeän viestin! Leena Lehtolainen kertoi tämän ilvestarinan ja paljon muuta mielenkiintoista Helsingin Pörssitalossa järjestetyssä Dekkarifestivaalissa. Tuorein Lehtolainen on hänen tunnettuun Maria Kallio -sarjaan kuuluva teoksensa Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia . Esikoisromaaninsa Lehtolainen kirjoitti jo 42 vuotta sitten (12-vuotiaana) ja on ehtinyt noin 30 teokseensa luoda aikamoisen määrän kirjallisia hahmoja. Niinpä hän palaa uusissa kirjoissaan aivan tarkoituksella aikaisempiin teoksiinsa ja jatkaa näin niiden tarinoita. – Päässäni on kuin henkilöiden luokkakokous, joiden myöhempää elämää voin seurata kiinnostuneena, hän kuvailee. Toisaalta hän sanoo luoneensa kuin fiktiivisiä universumeja, jotka sitten töksäyttelevät toisiinsa. Yhteiskunnalliset teemat ovat tuttuja Lehtolaisen kirjoista, ja hän on kuin ennakoinut esimerkiksi ympäristöasioiden nousun keskiöön Tuulen puolella -kirjassaan vuonna 1998. Leena Lehtolainen itse arvelee uteliaisuuden johdattavan häntä erilaisiin aihepiireihin. Hän kirjoittaa aiheista, jotka häntä kiinnostavat ja kiehtovat. Leena Lehtolaista haastatteli festivaalin ohjelmajohtaja Outi Mäkinen. Tämä myös piteli festivaalin ohjia ja aikataulua käsissään napakasti ja selkeästi. Kuulija tunsi voivansa vain kuunnella ja nauttia sisällöstä. Oman puolituntisensa festivaalilla sai ruotsalainen dekkaristi Arne Dahl, jonka uusinta sarjaa on suomennettu kaksi teosta, Rajamaat ja Sydänmaa . Liina Putkonen (teos Jäätynyt tyttö ) ja Simo Hiltunen ( Ihmisen kuoressa ) valottivat työtään toimittaja-kirjailija -roolissa. Anniina Tarasovan esikoisdekkarissa Venäläiset tilikirjani on epätavallinen päähenkilö, tilintarkastaja. Iltapäivän ohjelmistossa olivat esillä dekkaristeja innottaneina aihepiireinä esimerkiksi Balkanin sotaveteraanit, Tukholman raharyöstö ja ulkomaiset rikollisliigat. Dekkarien ja yleensä kirjallisuuden ystäviä oli rennossa tapahtumassa koolla noin 300. Näin suuri osanottajamäärä johtaa myös siihen, että tapahtuman mielenkiintoinen pitopaikka Helsingin Pörssitalo tuskin enää sopii viidennelle Dekkarifestivaalille. Se on tietysti vahinko, sillä Lars Sonckin vuonna 1912 käyttöön vihitty jugend-rakennus on vaikuttavine yksityiskohtineen mitä kiinnostavin miljöö Helsingin sydämessä. Dekkarifestivaalin osanottajia tauolla ala-aulassa. Artikkelikuva: Outi Mäkinen haastatteli Leena Lehtolaista, joka oli myös Dekkarifestivaalin suojelija. Dekkarifestivaali Helsingin Pörssitalo Hilja Ilveskero Leena Lehtolainen Maria Kallio Outi Mäkinen Sauvakävely haastaa koko kehon Someniskan voi saada huomaamattaan Seetu
10.9.2018 Tervetuloa syksy! 10.9.2018 Seetu 2 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Syksy on aina ollut mielestäni hieno vuodenaika. Se on monen uuden asian aloitus, tietty murroskohta. Ympärillä oleva luonto muuttaa väriään, ilma on raikasta ja kuitenkin vielä valoa ja lämpöä riittää. On myös sadonkorjuun aika. Ruokapöytään saa vaivattomasti tuoretta ja maistuvaa syötävää, erityisesti lähiruokaa. Syksy tuo aina mieleen tietyt tuoksut. Aikoinaan monta vuotta kuljin kouluun torin ohi, ja sieltä tulvinut omenoitten ja muiden tuoretuotteiden tuoksumeri on jäänyt vahvaksi hajumuistoksi mieleeni. Muutenkin hyvät hajumuistot on helppo palauttaa mieleen ja päästä näin helposti vaikka vuosikymmenten takaiseen tunnelmaan. Paitsi koulut myös esimerkiksi kansalaisopistot aloittavat lukuvuotensa näin syksyllä. Joku saattaa erehtyä innoissaan ilmoittautumaan usealle kurssille, kun tarjonta on niin houkuttelevaa ja monipuolista. Innostus saattaa olla tipotiessään muutaman viikon jälkeen ja jäljellä on vain pettymys. Samoin moni astelee kuntosalille päättäväisesti ja aloittaa rankan treenauksen syksyn innoittamana. Kukaan ei kestä sellaista noin ykskaks aloitettuna, vaan treenit pitää aloittaa aika pienestä. Hyviä tuloksia saa vain pitkäjänteisellä tekemisellä. Vuodenajat vaikuttavat myös mielialaan, mutta vaikutukset eivät jääkään siihen. Ällistyttävästi syksyllä on vaikutusta myös kognitiivisiin kykyihin. Helsingin Sanomat kertoi PLoS Medicine -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan yli 60-vuotiaiden kognitiiviset taidot ovat huipussaan kesän lopussa, syyspäiväntasauksen lähestyessä. Tänä vuonna syyspäiväntasaus on 23. syyskuuta. Vuodenkierron vaikutus henkilön suoriutumiseen älyllisiä kykyjä mittaavissa testeissä oli selvästi havaittavissa. Yli 60-vuotiaita koehenkilöitä oli tutkimuksessa mukana 3 353. Tässä Toronton yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa oli terveiden lisäksi mukana dementiaa ja Alzheimeria sairastavia henkilöitä. Koetulosten mukaan sama henkilö saattaisi alkusyksyllä vaikuttaa viisikin vuotta nuoremmalta kuin muina vuodenaikoina. Tutkijat ottivat huomioon myös mahdollisen masennuksen, levon määrän sekä liikunnan, mutta vuodenaikojen vaikutus nousi vahvimmaksi selittäjäksi muutokselle. Sen sijaan opiskelijoille tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu samanlaisia vaikutuksia testituloksiin, vaikkakin aivoalueissa näkyi aktivointia eri tavalla vuodenkierron aikana. Nuorten tarkkaavaisuus parani testeissä kesällä, syksyllä taas muisti. Artikkelikuva: Omenapuut ovat tänä vuonna tuottaneet satoa ylenmäärin. hajumuistot kognitiiviset kyvyt syksy vuodenkierto Lue myös: Saunasta apua unettomallekin 03.06.2015 Oma ruokavalio, paras ruokavalio Sauvakävely haastaa koko kehon Seetu
3.9.2018 Oma ruokavalio, paras ruokavalio 3.9.2018 Seetu 2 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ennen lapsenlapsille mummon lihapullat ja perunamuusi olivat herkku numero yksi, nykyään lapsenlapsi saattaakin sen sijaan toivoa lasagnea tai kasvisruokaa ellei peräti kerro olevansa vegaani. Menossa on murros ruokavalioissa ja niin tietysti myös ruokaostoksissa. Vaikka itsekin tässä syyllistyn yleistykseen, tuntuu yleinen uutisointikin tekevän samaa. Eläkeikäisten sanotaan lisänneen lihankulutusta ja jatkavan perunan syöntiä toisin kuin nuoret kuluttajat. Tuskin nämä rintamalinjat ovat aivan näin jyrkkiä. Eläkeläisenä ainakin kuljen eri suuntaan, sillä en ole terveydellisistä syistä syönyt punaista lihaa noin 25 vuoteen, ja muukin lihan kulutus on vähäistä. Sen sijaan kala, vihannekset, juurekset ja hedelmät kuuluvat ruokavaliooni. Viimeaikaisiin ruokasuosituksiin tutustuttuani huomaan toimineeni myös ympäristöystävällisesti, vaikka perimmäisenä syynä on ollut oma terveys. Television Prisma-ohjelma kertoo usein havainnollisesti erilaisista ihmisen terveyteen liittyvistä asioista. Kuin vastauksena omiin havaintoihini viime viikolla kerrottiin, kuinka ihmisen suolistomikrobit vaikuttavat niin, että jokaisella pitäisi olla oma ruokavalionsa. Esimerkkiparina oli kaksi naista, jotka söivät viikon ajan täsmällisesti samaa ruokaa. Heidän verensokerinsa mitattiin säännöllisesti aterioiden jälkeen. Ennen kokeilua koehenkilöiden ulostenäyte tutkittiin. Kokeen jälkeen naiset muuttivat ruokavalionsa tuloksen pohjalta annetun suosituksen mukaiseksi ja jo kahden viikon jälkeen näytteet osoittivat parempaan suuntaan. Tämä havaintoesimerkki opasti, miten samat ruoat lihottivat toista naista enemmän kuin toista. Kyse olisi vain sattumasta, mutta sama tulos on saatu tutkimuksessa, jossa mukana oli suuri määrä ihmisiä. Kahden naisen tapauksella vain havainnollistettiin asia televisioon sopivasti. Tutkimuksessa painopiste oli laihduttamisessa, ja tulos voisi antaa yhden vastauksen ihmettelyyn, kuinka sama ruoka lihottaa toista enemmän kuin toista. Kun itse olen käytännössä opetellut itselleni sopivan ruokavalion, on helppoa uskoa tällaiseen tutkimustulokseen. Minut ajoi vuosikausia sitten muutokseen kolmesti sairaalahoitoon asti vienyt ankara mahakipu. Ruokavaliomuutoksen jälkeen ei ole näitä kipuja ollut, ja se riittää minulle vahvistukseksi, että tekemäni muutos on ollut oikeanlainen. Sittemmin on tietysti muitakin muutoksia tullut ruokavaliooni. Suosin esimerkiksi luomuruokaa aina, kun voin. Onneksi luomutuotteiden tarjonta on nykyään monipuolista, ja esimerkiksi aamupuuron voi tehdä luomukaurahiutaleista. Myös ostamani kahvi ja banaanit ovat aina luomua. Mielellään ostan myös luomukananmunia, mutta luomuavokadot jätän kauppaan, sillä niiden laadussa on ollut toivomisen varaa. lihominen luomuruoat ruokavalio suolistomikrobit verensokeri Lue myös: Entinen ja tuleva ruokavalio 30.10.2017 Korkeaan ikään japanilaisin opein 13.02.2017 Laihdutus voi myös onnistua 20.11.2015 Painoa pois maltillisesti 22.02.2015 Paluu kuntosalille 29.01.2015 Pakkopulla voi maistua hyvältä Tervetuloa syksy! Seetu
27.8.2018 Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.8.2018 Seetu 1 14 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänä vuonna päätin osallistua kahteen lukuhaasteeseen ja oli aivan hilkulla, etten ahnehtinut vielä kolmattakin. Onneksi näin ei käynyt. Kotikunnan kirjaston 25 kirjan haaste tuli täyteen jo alkukesästä, mutta Helmet-lukuhaaste (50 kirjaa) on vielä vähän kesken. Tähän mennessä tänä vuonna luettujen kirjojen luettelossa on jo 92 teosta, mutta haasteen muutaman viimeiseksi jääneen kohdan täyttäminen jäi jotenkin jumiin. Nämä kohdat edellyttävät täsmälukemista. Ensimmäisten kuukausien aikana listat täyttyvät kuin huomaamatta. Valitsen kirjat aivan omien mieltymysteni mukaan, ja yleensä ne sopivat johonkin kohtaan. On aika helppoa saada käsiinsä esimerkiksi kirja, jonka nimessä on jokin paikka, viittauksia populaarikulttuuriin tai kirjan nimessä vain yksi sana. Suurin osa kohdista täyttyykin näin kuin huomaamatta. Minulle viimeiset kuusi kohtaa ovat olleet hitaasti täyttyviä, osa jopa pakkopullaa, joka onkin sitten yllättänyt maistuvuudellaan. Entisen itäblokin maasta kertovaksi kirjaksi ajattelin valita virolaisen kirjan, mutta ensimmäiseksi lainaamaani kirjaa en pystynyt lukemaan kuin muutaman sivun. Valitsin sovinnolla toisen ja käteeni osui Käbi Alma Laretein (1922-2014) kirjoittama omaelämäkerrallinen romaani Kaukana koti läheinen . Maailmankuulu pianisti Laretei joutui monen muun virolaisen tapaan jättämään miehitetyn kotimaansa. Hän asui monessa maassa uransa aikana. Hän oli naimisissa Ingmar Bergmanin kanssa (vuosina 1959-1969) ja sai tämän kanssa Daniel-pojan. Laretei jakaa lukijalle herkkiä tuntemuksiaan niin vanhempiensa kuolemasta kuin omista synkistä hetkistä, jolloin ei pystynyt ollenkaan soittamaan. Ulkokohtaiselta (ja vaikealta) valintakriteeriltä tuntui haastelistassa kirja, jonka kansi on yksivärinen. Onneksi sain vinkin Anne Wiazemskyn kirjasta Berliinin lapseni . Tiesin siitä etukäteen vain, että siinä käsitellään sotaa, joten suhtauduin siihen pienellä varauksella. Kirja yllättikin minut täysin, sillä teoksessa kertojana on nuori nainen, joka on vapaaehtoisena Ranskan Punaisen Ristin ambulanssin kuljettajana. Hän hakee vuoden 1944 loppupuolella tovereineen Saksasta ranskalaisia sotavankeja ja muita sinne jääneitä ranskalaissotilaita venäläiseltä miehitysvyöhykkeeltä. Hän joutuu kohtaamaan sodan raunioittaman Berliinin ja näkee kurjia ihmiskohtaloita. Rakkautta on niissäkin oloissa. Tämä teos muistuttaa sodan monista kasvoista. Listaltani puuttuu vielä kaksi kohtaa: 31 Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa . Tähän aion vihdoinkin lukea Volter Kilven Alastalon salissa . Siitä olen lukenut vasta satakunta ensimmäistä sivua, siinä valitaan piippuja suurella hartaudella. Toistaiseksi ainakin tuntuu siltä, että viimeinen täyttymätön kohta jääkin sellaiseksi. Vaikka suhtaudun rennosti ja huumorilla tähän haasteeseen, niin kohta 48 Haluaisit olla kirjan päähenkilö tökkii pahasti. Ei ole ainakaan toistaiseksi osunut kirjaa, jonka voisin tähän laittaa. Ehkä se jää lopulta tyhjäksi, mutta haitanneeko se mitään tai ketään. Alastalon salissa Anna Wiazemsky Berliinin lapseni Käbi Laretei Kaukana koti läheinen kaunokirjallisuus lukuhaaste Volter Kilpi Lue myös: Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet 07.01.2019 Alastalon salissa parkkilaivaa hankkimassa 08.10.2018 Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? 29.01.2018 Lukuhaasteet avasivat silmiä 09.10.2017 Kaksi lukuhaastetta selätetty 22.05.2017 Blogista ja palautteesta Oma ruokavalio, paras ruokavalio Seetu
