21.8.2013 Erilainen urheilupäivä 21.8.2013 Heidi 12 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ja jälleen huikean myöhäinen postaus, mutta mennään tällä! Eilen tosiaan jo kirjoittelinkin, että tälle päivälle oli luvassa miehen urheilusuoritusta. Kyseessä oli cooper ja tavoitteena rikkoa 3400m. Mun piti mennä paikalle kuvaamaan, mutta ilmoittivatkin, että kuvaaminen kielletty. No otin kännykällä salakuvia ja suorituksen päätteeksi ei ollut enää väliä vaikka heittäisivät pihalle, niin sitten ihan järkkärillä. :D Tuolla mää istuin ensi alkuun. Täällähän ei ole mitään yleisiä kenttiä missään, minne voisi mennä juoksentelemaan, vaan piti vuokrata itselleen kokonainen juoksurata. :D Voi olla, että vuokrattuna oli tuo koko yleisurheilukenttä, en tiiä. Rataa nyt kuitenkin vaan tarvittiin. Lämmittelykierros. Otin aikaa ja huutelin joka kierroksella väliaikoja, vaikka tietty omakin mittari hänellä oli ranteessa. Mutta varmuuden vuoksi. Ja mites sitten kävi, menikö 3400m rikki? No juu, 3450m tuli tulokseksi. On se äijä! Oli kuulemma kamalaa. :D Enkä yhtään epäile! Kotona pyöräytin taas riisiateriaa, sekaan pääsi pussukallinen kaali/paprika/itu/mitäliesekoitusta ja herkkusieniä. Lautasella tämmönen setti: Tuli sitten niin tulista, että olin ruokailun jälkeen hätää kärsimässä. :D Parilla lusikallisella jogurttia pääsin kivuistani eroon. Huhhei. Olin siinä päättänyt, että tänään pidän lepoa, eli jalkatreeni siirtyi huomiselle. Mutta sitten mies illemmalla ehdotti, että jos mentäisiin kävelylle. Sanoin, että ’ei käy, kun huomenna on jalkatreeni, ettei väsy.. no okei, mennään sitten’. Ja niin mentiin sitten. :D Tällä kertaa sateli enemmästikin, mutta ainoastaan alkumatkasta. Loppumatka tihutteli. Eipä haitannut menoa, oli ihan toivottu tapahtuma. Paksu ja raskas ilma siellä taas oli niinä hetkinä, kun ei satanut. Mulle uutta reittiä taas suurimmaksi osaksi. Onneksi mies on juoksemalla kolunut varmaan kaikki mahdolliset tiet täällä läpi, pääsen itekin nyt uusia maisemia ihmettelemään. :) Kävelemällä ei niin helposti tule lähdettyä uusia teitä pitkin, kun ei tiedä mihin ne vie ja aina on kävellen hitaampi etsiä kotiin kuin juosten. Ja oli siellä kantturoitakin! <3 :’) Matkaa tulikin lopulta 12.74km ja aikaa meni 2:30min. JA EMMERDALE JÄI VÄLISTÄ herramunjee. :D Nooo, jos pitää valita, niin kyllä mä mieluummin käyn kävelemässä mieheni kanssa kun kattelen telkkaria. ;) Hyvä päivä tänään taas ollut, ei voi valittaa. Nyt on jalat sen verran tönköt, että eipä taida tulla sitä jalkatreeniä vielä huomennakaan, ellei nää tästä yön aikana vetreydy. Veikkaan, että ei. :) Ja lehmät lentää? juoksu kasvisruoka kävely Lue myös: Surusta kreatiiniin 25.03.2016 Viime aikoina.. 01.02.2016 Vuosi 2015 pakettiin 11.01.2016 Viikko 53: Viimeinen 04.01.2016 Viikko 52: joulut, nessut ja tyhmyydestä sakottamista 28.12.2015 Rutiinit sekaisin! Kriisi! 12 vastausta artikkeliin ”Erilainen urheilupäivä” Joni N sanoo: 21.8.2013 21:19 3450 on tosi kova tulos! Onnea miehelle :D! Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.8.2013 09:31 No se on! Mies kiittää! :) Marilii sanoo: 21.8.2013 23:24 Vau, mahtava tulos! Onnea Akille! :) Ite oon kyseisen testin pinkonut viimeksi joskus 13-vuotiaana ja sillon meni 3000 metriä. Nyt ei menis varmaan puoltakaan siitä :D Ja voihan lehmät. Niin ihania <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.8.2013 09:34 Hän kiittelee! :) Mä en kanssa viitsi edes veikata paljon pinkoisin, tuskin niin hirveästi. :D Lehmät on. <3 Elina sanoo: 22.8.2013 06:11 Waude, onnea – molemmille! Sietääkin vaimon olla ylpeä. ;D Meillä on tossa ihan takapihalla Järvenpään yleisurheilukenttä, Akin innottamana voisi mennä testaamaan coopperia, kun Santtu on siitä puhunut jo pidemmän aikaa. :D Muistan joskus aika pikkusena peruskoulussa, kun otin coopperit aina hirveen tosissani. Kävin juoksemassa harjoituscooppereita. Kerrankin äiti istui autossa ottamassa aikaa ja laskemassa kierroksia (koska satoi kaatamalla), kun mä pingoin radalla. Sen jälkeen mentiin kyllä hakemaan sitten juustonaksuja Sivasta, hehe. Juoksin muuten jonkun ysi puokin (oisko ollut silloin liikkamaikan ”tyttöjen taulukon” mukaan joku 2400-2600) – jäi ihan hitusen kymppi miikasta ja harmitti aivan hirveesti. :D Koskas Heidi testaa coopperin? ;) Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.8.2013 09:38 Molemmat sanoo kiiiiitosta. :D Ei muuta kun sinne vaan, kun ihan takapihalla oisi mahdollisuus, vähän ois helpompaa kun täällä. :D Mä en edes tiedä mitä sanoa tuohon kun olet kaatosateessa ollut harjoittelemassa. :D Tavallaan aika ihanaa! :’) Mulla ei itellä oo onneksi mitään himoja tai tarpeita testailla cooppereita tai muitakaan tavoitteellisia juoksujuttuja :D Viime vuonna juoksin 5km putkeen ihan vaan kun tahdoin testata kykenenkö (koska en TODELLAKAAN ole mikään juoksija), kykenin ja nyt ei tartte mitään tavoitteellisia kokeita tehdä. Onneksi, huh. :D Mari sanoo: 22.8.2013 06:49 Cooper on saatanan keksintöjä… Jotain aivan kamalaa :D En oo koskaan juossu (ku ei ollu koulussakaa ku jotain 3km juoksuja ja otettiin aikaa) enkä muuten varmaan juoksekaan. Arvostan kyllä ku jotkut saa sen vedettyä ja vielä hyvin tuloksin! Bobby Jean / Heidi sanoo: 22.8.2013 09:41 Sille se kyllä näyttikin, mä vannon, että näin kuolemaa silmissä kun testi oli ohi.. :’D Ite en kanssa oo koskaan tuota juossut. Mä vihasin liikuntaa niin suuresti koulussa, että kun coopperi testattiin ja kuulin vaan, että sen saa kävellä, niin minähän kävelin. Pysähtelinkin välissä, niin kovin piti kapinoida! :D Surku sanoo: 23.8.2013 21:06 Siis täh, ymmärsinkö nyt oikein, että olitte kuitenkin vuokranneet asianmukaiset tilat ja siitä huolimatta ilmoitettiin, ettette saa kuvata teille varatulla hetkellä/paikassa? Mikä logiikka tuossakin yrittää olla, kun kyse on vain urheilukentästä. :D Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.8.2013 17:58 Kyllä sää ymmärsit oikein. :D En tiiä onko sillä sitten tekemistä, että tuo kenttä on osa sellaista kokonaista jättisuurta urheilutilakompleksia (sports village), jolloin varmaan yleisesti samat säännöt pätee niin sisä- kuin ulkotiloihinkin. Emmää tiiä. Mutta näin o. :D May sanoo: 24.8.2013 10:09 On se kova juoksemaan tuo sun miehes! Cooper oli pitkään mun mielestä yks karseimpia testejä mitä maa päällään kantaa ja on kyllä edelleenkin, nyt vaan listalle on päässy muitakin mukavia tapauksia (lähinnä juoksun saralta) joten tuska on saanut aivan uusia ulottuvuuksia :D uudempaan postaukseen viitaten toivottelen migreenisiä hetkiä! Bobby Jean / Heidi sanoo: 24.8.2013 18:01 On se ihmemies! Ja olen ihan samaa mieltä tuosta coopperista, vaikka en oo sitä juossutkaan. :D Juoksu tietty noin yleensäkin lajina ihmiselle, jota ei oo luotu juoksemaan, on suuremmissa määrin kaikkea muuta kuin hauskaa. Eli sieltä samasta varmaan löytyy mun vähiten kivat lajikokemukset kanssa. :D Kiitos migreenitoivotuksista! Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Huhhahei 20.8.2013 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No aijaaha, ohan ollut taas haipakkaa. Eilen mulla oli lepopäivä, mutta tekemistä riitti silti. Oli matkattava stadiin :) Jei! Stadissa tapasin kauniin ystäväni Jennyn <3 Käytiin syömässä kiinalaisessa, jauhettiin kauheesti asiaa ;) niinkuin aina ja leikittiin turisteja. Meillä oli missio löytää Hietaniemenkatu, mutta kuinka ollakaan, löysimme itsemme Hietalahdenkadulta. Aivan eri asia :D No ei se mitään. Sää oli kaunis ja meillä oli hauskaa. Matkalla Hietaniemenkadulle meitä tuli vastaan mm. pulleita puluja. Tuli myös kaikkea muutakin mielenkiintoista, kuten viinapulloja, kondomi, sukkahousut ja mitähän vielä. Tulimme siihen tulokseen että stadissa KAIKKI on lähellä :D Se mitä ei ole saatavilla, sitä tuskin tarvitset, haha. Kotiin lähteissäni piipahdin vielä YO-apteekkiin hakee lisää K-vitamiinia meidän whipukalle. Ai niin oli kyllä hassujen sattumien stadireissu. Ensinäkin tapasin entisen duunikaverin ihan yllättäen yhdessä kadun kulmassa (tiedä vaikka olisi tuleva duunikaverini jälleen ;) ) ja sitten pysähtyessäni ruokakaupoille törmäsin Satuun kassajonossa. Sadun kanssa olikin puhetta, että mentäis vähän reenailee ylämäkee Malminkartanon rappusille. Nyt kun pikkuhiljaa vähän viileneekin, niin mikäs mukavampaa kuin tarpoa rappusia ylös alas ylös alas viilenevässä syysillassa ;) No ei mikään tietenkään!!!! Hiusmuotoilua a´la Mä :D Se siis eilisestä :) Mennään sitten TÄHÄN PÄIVÄÄN! Eli eli, tänään mulla oli työhaastis stadissa. Juu-u, mä olen vakavissani ajatellut vaihtaa työmaata tuon meidän duunipaikan suoraan sanottuna sekoilun vuoksi. Jos siellä ei saada asioita reilaan, niin se on moro mun puolesta. Mulla ei ole kyllä minkään valtakunnan aikomusta hyväksyä tuollaista toimintaa mitä meillä siellä tällä hetkellä pidetään. Tästä olen puhunut monet kerrat, joten tällä kertaa en mene sen enempää yksityiskohtiin. Mutta siis siinä syy miksi kävin haastattelussa. Työhaastattelusta ajoin suoraan salille Let´s Go Centeriin :) TÄNÄÄN oli vuorossaan OLKAPÄÄT JA POHKEET, SEKÄ PUMPPASIN HAUIKSET :) Jäätävän kova treeni! Tänäänkään en päästänyt itseäni helpolla. Eikä pidäkään. Jos tässä kisahaaveita ylläpidetään, niin silloin treenataan ja treenataankin kunnolla. Tumput vähän turvoksissa. Takana kohtuu kova olkapäätreeni ja muutama hauiskääntö scottipenkissä :) Me like! OLKAPÄÄ-POHJE-HAUIS – viparit kp – pystypunnerrus kp – pystysoutu tangolla ( HK tangolla ) – yhden käden viparit – pystypunnerrus laitteessa – scotti – pohkeet istuen Siinähän sitä oli runttausta taas riittämiin yhdelle treenikerralle ja päivälle. Siitä sitten suihkun kautta aivan sairaalla kiireellä hakemaan tyttöä himasta, koska tänään oli partion avajaiset. Huhhuh. Soitin salilta likalle jossain vaiheessa että lämmittää ruokaa ja syö. Kun olin tullut suihkusta ja sain jotenkuten itseni ojoon ulkoiselta olemukseltani (hiukset naama :D) niin soitin tytölle, että nyt pihalle odottamaan, minä oon jo tulossa. Siitä sitten kaupan kautta, mun oli pakko saada jotain huikopalaa siihen väliin ja tuli peffan alla Kololle, paikkaan jossa partiolaiset kokoontuvat. Mun pikku emännästä tuli nyt Seikkailija, ei oo enää Sudenpentu. Voi voi voi… iso tyttö :) Lopuksi vielä pakollisia pukuhuoneposeja. Tänään EN todellakaan ehtinyt tekemään oikeita posetreenejä, voi voi voi sentään. Ehkä huomenna sitten :) Kaunista :) Kololla oli aika tiivis tunnelma, kun Sudarit, Seikkailijat ja Samoajat olivat ahtautuneet yhteen tilaan. Myös me vanhemmat tungimme itsemme sinne, että saimme kuulla tulevan syksyn ja vuoden suunnitelmista. Jaaha, meikäläiselle napsahtaa nakki, nimittäin partiohuivin ompelu. Oho… no mutta onneksi on mummi olemassa ;) hihi. Ja mä kuulkaa luulen, että mummi ihan mielellään auttaa tällaisissa jutuissa… niin mä ainakin siis luulen :o Eipä siinä, tämä päivä on ollut siis yhtä lentoa siitä asti kun kampesin itseni sängystä ylös. Lepo on varmaan tavallaan tehnyt hyvääkin, viittaan nyt tähän sairauslomaani :) en treenilepoon. Treeneistähän mä haen sitä mielekästä tekemistä näihin päiviin. Mä pystyn ehkä jo hieman ottamaan etäisyyttä duunikuvioihin, enkä näe heti punasta jos mun mieleen juolahtaa duuniasiat. Se voi olla hyvä merkki. Myös tieto siitä, että on vaihtoehtojakin olemassa, helpottaa. Mun ei ole siis pakko jäädä kärvistelemään ja tuleen makaamaan vain sen vuoksi, että ihmisen on tehtävä töitä elääkseen. Jännä sinänsä, että mun päivät on tosiaan täynnä tapahtumia, menoja ja hoidettavia asioita. Miten ihmeessä mä ylipäätään ehdin käymään normaalisti duunissa :D Haha… no ei vaan, olen tietysti nyt haalinut itselleni mielekkäitä juttuja näihin päiviin ja oikeutetusti myös nautin niistä. Loppuviimein minä itse kuten sinäkin, olen / olet oman elämäni /-si herra :) Se lienee hyvä muistaa. Nyt mä pyhitän hetken vain olemiseen :) Katson hetken töllöä, juon hieman kahvia (ai hieman) ja syön jossain välissä iltapalan. Kun väsyttää niin menen nukkumaan ja kun ei enää väsytä mä herään :) Hei ny! happy kuvia pohdintaa treenaan treenikuvia viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Tittidii! Selekää :) Päivi
17.8.2013 Ei lepoa lauantaina 17.8.2013 Heidi 6 Tykkää 0 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Iltatreeneistä hyvää iltaa! Tänään mentiinkin tällaisella kaavalla, kun normaalisti lauantai on lepopäivä, mutta sellaisenhan pidin tuossa jo torstaina. Tänään oli siis lupa treenata! Aamupuurtamiset eivät houkutelleet, joten jätin mahdollisuuden iltaan. Ja kyllähän ne treenit sitten houkutteli. :) Vuorossa oli hauiksia, ojentajia ja olkapäitä. Viime kerralla meni tämä treeni liian pitkäksi omaan makuuni (1:23), joten muutoksia oli luvassa. Päädyinkin tekemään kaikki liikkeet yksinkertaisina, ilman että vaativat suurempia kikkailuja tai apuvälineitä (kuten penkkiä). Hyvin onnistuikin! Treeni rullasi nätisti eteenpäin ja paikkaa ei tarvinnut vaihtaa keskeltä lattiaa kuin viimeistä liikettä varten. Hauiksille poikkeuksellisesti ihan peruskääntöjä mutkatangolla ja hammereita kaveriksi. Aika siistiä, kun oikeassa hauiksessa pullotti suoni hammereiden jälkeen! Siellä mää sitä tökin, että tossa se nyt törröttää! :D Olkapäille perinteisiä vipareita ja ojentajille ranskalaista käsipainolla seisten + piiiitkästä aikaa pushdownia kuminauhalla viimeiseksi. Jäi todella hyvät fiilikset ja oli kiva, kun ei ollut mitään sähellystä siellä keskellä. Yleensä tässä treenissä saa säätää painoja ja fiksailla penkkiä sinne tänne ja muuttaa sen kulmaa. Nyt oli soljuvaa menoa ja varsin jännää, kun sai pääasiassa vaan törröttää keskellä huonetta. :D Treeniin meni aikaa tunti seitsemän minuuttia. Eihän tuo toki mihinkään riittänyt, kun mieli teki hirveästi vielä crossailla ja kattella vähän taas sarjaa dvd:ltä. Siispä surrautin menemään varsin hikiset 40min taas! Vauhtia oli ollut loppukilometrejä kattellen enemmän kuin ennen. Päivällähän syötiin riisiä taas, joten jotain hiilaripotkua taisi olla. ;) Ja oli muutamat päärynätkin jo ehtineet upota! Koitin peilin kautta tärisevin käsin pullistella kuvaa, mutta ei. Semmonen oli tämän lauantain treeniosio. Huomenna sitten jalkatreeniä jos vaan kaikki menee niin kuin suunnitelmissa oisi. :) Tässä myös tänään saattoi tulla migreenitriggeriin liittyen iso oivallus, mutta tällä kertaa en sano sitä ääneen ennen kuin olen varma! Mä olen täällä huudellut yhtä sun toista ja jossain kohtaa joutunut toteamaan, ettei se ollutkaan niin. Nyt vaan peukut pystyyn, että se löytyi! Viikonlopun jatkoja! Olkaa kiltisti! hauistreeni migreeni ojentajatreeni olkapäätreeni Lue myös: Viikko 48: uupunut 30.11.2015 Viikko 44: kun pelkkää jalkaprässiä veivasin 02.11.2015 Viikko 43: the b*tch is back! 25.10.2015 Viikko 39: painopäivitys, lempparitreenejä ja ruokalöytöjä 29.09.2015 Viikko 35: ruokahaluton herkuttelija 30.08.2015 Kuivattu lutikka Treeniviikko 33 6 vastausta artikkeliin ”Ei lepoa lauantaina” Marilii sanoo: 17.8.2013 20:08 Ääh! Ei noin saa tehdä, että ensin vihjaa asiasta ja sitten ei kerrokaan! :D Tää salapoliisityö ei onnistu, kun todisteita pimitetään! Nyt niitä triggeri-arvailuita kehiin! ;) Penkkien ym. kanssa säätäminen on tosiaan yllättävän aikaa vievää puuhaa. Ja kun erehdyt treenaamaan suht isolla salilla, niin siirtymisiinkin kuluu ihan turhaa energiaa. Joskus yksinkertainen on parempi, eikä kannata turhaan kikkailla <3 Bobby Jean / Heidi sanoo: 18.8.2013 15:22 Mää tiiän, ei saisikaan. :D Mutta kun en uskalla enää sanoa mitään, ennen kuin oon varmempi. ;) Kyllä mä sitten esittelen todisteeni avoimesti ja hienosti suorastaan tarjottimella. :D Kaikkeen tuollaiseen saa kyllä kulumaan paljon aikaa, kun pitää kikkailla sitä ja tätä. Saa vaihdella painoja tai roudata penkkiä ja säätää kulmaa ja hakea sohvaltakin koristetyynyä paidan sisään pehmustamaan preacher curlia varten. :DD Kotitreenarin ongelmia vissiin ainoastaan.. :’D Reino sanoo: 18.8.2013 07:39 Hei, tulin vierailulle ja huomasin, että oikein hyvän näkönen blogi. Asiaa ruokavaliosta ja oikein hyviä pointteja myös henkisestä puolestakin. :) Minä olen pitänyt muutaman vuoden ruokavalioaiheista blogia, jossa on vinkkkejä niin laihdutukseen kuin lihasten kasvatukseen ja myös filosofisia kirjoituksia henkisistä asioista. Kiinnostuneet voivat käydä tsekkaamassa sitä täältä: http://reinonravinto-oppi.blogspot.fi Bobby Jean / Heidi sanoo: 18.8.2013 15:23 Heipä hei Reino! Kiva kun piipahdit ja jätit jäljen itsestäsi tänne. :) Kiitos myös! Ja vastavierailulle tulen kyllä blogiisi. ;) Hilla sanoo: 18.8.2013 12:15 Mielenkiinnolla odottelemme tuota triggeri asiaa! Peukkuja :) Bobby Jean / Heidi sanoo: 18.8.2013 15:24 Kyllä vaan! Täällä kanssa! :D Kiitos peukuista! Nyt niiiiiiin toivotaan, että se on tämä. Kommentointi on suljettu. Heidi
Annika Vainio Jalkajumppaa 15.8.2013 Päivi 5 Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hola hola! Täällä ollaan. Eilen mulla oli lepopäivä ja kirjaimellisesti se meni ihan lepäämiseksi. Mitä nyt kävin duunissa ym. arkiaskaretta, mutta sit tipuin sohvalle ihan täysii ja kuolasin tyynyyn parisen tuntia ainakin :o No se kertoo vaan siitä miten finaalissa tää eukko alkaa olemaan. Finaalissa työkuvioiden takia. Olen siitä paljon täällä puhunut. Mulla ei ois mitään muuta toivetta kuin että asiat saataisiin tasa-arvoisesti sovittua ja kaikki osaisivat tulla jollain tapaa vastaan vaikeassa tilanteessa, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että yksi ihminen pyörittää koko sirkusta oman mielensä mukaan. Johto ei saa otetta. Kuulema on tapahtumassa ja hommat on käsittelyssä, mutta missä? Tuloksia ei näy missään. Sanotaan, että kaikki ei tapahdu hetkessä, ei ole taikasauvaa. No ei ole ei, mutta tämä tilanne ei ole jatkunut ihan hetkeä, vaan monia kuukausia ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin yleinen tyytymättömyys on jatkunut jo vuosia! On se jännä juttu. Tänään sain pumpattua esimieheltä sen faktan ulos, että jos kyseessä olisi rivihoitaja, niin hänet ois pistetty jo pihalle. Tosin tämähän oli tiedossa muutenkin, ei sitä tarvitse kenenkään ääneen sanoa. Toisin sanoen raha menee hyvinvoinnin edelle tällä hetkellä. Surullista. Näin ollen, koska huomaan oman henkisen hyvinvointini horjuvan nyt todella pahasti, uuvun fyysisestikin tässä oravanpyörässä, niin päätin tehdä sen liikkeen että marssin aamusta lääkärin pakeille. Voin sanoa, että palvelu oli kunnallisella hemmetin hyvää. He ottivat asian vakavissaan, eikä missään vaiheessa kukaan vähätellyt mun / meidän ongelmaa. Tilanne on nyt se, että olen sairauslomalla työuupumuksen ja siitä seuranneen masennuksen takia, enkä häpeä sitä tunnustaa. Tiedän, että en ole mikään heikkopeikko tai laiska, koska tämä ongelma on todellinen ja se koskettaa monia meidän työntekijöitä jotka niin ikään ovat olleet / ovat pitkillä sairauslomilla. Jotenkin sitä uskoisi, haluaisi uskoa, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä aikuismaisesti, keskustella asioista, riidellä asiallisesti ja sopia myös asiallisesti. Näin ei näemmä ole. En todellakaan kadehdi oman lähimmän esimieheni asemaa tällä hetkellä. Hän on sydämellinen ihminen, mutta on niin puun ja kuoren välissä, että käytännössä toimii vaan kaatopaikkana, henkilönä jonka niskaan kaikki skeida kaadetaan kun ihmiset purkavat pahaa oloaan :/ Sekin on surullista ja mulle tulee ihan aidosti paha mieli myös siitä syystä. Harmittaa, että olen ehkä itsekin sanonut asioita turhan tiukkaan sävyyn turhautuneena, vaikka tiedän, ettei nämä asiat ole hänen syytänsä :/ Huoh. Kohta mä alan taas pillittää :( No ei siitä nyt tällä kertaa taas enempää ;) Mä luulen, että pieni lepo tekee nyt vallan hyvää. Kukaan ei ole kieltänyt muo käymästä treenaamassa, eikä tämä todellakaan ole syy maata sängyssä kaiket päivät. Päinvastoin, nyt mun on syytä keksiä itselleni mielekästä tekemistä :) Toki aijon myös rehellisesti levätä. Lääkärin sanoin, nyt on tärkeää, että saan uneni tasaiseksi, saan ylipäätään nukuttua kunnolla, enkä herää useita kertoja yössä painajaisiin, välillä jopa ihan huutaen :/ Mielekäs tekeminen alkoi tänään salilla :) Jei, vuorossa oli jalkajumppa. Tänään vedin sellaisen semi raskaan setin. Uupumus tuntuu siinä määrin, ettei ollut ihan paukkuja vetää mitään otsasuonta räjäyttävää settiä tänään. Kuitenkin hyvä meininki ja reidet sai kyytiä sopivasti. JALKAJUMPPA: – levee prässi – syväkyykky vapailla painoilla ATG Huom Huom Huom! (Jännä miten harvoin, jos koskaan näkee kenenkään tekevän syväkyykkyä todella sanan mukaisesti syväkyykkynä! Musta tuntuu että yks kundi katsoi muo vähän pitkään kun näki mut kyykkäämässä niin että perse osui maahan :D ehkä se mietti, että mitä hittoa tuo tekee) -yhden jalan prässi -reiden ojennus -reiden koukistus seisten Pumppasin myös ojentajia. Oli vaan sellainen fiilis. Kaikkia liikkeitä tuli tehtyä 4-5 sarjaa ja toistot siellä keskimäärin kympin kieppeillä. Reiden ojennukset vedin kyllä ihan tappiin. Jostain syystä mä näin sieluni silmin miten viimeisillä puristuksilla puristin jonkun päätä mun jaloissani :o Tämä oli vaan tsemppiä luova mielikuva, mä en oikeesti kuvittele polkevani ketään päähän :D Don´t worry, niin pitkälle ei sentäs olla menty mun uupumustilassa :D Ja korostan muutenkin edelleen, niinkuin aina ennenkin, että väkivalta ei kuulu mun toimenkuvaan ;) En näe siinä mitään hienoa. Ainut missä hyväksyn toisten mätkimisen on kehässä, nyrkkeily tai vapaaottelukehässä. Siitä mä diggaan, mutta se on täysin eri asia!!! Huomenissa keskityn todennäköisesti a) rentoutumiseen lääkärin ohjeiden mukaisesti ja b) takareisiin :) Tässä katseessa ei juuri ole pilkettä, se on puuttunut ehkä jo hetken aikaa :/ Nyt se toivottavasti palaa :) Mä haluan ainakin olla positiivinen kaikesta huolimatta. Jo se tieto, että mun ei tarvitse jaksaa ihan kaikkea helpottaa :) Jotain hauskaakin: Olen saanut näemmä kestoihailijan, jolta tulee useita viestejä yleensä päivittäin. Ihan asiallisia kyllä! Ja olen minä hänelle vastannutkin. Mikäs siinä jos tykkää :D Mieluummin kuulen positiivista palautetta harrastuksestani ja saavutetusta kunnosta kuin negatiivista. Ja sitäkin on tullut. Yksi päivä, jälleen duunikaveri, terkkuja sinne ;) tuli suoraan kertomaan miten järkyttynyt hän on mun kuvista. Näytän kuulema siltä että räjähdän kohta. Missä on mun naisellisuuteni??? Olin aika huuli pyöreenä, en oikein tiennyt mitä sanoa, joten en tainnut sanoa juuri mitään. Seuraavana päivänä hän pyysi anteeksi, mutta päivitteli silti :D Tässä tullaan taas siihen, että tulisiko kenellekään mieleen mennä sanomaan esim. hiukka lihonneelle / laihtuneelle / hiuksensa leikanneelle tms. työkaverilleen / kaverilleen, tutulle, puolitututulle suoraan päin naamaan, että miten järkyttynyt on hänen ulkonäöstään ja missä sun naisellisuutesi / miehisyytesi oikein nykyään on???? Ei varmaan tulis… toivottavasti. Mutta tosiaan näyttää olevan niin, että treenattua naisvartaloa voi / saa mukamas arvostella aivan mennen tullen ja suoraan päin naamaakin. Jengi ei koe sitä mitenkään paheksuttavana ja se on musta erikoista :o No mutta mä en nyt sano tätä sillä, että olisin täällä ihan raivona, tai surullisena, vaan lähinnä ihmettelen tätä asiaa. Muo ei oikeastaan ihan hirveesti heilauta jos joku sanoo, että olen ruma, hän on todennäköisesti itse rumempi :D Kjäh kjäh! Tämä päivä on ollut täynnä tapahtumia, mukavaa ja vähemmän mukavaa, mutta loppuviimein, uskon että voin painaa pääni tyytyväisenä tyynyyn. Mulla on ihan hyvä mieli :) Hyvää yötä! Hei ny! ahdistus kuvia kyykky pohdintaa sairastan treenaan treenikuvia työ vitutus Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Hiphiphei :) Ristus mikä päivä! 5 vastausta artikkeliin ”Jalkajumppaa” Pumpumkatti sanoo: 15.8.2013 22:28 ”raha menee hyvinvoinnin edelle” vaan eikös se pahoinvointi tule kamalan kalliiksi, kun kaikki on vuorollaan saikulla? Ihan oikein teit, kun menit lekuriin. Ehkä päättävä taho tajuaa, ettei tilanne ole taloudellisestikaan järkevä, kun ihmiset ei pysty olemaan töissä. Tulis halvemmaks laittaa se häirikkö saikulle tai palkalliselle lomalle, eikä kaikkia muita työntekijöitä. Vaan helppohan täältä ulkopuolelta on huudella. Toivottavasti tilanne selviää! Päivi sanoo: 16.8.2013 13:11 No juurikin tästä minä keskustelin lähimmän esimieheni kanssa, että kumpi parempi, hoitajia koko ajan saikulla ja jos eivät ole, päteviä hoitajia seisoo tyyliin sormi suussa tekemättä mitään, koska heidän apu ei yhdelle henkilölle sovi :/ Kuin että tämä kiukuttelija laitettaisiin nyt kuriin ja keksittäisiin siihen joku ratkaisu. Mun on kauheen vaikea kuvitella, että hän olisi taloudellisesti täysin korvaamaton firmalle, että hänen poistuttua jouduttaisiin hoitajiakin laittaa pihalle. Johan ne nytkin seisoo tekemättä mitään toisinaan, koska kiukkupussi ei halua työskennellä heidän kanssaan :o Mä en oikein jaksa ymmärtää mikä tässä on niin vaikeaa nyt??? Varsinkin kun näin maalaisjärjellä ajattelee asiaa, niin se ois hyvin simppeli. Anonymous sanoo: 16.8.2013 09:21 Puhallan täältä suunnalta hyvän mielen ja hyvinvoinnin tuulta. Eiköhän tuo kuntosali ole se, joka saa energiat nousemaan ja jonne voi kanavoida kaiken maailman fiiliksiä. Äläkä huolehdi esimiehestäsi – saapi palkan siitä työstä. =) Pakko sanoa, että kääk noita ihmisten aivotuksia. En ole ikinä ymmärtänyt tyyppejä, jotka katsovat oikeudekseen laukoa mitä tahansa päin naamaa. ”Missä on naisellisuutesi?” Hih! Voisi esittää joskus vastakysymyksen, että ”Missä on tilannetajusi, missä äo:si? Onko sulla ehkä asperger?” Mur mur sanoo Mari-Anne. Tsemppiä Päivi! Ei me katketa vaikka välillä vähän taivutaankin. =) Octavia sanoo: 16.8.2013 09:23 Luin alusta loppuun, myös edellisen postauksen, johon oli tarkoitus kommentoida, mutten ehtinyt. Aihe liippaa aika läheltä, koska itsekin olen joutunut käymään hakemassa saikkua muutaman päivän, koska meinas oikeasti pää hajota. Jos iltaisin ahdistaa huominen ja töissä pelkää, missä vaiheessa räjähtää väärälle ihmiselle, koska ei oikesti enää saa pidettyä tunteita neutraaleita. Meillä vaihtuu pomo hiljattain ja toivon oikeasti johtamistaitoista ja henkilöä, joka oikeasti tietää, mitä duunia siellä tehdään, eikä katsele touhua vierestä sormi suussa, et ”Jaa, no yrittäkää nyt selvitä.” Melkein vahdoin työpaikkaa, mut homman tasaannuttua luvui ajatuksesta. Nyt mennään ja katotaan mihin suuntaan laiva vie. Sit kun se mieli menee, niin sulla ei oo enää mitään jäljellä. Varjele sitä <3! Ja just tehdä niitä asioita, jotka tuo sen hymyn huulille, edes hetkeksi :) Päivi sanoo: 16.8.2013 13:15 Kiitos teille kannustavista kommenteista. Voin kertoa, että nukuin viime yön ilman duunipainajaisia :) jei, eikä tätä ole tapahtunut hetkeen. Tosin myös nukuin tyyliin kellon ympäri, eli vissiin on vähän energiavajettakin. Kyllä henkinen stressi voi olla hyvin hyvin uuvuttavaa, ehkä jopa uuvuttavampaa kuin fyysinen. Niiden yhdistelmä = mahdoton yhtälö :/ Mutta kyllä tästä selvitään, pahemmastakin on yli menty. Lääkärin sanoin, asioilla on tapana järjestyä. Näin minäkin uskon, en vaan vielä tiedä mikä se ratkaisu tulee olemaan, mutta toivottavasti hyvä kaikkien osapuolten kannalta :) Mutta sen verran omanarvontuntua mullakin on, että en hyväksy jos asia painetaan villasella ja kuopataan niinkuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Nyt kuitenkin puhutaan aika isoista asioista, ei vaan yhden ihmisen kärsimyksestä vaan koko työyhteisön! Kommentointi on suljettu. Päivi
