29.1.2018 Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? 29.1.2018 Seetu 1 6 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tein viime vuoden loppupuolella pari kirjojen lukemiseen liittyvää päätöstä. Ensiksikin päätin lukea kaikki kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajiksi nimetyt ehdokasteokset. Toiseksi ajattelin karsia tulevan vuoden lukuhaasteiden määrää. Nyt voin myöntää, että päätökset onnistuivat vain osittain. Halusin tutustua Finlandia-palkintoon ehdolle päässeisiin kirjoihin voidakseni testata, onko palkinnon voittava teos myös minun mielestäni ehdokkaista paras. Varasin ehdolle päässeet kirjat kirjastosta, ja ne tulivat minulle milloin tulivat. Viimeisenä sain viime viikolla käsiini voittajateoksen, Juha Hurmeen Niemen . Sitä en siis ole vielä ehtinyt aivan kokonaan lukea. Ensimmäisenä luin Hanna Haurun teoksen Jääkansi , joka on kertomus sodanjälkeisestä ajasta Pohjois-Suomessa. Se on karua, traagistakin elämää kuvattuna hyvällä kielellä. Tarina vetää maagisuudellaan. Cristina Sandhun Valas nimeltä Goliant kertoo romanialaisen suvun vaiheista. Päähenkilö on romanialaisen miehen ja suomalaisen naisen tytär. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä kahdessa kulttuurissa kasvaneita lapsia on Suomessa nykyään aiempaa enemmän. Tarina on kiinnostavasti kerrottu, mutta romaniankieliset sanat olisi voinut suomentaa. Sitten sain käsiini Miki Liukkosen 858-sivuisen kirjan O . Luin sitä toistasataa sivua, mutta sen enempää en pystynyt. Minut nujersivat yli kaksi sivua pitkät virkkeet, jotka olivat kyllä ymmärrettävää tajunnanvirtaa, mutta eivät jaksaneet kiinnostaa riittävästi. Tartuin luottavaisesti seuraavaan tiiliskiveen, joka oli Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra . Tätä poliittista satiiria luin myös runsaat sata sivua, mutta en saanut siihen otetta. Tommi Liimatan Autarktis -teosta on edellisiä helpompi (320 s.) kannatella, mutta sen sisältö on kolmen kertojan ja eri aikatasoilla liikkumisen takia hankalaa luettavaa. Vasta viime metreillä aukeaa kertojien yhteys, ainakin minulle. Pohjois-Suomessa tässäkin liikutaan, niin nykyajassa kuin sotatunnelmissa. Teoksessa on välillä myös liian tietokirjamaista sisältöä, mikä lopullisesti minut lannisti. Voittajateosta on myös moitittu liian tietokirjamaiseksi. Ainakin toistaiseksi minusta teoksen kerronta on niin kaunokirjallista tyyliä, ettei sitä oikeaksi tietokirjaksi voi luonnehtia. Mielenkiintoisia havaintoja ja hykerryttäviä yksityiskohtia olen sen sijaan löytänyt. Sävy on tuttu Hurmeen Nyljetyt ajatukset -kirjasta. Uskallan siis jo nyt antaa tukeni valinnalle, ja ainoastaan Goliant olisi mielestäni ollut kilpailukykyinen vastustaja. Ihmettelen, ovatko nämä valitut teokset raadin mielestä viime vuoden kaunokirjallista huippua. Olisin kyllä vaihtanut muutaman ehdokkaan, mutta tietysti täältä sivusta on helppoa huudella. Vielä täytyy tunnustaa toisen päätökseni kohtalo, joka sekin on toistaiseksi vähän avoin. Yhdessä lukuhaasteessa olen täysillä mukana, ja nyt odottelen oman kotikirjastoni helmikuussa julkistettavaa haastetta. Lisäksi osallistun Hyllynlämmittäjät-haasteeseen. Se on aika helppo toteuttaa, sillä siinä pitää lukea kerran kuukaudessa omaa kirjahyllyä lämmittävä teos. Joka tapauksessa on siis hieman vähemmän haastetta kuin viime vuonna, vaikka lukemista jatkan täysillä. Viime vuonna myös luin runon päivässä, mutta sellaista en tänä vuonna ole jatkanut. Sitä uskallan kyllä ehdottaa kokeilemaan. Cristina Sandhu Finlandia-palkinto Hanna Hauru Jaakko Yli-Juonikas Juha Hurme lukuhaaste Miki Liukkonen runo päivässä Tommi Liimatta Lue myös: Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet 07.01.2019 Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Ilmastonmuutos tässä ja nyt 04.12.2017 Lukuhaasteet avasivat silmiä 09.10.2017 Kaksi lukuhaastetta selätetty 22.05.2017 Muutakin kuin kansallisrunoilijan puoliso No niin, sanoo suomalainen presidenttiä myöten Seetu
22.1.2018 Muutakin kuin kansallisrunoilijan puoliso 22.1.2018 Seetu 1 5 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pian on taas helmikuun alku, ja 5. helmikuuta vietämme J.L. Runebergin päivää. Silloin, tällöin kohtaa päivittelyä, kuinka kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) puoliso Fredrika Charlotta (1807-1879) on jäänyt tyystin miehensä varjoon. Hänen jopa arvellaan vain kunnostautuneen nimikkotortun kehittäjänä. Toki Fredrika-rouvalla oli iso talous hoidettavanaan, sillä perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Heistä kaksi kuoli pienenä. Runebergin perheessä oli tietysti apulaisia hoitamassa taloutta tuon ajan säätyläisperheen tapaan. Todellisuudessa Fredrika Runeberg oli kirjailija ja naisasianainen, mikä hänen elinaikanaan oli poikkeuksellista. Tuon ajan naisen odotettiin avioituvan ja saavan lapsia eikä naisen ollut suotavaa osoittaa yhteiskunnallista valveutumista. Silloin jopa sanottiin, että naisen kirjoittaminen ja lukeminen on pois miehen kukkarosta. Näin kerrotaan Merete Mazzarellan kirjoittamassa teoksessa Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo . Teos on palkittu vuoden tiedekirjana vuonna 2009. Fredrika Runeberg oli ensimmäisiä suomalaisia historiallisen romaanin kirjoittajia. Taas teoksessaan Piirroksia ja unelmia hän kertoo tarinoita naisten elämästä jopa eksoottisissa maissa, osin sadunomaisesti. Näin hän sai tuotua julki käsityksiään naisten asemasta. Viimeiseksi romaaniksi jäi Sigrid Liljeholm , josta hän sai yhdeltä (mies)kriitikolta niin musertavan arvostelun, että hän kärsi siitä vuosia. Kansallisrunoilijan varjo tietysti vaikutti eri tavoin Fredrika-rouvan elämään. Hän näytti tekstinsä miehelleen ja toisaalta esimerkiksi Zacharias (Sakari) Topelius väisteli sanoissaan arvioidessaan kirjoituksia, kun kerran J.L. Runeberg oli mainituista teksteistä pitänyt. Fredrika Runebergilla oli vahva halu kommunikoida kirjoittamalla ja samalla näin selvittää ajatuksiaan. Naisen roolista hänellä oli oma mielipiteensä. Mazzarella kiteyttää sen näin: Toisaalta perinteisessä naisen roolissa on paljon sellaista, minkä hän hyväksyy, mutta toisaalta hän ei halua lakata olemasta minä, persoonallisuus. Eikä hän liioin halua luopua kiinnostuksestaan ulkomaailmaa kohtaan. Fredrika-rouvan omat ajatukset tulevat esiin muiden muassa omaelämäkerrallisessa teoksessa Kynäni tarina . Toisaalta Fredrika Runeberg itse on ollut mestarillinen omien tekstiensä vähättelijä. Hän kutsuu niitä kirjoitelmiksi tai sepitelmiksi. Hänen vaatimattomasta luonteestaan kertoo sekin, että hän moittii ystävälleen kirjoittamassaan kirjeessään omaa ulkonäköään niin tehokkaasti, että hänestä myöhemmin kirjoitetuissa teksteissä se on otettu aivan todesta. Sitten vielä tortun tarina. Runebergintortun reseptin on kehittänyt porvoolainen kondiittori Lars Astenius, ja tuo ohje on kyllä löytynyt Fredrika Runebergin reseptikirjasta. Ehkä hän on joskus ehtinyt torttuja leipoakin, mutta kynä on parhaiten sopinut rouvan käteen. Fredrika Runeberg Kansallisrunoilija Merete Mazzarella Runebergin päivä runebergintorttu Lue myös: Lukeminen lisää empatiaa 03.11.2015 Liikaa paisunut matkailu on haitaksi Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? Seetu
15.1.2018 Liikaa paisunut matkailu on haitaksi 15.1.2018 Seetu 1 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Moni varmaan tunnistaa sanonnan Turisti vihaa toista turistia. Ihmisillä on halu päästä paikkaan, jossa vielä voisi kokea jotakin alkuperäistä tunnelmaa ilman toisia matkailijoita. Toisaalta samat ihmiset haluavat nähdä juuri tietyt paikat, ja soppa on valmis. Eipä siis ihme, että monet tunnetut kaupungit ja nähtävyydet ovat muuttuneet turistirysiksi. Se taas heikentää alkuperäisten paikkakuntalaisten elämänlaatua. Häviäjiä tavallaan ovat myös matkailijat, sillä erilaisia rajoituksia on pakko kehittää, vaikka matkailu olisi alueelle taloudellisesti tärkeää. Ennen listattiin paikkoja ja tehtiin jopa kirjoja välttämättömistä paikoista, jotka muka jokaisen pitäisi nähdä. Meno on nyt muuttumassa. On havahduttu tekemään listoja paikoista, jotka ovat vaarassa liian suureksi paisuneen matkailun takia. Tuskin ketään yllättää, että Venetsia on hyvin haavoittuva kohde. Jopa rakennuskanta kärsii matkailijamassoista. Pahinta kuitenkin on, että paikalliset asukkaat eivät enää pysty asumaan kaupungissa, sillä esimerkiksi asuntojen hinnat ovat karanneet ulottumattomiin. Eniten hallaa kaupungille tekevät suuret risteilijät, jotka ovat tähän asti päässeet kaupunginlahdelle asti. Nyttemmin isoimpien alusten tulo on estetty. Myös tavallisten venetsialaisten arkielämä menee vaikeaksi, kun turistiryhmät kansoittavat kadut ja piazzat. Esimerkiksi kirjailija Donna Leon, tosin alunperin amerikkalainen, muutti jo muutama vuosi sitten Sveitsiin rauhalliseen kylään. Hänen suositut Guido Brunetti -teoksensa kertovat elämästä ja poliisityöstä Venetsiassa. Italiassa myös Rooma ja Firenze saavat osansa matkailijaryhmistä. Hotellit siirtyivät jo muutama vuosi parin euron turistiveron keräämiseen, mutta nyt myös kaavaillaan toukokuun alusta Rooman Pantheoniin kahden euron pääsymaksua. Espanjan Barcelona on ollut esillä Katalonian itsenäisyysvaatimusten takia, mutta aika hiljattain myös siellä oli mielenosoituksia, joissa vastustettiin liiallista turismia. Ilta-Sanomat kertoi World Travel and Tourism Councilin laatimasta raportista, jossa listattiin liiasta turismista kärsiviä kohteita. Rooman ja Venetsian lisäksi siinä mainitaan Hollannin Amsterdam ja Kroatian Dubrovnik. Amsterdam on ryhtynyt rajoittamaan vain turisteille suunnattujen kauppojen avaamista keskustaan. Dubrovnik taas pyrkii kameravalvonnalla rajoittamaan Vanhankaupungin kävijämääriä. Aasiasta riskialttiiden kohteiden listalle on otettu Malesian suurin kaupunki, liittovaltion pääkaupunki Kuala Lumpur sekä Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue Macao. Erityishallintoalueen turismia kasvattaa erityisesti uhkapeli, joka on rahamäärissä isompaa kuin Las Vegasissa Yhdysvalloissa. Macao oli maailman vilkkaimpien turistikohteiden listalla jo viitisen vuotta sitten. Barcelona Donna Leon Firenze Kuala Lumpur Macao Rooma turismin haitat Venetsia Lue myös: Donna Leon ja keltaiset sukat 03.10.2016 Silmälasien hakua italiaksi 11.12.2015 Kiinalainen juttu 06.05.2015 Hyvien lupausten pitäminen takkuaa Muutakin kuin kansallisrunoilijan puoliso Seetu
8.1.2018 Hyvien lupausten pitäminen takkuaa 8.1.2018 Seetu 1 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Vuodenvaihteeseen kuuluvat erilaiset elämäntapojen parantamiseen liittyvät lupaukset. On esimerkiksi lupaus tipattomasta tammikuusta tai vegaanitammikuusta. Kuulin uudenvuodenpäivänä autoradiota kuunnellessani mainion esimerkin. Juontaja kertoi kaverista, joka oli päättänyt noudattaa tammikuun vegaanista ruokavaliota. Kuinka ollakaan heti uudenvuodenpäivänä herättyään hän oli silpaissut joulukinkusta viipaleen ja syönyt sen. Se siitä vegaaniruokavaliosta. Hyvät lupaukset tuppaavat särkymään, harvoin kuitenkaan näin nopeasti. Nyt voin lohduttaa kaikkia jo mahdollisesti hyvän lupauksensa rikkoneita, että lupauksen rikkoontuminen jos mikä on inhimillistä ja normaalia. Luin nimittäin tätä ajatusta tukevan, mielenkiintoisen kirjan, jonka toinen kirjoittaja on palkittu lääketieteen tutkija Elizabeth Blackburn ja toinen terveyspsykologi Elissa Epel. Teos on nimeltään Pitkän ja hyvän elämän biologia . Alaotsikko on Telomeerit ja terveys . Tutkijat toteavat, että oman toiminnan ohjaaminen on vaikeampaa kuin ehkä tajuammekaan. Onneksi he kertovat, miten voisimme toteuttaa aikomamme muutokset. Tässä ohjeita: Pitää totutella uuteen pienin askelin ja mahdollisimman vaivattomasti. Muutokselle pitää saada kumppani. Muutos pitää siis yrittää liittää johonkin päivittäiseen rutiiniin. Uusi tottumus olisi parasta sijoittaa aamuun, sillä muuten päivän mittaan muut asiat saattavat syrjäyttää sen. Jos on tehnyt liikuntalupauksen ja aloittanut kuntosalikäynnit, salille pitää vain lähteä kuin zombi eikä ryhtyä pohtimaan, lähteäkö vai ei. Päättäminen vie voimia ja helposti huomaa, että voikin mennä salille huomenna. Itselleen voi sanoa onnittelut aina, kun onnistuu uuden tottumuksen noudattamisessa. Väsyneenä ei kannata yrittää liikaa, vaan odottaa hetkeä, jolloin ei ole unenpuutetta tai stressiä. Sosiaalinen tuki on erinomaista, erityisesti, jos kumppanilla on samansuuntaisia tavoitteita. Elizabeth Blackburn on australialais-amerikkalainen lääketieteen tutkija, ja hän on tutkinut erityisesti ikääntymistä. Kahden muun tutkijan kanssa hän sai vuonna 2009 lääketieteen Nobel-palkinnon havainnoista, joiden mukaan telomeerit suojaavat soluja. Tutkimukset osoittavat, että pitkät telomeerit ennustavat pitkää ja hyvää elämää, lyhyet taas ennakoivat kielteisiä asioita. Monet sairaudet lyhentävät telomeereja, mutta myös pitkäaikainen stressi tekee samaa. Pitkän ja hyvän elämän biologia -teoksessa opastetaan telomeerien suojeluun. Vähän yksinkertaistettuna voi sanoa, että telomeerien suojelussa pätevät tutut ohjeet. Riittävä liikunta, kunnon yöunet sekä kasviksia, kaloja, pähkinöitä ja siemeniä eli omega-3:a sisältävä ruokavalio ovat ensisijaisia asioita. Liikuntaa harrastavien telomeerit ovat pidempiä kuin harrastamattomien, mutta normaali kuntoliikunta riittää, ei tarvita huippusuorituksia. Artikkelikuva StockSnap Elissa Epel Elizabeth Blackburn liikunalupaus Pitkän ja hyvän elämän biologia stressi telomeerit uudenvuodenlupaus Lue myös: Hikoilua kuntoillen tai stressaten 19.10.2015 Kun uni ei saavukaan 09.08.2015 Pilateksella hyvää itselle ja muille Liikaa paisunut matkailu on haitaksi Seetu
18.12.2017 Pilateksella hyvää itselle ja muille 18.12.2017 Seetu 1 19 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pilatesta ja yleensä liikuntaa harrastetaan omaksi iloksi ja hyödyksi. Viikko sitten sunnuntaina oli lisäbonuksena mahdollisuus parantaa vähävaraisten perheiden ja erityisesti lasten hyvinvointia osallistumalla pilatesmaratoniin, jonka vapaaehtoiset osallistumismaksut tilitettiin Hope-yhdistykselle. Tämä Pilates-yhdistyksen ideoima kampanja tarjosi myös hyvän mahdollisuuden tutustua pilatekseen, jota ei ehkä tunneta kovin hyvin. Oma syynsä varmaan on silläkin, että erilaisia kehonhuoltoon tähtääviä liikuntalajeja on monenlaisia. Pilateksella tarkoitetaan keskivartalon lihasten vahvistamista tietynlaista hengitystä apuna käyttäen. Liikkeitä tehdessä hengitetään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Kesken liikkeen täytyy välillä tarkistaa, että vatsalihakset pysyvät tiukkoina. Ilman oikeaa hengitystekniikkaa vatsalihasten tiukkoina pitäminen ei ole mahdollista, ja oikeanlaisen tekniikan oppiminen yleensä kestää jonkin aikaa. Myöhemminkin oikeanlaiseen hengittämiseen täytyy kunnolla keskittyä. Hyväntekeväisyyspilateksessa oli kolme 45 minuutin jaksoa. Osanottajissa oli niin pilatesta jo aiemmin harrastaneita kuin lajiin tutustujia. Tunnit sujuivat tavallisen pilatestunnin tapaan. Niinpä aluksi heräteltiin kehoa lempeästi liikkumaan. Siinä venyteltiin, rullattiin selkää ja notkistettiin raajoja. Alkulämmittelyn jälkeen mentiin matolle, jossa harjoitteet tähtäävät lantion ja vatsan lihasten voimistamiseen. Mukana oli perusliikkeitä, esimerkiksi lantiosilta, sahaus ja sataset. Eikä saa unohtaa tärkeitä kylkiliikkeitä, joita tehdään kylki kannatuksessa. Olen tutustunut kymmenkunta vuotta sitten pilatekseen, ja se viehätti alusta lähtien. Alku oli nyt ajateltuna aika rankka, sillä siinä ensin opeteltiin liikkeet ja toteutettiin ne kolmen liikesarjan koreografioina. Kun pilateshengityskin oli uutta, nämä neljän tunnin sessiot olivat tehokkaita. Sittemmin ohjaajat ovat vaihtuneet, mutta pilateksen harrastus on pysynyt. Moni urheilija on löytänyt pilateksen yhdeksi tukimuodoksi treeneihinsä. Urheiluruudussa näkee urheilijoiden tekevän pilateksesta tuttuja liikkeitä, mutta ihan kenelle tahansa on hyödyksi vahvistaa keskivartalolihaksiaan. Samalla myös liikkuvuus paranee. lantiosilta pilates pilateshengitys sataset Lue myös: Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset 18.09.2017 Vedetään napa selkärankaan 25.09.2016 Nyt muokataan keskivartaloa 29.08.2016 Pilatesta rullan kanssa 07.03.2016 Pilatesta oman tason mukaan 17.11.2014 Parannetaan maailmaa syömälläkin Hyvien lupausten pitäminen takkuaa Seetu
11.12.2017 Parannetaan maailmaa syömälläkin 11.12.2017 Seetu 1 4 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Miksi syömisestä on tullut niin vaikeaa? parahti joku hiljattain. Kyseessä ei ollut kukaan syömishäiriöinen vaan ihan tavallinen ruoankuluttaja. Ohjeita kulloinkin oikeaksi nimettyyn ruokavalioon on toden totta monia ja toisistaan jopa toisensa kumoavia. Ovat kyllä syöjätkin hyvin erilaisia, joten jokainen joutuu muovaamaan itselleen sopivan ruokavalion ja ruokailurytmin. Lisään vielä tähän soppaan yhden tekijän, nimittäin vähäpäästöisen ruoan. Artikkelikuvaan olen koonnut ihan tavallisesta ruokakaupasta hedelmäkokoelman, joka sekin on ainakin minulle aika tavanomainen. Banaanit ovat luomua, mutta ne ovat Perusta. Meloni on matkustanut ruokakauppaan Brasiliasta. Muut hedelmät ovat sen sijaan onneksi eurooppalaisia. Päärynät ovat Hollannista, kiivit Italiasta ja vain omenat Suomesta. Lisäksi ostin Espanjasta tuotettuja rypäleitä. Tämäkin otos on vain murto-osa kaupan tarjonnasta, ja esillä on hyvin eksoottisiakin hedelmiä. Ehkä meille riittäisi nykyistä suppeampikin tarjonta. Hiilijalanjälkeni kasvaa pelkästään näiden hedelmäostosten takia, vaikka niiden syöminen vie useita päiviä. Hedelmät ovat suositeltavaa syötävää, mutta arveluttavaa on, että niitä pitää rahdata maapallon toiselta puolelta. Niinpä luomubanaanit ovat terveellisiä, mutta ilmastollisesti kyseenalaisia kaukaa kuljetettuina. Eurooppalaiset hedelmät ovat EU:n sisämarkkinoilta, kuljetusmatkaa niillekin silti tulee. Jos haluaa syödä terveellistä, mutta vähäpäästöistä ruokaa on valittava lähiruoka. Talvella hedelmäostokset saa silloin unohtaa melkein kokonaan ja korvata ne pakastemarjoilla ja juureksilla. Ne ovat oman maan tuotoksia. Ilmastonmuutosta torjuvassa elämässä ainakin useimmat jouluruoat ovat hyvä esimerkki. Nämä perinneruoat ovat pysyneet vuosikymmeniä suomalaisessa joulupöydässä, ja ne edustavat aikaa, jolloin ruokaketju oli voittopuolisesti kotimainen, jopa omavarainen. Vain riisipuuro ja sekahedelmäkiisseli ovat edustaneet tuontiruokia. Yhä useampi on siirtynyt kasvispitoiseen ruokavalioon, moni jopa vegaaniksi. Omaa esimerkkiään näyttää presidentti Sauli Niinistö, joka lehtihaastattelussa on kertonut syövänsä vain kerran viikossa lihaa. Järjettömintä on kuitenkin ruoan haaskaus. Yhden löytämäni tiedon mukaan suomalainen tuottaa vuodessa hävikkiruokaa 24 kiloa, yhteensä 125 euron edestä. Kokonaissumma on 500 miljoonaa euroa. hiilijalanjälki lähiruoka luomubanaani ruokahävikki ruokaketju Lue myös: Ilmastonmuutos on jokaisen asia 04.03.2019 Ilmastonmuutos tässä ja nyt 04.12.2017 Lähiruokaa ennen ja nyt 27.03.2017 Ilmastonmuutos tässä ja nyt Pilateksella hyvää itselle ja muille Seetu
4.12.2017 Ilmastonmuutos tässä ja nyt 4.12.2017 Seetu 1 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kun valitsen kaupassa luomuruokaa, ajattelen tekeväni paitsi terveellisen, myös ekologisesti hyvän valinnan. Näin tietysti voi ollakin, mutta toisinaan tässäkin kumarrus toiseen suuntaan on pyllistys toiseen suuntaan. Oikeaa tietoa omasta hiili- tai vesijalanjäljestä on toistaiseksi kirjavien tuotemerkintöjen takia vaikea tietää. Tähän on luvassa kuitenkin muutosta, sillä EU on harmonisoimassa merkintöjä, ja ne tulevat aikanaan pakollisiksi. Silloin jokainen voi nykyistä paremmin vahtia ympäristöystävällisyyttään. Näin sanoi ilmastonmuutosseminaarin puheenvuorossaan agronomi, maataloustoimittaja Annaleena Ylhäinen. Iso pala asiantuntijatietoa tuli seminaarissa nieltäväksi. Ennen tätä tietoiskua juuri sulattelin Juha Hurmeen kirjoittamaa tekstiä teoksessa Nyljetyt ajatukset . ”Meidän julmat huvimme ovat sysänneet pallon ekosysteemin tolaltaan viimeisen jääkauden jälkeisestä suht vakaasta tilasta, joka itsessään mahdollisti sivilisaatioiden synnyn. Pohjoisen jäätiköt ovat sohjona, Siperian ikirouta mutavellinä ja äärimmäiset sääilmiöt ovat riehaantuneet kaikkialla. Lämpeneminen kiihdyttää jo nyt kiihtymistään. Luonto ei muuta osaa kuin olla oikeassa, mutta meidän tottumuksemme ovat väärät…” julistaa Hurme ja jatkaa samaan tapaan pitempäänkin. Kun ajatukset ilmastonmuutoksesta ovat näin suodattuneet jo kaunokirjallisuuteen, sopinee ajatella, että meillä on vielä toivoa. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia. Moni muu tähän liittyvä asia jää yksinkertaisesti vain nähtäväksi. Ennustamisessa on omat vaikeutensa, kun esimerkiksi tulivuorenpurkaukset voivat muuttaa tilannetta. Hätkähdyttävää on tieto, ettei ilmastonmuutos etenekään pikkuhiljaa, vaan se voi tapahtua nopeallakin tempolla. Tosin ennustemallien välillä on suuria eroja, sanoi Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö, dosentti Anne-Mari Ventelä seminaarissa. Se kuitenkin tiedetään, että luvassa on kuumuutta, kylmyyttä, kuivuutta ja rankkasateita, yleensä ääri-ilmiöitä. Sen sijaan ei ole niin helppoa sanoa, mitä paikallisesti missäkin tapahtuu. Suuria haasteita on tiedossa, ja niihin valmistautuminen on jo käynnissä. Suomen ilmastossa on paljon sisäistä vaihtelua, mutta ilmastonmuutos näkyy jo. Haitalliset päästöt johtuvat ihmisten toiminnasta, mutta ihmisten käsissä on myös muutos toiseen suuntaan. Apua esitetään haettavaksi myös ilmastonmuokkauksesta, jos päästövähennyksiä ei saada aikaan riittävän nopeasti. Johtaja Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta pitää mahdollisena, että ilmastonmuokkaus hylätään huonona, liian vaarallisena ratkaisuna. Muokkaus on myös eettisesti kyseenalaista, sillä siinä ei paneuduta syihin, vaan korjataan tehtyjä virheitä. Kiinnostus on kuitenkin kasvanut, ja ilmastonmuokkaukselle tarjotaan ainakin hätävaran roolia. Kuva: Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö, dosentti Anne-Mari Ventelä muun muassa kertoi ilmastonmuutoksen vaikutuksista Säkylän Pyhäjärvessä. Annaleena Ylhäinen Anne-Mari Ventelä hiilijalanjälki ilmastonmuutos Juha Hurme Mikael Hildén vesijalanjälki Lue myös: Ilmastonmuutos on jokaisen asia 04.03.2019 Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? 29.01.2018 Parannetaan maailmaa syömälläkin 11.12.2017 Liikenne herättää tunteita Parannetaan maailmaa syömälläkin Seetu
Tomi Leppänen Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Kamilla Tykkää 11 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Oletko koskaan miettinyt miksi kaverisi voi hyvin ja on energinen, vaikka syö pelkkää salaattia ja papuja, kun taas itse et tule kylläiseksi millään? Tai miksi ystäväsi saattaa syödä vain aamulla ja illalla ja jaksaa silti raataa päivät työn sekä perheen pyörittämisen saralla? Tai mikset laihdu, vaikka teet kaikkesi kuluttaaksesi syömäsi kalorit ja lenkkeilet ja joogaat? Tai vaikka söisit miten terveellisesti ja vähäenergisesti, tuntuu, ettei mitään tapahdu kehossasi? Teette samaa työtä ja harrastatte samoja juttuja, mutta sama ruokavalio ei oikein tunnu sopivan teille ja kehonnekin reagoi erilaisesti. Nykypäivän kehonhuollon ja terveyden ylläpitämisen viidakossa voi tuntua vaikealta valita oikea suunta. Jokaisessa risteyksessä sojottaa tienviittoja eri suuntiin eikä ne perusjamppaa auta lukuisine eri vaihtoehtoineen valitsemaan sitä parasta reittiä. Yksi valittu tie voi viedä toisen turmioon ja toisen tien valinnut löytää turvasataman hyvine oloineen. Toinen toistaan seuraavissa risteyksissä saattaa jamppa seisoa siinä viidakossa eksyneenä eikä enää osaakaan valita turvallista reittiä takaisin kotiin. Ravinto ja liikunta ovat kaiken a ja o. Siitä tosiasiasta emme pääse yli emmekä ympäri. Ravinnon tehtävä on yksinkertaisuudessaan antaa meille energiaa ja tarvittavat rakennusaineet kehomme toimintaan. Liikunta edistää fyysistä terveyttä, hoitaa niveliä sekä lihaksia, vahvistaa luustoa ja buustaa koko kehomme toimintaa, jota kautta vaikutukset ovat suoraan yhteydessä hyvinvointiimme niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nykyistä ravintoympyrää tai muutakaan ruokavalioideologiaa en lähde tässä pohtimaan enkä kerro kärkkäitä mielipiteitäni, sillä se ei ole tehtäväni eikä minulla ole tarvittavaa asiantuntemustakaan aiheeseen, mutta sen verran paljastan, että itselleni ja lukuisille muillekin ketogeeninen ja/tai vähähiilihydraattinen ruokavalio on auttanut lukuisiin kehon ongelmiin ja jopa sairauksiinkin. Tämä ja liikunta yhdessä palvelevat ainakin nyt itseäni parhaiten. Ketogeenisen ruokavalion kolme tärkeää pointtia on rasva, proteiini ja niukka määrä hiilihydraatteja. Tämänkin ruokavalion toteuttamiseksi on erilaisia variaatioita ja omani pitää sisällään vähän niukkaa määrää enemmän hiilihydraatteja, sillä tiedän tarkalleen minkälainen ravinto juuri tänään palvelee omia tarpeitani. Ajattelen nimittäin niin, että jokainen päivä on erilainen energiatasovaatimuksiltaan ja näin ollen lautaselle laitettavan ravinnonkin tarvekin vaihtelee. Taas tullaan siihen kohtaan, jossa pitää muistuttaa yksilöllisyydestä: sä oot sä ja mä oon mä. Ei meillä kenelläkään ole tismalleen samanlaisia reaktioita kehossamme. Ayurvedan kehotyyppeihin tutustuminen saattaa auttaa tunnistamaan ja löytämään mielenkiintoisia oivalluksia omasta kehokäyttäytymisestä. Syy eroihin on todennäköisimmin siinä, että sinä ja ystäväsi olette eri kehotyyppiä eli kehoanne hallitsevat eri doshat. Ayurvedisen opin mukaanhan jokaisessa elävässä organismissa vaikuttaa kolme biologista energiaa eli doshaa: vata , pitta ja kapha. Näistä on netissä paljon tietoa ja testauksia. Kaiken kaikkiaan tykkään ayurvedan tavasta ajatella ihmisiä yksilöinä. Ja siitä, että sillä haetaan hoitoa, hyvää oloa ja terveyttä, sillä ayurveda trakoittaa sananmukaisesti elämän (ayur) tiedettä (veda). Tykkään myös siitä, että ayurvedan tavoitteena on täydellinen terveys, joka saavutetaan kehon, mielen ja tietoisuuden tasapainolla. Ollaanhan me paketti, jossa nämä kaikki elementit on. Läntisissä teollisuusmaissa on pitkään keskitytty laastaroimaan ja lääkitsemään teollisilla ja synteettisillä lääkkeillä oireita, joiden alkusyytä ei sen kummemmin selvitetä. Olen seurannut tätä tietenkin aitiopaikalta työni puitteissa enkä tietenkään aina allekirjoita lääketeollisuuden tarjoamia parannuskeinoja niin kuin en kyllä kaikkia vaihtoehtohoitojakaan. On hyvä olla vähän skeptinenkin kun kyseessä on oma keho ja sen hoito. Viikon polttava puheenaihe hopeavedestä saa itseni haukkomaan henkeä ja miettimään ihmisen valintoja sitä sisäänsä kaataessaan. Samoin väitteet lääketeollisuuden salaliitosta estää hopeaveden myynti terveyttä edistävänä litkuna on täysin absurdi. Olen käyttänyt hopeatuotteita tietenkin jo vuosia ulkoisesti haavojen tulehduksia parantamaan (lääketeollisuuden tuottama tämäkin) työssäni, mutta suuhuni en sitä kaataisi enkä missään tapauksessa sitä lapselleni syöttäisi. On järkevää harrastaa ankaraa lähdekritiikkiä asiassa kuin asiassa. Varsinkin kun se liittyy terveyden ylläpitoon ja varsinkin juuri tänä aikana, kun some sysää eteesi eritasoisia itseoppineiden mutu-tuntumiin perustuvia ohjeita. Be smart! Eihän näillä valinnoilla ole tarkoitus niihin liaaneihin siellä viidakossa kuristua. Ayurvedassa ideologiasta löydän siis jotain alkuperäistä viisautta, vähän niin kuin kiinalaisesta lääketieteestäkin. Eikä tarvitse kovin kauas lähteä historian kirjoissa kun pohditaan luonnon antimien terveyttä ylläpitäviä hyötyjä. Oman äidin ja mummon tavat ovat hyvät esimerkit tästä. Satokausina kerättiin talteen kaikki mahdollinen. Ei tarvittu multivitapurnukoita apteekista vaan vitamiinit kerättiin talteen luonnonantimista. Ayurvedassa mennään aina pintaa syvemmälle, perehdytään kunkin yksilön syntyperäisiin ominaisuuksiin sekä kehon tämänhetkiseen tilaan, ja pyritään löytämään sairauksien alkusyy sekä poistamaan se. Tämän ansiosta ayurvedassa pystytään myös ennaltaehkäisemään sairauksia pitämällä doshat tasapainossa ja lääkitsemällä tai hoitamalla epätasapainotiloja mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin ja pienin korjauksin ihmisen ruokavaliossa sekä elämäntavassa. Body and mind, body and soul. Kaikki samassa paketissa. Ayurveda ei hoida siis vain pinnallista kehoa, vaan tässä itsehoitomenetelmässä painotetaan vaivojen tulevan aina syvemmältä kehostamme ja paneudutaan siihen. “Toisen lääke on toisen myrkky!” kuvastaa juuri sitä sanomaa mitä Ayurvedassa haetaan eli jokaisen yksilöllisyyttä. Kun ymmärtää, mitkä asiat vaikuttavat juuri omaan fysiologiaan, tietää miten hallita niitä. Näin terveyden ylläpidosta tulee päivittäinen tapa ja siitä tulee läpi elämän kestävä rituaali. Your body is your temple! Näinollen voidaan siis olettaa, että ihminen on terve, kun kaikki elementit ovat tasapainossa. Kun niiden välinen tasapaino taas järkkyy, syntyy sairauksia. Myös suomalainen ihminen hyötyy Ayurvedan opeista, sillä sen peruslähtökohdat ovat hyvinkin yleismaailmalliset. Kun tunnistaa mitä tyyppiä eniten edustaa, voi parhaiten hoitaa itseään ja ennaltaehkäistä sairauksia. Täytyy tosin muistaa, että tietyt sairaudet kuten syöpä, tarvitsevat aina länsimaisen lääketeollisuuden ja -tieteen apukeinot. Yksikään ihminen, joka vannoo ja julistaa pakurikäävän ja homeopatian yms. nimeen, ei varmasti lapsensa sairastuttua jätä käyttämättä sitä lääketeollisuuden tarjoamaa apua, kun kyseessä on ihmishenki. Siksi on hyvin tärkeää miettiä julistuksiensa perimmäistä pohjaa. Toki jokainen on oikeutettu tekemään omat valintansa ja kunnioitan sitä, mut never say never! Ayurvedan yhtenä pääajatuksena on käyttää apuna niitä hoitavia kasveja, mitä lähiympäristöstä löytyy, joten suomalaiset luomuyrtit ovat luonnollisestikin parasta suomalaiselle. Eli sienimetsään kannattaa kulkeutua silloin, kun sato on parhaimmillaan ja mustaviinimarjat poimia pensaista talven varalle talteen. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, ikuisestihan luonnon antimia on kerätty talteen ja niillä on myöskin lääkittty kotioloissa jälkikasvua flunssan tai vatsavaivojen saralla. Oma mummonikin lämmitti flunssakausina mustaherukkamehua omista, kellarissa säilytettävistä pulloistaan ja isäkin keitteli hunajavettä kovaan yskään, koska hänellekin oli sitä pikkupoikana tehty. Pappa hulautti viinaksia mehun joukkoon, koska uskoi vanhaan väittämään, jossa sauna, terva ja viina auttaa. Nivelkipuihin auttoi raparperikääre ja kuivatuilla mustikoilla hoidettiin yliaktiivinen suolisto. Nykyajan ihminen on valitettavasti opetettu kävelemään apteekkiin ja haalimaan särkylääke-, flunssa- ja vitamiinihyllyistä pikku koriinsa kaikki tarpeellinen oireiden helpottamiseksi vaikka päivittäisruokakaupasta voisi löytää vihannes- ja hedelmäosastolta sen saman avun. Tähän kun liittää Ayurvedisen tiedon sekä taidon tunnistaa epätasapainonsa kehossa, pystyy tunnistamaan sen syvemmän ongelman ja sitä kautta iskeä sairauteen. Syvemmin kehoaan tuntevat tunnistavat tarpeensa himoitsemalla tiettyjä ravintoaineita ja päätymällä syömään juuri niitä, jotka vaikuttavat positiivisesti olotilaan ja kehon toimintaan. Itse en tietenkään vanno pelkästään Ayurvedan tai muunkaan yksittäisen vaihtoehtohoidon kuten homeopatian nimeen, mutta niin viisas olen oman kehoni toiminnasta, että uskon näiden kaikkien pienien ja päivittäisten vaihtoehtojen huomioonottamisen auttavan itseäni selvittämään ja selättämään oireiluitani sekä ennaltaehkäisemään pahemman kaaoksen syntymisen. Mitään sellaista en syö tai tee, mikä ei tuota hyvää oloa – siihenhän valintojen kuuluukin perustua. Jos mielit helpotusta omaan elämääsi ravinnon ja liikunnan osalta, niin kannattaa tutustua näihin allaoleviin linkkeihin. Allekirjoitan oman kokemukseni kautta näiden toimivuuden. Seuraa täältä tammikuussa avautuvaa uutta joogastudiota, jossa taitavat ja koulutetut joogaohjaajat opastavat sinua eteenpäin oman kehontuntemuksesi matkalla https://www.facebook.com/asanahelsinki/ http://asanahelsinki.fi Täältä saat ruokailuhelpotusta elämääsi niin ostoslistojen kuin reseptienkin saralla: https://ketokickstart.fi/keto-kickstartbaq6vcbu?affiliate_id=869720 Ei elämän tarvitse olla vakavaa eikä varsinkaan vaikeaa löytääkseen sen oikean tien – hengitä ja pysähdy tarkkailemaan mitä kehosi sinulle kertoo ja luota alan asiantuntijoihin. Love, K. asiantuntijuus Ayurveda elämä Hyvinvointi keho Ketogeeni ravinto Terveys viisaus Lue myös: Pää ja keho kiittää 20.09.2017 #aloha 06.05.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Oppia ikä kaikki 19.10.2016 Pää ja keho kiittää Kamilla
