27.11.2017 Liikenne herättää tunteita 27.11.2017 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Liikenteessä autoilijoita ärsyttää eniten toinen autoilija, joka ei käytä vilkkua. Tällainen tulos saatiin yhdessä kyselytutkimuksessa. Tähän tekee mieli heti vastata, että vaarallinen on myös autoilija, joka jättää/unohtaa vilkun päälle. Ei ole montakaan päivää siitä, kun viimeksi jäin kolmion taakse odottamaan risteykseen kahta autoa, joissa kummassakin oli oikea vilkku päällä. Kuitenkin vain ensimmäinen auto kääntyi, toinen ajoi suoraan. Onneksi siis epäilin, vilkun käyttö ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Toiseksi eniten ärsyttävät tutkimuksen mukaan liikenneruuhkat, kolmanneksi ajokaistan tukkivat autoilijat ja neljänneksi liian hitaasti ajavat autoilijat. Vasta viidennellä sijalla ovat ylinopeutta ajavat autoilijat. Autoon ehkä astutaan liian usein kiire kantapäillä, ja silloin toiset autoilijat tuntuvat vain hankaluuksilta. Jos näihin asioihin syventyisi, pitäisi kai eniten harmittaa, että liikenteessä on rattijuoppoja, huumekuskeja tai kortittomia. Turvallisuus sentään on tärkeintä jokaiselle. Minulta ei ole mitään liikenneasenteita kyselty, mutta harmittaa eniten, jos joku ajaa perässäni liian lähellä. Erityisesti tunnen olon turvattomaksi, jos peräpeilistä näen ison auton. Osaan liian hyvin kuvitella, millaiseksi rusinaksi autoni muuttuisi, jos joutuisin jostakin syystä äkkiä jarruttamaan ja suuri auto pamauttaisi perääni. Kummastelen myös ohitusvimmaa silloinkin, kun ohittaja kääntyy pois tieltä seuraavassa liittymässä melkein nenäni edestä. Noudatan nopeusrajoituksia, enkä suinkaan ole mikään alinopeuden harrastaja. Sellaisiakin kuulemma tiellä kulkee. Olen itsekin ennen ohitellut enemmän, ja päätin järkeistää ajoa niin, että harkitsen entistä tarkempaan, ennen kuin ohitan. Polttonesteen kulutus on tämän asiosta vähentynyt, joten silkkaa säästöä on tullut. Ääri-ilmiönä tunnetaan jopa sellainen tunnetila kuin liikenneraivo. Näin voimakkaasti tuntevat pitävät itseään aivan ylivertaisina autoilijoina. Kun lähellä autoillut tekee jonkin virheen, toinen saattaa kiivastua aivan liikaa, ja silloin torvi soi. Tietysti voi olla vielä huonompaakin käytöstä. Moni autoilija kokee olevansa keskivertoa parempi tai ainakin niin väitetään. Ehkä kuitenkin olisi parasta tunnustaa, että useimmat tekevät niin liikenteessä kuin muuten aina välillä virheitä. liikenne liikenneraivo ohitusvimma vilkkujen käyttö Lue myös: Törmäys sattuu moneen 06.02.2017 Salitreeniin tulee välillä taukoa Ilmastonmuutos tässä ja nyt Seetu
13.11.2017 Ennakkoluulot sivuun kirjavalinnoissa 13.11.2017 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Olin jo jonkin aikaa suunnitellut lukevani amerikkalaisen kirjailijan Anthony Dorrin Pulitzer-palkitun teoksen Kaikki valo jota emme näe. Aina vain kuitenkin tuli kirjoja, jotka piti ensin lukea kuin tämä teos. Tiesin kirjan myös olevan yksi Barack Obaman mielikirjoja. Sitten vihdoin tartuin tähän monen suosittelemaan kirjaan ja yllätyin. Olin näet aiemmin päättänyt, että sota-aiheisia kirjoja olen tänä vuonna lukenut oman kiintiöni täyteen. Kuinka väärin taas olin ajatellut. Nyt huomaan käyneen niin, että neljässä viimeksi lukemassani kirjassa on käsitelty sotaa tavalla tai toisella. Pakko on myös tunnustaa, että lukemisen arvoisia ovat nämä kirjat olleet. Ei siis kannata asettaa tällaisia ennakkoehtoja. Doerrin kirja on paksu, mutta yllättävän helposti luettava, jaettuna epätavallisen lyhyisiin kappaleisiin. Kirja koukuttaa lukemaan sokean ranskalaisen tytön ja saksalaisen lastenkodissa kasvaneen orpopojan kohtalosta toisen maailmansodan keskellä. Mukana tarinassa on vielä mystinen jalokivi. Samaa sotaa käydään Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjassa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville . Tämä kirja kertoo miehitysajan elämästä Britannian Kanaalisaariin kuuluvassa Guernseyssa. Niin Hitler kuin Churchill unohtivat saarelaiset ja miehittäjät oman onnensa nojaan lähes nälkäkuoleman partaalle. Olen yleensä vältellyt kirjeromaaneita, mutta nähtävästi turhaan. Tämä teos on rakenteeltaan nimenomaan kirjeromaani, ja siinä tarina kulkee sujuvasti. Kirjaa on suorastaan vaikea jättää käsistään. Miehitysajan kauheudet jäävät jollakin tavalla taka-alalle, sillä kirjeistä piirtyy kuvia kiinnostavista persoonista, jotka lukija saa kuvitella saarelaisten kirjoittamien kirjeiden perusteella. Samalla paljastuu, miten neuvokkaasti ihminen osaa toimia vaikeassa tilanteessa. Kertomukseet tuntuvat hyvin todellisilta. Mielenkiintoista on, että yksi päähenkilöistä on vankileirillä, mutta silti hänen vahva vaikutuksensa välittyy tarinaan koko ajan. Rosa Liksomin Finlandia-palkitusta teoksesta Hytti nro 6 pidin paljon, ja myös Everstinna on sujuvaa tekstiä siitä huolimatta, että se on kirjoitettu Tornionjokilaakson murteella. Lukeminen on tavallista hitaampaa, mutta se sujuu, kun tavoittaa kielen rytmin. Sota on tässäkin vahvasti läsnä, mutta myös everstinna saa kokea julmaa kohtelua mieheltään. Sota ja sen väkivalta on tavallaan jäänyt miehelle käyttäytymismalliksi, mutta tietenkään ei silti hyväksyttäväksi. Everstinna pakenee pahaa oloaan kirjoittamiseen ja selviytyy. Anthony Doerr Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows Rosa Liksom sota kirjoissa Italian-matkalle vaikka vain kirjan sivuilla Salitreeniin tulee välillä taukoa Seetu
30.10.2017 Entinen ja tuleva ruokavalio 30.10.2017 Seetu 1 10 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Mitä onkaan tulevaisuudessa lautasellamme! Saammeko tarpeellisen proteiiniannoksen paahdetuista sirkoista tai muista hyönteisistä? Nyhtökaura, quorn ja muut vastaavat tuotteet ovat jo tulleet tutuiksi ainakin kasvisruoka- tai vegaaniruokavaliota noudattaville. Tulevaisuuden ruoka -niminen televisio-ohjelma esitteli Britanniassa kehitetyn quorn-tuotteen, jota Suomessakin on saatavilla. Tätä sieniproteiinivalmistetta myydään nykyään monessa maassa. Ruotsissa quorn-tuotteita on ollut saatavilla jo vuodesta 1999, meillä vuodesta 2012 lähtien. Quorn-tuotteita kuvataan maultaan miedoiksi ja rakenteeltaan broileria muistuttavaksi. Näiden tuotteiden valmistuksessa tarvitaan kymmenkertaisesti vähemmän vettä ja maata kuin tavallisten ruoka-aineiden valmistuksessa, ohjelmassa sanottiin. Geenimuuntelun avulla taas on saatu vuohia tuottamaan äidinmaitoa. Nämä esimerkit rupesivat jo melkein huimaamaan, mutta jotakin lohtua antoi ohjelmassa esitelty kokeilu kiinteän ruoan korvaamisesta pirtelöillä. Alle kymmenen hengen koeryhmä nautti viikon ajan vain pirtelöitä. Jo parin päivän jälkeen koehenkilöt rupesivat kaipaamaan kiinteää ruokaa, ja joku sai päänsärkyä. Aikaa säästyi viikossa kuusi tuntia, mutta yhtä mieltä kaikki koehenkilöt olivat siitä, ettei ajansäästö korvannut kärsimyksiä. Viisaasti sanotaan jotenkin siihen tyyliin, että historia täytyy tuntea, jotta ymmärtäisi tulevaa. Niinpä turvauduin vanhaan keittokirjaan, josta jo aiemmin olen kertonut. Nimiölehti on valitettavasti kadonnut, joten tarkkaa ikää kirjaselle en pysty sanomaan. Aika lähellä sataa vuotta varmaan ollaan. Ruokaohjeet on kaikki tehty 10 hengelle, ja alkuun lähdetään perunasta. Niinpä siinä tarkasti opastetaan, miten perunat keitetään. Suositusruokalistalla on niin luukeittoa, lampaan- ja vasikanlihaa, voipuuroa, palttulaatikkoa kuin riisiryynivelliä. Lisäruokina esitellään esimerkiksi väskynäkiisseli, sokerikakku, munamuhennos, muhennetut sokeriherneet ja keitetyt sipulit. Onhan ruokalistalla myös kalakeittoa, hernekeittoa, pannukakkua, paistettuja silakoita ja lihapyöryköitä. Päivittäistä ruokalistaa miettiessä ainakin toistaiseksi vaaka useimmiten kallistuu vanhojen tuttujen ruoka-aineiden puoleen, mutta uuttakin on mukava kokeilla. Ruokavalion monipuolisuus ja kohtuullisuus on varmasti tärkeätä, monista muista asioista ollaan eri mieltä. Kun vielä lisätään ekologisuus, tekee melkein mieli unohtaa jo koko juttu. kasvisruoka keittokirja nyhtökaura pirtelö quorn ruokavalio Lue myös: Oma ruokavalio, paras ruokavalio 03.09.2018 Korkeaan ikään japanilaisin opein 13.02.2017 Laihdutus voi myös onnistua 20.11.2015 Painoa pois maltillisesti 22.02.2015 Paluu kuntosalille 29.01.2015 Runo päivässä pysäyttää hetkeksi Italian-matkalle vaikka vain kirjan sivuilla Seetu
23.10.2017 Runo päivässä pysäyttää hetkeksi 23.10.2017 Seetu 1 13 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tämän vuoden alussa päätin lukea runon päivässä, ja näin olen todella tehnyt. Totta puhuen jonain päivänä olen lukenut montakin runoa putkeen, ja toisinaan yhdenkin runon lukeminen on ollut takkuista, kun sisältö ei ole lainkaan puhutellut. Valitsin kirjakseni vuonna 1993 julkaistun Suuren runokirjan , joka alaotsikkonsa mukaan sisältää valikoiman perinteistä suomalaista runoutta. Näin todella on, ja runot ovat olleet opastusta menneeseen, aivan kansakuntamme syntyajoista lähtien. Tekstit ovat olleet myös hyvä muistutus siitä, kuinka vaikeista ajoista esivanhempamme ovat selvinneet. Jaakko Juteini on 1800-luvun runoilijoita, ja hänen käyttämänsä kieli on esimerkiksi erilaista kuin nykyisin tuntemamme. Hänen Laulu Suomessa -runonsa (vuodelta 1810) tunnetaan alkusanoistaan Arvon mekin ansaitsemme . Alkuperäisessä tekstissä puhutaan kyndäjästä, Väinämöisen kandeleesta ja luonnon lembeydestä. Pehmeät konsonantit ovat kadonneet näistä sanoista. Runoilijoiden ääni on tässä kokoelmassa pitkään miehistä. Mukana on monia helmiä, vaikkapa V.A. Koskenniemen säkeitä Finlandia -hymniin, Uuno Kailaan Suomalainen rukous tai Lauri Viidan Alfhild . Helvi Hämäläinen, Sirkka Selja ja Saima Harmaja pääsevät ääneen vasta, kun kirjaa on lukenut yli 200 sivua. Lienee viisainta uskoa, että suomalaisuuteen kuuluu tietty melankolisuus. Ainakin tähän asti vahvimmin on jäänyt mieleen, että monen runojen sisältö on surumielistä tai vähintään haikeaa. Kuolemasta on moni kirjoittanut, ehkä näistä vaikeista tunnoista myös syntyvät väkevimmät tekstit. Joskus vaan kaikki on huonosti niin kuin tässä Kaarlo Kramsun runon Onneton ensimmäisessä säkeessä. Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie; mut synkempi vielä on eloni tie; voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. Loppukaan ei juuri parempaa lupaa, siinä runoilija toivoo edes yhtä tähtöstä seurattavaksi elonsa tiellä. Vaikka Kramsu johdattelee näin synkkiin ajatuksiin näinä syyspäivinä, jatkan runouden harrastamista sitkeästi. Moniin säkeisiin kiteytyy ajatuksia, jotka jäävät mieleen. Joka tapauksessa runon lukeminen on hiljainen pysähtymisen hetki, jollainen tekee vain hyvää. Kun tämän Aila Meriluodon Largo -runoon päättyvän kirjan ( 482 s.) olen kahlannut loppuun, jatkan lukemista oman kirjahyllyn runokirjoilla. Voisi kai sitä hullumpiakin harrastuksia olla. Aila Meriluoto Helvi Hämäläinen Jaakko Juteini Kaarlo Kramsu Lauri Viita runojen lukeminen Saima Harmaja Sirkka Selja Uuno Kailas V.A. Koskenniemi Lue myös: Lukemiseen tuli haasteita 01.01.2017 Näkökulmia pakolaisuudesta Entinen ja tuleva ruokavalio Seetu
16.10.2017 Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Sirkku 2 19 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No niin, aattelinpa täältä pyörätuolin pohjilta raapustaa muutaman sanasen aikani kuluks. Sitä aikaahan mulla meinaan piisaa vielä seuraavat 4 viikkoa yllin kyllin =D No palataan siihen vähän myöhemmin. Käytiin kaverin kanssa testaamassa se trampoliinipuisto. Oli sitten hulvattoman hauskaa puuhaa! Tein jopa elämäni ensimmäisen voltin. Ruman, mutta silti =D Tyhmänä mulla tietty oli 1,5 tunnin sali siinä alla, joten monen päivän puhkikuolema oli taattu :) Enkä telonut itseäni siellä, aivot kyllä meni vähän sekaisin. Vielä seuraavana päivänä saatoin törmäillä esim. oveen =D No uudestaan, kuhan tästä pääsee :) Lähtötunnelmissa No joo, kävin lomalla. Siitä tuli varmasti ikimuistoisin loma ikinä =D Vielä ensimmäisenä päivänä kaikki oli kovin jees. Upea hotellikompleksi, palvelu pelasi jne. ja uimaankin kerkisin :) Oli se virkistävää =D Tavoterantakunto jäi vähän jälkeen :) Terveet jalat oli kivat! No sitten tuli ensimmäinen yö. Mies heräsi kun nousin sängystä ja kävelin parvekkeelle ja sitten kuuluikin huutoa. Ukko ryntäs perään, luuli että olin kaatunut. Eipä näy akkaa missään. Siellähän se makasi 4-5 metriä alempana kiveyksellä. Mies juoksi shortsit väärinpäin, ilman paitaa ja kenkiä respaan soittamaan ambulanssia. Sitä sitten odoteltiinkin puoli tuntia, koska Kosin saarella ei kuulema ole kuin 2 ambulanssia. Mä kovasti yritin selittää lanssimiehille, ettei satu kuin kantapäihin. Ei ne uskonu, laittelivat kaulatukia jne. Toinen jalka näyttää tässä kuvassa ihan ok Sairaalassa sain upeinta hoitoa ikinä. Aivan ihania lääkäreitä, jotka piti mulle seuraa koko yön. Oli meinaan vähän orpo olo maata sairaalassa vieraassa maassa ilman kännykkää ja rahaa. Mies joutui jäämään lasten kanssa. Oli ne sairaalasta aamun sarastaessa soittaneet miehelle ettei vakavaa ja voi tulla klo 8 hakemaan. Sen jälkeen tosin yrittivät saada mua jäämään sairaalaan pariksi yöksi, mutta mä ilmoitin olevani lomalla ja lähteväni uimaan =D No allekirjoitin lapun että lähdin omin lupineni enkä mä kyllä mihinkään uimaan pakettieni kanssa mennyt :) Molemmat kantapäät murtunut. Ne Kosilla meinas, että kepeillä kinkkailen ja parin viikon päästä töihin. No ei se ihan niin mennyt =D Mukavin lääkäri ikinä! Piti vielä erikseen käydä jälkeenpäin kiittämässä <3 Siinä teille uimista =D Tyydyin makoilemaan merenneitona :) Mitä sitten tapahtui? Jaa-a. En mä sieltä pudonnut. Mä kävelen välillä unissani ja teen mitä ihmeellisimpiä asioita silloin. Ei niitä kehtaa edes kertoa. Kerran heräsin 30 asteen pakkasessa melko vähissä vaatteissa. Mut onneks heräsin. Nyt en tiedä minne olen ollut menossa ja miksi. Ehkä leikin Batmania ja viitta ei toiminut =D No oikeestihan tää on kyllä pelottavaa, että ihminen unissaan voi tehdä mitä vaan. Onni onnettomuudessa, ettei parveke ollut korkeammalla. Must ajoittain tuntui, et mua käytetään hyväks =D Shoppailemassa :) Vielä toisenkin kerran =D Juu ei sitä lomaa moisen sattumuksen vuoksi lähdetä pilaamaan. Porhalsin joka päivä rannalle ja vesipuistoon ja altaille ja kaupungille jne. Huoneessa ei käyty kuin nukkumassa. Ei siinä murjotukset olis auttanut. Kyl mä lohduttelin itteäni shoppailulla, vaikka sattumus tekikin pikku loven budjettiin. Pelkkä lanssikyyti maksoi 380 euroa! Eikä sitä saanut suoraan matkavakuutuksesta. Kaikkea ei uskaltanut, mm. Turkin reissu jäi väliin. No mut lohduks päätin lähteä ens vuonna Turkkiin. 2 viikoks. Pohjakerrokseen =D Mun hieno nahkalaukku, jonka sain pilkkahintaan :) Pitää viel vähän jänskätä, et mahtuuko =D Oisha se ollu kiva kurvailla liukuja alas :) Pienen lisäjännityksen reissuun toi se, että tarvitsin lentoluvan Suomeen. No sainhan minä sen, mutta Finnair ilmoitti ettei käy, pitää olla englanniksi. Ja Kreikan laki kieltää kirjoittamasta virallisia asiakirjoja muulla kielellä. No opas järkkäs asian ja sain luvan lentää vaikka aloin jo katselemaan asumuksia sillä silmällä :) Mut onneks suu ei murtunu =D Nää jälkkärit oli kyllä hyviä… …ja niitä meni… …ja meni =D Onneks mul on maailman paras mies. Joka kuulema vanheni viikossa 20 vuotta =D Pakolliset iltadrinksut, pitää veren juoksevana =D Lentokoneeseen meninkin sitten hissillä. Wc-käynnit olivatkin sitten huvittavan näköistä kikkailua, koska näille jaloille ei varata. Mutta selvisin :) Kaveri oli kentällä vastassa ja me kurvattiin suoraan Akuuttiin. Siellä sit vietettiinki 7,5 tuntia ennen kuin kipsit oli jalassa. Tällasel Sirkku meni koneeseen :) Kivan näkönen tää toinen… Nää kotimaiset on tyylikkäämmät. Ja Deimos huolehtii <3 Molemmissa jaloissa melko symmetriset halkeamat ja saman verran vinossakin. Kosin kuvissa en toisessa mitään edes nähnyt, mutta Lahdessa otettiin jopa TT-kuvat. 6 viikkoa paketit jaloissa ja sit pitäis päästä töihin. Ette usko että odotan. Eipä ole osannut aiemmin arvostaa ihan yksinkertaisimpia asioita. Kuinka helppoa nykyihmisen elämä oikeastaan onkaan. Kattokaas mikä malli mun pyörätuoli on =D Ikävintä tässä on se, että me asutaan todella hankalassa talossa. Mä olen vankina täällä ilman miehen apua. Pelkkä ulosmeno noiden kierreportaiden kautta on melkoinen suoritus. Miehelle kyllä iso kiitos siitä, kuinka hienosti homman hoitanut. Mä olen kyllä ollut helppo potilaskin. Oppinut paljon itsestäni. Jos mun olis etukäteen pitänyt veikata miten käyttäytyisin tällaisessa tilassa, olisin veikannut täysin pieleen. Mä olen ollut ihan hyvillä mielin. Enkä mä täällä kokonaan aio mädäntyä. Ens lauantaina lähetään kattomaan Koivusen Aria ja Leppäluodon J-P:tä Pennalaan. Seuraavalla viikolla duunipaikan virkistyspäivä. Änkeän itteni Pajulahteen kattelemaan kuinka muut selviytyy seikkailuradasta :) Sitä seuraavalla viikolla ammattikorkean pääsykokeet, tarviikin soittaa et tällanen tapaus tulossa. Sit onkin enää loppusuora. Saikku loppuu 12.11. joten kai ne siinä viikolla jo kipsit poistaa. En mä sitten tiedä miten niillä duunissa koko päivä kävellään…ja jos ihan ällöpositiivisia halutaan olla, niin eipähän parempaan vuodenaikaan olis voinut osua. Ei tuolla ulkona viihtyis muutenkaan =D Että semmosta. Hyvä Sirkku! Se sitte osaa =D Treenit tässä nyt tauolla. Yritän päästä salille heti kun jalat sallii. Saakin tehdä töitä kadonneen lihasmassan mtsästyksessä. Huh huh! Kickboxingin osalta oon miettinyt, et onneks ei kantapäille rankka laji. En mä silti tiedä kuinka äkkiä jalkapöydät kestää potkuja. No sen näkee sitten. Heti mennään kun kyetään =D Juniorikin kysyi eilen, et miksi olen kotona. Kysyin että missä mun pitäis olla. Vastaus oli ”kuntosalilla” =D Hyvät syksyt kaikille ja palaillaan…eikä häsläillä :) fitness kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu salitreeni sokeriaddiktio treenaus treeni treeniblogi Lue myös: Syksyn iloja :) 05.09.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Keventämisen uskomaton vaikeus! 13.04.2017 Syksyn iloja :) Sirkku
Timo Kettunen Luontaishörhö vs. Tiedesankari –jälkihuurut 11.10.2017 Timo Kettunen 3 110 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ne joilta meni ohi, niin viime viikolla käytiin T4Y:n tiloissa debattityyppinen ratkaisu, jossa Olli Posti ja allekirjoittanut kohtasivat väittelyn merkeissä. Toki moni olisi odottanut vähän rankempaa tykitystä ja muita aiheita, mutta mentiin aikataulun mukaan sillä mitä annettiin. Itse olen tyytyväinen, että saimme ylipäätään tällaisen aikaiseksi. Keskustelu on yleensä aina enemmän kehittävämpää kuin tuhoavampaa, kunhan annetaan jokaisella mahdollisuus kuulla ja ymmärtää. Koko väittelyn voi katsoa tästä linkistä tai tekstin alapuolelta. Koska tuli kritiikkiä, että liven aikana Facebookista poimittiin vain vähän kysymyksiä, niin vastaan ja kommentoin tässä nyt lyhyesti omalta osaltani livefeedin kommenteista poimittuihin kysymyksiin ja kommentteihin. ”Syöpäsolu elää sokerista.” Rankka yleistys. Kuten muutkin nisäkkään solut, myös syöpäsolulla on monimutkainen aineenvaihdunta ja se pystyy mukautumaan erilaisiin ravitsemuksellisiin tilanteisiin. Ne pystyvät käyttämään energiaksi muun muassa laktaattia ja aminohappo glutamiinia . ”Suolisto on ihmisen toiset aivot.” Tämä on vähän tällainen romantisoitu käsitys asiasta. Toki suoliston kunnolla on paljon merkitystä, mutta mitä näillä toisilla aivoilla itse asiassa tarkoitetaan? Poimin asian vain siksi, että monilta tuntuu unohtuvan kuinka monimutkainen kokonaisuus elimistö on ja suoliston kuntoa tarjotaan ratkaisuksi lähes kaikkeen. Toki sillä on merkitystä, mutta se ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. ”Mitkä tänä päivänä aiheuttaa nämä kasvavat kansansairaudet?” Monien asioiden summa. Liikumme vähemmän, syömme energiapitoisempaa ruokaa, elämme ympäristössä jossa on enemmän saasteita, meteliä, valoa ja muita elimistöön eri tavalla vaikuttavia asioita. Ennen kaikkea, elämme pitempään kuin ennen, jolloin myös sairauksia ehditään diagnosoida enemmän. Yksi suuri syy on puhtaasti ylipaino. Toki geneettiset ja alueelliset erot merkitsevät nimenomaan kansansairauksien esiintyvyydessä, mutta ylipaino ja liikkumattomuus on varmasti suurin yksittäinen tekijä elintapoihin liittyen sairauksien esiintyvyydessä. ”Jos ennen oli paremmin, niin miksi nykyään elämme pidempään?” Kysymys ei varmasti ollut minulle, mutta vastaan silti. Eihän parempi tarkoita pidempää ja toisin päin… vaikka eläisimme pidempään, niin loppupään vuodet voivat olla täynnä tuskaa ja muuta pyllyä. Aika kultaa muistot ja ennen ei varmastikaan ollut paremmin monessa suhteessa. Toki lapsena oli aina kivaa, ja koska se tapahtui ennen, niin ennen oli paremmin! ”Onko pubmed hyvä tutkimustietojen lähde?” On, mutta ne artikkelit pitää silti osata lukea. Pelkkä otsikko ja abstrakti eivät riitä, vaan sen tutkimuksen ”läpi” pitää nähdä, osata arvioida onko sillä painoarvoa ja miten luotettava se on. Pubmedistä kyllä pääsääntöisesti löytää tukea jokaiselle näkökannalle. ”Jos luomu ei lähtökohtaisesti ole parempaa, miksi luomu-jätski olisi?” Brändinkin voi maistaa, vaikkakin lumevaikutuksen kautta. Luomu ei välttämättä ole ravinnollisesti parempaa, mutta voidaan olettaa, että eläimille ei ole vittuiltu niin paljoa luomutuotannon aikana. ”Tulee semmonen olo että on pakko olla väkisin eri mieltä mutta kuitenkin jutuissaan päätyy siihen että on kumminkin vähän samaa mieltä Ollin kanssa.” Olosi on väärä. Monessa asiassa ollaan Ollin kanssa samaa mieltä. Olen eri mieltä vain perustellusti, ei sitä tarvitse väkisin olla. Toisaalta ololla ei ole mitään tekemistä välttämättä todellisuuden kanssa. Minulle tulee sellainen olo tästä kommentista, että väittelyä ei ole lähdetty kuuntelemaan lähtökohtaisesti puolueettomasti, vaan on jo päätetty että toinen on hyvä ja toinen paha. ”Molempien mielipiteet rokotteista?” Suurin osa tarpeellisia ja niiden ansiosta saatu paljon ilkeitä tauteja taltutettua maailmasta. Ovat pääsääntöisesti turvallisia, mutta kuten kaikki lääkkeet, aiheuttavat pienelle osalle haittavaikutuksia. Jos kuitenkin sata ottaa osumaa ja miljoona pelastuu, niin se hinta on varmasti ihmiskunnan kollektiivisesti maksettava – varsinkin jos vaihtoehtona on, että miljoona kuolee. Rokotteissa on myös ongelmana se, että geenit vaikuttavat aika paljon kuinka rokotteiden ainesosat vaikuttavat elimistöön. Kuuluisa narkolepsia-tapaus johtui juuri tästä. Geneettisesti alttiit saivat oireita. Ikävä tapaus, mutta ei tee rokotteista vielä turvattomia tai haitallisia. ”Voisko nyt VIHDOIN kysyä kannattaako luottaa omaan intuitioon – kannattaako juoda omaa virtsaa ??? Minun intuitio (hyvin kalibroitu) kertoo, että KYLLÄ ❤️ MOLEMPIEN MIELIPITEET KIITOS !!” Juo pissiä. Intuitio on aika usein pielessä, itse en luottaisi läheskään aina. ”Lääkkeesi olkoon ruoka, ruoka olkoon lääkkeesi.-Hippokrates Mikä eroavaisuus on luonnollisen kokoruoan, eli ns molekyylirakenteeltaan eheämmän elävän ”kokonaisen” ravinnon ja lääkkeiden välillä, käytettynä lääkinnällisessä tarkoituksessa? Pakuri syövänhoidossa tunnettu Venäjällä 3000v jne..? Sienestyskausi käynnissä ja sienet lähimpänä aivokemiaa, mitä tiedetään planeetan kasvikunnasta! Teenä, soppana tai ruokana, niin yhden fungus lapyrintti kyllä kiittää.” Yksinkertaisesti se, että jos niissä on vaikuttavana aineena sama molekyyli, niin ruoassa olevan lääkeaineen, saati epäpuhtauksien määrää emme voi koskaan tietää, kun lääkkeessä on varmasti aina standardoitu määrä vain ja ainostaan sitä mitä luvataan. Jos sairauden parantaminen vaatii yhtenäisen annoksen lääkettä tietyllä aikavälillä, niin luotettavasti sen voi ottaa vain lääkkeestä. Se, että jokin asia on tunnettu, ei tarkoita että se toimii. Mistä muuten tulee tuo 3000 vuotta? Kuka sen on dokumentoinut? Sienet eivät ole sen kummempaa evästä kuin moni muukaan, eikä kaikkien ruoansulatuselimistö itse asiassa edes kykene pilkkomaan sienisokeria, trehaloosia. ”1800 -luvulla syötiin n. 1 kg sokeria vuodessa/hlö. Tänä päivänä syödään kymmeniä kertoja enemmän.” Voi olla. Toisaalta eletään myös pidempään, puhtaammin ja terveemmin kuin 1800-luvulla. Itse asiassa väite on aika suurpiirteinen, kun ei tarkenneta, että missä syötiin. Amerikassa? Ranskassa? Pimeässä luolassa? Tämän , ties minkä korruptiorahoituksen läpi käyneen artikkelin mukaan 1800-luvulla syötiin sokeria 8 kiloa vuodessa. Toki se on määrä on kasvanut n. 27 kiloon, mutta se ei ole edes kymmentä kertaa enemmän, saati sitten kymmeniä. ”Syökää sokeria! Jos ei muuten niin kulttuurin vuoksi.” Sanoin, että sokeri on ollut tärkeä osa ihmisen kulttuuri- ja kulinaarihistoriaa, mutta en sanonut, että koska historia, niin kotona sokeria huuleen kikki etuviisterissä. ”Jos lukee Coca Colan rahoittamia tutkimuksia, ei ole kyllä pätevä arvioimaan ”tieteellistä” edes käsitteen tasolla.” Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Jos lukee Aku Ankkaa, niin ei voi ymmärtää muita sarjakuvia? ”Mutta kuka tietää mikä tutkimus on ns. riippumatonta?” Tiedeyhteisö. Sitä varten on olemassa säännöt, jotka koskevat muun muassa rahoitusta ja miten sitä voidaan käyttää, vertaisarviointia ja muita tieteeseen kuuluvia prosesseja. Tavallisen kuluttajan on usein hankala kieltämättä tietää mikä tutkimus on riippumatonta, sillä vaikka rahoittaja tulisikin teollisuudesta, se ei tarkoita että tulokset olisivat käpälöityjä. ”Vastaat nyt vaan, mitä se tiede on mieltä! Sitähän varten sä siellä olet!” Tiede ei ole vain yhtä mieltä asioista. Se on monimuotoista tieteen alasta riippuen vastaus elää. Tieteessä on harvoin 100 % yhteisymmärrystä, vaikka suurin osa samaa mieltä jostain olisikin. ”Se geneettisesti altis ihminen voi sattua myös lääkärin kohdalle, onko lääkärin valistuneet arvaukset ja niistä johtuvat ”sydänkohtaukset” jotenkin hyväksyttävämpiä?” Ei. Ja toki voi sattua. Kyse on siitä, että lääkäri voi a) mitata esimerkiksi sen kaliumitason etukäteen ja b) tietää lääkkeen määrättyään mistä on kyse. Jos vertaat tilannetta siihen, että joku käy ihan arpomalla ostamassa kaliumia ja pahimmillaan kymmenen muuta purkkia, vetää kaikkia ja alkaa oireilla. ”Ohan tässä aikamoinen False Balance-asetelma” On todellakin, mutta pidän keskustelua silti tärkeänä. Jos tuo olisi ollut puhtaasti tieteellinen keskustelu, niin sitä ei olisi edes järjestetty. Tämä oli kuitenkin myös sekä viihdettä, että informaatiota. ”Mielipide ravintosuosituksiin: viljan ja proteiinien suhde? suosituksissa enemmän hiilaria entä proteiinia – ja extrahiilari varastoituu vartaloon rasvaksi 😄 Itse en ainakaan syö nii paljon hiilaria mitä pitäisi..” Niin, mehän olemme yksilöitä ja suositus ei määrää kenellekään absoluuttista hiilarimäärä. Ei siis ole mitään tiettyä määrää joka sinunkin pitäisi syödä. Kaikki ylimääräinen energia varastoituu vartaloon rasvaksi, joskin proteiini vähän vaikeammin kuin muut ravintoaineet. Proteiinia riittää 1,6 g painokiloa kohden. Toki jos urheilee, niin silloin hiilihydraattien tarve kasvaa. On oikeastaan hölmöä kysyä viljan ja proteiinia suhdetta, kun pitäisi kysyä hiilihydraattien ja proteiinin suhdetta. Jos ei viljaa siedä, niin ilmankin pärjää, eivät ne suositukset siihen kaadu. ”Äh, lähti kesken, siis missä muodossa magnesiumlisä olisi paras, jos tarpeellinen on.” Käytännössä -oksidi ja -hydroksidi toimivat monilla paremmin ulostuslääkkeinä, koska imeytyminen on hieman heikkoa. Lähes mikä tahansa muu muoto (esim. -sitraatti) toimii hyvin. ”Mitä äidinmaito pitää sisällään? Vettä, rasvoja, proteiineja, hiilihydraatteja, vitamiineja ja rautaa hyvin imeytyvässä muodossa ja juuri siinä suhteessa, mitä ihmislapsi tarvitsee. Proteiinia on hieman alle prosentti, rasvaa 10–15 ja hiilihydraatteja noin 7 prosenttia. Lisäksi maidossa on samoja vasta-aineita tauteja vastaan kuin äidin veressäkin. Äidinmaidon kautta lapsi saa myös hormoneja, entsyymejä ja kasvutekijöitä.” Tämä itse asiassa vaihtelee hieman äidin ravitsemuksen suhteen, mutta lukusi ovat pielessä. Tämän mukaan proteiineja on 9-12 prosenttia, rasvaa noin 30 prosenttia ja laktoosia 6.7-7.8 prosenttia. Lisäksi paljon muita bioaktiivisia komponentteja, myös mainittuja hormoneja. ”Lehmän maidossa on yli 80 lehmän eri hormonia..” Mikä on se logiikka, että lehmän maidon hormonit ovat automaattisesti paha, mutta äidinmaidon hormonit hyvä? Samanlaisia kasvutekijöitä siellä on, nisäkkäästä riippumatta. Mitä tulee lehmänmaidon hormoneihin, niin tämän tutkimuksen mukaan siellä on reilu 10 erilaista hormonia. On totta, että maidossa voi olla ihmiseen vaikuttavia hormoneja, jos eläintä on kasvatettu tai hoidettu hormoneilla. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä Suomessa ongelma, sillä maidolle tehdään lukuisia erilaisia tarkistuksia vierasaineiden varalta. Jossain US of A:ssa, tai maissa joissa ei hirveästi säädösten perään katsella, tämä voi hyvinkin olla ongelma. Nyt täytyy erotella luontaiset hormonit ja lehmään injektoidut hormonit, mutta en ihan äkkiä löydä mitään dataa, että sieltä 80 erilaista löytyisi. ”KYSYMYS kummallekin: David Wolfen mukaan syövän voi parantaa kahviperäruiskeilla. Miten suhtaudutte tuohon ja tuonkaltaisiin väittämiin?” Trollaustahan tämä kysymys varmasti oli, mutta ihan bullshittiähän tuollainen väite on. Ikävää jos siihen joku uskoo. ”Maitohan on viime tutkimuksien mukaan haitallista aikuiselle… Aiheuttaa mm. sokeritautia…” No ei. Lue vaikka tästä . ”Ravintolisiä suositellaan vain urheilijoille. Entä ikäihmiset jotka eivät jaksa syödä samalla tavalla kuin nuorempana. Puutostiloja on useimmilla ja lääkkeet lisäksi. Harva lääkäri suosittelee vaihtoehtoja muun lääkityksen lisäksi. Entä ylimainostettu Vitapro?” Kuinka moneen lääkäriin perustuu otantasi, kun sanot että harva lääkäri? Jos Suomessa on muistaakseni n. 22 000 lääkäriä, niin harva tarkoittaisi tästä joukosta, sanotaan nyt vaikka, että alle viittä prosenttia. Se on 1100 lääkäriä. Jos olet todellakin jutellut tuhannen lääkärin kanssa asiasta, jokaisen ollessa sitä mieltä että lääkkeitä vain, niin sitten uskon sinua. On totta, että vanhuksilta löytyy puutostiloja ja aliravitsemusta. Lääkkeitäkin on usein ihan liikaa. Ongelma on kuitenkin enemmän terveyspoliittinen. Ravintolisiä itse asiassa suositellaan vanhuksille ja apteekeista löytyy paljon erilaisia kliinisiä ravintovalmisteita. Niistä ei vain kirjoitella mediassa. ”Kuka oli rahoittaja niihin tutkimuksiin..” Mihin tutkimuksiin? Tämä rahoitusasia on käyty jo niin monta kertaa eri asiayhteyksissä läpi, että lukekaa ja sisäistäkää välillä asioita, älkääkä vain toistako samaa mantraa. ”Timo: Miten perustelet alussa mainitsemasi lääketieteen, että niitä on vain ”yksi”? Miksi sitten Itämäinen ja Länsimainen eroaa Täysin toisistaan esim. Länsi:paljon lääkkeitä, Itä: viimeinen vaihtoehto lääkkeet, yrttejä,hoitoja(kuppaus,akupunktio)…” Koska tieteen näkökulmasta lääketieteitä on vain yksi. Sinä saat toki kutsua asioita miksi haluat, mutta se ei muuta faktoja. Idässäkin käytetään kyllä lääkkeitä sairaaloissa samalla tavalla kuin lännessä, mutta siellä on toki myös ns. perinnehoito voimissaan. Kutsun näitä joko vaihtoehtohoidoksi tai tukihoidoksi, mutta lääketiedettä ne eivät ole. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi olemassa tai etteikö jostain niistä voisi olla hyötyä, mutta terminologia on tärkeää. Jos ajatellaan, että tiede on jotain millä voidaan mitata asioita, niin sohimalla satunnainen määrä pimeyden uutteita purkkiin hämärissä luolissa sulkee itsensä jo käsitteenä ulos tieteestä. ”Miksi Evira kielsi treenibuusterina käytetyn DMAA:n myynnin? Tauriinin hyöty lisäravinteena?” Koska se on vaarallista ja voi aiheuttaa – varsinkin kofeiinin kanssa tai esim. piilevän sydänvian kanssa – jopa kuoleman . Tauriinin hyöty tutkimuksissa olematon . ”Aivot on kolesterolia, samoin kaikki solukalvot sis. sitä.” Kyllä elimistöstä kolesterolia löytyy ja siksi elimistö sääteleekin sitä tarkasti. Elimistössä on myös vettä suurin osa, mutta silti voit kuolla vesimyrkytykseen. Se, että elimistössä on jotain, ei tarkoita etteikö liika määrä ulkopuolelta olisi haitaksi. ”Äidinmaito on parasta ravintoa ja se on isoksi osaksi tyydyttynyttä rasvaa. Miksi se muuttuu huonoksi kun ihminen varttuu?” Niin miksi muuttuisi? ”Toisen asia on virallisen rav.suositusten ulkoa opeteltua mantraa. Olli on paras.” En muuten montaa asiaa lopulta tainnut virallisesta ”mantrasta” mainita. Et tainnut joko kuunnella, tai sitten päätit tosiaan jo etukäteen, että Olli on paras, jolloin et antanut itsellesi edes tilaisuutta oppia. ”M. Fogelholmkin on myöntänyt että tarvitsemme kovaa rasvaa.” Niin, se että sitä suositellaan maks. 10 prosenttia kokonaisenergiasta, ei tarkoita sitä etteikö sitä tarvitsisi. Kovan rasvan tarvitseminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että sitä pitää vetää sitten posket täyteen 24/7. Jos jotain jäi vielä epäselväksi tähän liittyen, niin kysy ihmeessä! Muuten mennään tällä. itku luomu luontaishörhö olli posti parku seikkailu tiede tiedesankari timo kettunen trainer4you väittely vinku voittoa Lue myös: Maito, maitomaitomaito, maitoooo, tralla lalla laa 22.09.2017 Niin hyvää labraa Läskit paukkuu ja banjot soi Timo Kettunen
9.10.2017 Lukuhaasteet avasivat silmiä 9.10.2017 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tämä vuosi on ollut yhtä lukuhaasteiden suoritusta. Normaalistikin luen paljon, päivittäin, mutta lukuhaasteet ovat kyllä ohjanneet lukemisharrastusta. Kaksi ensimmäistä lukuhaastetta tulivat valmiiksi jo keväällä. Niissä kummassakin piti lukea kirjoja, jotka täyttivät tietyt kriteerit. Kriteerit olivat sen verran väljiä, että vasta loppuvaiheessa täytyi oikein valita sopivia kirjoja, että kaikki kohdat tulivat valmiiksi. Siinä tuli kyllä luetuksi sellaisiakin mielenkiintoisia kirjoja, joita ei muuten olisi osannut ottaa luettavaksi. Kolmas haaste vei vähän pidemmän aikaa, sillä kotikirjastoni Lainan päivänä julkaisema haaste edellytti sadan suomalaisen kirjan lukemista. Sen verran käytin avuksi jo kahta edellistä haastetta, että sieltä napsin jo luetut kotimaiset kirjat tähän haasteeseen. Pari viikkoa sitten sain tarvittavat sata kirjaa luetteloiduiksi, ja itse asiassa nyt on luettuna jo 104 suomalaista kirjaa. Ensin arvelin, etten helposti saisikaan sataa kotimaista kirjaa luetuksi, sillä arvioin normaalisti lukevani enemmän käännöskirjoja kuin suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Nyt on pakko tunnustaa, että olen oikeastaan kiitollinen tästä haasteesta, sillä sen ansiosta löysin muutaman kirjailijan, joiden tuotantoa en ennestään tuntenut. Haasteessa pyydettiin lopuksi merkitsemään kirja, jota voisi sanoa suosikikseen. Valinta oli yllättävän helppo. Joel Haahtelan uusin teos Mistä maailmat alkavat on parhaita tänä vuona lukemiani kaunokirjoja. Ihastuin erityisesti Haahtelan tapaan kirjoittaa. Hän kirjoittaa niin hienoa tekstiä, että välillä täytyy palata takaisin lukemaan lauseet uudestaan. Aion lukea hänen koko tuotantonsa. Hyviä kirjoittajia ovat myös esimerkiksi Mikko Rimminen ja Miika Nousiainen. Luin myös uudestaan Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan, ja hänen tekstinsä on sujuvaa ja vetävää. Uusi tuttavuus sen sijaan oli muusikkona lähinnä tunnetun Jouni Hynysen road trip -kirja Kadonnutta tavaraa etsimässä . Hänen tekstinsä on nautinnollista; monipuolinen lahjakkuus tämä mies. Sadassa kirjassa on tietysti monta mielenkiintoista teosta, mainittakoon vaikka esimerkkeinä Katja Kaukosen Lumikadun kertoja, Kati Tervon Iltalaulaja ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät. Joel Haahtela Jouni Hynynen Kati Tervo Katja Kaukonen lukuhaaste Miika Nousiainen Mikko Rimminen Sirpa Kähkönen Terhi Törmälehto Lue myös: Lukuhaasteet tuovat uusia elämyksiä 23.09.2019 Kuolemasta kirjoittaminen on myös terapiaa 27.05.2019 Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet 07.01.2019 Pakkopulla voi maistua hyvältä 27.08.2018 Kirjallisuuden Finlandia-palkinto, ansaittu vai ei? 29.01.2018 Pieni kortti, iso apu, jos sairastut ulkomailla Näkökulmia pakolaisuudesta Seetu
Timo Kettunen Niin hyvää labraa 8.10.2017 Timo Kettunen 2 160 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Pulputi. Ihmiset syövät liikaa turhia ravintolisiä ja mittaavat itseään usein täysin turhaan. Sen lisäksi, että tämä prosessi kuormittaa tarpeettomasti terveydenhuoltoa, se kairaa jengiltä lompakosta rahat pois pyörimästä. Mittaukset voivat nimittäin maksaa jopa yli tuhat euroa (+ purkit ja purnukat päälle), mutta saatu hyöty on usein varsin kyseenalainen. Nimittäin. Aika ajoin napsahtaa julkisuuteen joku kyseenalaistamaan sitä, että saadaanko ruoasta tarpeeksi suojaravinteita. Usein näillä kyseenalaistajilla on ratkaisuna tarjota ravintolisää, mittausta tai molempia. Peruskaava menee siten, että mitataan ihmisen elimistöstä vitamiini- ja hivenainepitoisuuksia, todetaan (usein väärin johtopäätöksin) että puutteita löytyy ja myydään tai suositellaan ravintolisää tai useampia. Myös kuluttajat ovat valveutuneita testaamaan itseään. Biohacking-kulttuuri leviää marginaalipiireistä valtavirtaan ja mittaaminen yleistyy. Nykyään onkin helppoa ja suhteellisen halpaa saada melkein mistä tahansa kaupungista hankittua hyvinkin laajat mittaukset. Kannatan luonnollisesti yksilönvapautta tutkia itseään. Ongelma on vain siinä, että laboratoriotulosten tulkinta ei ole mikään helppo juttu. Jos kokonaisuuden ymmärtäminen ei ole paketissa, niin tehdään hyvin helposti vääriä johtopäätöksiä ja oletuksia. Sinä et voi vain simppelisti hakea tuloksia laboratoriosta, verrata niitä viitearvoihin ja kuvitella eläväsi puutteessa . Siis ravinnepuutteessa, joskin ainahan voit pyyhkäistä labra-arvosi vasemmalle, ja… Äh, aloitetaan perusteista. Viitearvot ovat tietyn laboratorion, tietyn tutkimuksen tulosten normaali vaihteluväli . Sen lisäksi, että viitearvot vaihtelevat maa- ja laboratoriokohtaisesti, niihin vaikuttavat muun muassa ikä ja sukupuoli, sekä mahdollinen lääkitys. On siis oleellista ymmärtää mihin viitearvoon tulosta verrataan, eikä toisen laboratorion arvo ole välttämättä verrattavissa toisen laboratorion tekemän mittauksen kanssa, vaikka kyse samasta tutkimuksesta olisikin. Nykyään on olemassa paljon yksityisiä laboratorioita. Jokaisen laboratorion mittaustulos tulisi olla validoitu ulkopuolisen tarkastajan toimesta, eli laboratorion pitää pystyä osoittamaan, että heidän mittarinsa antavat oikeita tuloksia. En usko, että väärät tulokset olisivat nykyään pääsääntöisesti ongelma, mutta on hyvä muistaa sellaisenkin mahdollisuus. Palataan viitearvoihin. Niitä varten tutkitaan joukko terveitä ihmisiä, joiden tuloksista lasketaan tietyt arvot, joiden väliin 95 % tulosvaihtelusta sopii. Kaikkia tuloksia ei voida tunkea viitearvojen sisään, koska silloin jäisi löytymättä ne sairaat, joiden tulokset ovat lähellä ylä- tai alarajaa. Luonnollisesti esimerkiksi monisairaat ihmiset eivät sovi näihin viitearvoihin. Mittauksen tulos voi olla hieman viitearvoa suurempi tai pienempi ilman, että sairautta löytyy. Jos asiakkaalle ei muisteta kertoa muuta kuin numero, niin saattaa syntyä helposti väärinkäsitys, että laboratoriotuloksessa olisi jotain häikkää. Pelkkä viitearvon ulkopuolelle osuminen ilman mitään oireita tai aiheellista oletusta ihmisen sairaudesta ei yleensä johda toimenpiteisiin, sillä yhteiskunnan tulee pyrkiä kustannustehokkuuteen. Turha mittaaminen syö kaikkien yhteisiä resursseja. Viitearvo ei ole sama asia kuin normaaliarvo. Yllä mainituista syistä ja yksilöllisistä eroista johtuen, ei ole olemassa mitään tiukkoja normirajoja ”oikeille” laboratoriotuloksille. Viitearvot ovat oireiden ja yksilön mukaan tietyissä rajoissa liukuva luku, eikä yksittäisestä arvosta joka on mitattu yksittäisellä hetkellä, voida todellakaan päätellä mahdollista puutostilaa. Jos laboratoriotulokset ovat esimerkiksi jonkun arvon suhteen hieman alhaiset, niin yleensä hätää ei ole. Tieto voi itse asiassa tässä tapauksessa lisätä niin sanotusti tuskaa ja alat kehittää itsellesi puutostilaan liityviä oireita. Jos kuitenkin tietäisit, että veriarvot voivat muuttua jopa minuuteissa , ymmärtäisit että miksi lääkäri usein arvojen ollessa hieman pielessä, määrää uusintamittauksen 3-6 viikon päähän. Tohtori ei tee sitä siksi, että saisi lisää BigMassia BigPharmalta, vaan siksi, että vältetään mahdollinen turha hoito ja voidaan olla varmoja, ettei kyseessä ollut yksittäinen mittausvirhe tai hetkellinen, mutta täysin normaali poikkeama. On nimittäin hyvinkin mahdollista, että laboratorioarvojen perusteella esimerkiksi kilpirauhasarvot ovat hieman koholla. Ne voivat olla kuitenkin koholla esimerkiksi hetkellisen ylirasitustilan takia, mutta kuukauden päästä tilanne onkin normalisoitunut . Jos nakkaisimme paniikissa lääkityksen päälle kaiken varalta heti ensimmäisen mittauksen perusteella, saattaisimme hoitaa sairautta jota ei ole olemassakaan. Sille on siis olemassa oikein hyvä syy, miksi jokaiselta ei kannata mitata mineraaleja ja vitamiineja verestä. Tai miksi yhden mittauksen perusteella ei ikinä pitäisi määrätä mitään vitamiinivalmistetta. Sama pätee tietysti myös lääkkeisiin, eikä kenenkään pitäisi suostua ottamaan vastaan esimerkiksi kolesteroli- tai diabeteslääkettä ilman, että sovitaan vähintään yksi tarkistusmittaus. Otetaan tähän muutama esimerkki ihan selvyyden vuoksi. Sen lisäksi, että esimerkiksi B-ryhmän vitamiinien pitoisuus vaihtelee päivittäin täysin elimistön rasitustilan mukaan, saattavat lääkkeet vaikuttaa tuloksiin. Esimerkiksi antibiootti rifampisiini voi vaikuttaa folaatin ja muiden B-ryhmän vitamiinien mittaustulokseen laskevasti. B12-vitamiinille on olemassa useita erilaisia testejä , eivätkä ne ole välttämättä keskenään vertailukelpoisia, tai anna luotettavaa tulosta, ellei tiedetä mitä ja millä logiikalla mitataan. Lisäksi esimerkiksi monivitamiinivalmiste saattaa vaikuttaa jopa kortisolin säätelyyn , mikä voi herkässä vaiheessa näkyä vääristyneenä laboratoriotuloksena. Jos mittaustulosten tulkitsija ei tiedä potilaan lääkitystä tai esimerkiksi piilevän, idiopaattisen hypoparatyroidismin olemassa oloa, hän voi hyvinkin tehdä virheellisen päätelmän kalsiumitasoista , jos asiakkaalla sattuu olemaan kuukautiset – joiden aikana muuten esimerkiksi jo mainitun kalsiumin lisäksi myös esimerkiksi magnesiumin ja fosforin pitoisuudet voivat vaihdella. Magnesiumin pitoisuus muuten vaihtelee hieman punasolujen iän mukaan, ollen ”nuorilla” soluilla korkeampi . Jos siis tutkimuksen aikana onnistutaan punasolut rikkomaan, tulos voi vääristyä. Tällöin laboratorio tekee selvän mittausvirheen. Kalsiumin kohdalla varsinkin on äärimmäisen tarkkaa tietää mitä ja minkälaisissa olosuhteissa mitataan. Sen lisäksi, että esimerkiksi liikunta ja paastoaminen vaikuttavat kalsiumin määrään , on 99 % elimistön kalsiumista sidottuna luustoon. Jäljellä olevasta, solunulkoisesta prosentista noin puolet on sitoutuneena veren proteiineihin ja puolet jurskuttaa vapaana veressä. Paljon puhuttu D-vitamiini on erittäin tarkka sen suhteen miten se saadaan imeytymään elimistöön. Kyseisen nappulan imeytymisen vaihteluväli on erittäin suuri, joten kenellekään ei voida suositella suurta annosta automaattisesti ilman mittaamista. Otetaan lopuksi vielä rauta. Seerumin rautapitoisuus vaihtelee melko rapsakkaa tahtia , ja päivittäiset vaihtelut voivatkin olla jopa lähes 100 % luokkaa, ja jo minuuteissa voi ilmaantua viidesosan lasku tai nousu. Siksi rautavarastojen mittaaminen (ferritiini) on paljon luotettavampi vaihtoehto. Kaiken yllä olevan lisäksi me emme tiedä miksi joku arvo on mahdollisesti alhaalla. Jos vaihtoehtoina on vaikkapa vääränlainen ruokavalio, piilevä sairaus, imeytymisongelma tai yksinkertaisesti kyseiselle yksilölle normaali fysiologinen tila, niin miksi me ”määräisimme” hänelle ravintolisää kaiken varalta? Eikö kaikkien etu olisi ensin selvittää mistä on kyse, eikä peittää alkuperäisiä oireita vain satunnaisella valmisteella? Huonoimmassa tapauksessa siirretään vakavan sairauden diagnosointia jopa vuosiksi eteenpäin. Ja sitten saattaakin olla jo liian myöhäistä. Ettei menisi liian helpoksi, niin ruoasta saatavien suojaravinteiden määrä voi vaihdella huomattavasti. Koska emme voi mitata jokaisen suupalan sisältämää hivenaine- ja vitamiinipitoisuutta, niin emme voi myöskään absoluuttisesti tietää, kuinka paljon saamme tarvittavia ravinteita. Voi hyvinkin olla, että tietty valmiste yhdistettynä tietynlaiseen fysiologiaan riittää toiselle, mutta toinen tarvitsee täysin toisenlaisen valmisteen saadakseen vereensä saman pitoisuuden tiettyä ravinnetta. Ongelma ruoan suhteen on se, että niissä ilmoitetut pitoisuudet ovat usein ilmoitettu joko mediaanina tai keskiarvona, jotka ovat kaksi eri asiaa. Koska – varsinkaan ulkomailta tuotuja – elintarvikkeita ei kuljeteta massaspektrometrin läpi tarkan suojaravinnepitoisuuden määrittämiseksi, joudumme luottamaan siihen mitä valmistaja meille kertoo. Esimerkiksi tämän tutkimuksen mukaan 19-50-vuotiaiden amerikkalaisten naisten jodipuutoksen esiintyvyys oli 25 % kun ruoan jodipitoisuus ilmoitettiin mediaanina, mutta jos pitoisuus oli ilmoitettu keskiarvona, putosi esiintyvyys alle kuuteen prosenttiin. Emme voi siis vain luottaa, että tietty ruoka sisältää tietyn määrän tiettyä yhdistettä, vain etsimällä valmistajan tuottaman tuoteselosteen ja arpomalla lukuja sieltä. Ruoan, mittaamisen, laboratoriotulosten ja sairauksien suhde ei ole missään kohta lineaarinen tai yksinkertainen malli, joten tästä syystä en suosittele yltiöpäistä mittaamista tai ravintolisien syömistä kenellekään, ellei matkassa ole oikeasti osaavaan ammattilaista joka ymmärtää myös lääkkeiden ja erilaisten fysiologisten tilojen vaikutuksen kokonaisuuteen. ferritiini gurut laboratoriotutkimukset lammas mitänyttaas mittaus rauta ravintolisä tulkinta turha Maito, maitomaitomaito, maitoooo, tralla lalla laa Luontaishörhö vs. Tiedesankari –jälkihuurut Timo Kettunen
2.10.2017 Pieni kortti, iso apu, jos sairastut ulkomailla 2.10.2017 Seetu 1 12 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Useimmilla matkailijoilla on ulkomaanmatkoja varten matkavakuutus. Se on tietysti tarpeellinen, mutta sen täydennykseksi kannattaa hankkia Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen saa maksutta jokainen Suomessa sairausvakuutettu tai jos Suomi vastaa hoidon kustannuksista. Kortin voi tilata Kelan asiointipalvelusta. Kortti pätee EU- ja Eta-maissa (Islanti, Liechtenstein, Norja) sekä Sveitsissä. Sairaanhoitokortti täydentää matkavakuutusta, sillä se auttaa hoitoon pääsyssä, jos matkalla sairastuu äkillisesti tai joutuu tapaturmaan. Hoito annetaan oleskelumaan käytännön mukaisesti. Esimerkiksi Italiassa ei peritä mitään kustannuksia kortinhaltijalta. Sen sijaan itseään ulkomaille hoidattamaan menevälle ei tällaista etuutta ole, kyse on vain tilapäisestä oleskelusta ulkomailla. Tuskin kukaan äkillistä hoitoa ulkomailla tarvitseva ilman korttiakaan jää hoitamatta, mutta kustannusten selvittäminen on sitten toinen juttu. Pelkän passin avulla hoidon saaminen äkillisessä tapauksessa onnistuu kylläkin Pohjoismaissa sekä ainakin toistaiseksi Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa. Näiden maiden kanssa on erikseen tehty keskinäinen sosiaaliturvasopimus. Sairaanhoitokortti on voimassa kaksi vuotta, ja uusi kortti postitetaan ilman hakemusta kortinhaltijalle. Suomessa myönnetty kortti on kokonaan suomen- tai ruotsinkielinen, ja ensi näkemältä se tuntui oudolta. Jokainen järjestelmään kuuluva maa kuitenkin tuottaa kortin omalla virallisella kielellään. Suomalaisen kortin oikeassa reunassa on EU-symboli ja tämän keskellä FI-tunnus. Olen saanut kortin toimivuudesta omakohtaista kokemusta. Jalkavaivan takia jouduin Italiassa turvautumaan ensiapuun, ja siellä korttia kyllä pyöritettiin kädessä, mutta hyväksyttiin sellaisenaan. Hoito oli maksutonta, eikä mitään laskua tullut jälkeenpäin. Apteekista saadut lääkkeet toki piti itse maksaa. Olin kiertomatkalla, joten en voinut jäädä paikalliseen sairaalaan hoitoon, ja itseasiassa kortin toimivuus tuli testattua kolmessa eri paikassa. Sairaalan päivystysvastaanotto onkin juuri sellainen paikka, jossa kortti osoittaa tarpeellisuutensa. En olisi siellä halunnut ruveta setvimään matkavakuutusta ja mahdollisia kustannuksia. Suomessa sairaanhoitokortilla ei ole käyttöä, sillä suomalaisilla on käytössään Kela-kortti. eurooppalainen sairaanhoitokortti matkavakuutus Lue myös: Omalääkärin kanssa kahvilla 09.10.2016 Marjametsään tai kävelylle, aivot ja sydän kiittävät Lukuhaasteet avasivat silmiä Seetu
25.9.2017 Marjametsään tai kävelylle, aivot ja sydän kiittävät 25.9.2017 Seetu 1 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jokainen varmasti tietää, että liikunta tekee hyvää ja on eduksi terveyden ylläpidossa. Liikuntatapoja on myös niin paljon, että varmasti jokaiselle on olemassa sopiva ja miellyttävä liikunnan muoto. Ihmisen mieli vain on sellainen, että on helppo keksiä syitä, miksi juuri tänään ei liikunta sovi. Toki on ihmisiä, jotkat joutuvat syystä tai toisesta tahtomattaan rajoittamaan liikuntaa. Joka tapauksessa liikunta edistää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, ja hyvänolontunne liikunnan jälkeen kertoo siitäkin. Syksy on mitä parhainta aikaa ulkoliikuntaan, ja samalla voi ihailla ruskan sävyjä. On hyvä muistaa, ettei liikunnan harrastuksen tarvitse välttämättä olla kuntosalikäyntejä tai ohjattuja tunteja. Esimerkiksi metsässä liikkuminen tekee hyvää monin tavoin muutenkin kuin vain marja- tai sienisaaliiden takia. Epätasaisessa metsämaastossa liikkuva saa tasapainoharjoittelua, ja stressitaso tutkitusti alenee luonnossa. Kävely on yksinkertainen, edullinen ja helppo tapa vaikka aloittaa tai elvyttää liikunnan harrastaminen. Osa kävelystä voi olla myös hyötyliikuntaa. Kävelyn rytmi ja jalan painallus maata vasten saa paineaallot nousemaan valtimoita pitkin, ja silloin aivojen verenkierto voimistuu. Juoksun tiedetään tekevän saman asian vielä vahvemmin, mutta myös kävelytutkimuksissa on tullut selviä vaikutuksia esiin. Sen sijaan pyöräilyssä painallusta ei synny samalla tavoin. Painalluksen voiman lisäsi rytmitys on merkitsevää, sillä reippaan kävelyn on todettu olevan samassa rytmissä sydämen oman syykkeen kanssa. Näin verta pumppautuu aivoihin normaalia enemmän. Sunnuntain Helsingin Sanomista saatiin lukea lisää tutkimustietoa, jonka mukaan jo puolen tunnin liikunta viitenä päivänä viikossa vähentää riskiä kuolla tai sairastua sydän- ja vesisuonisairauksiin. Tutkimus on hyvin laaja, sillä siihen osallistui 17 maassa 130 000 ihmistä kolmen vuoden välein. Tutkimus paljastaa, että joka kahdeksas kuolema vältettäisiin ja joka kymmenes sydän- ja verisuonisairaus jäisi syntymättä, jos koko väestö liikkuisi yli 750 minuuttia viikossa. Näin ei tosiaankaan tällä hetkellä tilanne ainakaan Suomessa ole. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueellinen tutkimus näet kertoo, että joka viides 20-54-vuotias ei harrasta ollenkaan vapaa-ajan liikuntaa. Liikkumattomien osuus 55-75-vuotiaissa on hieman pienempi, mutta yli 75-vuotiaissa liikunnan jättää väliin jo yli puolet. Naiset yleensä noudattavat liikuntasuosituksia miehiä hanakammin. Huonoa on vielä se, että liikuntaa harrastamattomien aikuisten osuus on vuosi vuodelta kasvanut. Vain Oulun seudulla määrä on vähentynyt. kävely liikunta marjametsä tasapainoharjoittelu Lue myös: Reipas kävely kohottaa peruskuntoa 19.04.2020 Jumppakissa houkuttelee liikkumaan 22.03.2020 Oman askelpituuden voi laskea helposti 07.08.2017 Kävelijällä on oma perusrytmi 08.08.2016 Kadonneiden lihasten metsästys 04.01.2016 Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset Pieni kortti, iso apu, jos sairastut ulkomailla Seetu
