Timo Kettunen Maito, maitomaitomaito, maitoooo, tralla lalla laa 22.9.2017 Timo Kettunen 29 1.9k JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Njahas. Tomi Kokko blogautti sitten taas maidosta. Vaikka kuinka Tomi vilpittömästi haluaisit tuoda maidon haittoja esille, niin faktoja vääntämällä ja poimimalla tiedettä ja vain omia näkemyksiä puolustaen, ei se onnistu kovin vakuuttavasti. Kansalaiset menevät sekaisin ja ravintokeskustelu on vain entistä sekavampaa . Haastaa toki pitää, mutta tehdään se kuitenkin faktoihin nojaten. Jookos? Tämä vastine on nyt kirjoitettu lähes puhtaasti puolustamaan aidompaa tapaa tehdä tiedettä. Olemme järjestämässä allekirjoittaneen ja Olli Postin välistä suurta debattia luontaishörhö vs. tiedesankari , jossa tulen julkisesti puolustamaan ravitsemustieteen (ja ylipäätään tieteen) merkitystä hyvinvointiskenessä. Tämä Tomin artikkeli on hyvä esimerkki siitä, miten tieteeseen ei pitäisi vedota ja miten voidaan helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä kun kokonaiskuvaa ei ymmärretä. Ja ettei jäisi oma kaupallinen sidonnaisuus epäselväksi, niin minultahan on tulossa ravitsemuskirja ensi kuussa. On varmaan itsestään selvää, että mainostan näillä kirjoituksillani myös sitä. Whatever, menemme asiaan. Yritän tapojeni vastaisesti pitää tämän setin mahdollisimman lyhyenä, joten en puutu kaikkiin mahdollisiin väitteisiin. Ovatko ravitsemussuositukset sopivat meille kaikille? Eivät tietenkään ole, eikä kukaan ole niin kai koskaan väittänytkään. Suositukset perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Ne eivät ole pysyvästi samanlaisia, vaan muuttuvat elintapojen ja kansanterveystilanteen muuttuessa sekä uuden tutkimustiedon karttuessa. Suositusten ei olekaan tarkoituskaan selittää yksilöllistä mallia, vaan antaa pohja sille kuinka ravitsemus koostetaan. Jos niitä ei noudateta, niin eihän se suositusten vika ole! Sille miksi jokainen ei syö laitoksissa eri tavalla on syy. Ja se syy on raha. On hyvin idealistista ajatella, että jokaiselle meille tarjottaisiin yksilötasolla oikeanlaista ravintoa, mutta kuka sen maksaa? Ongelma on Suomessakin kulurakenne , joka muun muassa logistisista syistä nousee äkkiä korkealle. Jos kaikki oikeasti asetettaisiin samalle viivalle neuvolasta saakka, niin lääkärit ja terveydenhoitajat eivät paljoa allergioista ja yliherkkyyksistä välittäisi. On varmasti ihan totta, että osalla on huonoja kokemuksia, eivätkä he koe saavansa omalle lumihiutaleelleen juuri sitä hoitoa ja huomiota mitä hänelle omasta mielestä kuuluisi, mutta pääasiassa kaikki lääkärit ja hoitajat jotka minä tunnen, ottavat kyllä asiakkaan huomioon, eivätkä soita Valion maitopoliisille jos virallisterveellisestä määrästä jää desi maitoa nauttimatta. Myöskään yksikään tuntemani ammattitaitoinen ravitsemusterapeutti ei suosittele maitoa, jos näkee että se ei asiakkaalle ihan oikeasti sovi. Valio ja monopoli Myös ne negatiiviset tutkimukset otetaan huomioon ja juuri sen takia asiantuntijat voivatkin nykyään myöntää, että maidon vaikutus on ehkä neutraali . Aikaisemmin se mantra saattoi nimenomaan olla vinompi ja maitoa puolustettiin herkemmin. On totta, ettei maito ole mikään ihmejuoma ja ilman sitä pärjää mainiosti. Itse asiassa sama asiantuntija, joka linkissäsi mainitsee maidon neutraalista vaikutuksesta, sanoo myös että ” Ravitsemussuosituksessa ei käsketä varsinaisesti juomaan maitoa vaan käyttämään nestemäisiä maitotaloustuotteita ”, joihin muun muassa rahka ja moni hapanmaitotuote lasketaan. Ja minä itse asiassa olen vielä eri mieltä, että ravitsemussuositukset eivät nimenomaan käske käyttämään yhtään mitään, siksi niitä kutsutaan suosituksiksi, ei päiväkäskyksi. Yksilön kokemukset otetaan luonnollisesti huomioon yksilötasolla. Niitä ei voida yleistää koskemaan massoja, eikä yksilön kokemuksista voi tehdä sellaisenaan tiedettä, koska häiritseviä tekijöitä on niin paljon. Yksilön kokemukset voivat kuitenkin nimenomaan toimia tieteen pohjana ja kun samansuuntaisia kokemuksia on riittävästi, voidaan niistä tehdä tieteellinen hypoteesi ja alkaa tutkia asiaa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu kuukausissa tai välttämättä edes vuosissa, koska luotettavien tutkimusasetelmien luominen ja rahoituksen hakeminen ei ole mikään heittämällä tehty juttu. Yksilön kokemus on juuri sitä, että jos maidosta tirahtaa kikkare resoriin, sitä ei kannata nauttia. Jos taas ei tirahda, niin eikun hulisten ääntä kohti. Valiolla ei ole monopolia, vaan sen markkina-asema on heilunut reilusti, kiitos muun muassa poliittisten päätösten. On toki totta, että Valio on yritys, jonka tarkoitus on tehdä voittoa. Kuten Tomi sinun valmennusyrityksesi ja kuten myös minun yritykseni. Kaikki liiketoiminta perustuu siihen, että voittoa pitää tulla. Olet aivan oikeassa siinä, että tukijärjestelmässä ja maidon mielikuvamarkkinoinnissa olisi korjattavaa, ja viesti kouluihin ja päiväkoteihin voisi hyvinkin olla paljon neutraalimpi. Osa ammattilaisista ja asiantuntijoista on myös selkeästi aivopestyjä maidon ylivertaisuutta kohtaan, en kiellä sitä. Voisi myös kysyä, että mitä sitten pitäisi tukea jos ei maitoa? Jos tukemalla saadaan lapsille neutraalia, mutta varmasti paljon tutkittua evästä, niin miksi se pitäisi korvata sellaisella, jonka turvallisuutta ei ole vielä riittävästi tutkittu, mutta joka saattaisi vaikuttaa johonkin kohtaan elimistöä positiivisesti? Mikä se olisi mikä maidon korvaisi? Jos jotain kritisoidaan, niin tilalle olisi hyvä ehdottaa jotain korvaavaa, niin kritiikillä olisi hieman enemmän pontta. Maitoa on ehkä lobattu järjestelmällisesti sata vuotta, mutta ihan puhtaasti maidonjuonnin kannalta tässä ei ole Maito ja terveys- järjestön tilastojen perusteella oikein onnistuttu, sillä maidon kulutus on 50-luvulta saakka laskenut yli puolella. Jos maidolla perustellaan lisääntyneitä terveysongelmia, niin jokin ei nyt täsmää. Maito ja kalsium Ei se ole mikään virallisesti varjeltu salaisuus, että kalsiumia saa muualtakin kuin maidosta. Maitoa tarjotaan luultavasti juurikin teollisuusperinteiden vuoksi usein ensisijaisesti kalsiuminlähteeksi, mutta kuten oikeasti nähdään, jo monta vuotta sitten on tässäkin lehdessä ollut asiantuntijana ”virallisia” edustajia kertomassa mistä kalsiumia löytää. Maito ei todellakaan ole mikään ylivertaisin kalsiumin lähde, mutta kannattaa muistaa, että maitoa on paljon helpompi juoda muutama sata grammaa, kuin vetää oreganoa suhteessa sama määrä, että saisi kalsiumin tarpeen tyydytettyä. Se, että uskoo luonnossa olevan kaiken paremmassa suhteessa ja balanssissa ei valitettavasti riitä perusteeksi sillä, että voitaisiin alkaa ruokkia suurempia massoja. Se, että kalsium kulkee useamman tuotantovaiheen läpi, voi vaikuttaa tai voi olla vaikuttamatta sen imeytymiseen. Sama pätee luonnosta saatavaan kalsiumiin. Voikin itse asiassa olla jopa parempi , että tuotetta on prosessoitu, jolloin sen ainesosat ovat paremmin elimistön saatavilla. Kyse on siitä missä muodossa ja mihin kalsium on mahdollisesti sitoutunut. Esimerkiksi raakaruoasta ei välttämättä saada kaikkea irti siksi, että kypsennys tai prosessointi ei ole muokannut elintarvikkeen rakennetta. Kalsium voidaan imeyttää suolistosta kahdella eri mekanismilla, aktiivisesti ja passiivisesti, ja kalsiumin määrä on yksi tekijä itsessään joka mukauttaa imeytymistä . Suuremmasta määrästä ei välttämättä imeydy prosentuaalisesti suurempaa osuutta, vaan kuljetusproteiinit kyllästyvät kalsiumin määrään ja osa ehtii valua ohi. Mitä tulee oksidatiiviseen stressiin, niin linkkisi itse asiassa kertoo, että liika kalsium soluissa johtaa oksidatiivisen stressin takia ongelmiin. Toisessa linkissä taas tutkijat pohtivat itse , että suoraan yhteyttä maidon ja kuolleisuuden/lisääntyneiden murtumien väliin on hankala vetää, koska he jotka ovat suuremmassa riskissä murtaa esimerkiksi lonkkansa, saattavat lisätä maidonjuontiaan juuri siksi että niin on kehotettu tekemään. Lonkka murtuu silti, mutta se ei ole maidon vika. Tutkimus perustuu kyllä osittain galaktoosihypoteesille, mutta se on teoreettinen ja sille tasolle se vielä jääkin. Ja kyllä, suoliston kunto on oleellinen asia kalsiumin imeytymisessä, mutta uskomukset ja näkemykset eivät ole minkään arvoisia, ellei niiden tueksi voida antaa jotain mitattavaa ja arvioitua tiedettä. Kokemus ei ole hyvä mittari, koska läheskään kaikki eivät ymmärrä mitä elimistössä tapahtuu, saati osaa kuunnella elimistön meille lähettämiä signaaleja. Jos ottaa maitotuotteet takaisin ruokavalioon ja kalsiumtasot laskevat, niin olisi oleellista tietää a) millä aikavälillä mittaus on tehty, b) miltä tasolta ne ovat laskeneet ja c) mille tasolle ne ovat laskeneet. Toisin sanoen, johtuuko tasojen laskeminen siitä, että kalsiumia onkin äkkiä tullut normaalia enemmän , jolloin liian pian mitattaessa elimistö on käynnistänyt kompensatorisen mekanismin, joka on laskenut korkeita tasoja hieman matalammalle, mutta jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Annat hyviä esimerkkejä ruoista joilla kalsiumpitoisuuksia voidaan elimistössä nostaa, ja kuten todettu, maito ei ole millään lailla välttämätöntä matskua asian suhteen. Se ei tee siitä kuitenkaan automaattisesti huonompaa ja voi toimia toisille vallan mainiona kalsiumin lähteenä. Luuliemihän ei ole muuten mikään uusi juttu ja jengi on sitä keitellyt jo iät ja ajat. Nyt olisi kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista kuulla mikä on tämä tulehdusta alentava aminohappoprofiili – ja varsinkin kuinka paljon luuliemessä suunnilleen näitä aminohappoja on. On toki totta, että aminohappoja on tutkittu paljon ja löydetty muun muassa joitain tulehdusta vähentäviä ominaisuuksia. Olisi kuitenkin oleellista tietää että a) onko niitä ylipäätään tarpeeksi että vaikutus tapahtuu ja b) onko luuliemessä jotain sellaista joka estää niiden vaikutuksen tai imeytymisen. Samat fysiologiset ja fysikaaliset lait pätevät kaikkiin ruoka-aineisiin, eli jos jokin sotkee imeytymistä maidosta, se sotkee sitä myös luuliemestä. Sitä paitsi, luuliemessä on kalsiumia vain alle 10 mg, eli 10x vähemmän kuin maidossa. Magnesium-kalsium-suhde Tämä ns. suhde tuntuu olevan hieman kyseenalainen määre, sillä siitä ei löydy pikaisella tarkastuksella oikein mitään validia dataa, yksittäisiä tutkimuksia lukuun ottamatta. Toki sitä on tutkittu esimerkiksi Kiinassa, jossa huomattiin että jos suhde on suurempi kuin 1.7 kalsiumin hyväksi, laskee kokonaiskuolleisuuden riski. Tämä on kuitenkin sellainen määritelmä josta ei löydy äkkiä minkäänlaista yksimielisyyttä, jos tällä ylipäätään on mitään merkitystä. Selkeästi sellainen aihe jota tulee tutkia jossain vaiheessa lisää. Tuosta yllä olevasta linkistä voidaan katsoa, että kalsiumista ei ylipäätään välttämättä imeydy kuin 25 % joten maidon 10-kertaisesta ylimäärästä päätyy elimistöön lopulta vain 2,5-kertainen määrä joka alkaakin olla lähellä tuota esittämääsi suhdelukua 2:1. Maito ja osteoporoosi On totta, että Suomessa juodaan paljon maitoa verrattuna muihin maihin, mutta osteoporoosia täällä ei esiinny mitenkään huippulukuina, enemmänkin keskitasossa pyöritään . EFSA:n terveysväitteet itse asiassa ovat tässä asiassa täysin ajan tasalla ja tämä on nimenomaan virallinen kanta. Terveysväitteitä valvotaan ja nykyään ei saa edes mainostaa, että maito auttaisi osteoporoosin suhteen. Kalsiumin ja D-vitamiinin suhteen asia on eri, mutta virallinen kanta on, ettei maitoa saa mainostaa osteoporoosia vähentävänä tai estävänä asia, koska se tiedetään että maito ei sitä itsessään tee – sen aineosat tekevät, mutta koska näitä ainesosia voi saada muualtakin, niin mitään ongelmaa ei edes ole. Ja edelleen, syy sille että maidonjuojien keskuudessa esiintyy tutkimusten mukaan enemmän murtumia selittyy luultavasti sillä, että korkeammassa murtumariskissä olevien on käsketty juoda maitoa, joka ei ole kuitenkaan ehkä D-vitamiinin puutteen takia tehonnut. Maito ei ole kuitenkaan aiheuttanut näitä murtumia. Tutkimuksista kannattaa lukea aina myös pohdinta , ei vain tuloksia. Maidon D-vitamiini Kyllä, maito sisältää luvattoman vähän D-vitamiinia, ja sitä on lisätty sinne juuri siksi, että paljon maitoa juova kansa saisi sitä edes jostain. Rasvattoman maidon D-vitamiini imeytyy kyllä ilman rasvaa vähintään kohtalaisesti, koska myös kolesterolikuljettimet osallistuvat sen imeyttämiseen. D-vitamiini siis imeytyy ainakin kahdella eri mekanismilla, joten vaikka rasva sen imeytymistä parantaakin, niin entsyymien erikoismies Joni Laiho on tässä kohtaa valitettavasti väärässä . D-vitamiini suhteen viralliset suositukset ovat vähän vitsi ja Suomessa puutoksia tulee valitettavasti jatkuvasti vastaan. Tämä ei ole kuitenkaan maidon juonnin vika, vaan se, että asutaan vähän mörön perseessä. Virallinen suositus on pienentynyt siksi, että D-vitamiinin imeytyminen on todella yksilöllistä… tai no, tuskin on, koska vielä 10 vuotta sitten uskottiin että 50 mikrogrammaa on toksinen määrä. Tässä kohtaa virallinen linja lipesi kyllä hevonkakan puolelle, mutta se yksilöllinen imeytyminen olisi ollut hyvä syy. Nimittäin, D-vitamiinin imeytyminen on todellakin monesta asiasta kiinni, joten osa toden totta saa veriarvonsa riittävän ylös tuolla 10 mikrogramman päivittäisellä annoksella, mutta joillakin siihen tarvitaan 20-kertaisia annoksia. Valtaosa pärjännee annoksella 40-100 mikrogrammaa / vrk, mutta ongelmana on tosiaan se yksilöllinen imeytyminen, joten myrkytyksen vaara on sokkona syömisessä aina olemassa. Jos muuten syytät Valiota pelottelemisesta, niin syyllistyt siihen itsekin esittämällä kuvan D-vitamiinin suhteesta diabetekseen perustelematta sitä mitenkään. Kuva antaa ymmärtää, että D-vitamiinin vähentäminen on aiheuttanut diabetesepidemian. Näin ei voida tietenkään väittää, ja tuollainen tilastojen esittäminen on vain typerää, sillä kaksi samaan aikaan esiintyvää asiaa eivät tarkoita että niillä olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Vuonna 1992 alkoivat ehkä luontaistuotteet yleistyä enemmän ja enemmän, joten voisimme myös esittää, että luontaistuotteiden lisääntyminen on aiheuttanut diabeteksen. Tai sitten voisimme esittää tällä Sisäministeriön kuvalla, että vuoden 1992 rikollisuuspiikki johtui samana vuonna tehdystä suositusmuutoksesta. Tai sitten emme, mutta jos tilastoja tulkitaan, niin tulkitaan sitten oikein, eikä esitetä ihan mitä sattuu hihasta löytymään. Maito ja lihaskasvu Itse asiassa jos aletaan selata Pubmedia hakusanoilla milk + protein synthesis tai milk + recovery , niin löytyy todella iso kasa tutkimuksia, joiden perusteella maito tai, wait for it, suklaamaito ovat oikein hyviä ja optimaalisia juomia sekä palautumisen, että lihaskasvun kannalta. Proteiinisynteesi käynnistyi sekä heralla, että maitoproteiinilla . Menkää itse Pubmediin kuikkimaan, mutta aloittakaa nyt vaikka tästä , tästä , tästä , tästä tai tästä . Maito ja ”normaalit” oireet Nyt ihan oikeasti, miten määritellään matala-asteinen tulehdus ja sen miten se suhtautuu elimistön hyvinvointiin? Kuka ajattelee, että keuhkoputkentulehduskierre on normaalia elimistön toimintaa?! Selitä minulle millä perusteella maito on syypää, jos kaikki maidonjuojat eivät saa samanlaisia oireita tai maitoa juomattomilla ei niitä ole ollenkaan? Eri kansojen kyky käsitellä tärkkelystä ja laktoosia vaihtelee huomattavasti, joten emme voi tehdä mitään yleispäteviä oletuksia laktoosi-intoleranssista. Ja kyllä, maito tuntuu aiheuttavan iho-ongelmia osalla oireiluun taipuvaisilla. Osalla maitotuotteiden pois jättäminen ei kuitenkaan aiheuta mitään muutoksia. Tämä on täysin yksilöllinen asia ja se voidaan tutkia aina tapauskohtaisesti. Nyt olisi tärkeä ymmärtää, että kun katsotaan kokonaiskuvaa, ei kaikissa tapauksissa ole välttämättä itse maidon vähentämisellä suoranaisesti mitään tekemistä. Nimittäin, raudan puute voi aiheuttaa samanlaisia oireita; turvotusta, iho-oireita, väsymystä ja kipuilua. Kalsium vähentää raudan imeytymistä, joten kun maitotuotteet on jätetty pois ruokavaliosta, niin onko a) kalsiumin saantia lisätty/vähennetty ja b) raudan saantia lisätty? Tällä on huomattavan suuri merkitys kun etsitään todellista syytä oireiden muutoksille. Joku voisi sanoa, ettei sillä ole merkitystä, pääasia että paranee. Vai? Mutta kun sillä on merkitystä, sillä miten muuten tiedämme mitä me hoidamme tai yritämme korjata. Jos kokeilemme kaikkea ja jokin toimii, niin teemme sen sokkona, mutta emme tiedä mikä oli oikeasti se vaikuttava tekijä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin, kun oireet palaavat ja emme tiedäkään johtuuko se uudesta altistuksesta, vai sotkeeko joku uusi asia taas tasapainoa. Jos olisimme tehneet muutokset yksi kerrallaan ja pois sulkeneet asioita ajan kanssa – kuten tieteessä tehdään – tietäisimme luultavasti paljon varmemmin mistä on ihan oikeasti kyse. Ja mitä tulee siihen sinun 30 päivän ihmiskokeeseesi, se oli liian lyhyt . Soluilla voi kestää kuukausia päästä uudelleen tasapainoon, joten kuukausi on liian lyhyt aika tehdä mitään järkeviä johtopäätöksiä. Kaikki oireet ovat voineet olla sopeutumista. Tai sitten eivät, mutta me emme voi sitä tietää oikeasti. Voimme vain arvailla, mutta arvailun varaan ei voida kovin kestäviä ratkaisuja rakentaa. Kokemukset ovat kivoja, mutta ne ovat vain yksilön kokemuksia. Maito ja syöpä/diabetes Yleensä ottaen, tieteen näkökulmasta vähärasvaisen maidon kulutus, kliiniset ja väestötason tutkimukset summaten, on yhteydessä alhaisempaan aivohalvausten määrään, alentuneeseen verenpaineeseen, rintasyöpään, diabetekseen ja moneen muuhun terveydelliseen tekijään. Siitä voi lukea lisää vaikkapa tästä tai tästä . Tai voit alkaa selata Pubmedia aiheesta ihan itse tästä. Kokonaisuus on se mikä ratkaisee ja viittäkymmentä hyvää tutkimusta ja yhteisymmärrystä ei voida nollata yhdellä tutkimuksella joka on asiasta eri mieltä. Tieteeseen kuuluu olla eri mieltä. Tutkimuksia pitää olla eri suunnilta ja tutkimusten pitääkin olla tietyllä tavalla ristiriidassa, jolloin teorioita voidaan haastaa ja testata. Näin vahvin teoria pärjää ja jää voimaan. Maidon kohdalla – vaikka maito neutraali olisikin ja sitähän ei edelleenkään ole mikään pakko juoda – tutkimus on osoittanut, että liemi on yhteydessä alentuneisiin terveysriskeihin globaalisti. Joistain tilastoista voidaan nähdä, että ylipainoiset juovat enemmän rasvatonta maitoa. Kaikista tärkeintä on esittää kysymys juovatko he sitä siksi, että heidän on ylipainoisina käsketty tehdä niin, vai ovatko he ylipainoisia siksi että he ovat juoneet rasvatonta maitoa? Oikea vastaus on luultavasti ensimmäinen, mutta kysymys on esitettävä, ilman että tehdään oletuksia. Mutta nythän muuten esittelet taas pelottelutilastoja syövästä ja maidosta maittain, vai mitä. Kaksi yhtä aikaa esiintyvää asiaa eivät tarkoita, että asioilla olisi mitään yhteyttä. Ja mitä tulee insuliiniherkkyyteen, niin nyt ei taas hahmoteta kokonaiskuvaa. Elimistön vaste glukoosiin on yksilöllinen ja osa reagoi täysin eri tavalla esimerkiksi banaaniin, kekseihin ja maitoon. Insuliiniteoria on aivan liian yksinkertainen selitysmalli ja elimistö ei toimi kuten monet VHH-teoriat esittävät sen toimivan. Sen lisäksi, että verensokerivaste on yksilöllinen ja ruoka-ainekohtainen, löytyy elimistöstä eräs muuttuja, asylaatiota stimuloiva proteiini , joka on voimakas rasvasynteesin stimuloija. Se toimii rasvalle saman tapaisesta kuin insuliini sokerille ja varastoi rasvaa insuliinista riippumatta. Sen pitoisuudet ovat usein kohonneet ylipainon, tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin yhteydessä. Silti tämä proteiini tuntuu olevan usein monelle hiilihydraatti- ja insuliinikammoiselle asiantuntijallekin sokea piste. Jos ajatellaan hetki maalaisjärjellä, niin onhan se nyt päivänselvää, että maidon myötä insuliiniresistenssi ei todellakaan välttämättä kasva, koska vaikka insuliini-indeksi olisikin korkea, varsinaiseen insuliinireaktioon vaikuttavat muun muassa maidon määrä, sen prosessointi, valmistus sekä muu sen yhteydessä nautittava ruoka. Näyttäkää minulle se kohta missä diabeetikoilla suositellaan virallisesti pullaa? Sillä välin kun Suomessa tehdään uusia suosituksia, diabeetikot ohjeistetaan asiantuntevaan ja yksilölliseen ohjaukseen. USA:n suosituksissa mainitaan maito tai maitotuotteet neljä kertaa. Joko siinä yhteydessä, jossa suositellaan että maidolla voidaan esimerkiksi korvata lisättyä rasvaa tai sokeria sisältävät hiilihydraatit, tai sitten siinä kohtaa jossa täysrasvaiset maitotuotteet suositellaan korvaamaan esim. pähkinöillä tai, herrajumala, avokadolla! Meh. Maidon pastoröinti Tässä kohtaa huomasin, että linkität Elina Hytösen blogiin. Tämä eevi on kyllä niin huruilija fluorijuttujensa kanssa, että ei voi enää millään ottaa tosissaan. Hänhän viittaa jatkuvasti muun muassa tähän WDDTY-lehteen, joka julkaistiin Suomessakin nimellä Mitä lääkärit eivät sinulle kerro (tjsp) ja taidettiin vetää ainakin osittain myynnistä, koska jutut olivat samaa hurutasoa, kuin näissä UFO meni äitini kanssa naimisiin -diibajulkaisuissa. Kaikilta argumenteilta putoaa pohja jos ei viitata mihinkään oikeaan dataan. Siinä raakamaidossa ei tarvitse olla kuin yksi E.coli -bakteeri, joka huonon säilytyksen tai kylmäketjun katkeamisen takia alkaa elää omaa elämäänsä ja tappaa vanhuksen tai lapsen. Yksin se on riittävä syy pastoröinnille. Olet siinä aivan oikeassa, että raakamaitoa moni sietää paremmin, mutta sairastumisriski on aina olemassa. Ei sillä, join sitä itsekin joskus, mutta se meni aika nopeasti pilalle. Ja hei, please, Dr. Axe. Miten kukaan voi ottaa tosiaan ”tohtori kirvestä”? Vai onko tässä kyse deodorantista? Löytyisiköhän mitään muuta taulukkoa, kuin jonkun pseudojantterin omaa bisnestä tukevaa lärpäke? Maito ja lehmät En lähde tässä yhteydessä ruotimaan eri lehmätyyppejä, mutta tuo hiljainen tulehdus on nyt toistunut niin monta kertaa, että kai se termi on pakko purkaa auki. Oletan siis, että tarkoitat tässä matala-asteista tulehdusta . Ensin on kuitenkin ymmärrettävä mitä matala-asteinen tulehdus, englanniksi low-grade inflammation, ylipäätään tarkoittaa, sillä sitä käytetään myös melko trendikkään varomattomasti, kun pyritään selvittämään omaa oireistoa. Jos rivikansalaiselta kysytään mitä tarkoittaa tulehdus tai mitä eroa on tulehduksella, inflammation tai infektiolla, infection niin monella menee sormi suuhun. Infektio on mikrobien aiheuttama kolonisaatio tai invaasio isäntäelimistön kudoksiin ja isäntäelimistön reaktio näitä mikrobeja tai niiden myrkkyjä vastaan. Inflammaatio on isäntäelimistön monimutkainen biologinen vaste haitallista stimulusta vastaan, mikä kliinisesti ilmenee usein kipuna, punoituksena, kuumotuksena, turvotuksena ja/tai elimen toimintahäiriönä. Infektion tai inflammaation erottaminen täysin toisistaan vaikeaa, eikä prosessi ole toisaalta kliinisesti usein edes tarpeellista. Matala-asteista tulehdusta voidaan toki mitata verikokeella, jossa mitataan S-hs-CRP eli herkkä C-reaktiivinen proteiini, mutta on hyvin harvinaista, että vain yksi tekijä selittäisi koko tulehdusprosessin. Usein jonkinlainen infektio on mukana monissa tulehduksissa ja voidaankin oikeastaan kysyä, onko matala-asteinen tulehdus edes oikea tulehdusreaktio, koska se ei aiheuta samanlaista puolustusreaktiota kuin esimerkiksi haavasta lähtenyt tulehdus. Ravinnon vaikutuksia tulehdusmerkkiaineisiin on tutkittu paljon, mutta vaikka tutkimukset puoltavatkin sitä, että tietyt ruoat aiheuttavat tulehdusreaktioita, ei tutkimuksissa yleensä ole huomioitu kuin muutamia markkereita, vaikka niitä löytyy verestä satoja. Myös sillä on merkitystä, ovatko nämä merkkiaineet mitattu esim. paasto- vai ravintovaiheenaikana, koska ravinteet voivat aiheuttaa erilaisia akuutteja ja kroonisia vasteita. Sopivasti markkereita valikoimalla voidaan osoittaa, että kaikki ruoka aiheuttaa tulehdusta. Maidon rasva Niin, maidon rasva saattaa olla ehkä edullista jonkun asian suhteen, mutta onko siitä hyötyä jos se on haitallista muiden asioiden suhteen? Voi hyvinkin olla, että maidon rasva on pieni tekijä edesauttamaan tyypin 2 diabeteksen estämisessä, mutta mitäs jos se samalla nostaa kokonaisrasvakuorman liian suureksi ja aiheuttaa painonnousun lisäksi sydän- ja verisuonielimistön haittoja? Emme me voi tarkastella kokonaisuutta ja sitten linkittää vain yhteen diabetes-tutkimukseen, mutta jättää huomiotta kaikkia muita. Minä voisin tästä omia visioitani tukemaan linkata tutkimuksen , jonka mukaan punaisen lihan syönti ja maidon juonti on yhdistetty korkeampaan sydän- ja verisuonitautien riskiin, mutta se ei yksittäisenä tutkimuksena merkkaa oikeastaan mitään. Jännä muuten että muuten pidät Valiota pahana korporaationa, mutta Kari Salminen (RIP), joka oli Valion tutkimusjohtaja, ei olekaan paha mies. Hänhän oli tosiaan sitä mieltä, että maitorasva on parasta ikinä, mutta ei sitten tainnut niinkään välittää muista rasvoista… margariinia hän ainakin vastusti kovin, joten hänkin oli varmasti agendansa vanki ja veisasi samaa virttä jo lähes 30 vuotta sitten. Hän oli kuitenkin vain yksi mielipide muiden joukossa, eikä argumentoinut edes mitenkään erityisen vahvasti. Lisää vaikka tästä ja tästä . Vapaus päättää Tuon artikkelisi perusteella maidosta ei kyllä voi tietää oikeasti yhtään enempää. Päinvastoin, jengi menee vain entistä enemmän sekaisin, että mikä on totuus. Ja kun kirjoitat näin, että ” Päiväkodeissa ja kouluissa lapset kirjaimellisesti PAKOTETAAN juomaan maitoa, ja monissa paikoissa ainoastaan lääkärintodistuksella saa vapauden juoda jotain muuta, kuten vettä ”, niin puhut kyllä kakkaa. Kenenkään ei ole oikeasti pakko juoda maitoa. Päiväkodeissa ei saa antaa edes lääkkeitä lapsille, kun säännöt ovat menneet niin tarkoiksi. Kuinka kukaan uskaltaisi ihan oikeasti pakottaa syömään tai juomaan jotain? Tuo on niin paksu väite, että ei vaan voi pitää paikkaansa, henkilökunta siinä ottaisi jo osumaa ylemmiltä tahoilta. Jos jollain on tällainen kokemus jostain päin Suomea, niin se on ikävää ja ilmiannon paikka, mutta ei sitä voida yleistää valtakunnalliseksi totuudeksi. Tiedän, että moni vanhempi haluaisi viedä päiväkotiin omia ruokia ja juomia, mutta tässä on sellainen ongelma, että siellä päiväkodissa ei voida tietää miten ja missä niitä on kuljetettu. Heillä on vastuu niistä lapsista ja yksi alkaa oksentaa saatuaan lämpimässä ollutta maitoa, niin paska kaatuu työntekijöiden niskaan. Heidät on muutenkin jo vedetty niin tiukalle isojen ryhmien kanssa, että alkaa varmasti remmi luistaa jos jokaisen Riku-Petterin vanhemmat ovat siellä vaatimassa parhautta ja Muumilaakson taikapölyä omalle lapselleen. Laitosruokailun on resurssien takia kuitenkin noudatettava tiettyä linjaa, koska siten yhteiskunta vain toimii. Piste. Ja muuten, vedit vähän mutkia suoraksi johtopäätöksessäsi: ” Maidon kalsium heikentää raudan imeytymistä, mikä voi johtaa juurikin jatkuvaan väsymisen tunteeseen ja “maitosumuun”. ” Vaikka raudanpuute voi tosiaan aiheuttaa samantyyppisiä oireita, niin elimistö kuitenkin ensin kompensoi itse rautahävikkiä ennen kuin tasot alkavat laskea. Näin ollen raudanpuutteen pitäisi alkaa näkyä luultavasti vasta jossain 3-4 viikon jälkeen, joten väsymyksesi tuskin johtui tästä. Itsellänihän kävi niin, että kun kiireen takia unohdin syödä, niin maitoa lisäämällä sain aliravitsemuksesta johtuneen hiljaisen tulehduksen, suoliston kunnon heikkenemisen ja ”maidottomuussumun” kuriin, huikean draivin päälle ja pääsin takaisin jahtaamaan unelmia! No ei. Mutta koska uskon siten, niin pakko olla totta. Kannatat Tomi avointa keskustelua ja toivot että ihmiset alkavat vaatia. No, vastaan tässä sinulle avoimesti ja vaadin samalla parempia perusteluja. Kuvan lähde: Pixabay Ja vielä loppusanat kaikille kommentoijille, jotka kertovat omista huonoista kokemuksistaan ja siitä kuinka virallinen linja on sitä ja tätä ja tuota. Kokemuksenne ovat varmasti aitoja, enkä vähättele niitä. Olette ihan oikeasti saattaneet törmätä lääkäri- ja neuvolamaailman kakkapyllyihin, koska jokaisella alalla on sinne soveltumattomia ihmisiä. On kuitenkin tilastollinen mahdottomuus, että olette ehtineet tavata Suomen ”virallista” osaa edustavasta terveysalan henkilökunnasta edes promillea , joten on täysin mahdotonta että voisitte tehdä minkäänlaisia yleistyksiä tai muodostaa yhtenäistä kokonaiskuvaa tilanteesta. Älkää siis valittako, että ”terveydenhuollon ammattihenkilöt paasaavat”, koska 95 % ei varmasti niin tee. Piste. Kiitos Pauli Ohukaiselle muutamasta oleellista linkistä. P.S. Rasvaton maito on pahaa. banaanimörkö diipa eikö kukaan ajattele lapsia kekkonen maito tiede tomikokko valio velitiede Lue myös: Läskit paukkuu ja banjot soi 16.11.2017 Luontaishörhö vs. Tiedesankari –jälkihuurut 11.10.2017 Kilpirauhasvaivasi ja homeongelmasi ovat harhaa Niin hyvää labraa Timo Kettunen
Tomi Leppänen Pää ja keho kiittää 20.9.2017 Kamilla Tykkää 54 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Liian helposti tulee aliarvioitua omat voimavarat, laiminlyötyä oman jaksamisen huolenpito, huijata itseämme rehkimään vielä vähän lisää jo maksimaalisen suorituksen päälle, vähätellä kehon ja mielen signaaleja siitä, ettei kaikki ole kunnossa kehossamme ja puskea vain eteenpäin, sillä pitäähän sitä jaksaa vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Päivät toistensa jälkeen sama toistuu, muttei kuitenkaan muuteta mitään jaksamisen edistämisen keinoja (jos niitä yleensä edes onkaan) eikä pyritä lempeämpään olotilaan tai energisempään fiilikseen, koska yksinkertaisesti ”ainahan se on tätä samaa”. Tottumus voi kääntyä kuitenkin jossain vaiheessa turmioksi. Meitä on moneen junaan ja kaikilla yksilölliset tarpeemme ja kehon toimintomme. On ylisuorittajia ja sitten niitä laiskoja sohvaperunoita. Ikuinen haaste onkin löytää se balanssi, joka palvelisi juuri niin, että saataisiin optimaalinen suoritustaso kaivettua itsestämme esiin ja päivät rullaisi ilman ähkimistä sekä aivosumua. Tämä on kuitenkin suuri haaste monelle, muttei todellakaan mikään kovin hankala kaava toteuttaa. Oman kehon kuuntelu ja tarkastelu ei tarkoita niitä mielihalujen perässä juoksemisia eikä myöskään väsymyksen takia treenaamista tai kodin askareiden väliin jättämistä, vaan sitä, että jos huomioi päivittäin kaiken suorittamisen vaativan ylenpalttista ponnistelua eikä virtaa tunnu riittävän iltapäivän jälkeen enää pientenkään asioiden tekemiseen, voisi ajatella, ettei kaikki ole kunnossa. Tai jos ei ole saanut nukuttua viimeiseen kuukauteen kunnolla, ruokailut on keskittyneet pääasiassa hetkelliseen energian buustaukseen välipalapatukoilla tai kun jokaista niveltä ja kehonkohtaa jomottaa, voisi ajatella, ettei kaikki todellakaan ole kehossa kunnossa. Toki sinä itse päätät minkälainen olotila on itsellesi ja elämäsi läpiviemiseksi normaalia. Pääsääntönä voisi kuitenkin sanoa, että jos riittävä määrä unta tai perus ruoka-aineiden syöminen sisältäen rasvat, proteiinin ja muut tarpeelliset ja terveellisiksi luokitellut vaihtoehdot eivät riitä lisäämään hyvinvointia sekä jaksamista, tulisi pysähtyä ja miettiä, olisiko elintavoissa ja suuhun laitettavissa ruoissa tai ravintolisissä ehkä vielä jotain parannettavaa, millä voisi muuttaa suuntaa. Ihmisen ei kuulu nukahtaa vain nukahtamislääkkeiden avulla, ihmisen ei kuulu kärsiä jokapäiväisistä kolotuksista, ihmisen ei kuulu kärsiä ylipainon tuomasta lastista, ihmisen vatsan kuuluu toimia kerran päivässä, ihmisen ei kuulu kärsien vääntäytyä työpaikalle, ihmisen ei kuulu sairastaa puolet vuoden päivistä eikä varsinkaan täyttää päiviään vain makaamalla toimettomana sohvan pohjalla. Elämä on niin paljon muutakin. On löydettävä keinot kritisoida omia tapojaan. On oltava avoin ja rehellinen. Miksi huijata itseään? Omiin kokemuksiin uskominen on ensisijainen keino lähteä tarkastelemaan kehontuntemuksiaan. Luottaa siihen, että juuri tämä ravintoaine tekee minulle hyvää ja että tarvitsen 8h unta jaksaakseni taas seuraavan päivän. Oppia tunnistamaan isot ja pienet virheet moottorin toiminnassa, jotta voi keskittyä toteuttamaan vain niitä parhaita tapoja. Syödä erilaisia ravintoaineita erilaisiin aikoihin ja testata vaikutuksia – ei ole olemassa yhtä oikeaa väylää, joka toimisi kaikille samanlaisesti. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Jokaisen pitää löytää oma terveyttään ylläpitävä sekä jaksamista maksimoiva polkunsa. Joskus se saattaa vaatia vuosienkin tarmokasta oman kehon kuuntelua sekä tarkastelua, mutta palkitsee aivan varmasti. Kokeilemalla erilaisia keinoja löytää siis varmasti itselleen ne tavat, joista lähtee positiivinen signaali keholle. Pienetkin muutokset saattavat nimittäin yllättää. Jo vedenjuonnin lisääminen tuottaa monelle uusia ulottuvuuksia mm. suolentoiminnassa ja harventuneina migreenikohtauksina. Keho on niin arvokas lahja, että sitä pitää osata arvostaa – toki sellaisena kuin se on, mutta myös kuunnella sitä ja sen toimintaa. Valitettavan moni myös tottuu huonoon kehontoimintaan ja saattaa luulla, että mm. väsymys on luonnollinen tila kaiken suorittamisen jälkeen. Näin se ei kuitenkaan ole – eikä saakaan olla. Eihän meitä tänne pelkästään nukkumaan ole luotu. Kaikki totuttu ei välttämättä millään elämänalueella ole paras vaihtoehto. Monesti ollaan vain liian laiskoja tekemään muutoksia. Ne jotka minut henkilökohtaisesti tuntee, tietää että tykkään haasteista ja kaikesta, mikä edistää hyvinvointia, jaksamista, liikuntasuorituksen parantamista ja ennen kaikkea terveyttä. Innostun aina kaikesta uudesta ja etsin tietoa enemmän, jos se jotenkin omiin motiiveihini kolahtaa. Kävi tässä sitten taannoin taas niin, että yksi ystävistäni oli ensimmäisinä henkilöinä Suomessa törmännyt elimistön luonnollista ketoosia edistävään tuotteeseen ja tietenkin minä jo muutaman kerran ketoosin positiiviset vaikutukset kokeneena innostuin kokeilemaan tätä jauhetta. Ketoosikokemuksistani voit lukea täältä , ja täältä , mutta mainitsen tässä vielä niille, jotka eivät siitä tiedä, että 28 päivän ajan rämmin (todella rämmin irvistäen) läpi ruoanpunnitus- ja proteiinihelvetin, jonka seurauksena olin kymmeniä senttejä timmimpi ja monta kiloa kevyempi. Mieletön muutos kehossa oli huomattavissa jo ensimmäisen viikon jälkeen. Se oli kuitenkin niin tuskainen matka aikatauluineen ja ruoanvalmistuksineen, etten ole kaivannut sen toteuttamista yhtään. Niitä tuloksia kyllä ikävöin aina kun puin jotain istuvampaa vaatetta päälleni. Tämän juoman, aamuisen vesilasiin sekoitettavan jauheen, kanssa ketoosiin pääsy on ihastuttavan helppoa kun jokaista ruoankimpaletta ei tarvitse punnita ja syödään silloin kun oikeasti on nälkä. Keto//OSin kanssa voi halutessaan syödä ihan normaalisti ja totutusti. Toki tilannetta voi halutessaan maksimoida jättämällä turhat hiilarit sekä herkut pois, kuten esim ne iltaherkuttelut. Viisaat ravinto-oppineethan sanoo, että päivittäisestä ruoasta tulisi vain noin 20% sisältää hiilareita eli kehomme ei kovinkaan paljon sitä edes vaadi toimiakseen optimaalisesti. Sairaanhoitajan ja terveyttä edistävin silmin asiaa tarkastellessa, löysin ketoosin vaikutuksista jo runsaasti uutta tutkittua tietoa. Ketogeenistä ruokavaliota käytetään yleisesti jo mm. epilepsian hoidossa sekä lasten lihavuuden hoitokeinona. Keto//OS yllätti siis itseni täysin. Olen vuosikausia juossut kaupoissa erilaisten healthy choice -tyyppisten tuotteiden perässä ja syönyt jos jonkinlaisia pulvereita ja siemeniä, saamatta kuitenkaan mitään näin konkreettista muutosta olossani aikaan. Ei liene yhtään yllättävää, että ihastuin, rakastuin ja koukutuin. Nyt 3kk tätä eksogeenistä ketonia sisältävää juomaa käyttäneenä on oloni taivaallinen. Olen täynnä energiaa, vatsaani ei turvota ja jaksan työpäivät ilman väsymys-momentteja ja sen lisäksi vielä liikkua ja toimia omissa puuhissanikin työn jälkeen. Innostuneita kokeilijoitakin on jo useampi kaveri ja yhteisenä kaikilla on halu tuntea ketoosin vaikutukset omassa jaksamisessa ja huomioda terveydentilan muutokset, treenisuoritusten paraneminen ja/tai yksinkertaisesti vaan yleisen hyvän olon saavuttaminen. Aloitan joka aamu päiväni tällä taikajuomalla. Sen lisäksi teen ison kupin rasvakahvia ja seuraavan aterian syön kun on nälkä. Yleensä se on kello 11 paikkeilla (herään kello 5:30 näinä nimenomaisina aamuina). Rasvakahvista saan riittävästi energiaa ja se pitää minut pitkään kylläisenä. Ketojuomasta saan maksalleni viestin alkaa tuottamaan omia luontaisia ketoaineita ja käynnistämään positiiviset vaikutukset elimistössäni. Saatatte ehkä muistaa, että olen aina ollut huono syömään aamiaista ja tämä on ollut itselleni suuri pelastus. Kaiken jo mainitsemani lisäksi, olen huomannut vireystason nousun, aivosumun vähenemisen, unenlaadun paranemisen, nivelkipujen häviämisen, ihon paranemisen ja yllätys yllätys – naposteluhimon katoamisen. Suklaata en ole syönyt ja muutkin pienet välipalasyömiset on jääneet ihan itsestään pois. Mitään erityistä ruokavaliomuutosta en ole tehnyt, liikuntakin on jäänyt kiireessä ja selkäoireissa minimiin, mutta silti keväällä, talven jäljiltä puristavat farkut sujahti jalkaani yllättäen ja mittanauhalla mitattuna vyötäröstä oli kadonnut muutama sentti puhumattakaan vaa’an näyttämästä lukemasta. Nämä ovat tietysti toisarvoisia havaintoja kaiken muun terveyshyödyn seassa, mutta monelle se tärkein syy lähteä kokeilemaan ketoosin vaikutuksia elimistössä. Onhan se äärimmäisen mukavaa kun pää ja keho toimii. Kenelle suosittelisin? Kaikille. Kaikille niille, jotka haluavat satsata omaan hyvinvointiinsa. Tällä hetkellä tiedän jo, että mm. verensokeriheittelyistä kärsivät, ylipainoiset, allergikot, suoliongelmaiset (ärtynyt suoli, ummetus), nuutuneet ja väsyneet ihmiset kokevat heti ensimmäisten päivien aikana muutokset ja tuntevat saavansa avun oireiluunsa. Ja aktiivisesti liikkuville tietenkin lisäämään tehoa ja tuloksia treeneihin sekä tietenkin monien kaipaamaa rasvan palamista. Summa summarum – jos näin helposti ja pienellä investoinnilla pystyn lisäämään energiaani ja saamaan samalla muut hyvänolon rakennuspalikatkin elimistössäni paikoilleen, on tuote hypetyksensä arvoinen. Ja oma kokemus on aina se paras kokemus. Niin kuin jo sanoin: sinä tiedät mikä sinulle tekee hyvää. Love, K. Jos kiinnostus oman kehon toiminnasta ja sen parantamisesta ketogeenisen juoman avulla heräsi, klikkaa itsesi tänne https://kamillarautio.shopketo.com Seuraa blogiani Bloglovinin avulla eksogeeni energia Hyvinvointi keho keto Ketogeeni ketoOS Ketoosi ketoosidieetti Terveys voimaantuminen Lue myös: Vaihtoehtoviidakko 30.11.2017 Sinä riität! 23.03.2017 Yksinkertainen kuvio 08.01.2017 Oppia ikä kaikki 19.10.2016 Mitä sulle kuuluu? 14.06.2016 #aloha Vaihtoehtoviidakko Kamilla
18.9.2017 Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset 18.9.2017 Seetu 1 89 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Suomen Joogaopiston Facebook-sivulta luin yhden joogaajan kysymyksen, pitääkö yli 65-vuotiaiden välttää etutaivutuksia. Kysyjä oli kuullut ulkomaisen jooganopettajan näin suositelleen. Tosin tämä oli kuultu toisen käden tietona joogatunnilla. Facebook-sivulla kysymys joka tapauksessa herätti vilkkaan keskustelun. Mainitun ikärajan jo lähes kymmenen vuotta sitten ylittäneenä kiinnostuin ja myös yllätyin tällaisesta suosituksesta tai ohjeesta. Itselleni tällainen ikärajoite ei ole edes tullut mieleen, mutta niin jumpassa, joogassa kuin pilateksessa teen tietysti kaikki liikkeet omien mahdollisuuksieni mukaan. Etutaivuksia kyllä olen viime viikolla tehnyt niin pihatöissä, pilateksessa kuin seniorijumpassa. En jäänyt kuitenkaan yksin ihmettelemään ja kauhistelemaan tällaista väitettä, vaan kysyin asiantuntijoiden mielipidettä. Pilatesta ohjaava Susanna Kaija otti asiaan hyvin käytännön läheisen kannan. Hän totesi, että saman tien yli 65-vuotiaat voivat sitten unohtaa imuroinnin ja monet muut kotityöt. – Liikunnalla juuri vahvistetaan lihaksia, jotta rankakin voisi paremmin, hän muistutti. Hyvinvointicenterin toiminnanjohtaja ja jooganopettaja Mirja Lamberg myös ihmetteli väitettä. Ikärajojen asettelu on hänen mielestään kestämätöntä. Voi olla hyväkuntoisia seitsenkymppisiä ja taas huonokuntoisia alle 65-vuotiaita. Lambergilla on esimerkiksi ryhmä, jossa on 20 henkeä, ja heistä vain kaksi on alle seitsenkymppistä. Etutaivutukset ovat niin tässä ryhmässä kuin muutenkin olennainen osa joogatuntia. – Ei voida asettaa mitään ikärajoja. Rento etutaivutus esimerkiksi vähentää verenpainetta ja stressiä. Jos jotakin pitäisi kaihtaa, niin mieluummin sitten taaksetaivutusta. Se on ongelmallisempi kuin lempeä etutaivutus. Jos tällaiseen etutaivutuksen välttelyyn mentäisiin, täytyisi tietysti vielä täsmentää, mitä sillä nimenomaisesti tarkoitetaan. Esimerkiksi joogassa yksi perusasana on aurinkotervehdys, mutta erilaisia etutaivutuksia on tietysti muitakin. Samoin esimerkiksi seniorijumpassa tehdään erilaisia taivutuksia, mutta uskoisin jokaisen sentään itse ymmärtävän, mikä on hyväksi ja mikä ei. Asiansa osaaviin ohjaajiin voi myös aina luottaa. Onpa minulla ollut jooganopettaja, joka lopetti ohjaamiset vasta 80-vuotiaana. Hän myös kaikkien ohjaajien tapaan itse teki liikkeet ryhmää ohjatessaan. Artikkelikuva: Yksi esimerkki joogassa tutusta etutaivutuksesta: alaspäin katsova koira -asana. etutaivutus jooga pilates seniorijumppa Lue myös: Kuntosali ei tarjoa pikavoittoja 28.01.2019 Pilateksella hyvää itselle ja muille 18.12.2017 Ryhmäliikunnassa saa voimaa toisista 30.01.2017 Vedetään napa selkärankaan 25.09.2016 Nyt muokataan keskivartaloa 29.08.2016 Vanha, seniori, ikääntynyt vai vanhus? Marjametsään tai kävelylle, aivot ja sydän kiittävät Seetu
11.9.2017 Vanha, seniori, ikääntynyt vai vanhus? 11.9.2017 Seetu 1 14 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Mikä on hyvä nimitys pitkään eläneelle ihmiselle? Pitääkö tällaista asiaa edes pohtia? Mielestäni pitää, sillä sanoilla on voimaa; se on todettu monessa muussakin yhteydessä. Tämä tuli taas kerran esiin, kun Helsingissä Tietokirja.fi -tapahtuman yhdessä paneelissa keskusteltiin vanhuudesta. Teema oli keskustelunaiheeksi hyvä, mutta liian laaja. Ei olekaan ihme, että keskustelu rönsyili niin paljon, ettei oikein hyviäkään ajatuksia pystytty jalostamaan keskusteluksi. Paneelissa sivuttiin myös sitä, mikä nimike olisi paras, kun vanhus-sana yksimielisesti todettiin pulmalliseksi. Tuli kuitenkin mieleen, että tämä vanhus vai ei -teema olisi ansainnut oikein kunnon keskustelun. Paneeliin osallistunut Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä kertoi käyttävänsä vanhus-nimikkeen sijaan vanha ihminen -nimitystä. Senioreista hän ei haluaisi puhua. Samankaltaisen tuomion saivat muut yleiset nimitykset. Tuttuja monista yhteyksistä ovat juuri nimitykset seniori, ikääntynyt, ikäihminen, kauan elänyt ja jopa harmaat pantterit. Puhutaan myös kolmannesta iästä, ja se on oikeastaan aika hyvä ilmaisu. Moni näet jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa elelee eläkeläisenä vuosikymmeniä. Vanhuuseläkkeeseen on oikeutettu jo 63-vuotias, ja tuskinpa kukaan kutsuisi tämän ikäistä vanhuuseläkeläistä vanhukseksi. Vanhus-tyyppistä sanaa vältellään myös muissa kielissä, joten voidaan kai puhua kansainvälisestä ilmiöstä. Itse pidän seniori-nimityksestä, sillä olemmehan hyväksyneet juniori-nimityksenkin sekä monia muita alkujaan vieraista kielistä tulleita lainasanoja. Seniori tuntuu aika demokraattiselta sanalta, johon ei liity erityisiä latauksia. Entä sitten tuo vanhus? Helsingin Sanomissa haastateltiin joulukuussa 100 vuotta täyttävää Jaakko Estolaa, ja häneltä myös kysyttiin mielipidettä näistä nimityksistä. Estola pelaa lentopalloa useita kertoja viikossa veteraaniporukassa. Näin hän vastasi kysyttäessä, saako satavuotiaista käyttää nimitystä vanha. ” Kun ihminen jää seinien sisälle, vanhuus tulee. Vanha on sitten, kun on sidottu tuoliin ja riippuvainen toisista. Minä saan vielä liikkua ja löytää iloa toisista ihmisistä.” Tätä neuvoa kannattanee nuorempienkin miettiä, ainakin jos asia on omissa käsissä. ikääntynyt kolmas ikä seniori Tietokirja.fi vanhus Lue myös: Seksipommista tuli eläkepommi 15.05.2017 Taiteilijaelämää kirjan sivuilla Yli 65-vuotiaat ja etutaivutukset Seetu
5.9.2017 Syksyn iloja :) 5.9.2017 Sirkku 1 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Niin se meni. Se kesä, joka ei koskaan tänä vuonna sitten tullut :) No mitäs sitä murehtimaan, ens vuonna sit. Aika menee nykyään niin nopeesti, et johan se kohta on =D Mä oon ihan rakastunu mun uuteen saliin. Siellä on kaikki mitä voi toivoa ja vähän enemmän. Ja sopivasti ihmisiä, sopivasti tilaa. Ideoita ja mahdollisuuksia kaikkeen kivaan extraan, joka toisaalta saa treenit välillä venymään sellasiks 2-2,5 tuntisiks =D Tänään selvisin 1,5 tunnilla, koska mä aion käydä vetäsemässä toiset treenit alkuillasta. Koska mä voin. Koska mulla on vapaapäivä. Ja koska mulla on flunssa. Joo, olen idiootti =D No ei, ei tää paha ole ja pois päin menossa jo :) Toi kelkka on ihan mielettömän hyvä keksintö! JA sinne on tullu tämmönen <3 Perjantaina käydään kaverin kanssa testaamassa se trampoliinipuiston puoli. Enhän mä niillä osaa pomppia. Taitan niskani taatusti. Tai ehkä en, kunhan hytkyn niissä tunnin =D Hirvittää jo valmiiks, mut onhan se käytävä kokeilemassa. Ties minkälainen taituri musta tunnin aikana kehkeytyy :) Siellä se odottaa neliraajahalvaantuvia! Täst se taival läks <3 Meillä oli tässä välissä 5. hääpäivä. Varsinainen hääpäivä vietettiin romanttisesti tahoillamme töissä eri vuoroissa, joten käytiin juhlistamassa sitä sitten viikonloppuna Tallinnassa. Kiva reissuhan se oli ja mä pääsin käymään Sportsdirectissä. Paras kauppa ikinä =D Löysin sieltä itelleni kaikenlaista kivaa kuten kuvasta näkyy! Pääsee mies vähän treenauttamaan mua. Koira ei vaan koskaan oo kauheen innoissaan, alkaa puolustamaan ukkoa =D Hei kyl mä söinki jotakin =D Mun rakkaat <3 Koska mä en ole shoppailuihminen, piti välillä käydä vetämässä vähän s…happea vessassa =D Tarvii varmaan suunnitella seuraavaa reissua lokakuun lopulle, ni pääsee hakemaan taas kaikkea tarpeellista ja vähän tarpeetontakin :) Ostarin vessassa voi tulla jano =D Miksei tätä oo Suomessa??? Reissun jälkeisenä päivänä käytiin testaamassa Lahden uus Hoplop. Must on niin jännää, et noissa ei aikuisen tarvi maksaa mitään, vaik ihan yhtä hyvin ne siellä pääsee touhuumaan =D Kivaa :) Mä taidan taas hakea opiskelemaan. Viime syksyn perusteella odotukset ei ole kovin korkealla, mutta eihän se hakeminen mitään maksa. Jos sitä fyssariks tällä kerralla, se viime syksyn sairaanhoitaja-haku oli sellanen lievä aivopieru. Ei sovi mulle ollenkaan. Huomenna taitaa alkaa haku. Julmasti hakijoita ja karmivan vähän hyväksytään. Mut pitäähän ihmisellä harrastuksia olla :) Tällä hetkellä mä en oikeastaan muuta odota kuin lomaa. Kos odottaa sellasen 24 päivän ja 19 tunnin päässä. On aina niin mukavaa lähteä, mutta niin ankeeta palata. Tällä kerralla mulla on kovasti suunnitelmissa vetästä ainakin 3 salitreeniä sen viikon aikana. Mut katotaan nyt viekö löhööminen voiton =D Suunniteltiin me jo ottavamme tennismailat mukaan, mut ehkä ne jää kyydistä. Tai no ei ne paljoa tilaa vie. Tai ehkä vie…ainakin yhden mekon ja laukun verran =D Joo, mul on ostoslistat jo valmiina :) Pikkujätkälle on pahoivointilääke-resepti valmiina, nyt mä vaan emmin uskallanko sellasia hakea. Ties miten vaikuttaa. Mut ei se yrjöilykään kivaa ole. Ottaako vai eikö ottaa… Ai niin, ei me mihkään naisten kickboxingiin vaihdettukaan. Sekin oli taas sellanen hetkellinen möksäys =D Samassa ollaan jatkettu, onneks :) Eilen oli taas ihan huipputreenit. Välillä vaan ärsyttää kun ei päästä käymään niin usein kuin haluais. Kaverin kanssa molemmilla vuorotyö, niin joinain viikkoina treenit jää todella vähiin. Mut onneks mul on nyt kotona vermeet ja aina valmis mies valmiina taistoon =D Nii ja mun dieettini ei oikein etene =D Se junnaa aika lailla paikoillaan. Mitä enemmän yritän kiristää, sitä enemmän repsahtelen. Hyi hyi Sirkku, spartalainen itsekuri alkaa olla myytti vaan =D No ihan sama, en mä jaksa stressata. Käytän rannalla jotain kaapua, sillähän siitä pääsee :) Mä maistoin äsken tällasta. Oli ihan jees, mut ei niin hyvää ku se kookos. Hyvä, mun pitää hyökätä pyykkivuoren kimppuun. Palaillaan ja hyvää, kylmää ja aurinkoista syksyä kaikille. Mulla onkin jo toppatakki kaivettu esille =D dieetti fitness kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus painonpudotus salitreeni sokeriaddiktio Trampolinpark treenaus treeni treeniblogi WellGym Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 09.08.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Keventämisen uskomaton vaikeus! 13.04.2017 Pistetääs akka ruotuun =D Action-Sirkun accidentti! Sirkku
4.9.2017 Taiteilijaelämää kirjan sivuilla 4.9.2017 Seetu 1 7 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kirjojen tunnelmaan sopiva kirjanmerkki. Taiteilijat ja taidemaailma inspiroivat myös kirjailijoita. Onneksi näin on, sillä tuotokset ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Kuinka ollakaan, olen lukenut peräkkäin kolme fiktiivistä taiteilijaromaania ja viihtynyt niiden parissa. Kaikille on yhteistä, että niissä fakta ja fiktio kohtaavat mainiona yhdistelmänä. Kuvattavina on joko taiteilija historiallisena henkilönä ja/tai ihan aitoja taiteilijan aikalaisia, vaikka kysymys onkin kaunokirjoista. Joel Haahtelan 10. teos Mistä maailmat alkavat kertoo nuoresta Visasta, joka löytää kuvataiteesta elämäntehtävän. Kirjailija kuvaa hyvin, kuinka nuorta poikaa kiehtovat jo pelkästään niin ihanat nimet kuin Giotto di Bondone, Rembrant Harmenszoon van Rijn ja Michelangelo di Buonarroti. Näiden työn jälkeä hän tutkii Helsingin Rikhardinkadun kirjaston taidekirjahyllykön ääressä ja myöhemmin kotona. Visa opiskelee Vapaassa taidekoulussa muiden muassa Unto Pusan oppilaana ja jatkaa taideopintoja myöhemmin Italiassa. Varmaan Italia-jakso lopullisesti lumosi minut tässä kirjassa. Kirja kuljetti tuttuihin paikkoihin, ihastelemaan Giotton freskoja Assisissa ja kulkemaan Bolognan katetuilla jalkakäytävillä. Lisäksi Haahtelan lause on ihailtava, moni-ilmeisyydestään huolimatta jäsentynyt. Hänen tapansa kirjoittaa yllätti iloisesti. Botticelli tuli myös Haahtelan kirjassa mainituksi, ja kun seuraavaksi tartuin Kati Tervon uusimpaan kirjaan Iltalaulaja , siinäkin tapasin taas maininnan Botticellin kukkaisneidosta Florasta. Kirjan päähenkilö taidemaalari Ellen (Thesleff) matkustaa Hämeeseen, Muroleen huvilalleen. Hän saa avukseen paikallisen tytön, ja tämän tytön Ellen haluaisi maalata kuin Botticelli aikanaan eteerisen neidon. Aika sopivasti sattui kirjanmerkkinä olemaan juuri kuva La Primavera -neidosta, yksityiskohta ikonisesta maalauksesta. Kati Tervon kirja on kertomus nuoren, oppimattoman tytön ja muistoissaan elävän taiteilijan yhteiselosta yhtenä kesänä ränsistyvässä huvilassa alati kohisevan kosken partaalla. Tytölle taiteilija on monella tapaa käsittämätön, mutta kuitenkin ihailtava hahmo. Kuvaus on elämänmakuista ja koskettavaa. Kolmantena taiteilijaromaanina oli vielä Venla Hiidensalon Sinun tähtesi , kuvaus Albert Edelfeltin elämästä. Tämä sattui olemaan neljäs tänä vuonna lukemani Albert Edelfeltiä osittain tai kokonaan kuvaava teos. Jokaisessa teoksessa on oma näkökulmansa ja omat ansionsa, mitäpä niitä vertaamaan. Ei taiteilijaromaania voi ilmeisesti olla ilman Italia-yhteyksiä. Kahdessa kuvattiin matkoja Italiassa, Ellen-taiteilija tyytyi matkustamaan Italiassa vain muistoissaan, arvokasta sekin. Giotto Joel Haahtela Kati Tervo La Primavera taiteilijaromaanit Venla Hiidensalo Lue myös: Kuolemasta kirjoittaminen on myös terapiaa 27.05.2019 Lukuhaasteet avasivat silmiä 09.10.2017 Armo on suloinen salaisuus Vanha, seniori, ikääntynyt vai vanhus? Seetu
28.8.2017 Armo on suloinen salaisuus 28.8.2017 Seetu 1 47 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Armoa on meistä jokainen kohdannut ja kohtaa elämässään. Se vain on niin vaivihkaista, ettei sitä aina edes havaitse, ei ainakaan aivan heti. Armottomuuden jokainen huomaa halutessaan helposti, mutta armollisuuden tajuaminen saattaa jopa jäädä huomaamatta. Armoa ei voi tilata eikä ansaita, se lankeaa luonnostaan. Armoa pitäisi osata antaa muille ihmisille, mutta myös itselleen. Tässä ajassa tämä on entistä tärkeämpi huomio. Arjessa emme siihen kristillisessä tai maallisessa muodossa taida kiinnittää huomiota, sillä se on kuin kaapuun pukeutunut salainen voima. Ilahduin, kun löysin Taru Hallikaisen kokoaman haastattelukirjan Armon kintereillä . Teoksen nimi on erityisen onnistunut. Armon liepeestä ei meinaa saada kiinni, vaikka sen läsnäolon juuri ja juuri havaitsee. Armo on salaisuus, kirjoittaa Taru Hallikainen. Teoksessa yli 30 ihmistä kertoo oman kokemuksensa armosta. Kaikki esiintyvät omilla nimillään, ja kertomukset ovat koskettavia ja avoimia. Armo on todella puhutellut eri tavoin eri henkilöitä. Parhaiten teoksen sisältöä kuvannevat suorat lainaukset kirjan tekstistä, vaikka nämä pakosta jäävät tässä yhteydessä vain raapaisuiksi. Mainitsen vain kertojan etunimen, mutta teoksessa on nimen lisäksi, ammatti ja ikä. Osa on julkisuuden henkilöitä. ”Hän kokee, että hänellä on auttamisvelkaa, joka hänen on maksettava pois. Sanna kävi kauppaa maailman kanssa kaikesta, elämästä, kivusta, armosta, ihan kaikesta, kun hänen lapsensa sairastui syöpään. Nyt hän pyrkii maksamaan sitä velkaa takaisin armottomuuteen asti.” (Sanna) ”Luonto on täynnä ihmeitä, kun herkistyy niitä näkemään ja kuulemaan. Hän näkee suurena armona, että voi herkistyä ja löytää yhteyden luontoon. Kokemukset kantavat Raimoa heikkoina hetkinä.” (Raimo) ”Jukka uskoo hyvään. Hän on kaiken kokemansa ja näkemänsä jälkeen vakuuttunut, että hyvä voittaa viime kädessä pahan. Tragediat joita Jumala sallii tapahtua, kääntyvät lopulta voitoksi.” (Jukka) ”Gazalen käsitys armosta vaihtelee eikä se ole aina samanlainen. Tällä hetkellä se menee alamäkeä, sillä hän näkee maailmassa liian vähän armoa ja armollisia ihmisiä. Hän ymmärtää ja kuulee sota-alueelta kantautuvia tuskanhuutoja.” (Gazale) ”Marialle kärsimyksenä näyttäytyneet kokemukset toivat varmuutta ja vahvuutta alkaa elää itsensä näköistä elämää ja tehdä siitä onnellisen. Hän kokee löytäneensä kadonneen persoonallisuutensa uudestaan. Maria ajattelee, että se osa häntä, joka on hänen persoonallisuutensa ydintä, oli vuosia piilotettuna, kunnes se pääsi takaisin valoon hänen itsensä armahtamana.” (Maria) ”Suurperheen äitinä Katilla armoon liittyy kiinteästi itsensä ja omien tarpeiden kuuntelu, jotta on voimavaroja auttaa ja huolehtia muista. Vaikka armoa ei voikaan ansaita, ihmisen on tehtävä oma osansa, jotta armo mahdollistaa onnellisuuden itselle ja muille. ” (Kati) armo armollisuus Armon kintereillä armottomuus Taru Hallikainen Kukkivat kaalit ovat monikäyttöisiä Taiteilijaelämää kirjan sivuilla Seetu
14.8.2017 Murresanoista ei kannata kinata 14.8.2017 Seetu Tykkää 19 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Kuinka moni osaa oman kotiseutunsa murretta? Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä harvinaisempaa varmaan on murteen puhuminen. Murteet eivät suinkaan ole kuolemassa, mutta ne ovat saaneet erilaisen statuksen kuin ennen. Nykyään pidetään jopa kilpailuja murteella puhumisessa, ja myös murteella kirjoitettuja teoksia julkaistaan. Heli Laaksosen ja Sinikka Nopolan tekstit ovat monille tuttuja ja hyvin suosittuja. Usein murre ja huumori liitetään yhteen, ja se vähän vääristää asioita. Murteella voidaan puhua niin vakavaa kuin hauskaakin, kaikki riippuu tilanteesta ja aiheesta. Se on kuitenkin huomattu, että poliitikolta menee lähes uskottavuus, jos hän käyttää murretta. Ville Itälää jopa pilkattiin, kun hän puhui Turun murretta. Toisaalta olisi kiinnostavaa kuulla, kun Seppo Kääriäinen puhuisi leveästi savoa. Monta kiistaa saadaan syntymään murresanojen oikeellisuudesta. Ne sodat päättyvät yleensä ratkaisemattomaan tilanteeseen, sillä murre vaihtelee paikkakunnittain ja muuttuu vuosien mittaan kuten kieli yleensä. Toisaalta on aivan turha kysellä, kumpi on oikein, esimerkiksi vihta vai vasta. Vastaus on tietysti kumpikin, sillä vihta on länsisuomalaisen ja vasta itäsuomalaisen murrealueen sana. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Murretta voi taitava kirjoittaja käyttää tekstissään kuin mausteena. Tästä hyvä esimerkki on Eeva Tenhusen (1937-2017) dekkari Kuolema savolaiseen tapaan. Siinä käytetään Savon murretta herkulliseen tapaan. Kesävieraaksi naamioitunut tutkija jopa paljastaa itsensä yrittämällä puhua savoa, vaikka ei murretta osannutkaan. Minä vaen aattelin pistäytyä kahtomassa ettei rouvalla ole mittee hättee … ´´vuan´´ja ´´mittään hättee´´korjasi viinamäkeläistynyt kielikorvani automaattisesti; Taskinen oli väärennös, savolaisensa hyvin tuntenut kirjailija kirjoittaa. Eeva Tenhunen kirjoittaa lämpimän ilkikurisesti savolaisesta elämäntavasta, johon tietysti murre kuuluu olennaisena osana. Savolaisen on hänen mukaansa mahdotonta sanoa ei. Ellei pysty sanomaan myöntävästi, voi sanoa ehkä. Sen sijaan jää avoimeksi, milloin luvattu asia sitten hoidetaan; ehkä ensi viikolla, ehkä ensi vuonna. Jos taas jokin asia menee pieleen, syyllinen on usein ´´poeka´´. Eihän kukaan voi vihoitella pojille, kyllähän pojatkin aikaan oppivat toimimaan oikein. Aivan samantyyppisen analyysin savolaisuudesta kirjoittaa myös Kari Häkämies dekkarissaan Presidentin murhe. Tällainen savolainen ominaispiirre lienee siis totta. Eeva Tenhunen Kari Häkämies murre murrejutut Savon murre vasta vihta Oman askelpituuden voi laskea helposti Kukkivat kaalit ovat monikäyttöisiä Seetu
9.8.2017 Pistetääs akka ruotuun =D 9.8.2017 Sirkku 1 8 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Hahhahhaaa, onks eukko vähän rötväilly koko kesän? No on =D No ei kauheesti naurata, mut ei nyt ihan kauheesti itketäkään :) Nyt on kuitenki taas sellanen vaihe, et aletaan puskemaan täysillä, eihän tästä muuten mitään tule! Rannallekin kerran päästy ja jopa mulahdettu :) Joo, Gunnareista ei mitään näkynyt, mut onneks sentään vähän kuului. Ei tollaset massatapahtumat ole mua varten, on se jo uskottava. No kyllä siitäkin reissusta lapsenlapsille kerrottavaa riittää…eiku ai niin, ei todellakaan kerrota =D Tenkun Koivusen keikka sen sijaan oli hermoja ja korvia hivelevää, kuten aina <3 Tulipas siinä joku väli-terassireissukin vedettyä ja viikko sitten käytiin työporukan kanssa Tallinnassa ja pilkkuun asti sekin meni. Niin, eipä tässä kauheesti treenata ole kerinnyt kun on puolikuntosena ollut puolet kesästä =D No ei siinä, onpahan kroppa noin muuten saanut vähän lepäillä. Taidan pitää sitä normaalisti aika äärirajoilla, jos leppyneisiin hermoihin on uskominen :) No olihan meil kivaa :) Ois pitäny kattoo sitä Titanicia joskus ni ois menny vähän paremmin =D Huippu reissu :) Ette kyllä usko mitä menin tekemään! Mä vaihdoin salia. Pitkään ja hartaasti sitä mietin (enemmän kuin asioita yleensä) mutta niin siinä sitten kävi. Menin naimisiin salin kanssa. Ainakin vuodeks =D Mua on alkanut nyppimään tää järjetön dösässä istuminen, joten ajattelin tossa muutama viikko sitten käydä tsekkaamassa ton kilsan päässä sijaitsevan Trampolin Parkin WellGymin. No sehän oli hyvä. Sehän oli erittäin hyvä. Niin hyvä, etten sieltä vielä kertaakaan alle 2 tunnin ulos oo selvinnyt =D No kai se siitä jossain vaiheessa nopeutuu toivottavasti :) Tänään kävin esittämässä vienon pyynnön nyrkkeilysäkistä. Noh, sellanen on kuulema jo matkalla. Ai että, ei kaduta siis vieläkään :) Kyllä pieni syyllisyyden pisto rinnassa oli/on, mut käynhän mä Kamppiksella edelleen kickboxingissa. Tääl on niin paljon kaikkea kivaa, ettei treeneist meinaa tulla loppua millää =D Kamppeet taas käytössä :) Joo, sekin alkoi taas viime viikolla. Ihan jees, mut silti me ajateltiin mennä tossa syksyllä ainakin joksikin ajaks kokeilemaan naisten kickboxingia. Se on ehkä enemmän sellasta suoraa mätkimistä ja hikihommaa, toi normipuoli keskittyy mun makuun liikaa jo tekniikkaan. Ja mä vasurina en voi sietää tekniikkahiomisia etenkään kun ne selitetään oikeakätisten näkökulmasta =D No joo, voihan sitä sitten aina palata normiin jos se naisten versio ei olekaan kivaa. Mut pääasia et homma rullaa taas :) No oon mä kerran kerinny tenniskentälle… Ja fillaroimaanki :) Oli kyl jäätävä päivä… Perhepuistossakin päivänä eräänä. Jos ei poika ni sit äiti :) Ravinnon suhteenkin kesä on ollut melkosta sikailua. Onneks vaa’alla se ei ole näkynyt kuin hetkellisesti. Toisaalta kun ei salilla kauheesti ole tullut rampattua, painon nousemattomuus on voinut johtua siitäkin. No kohta nähään =D On mulla vielä 8,5 viikkoa aikaa tiputtaa se muutama kilo ennen reissua tai muuten käy ohrasesti! Ai että mä ootankin lomaa :) Mä taas kuvittelen rehkiväni hotellin salilla viikon mut joojoo, saahan sitä kuvitella =D Ai ja 5. hääpäiväkin eessä parin viikon päästä, sitä täytyis käydä pikasesti Tallinnassa juhlistamassa. Jösses, onneks kohta on talvi ja voi elää ihmisiks toppatakki päällä hytisten. Ei niin että tänä kesänä ois kauheesti hikoilemaan päässy. Hmmm, jonkun krapulan evästä. Terveellistä notta! Täst on tullu mun lemppari kookosrahkan seassa :) Josta tulikin mieleeni, et mulla on vapaapäivä ja ulkona aivan loistokeli. Sali taputeltu ja mä voin painella tonne pihalle enkä notkua tässä koneen ääressä =D Joten palaillaan vähän sateisempana päivänä. Pitäsköhän mun hakee opiskelee… dieetti fitness kickboxing kuntosali kuntosaliharjoittelu Lahden Kamppailukeskus laihdutus painonpudotus ruokavalio salitreeni sokeriaddiktio syömishäiriö treenaus treeni treeniblogi VHH WellGym Lue myös: Action-Sirkun accidentti! 16.10.2017 Syksyn iloja :) 05.09.2017 ”Kesä”kuulumisia =D 26.06.2017 Vähän järkeä päähän 10.05.2017 Keventämisen uskomaton vaikeus! 13.04.2017 ”Kesä”kuulumisia =D Syksyn iloja :) Sirkku
7.8.2017 Oman askelpituuden voi laskea helposti 7.8.2017 Seetu 1 15 JAKOA Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ensimmäinen askel on tärkein, niin monessa asiassa, mutta aivan konkreettisesti kävelyssä. Kun tulee otetuksi ensimmäinen askel, seuraavaa on vaikea olla ottamatta. Jokaisella on omanlaisensa askel; olemmehan me erikokoisia, eri-ikäisiä ja erikuntoisia. Askelmittarit, aktiivirannekkeet ja puhelinsovellukset auttavat jokaista, joka haluaa tietää päivittäisten askeltensa määrän. Kun tekniikka tietää kävelijästä ainakin pituuden ja painon, askelmääräkin selviää. Luulisin yleisesti arveltavan, että 10 000 askelta päivässä on suositeltava määrä terveelle aikuiselle. Tämä suositus on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu, sillä lukema on peräisin 1960-luvulta Japanissa tehdystä tutkimuksesta. Siellä havaittiin, että japanilaisen miehen päivässä kävelemä 10 000 askelta poltti noin 3 000 kilokaloria. Tästä taas pääteltiin, että tuollainen yhdistelmä liikuntaa ja energiankulutusta tuottaisi terveyshyötyjä. Tämä ajatus siivilöityi yleispäteväksi totuudeksi ottamatta huomioon ihmisten erilaisuutta. Yksioikoisia suosituksia kannattaa siis tutkailla kriittisesti, mutta yksinkertaistettuna voi sanoa, että kävelystä on varmasti hyötyä, on askeleita sitten 10 000 tai vähemmän. Jos kuitenkin haluaa tietää, paljonko pitää kävellä saavuttaakseen jonkin tietyn askelmäärän päivässä, pitää ensiksi tietää oma askelpituutensa. Kaikilla ei ole halua tai mahdollisuutta käyttää teknisiä apuvälineitä. Kodin Kuvalehdestä löysin laskelman, jolla voi tarkistaa oman keskimääräisen askelpituutensa pituutensa perusteella. Naiset: 0,413 x pituus, miehet 0,415 x pituus. Näin 172 cm pitkän naisen askelpituus on 172 x 0,413=71 cm. 10 000 askeleella hän kulkee 10 000 x 71 cm: 10 00 x 0,71 m=7 100 m eli 7,1 km. Oman aktiivirannekkeeni mukaan taas 10 535 askelta on 5,2 km, mutta ylläolevan laskelman mukaan sen pitäisi kyllä olla enemmän. Tieto omasta askelmäärästä päivässä voi myös kannustaa kävelylenkeille, kunhan muistaa, ettei pakonomaisesti ryhdy tavoittelemaan juuri jotakin tiettyä askelmäärää. Tärkeintä liikkumisessakin on ilo ja myönteinen ajattelu. Kävelyä tehokkaampaa on tietysti vielä sauvakävely, jonka suosion sanotaan Suomessa nyt hiipuneen, kun lajia on harrastettu 20 vuotta. Tämän harrastuksen väheneminen olisi vahinko, sillä säännöllinen sauvakävely kasvattaa lihasvoimaa. Sauvat tuovat kävelyyn rytmiä ja lisäävät vauhtia. Sauvat viedään kävellessä vartalolinjan taakse, joten myös käden ojentajalihakset joutuvat töihin. Samaan aikaan kun sauvakävelyn suosio on Suomessa laskenut parhaista vuosista, nordic walkingin nimellä maailmalla tunnettu laji nostaa suosiotaan Saksassa, Italiassa ja nyt myös Japanissa ja Kiinassa. 10 000 askelta askelmäärä askelpituus kävely nordic walking sauvakävely Lue myös: Sauvakävely haastaa koko kehon 17.09.2018 Marjametsään tai kävelylle, aivot ja sydän kiittävät 25.09.2017 Kesällä liikuntaharrastus on oma juttunsa 31.07.2017 Kävelijällä on oma perusrytmi 08.08.2016 Mennään metsään! 01.10.2015 Kesällä liikuntaharrastus on oma juttunsa Murresanoista ei kannata kinata Seetu
