Annika Vainio Töitä,treeniä,kotitöitä ja lököömistä 27.5.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Tänään oli taas kerran erittäinkin viihtyisä päivä töissä. Sain olla jälleen ”jokapaikanhöylä”. Tykkään siitä toimenkuvasta. Silloin yleensä pääsee tekemään vähän kaikkea ja mä haluan tehdä vähän kaikkea. Tuo mukavaa vaihtelua työpäiviin. No mutta tänään oli suht löysä duunipäivä. Meillä oli erittäinkin hauskaa yhden duunikaverini kanssa :D Luulen että aluksi kun menin tuonne töihin, niin muhun ehkä suhtauduttiin pienellä varauksella…tietyt henkilöt ainakin vaikuttivat siltä… tavallaan… mutta nekin ovat tässä ajan saatossa lämmenneet :) Ainakin luulen niin ;) No tietysti, varmaan taas tämä sama juttu, ulkonäköni, joka saattaa olla hieman harhaanjohtava. Sitten kun muhun tutustuu, huomaa, että olenkin oikeestaan aika jees tyyppi :) No mut anyway, siis kivaa oli. Sen lisäksi meillä oli luento ja ruoat talon puolesta. Mikäs siinä sitten. Työpäivän päätteeksi pesin ja föönasin yhden koiristani, koska se oli voinut yöllä pahoin ja kakkinutkin :( ja tietysti koiramaiseen tapaan, nukkunut siinä pedillä ja no, sen tietää sitten…turkki oli sen näköinen! Jestas että olin taas niin iloisesti yllättynyt puoliskostani. En nyt muista tarkkaa kellonaikaa monelta tuli viesti, mutta aamua se oli! (puoliskolla on vapaapäivä tänään!) Viestissä hän sanoi, että pyykit on laitettu, astiakone tyhjennetty ja kahden kilsan juoksulenkki tehty! Siis wow! Olin kyllä…aika yllättynyt, iloisesti yllättynyt. Sen lisäksi tuli vielä muistutus siitä, että hän rakastaa minua. Niin minäkin häntä :) voi tota… on se tuommonen… oma rakas, niin sehän se on! Ehdotinkin, että kun menen itse huomenna iltavuoroon, voisimme käydä yhdessä lenkillä ;) katsotaan ottaako hän ”haasteen” vastaan. No ei todellakaan ole tarkoitus laittaa mitään kisaa pystyyn, siinä ei ole mitään järkeä. Haluaisin vain mennä hänen kanssaan ja tarvittaessa opastaa hänelle juoksemisen jaloa taitoa :) Jei! Kohta sali jälleen kutsuu. Yhdistetty crossing- / pyöräilytunti! Aivan mahtavaa. Nyt on fiiliksiä todellakin lähteä taas. Eilen en ollut, kun oltiin saunomassa ja grillaamassa. Toi yhdistelmätunti on tosi hyvä idea, ei tule ainakaan tylsää, kun vaihtuu tekeminen välillä :) Oih, palan halusta päästä sinne :) ja sitten saunanlauteille. (ei pidä unohtaa Gaenomaxia, siitä on tullut jo tapa). Illan päätteeksi suunnittelimme, että voisimme puoliskon kanssa pitää elokuvailtaa, sillä mun ei tartte nousta huomenna kukonlaulun aikaan :) Tänään söimme salaattia, kanankoipia, pastaa (minä en syönyt!). Kanankoivet oli myös pikkuemännän mielestä tosi hitti :) Jaha, treenikassi on pakattu… ja kohta on aika lähteä. Ihanaa. Pikkuneiti on luvannut käydä sillä välin suihkussa, kun puolisko kertoo vain ajankohdan. Kyllä ne hyvin täällä selviävät keskenään, ovat selvinneet aina. Tänään puolisko jopa haki neidin hoidosta, kun mun työpäivä venähti sen luennon ja koiran pesun vuoksi :O Töiden jälkeen luin pätkiä taas sieltä täältä Glam With M:n blogista. Jaa-a, totuus taitaa olla kuitenkin se, ettei hänellä ole paljoa sanottavaa :D Aikamoista shittiä kyllä. Mutta ei kait tuo ihme, tyttö on 20 vuotias, eli ihan lapsi vielä. 10 vuotta lisää, niin ehkä hänen blogissaan alkaa olemaan jotain järkeäkin…tai sitten ei…jos hänestä tulee Tuksu kakkonen, jota siellä joku ennusteli ;) Onhan meillä täällä Suomessa tietysti sananvapaus, mutta jonkin sortin arvostelukykyä olisi hyvä käyttää ennenkuin kommentoi ihan surutta. Toisaalta, onhan se niinkin, ettei sitä tarvitse lukea, jos ei tykkää :D Ihan kuin telkkaristakin voi aina kääntää kanavaa jos ei miellytä, ei tarvitse mennä yleisöpalstoille marisemaan, mitä shittii teeveestä syydetään, _kun ei ole pakko katsoa_ hyvät ihmiset niin se vain on. Joten, en minäkään ala sen enempää arvostelemaan tätä Miss M:ää, tehkööt muut sen puolestani ja hei, jokainen jota kiinnostaa, menkööt lukasee ja tehkööt omat arvionsa tämän ihmisen henkisen tason ja hyvinvoinnin määrästä ;) No ongelmansa meillä kaikilla, kukaan ei ole täydellinen, ei millään! pohdintaa ruoka treenaan työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Huhhuijaa :) Perjantai, perjantai, perjantai! Päivi
Annika Vainio Huhhuijaa :) 26.5.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä No säät ei tänään oikein suosinut ulkoilmaihmistä, mutta ei haittaa mitään. Sauna lämpeni siinä missä se lämpenee aurinkoisena päivänäkin, samaten grilli toimi ihan moitteettomasti. Anoppilassa on kuitenkin grillikatos, joten ei tarvitse sateessa värjötellä. Tällä kertaa en päässyt riippumattoon lököömään, mutta tuleehan noita muitakin kertoja. Ai että teki taas hyvää, niin hyvää. Pikkuneiti oli innosta soikeena. Anopin koira sai paljon huomiota. ”Pientä” vetoleikkiä oli ilmoilla. Kiva oli huomata että tuo koira otti pikkuihmisen ihan hyvin vastaan, on se tietysti tuota neitiä ennenkin nähnyt, mutta nyt ne painivat keskenään. Kyseinen koira ei kuitenkaan ole tottunut pikkuihmisiin ja kyseinen rotu tunnetaan vähän huonossa valossa… Harmi sinänsä, koska kyseisestä rodusta saapi ihan kivan palveluskoiran, kun se vain on oikeissa käsissä. Saa siitä ”kivan tappajankin”, jos se myydään ihan väärälle omistajalle. Huoh, niitä tapauksia näkee turhankin usein…mutta ne eivät kylläkään rajoitu vain tähän rotuun. Voi sentään, työssäni näen kaikenlaista. Ihan mistä tahansa koirasta saa kilipään, jos sitä ei osata oikein kohdella ja kouluttaa! No mutta kuitenkin. Nämä koirat ovat hyviä rotunsa edustajia :) Puoliskon velikin oli kotosalla. Oli vaihteeksi ollut yliopiston pääsykokeissa. Vielä siis jännitetään miten tällä kertaa käy. Toivottavasti hyvin :) Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin aikoihin. Toisen onni saattaapi olla jonkun toisen epäonni. Näinhän se menee. Mutta tässä tapauksessa en sitä oikein ymmärrä. No niin, no… jos joku tahtoo olla ”kateellinen” ja / tai ”katkera” niin sehän on vallankin hänen oma häpeensä. Niin, tietysti voisi kuvitella, että aikuiset ihmiset osaisivat käyttäytyä järkevästi, luulisi, että olisi selkärankaa. Itse olen ainakin sellainen ihminen, että jos vaikka olisinkin kade tai katkera, niin en ainakaan näyttäisi sitä! En menettäisi kasvojani käyttäytymällä kuin mikäkin pelle. Nielisin karvaasti katkeruuteni. Niin, kaikki eivät siihen ikävä kyllä kykene ja, no minä en aijo siitä stressiä ottaa. Niin kauan kun tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää, niin en viitsi välittää jonkun ulkopuolisen ihmisen kiukuttelusta. Ei terve. No mutta tällaista tämä elämä tietysti on. Sitä kannattaisi keskittyä vaikka omaan elämään joskus ;) tai vaikka hankkia sellainen, jos ei ole parempaa tekemistä :D Mutta kyllähän näitä aikuisia ihmisiä näkee aina välillä, jotka osaavat olla toooodella lapsellisia ja käyttäytyä aivan kuin keskenkasvuiset. Että kiukuti kiukuti vain. (Tosin aikuisilla ihmisillä moinen käytös voi tietysti johtua psyykkisistä ongelmista ja / tai itsetunto-ongelmista, eli voihan sen luokitella sairaudeksikin!) En seuraa kenenkään blogeja, enkä tosiaan oleta, että kukaan seuraisi minunkaan blogiani :D heh, ei tässä juurikaan ole asiasisältökään sitä luokkaa, että joku tätä varmaankaan jaksaisi lukeakaan. No what ever. Menin tänään lukemaan ”julkkisbloggarin” Glam With M:n blogia. En ehtinyt kuin vilkaista sitä aamulla (siitä mainittiin jotain Radio Rockin aamussa, joten oli pakko mennä kattoo mistä on kyse). No on jollain muullakin aika pinnallista elämää vissiin, mutta mikäs siinä. Heh… tyylinsä kullakin. Mutta tosielämän käänteistä siellä ei vissiin juurikaan puhuta, se on vaan sitä Glam Glam Bling Bling osastoa. Niin, en nyt halua tässä viitata että kyseinen ihminen olisi jotenkin pinnallinen…en ole tutustunut häneen sen paremmin, mutta ihmettelen kyllä suuresti niitä ihmisiä, joille tällaiset vaate, kenka, tekstiili, materia, korut, killuttimet, kassit, pelit ja vehkeet ovat elämääkin tärkeämpiä. Kenellä on aikaa seistä peilin edessä päivittäin, pyöritellen kuteita ja pelleillä omalla ulkonäöllään. Hmmm… No, olen tietysti sitä mieltä, että on asiallista näyttää hyvältä, nähdä aina vähän vaivaa oman ulkonäkönsä eteen. Teenhän itsekin niin. Ramppaan salilla tiheään tahtiin, katsastan kroppaani (ilkosillani kyllä yleensä :D) peilin edessä säännöllisesti. Meikkaan aina aamulla ennen töihin lähtöä ja laitan hiukset siististi. Minullekaan ei ole ihan sama mitä päälleni vedän, mutta en kyllä käytä siihen liioin aikaa, miettien millaisen kerraston tänään panisin ja mitä huomenna, saatika että vaihtaisin vaatteita useita kertoja päivän mittaan. Hmmm… luulen, että tällaisilla fanaattisilla itsensä pynttääjillä on myös jokin ongelma…itsensä kanssa. Kait sitä on yritettävä pönkittää huonoa itsetuntoa korostamalla omaa ulkonäköään överisti. En tiedä. Tietysti on ihmisiä, jotka työnsä puolesta joutuvat pynttäämään…mutta se nyt on asia erikseen. Jaa-a… No, mutta, kuten sanottua, tyylinsä kullakin. Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta puleerata itseäni…tai no fyysisesti joo, mutta fyysistä hyvää ulkonäköä ei vaatteilla aikaiseksi saakkaan. Tietysti vaatteilla voi piilotella kroppaansa taitavasti, jos sen osaa, että hyvähän sitäkin on harjoitella, jos on mitä pitää piilotella ;) heh. Jeps, mutta nyt mä menen iltapalalle. Anoppi lähetteli meille kotiin karjalanpiirakoita, ruisleipää ja jogurttia. Jotain niistä siis. Huoh. Vähän aikaa vielä laatuaikaa pupun kanssa ja sitten nukkumaan…käsi kädessä :) <3 ärrpurr pohdintaa rakastan viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Jestas sentään! Töitä,treeniä,kotitöitä ja lököömistä Päivi
Annika Vainio Voihan murheenkryyni 23.5.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Olen asunut tässä yli vuoden jo ja edelleen paikoitellen asunto on vaiheessa :D heh. No tiedän, että en ole ainut, joka on taipuvainen siihen, että muuton jälkeen ainakin se yksi muuttolaatikko ja pari taulua jää asentamatta paikoilleen. No mutta, huoh, ei se, vaan se, että haluaisin tehdä tuosta parvekkeestani sellaisen…no niinkuin yhden huoneen. Tätä olen siis miettinyt viime kesästä asti, eli…en kauaakaan :D hah. No mutta talvellahan tuo projekti meni tietysti jäihin. Nyt kun on taas lämmennyt ja kesä, niin olen uudestaan alkanut pohtimaan miten sen saisi kivaksi. Hmph. No jos olisi ylimääräistä rahaa, se laitettaisiin alta aikayksikön nätiksi, palkkaisin vaikka jonkun sisustussuunnittelijan laittamaan sen. (samoin tein koko kämpän sit kans). Olisi ihanaa jos voisi laittaa kukkia sinne tänne, vaan ei voi, kun meidän kissaherra aterioi ne saman tein. Siis kyseeseen tulee vain amppelit tässä perheessä. No nyt on petunia amppelit asennettu…ja mitä sitten. Lattialle laatat, vai matot? Niin… No laatat olisi aivan ihana ratkaisu, puolisko ottikin selvää, että jostain saisi tuohon tilaan vähän yli satasella laatat (puulaatat siis). Se on jo suhteellisen halpa, sillä mitä itse olen kartoittanut tilannetta, se on semmonen yli 300 euron pieti ollut vähän joka paikassa :O Niin…no ne kestäisi sitten kyllä. Matot ois kodikkaat, juh, voisihan niitäkin laittaa niiden laattojen päälle, jos tahtoisi… suoraan lattialle laitettaessa ne ei kyllä välty kastumiselta, sillä kunnon rankkasateella parvekkeen kaiteiden alareunasta valuu vettä kyllä parvekkeelle asti, murh. Sitten haluaisin jotain puista materiaalia, tuoleja tai penkki… toisaalta haluaisin jonkun, missä voisi löhötä oikein ihanasti :) Huoh. Joo… että suunnitelmia on, mistä sitä lähtis sit toteuttaa. Jotain sisustuksellisia elementtejä voisi myös hankkia, jonkun kivan patsaan tms. jota kissa ei voi syödä :D Kun nämä helteet toivottavasti palaa, niin parvekehan on myös kilpikonniemme temmellyskenttää. Mitään tilpehööriä sinne ei voi ajatellakaan, sillä ensinäkin kissamme tiputtelisi ne…ja toisinakin kun meidän hevosen kokoinen koiramme kävisi siellä kääntymässä…niin…no sen tietää sitten niin. No mutta jos tänä kesänä saisi edes jotain aikaiseksi. Kysyin juuri ideoita bestikseltäni. Niitä odotellessa. Tänään taas tuli semmoinen ajatus päähän, että puoliskoni on ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut sitten vuoden 2004 jälkeen :) Kaikenlaista on toki tapahtunut, mutta kyllä väittäisin, että suhteeni puoliskooni, ylä- ja alamäistä huolimatta, on parasta, lukeutuu ainakin sinne parhaimpien asioiden joukkoon ehdottomasti. Uskon, että hän on itsekin kokenut asian niin… toivottavasti ;) ainakin hän on käsittääkseni tehnyt aika suurenkin muutoksen elämäänsä sen jälkeen kun on minuun tutustunut. Silloin kun tutustuimme, hän vietti aika villiä poikamieselämää ;) Samoihin aikoihin minä vietin myös aika villiä sinkkuelämää. Villiä siinä määrin, että se oli aikaa kun kasasin palasia elämässäni, yritin saada itseni kasaan ja kaiken muunkin elämässäni soljumaan normaalisti. Raskauden jälkeinen masennus ja ero lapsen isästä oli erittäin lamauttava kokemus, josta toipuminen on vienyt valehtelematta vuosia. Tällä hetkellä voisin väittää olevani sinut sen asian kanssa, vihdoinkin! No joka tapauksessa, tuon masennuksen ja eron jälkeinen aika oli mulle aika… villiä paikka paikoin. Yritin bilettämällä saada iloa elämään, no eihän se toimi. Mutta näillä bilereissullani tapasin puoliskonikin. Siitä se sitten lähti. Erinäisten käänteiden jälkeen olemme tässä nyt. Puolisko juuri soitteli ja kysyi, olenko ylpeä hänestä? :) No tietysti vastasin kysymättä, että olen. No sitten hän kertoi, ettei ole polttanut kuin yhden tupakan tänään. Mielettömän hienoa kyllä :) Ju, eli olen erittäin ylpeä hänestä. Tähänkin projektiin hän lähti ihan omasta tahdosta (ei se muuten onnistuisikaan). Tietysti pentä painostusta on ollut ilmoilla… mutta en ole vaatinut mitään. Olen kyllä erittäin ylpeä hänestä! Minulla on hyvä olla hänen kanssaan (vaikka välillä hänkin on aikamoinen härkäpää ;) ). Olo on turvallinen. Ihan fyysisestikin hän on turvallinen, sillä hän on kuitenkin miehen kokoinen mies. (Itse olen pitkä eli ”iso” 180cm, mutta hän ei onneksi kalpene rinnallani!). Vaikka välillä saarnaan hänelle hänen ruokailutottumuksistaan ja siitä kuinka hän tehokkaasti saa sillä tavalla kerrytettyä vuosirenkaita keskivartaloonsa, niin mieluummin pitelen jalkojeni välissä ;) miestä, joka tuntuu mieheltä :D. Välillä havahdun itse kun tuijottelen häntä puoli vahingossa, katselen hänen profiiliaan ja mietin, että hän on hyvännäköinen, söpökin kun mutristelee suutaan miettiessään miten kännykkä oikein toimii :D Niin…mitenkäs tämä lähtikään näille urille. Hmmm… no kiteytettynä, rakastan häntä sellaisena kuin hän on! Ja vaikka itse olen välillä aikamoinen diktaattori täällä kotona, niin uskon, ettei kaikki mitä olen häneltä vaatinut ole ollut ollenkaan huono asia hänen elämässään. Luulen, että hänen elämänlaatunsa on kummasti parantunut meidän yhteisen matkan varrella… vaikka olenkin pirttihirmu ja myönnän sen. Onneksi pystyn tiedostamaan tuon piirteen itsessäni, joten pystynen myös kontrolloimaan itseäni siinä suhteessa… yritän ainakin parhaani. Jaha, nyt sitä pitäisi alkaa tekemään jotain yleishyödyllistä jälleen. Puolen päivän aikaan suuntaamme nokan kohti Loimaata. Uu jee. Onneksi on suht sateinen päivä, niin automatkakaan ei ole tuskainen auringonpaisteessa. No onhan mulla kyllä ilmastointi…ettei kuuma tule, mutta ei oo kiva, kun aurinko paistaa täydeltä terältä suoraan öögaan koko matkan :D Mulle sopii pieni sadekelikin tälle päivälle. Jos vaikka ehtisin hieman venyttelemäänkin ennen reissua. Olen innostunut noista venyttelytunneista mitä meillä on salilla. Hitsi että muuten tekee hyvää! koti rakastan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Elämä on! 06.05.2015 Miksi mä en treenaa? 03.03.2015 Koska näin on hyvä 05.01.2015 Uuuu… Kapeeta :D Päivi
Annika Vainio Uuuu… 22.5.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jännittävää, ukkonen jyristelee ulkosalla. Vielä ei näyt vesisadetta, mutta tummat pilvet ovat maalanneet taivaanrannan :O jännittävää. Ei muo nyt niinkään haittaisi pieni ukkosmyräkkä, itse asiassa se olisi aika hauskaa :D Täällä vain köllötellään sängyssä. Puoliskokin näyttäisi olevan aika väsyksissä. Pikkuneiti ihastelee Barbababa videotaan. Mummin kanssa ulkona oli ollut niin riemukasta, että sillä aikaa kun me kävimme puoliskon kanssa lähikaupassa, neiti oli nukahtanut sohvalle. Voi pientä. Siinä on semmonen aarre, että ei voisi parempaa tai kalliimpaa olla. Iltasin en malttaisi lähteä hänen makuuhuoneen ovelta pois, kun katson sitä nukkuvaa pikkuihmistä. Hän on niiiiiiin rakas <3 Tänään söimme perinteiseen tapaan kanaa, riisi-ohraa, salaattia raejuuston kera. Täytyy myöntää, että nämä helteet ovat saaneet minut lankeamaan jäätelön herkutteluun, mutta muuten olen kyllä pysynyt lujana. Esimerkiksi leipää en ole vieläkään syönyt, vaan edelleen leivätön kausi jatkuu. Hei, ja arvatkaahan vain mitä, myös puoliskoni on alkanut innostumaan terveellisemmistä elämäntavoista. Olen niiiiin iloinen ja innoissani, että hän yrittää ottaa Nicotiinipurukumit käyttöön ja vähentää näin tupakanpolttoa! Hienoa. Tänään hän valitsi illan leffaherkuiksi sokerittomia salmiakkeja… voi jestas :) Myös hedelmäcocktail mehussa veti häntä puoleensa. Niin, ajatella miten hienoa, jos olen tartuttanut ”terveysintoiluni”häneenkin. En siis todellakaan peräänkuuluta yhtä suurta fanaattisuutta kuin mitä itse pidän toisinaan yllä, mutta pienikin liike parempaan suuntaan on hyvä asia! Jokohan sitä vettä tulee tuolla…ainakin ikkunasta puhaltaa ihana kesäinen tuoksu, sateen tuoksu… vähän multaa ja ruohoa…hei siellä sataa! WAU! Tänään varmaan katsomme loppuun eilen aloittamamme elokuvan Zombieland. Olin hieman epäileväinen sen elokuvan suhteen, mutta itse asiassa se vaikutti erittäin hauskalta. Nimenomaan hauskalta! Jos hyvin käy, katsomme ehkä toisenkin elokuvan. Listalla olisi mm. Cherlock Holmes (kestää kyllä yli kaksi tuntia). Katsotaan. Puoliskolla on nimittäin huomenna jälleen aikainen herätys töihin ja meidänkin pitäisi lähteä (minä, pikkuneiti, mutsi ja faija) ajelemaan broidin perheen luokse aina Loimaalle saakka. Siellä vietetään heidän poikansa synttäreitä :) Huoh, sehän tietää siis…kahvia ja pullaa, ou jee, hyvällä omallatunnolla ;) Ihan tuo sateenropina :) pikkuneiti on pukenut karvahatunkin päähänsä… ja talvisaappaat, ihastelee parvekkeella sadetta ja ukkosta. Voi toista. Meillä on erittäin seesteinen vaihe meneillään. Kaikki vain tuntuu olevan suhteellisen täydellistä. No mikään ei koskaan ole täydellistä… aina löytyy jotain valittamisen aihetta ;) mutta käytännössä katsottuna kaikki on täydellistä. Me vain olemme… Äskenkin köllittiin sängyllä. Laskin pääni puoliskoni vatsan päälle ja hän silitteli muo. Tuuletin puhalteli mukavasti viileää ilmaa ikkunasta iholle… ihana hetki. Iltaisin käymme lähes poikkeuksetta käsi kädessä nukkumaan. Pieniä hienoja hetkiä. Toinen nipistelee varpaista, minä puristelen pakaroista ;) Suukottelua kaupan hyllyjen välissä <3 Semmosta pientä kivaa… tekee päivistä arvokkaita. Käytämme paljon hellittelysanoja toisistamme, usein aika hassuja, mutta kuitenkin. Olemme jotenkin niin samanlaisia, vaikka tietyissä asioissa ehkä myös hyvin erilaisia. Pari päivää sitten oli hieman kipinöitä ilmassa. Taisin itse olla taas kerran hieman herkällä tuulella, otin jostain asiasta…jota en edes just nyt muista, hirveesti itseeni ja olin aivan myrtsi ja murheen murtama koko illan. Olen kuitenkin iloinen, että se ilta ei päättynyt mihinkään yltiöpäiseen kiukutteluun… vaan jo seuraavana päivänä tilanne alkoi olla oli. Saimme kerrankin hillittyä itsemme… Jäimme toistemme viereen :) Me emme nimittäin tappele kovaan ääneen, olemme sellaisia hiljaisia sodankävijöitä. Usein lähdemme eri suuntiin kun alkaa nyppimään… Se on niin helppoa kun on omat asunnot, se on vähän liiankin helppoa, mutta tuona iltana niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka oli lähellä… :) Edistystä siinäkin mielessä. Sormukset on ja pysyy käpälissä…toivottavasti forever! Elämästähän ei koskaan tiedä. Jokohan sitä olisi taas tullut mietittyä elämää tarpeeksi. Pikkuneiti istuu kuulema pulkassa parvekkeella peiton alla :D Voi toista! Pieni rakas! pohdintaa rakastan ruoka viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Kesä jatkuu Voihan murheenkryyni Päivi
Annika Vainio Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa :) 21.5.2010 Päivi Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Aurinkoa, ainakin vielä tämän päivän. Sitten uhkasivat, että alkaa viilenemään. Voih, toivottavasti ei kovin paljoa, sillä sain juuri eilen istutettua petunia-amppelini, niisk, jos niille käy köpelösti. Huoh, aika raukea olo. Kävin töiden jälkeen pyöräilemässä ja Core tunnilla. Sieltä suuntasin suoraan kaupan kautta (kävin ostaa jäätelöä koko porukalle) anoppilan maille. Puoliskoni ja pikkuneiti olivat menneet jo edeltä. Puolisko oli tehnyt kovasti puutöitä ja pikkuneiti oli touhustanut pitkin tonttia. Hän on erittäin tykästynyt puoliskoni äitiin :) Ilmeisesti tämä on molemminpuolista, sillä puoliskon äiti oli nimenomaan pyytänyt, että puolisko menee jo edeltä sinne pikkuneidin kanssa :D Oli kyllä ihana ilta. Makailin riippumatossa, huoh, syötiin ja saunottiin. Nyt ollaan kotosalla ja kohta alkaa elokuvailta :) Mahtavaa! Huomenna tosin puolisko joutuu heräämään aikaisin töihin ja mekin lähdemme neidin kanssa jumppaan. Ei auta siis kukkua yötä myöden. Nonnih, jos sitä vaikka lähtisi laittamaan neitiä nukkumaan. Sitten soffalle, aaaah. treenaan viihde Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Huhhuijakkaa Kesä jatkuu Päivi
