Etusivu › Kaikki artikkelit

Kaikki artikkelit

Viime hetken muutoksia :)      9.6.2010       Päivi         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä            Matkalla salille päätinkin vaihtaa vähän kuvioita. Olin ilmoittatunut kevyempään jumppaan ja venyttelytunnille. Tulinkin siihen tulokseen, et pöh, mä menen pyöräilee. Alustavastihan oli tarkoitus pyöräillä eilen, mutta mulle tulikin se trimmi ja tämän piti olla ns. lepopäivä, eli kevyttä liikuntaa. Jotenpa joten, suuntasinkin sitten cardio pyöräilytunnille. Se oli kyllä aika lälly veto sitten maanantain jälkeen :D ei tunnut enää cardio tunnit juuri miltään pro tuntien jälkeen. Lasten leikkiä ;) juh. No mut ei, kyllähän tuo ihan tehtävänsä tekee ja hyvä olohan siitä tulee. Se on pääasia. Sitä paitsi, edelleenkin on hyvä muistaa, ettei se rankin mahdollinen liikuntasuoritus ole se tehokkain tapa polttaa rasvaa ;) joten tottahan toki käyn edelleen myös basic tunneilla :) Näin. Mut joo… aika lailla samat naamathan tuolla on usein. Tietty ihmisryhmä jaksaa käydä useita kertoja viikossa salilla. Me jo tervehdimme tuttavallisesti toisiamme :) Sit on paljon niitä, joita näkee silloin tällöin… he kait ovat sellaisia huvin ja urheilun vuoksi harrastelijoita. Monilla on suuret puheet…mutta itse teot on vähän vähemmässä sitten ;) Kukin tavallaan. Mutta joo, kyllähän tuolla paremmin tulee kaloreita kulutettua kuin esim. ostoskeskus kierroksella, jolloin usein myös eksytään syömään johonkin kuppilaan… Nih… eli mieluummin hakeudun salille ;) Mutta, ei se kaikille käy. Tänään duunikaveri taasen kateellisena totesi, että sulla sitten on aikaa ravata siellä salilla?!??!?!?!?!? Jaa, no tuskin sen enempää kuin monella muullakaan. Se on vaan siitä kiinni, miten asiat priorisoi ja mihin sen aikansa haluaa käyttää. Jos jollekin se tunti kaksi soffalla on tärkeempää kuin tunti kaksi salilla, niin… no ei sitä aikaa sitten ole. Tai jos on lähdettävä ennemmin shoppailee tai kavereiden kans kaffelle tms… niin no, sitten sitä aikaa ei varmaan löydy. Mutta, tämä on mun harrastus, oleellinen osa mun elämää, joten kyllä siihen aikaa löytyy, enkä koe laiminlyöväni ketään ;) en ainakaan itseäni :D jei, mutta hyvä fiilis jälleen.  Kohta voisikin tehdä lähtöä sänkyyn ja nukkumaan…huomenna jälleen aikainen herätys. Sitten alkaakin pidempi vapaa. Jei :) ihanaa. Iltapalaksi voisi syödä…rahkaa ja marjoja… tms. mitä sitä nyt keksisi.    pohdintaa  ruoka  treenaan    Lue myös:             Kunto check !   07.07.2015             Mun Strömsö   29.06.2015             Fitness ei ole kirosana!   24.06.2015             Miksi aina minä?   10.06.2015             Hyvin menee mutta menkööt   20.05.2015             superenergistä          Ai että ai että ai että ai että…          Päivi
Annika Vainio

Viime hetken muutoksia :) 9.6.2010 Päivi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Matkalla salille päätinkin vaihtaa vähän kuvioita. Olin ilmoittatunut kevyempään jumppaan ja venyttelytunnille. Tulinkin siihen tulokseen, et pöh, mä menen pyöräilee. Alustavastihan oli tarkoitus pyöräillä eilen, mutta mulle tulikin se trimmi ja tämän piti olla ns. lepopäivä, eli kevyttä liikuntaa. Jotenpa joten, suuntasinkin sitten cardio pyöräilytunnille. Se oli kyllä aika lälly veto sitten maanantain jälkeen :D ei tunnut enää cardio tunnit juuri miltään pro tuntien jälkeen. Lasten leikkiä ;) juh. No mut ei, kyllähän tuo ihan tehtävänsä tekee ja hyvä olohan siitä tulee. Se on pääasia. Sitä paitsi, edelleenkin on hyvä muistaa, ettei se rankin mahdollinen liikuntasuoritus ole se tehokkain tapa polttaa rasvaa ;) joten tottahan toki käyn edelleen myös basic tunneilla :) Näin. Mut joo… aika lailla samat naamathan tuolla on usein. Tietty ihmisryhmä jaksaa käydä useita kertoja viikossa salilla. Me jo tervehdimme tuttavallisesti toisiamme :) Sit on paljon niitä, joita näkee silloin tällöin… he kait ovat sellaisia huvin ja urheilun vuoksi harrastelijoita. Monilla on suuret puheet…mutta itse teot on vähän vähemmässä sitten ;) Kukin tavallaan. Mutta joo, kyllähän tuolla paremmin tulee kaloreita kulutettua kuin esim. ostoskeskus kierroksella, jolloin usein myös eksytään syömään johonkin kuppilaan… Nih… eli mieluummin hakeudun salille ;) Mutta, ei se kaikille käy. Tänään duunikaveri taasen kateellisena totesi, että sulla sitten on aikaa ravata siellä salilla?!??!?!?!?!? Jaa, no tuskin sen enempää kuin monella muullakaan. Se on vaan siitä kiinni, miten asiat priorisoi ja mihin sen aikansa haluaa käyttää. Jos jollekin se tunti kaksi soffalla on tärkeempää kuin tunti kaksi salilla, niin… no ei sitä aikaa sitten ole. Tai jos on lähdettävä ennemmin shoppailee tai kavereiden kans kaffelle tms… niin no, sitten sitä aikaa ei varmaan löydy. Mutta, tämä on mun harrastus, oleellinen osa mun elämää, joten kyllä siihen aikaa löytyy, enkä koe laiminlyöväni ketään ;) en ainakaan itseäni :D jei, mutta hyvä fiilis jälleen. Kohta voisikin tehdä lähtöä sänkyyn ja nukkumaan…huomenna jälleen aikainen herätys. Sitten alkaakin pidempi vapaa. Jei :) ihanaa. Iltapalaksi voisi syödä…rahkaa ja marjoja… tms. mitä sitä nyt keksisi. pohdintaa ruoka treenaan Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 superenergistä Ai että ai että ai että ai että… Päivi

Aurinkoa!      2.6.2010       Päivi         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä            Ulkona on aivan fantastinen sää :) Ollaankin menossa saunomaan ja grillaamaan jälleen :) Tämä oli sovittu jo ajat sitten, mutta tämä sää on extra bonusta, jei. Odottelen vain, että koska puolisko tulee, niin menemme yhdessä kauppaan ja siitä sitten lähdemme anoppilan maille. Tänään pääsen sitten siihen riippumattoonkin, joka jäi viimeksi kokematta, kun satoi vettä.  Töissä oli, kuten aina, hauska päivä. Erityisen hyviä nauruja saatiin pitkin päivää tilannekomiikasta. Sitä meillä riittä :D Sain myös kehuja ottamastani RTG-kuvasta, jei. Aina on kiva saada positiivista palautetta. On myös mukavaa huomata, että olen asettunut taloon jo niin hyvin, että multa tullaan kysymään asioita, jos jengi ei osaa :) eli mun ammattitaitoon luotetaan. Olen siis vakuuttanut työkaverini ;)  Eilen oli virhe aloittaa edes katsomaan sitä 4D dokkaria lihavista ihmisistä. Pystyin katsomaan sitä ehkä noin vajaa kymmenen minuuttia ja jo siinä ajassa ärsyynnyin niiiiiin paljon, että oli pakko laittaa töllö kiinni. Ei siinä, ettäkö muo olisi ärsyttänyt ne yli lihavat, sairaaloisen läskit ihmiset, vaan ehkä niitäkin enemmän muo ärsytti ne niiden lähiomaiset, jotka viitsivät ruokkia niitä sinne sängynpohjalle. Siis niin pöyristyttävää. Ne kuulema rakastavat niitä niiiiin paljon, etteivät kykene kieltäytymään ruoan kantamisesta. Mitä helvetin rakkautta se on, kun edesauttaa toisen kuolemaa???? Mä kysyn vain. Mutta jenkit, ne nyt on kaikenkaikkiaan niin saatanan tyhmää porukkaa, että vain siellä voi tapahtu jotain tuollaista. Pimeetä. No ju, mut siis en kyennyt katsomaan sitä. Olen ja tulen olemaan jatkossakin sitä mieltä, että oman kropan kunto ja malli on täysin riippuvainen omista elämäntavoista, ruokailutavoista jne. On se nyt helvetti! Mutta jenkit on niin pässejä, että ne ihan kirkkain silmin väittävät, että pizza on terveellistä, sillä onhan siinä tomaattia. Just joo… ei vittu. Nyt mulla alkaa taas verenpaine nousemaan, joten tämä tästä aiheesta tällä kertaa.  Multa kysyttiin jälleen kerran tänään töissä, että koska te menette naimisiin? Hmmm… no ei olla menossa ei. Totesin vain, että eihän se, että ollaan kihloissa tarvitse välttämättä merkitä sitä, että ollaan menossa naimisiin. No näinhän se on ollut joskus ennenmuinoin, mutta tänä päivänä se ei enää merkkaa sitä niinkään. Kuten olen aijemminkin todennut, naimisiin meno ei ole mulle mikään pakkomielle, eikä edes mikään haave. En ole edes ajatellut avioituvani. Ja jos nyt niin kävisikin, niin todennäköisesti tilaisuus olisi hyvin intiimi, ehkä maistraatti keikka, ei sen kummempaa. En ole ihminen / nainen, joka näkee itsensä isojen häiden keskipisteenä jossain fuckin tyllimekossa, noup. Jos joskus hairahtuisin häitä järjestelemään, tilaisuus olisi hyvin koruton, intiimi ja normeja ehkä vähän rikkova. Jees, mutta korostettakoot vielä, että en ole ajatellut / emme ole ajatelleet menevämme naimisiin. Nih, että tuli tämäkin nyt selväksi.  Huomenna on taasen kuntoilupäivä. Jei. Pikkuneiti lähtee maalle mummin kanssa, joten mä voin hyvillä mielin viihtyä salilla. Sitä paitsi, puolisko on tulossa mukaan. Sillä on tapaaminen PT:n kanssa. Jei. Jännityksellä odotan, millaista diiliä ne saa aikaiseksi. Toivottavasti innostus olisi molemminpuolista ;)  Mutta nyt menen pakkaamaan meidän saunakassia. Jei, kohta auringon alle maalaismaisemiin :) Ihq!    pohdintaa  työ    Lue myös:             Kunto check !   07.07.2015             Mun Strömsö   29.06.2015             Fitness ei ole kirosana!   24.06.2015             Miksi aina minä?   10.06.2015             Hyvin menee mutta menkööt   20.05.2015             Jeps          Ihanaa :)          Päivi
Annika Vainio

Aurinkoa! 2.6.2010 Päivi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Ulkona on aivan fantastinen sää :) Ollaankin menossa saunomaan ja grillaamaan jälleen :) Tämä oli sovittu jo ajat sitten, mutta tämä sää on extra bonusta, jei. Odottelen vain, että koska puolisko tulee, niin menemme yhdessä kauppaan ja siitä sitten lähdemme anoppilan maille. Tänään pääsen sitten siihen riippumattoonkin, joka jäi viimeksi kokematta, kun satoi vettä. Töissä oli, kuten aina, hauska päivä. Erityisen hyviä nauruja saatiin pitkin päivää tilannekomiikasta. Sitä meillä riittä :D Sain myös kehuja ottamastani RTG-kuvasta, jei. Aina on kiva saada positiivista palautetta. On myös mukavaa huomata, että olen asettunut taloon jo niin hyvin, että multa tullaan kysymään asioita, jos jengi ei osaa :) eli mun ammattitaitoon luotetaan. Olen siis vakuuttanut työkaverini ;) Eilen oli virhe aloittaa edes katsomaan sitä 4D dokkaria lihavista ihmisistä. Pystyin katsomaan sitä ehkä noin vajaa kymmenen minuuttia ja jo siinä ajassa ärsyynnyin niiiiiin paljon, että oli pakko laittaa töllö kiinni. Ei siinä, ettäkö muo olisi ärsyttänyt ne yli lihavat, sairaaloisen läskit ihmiset, vaan ehkä niitäkin enemmän muo ärsytti ne niiden lähiomaiset, jotka viitsivät ruokkia niitä sinne sängynpohjalle. Siis niin pöyristyttävää. Ne kuulema rakastavat niitä niiiiin paljon, etteivät kykene kieltäytymään ruoan kantamisesta. Mitä helvetin rakkautta se on, kun edesauttaa toisen kuolemaa???? Mä kysyn vain. Mutta jenkit, ne nyt on kaikenkaikkiaan niin saatanan tyhmää porukkaa, että vain siellä voi tapahtu jotain tuollaista. Pimeetä. No ju, mut siis en kyennyt katsomaan sitä. Olen ja tulen olemaan jatkossakin sitä mieltä, että oman kropan kunto ja malli on täysin riippuvainen omista elämäntavoista, ruokailutavoista jne. On se nyt helvetti! Mutta jenkit on niin pässejä, että ne ihan kirkkain silmin väittävät, että pizza on terveellistä, sillä onhan siinä tomaattia. Just joo… ei vittu. Nyt mulla alkaa taas verenpaine nousemaan, joten tämä tästä aiheesta tällä kertaa. Multa kysyttiin jälleen kerran tänään töissä, että koska te menette naimisiin? Hmmm… no ei olla menossa ei. Totesin vain, että eihän se, että ollaan kihloissa tarvitse välttämättä merkitä sitä, että ollaan menossa naimisiin. No näinhän se on ollut joskus ennenmuinoin, mutta tänä päivänä se ei enää merkkaa sitä niinkään. Kuten olen aijemminkin todennut, naimisiin meno ei ole mulle mikään pakkomielle, eikä edes mikään haave. En ole edes ajatellut avioituvani. Ja jos nyt niin kävisikin, niin todennäköisesti tilaisuus olisi hyvin intiimi, ehkä maistraatti keikka, ei sen kummempaa. En ole ihminen / nainen, joka näkee itsensä isojen häiden keskipisteenä jossain fuckin tyllimekossa, noup. Jos joskus hairahtuisin häitä järjestelemään, tilaisuus olisi hyvin koruton, intiimi ja normeja ehkä vähän rikkova. Jees, mutta korostettakoot vielä, että en ole ajatellut / emme ole ajatelleet menevämme naimisiin. Nih, että tuli tämäkin nyt selväksi. Huomenna on taasen kuntoilupäivä. Jei. Pikkuneiti lähtee maalle mummin kanssa, joten mä voin hyvillä mielin viihtyä salilla. Sitä paitsi, puolisko on tulossa mukaan. Sillä on tapaaminen PT:n kanssa. Jei. Jännityksellä odotan, millaista diiliä ne saa aikaiseksi. Toivottavasti innostus olisi molemminpuolista ;) Mutta nyt menen pakkaamaan meidän saunakassia. Jei, kohta auringon alle maalaismaisemiin :) Ihq! pohdintaa työ Lue myös: Kunto check ! 07.07.2015 Mun Strömsö 29.06.2015 Fitness ei ole kirosana! 24.06.2015 Miksi aina minä? 10.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Jeps Ihanaa :) Päivi

Ihanaa :)      2.6.2010       Päivi         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä            Oih, kun teki hyvää, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin käydä anoppilassa. Grilliruoka oli ihanaa, sauna oli ihana. Ilma oli ihana. Koira oli jälleen niin ihana. Vein sen ulkotarhaan ja siellähän se sai oikein mojovat juoksuhepulit kun tytön kanssa heitettiin sille keppiä. Puoliskon äiree oli tehnyt meille salaatin valmiiksi, kuten aina kun menemme sinne. Me sitten grillaamme lihat ja makkarat sekä maissit :) Jälkkäriksi nautittiin mansikoita ja vadelmia. Ne oli ulkomaisia vielä tässä vaiheessa, mutta hyviä silti. Niin kesäinen fiilis.      Pikkuneiti mennä viiletti nakuna pitkin pihaa jälleen. Me istuimme saunan portailla ja katselimme sen pikkuihmisen iloa. Veti omatkin suupielet kummasti hymyyn, kun katsoimme hänen performanssiesitystään saunan edustalla :) Puoliskokin on ottanut neidin niin omakseen :) Yllättävän hellyyttävästi hän emännästä juttelee välillä :) ja näen hänen ilmeestään kiintymyksen. Kuten joskus olen kertonutkin, hän on jopa väläytellyt jonkun harvan kerran, ettei voi väittää, etteikö hän ehkä sittenkin haluaisi vielä omiakin muksuja :) hassua sinänsä, sillä suhteemme alussa juuri minun äitiys oli hänelle vähän pienehkö kompastuskivi. Ei ole enää, ei ole ollut pitkiin aikoihin. Nykyisin hän touhuaa neidin kanssa niitä näitä, ihan luonnollisesti. Katsoo tytön perään jos minä menen jumppaan, saattaa hyvinkin lähteä kahdestaankin tytön kanssa liikenteeseen. On hakenut päivähoidosta ja muskarista :) Erittäin edistyksellistä. Niin, minä vain en taida enää haluta lapsia. Yksi on tehty ja olen tyytyväinen. En halua ”vaarantaa” treenaamaani kroppaa enää raskaudella, vaikkakin olen kyllä palautunut hyvin edellisestäkin. Mulle se ei tehnyt tiukkaa, mutta tiedän monia naisia, joille on jäänyt se 10 ylimääräistä kiloa raskauden jälkeen, eivätkä he tunnu pääsevän niistä eroon. No, mulla tuskin olisi pelkoa siitä, mutta tietysti, jos on vähäänkään ylipainoon taipuvainen, raskaus voi tehdä tehtävänsä, ju, näin on. Ja oikeestaan ehkä se tärkein syy siihen, etten enää halua lapsia on siinä, etten jaksaisi sitä vauva-aikaa enää uudelleen. Tietysti se voisi olla toisella kertaa hehkeämpää, mutta edellinen kokemus ei ollut niin ruusuinen, sitä paitsi pieni vauva sitoo 24/7 ainakin ensimmäisen vuoden ajan ja senkin jälkeen se on vielä niin taapero, että sen perään pitää katsoa koko ajan eikä se viihdy yksikseen. Tietysti nyt olisi isosisko etu olemassa, mutta… eiiih, en mä halua. Tyttö on mulle toiveiden täyttymys ja uskon että puoliskokin on ottanut hänet vähän kuin omakseen. Ehkä me hankimme sitten joskus sen yhteisen rotikan ;) hih. Olkoot se meidän vauvanen!      Voi sentään. Kait sitä voisi vielä ottaa hetken ihan rennosti ja pikkuhiljaa vetäytyä peiton alle. Aamulla taasen aikainen herätys ja jee, illalla treeniä. Ui ui, odotan sitä innolla!    äitiys  viihde    Lue myös:             Mun Strömsö   29.06.2015             Hyvin menee mutta menkööt   20.05.2015             Elämä on!   06.05.2015             Fitness on pop!   20.04.2015             Yleisön pyynnöstä!   03.04.2015             Aurinkoa!          Huih          Päivi
Annika Vainio

Ihanaa :) 2.6.2010 Päivi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Oih, kun teki hyvää, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin käydä anoppilassa. Grilliruoka oli ihanaa, sauna oli ihana. Ilma oli ihana. Koira oli jälleen niin ihana. Vein sen ulkotarhaan ja siellähän se sai oikein mojovat juoksuhepulit kun tytön kanssa heitettiin sille keppiä. Puoliskon äiree oli tehnyt meille salaatin valmiiksi, kuten aina kun menemme sinne. Me sitten grillaamme lihat ja makkarat sekä maissit :) Jälkkäriksi nautittiin mansikoita ja vadelmia. Ne oli ulkomaisia vielä tässä vaiheessa, mutta hyviä silti. Niin kesäinen fiilis. Pikkuneiti mennä viiletti nakuna pitkin pihaa jälleen. Me istuimme saunan portailla ja katselimme sen pikkuihmisen iloa. Veti omatkin suupielet kummasti hymyyn, kun katsoimme hänen performanssiesitystään saunan edustalla :) Puoliskokin on ottanut neidin niin omakseen :) Yllättävän hellyyttävästi hän emännästä juttelee välillä :) ja näen hänen ilmeestään kiintymyksen. Kuten joskus olen kertonutkin, hän on jopa väläytellyt jonkun harvan kerran, ettei voi väittää, etteikö hän ehkä sittenkin haluaisi vielä omiakin muksuja :) hassua sinänsä, sillä suhteemme alussa juuri minun äitiys oli hänelle vähän pienehkö kompastuskivi. Ei ole enää, ei ole ollut pitkiin aikoihin. Nykyisin hän touhuaa neidin kanssa niitä näitä, ihan luonnollisesti. Katsoo tytön perään jos minä menen jumppaan, saattaa hyvinkin lähteä kahdestaankin tytön kanssa liikenteeseen. On hakenut päivähoidosta ja muskarista :) Erittäin edistyksellistä. Niin, minä vain en taida enää haluta lapsia. Yksi on tehty ja olen tyytyväinen. En halua ”vaarantaa” treenaamaani kroppaa enää raskaudella, vaikkakin olen kyllä palautunut hyvin edellisestäkin. Mulle se ei tehnyt tiukkaa, mutta tiedän monia naisia, joille on jäänyt se 10 ylimääräistä kiloa raskauden jälkeen, eivätkä he tunnu pääsevän niistä eroon. No, mulla tuskin olisi pelkoa siitä, mutta tietysti, jos on vähäänkään ylipainoon taipuvainen, raskaus voi tehdä tehtävänsä, ju, näin on. Ja oikeestaan ehkä se tärkein syy siihen, etten enää halua lapsia on siinä, etten jaksaisi sitä vauva-aikaa enää uudelleen. Tietysti se voisi olla toisella kertaa hehkeämpää, mutta edellinen kokemus ei ollut niin ruusuinen, sitä paitsi pieni vauva sitoo 24/7 ainakin ensimmäisen vuoden ajan ja senkin jälkeen se on vielä niin taapero, että sen perään pitää katsoa koko ajan eikä se viihdy yksikseen. Tietysti nyt olisi isosisko etu olemassa, mutta… eiiih, en mä halua. Tyttö on mulle toiveiden täyttymys ja uskon että puoliskokin on ottanut hänet vähän kuin omakseen. Ehkä me hankimme sitten joskus sen yhteisen rotikan ;) hih. Olkoot se meidän vauvanen! Voi sentään. Kait sitä voisi vielä ottaa hetken ihan rennosti ja pikkuhiljaa vetäytyä peiton alle. Aamulla taasen aikainen herätys ja jee, illalla treeniä. Ui ui, odotan sitä innolla! äitiys viihde Lue myös: Mun Strömsö 29.06.2015 Hyvin menee mutta menkööt 20.05.2015 Elämä on! 06.05.2015 Fitness on pop! 20.04.2015 Yleisön pyynnöstä! 03.04.2015 Aurinkoa! Huih Päivi

Kiukuttaa      1.6.2010       Päivi         Tykkää            Jaa Facebookissa      Jaa Twitterissä            Joskus vaan tulee niitä päiviä, hetkiä, kun tuntuu, että kaikki kiukuttaa. Siis vähän niinkuin kaikki. Huoh. Miten tällaisesta kikutuksesta voisi päästä helposti eroon, ei kait mitenkään. Sitä on, enemmän tai vähemmän aina… ainakin mulla. Tänään taas kiukuttaa se, että tuntuu, et itse joutuu aina vastaamaan kaikesta. Siis ihan kaikesta. Tämä arki ei tässä talossa pyörisi, jos minä en organisois, järjestelis, suunnittelis, tekisi asioita. Viime kädessä _aina MINÄ_ olen se joka hoitaa asiat. Se vaan niin vituttaa toisinaan, että toinen olettaa, että tuo toinen hoitaa kuitenkin…joten. Pikku asioita, mutta niistä tulee isoja kun ne toistuu ja toistuu ja toistuu. Minä pidän huolen siitä, että on puhdasta vaatetta (eikö ole puhtaita sukkia…?), minä pidän huolen siitä, ettei koirankarvat juokse ympäri kämppää…toista ei voisi kaiketi vähempää kiinnostaa. Minä pidän huolen siitä, että vessa on siisti. Minä pidän huolen siitä, että jokainen elukka tässä talossa syö päivittäin, jos en pidä, niin ei pidä kukaan muukaan. Minä pidän huolen tytön asioista, arkisista toiminnoista, päivähoitoon kuskaukset, haku, ruokailu, peseytyminen, vaatteet…KAIKKI! Minä pidän huolen, että sänkyvaatteet vaihdetaan, me nukuttais vaikka vuoden samoissa, jos se ois toisesta kiinni!!!!! Ja mitä sitten, sitten toinen ilmoittaa: Mä voisin käydä tänään kaupassa, hakee vähän leipää (mä en syö leipää, eli rivien välistä, en hae mitään sulle). Joo kiitti kiva. Ja ois ihan kiva, et veisit koirat ennenkuin menet töihin!!!!! JOO TIETYSTI SE OIS IHAN KIVA, ETTÄ MINÄ VIEN NE, ETTEI TOISEN TARVITSE VAAN TYÖPÄIVÄN PÄÄTTEEKSI VAIVAUTUA. On myös ihan kiva, että minä olen järkännyt tytölle hoidon illaksi, ettei toisen tarvitse sitä hakea tai hoitaa, että saa olla ihan yksikseen, rauhassa, maata! On myös ihan kiva, että minä haen sen vielä töiden jälkeen kotiin ja hoidan iltapuhteet ja ehkä pääsen itsekin sit jossain vaiheessa nukkumaan, jotta voin herätä aamulla taas klo 5.45! On myös ihan kiva, että toinen nukkui tänään niiiiin tappiin asti kuin vain mahdollista, eikä hänen tietenkään tarvinnut tehdä muuta kuin pestä hampaat ja lähteä duuniin, sillä onhan nyt sanomattakin selvää, että MINÄ vien koirat aamulla ja hoidan kaiken muunkin! Niin että on se ihan helvetin kiva, että on olemassa kumppani… :) sarkasmia. Ju… että silleen. Oli pakko sanoa, kun kiukuttaa. Aaaaaw, onko kaikki kaksilahkeiset noin MINÄ keskeisiä. Vissiin. Musta ainakin tuntuu, että aina tullaan tähän… jonkin aikaa aina jaksetaan tsempata, sit loppupeleissä se kuitenkin on aina näin… MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ. Viime yönäkin taas koirat häiritsi hänen yöuniaan. Nekin siis pitäs lukita kait johonkin vessaan tms. häkkiin, ettei vaan päästele mitään ääniä, ettei vaan hänen yöunensa häiriinny. Tai hyvänen aika, jos minä pyydän karkkia HÄNEN karkkipussistaan ”Sulla on omatkin kait tuolla kaapissa”. Niin…no kiva. Niin kait on sitten. Hänen onnekseen en ole mikään hirveä herkkuperse, joten suurimmaksi osaksi saa tuhota ihan keskenään omat karkit, juustosnacksit, pähkinät jne. Joo. Että oli nyt pakko päästellä taas vähän. Sorry…    ärrpurr  vitutus    Lue myös:             Ei mitään uutta taivaan alla, eikö?   22.03.2015             Antakaa mun kaikki kestää!   15.03.2015             Nyt mä oksennan!   21.01.2015             Loppuisko se fitness märinä joskus?   26.10.2014             Hei hei mitä kuuluu?   04.10.2014             Mä olen          Jeps          Päivi
Annika Vainio

Kiukuttaa 1.6.2010 Päivi  Tykkää Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Joskus vaan tulee niitä päiviä, hetkiä, kun tuntuu, että kaikki kiukuttaa. Siis vähän niinkuin kaikki. Huoh. Miten tällaisesta kikutuksesta voisi päästä helposti eroon, ei kait mitenkään. Sitä on, enemmän tai vähemmän aina… ainakin mulla. Tänään taas kiukuttaa se, että tuntuu, et itse joutuu aina vastaamaan kaikesta. Siis ihan kaikesta. Tämä arki ei tässä talossa pyörisi, jos minä en organisois, järjestelis, suunnittelis, tekisi asioita. Viime kädessä _aina MINÄ_ olen se joka hoitaa asiat. Se vaan niin vituttaa toisinaan, että toinen olettaa, että tuo toinen hoitaa kuitenkin…joten. Pikku asioita, mutta niistä tulee isoja kun ne toistuu ja toistuu ja toistuu. Minä pidän huolen siitä, että on puhdasta vaatetta (eikö ole puhtaita sukkia…?), minä pidän huolen siitä, ettei koirankarvat juokse ympäri kämppää…toista ei voisi kaiketi vähempää kiinnostaa. Minä pidän huolen siitä, että vessa on siisti. Minä pidän huolen siitä, että jokainen elukka tässä talossa syö päivittäin, jos en pidä, niin ei pidä kukaan muukaan. Minä pidän huolen tytön asioista, arkisista toiminnoista, päivähoitoon kuskaukset, haku, ruokailu, peseytyminen, vaatteet…KAIKKI! Minä pidän huolen, että sänkyvaatteet vaihdetaan, me nukuttais vaikka vuoden samoissa, jos se ois toisesta kiinni!!!!! Ja mitä sitten, sitten toinen ilmoittaa: Mä voisin käydä tänään kaupassa, hakee vähän leipää (mä en syö leipää, eli rivien välistä, en hae mitään sulle). Joo kiitti kiva. Ja ois ihan kiva, et veisit koirat ennenkuin menet töihin!!!!! JOO TIETYSTI SE OIS IHAN KIVA, ETTÄ MINÄ VIEN NE, ETTEI TOISEN TARVITSE VAAN TYÖPÄIVÄN PÄÄTTEEKSI VAIVAUTUA. On myös ihan kiva, että minä olen järkännyt tytölle hoidon illaksi, ettei toisen tarvitse sitä hakea tai hoitaa, että saa olla ihan yksikseen, rauhassa, maata! On myös ihan kiva, että minä haen sen vielä töiden jälkeen kotiin ja hoidan iltapuhteet ja ehkä pääsen itsekin sit jossain vaiheessa nukkumaan, jotta voin herätä aamulla taas klo 5.45! On myös ihan kiva, että toinen nukkui tänään niiiiin tappiin asti kuin vain mahdollista, eikä hänen tietenkään tarvinnut tehdä muuta kuin pestä hampaat ja lähteä duuniin, sillä onhan nyt sanomattakin selvää, että MINÄ vien koirat aamulla ja hoidan kaiken muunkin! Niin että on se ihan helvetin kiva, että on olemassa kumppani… :) sarkasmia. Ju… että silleen. Oli pakko sanoa, kun kiukuttaa. Aaaaaw, onko kaikki kaksilahkeiset noin MINÄ keskeisiä. Vissiin. Musta ainakin tuntuu, että aina tullaan tähän… jonkin aikaa aina jaksetaan tsempata, sit loppupeleissä se kuitenkin on aina näin… MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ. Viime yönäkin taas koirat häiritsi hänen yöuniaan. Nekin siis pitäs lukita kait johonkin vessaan tms. häkkiin, ettei vaan päästele mitään ääniä, ettei vaan hänen yöunensa häiriinny. Tai hyvänen aika, jos minä pyydän karkkia HÄNEN karkkipussistaan ”Sulla on omatkin kait tuolla kaapissa”. Niin…no kiva. Niin kait on sitten. Hänen onnekseen en ole mikään hirveä herkkuperse, joten suurimmaksi osaksi saa tuhota ihan keskenään omat karkit, juustosnacksit, pähkinät jne. Joo. Että oli nyt pakko päästellä taas vähän. Sorry… ärrpurr vitutus Lue myös: Ei mitään uutta taivaan alla, eikö? 22.03.2015 Antakaa mun kaikki kestää! 15.03.2015 Nyt mä oksennan! 21.01.2015 Loppuisko se fitness märinä joskus? 26.10.2014 Hei hei mitä kuuluu? 04.10.2014 Mä olen Jeps Päivi